A very merry Christmas

Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan
Valoja väreissä taivaan ja maan
Joku piiloutuu lahjavuorten taa
Joku kadulle pulloja soittelemaan

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii

Jota varten tänne muka synnyttiin

Mulla ei oo kiire minnekään

Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Joulu on saapunut tänäkin vuonna ilman stressiä. Noin 95% lahjoista toi postimies, toissapäivänä vielä kävin eräässä keskustasta sivummalla sijaitsevassa ja tästä syystä hiljaisessa ostoskeskuksessa hakemassa puoleen hintaan lapsille ihanat jouluyöpuvut. Kaikki muu hoitui internetin kautta - eli kiitos 2017, muuten ei juuri lahjoja heruisi koska joulun alla shoppailemaan en todellakaan vapaaehtoisesti lähtisi. No okei, vuodenajalla ei kyllä mun kohdalla ole väliä.

Siivottu on, ihan kuten aina. Tai no, en mä kyllä lattioita kovin usein pese mutta sattui niin hyvä sauma että olin hetken yksin kotona niin ajattelin tehdä sitten senkin. Mutta joku seinien pesu - toivon aina sen olevan vitsi! Saunakin kuulemma pitäisi hinkata jouluksi, no, onneksi ei ole saunaa. Parvekkeen lasien pienet kädenjäljet pyyhin pois muutamassa minuutissa, tähän aikaan vuodesta aurinko ei onneksi paista laseihin niin että kaikki pitäisi pestä.

Jouluruoat valmistuvat myös ilman stressiä. Ainut mikä aiheutti ärsytystä, oli lahjojen paketointi. Haloo Helsinki vähän auttoi, voi miten hyviä lauluja ne onkaan viime aikoina tehneet. Ja ainut mikä on jäänyt, on tänään sulkeutuvien joulumarkkinoiden karusellilla ajelu - eihän siitä olekaan kävelty joka päivä ohikaan kuin vasta 1,5 kuukautta. Eilen piti mennä, mutta satoi kaatamalla vettä joten leikittiinkin vain naapurissa. Tänään korjataan asia, ehdottomasti! Ai ja Love Actuallya aloin katsoa vasta eilen, huh. Onko olemassa jotain muuta yhtä ihanaa jouluelokuvaa?

Vesisade ei ole tänä alkutalvena ollut mitään normaalia meillä, vaan täällä on tullut älyttömästi LUNTA! Mä olin ihan satavarma että JOS lunta tulee, tulee se joskus tammikuussa. Mutta sitä on tullut jo vaikka kuinka usein ja meillä on ollut myös hyytäviä jopa -8 asteen pakkasia alhaallakin! Ollaan kylmyydestä (haha) huolimatta nautittu ulkona olosta ihan täböllä, käyty katsomassa Hungerburgilla Nikolausta, keskustassa Christkindleinzug ja leikitty jokapuolella lumessa.

Me ollaan Stefanin kanssa otettu myös tavaksi että käydään kerran viikossa aamupäivällä laskemassa kun lapset on päiväkodissa. Tällä viikolla oli niin hyvin lunta että päästiin laskemaan 1900 metrin korkeudessa olevalta Seegrubelta aina 860 metriin Hungerburgille asti! Toivottavasti lumitilanne sallisi sen myöhemminkin, nyt lapset on kaksi viikkoa lomalla joten käydään vain kaikki yhdessä laskemassa - Lucas sai juuri uuden, ihan oikean lumilaudan ihkaoikeilla lautakengillä!

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Meitä tämä vuosi todellakin (omien valintojen ansiosta) suosi, elämä on ihanampaa kuin ikinä. Nyt me lähdetään ajamaan sillä hiton karusellilla ja sitten joulu saakoon tulla! Me vietetään se samalla kaavalla kuin aina, Stefanin äiti tulee huomenna ja jää yöksi, joulupäivänä saadaan Stefanin isi heti aamusta tänne. Toivottavasti jouluruuista riittää taas moneksi päiväksi, nam! Aivan ihanaa joulua kaikille ja onnea ja iloa uudelle vuodelle ♥ !

Joulu/Weihnachten

Meidän perheen toinen yhteinen joulu oli ihana, mutta on myös ihanaa että se on ohi! Lucas on pari päivää repinyt ikkunassa olevia jouluvaloja alas ja heitellyt ikkunalaudalla olevaa tonttua sillä voimalla lattialle, että sekin vaikuttaa olevan jo täysin sitä mieltä että ciao joulu. Onneks vesisade sentään alkoi vasta eilen, joten saatiin nauttia edes osittain valkeasta joulusta (kun kohdisti katseen pihalla varjopaikkoihin).

Aattona heräsin Lucaksen höpötykseen pirteänä seitsemältä. Laitoin heti riisipuurot tulille porkkanalaatikkoa varten, en siis sellaisenaan syötäväksi, taapero tuskin olis jaksanut odottaa niin pitkään aamupalaansa. Ainiin, se perunalaatikko EI todellakaan onnistunut! Ehkä vielä joskus? Stefanin herättyä vietiin Lucas mummollensa ja me lähdettiin laskemaan. Ei ollut yhtä autiot rinteet kuin viime jouluna, mutta ei myöskään yhtäkään urpoa, kukaan ei yrittänyt teilata!

Aurinko on sulattanut tuolta Sonnseitelta, "aurinkopuolelta", kaiken lumen, byhyy!

Me tultiin kotiin kahdentoista maissa, joka on siis normaali Lucaksen nukkumaanmenoaika. Mutta taaperopa olikin jo nukkunut puolitoista tuntia ja väitti olevansa ihan pirteä! Vein siis aamulla Lugin mukana myös sen ulkovaatteet jos he tahtovat mennä ulos, mutta unohdin sanoa että ei saa lähteä vaunuilemaan. Koska jos lähtee, Lucas nukahtaa heti eikä sitä saa mitenkään hereille.

Tonttuakin vähän kiinnosti isin videot!

No, ei siinä enää mikään auttanut! Lohduttauduin sillä että ehkä se ei se jaksa olla kiukkuinen kun on niin paljon muuta puuhaa (eli lahjojen availu). Kotona mä halusin keittää päiväkahvit, mutta hajotin kahvipannun sitä pestessäni. Olipa yllätys kun on pyhät! Tästä en meinannut löytää lohtua ollenkaan, kunnes löysin kaapin perältä jotain pikakahvia, sekin maistuu taivaalliselta kun on kuvitellut ettei kolmeen päivään saa kahvia.

Koska tein vielä sitä porkkanalaatikkoa ja lisää karjalanpiirakoita (Stefan teki munavoin, Suomitraditiot hallussa), jäi itsensä tekeminen yllättäen viime tinkaan. Oltiin sovittu viideksi treffit anopille, mä olin valmis noin kolmea vaille. Kerrankin ajoissa!

Mun joululautanen oli suomalaisin vuosikausiin - karjalanpiirakoita, porkkanalaatikkoa, graavilohta sekä Stefanin mamin tekemää perunasalaattia. Lähes kaikissa asioissa olen aika ehdoton kumpi on parempi - suomalainen tai itävaltalainen, mutta perunasalaatti on niitä harvoja joista en osaa päättää koska molemmat on hyviä!

Lucas toi meille lahjoja jo meidän syödessä, joten niiden availu pitikin aloittaa sitten heti ruuan jälkeen. Ja onneks aloitettiin, koska niitä oli valtavasti! Kuviakin on paljon, mutta aika harva on edes vähän onnistunut, koska Lucas ei tietenkään pysynyt sekuntiakaan paikallaan, vaan kiisi paketilta paketille.

Yllättäen paras lahjojenavailukaveri oli Stefanin veli, jonka kanssa Lucas ei koskaan ole ollut erikoisen läheinen!

Tonttu oli vakaasti sitä mieltä että iso paketti oli hänelle, eikä meinannut suostua hyväksymään että se oli Toni-papan eikä sen...

 Roman-sedältä Lugi sai maailman cooleimman pikku-Hyundain, jossa on musiikit ja vilkut ja kaikki pelit ja vehkeet!

Loppuillasta meininki alkoikin olla aikalailla tätä luokkaa, kaikilla! Lucas jaksoi kyllä aivan mahtavasti valvoa yhdeksään asti niillä lyhyillä aivan liian aikaisilla päikkäreillään, superreipas tonttu!

Lucas sai aivan upeita lahjoja, suurkiitos vielä kaikille Joulupukeille ja Christkindleille! Paketeista paljastui esimerkiks iso kasa kirjoja, jättipaketti Duploja (vähän isiäkin varten...), lahjakortteja ja tietysti myös kaikkia ihania vaatteita. Leluja tuli onneks sopivan vähän, koska niitä onkin jo ihan tarpeeks!

Parhaat lahjat kaikista oli kuitenkin SEITSEMÄNTOISTA heijastinta sekä pieni heijastinliivi Lucakselle! Nämä oli kirjaimellisesti LOISTAVAT lahjat, varsinkin kun kaikki oli niin söpöjä! Mami ja isi sai lisäksi kamalan paljon muutakin tarpeellista, kyllä olikin Joulupukki ollut fiksuna.

Tänään saatiin vielä aamulla ihania vieraita, kun Ala-Itävallasta Tirolissa joulua viettämässä olleet Maija ja parikuinen poikansa tulivat kylään! Pikku K onkin (Lugin lisäksi tietysti) ainut suomenitävaltalainen beibi jonka tunnen, lisäksi myös ensimmäinen noin pieni tyyppi johon Lucas sai tehdä lähempää tuttavuutta. Tai olis saanut, mutta rakkaus meinas olla vähän liian rajua, turvallisen välimatkan päästä tutustuminen sujui paremmin! Ihana kun ehditte käymään!

Porkkanalaatikko loppui eilen, suklaat voinee jo siirtää syrjään ja täten poistaa päivittäisestä ruokavaliosta (eilinen aamupala oli kourallinen Dumleja), vielä kun telkkaristakin tulis muutakin kuin kaikkia dorkaleffoja (huhuu Lemmen viemää, missä viivyt?) niin tavallinen rytmi sais vallan tästä joulun ihmeellisestä ajasta. Joulu on nykyään ihanaa aikaa, mutta kuten sanoin - on se vaan huippua palata normaaliin arkeenkin! Nyt menen kokkailemaan jotain oikein suolaista ruokaa, toivottavasti teilläkin oli kiva joulu ♥ !

Luukku 14: Remppacheck & snowcheck

Mitä kuuluu remontille, kyselee Suomitutut tasaisin väliajoin. Hyvää kuuluu! Melkein kaikki tarvittavat ihmiset on nyt käyty läpi, saatiin silloin joskus syksyllä olleen Stefanin loman aikana paljon aikaan eikä sen olekaan tarvinut nyt kuluttaa vapaitaan niihin. Remontin alkamisajankohta on siis aina ollut joskus keväällä, siihen mennessä ollaan toivottavasti saatu kaikki hoidettua. Esimerkiks ikkunatarjous tuli tällä viikolla!

Jokin aika sitten energianeuvojakin oli saanut tiedot kasaan paperille, täällä (ja kuulemma nykyään myös Suomessa?) vaaditaan aina vanhaa taloa saneeratessa tällainen kyseinen "energiatodistus", joka kertoo kuinka paljon rakennus kuluttaa energiaa nyt ja remontin jälkeen. Meidän ero tulee olemaan vähintään 67%, aika hurja! Se tarkoittaa myös sitä että kaupunki maksaa ihan kivan osan kuluista!

Nojoo, miehiset asiat sikseen (miehet, voin kertoa teille lisää vaikka Skypessä...) ja hop kivoihin aiheisiin - esimerkiksi sisustukseen! Mä olen aina asunut enemmän tai vähemmän valmiiksi kalustetuissa kodeissa, joten homma tulee olemaan haaankala! Jotenkin mulla on melko selkeitä visioita miltä tahdon missäkin huoneessa näyttävän, mutta niiden toteuttaminen tuntuu vaikealta!

Ensimmäisenä vuorossa keittiö-olohuone-yhdistelmä! Kerroin aiemmin ettei niiden välistä seinää voi purkaa, koska se on kantava seinä mutta meidän arkkitehdin kamera näyttikin että se onkin ohut kuin mikä ja sen voi hakata kokonaan pois! Jeeee! Oon aina tahtonut just sellaisen ison, avaran tilan!

Vasemmalle tulee siis keittiö. Stefan tahtoi aivan ehdottomasti tuon erillisen kokkaussaarekkeen, intohimoinen ruuanlaittaja kun on. Värimaailmaa lukuunottamatta keittiön muuhunkaan sisustukseen en aio ottaa paljoa kantaa, kunhan on paljon laskutilaa ja iso jääkaappi sekä erillinen pakastinkaappi.

Sain vihdoin suostuteltua Stefanin tavallisiin ruokapöytään ja -tuoleihin. Se oli pitkään sitä mieltä että se tahtoo itävaltalaisille tyypillisen ruokailuryhmän, joka tarkoittaa että yksi osa on nurkkasohva. En tykkää niistä yhtään, ne on liian massiivisia mun silmille ja siivoaminen niiden alta on ärsyttävää, erilliset tuolit voi vain heittää pöydälle.

Kuvat Google, Xxxlutz

Keittiöstä tahdotaan yksinkertainen, vaaleasävyinen. Ei kuitenkaan tuollainen puunvärinen, hukatkaa nuo värit mielestänne ja miettikää sijoittelua! Ollaan käyty katsomassa keittiöitä jonkin verran, mutta aika harvoin näkee nimenomaan liesisaarekkeita, suurimmassa osassa on joko lavuaari tai sitten pelkästään laskutilaa.

Ruokapöytä voisi olla ihan tuollainen niin perus kun olla ja voi, mutta jos siinä olisi lisäosamahdollisuus olis se tietysti kiva. Otetaan kuitenkin luultavasti Stefanin äidin ruokapöytä, koska se ei mahdu sille enää tänne pieneen kotiin. Se on aitoa puuta ja tosi tukeva ja sitä kun vähän tuunaa niin siitä tulee oikein passeli eikä tarvis etsiä kuin sopivat tuolit!

Meidän ihana oranssi sohva on Stefanin veljen ja vähän toivoisin josko se ottaisi sen mukaansa keväällä muuttaessaan, koska se on materiaaliltaan varsinkin taaperolle erittäin sopimaton! Kaikki lika näkyy siinä hetkessä, siksi meillä onkin siinä viltit päällä. Muuten sohva on kyllä kiva, varsinkin kun tyynyt on ihan irrallaan ja kun leikitään Lucaksen kanssa siinä voi ne heittää hetkessä lattialle!

Uuden sohvan materiaalin ja värin tulisi olla siis käytännöllinen. Valkoista sohvaa en ottaisi ilman taaperoakaan, joku kiva väri sen olla pitää! Kuvissa näkyy nyt ainoastaan tummia sohvia kun ei netissä näe kaikkia värivaihtoehtoja samanlailla kuin liikkeissä, mutta malli olisi jotain tuon tyylistä. Nykyään tosi useissa sohvissa on levitysmahdollisuus ja sen tahdon myös, jos joku tulee vähin joukoin vierailulle niin voivat asua meillä!

Kuvat Google. Meillä on ihan tuollainen tavallinen sohvapöytä, vähän tummempana. Ja tyhjänä.

Mä aina ilkeästi hihittelen kun luen jostain blogista kuinka perheessä, jossa on pieni vauva, on niin nättejä sisustuselementtejä olohuoneen pöydällä tai telkkaritasolla. Ei ole kauaa... Vauva kasvaa ja tuhoaa kaiken mihin ylttää! Tai ehkä mä vaan olen sitten laiska, mutta kun ei se sata kertaa kieltäminen auta niin musta on vain helpompi tyhjentää kaikki tasot mihin beibillä on pääsy! On se joskus niin iso että se ymmärtää... toivottavasti.

Kika

Olohuoneeseen tulee mitä luultavimmin myös tietokonepöytä, koska makkariinhan pitää tietysti jättää tilaa tulevalle pienelle beibille! Stefanilla on jemmassa vanha pöytänsä, mutta ei olla vielä ihan yksimielisiä siitä, koska musta se on vähän turhan massiivinen... Mutta ehkä jos sitä vähän jollain värillä keventää, niin saattaahan se sopiakin! Tietokonepöydät ei ole mitään kovin kalliita, mutta saa nyt nähdä. Tuon mallinen olisi kuitenkin ehkä kiva, jos ostettaisiin uusi. Meillä on siis pöytätietokone jota en enää ikimaailmassa vaihtaisi läppäriin!

Xxxlutz

Telkkari tulee myös uudessa asunnossa olemaan seinällä, joten sille erillistä tasoa ei tarvita. Sen sijaan joku hyllykkö täytyy keksiä, vaikka seinähyllytkin on musta kivoja ja toki niitäkin meille varmaan tulee. Mitään lasivitriiniä tms. en tahdo vaikka suljettava malli olisikin vauvaa ajatellen erittäin kätevä, mutta beibi/taaperohan on pieni niin lyhyen aikaa että ehkä mä kestän sen hetken, lasivitriiniä en jaksais kovin kauaa katella!

Olohuoneen värimaailma on edelleen siis vähän hakusessa, ensin pitäis löytää passeli sohva ennenkuin voin alkaa miettimään suurempia. En itse tykkää kokovalkoisista kodeista ja myös Stefanin mielestä ne on aivan liian kliinisen näköisiä, siis eivät näytä kodikkailta, vaan lähinnä mallitaloilta joissa ei asu kukaan. Onneks se ei silti tykkää myöskään mistään sateenkaarisekoituksesta, koska sellainen taas saa mulle aikaan pelkän silmäsäryn.

Saa nähdä mitä keksitään! Kerron myöhemmin lopuista huoneista, uuteen asuntoon tulee siis tuon keittiöolkkarin lisäksi kaksi makuuhuonetta, kylppäri ja kodinhoitohuone. Lucaksen huoneen sisustamista odotan ehkä eniten, lapsille on niin paljon kaikkea ihanaa etten kestä! Aion maalata seinälle jotain, koska se pysyy paremmin kuin teippi mutta on sitten kuitenkin helppo maalata taas pois kun tyyppi kasvaa. Ei huolta, en aio maalata Muumia kera spriikannun...

Meidän päivä alkoi tänään rinteessä tällaisissa ihanissa raitisilmamyrkytysmerkeissä (hain aamulla mun laudan vieläpä huollosta, se oli ihankuin uusi ♥) ennenkuin Stefan meni duuniin, joten mulla on kamalasti virtaa jonka tahdon kuluttaa siivoamiseen (todellakin aika paha myrkytys) nyt vielä kun Lucas nukkuu!

Mentiin aamusta jo ennen ysiä joten saatiin laskea pitkään ihan yksinämme, olipas ihanaa! Lukijoiden joukosta löytyy jokunen Itävalta- tai talvifiilistelijä joten koitin ottaa teille kuviakin (se on vaan vähän hankalaa kameralla jonka näytöstä ei näe mitään, mutta ehkä nämä kelpaa, ainakin näette kuinka ruuhkaista olikaan), näihin tunnelmiin adiooos!

Elämäni Alpeilla ennen Lucasta.

Jos joku tahtoo lukea vauvajuttuja niin hyppää tämän yli heti hop! Halusin koota vähän kuvia mun hulvattoman hauskoilta Itävallan talviltani (tosin ainoastaan kaikkia kilttejä kuvia koska tätähän lukee Suomessa mun puoli sukua). Oon niin iloinen että ylioppilaaks kirjoitettuani lähdin kohti tuntematonta, yksin, tietämättä yhtään mikä mua odottaa. Toisaalta oon taas myös niin iloinen että Lucas päätti ilmestyä tähän maailmaan, koska muuten en olis varmaan koskaan lopettanut tota päätöntä touhua, jolloin elämän sisältö oli aikalailla pelkkää duunia, lautailua ja juhlimista (eli melko tyhjää :D). Been there done that, vaikka nyt oonkin hirvittävän onnellinen niin ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri että oli ne vaan hauskoja vuosia ne! Kaikki kuvat ei ole mun itse ottamia, vaan kiitos tutuille joiden kuvia oon joskus varastanut. :)

Mun "pääravintolat" oli Stubaissa Eisgrat ja Jochdohle, Serfauksessa Skihütte Masner. Lisäks olin myös muissa ravintoloissa välillä päivän pari, esimerkiks kun Eisgrat meni ekana keväänä remonttiin ja kun Serfauksessa jäätiin melkein viikoksi laaksoon jumiin. Eniten ehkä tykkäsin keväästä 2011, jolloin aamulla tein aina kaikki ruuat pojille valmiiksi Eisgratissa, sitten menin Jochdohleen mun ihanan kakkospomon avuksi asiakkaita palvelemaan ja iltapäivällä laskin takaisin Eisgratiin tekemään taas seuraavan päivän ruokia. :)

Stubaissa välisesonkeina, eli tammikuussa sekä pääsiäisen jälkeen rinteet oli melkein autioita, joten vapaapäivät oli kivoin viettää laudan päällä, varsinkin tammikuussa kun tuli aina uutta lunta jota oli ihana pöllytellä menemään. Loppukeväällä aamuisin lumi oli vielä hyvää, mutta keskipäivään mentäessä auringon lämmittäessä se muuttui aikamoiseks loskaks, jolloin oli välillä kiva heittää lauta mäelle ja vaan rentoutua!

Välillä sitten taas kävi näin - ylemmän kuvan tapaisia juhlimisia seurasi se ettei seuraavana päivänä kyennytkään muuhun kuin mitä alemmissa kuvissa näkyy. "Lähdetään laskeen" oli usein se, että laskettiin yksi mäki ja mentiin aurinkotuoleihin toipumaan. Välillä jopa se, että ainoastaan kantoi laudan ulos ja meni suoraan nukkumaan. :D Kausikortti oli siis ilmainen, joten se laskupäivien missaaminen ei ollut niin vaarallista (varsinkin Jochdohlessa ollessani, silloin pääsin mäkeen joka päivä). Ylempää kuvaa ei ole muokattu mitenkään, vaan mun silloinen kamera oli "vähän" hajalla eikä sisäkuvat "oikein" onnistunut, vaikka aika hyvä apinasuodatin toi kyllä oli!

Tää on yks mun lempparikuvista, kevään 2010 viimeisiä päiviä Stubaissa, lomailtiin vielä viikko "kotona" ja lähdettiin aina kukonlaulun (auringonnousun) aikaan vuorille. Mun kengät on tuolla takaluukussa koska toi auto oli niin pieni, meitä oli viisi ja Peter-kuski niin iso että takana mahtui istumaan paremmin ilman isoja lautakenkiä. :D

Dorfpub oli Stubaissa meidän ehdoton lempparipaikka, ei edes käyty missään muualla, paitsi tietysti après skissä ja jos oltiin yökelkkailemassa. Ja jos menojalkaa vipatti vielä senkin jälkeen kun Dorf meni kiinni niin käytiin kyllä välillä kahdessa enemmän baarimaisessa paikassa, joiden aukioloajat heitteli vähän asiakasmäärien mukaan. Kerran lähdettiin toisesta viiden jälkeen ja sinne jäi ihan täys hulina päälle. :D

Minun ihana työasuni... :D Lukiopohjalla on ihan hyvä olla kokki (enkä ole itse kuvaillut itseäni, vaan mun dorka duunikaveri tuli vapaapäivänään häiriköimään mua ja postas ne kaikki sitten mun Facebookin seinälle)! Aamuisin istuttiin aina ennen duunin alkua tossa meidän "viihtyisässä" taukotilassa. Keväällä friikkisiivottiin aina pari päivää kun jos ravintola meni kesäksi kiinni, ja sitten paketoitiin koko hela hoito! Ton pastakoneen paketoimisen kanssa mulla meinas vähän palaa käämi.

Serfauksessa asuttiin siis tuolla vuorten keskellä. Laskettiin paljon, aivan valtavan ihanan paljon! Oli jotenkin tosi kiva noiden kahden järjettömän villin talven jälkeen olla ihan keskellä ei mitään, mennä duuniin niin että kiipes vaan portaat ylös ja sit usein huomatakin että blah, ei ole asiakkaita, menenpä vaihtamaan vaatteet ja lähden tosta takapihalta mäkeen. Ja se mitä kaikki kysyi - ei oltu koko puolta vuotta tuolla vuorten keskellä, vaan meillä oli kyllä vapaapäiviä ja laaksossa huoneita, jolloin sai halutessaan olla pari yötä viikossa myös ihmisten ilmoilla haha. :D

Mutta meillä oli ylhäälläkin ihan tarpeeksi tekemistä! Meitä asui siellä siis joku reilu 30 henkeä, joten jos tahtoi seuraa niin sitä kyllä sai. Ylemmät kuvat on mun duunikaverin synttäreiltä, joululta ja uudeltavuodelta. Tommosina spesiaalipäivinä, eli jouluna ja uutenavuotena (sekä vikana iltana), oli meillä vähän fiinimpi illallinen ja juomat firman piikkiin. Saatettiin muutenkin välillä virittää Kinect tai SingStar, joskus katottiin leffoja isolta kankaalta. Keväällä tehtiin duunit aina iltapäivällä supernopeesti valmiiks ja sit mentiin aurinkotuoleihin kellimään, vuorilla aurinko paistoi vähän pidempään kuin laaksossa. Hiihtokeskukset menee täällä siis jo neljältä kiinni, joten asiakkaistakaan ei ollut häiriötä. :D

Jotain katastrofaalista on vielä laitettava - tammi-helmikuu 2012. Yhtä paljon lunta on tullut Tirolissa viimeksi yli 30 vuotta sitten. Jos ajattelette Suomessa että huh, mikä lumimyrsky niin kertokaa se vielä viidellä. Kerran lumimyrskyn tullessa oltiin just laaksossa viettämässä vapaita ja no, sinne jumahdettiinkin moneksi päiväksi koska kukaan päässyt Masnerille eikä sieltä pois koska helikopterit ei voineet tuulen vuoksi räjäytellä lumivyöryjä, jonka takia rinnekoneet ei saaneet lupaa ajella siellä päin.

Mulla on myös paljon kivoja maisemakuvia, mutta tämä oli nyt enemmänkin katsaus mun entisiin vuosiin, ei näihin upeisiin maisemiin, niitähän löytää Googlestakin. Tää teksti meinas paisua ihan meganomaalisiin mittasuhteisiin kun meinasin laitella vielä ties mitä höpönlöpöaiheita, mutta nyt on pakko laittaa piste tälle! Jos jotakuta kiinnostaa Itävallassa työskentely niin voin kyllä joku kerta kirjoittaa siitäkin, sillä ravintola-ala täällä eroaa aikalailla Suomesta (tai kai sielläkin on ihan okei esimerkiks tehdä viikko putkee 12-16h duunipäiviä tai olla 22 päivää ilman vapaita :D).

Vielä yks mun lempparikuvista - Stubai 2011, viimeisiä lomapäiviä. Muita laiskotti eikä ne jaksanut edes ajatella laskemista, mä sen sijaan jopa kävin aina välillä mäessä ja tulin sitten taas bisselle niiden seuraks. Parhaat urheilurintaliivit on muuten joo noi olkaimettomat, mutta kun pitihän saada se paras rusketus ilman mitään rajoja!

Mutta mitä mulle jäi käteen? Nopea itsenäistyminen, valtavasti ihania uusia tuttavuuksia, suuri määrä mahtavia kokemuksia ja upeita muistoja. Ja tärkeimpänä tietysti - Stefan ja Lucas. En vaihtais päivääkään, en edes niitä vähän huonompia. Mutta nyt, juuri tässä hetkessä noiden kahden tärkeimmän kanssa, on ihmisen äärettömän hyvä olla. :)

♥