Hattaraa

Laaksossa on käsittämättömän harmaata, taivas on täysin pilvessä ja näyttää siltä että voisi jopa alkaa sataa. Entäs ylhäällä? Siellä, yli 2000 metrin korkeudessa taivas on auki. Pilvien päällä on ihmisen hyvä olla, voi miten siellä onkaan kaunista.

 

Ei mulla mitään muuta ollut. Näin kesän korvilla ikävöin jo ehkä vähän talvea... ja mä vain niin kovasti rakastan vuoria ♥

Talven yli odotin

Halojaa, tänne kuuluu hyvää vaikkei täällä mitään kuulukaan! Tammikuu meni hurjan nopeasti kaikkien kouluhommien parissa, sitten mun äiti tuli ja mulla oli tenttiviikko, sitten alkoikin lukukausiloma (sisältäen mm. Faschingin, silmätulehduksen ja pari lenssua) mutta mulla oli yksi iso työ kirjoitettavana joten kulutin aamupäivät vain sen parissa, kerran kävin hulvattoman päivän reissun jäätiköllä (siis entisellä työpaikallani) mun vanhan kaverin kanssa. Ja sitten alkoikin jo uusi, ihanan kiinnostava (mutta työläs) lukukausi ja nyt sitäkin on mennyt jo kaksi viikkoa! Oho!

Lapsille kuuluu vähintään yhtä kivaa, he viihtyvät päiväkodeissaan molemmat tahoillaan paremmin kuin hyvin. Florian on alkanut puhua pulputtamaan ja toistaa, tai ainakin yrittää toistaa, kaikki sanat mitä sille sanoo. Päiväkodin tätien nimetkin se osaa jo sanoa, näin puolen vuoden jälkeen! Siis se sanoo tosiaan vain yksittäisiä sanoja, ei sentään mitään lauseita vielä! Osaa se pari yhdyssanaa, esimerkiksi palapeli...

Myös Lucas on innokas päiväkotilainen ja mä olen niin iloinen juuri tuosta päiväkodista: aamulla viedessä lapsi saa itse päättää jääkö ulos vai meneekö sisälle. Vaikka silloin menisi sisälle, menevät he Jausen jälkeen puoli yhdentoista maissa kuitenkin aina kaikki yhdessä ulos! Florianin päiväkodissakin mennään nykyään joka päivä ulos ellei sada, tällä viikolla olivat jopa kävelleet narun kanssa (normaalisti lapset istuvat siis sellaisissa kärryissä) koko konkkaronkka (lapset siis 1,5 - 3,5-vuotiaita) puistoon 500 metrin päähän!

On kyllä ihanaa kun lämmöt nousee ja ulos lähtiessä pukeminen ei kestä enää puolta tuntia, toissapäivänä oli jopa +22°C. Se ei onneks ole vielä sentään ihan jokapäiväistä, sellainen viime viikot vallinnut noin 12-17 astetta on oikein jees! Tämän päiväinen sade on myös jees, lähdetään Achenseelle isomummolaan vielä vikan kerran omalla autolla koska huomenna se on vihdoin myyty! Se ehtikin olla myynnissä puoli vuotta koska tarjoukset oli niin alhaisia eikä meillä ollut mikään kiire myydä niin voitiin hyvin odottaa kunnon summan tarjonnutta. Mutta että heippa Hyundai, johan se tallissa ehtikin seisoa, hyvä ettei ressukka ruostunut kiinni paikalleen!

Mitähän muuta meille kuuluu? Ei kai mitään suurempia eikäkön hei Lucakselta heiluu ensimmäinen hammas kääk! Ja Florian tusaa about kaikkia poskihampaitaan kerralla joten unet on vähän katkonaisia! Mutta nyt me aletaan siivoamaan kun ei tosiaan ulos pääse kun sataa kaatamalla, viime aikoina kaikki viikonloppuaamut on menneet ulkona koska i-l-m-a ♥ ! Joka ehkä tästä allaolevasta kuvasta näkyy aika hyvin, adiooos!

Wonderland

Keskiviikkona tapahtui jotain odottamatonta - alkoi sataa lunta! Stefan oli ajelemassa lasten kanssa anopilta (kun minä kotona ahkerana luin seuraavan päivän tenttiin ja katsoin vain puolella silmällä mäkihyppyä) kun taivas aukesi. Siinä missä Axel-myrsky pilasi Innsbruckin mäkiviikon kisan, toi se samalla koko kaupunkiin uskomattoman valkoisen talven ihmemaan!

Tänään on sunnuntai ja lunta on satanut nyt neljä päivää pienin tauoin. Joten sitä todellakin on ja sääennusteen lämpötiloista päätellen se pysyy ainakin koko ensi viikon! Juuri alkuviikosta kysyin mun täällä asuvilta kavereilta viime vuosien lumitilanteista ja ne sanoivat että viime talvena maa oli valkoisena oli noin viikon verran. En jaksa uskoa että tämä lumimäärä ihan hetkessä sulaa joten jospa saataisi nauttia tästä ihanuudesta edes vähän pidempään!

Lumen lisäksi täällä (kuten ilmeisesti koko Euroopassa) on eletty myös melkoista kylmyyttä - eilen aamulla mittari näytti jopa 16 pakkasastetta! Yleensä ollaan viikonloppuaamuisin menty lasten kanssa vuorille mutta siellä näytti olevan -24°C joten suunnattiinkin uimahallin lämpöön... Onneks on kunnon vaatteet niin ei ole mitään ongelmaa ulkoilla näillä meille suurilla pakkasilla (eli noin -10°C), tokihan aika vähän muita lapsia ulkona näkyy!

Me ollaan tosiaan joka päivä vietetty aikaa ulkona lumesta nauttien - lasten riemu on jotain aivan uskomatonta ja taidan olla itse vähintään yhtä innoissani, mä kun tosiaan ihan ajattelin että tokkopa me kaupunkiin saadaan lunta ollenkaan. Kuvat onkin aikajärjestyksessä torstaista tähän päivään, tuo torstainenkin tuntui jo ihan hullulta ja kierittiin maassa kuin mitkäkin hihhulit! Saati sitten tänään!

Alpenzoon juna-aseman vieressä oleva Judenbühelin leikkikenttä on yksi mun suosikeista, siellä on hirviästi tilaa juosta ja temmeltää. Kesällä siellä saattoi törmätä jopa ihmisiin, olettaen että aurinko paistoi... nyt on hiljaista! Ihan viimeisin kuva alhaalla on meidän takana olevalta Innpromenadelta, meidäthän erottaa ydinkeskustasta ainoastaan Inn-joki joten on tämä lumen määrä näin kaupungiksi huisi! Katsotaan miltä näyttää viikon päästä, siihen asti me nautitaan, ihanaa talven jatkoa Suomeenkin ♥ !

Ja niin tuli joulu

Joulun aika Innsbruckissa on aivan ihana, sekä isoille että pienille ihmisille! Ensimmäiset joulumarkkinat aukeavat jo marraskuun puolivälissä ja lopulta keskustassa on auki viidet joista löytyy jokaiselle jotakin. Aatonaattona käytiin fiilistelemässä vielä viimeistä kertaa vanhankaupungin joulumarkkinoita, silloin neljät sulkeutuivat ja ainoastaan Maria-Theresien-Straßen modernit markkinat ovat loppiaiseen asti auki.

Joulumarkkinoiden lisäksi täällä on luuukuisia tapahtumia, varsinkin lapsille! Joulukuun kuudes on Nikolaus-päivä ja niinä päivinä Nikolausta (ja Krampuksia) voi tavata useissa eri paikoissa. Puolivälissä kuuta "Christkind" (eli Jeesuslapsi joka myös tuo itävaltalaislapsille kaikki lahjat sekä koristelee kuusen) muuttaa kaupunkiin suuren kulkueen kanssa - ydinkeskustasta kävelemästä löytyi 500 enkeliä, paimenta, hevosia ja jopa lampaita!

Meidän oma joulu sujui taas oikein hyvin. Stefan otti alkuviikosta vastaan kerta viikkoon-"harrastusduunin" josta palasi kotiin aattoaamuna viiden jälkeen joten me lähdettiin lasten kanssa jo aamukahdeksalta ulos jotta se saisi nukkua. Suunnattiin ylös Nordkettelle jossa väliasemalla on lumetettu pulkkamäki - muuten edes 2000 metrin korkeudessa ei ole pikkuläikkiä enempää lunta. Oli niin ihana aamu ja aamupäivä ja saatiin olla kyllä ihan rauhassa, yleensä täpötäydessä vuorille vievässä Hungerburgbahn-junassakin oli meidän lisäksi ainoastaan kaksi ihmistä!

Kotiin päästyä lapset olivatkin ilmeisesti niin poikki että jouluaaton jännityksestä huolimatta suostuivat päiväunillekin. Anopin saavuttua tehtiin vielä loput ruuat valmiiksi - meidän joulupöytä on ollut jo pitkään samanlainen: haudutettua punakaalia, porkkanalaatikkoa, uunivihanneksia, pähkinäjuuresmureketta sekä tuntikausia keiteltyä pippuripunaviinikastiketta. Nam!

Eilinen meni sukulaisia kestitessä ja tämä tapaninpäiväkin menee näköjään vielä ihan lomafiiliksissä - lasten päiväuniaika kului tenttiin lukemisen sijaan Suomisuklaan sekä Love Actuallyn kanssa joka on muuten kyllä ihan joulun ykkösleffa, onneks on vielä tunti jäljellä, en malta odottaa että pääsen pillittämään vielä vähän lisää!

Kiitos vielä kaikille aivan ihastuttavista joulun muistamisista ♥ ! Nyt täytyy mennä jatkamaan lasten kanssa piirtämis- ja väritystouhuja, ihanat joulun jatkot sekä uudetvuodet kaikille :* !

Maa on niin kaunis

Ihana syksy tuhansine väreineen on jälleen kauneimmillaan! Ei mene enää kauaa ja kaikki lehdet putoaa, siksipä tässä vielä iso kasa kuvia ennenkuin harmaa talvi ottaa vallan. Suomessa taitaa olla jo melkein jokapuolella lunta, meillä sitä on silloin tällöin sateen jälkeen muutamana päivänä ollut ihan ylhäällä vuorilla mutta laaksoon asti ei taideta saada vielä pitkään aikaan, jos koko talvena! Isoja joulukuusia ja -valoja on alkanut kuitenkin jo ilmestyä ja viikon päästä aukeavat jo ekat joulumarkkinatkin, ihanaa!

 

Kuten kuvista huomaa viimeksi sanomani, Lucaksesta ei oikein saa kuvia! Mutta jospa sata kuvaa Florianista vähän korvaa ;) Ihanaa alkavaa talvea kaikille, jos tulee liian kylmä niin tänne vaan lämmittelemään!

Nelivuotias

Huhuu, lupasin tulla kertomaan myös Lucaksen synttärikuulumiset ja nyt kun ei just tällähaavaa ole mitään isompia koulujuttuja tehtävänä tai tekstejä luettavana, on vähän hyvää aikaa ennen seuraavia! Kun herää viikonloppuisinkin ennen kuutta, on hyvin aamuisin aikaa vaikka ja mille... Meillä todellakin pätee "My kids are the reason I wake up every morning. Really freakin' early. Every. Single. Morning." !

Lucas on edelleen avoin ja puhelias tyyppi tuttuja kohtaan. Tuntemattomista sen sijaan se ei nykyään enää aluksi pidä ja saattaa mennä hyvinkin kauan ennenkuin se lämpeää. Paitsi jos ne "tuntemattomat" (ts. esimerkiksi Stefanin isin uusi naisystävä tai ihmiset joiden näkemisestä on kulunut niin kauan ettei se enää muista niitä, esimerkiksi Stefanin vanhoja työkavereita) ovat meidän kotona, silloin se on alusta asti oma iloinen itsensä ja hakee heitä heti leikkimään.

Päiväkodin aloitus syyskuussa oli siksikin melko hankalaa. Totutus kesti kauan, mutta onneksi siellä sattui olemaan juuri samoja ongelmia poteva poika joten saatiin molemmat vertaistukea, Lucas Jonakselta ja mä Jonaksen mamilta ja papalta! Siellä me sen äidin kanssa istuttiin monen monta aamupäivää ja pohdittiin että kuinkahan pitkään meidän täällä vielä pitää hengailla... Lopulta Lucas alkoi viihtyä ja totesi mulle "Lähde vaan kauppaan, heippa!" ja seuraavana päivänä myös Jonas hääti äitinsä pois! Päiväkodille kiitokset lapsenmukaisesta totutuksesta, joka paikassa ei näin ole.

Lucas viihtyi siis monta viikkoa päiväkodissa ja kertoi iloisena aina mitä olivat tehneet. Kunnes eräänä maanantaiaamuna hän totesikin ettei halua mennä eikä todellakaan aio syödä mitään Jausea (itse tehtävä eväs jonka syövät noin kello 10 aikaan). Ja tätä lystiä kesti taas piiitkään, joka aamu sama virsi. Hoitopäivän aikana (joka kestää siis noin 3-3,5h) se ei puhunut kenenkään kanssa saati leikkinyt, ulkonakin vain istua tönötti tätien kanssa. Nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä, eilen oli syönyt jo koko Jausen, toivotaan että tämä tästä helpottaa!

Se siitä, entäs muuten? Lucas on edelleen autofriikki eikä halua katsoa enää edes Prinsessa Sofiaa koska se on muka tyttöjen ohjelma. Yritän kovasti aina painottaa että ei ole olemassa tyttöjen tai poikien ohjelmia vaan ihan voit katsoa mitä haluat, mutta ei mene läpi. Dora The Explorer on sentään vielä hauska - ehkä koska siinä opetellaan myös englantia josta Lucas on kovin innostunut. "We did it, we did it!" se laulaa jos esimerkiksi ehdittiin ylittää suojatie ilman että liikennevalo alkoi vilkkua. Päiväkodissa sillä onkin hyvin multiculti-ryhmä, niillä on siellä 20 lapsen ryhmässä muistaakseni kahdeksan (! suomi, slovakia, venäjä, bosnia, arabia, espanja, serbia, korea) kaksikielistä lasta! Siitä syystä pitävätkin yllä hauskaa sanakirjaa ja opettelevat perussanoja muiden kielillä.

Autojen lisäksi Lucas tykkää myös piirtää, värittää ja lukea - sillä on sohvapöydän hyllyllä oma kori jossa kaikki sen lehdet on! Se haluaa siis aina ostaa kaikenmaailman Cars-, Puuhapete-, Bussibär- tms. lastenlehtiä kaupasta eikä se raha kyllä hukkaan mene koska se oikeasti lukeekin niitä sitten usein ja hartaasti, yhtäkään lehteä ei ole pois heitetty. Lisäksi se haluaa usein harjoitella myös kirjoittamista, aakkoset se osaa sanoa paria sekaannusta lukuunottamatta (esim. M, N) jo täysin ja se osaa jo lukea muutamia sanoja, esimerkiksi oman nimensä jostain "Äl, uu, see, aa, äs! Lucas!".

Bonuksena vielä: kyselin Lucakselta tämän somessa pyörineen kyselyn ja aika hauskoja vastauksia siltä tulikin, kirjoitin ne nyt juuri niinkuin se sanoi enkä pyytänyt edes kääntämään jos se puhui saksaa.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- "No, ei!"
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- "Aufräumen!" (= siivota/raivata tavarat paikoilleen ...)
 3. Mikä tekee surulliseksi?
- "Joku weint Sturm der Liebessä!" (= joku itkee Lemmen viemässä :D)
 4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- "Wenn mä kitzelt sua!" (= jos mä kutitan sua)
5. Millainen äitisi oli lapsena?
- "Pieni!"
 6. Kuinka vanha äitisi on?
- "Öömm... 1, 2, 3, 4 jne. ... 23!"
7. Kuinka pitkä äitisi on?
- *laskee sormilla varpaista päähän mua 1, 2, 3 jne.* "25!"
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- "Aufräumen!" (Mä en kyllä pidä siivoamisesta mutta koska vielä vähemmän pidän sotkusta niin on pakko siivota, yök! Keksisin miljoona parempaa ajanvietetapaa kuin se!)
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- "Sä abholen mir Kindergarten!" (= Sä haet mut päiväkodista)
 10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- "Lujkkis? Mä en tiedä." (Kysyin siis miksi mamasta tulisi julkkis, ei tiennyt mitä tarkoittaa lujkkis :D)
 11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- "Lernen! Autoilla ja Legoilla leikkiä." (lernen = oppia)
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- "Kuiskata!"
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- "Sä meet Schule!" (Schule = koulu)
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- "Brezeli!"
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- "Mitä...? Mä en tiedä mikä on ylpeä."
16. Jos äitisi olisi joku telkkarihahmo, kuka hän olisi?
- "Mädchen, tyttö!"
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- "Auto spielen!" (= leikkiä autoilla)
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi on?
- "Socken, villasukat!" (= Socken = sukat)
 19. Mitä eroa teissä on?
- "Mä en tiedä."
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- "No Papa ja Mama, ja Floriania!"
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
-"KAIKKI leikkipuistot!"(Painotus sanalla KAIKKI ...)

Tästä siis huomaa kuinka Lucas edelleen laiskana vain sekoittaisi molempia kieliään. Normaalisti kuitenkin jos se puhuu mulle saksaa puheensa seassa, kysyn aina mitä jolloin se kääntää kaiken (osaamansa, on tietysti sanoja joita se osaa vain jommalla kummalla kielellä) suomeksi. Tässä kyselyssä jätin sen kuitenkin väliin, muuten ei tällain laiskotella! Florianin kanssa se puhuu nykyään kumpaakin kieltä, usein vaikuttaa se onko mama vai papa kotona niiden kanssa.

Veljekset tappelee usein, paljon ja tunteella, mutta toisaalta ovat sovussa ollessaan aivan ihana pari. Lucas lukee paljon Florianille, ne leikkivät yhdessä kaikkia mahdollisia leikkejä (joissa Lucaksella usein menee hermo jos Florian ei tottelekaan sitä...) ja lisäksi Lucas tykkää myös opettaa veljeään puhumaan. Florianin sanoessa jonkun sanan/äänteen on Lucaksen innostus ja riemu jotain aivan uskomatonta, täytyy joskus ottaa videolle!

Lasten päiväkodit on eri suunnissa ja me aina vuorotellaan kumpi vie kumman. Vaikka matkat ei ole pitkiä, on ne silti ihania hetkiä kun saa jutella ihan rauhassa vain yhteen keskittyen, normaalisti kun olen liikkeellä aina molempien kanssa. Lucaksen kanssa juttelu on jo tosi antoisaa, sillä on aina hurjasti asiaa ja paljon tärkeitä kysymyksiä. Lisäksi se osaa jo miljoona eri laulua ulkoa joilla se viihdyttää paitsi mua, myös vastaantulijoita.

Kaikesta uhmasta huolimatta se on vaan niin äärettömän loistava poika ♥ ♥ Josta toivon vielä joskus saavani vähän enemmän kuvia, kuten näistä kuvista huomaa on nyt menossa taas vähän hankala vaihe sen suhteen, toivottavasti selviätte :* !