Hiihtoloma Suomessa ♥

Juuri kun viimeksi hehkutin ihanaa talvea, bongasin siitä seuraavalla viikolla itselleni keuhkokuumeen. Alun ehdoton vuodelepo tuntui kurjalta mutta oli onneksi aika pian kärsitty, sen sijaan antibiootti-kortisoni-kuureja lateli keuhkolääkäri viikkotolkulla. Viimeisiä puhdistuslääkkeitä napsiessani alkoi jäätävä kurkkukipu joka osoittautui streptokokeiksi nielussa! Onneksi aikoinaan valitsin itselleni aivan ihanan omalääkärin joka ottaa kaiken heti todesta ja tekee just oikeat kokeet niin että diagnoosi osuu nopeasti oikeaan ilman että tarvitsee päiväkausia kärsiä.

Noo, parempi näin - lapset on sentään pysyneet perusterveinä (yskää ja nuhaa lukuunottamatta), tai no, toissaviikolla saatiin mahatauti iloksemme.. Tosin siitäkin kärsiessämme ajattelin vain että mieluummin aina se kuin esimerkiksi täitä, niitä meillä ei olekaan vielä koskaan ollut! Oli mikä tauti oli, sitä ennen tehtiin kuitenkin jotain tosi kivaa: käytiin Suomessa!

Yhtä kertaa lukuunottamatta ollaan oltu Suomessa aina vain kesällä, joten odotukset talvilomaa kohtaan oli vähän pelonsekaiset (varsinkin kun mun äiti oli just sitä ennen käymässä meillä niin positiivisena "En muista milloin olen viimeksi nähnyt auringon"). Mutta meillä oli niin ihanaa! Parin päivän harmauden jälkeen taivas aukesi ja se aurinko paistoi meille melkein joka päivä! Ja voi miten nykyteknologia on mahtavaa, oli niin helppo joka päivä soitella videopuheluja kotiin jääneen isin kanssa ja lähetellä videoita ja kuvia.

Menomatka oli vähän kurja, sillä Lucas oksensi molemmilla lennoilla ja automatkallakin vielä monta kertaa. Silloin mietin vain kokoajan että jahka päästään kotiin en lähde enää ikinä never ever koskaan minnekään! Kunnes sitten kotimatkalle katsoin pahoinvointirannekeiden paikat tarkemmin eikä Lucas oksentanut kertaakaan, edes sellaisessa pienessä heiluvassa potkurikoneessa. Joko ne oli oikeasti ensin huonosti tai sitten lumevaikutus auttoi - mikä ikinä olikaan, saatan uskaltaa sittenkin lähteä vielä jonnekin.

Pakkanen oli meille keskieurooppalaisille aika rapsakka (tai ei oikeastaan meille, mutta lasten kengille ja hanskoille lukemat oli vähän liikaa) mutta viihdyttiin silti ulkona koska pulkkailu oli niiiin hauskaa! Lisäksi siellä oli aivan uskomattoman kaunista koska lunta oli niin paljon - eihän me tunneta esimerkiksi teiden lumisuutta muuta kuin metsästä! Tosin tänä talvena meidän lumet on muutenkin olleet aika vähäiset, onneksi ylhäällä on sentään aina lunta.

Ei kyllä tehty taaskaan mitään ihmeellistä, vietettiin vain laatuaikaa kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa. Pulkkailtiin tosiaan joka päivä useamman kerran, syötiin riisipiirakoita, paijailtiin kissoja, vietettiin enon ja serkkujen luona pulkkamäki-vohveli-iltapäivää, käytiin katsomassa tädin koiria... Ja oltiin vaan! Mummolassa oli vain äärimmäisen kylmä, onneksi isomummo toi meille ihanat uudet villasukat, ihan harmittaa että kotona on niin lämmin ettei tarvii pitää niitä!

Olin myös aika hurja ja uskaltauduin ajamaan ensimmäistä kertaa autolla lumella! Itävallassahan talvirenkaat tarkoittavat vain kitkarenkaita sillä kaikki pienimmätkin tiet suolataan suliksi. En ehkä kaupungissa lähtisi ajelemaan, mutta Jämsässä ei liiku juuri mitään (ei autoja, kävelijöitä tai pyöräilijöitä) joten siellä on oikein leppoisa ajella kun ei risteyksissäkään tarvitse miettiä ketään muuta kuin itseään!

Kotiin oli kuitenkin taas ihan parasta palata, varsinkin juuri syystä että joka paikkaan pääsee kävellen (tai fillarilla). Meillä oli kuitenkin aivan ihana loma (josta onneksi muistona kasa kuvia ja videoita) - kiitos kaikille kaikesta ♥ ! Tulkaa tekin meille, meilläkin on ihanaa!

Kaksivuotias

Niin siinä sitten kävi. Pojat täyttivät jälleen kerran vuosia - Florian kaksi ja Lucas jo neljä! Aivan uskomatonta miten nopeasti aika juoksee. Kummastahan sitä sitten aloittaisi, mennäänkö pienimmästä suurempaan? Pahoittelen että tämä tulee näin myöhässä, mutta ensin eka viikko koulua oli aika jänskää ja sittenhän meille tuli kylään oksennustauti... Synttäreitä juhlitaan siis vasta tänään, onneksi melkein kaikille sopii!

Florian oli vielä pari kuukautta sitten hyvin leppoisa kaveri joka tiesi käsitteen uhma ainoastaan veljensä kautta. Jos sitä yhtäkkiä alkoikin kiukuttaa, oli sen huomio kuitenkin helppo siirtää johonkin muuhun - esimerkiksi jos se olisi halunnut mennä hissillä ja oli valmis saamaan megakilarit, ei tarvinut sanoa kuin näytätkö vielä miten nopeasti sä osasitkaan mennä portaita ja se oli jo unohtanut kiukkunsa ja kiisi hymy korvissa kohti portaita. Se oli silloin se...

Vaikka uhma onkin siis saavuttanut Florianinkin, on se silti paljon miedompi kuin Lucaksella tässä iässä! Sille on helppo ehdottaa jotain muuta tekemistä esimerkiksi paperisen jalkalampun tuhoamisen tai kirjahyllyssä kiipeilyn tilalle, tosin sen kanssa pitää myös sitten touhuta sitä korvaavaa tekemistä. Eli jos se alkaa tonttuilla kesken ruoanlaiton mutta ei halua kokkailla mukana, saattaa olla hieman hankalaa sillä niinä hetkinä se ei halua esimerkiksi piirtää tai lukea yksin.

Yleensä se on kuitenkin melko itsenäinen ja keksii paljon ihan normaalejakin touhuja (ei pelkästään kaiken terrorisointia). Valokuvien katsomista se rakastaa älyttömästi, vähintään kerran päivässä se hakee jonkun albumin ja katselee kuvia! Muita suosikkeja on tietysti autoleikit, kokkausleikit, lukeminen sekä kaikki laulut ja tanssit! Ja tietysti kastanjoiden kerääminen ulkona, mahdollisimman suurten.

Florianin puhe ei oikein ole ottanut tuulta alleen, se käyttää muutamaa sanaa joille on sata eri merkitystä. Esimerkiksi pappa tarkoittaa isi-Papa, kaivinkone (Bagger), loppu. Nännä on Mummo, Anna-täti sekä mennään. Pää on leipä, peitto ja jotain mitä en nyt muista. Sen kanssa on hauska jutella ja paljon se höpöttääkin, mutta ulkopuoliset eivät kyllä mitään ymmärrä. Päiväkodissa se oli ikkunasta nähnyt rekan ja juhlinut "Ka, ka, ka!" ja tädit olivat luulleet että hän sanoo englanniksi "Car".

Pääasiassa Florian on siis aivan hulvaton tyyppi jonka kiukkukilarit ja pöllöilyt yleensä unohtuu sen touhuja katsellessa ja juttuja kuunnellessa. Tällähetkellä se istuu nakuna keittiön pöydän ääressä, mussuttaa kurkkua ja teroittaa kyniä ja näyttää just niin hauskalta kuin mitä on! Florbun mitat kaksivuotispäivänä olivat 12,4 kg sekä 87,2 cm - Lucaksella ne oli kaksivuotiaana 12 kg ja 88 cm! Hyvää toista syntymäpäivää rakas ♥

Kun kuopus päiväkodin aloitti

Kuten olen monesti kertonut, Itävallassa ei ole ollenkaan päiväkoteja alle 3-vuotiaille vaan ainoastaan yksityisiä Kinderkrippejä tai perhepäivähoitajia. Tosin nyt Innsbruckin kaupunki on alkanut touhuamaan myös kunnallisia Krippejä näille pienemmille (tarkoittaen 18 ikäkuukaudesta eteenpäin) ja tällähetkellä heillä onkin jo kymmenen tilaa jotka ensi vuonna haluaisivat avata. Nekin ovat tosin maksullisia, mutta ilmeisesti vähän edullisempia kuin nämä yksityiset - en tosiaan juuri asiasta tiedä kun on kokonaisuudessaan ihan uusi juttu.

Florianin Krippetaival alkoi siis elokuun alussa - alkuun tosi hyvin, sitten heikommin ja kun taas meni hyvin, jäikin päiväkoti (puhun nyt kuitenkin päiväkodista vaikka se ei "oikeasti" se olekaan) puolentoista viikon remonttilomalle. Maanantaina palattiin jälleen arkeen ja otettiin pari ensimmäistä päivää jälleen rauhassa, ensin olin vain tunnin poissa ja seuraavana päivänä jo kaksi. Aamun hyvästit olivat kamalia - itku silmässä huuli väristen Florian sanoi heippa ja tassutteli leikkimään.

Mutta meni tosiaan vain pari hassua päivää ja se olikin taas kuin vanha tekijä! Enää ei harmita eikä suupielet valu alaspäin hyvästellessä ja kun tulen sitä hakemaan kertoo se (sillä omalla, hieman hankalalla kielellään) hurjan innoissaan mitä kaikkea onkaan tehnyt (tai mitä on syönyt...). Tänään he olivat olleet vähän kauempana puistossa ja päiväkodintäti kertoi että Florian ei oikein olisi malttanut istua kärryssä vaan olisi halunnut vain itse kokoajan kävellä! Totesin vain että en oikeasti edes muista milloin se viimeksi olisi istunut vaunuissa - me liikumme joka paikkaan joko kävellen tai hän kolmipyörällään!

Se on siis nyt näin totutuksen päätteeksi ollut pari päivää siellä puoli yhdeksästä noin varttia vaille kahteentoista - sitten kun kunnon arki (ts. meidän koulut) alkaa tulee aikataulu olemaan ehkäpä noin 4 x klo 8:30-12. Joskus viedään myöhemmin ja joskus haetaan aiemmin, sen näkee sitten! Ainoa miinus on se että he aloittavat syömään lounasta jo klo 11:15, joten jos ei halua että lapsi syö siellä niin pitää hakea jo yhdeltätoista johon ei oikein ehdi.

Kokonaisuudessaan ollaan oltu kyllä Florianin kanssa hurjan tyytyväisiä, tädit ovat ihania ja ruoka on hyvää, terveellistä ja joka päivä itse tehtyä! Muutaman viikon päästä on ensimmäinen vanhempainilta, saa nähdä mitä kivaa siellä selviää. Viimeksi kun olin Krippen vanhempainillassa (Lucaksen entisen), askartelimme lapsille lyhdyt Martinsumzugia varten, joimme olutta ja kuohuviiniä ja söimme sipsiä joten en tiedä yhtään mikä mua tällä kertaa odottaa ... :D Ensi viikolla myös Lucas pääsee vihdoin päiväkotiinsa, siitä lisää sitten ♥ !

Juhannus on meillä olematon

Kuukauden jatkuneen sateen jälkeen saapui meillekin Tiroliin vihdoin jälleen kesä! Ainakin toviksi, huomenna pitäisi taas sataa. Kauhulla olen odotellut tuleeko tästä kesästä yhtä kamala kuin viime vuotisesta - kaksi kuukautta taukoamatta jatkuneita 35 asteen helteitä kun ei tällainen pohjoisen tyttö ihan hetkessä unohda... Tällä hetkellä näyttää kuitenkin vielä melko positiiviselta, eilisen 32 asteen iltapäivän sain viettää autokoulun ilmastoidussa autossa ja aktuelli 25 astetta tuntuu mukavan viileältä!

Ollaan tehty nyt pari viikkoa muuttoa Innsbruckiin ja hommat on hyvällä mallilla. Lucas on vielä ensi viikolla päiväkodissa täällä landella, sitten yritetään päästä lopullisesti muuttamaan ennen kuin 12. päivä matkataan Suomeen. Innsbruckin kaikki päiväkodit ovat kaupungille ominaisesti ihan täynnä, mutta sainkin tuurilla Lucakselle ihan mun suosikista paikan ja syyskuussa se aloittaakin sitten uuden taipaleen aivan ihanassa päiväkodissa. Sehän olisi muutenkin elokuussa vaihtanut "pienten päiväkodista", Kinderkrippestä, oikeaan päiväkotiin joten yritän olla haikailematta liikaa näiden nykyisen päikyn mahtavien tätien perään.

Lapset ovat sopeutuneet ongelmitta uuteen kotiin jossa ollaan nyt välillä vietetty jo muutamia päiviä ja öitä. Varsinkin Florianin ehdoton lemppari on istua meidän makkarin ikkunalaudalla ja katsoa alhaalla kadulla ajavia autoja, busseja, rekkoja sekä traktoreita - joita muuten näkyy enemmän kuin meillä täällä landella vaikka koti on keskustassa! Lisäksi vastapäätä oleva kirkko saa sen myös aina iloitsemaan kellonkilkatuksellaan. Innolla odotetaan että asutaan siellä ihan pysyvästi ja loppuu tämä jatkuva tavaroiden raahaaminen!

On nyt pakko käydä kertomassa tällaisia kuulumisia kun mulla on edelleen vain tämä anopin läppäri joka ei skypeä pyöritä. Uudessa kodissa oli keskiviikkona nettiasentaja, enää pitäis formatoida pöytäkone kuosiin niin sitten voitais skypeillä sieltä suunnilta! Nyt ollaan tosin ensi viikkoon täällä landella paitsi Lucaksen päikyn, myös sen takia että mulla on pari ajotuntia sekä INSSI! Huhhuh, saa nähdä miten käy, toivottavasti ei tulis liian tiukka tarkastaja niin ehkä selviän...

Kohta lapset herää joten lopetan tähän, sitten täytyy lähteä mitä pikimmiten purolle. Sekä maalata päiväkotitätien jäähyväislahjat valmiiksi, tosin se tehdään ehkä vasta huomenna jos kerta sataa. On vielä sata ja yksi muutakin juttua (kivoja siis vain) mitä täällä päässä Tirolia pitäisi vielä nähdä ja kokea, saa nähdä ehditäänkö tekemään kaikki vai täytyykö tulla sitten Oman luokse niitä tusaamaan! Nyt heippa, kertoilkaahan kuulumisia, tuttujen kanssa enää pari hassua viikkoa ja nähdään ♥ !

Kuvia tulvillaan

Lupasin tulla laittamaan kuvia meidän talvesta joten täältä tulee - nyt jos sukulaiset ei ole tyytyväisiä niin jo on markkinat!

20.11.  näytti vielä tältä - lämpötilat olivat myös niin korkealla että välikausihaalaria enempää ei olis voinut päälle pukea!

Viikko sen jälkeen oli yllärinä yhtenä aamuna maa valkoisena, mutta kovin montaa päivää siitä ei ehditty nauttimaan kun aurinko taas senkin sulatti.

Mutta onneksi edes vähän!

Suomen itsenäisyyspäivänä, ihana hiekkakeli...

Pari päivää ennen jouluaattoa tunnelma oli ihan näinkin talvinen.

 

Kunnes lunta sitten tammikuussa alkoi tulla!

 Ja sitähän tuli, päiväkausia taukoamatta!

Ja sitten, monen päivän jälkeen taivas viimein aukesi ♥

Tehtiin omaan pihaan pulkkamäki!

Florian on kova poika halimaan ja pussailemaan ♥

Erään ihanan pakkasaamun aamulenkki, sama lenkki löytyy tästäkin vuoden takaisesta postauksesta!

Mä tykkään enemmän pulkkailusta, mutta täkäläiseen tapaan käydään myös kelkkailemassa, rodeln.

Sellainen on ollut meidän talvi! Aika tosiaan kuluu vaikkei välttämättä mitään erikoisempaa tekisikään, varsinkin tällaisten touhutaaperoiden kanssa joiden hereillä ollessa ei todellakaan voi istuskella koneella - siitä ei varmasti seuraa muuta kuin jotain katastrofaalista! Eli en taas lupaa ettäkö meistä pian mitään kuuluisi, mutta en myös sano että eikö kuuluisi! Hejpodej ja kivaa talvipäivää missä ikinä kukakin lukija onkaan ♥ !