Nolot luomuilijapellet

Mua on tässä ns. pakollisen olympiablogitauon aikana ärsyttänyt tai kummastuttanut tosi moni asia, mutta valitettavasti en ole niitä ajanpuutteen takia saanut tänne purettua! Tein eilen päivälliseks kasvispihvejä ja lohkoperunoita, tai no, oikeastaan niistä tuli ranskalaisia kun pilkoin perunat niin pieniksi. Siinä niitä pilkkoessani olin onnellinen siitä että ne olivat luomuperunoita - sain hyvillä mielin jättää niihin kuoret, koska niissä ei ole mitään kamalia myrkkyjä.

Samaan aikaan mieleeni hyppäsi myös se yksi ihmetyksen aihe - miksi luomuruoka, tai oikeastaan sen suosijat, saa niin monissa ihmisissä käsittämättömän ärsytyksen aikaan? Olen jo pitkään seuraillut kaikissa mahdollisissa suomenkielisissä sosiaalisissa medioissa tätä aihetta - Facebookin ryhmissä (eritoten dorkimmista dorkimmassa ÄiTyLeissä), blogeissa ja forumeilla. Kuvat ovat Vauva.fi-forumilta löytyneistä idioottimaisista keskusteluista.

Suurimmaksi ärsytyssyyksi osoittautui ehkä se että "luomuruokaa suosivat kuvittelevat olevansa muita, ei-ekologisesti valmistettua ruokaa käyttäviä, parempia". Tähän liittyi myös toinen, paljon ärsytystä aiheuttava syy: "miksi sitä pitää erikseen mainostaa, eikö sanan luomu-sitäsuntätä sijaan voi vain sanoa että söin sitäsuntätä". Okei, jälkimmäisen kyllä ymmärrän, en mäkään jaksaisi lukea esimerkiksi blogia jossa aina kerrottaisiin että tänään tein keittoa luomukasviksista johon lisäsin luomukermaa jonka jälkeen join hyvät luomukahvit.

Mutta siis ensimmäinen - mitähän ihmettä? Ehkä sellaisiakin hihhuleita jostain löytyy, mutta enpä ole törmännyt. Mua ei oikeastaan huvita mainostaa kyseistä asiaa - sitä että meillä suositaan luomua - kenellekään, koska se on monelle niin kamala asia, monelle taas ihan vitsi. Viimeisimmällä Suomilomalla äidin yllärisynttäreillä en edes maininnut kyseistä sanaa, mutta silti sain kuulla mulle osoitettuja heittoja "piirakassa on sitten LUOMUjauhoja!" tai "puolet porkkanoista on LUOMUA!".

Tämä oli mun ehdoton lemppari! Toivon että tämä oli provo, eihän kukaan voi oikeasti olla noin tyhmä, eihän!

Mulle on ihan sama mitä muut (varsinkin täysin tuntemattomat) ihmiset kitaansa tunkee (kuten varmasti erittäin monelle muullekin), joten miksi niin moni ärsyyntyy siitä jos joku suosii luomuruokaa? Enhän mäkään kiukuttele tai vitsaile siitä että joku käyttää kemikaaleja - torjunta-aineita sun muita - täynnä olevia raaka-aineita. Vähän kyllä vauvojen puolesta harmittelen, mutta ei se mun maailmaa kaada kun en asialle mitään voi tehdä. Lihansyönnistä kirjoitin jo aiemmin joten siitä en nyt paasaa.

Jos joku alkaa mulle kyseisestä asiasta päätään aukomaan, en jaksa alkaa siitä tappelemaan tai henkilöä jotenkin käännyttämään. Totean vain että luomuraaka-aineet yksinkertaisesti maistuvat paremmalta, omapahan on menetyksensä, mutta eipä siitä mulle hiekkaa housuihin ilmesty niin pitkään kun mä saan rauhassa syödä mun hyvänmakuisia ruokiani. En tiedä ovatko nämä suurimmat luomuvihaajat edes maistaneet ekologisesti valmistettuja tuotteita - esimerkiksi hedelmissä ja kasviksissa huomaa valtavan eron. Onhan ne yleensä paljon pienempiä ja välillä on ärsyttävä kuoria tuhat pienen pientä porkkanaa, mutta on se maku vain sen arvoinen.

Eihän ne ihan myrkkyä ole, mutta johan sen jo se kokokin kertoo että ei ne ilman myrkkyjä niin kasva.

Unohdin taas Suomessa käydessämme katsella luomutuotteiden hintoja. Johtuuko se suomalaisten luomuviha kenties siitä että ne ovat monien mielestä niin kalliita? Löysin jonkun hintavertailusivun joka sanoo että kilo luomuporkkanaa maksaa 2,78 euroa - meillä 1,38 euroa. Kilo luomuperunaa 1,40 euroa - meillä 1,34 euroa. Litra luomukevytmaitoa 1,29 euroa - meillä 1,19 euroa. Muistetaanhan että elintaso Suomessa on korkeampi, ihmiset tienaavat siellä paremmin, joten erot siihen verrattuna eivät ole juuri mitään. Hinnat on tietysti vain löytämiäni esimerkkejä eikä absoluuttisia totuuksia, toisaalla maksaa enemmän ja toisaalla vähemmän.

Itävallassa ollaan melkoisen luomumyönteistä sakkia ja koska ei se näköjään voi oikeastaan halvoista hinnoista johtua niin enpä tosiaan tiedä mistä se viha suomalaisten kohdalla johtuu. Tai no, tiedän, suomalaisista itsestään, mehän tunnetusti ollaan melkoisen erikoista kansaa. Tunnistitko itsesi, ärsyttääkö suakin jokainen tuntematon jonka ostoskorissa näet luomubanaaneja? Sehän kuvittelee olevansa sua parempi ihminen, sehän ei mitenkään voi johtua siitä että ne nyt vain maistuvat paremmalta. Ihanaa tiistaita kaikille! :)

Herätys lihansyöjät!

Mä kuvittelin ennen etten ikimaailmassa voisi ryhtyä kasvissyöjäksi, koska eihän sitä lihaa voi korvata millään - kukapa nyt tahtoisi syödä esimerkiksi makaronilaatikkoa ilman jauhelihaa? Eihän kinkkukiusaus olisi mitään ilman kinkkua? Musta tuntuu että melko moni kuvittelee juurikin näin - ei ruoka ole oikeaa ruokaa ilman lihaa.

Heti alkuun: mä en ole täysin kasvissyöjä ja tuskin koskaan sellaiseksi ryhdynkään. Stefan ei syö lihaa ollenkaan, mutta mä teen mulle ja Lucakselle naudanlihasta esimerkiks lihapullia, kanasta currykastiketta (Stefan vihaa currya) tai ostan pakastekalapuikkoja - kunhan kaikki on luomua. Kenenkään eläimen ei tarvitse viettää kurjaa elämää vain päätyäkseen mun lautaselle. Olen jo kerran aikaisemminkin kirjoittanut vähän tästä luomuilu- ja ruoka-aiheesta joten en paasaa enempää, mutta katsokaahan tämä maailman söpöin video!

Suomalaiset syövät lihaa aivan käsittämättömän paljon, liian paljon. Terveellinen annos olisi korkeintaan 300 grammaa viikossa, suomalainen lihansyöjä vetää noin 200 grammaa päivässä (lähde). Anteeks mitä? Terveellinen viikkoannos ylittyy siis yli nelinkertaisesti! Liika lihansyönti on haitallista paitsi omalle terveydelle, kuormittaa se myös ilmastoa.

Musta oli ennen ihan normaalia syödä lihaa joka päivä jopa kahdesti, lisäksi tietysti esimerkiks leikkeleitä leivän päällä. Nykyään musta taas on tosi outo edes kuvitella että söisin sitä samalla tahdilla! Tähän on vaikuttanut paitsi se kaikki lukemani tieto liian lihan haitallisuudesta, myös ne miljoonat ihanat kasvisruoat mitä on olemassa!

En usko että kukaan lihatonta ruokavaliota noudattava syö pelkkiä kasviksia, koska niistä ei tietenkään saa tarpeeksi kehon tarvitsemia ravintoaineita. Mistä niitä sitten saa? Moni suorastaan pelkää esimerkiksi soijavalmisteita koska ne sisältävät muka niin paljon haitallisia aineita, mutta tutkimukset osoittavat että pelot ovat turhia. Ehkä nekin pelot johtuvat siitä että soija on länsimaissa melko uusi juttu, Aasiassahan sitä on syöty jo vuosituhansien ajan.

Kohtuus kaikessa - ei mekään syödä soija- tai tofuvalmisteita päivittäin. Kuten sanoin, Lucas saa oikeaa lihaa ehkä kerran, pari viikossa, koska se kyllä tarvitsee esimerkiks rautaa kasvaakseen mutta tollaisen taaperon masu ei kestä vaikkapa myös paljon rautaa sisältäviä papuja samanlailla kuin aikuisen. Proteiiniahan on hyvin soijassakin, sen vuoksi sille ei tarvitsisi erikseen lihaa napaan tunkea.

Mä en todellakaan yritä tällä ketään käännyttää hylkäämään lihaa kokonaan koska a) en tykkää ihmisten käännyttämisestä, jokainen saa mun mielestä tehdä just niinkuin itse halajaa ja b) syön tosiaan itsekin lihaa, tahtoisin vain että edes joku miettisi hieman oman perheen (erityisesti lasten, jotka eivät saamaansa ruokaan voi vielä vaikuttaa) lihansyöntiä! Syödäänkö teillä lihaa ihan joka päivä, vai onko jollakin edes kerran viikossa lihaton päivä?

Ja muistutuksena - myös kana ja kala ovat lihaa, vaikka eivät terveydelle yhtä haitallisia kuin punainen liha olekaan. Monelta olen kuullut "Olen kasvissyöjä" ja sen jälkeen ihmetellyt että miten se nyt tuota fisua kitaansa kiskoo. Avautukaa mulle, tahdon taas kuulla mielipiteitä ja kokemuksia - miksi koet lihan niin pakollisena ettet tahdo edes kokeilla muita, samalta maistuvia, samoja ravinteita sisältäviä, mutta yhtä useasti syötynä terveellisempiä tuotteita? Jos ette vakuuttunut mun jutuista, niin lueskelkaahan asiajuttuja, saatatte yllättyä. :)

Luukku 12: Viikon menot

Meidän pieni perhe on hyvä ainakin yhdessä asiassa - rahan käytössä. Me ostellaan tosi vähän mitään "turhaa", vaatekaappejakin uusitaan ehkä jopa liian harvoin! Lucaksen vaatteista suurin osa on käytettyjä tai uusina saatuja, sillekin ostan lähinnä silloin jos se tarvitsee jotakin, jos bongaan hyvän tarjouksen tai jos näen jotain niin söpöä mitä en voi olla ostamatta.

Joku on ehkä ihmetellyt miksi me asutaan tässä minikämpässä, jos tästä en kerta tykkää - no tietysti hinnan vuoksi. Meillä menee asumiseen noin 100 euroa kuussa, koska tästä talosta ei ole kenelläkään mitään velkaa, joten maksuja ei tule kuin mitä käytetään (sähkö, vesi, netti jne.). Olen useasti kertonut millainen hintataso täällä on asuntojen suhteen, liikutaan samoissa hinnoissa Helsingin kanssa. Satasella saisit ehkä jonkun pikkuvaraston keskeltä metsää.

Siksi ollaankin nyt saatu kivasti säästettyä tulevaa lainaa varten sekä samalla myös totuttu elämään ihan kuin me jo maksettaisiin lainaa pois, sillä mun tilillä oleviin rahoihin me ei kosketa ollenkaan. Äitiyspäiväraha, kotihoidontuki sekä lapsilisät (Mutterschutz, Kinderbetreuungsgeld, Kindergeld) ovat kaikki menneet sinne ja pysyneet siellä. Samoin Stefanin tilistä osa menee suoraan säästöön.

Se suurin syöppö meidän taloudessa on ehdottomasti ruoka! Me molemmat rakastetaan hyvää ruokaa, varsinkin Stefan, jolle on tärkeää että raaka-aineet on myös hyviä (ja onnellisilta eläimiltä peräisin), joten meille mukaan kaupasta tarttuukin niin paljon luomua kuin mahdollista. Vaikka hintaerot ei olekaan mitään valtavia ja osan tuotteista saattaa saada luomuna jopa halvempana, on jotkut taas sitten paljonkin kalliimpia. Mutta on ne vaan niin paljon parempiakin, joten mielellämme maksetaan enemmän.

Ajattelin viime viikolla laskea teille meidän yhden tavisviikon menot, mutta niistä tulikin ihan valtavat eikä se nyt ollutkaan mikään perusviikko! Me käydään aina ainoastaan kerran kaupassa viikon aikana ja mä käyn sitten lähikaupasta tarpeen mukaan hakemassa jotain, esimerkiks maito loppuu aina ennen seuraavaa kauppakertaa (Lucashan juo ihan tavismaitoa, joten sitä tosiaan kuluu).

No enivei! Maanantaina kävin lähikaupassa hakemassa maitoa, naisellisia tarpeita (pumpulipuikkoja, tamponeja jne.) ja mukaan tarttui myös neljä pakettia kosteuspyyhkeitä Lucakselle kun olivat tarjouksessa. Rahaa meni 16,44 euroa.

Tiistaina mentiin kunnolla kauppaan, meidän vakkari on Eurospar. Ostettiin kaikkia perusjuttuja, leipää, maitoa, vihanneksia, hedelmiä, mitä lie, lisäksi Stefan halus välttämättä ottaa mukaan kaksi horoskooppikirjaa (6€/kpl). Ei tarvittu mitään suurempia (kallein tais kirjojen lisäks olla vessanraikastimet 4,99€), joten rahaa meni 100,25 euroa. Ostetaan tosi paljon kaikkia tarjoustuotteita (kaksi yhden hinnalla, -50% jne.) ja kuitissa lukee aina kuinka paljon säästi niiden avulla - meillä säästö tänään oli 14,20 euroa!

Sparista poikettiin vielä DM:n (mihinhän tätä vertais, mulla on muka pää ihan tyhjänä mikä olis suomalainen vastine tälle, apuja täälläpäin asuvat finskit?) koska Stefan halusi itselleen sähköhammasharjan. Ostin samalla Lucakselle uuden hammasharjan, rahaa kului 32,10 euroa.

Keskiviikkona sattui se suurin rahareikä, kun tuli soittoja (sekä Stefanin mamilta että sen duunikaverilta) että silloin olikin viimeinen päivä ostaa kausikortit paitsi paikallisalennuksella, myös Stanglwirtin henkkarilisällä. Lähdettiin sitten kiireen vilkkaa hakemaan niitä, kaksi kappaletta yhteensä 700 euroa adiooos! No, ne maksaa itsensä talvella onneks takaisin. Ja hei esimerkiks Himoksella, jossa rinteitä on 21, maksaa kausikortti 580 euroa... Meillä laskettavaa on 279 kilometriä, ja oikea hinta on 568 euroa.

Kävelyllä Stefan tahtoi mennä ostamaan vielä mysliä, koska se oli edellispävänä unohtunut eikä se suostu aamuisin syömään mitään muuta. Mä en oikein tykkää käydä lähikaupassa sen kanssa koska sieltä tarttuu AINA mukaan niin paljon kaikkea muutakin kuin sitä mitä lähti hakemaan! Niin myös tälläkertaa, myslin lisäksi ostettiin myös myslipatukoita ja jotain hedelmäpatukoita ja mitä lie. Rahaa meni 17,40 euroa.

Ostoksiin meillä meni siis viime viikolla 166,19 euroa, joka on vähän normaalia enemmän, mutta toki mukana oli paljon sellaista jota ei ihan joka viikko tarvitsekaan ostaa. Jos kausikortit lisää siihen, hyppää summa 866,19 euroon. Onneks Stefan sai marraskuun palkan tuplana, se saa aina kahdesti vuodessa normikuukausipalkkansa kaksinkertaisena.

Me ostetaan (tai oikeastaan tilaillaan) toki myös välillä jotain turhuuksia, mutta melko harvoin. Näin joulun alla täytyy tietysti auttaa vähän Joulupukkia ja ostaa lahjoja, mutta onneks joulukin on vaan kerran vuodessa, minä pihiliisa olisin muuten hukassa! Ennen kaikki raha mitä tuli, meni samantien, nykyään en meinais malttaa ostaa edes niitä välttämättömyyksiä kun odotan vaan että pääsee käyttämään säästöjä uuteen, ihanaan kotiin! :)

"Syökö Lucas jo oikeaa ruokaa?"

Tällaista kysyi armas siskokultani! Yksivuotiaanhan tulisi syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa. Meillä tämä ei kyllä yleensä onnistu, en oikein edes tiedä miksi! Lucas syö lounaan jo yhdeltätoista, jolloin me ei vielä syödä, varsinkin jos Stefan on töissä. Kun sillä on hyppyvuoro, joita se enimmäkseen tekee, syödään me aina kolmelta (koska Lemmen viemää...). Silloin Lucas usein syö sovelletusti samaa ruokaa, olettaen että se ei ole esimerkiks tortilloja. Purkkiruokaa se ei ole syönyt enää pitkään aikaan, paitsi jos satutaan olemaan jossain muualla kuin kotona.

Lucaksen lemppariruoka on ehdottomasti pasta tomaattikastikkeella. Se on myös maailman yksinkertaisin valmistaa, ensin hakkaan raakoja makaroneja vähän pienemmäksi ja keitän ne sipulin ja vaihtelevan lisukkeen kanssa - paprikaa, kesäkurpitsaa, jauhelihaa. Lucas rakastaa sipulia, joten sitä voi olla ruuassa aika paljonkin makua tuomassa. Kun kaikki on keitetty, heitän sekaan valmista tomaattisosetta (vai mitähän toi olis suomeks?) ja yrttejä. Valmis! Ja kuten huomaa, Lucas tykkää...

En ole itse ollut koskaan mikään keittojen paras ystävä (onhan ne aika tylsiä), mutta kasvissosekeitto on ollut kouluajoilta asti yksi suosikeista. Opetin Stefanille miten tehdään cremesuppe, siis keitto kerman kanssa, ja siitä asti se on tehnyt sitä tosi usein (uskomatonta että mä olen opettanut ykköskokille jotakin). Keitellään kasvikset (viimeksi Stefan teki kurpitsakeittoa, melkoinen Muumimamma), soseutetaan ja laitetaan sekaan kerma ja taas niitä yrttejä, suolan käyttö kun on beibiltä pannassa. Tehdään kerralla aina isompi satsi, niin että keittoa on aina pakastimessa muutama annos. Sen kanssa Lucas syö yleensä ihan tavallista vaaleaa leipää.

(Vinkkivitonen: kun menet hakemaan sitä leipää keittiöstä, tarkasta että soppakulho on tarpeeksi kaukana lapsesta, muuten voi käydä niin että se kiepauttaa sen ympäri. Kyllä, me söimme sitten pöydältä.)

Peruna ei kuulu Lucaksen ykköslemppareihin, mutta syö se yleensä senkin kiltisti, jos sitä vain on maustettu tarpeeksi. Keittelen perunaa, sitä ihanaa sipulia ja mitä milloinkin kaapista löytyy, esimerkiks kesäkurpitsaa, porkkanaa tai paprikaa, lisään joukkoon vähän maitoa tai kermaa ja yrttejä ja soseutan vähän. Lucas on jo pidempään syönyt melko karkeaa ruokaa jossa on isompiakin paloja, no kyllähän noilla hampailla hyvin pureskeleekin!

Alavasemmalla näkyvä perunamuusi on tosi sileetä siks koska meilläkin oli muusipäivä eikä siellä kuulu olla paakkuja!

Jauhelihasta Lucas tykkää ja teenkin yleensä jauhelihapuikkoja (idioottihelpolla reseptillä) pakkaseen, koska niitä on helppo sulattaa ja pilkkoa minkä tahansa ruuan sekaan tai antaa syötäväksi sellaisenaan. Seuraavaks ajattelin kokeilla miten soijarouhepullat tekee kauppansa koska ne on tosi hyviä, mutta soija kuuluu siihen kastiin jota ei suositella annettavaksi ennen yhden vuoden ikää joten oon jättänyt sen tähän asti testaamatta.

Riisiä Lucas ei syö kovin usein, en taaskaan edes oikein tiedä miks, kun ei senkään kiehuminen niin kauaa kestä. Oon myös superhuono tekemään mitään babykastikkeita, joten riisikin menee yleensä sillä tomaattikastikkeella... Oho, mutta kun Lucas niin tykkää siitä! Kananmunakastikkeesta Lucas ei esimerkiks syty yhtään! Se taas on yks mun herkuista, vaikka sitä aika harvoin teenkin.

Lucas juo korvikkeen sijaan tosiaan kahdesti päivässä ihan tavallista (luomu)kevytmaitoa, kuten mamakin! Muissa kuvissa riisiä ja tomaattikastiketta sekä riisiä ja kananmunakastiketta, joka ei vieläkään oikein tehnyt kauppaansa joten herra Urpo lounasti sitten pelkkää ruisleipää...

Nykyään Lucakselle kokkaaminen on kyllä oikein mukavaa, koska ei tarvitse enää varoa oikeastaan mitään sellaisia perusruoka-aineita (eikä kyllä ei-peruksiakaan, mitä lie ikinä ovatkaan). Kananmunaa ja maitotuotteita on testattu jo pitkään eikä ongelmia ole ilmennyt, ainut on se suola ja tietysti kaikki "kielletyt" ruuat, joita en tosin muutenkaan käyttäisi sen ruokiin, esimerkiks pavut ja pinaatti.

Kalaa en ole hetkeen antanut, koska tämä taapero ei siitä oikein pidä! Kokeilen myöhemmin paremmalla onnella kunhan sen makuhermot tuosta kehittyy. Muuten Lucas on aikalailla kaikkiruokainen, kunhan sillä on oikeasti nälkä. Ellei ole, ei se suostu ottamaan suuhunsa lusikallistakaan ja jos suostuukin, se sylkee kaiken heti ulos. Siksipä se syökin vain neljästi päivässä (lounas, päivällinen ja aamu- sekä iltapuurot) ja lisäksi jossain välissä välipalaa, riippuen miten muut syömiset ovat menneet.

Välipalaksi kelpaa esimerkiks riisikakut (joita mä itsekin syön pakettikaupalla), kaikenmaailman hedelmät ja korput. Aamuisin se voi syödä mitä tahansa puuroa ja tällä hetkellä menossa on tuo Babyloven kolmen jyvän puuro. Iltaisin taas esimerkiks se ei kelpaa, muuten yöllä kiukuttaa ja nyt ollaankin iltaisin syöty tota Milupan (näyttää ihan Suomi-Muksun logolta) huippuherkullista stracciatellapuuroa. Syötän Lucakselle laiskana aina vaan tollaisia babypuuroja koska ne on niin nopea valmistaa! On meillä kaapissa myös "aikuisten" kaurahiutaleita, niistä keittelen puuroa jos muuta ei ole.

Meillä on nyt enää yksi pakkaus korviketta ja kaksi pakkausta tota Kindermilchiä ("lastenmaito", alkaen vuoden iästä) kotona jemmassa, ja kun ne loppuvat saa Lucas alkaa juomaan kokonaan pelkästään ihan tavismaitoa. Noista tosin riittää vielä aika pitkäksi aikaa, jauheita kun ovat.

Kuten oon kertonut, Stefan on meillä se intohimoinen pääkokki joka rakastaa ruuanlaittoa. Lucaksen ruoka on kuitenkin mun jobi - nyt kun aloin miettimään niin Stefan varmaan uskoo että olisin kokoajan ärsyttävästi pätemässä jos se kokkais jotain Lucakselle (en voi nyt tarkastaa oonko oikeassa koska se on duunissa). Välillä ruokaa tehdessään se kehittää jotain mistä erottaa Lucakselle oman annoksen ennen maustamista tai jonkun "kielletyn" aineen lisäämistä (esimerkiks halloumijuusto, joka on aivan liian mausteista lapselle).

Jos jollakin on vinkata jotain hyviä beibinkastikereseptejä niin bitte, tai ylipäätänsä tollaisen vuosikkaan reseptejä! En ole mikään kovin luova kokki muutenkaan ja varsinkin kun parhaat ystäväni maistuvat mausteet on kielletty niin aika hiljaista, milloin ne taaperon elimet alkaa sietää sitä suolaa? Kiitos srilankalaiset kun opetitte äidilleni miten ruokaa maustetaan kunnolla ja kiitos äiti kun totutit mut sitten just sellaiseen niin että kaikki muu maistuu ihan puulta. :D Enivei, milloin teillä on onnistuttu siinä että koko perhe syö aina samaa ruokaa?

Material/essen.

Internet on ihana paikka! Varsinkin Amazon.de, sieltä voi tilata kotiin kannettuna IHAN mitä tahansa lastentarvikkeista salmiakkiin. Jälkimmäistä en ole kyllä vielä tilannut, koska veikkaan että tulis halvemmaks laittaa jonkun finskin tilille rahaa ja käskeä sitä ostoksille sekä postiin, mutta se on varmaan vähän liian työlästä. Ehkä mä myös jaksan taas odottaa vielä pari kuukautta - mami, sen mies ja niiden kaveripariskunta tulee lokakuun puolivälissä muutaman päivän lomalle yksivuotiasta Lucasta katsomaan :) !

Enivei, saksalainen Babymarkt petti mut eikä suostunutkaan toimittamaan tavaroita Itävaltaan. Joten piti taas kääntyä Amazonin puoleen, josta tällä viikolla tilattiinkin vähän kaikkea tarpeellista. Siis oikeasti tarpeellista, mähän en mitään tarpeetonta koskaan haali!

Uusi turvaistuin! Nimeltään Kiddy Phoenixfix Pro 2, 9-18 kiloisille. Tämä oli voittaja kaikissa itävaltalaistenkin (täällä on vähän tiukempaa kuin Suomessa - äiti: sun autolla ei sais ajaa täällä ollenkaan ja Anna: ei myöskään Chryslerin renkailla) liikenne- ja autoliittojen sun muiden tekemissä testeissä ja turvallisuuskokeiluissa, joten oli aika simppeli valinta! Varsinkin kun se sattui olemaan vieläpä tarjouksessa ja maksoi "vain" 190 euroa. Nojoo, tämmösessä asiassa me ei säästetä, muissa sitten!

No se taaperokärry! Jee! Tämä musta oli viisi euroa halvempi kuin punainen joten tietysti se kotiutui meidän pihitalouteen! Lucas ei ole vielä oikein tajunnut sen käyttöä, vaan työntelee sitä kontaten. Ja ilmeisesti kumartelee Mekkaan päin, tai jonnekin päin. Alaoikeassa kuvassa se taputtaa itselleen kun kärry osui seinään... Jarru piti kiristää tiukimmalle, koska se työntää sitä oikeasti TOSI lujaa ja mamia pelottaa! Onko olemassa termiä juoksukonttaus? Pikakonttaus? Lucas Bolt!

Tällä viikolla tuli myös muutakin paitsi tilauksia - minun ihana kummitätini lähetti paketin! Mulla on ens viikolla synttärit, mutta koska en muistanut edes koko asiaa (näin vanha kun jo olen, byhyy) luulin siellä olevan jotain Lucakselle (kuten aina) ja avasin sen heti ups... Mutta oli siellä pojillekin jotain, esimerkiksi uusi Puppe-kirja, jee! Muumit ja Puppe on mun all time favouriteja, niitä kun on itsekin lukenut/katsonut pienenä niin paljon. Onni on noin ihana kummitäti, kiitos vielä ♥.

Lucas (kuten lukemieni blogien mukaan näköjään aika moni muukin tollanen minitonttu, haha) on alkanut vähän nirsoilemaan syömisen kanssa, eikä oikein suostu syömään muuta kuin omin sormin. Onneks edes niin! Mun oli eilen pakko käydä ostamassa tommonen muovinen ruokalappu jonne se ruoka voi rauhassa putoilla (yritin googlettaa, en löytänyt sen oikeaa nimeä :D), koska muuten joudun putsaamaan lattian viidesti päivässä. Sieltäkin on Lugin mielestä ihan hyvä syödä, oli se sitten paprikapastaa, lohiporkkanaperunasössöä tai jauhelihapuikkoja, joita just tein! Varsinkin ne oli herrrkkua!

Nyt mä alan odottelemaan josko Lucas pian heräis jotta päästäis ulos, koska sade on hetkeks tauonnut! Onneks tuossa muutaman sadan metrin päässä on leikkikenttä jonne pääsee keinumaan, joten kun sade pian taas jatkuu niin voidaan kipittää äkkiä takasin kotiin. Tiistaina pitäis myös pitkästä aikaa kipittää Innsbruckiin tapaamaan meidän kurkkunenäkorvatohtoria, nyt adiooos!

Mahlzeit!

Mitä ihmettä syö itävaltalais-suomalainen kasvissyöjäperhe, ihmetteli joku joskus. Tai no, mähän en mikään kasvissyöjä ole, mutta syön lihaa ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin, joten on ehkä vähän turha kehua itseään kunnon lihansyöjäksikään. Jos ostan lihaa, sen on oltava luomua, koska ainakaan täällä hintaero tavallisen lihan kanssa ei ole kovin suuri.

Suomessa käydessämme en muistanut katsella ja vertailla kaupassa luomutuotteita, minkälaisia hintoja siellä on? Mitä maksaa esimerkiksi kilo banaaneja? Me ei todellakaan olla mitään luomuhippihörhöilijöitä jos joku niin kuvittelee (tuli mieleen Erilaiset äidit... joillain menee vähän yli :D), mutta ainakin täällä lähes joka tuotteen saa luomuna, usein jopa melkein samaan hintaan kuin tavallisen, joten miksi ei?

Lucas on syönyt pienen ikänsä pelkästään luomuruokaa, johtuen paitsi Stefanin toiveesta, myös kamalasta dokumentista jonka kerran näin. Siinä pieni vauva kärsi järkyttävästä ihottumasta ja lääkärit yritti pitkään tutkia mistä se johtuu, kunnes syyksi paljastui äidinmaito! Äidin syömissä ei-ekologisesti valmistetuissa ruuissa, vihanneksissa ja hedelmissä, oli viljelyvaiheessa aineksiin suihkutettuja myrkkyjä (esimerkiksi torjunta-aineita) joille vauvaparka oli allerginen. Tämän vuoksi mäkin söin imetysaikana pelkästään luomua. Joojoo, harvinaista on, mutta ei mahdotonta!

Stefan on siis kasvissyöjä täysin eettisistä syistä, ja kun kerroin sille että ainakin Suomessa on paljon ihmisiä jotka sanovat että ovat kasvissyöjiä, koska eivät syö "punaista lihaa", oli se ihan ihmeissään - mitä eroa on esimerkiksi lehmällä ja kanalla, eläimiä ne ovat molemmat. Se ei ole koskaan yrittänyt mitenkään käännyttää mua kasvissyöjäksi, mutta on silti saanut mun tiukasti suljettuja silmiä vähän auki.

Meillä pääkokkina toimii siis Stefan, sillä kun on vaan paljon enemmän mielikuvitusta ruoan suhteen ja lisäksi tietysti paljon paremmin kokemusta kasvisruuista. Toki mäkin oon yrittänyt soveltaa mun Suomen lemppariruokia kasvisversioiksi, mutta kaikki ei vielä ihan onnistu! Kinkkukiusaukseen (ehdoton lemppari punajuurisalaatin kanssa) pitäisi keksiä joku lihankorvike joka maistuisi kinkulta, koska siihen ei sovi mikään muu! Veget hei, vinkkejä? Makaronilaatikko sen sijaan on normaalin makuista, tosi hyvää, joko tofun tai soijarouheen kanssa (kunhan ne maustaa kunnolla, maustamaton tofuhan ei maistu yhtään millekään).

Lisäksi mun suosikkeihin kuuluu nachopaistos, siitäkin tulee huippuhyvää tofulla tai sitten soijakebabilla. Se on myös superhelppo eikä vaadi juuri aikaa tai aineksia. Soijarouheen kanssa tein just elämäni ensimmäistä kertaa lihapullia (tai siis soijapullia mut enivei) joista tuli älyttömän hyviä! Soijarouhe kun on ihan kuin jauhelihaa, sekä koostumukseltaan että maultaan (eihän maustamaton jauhelihakaan maistu miltään).

Jos jääkaappi alkaa olemaan tyhjä, saatan tehdä pizzaa tai pizzataskuja. Taskut syödään dipin kanssa, rakastan dippejä yli kaiken mutta koska en oikein osaa syödä sipsejä niin teen mielelläni ruokaa mitä voi dipata! Ihan tavistaikina ja päälle vihanneksia ja papuja ja juustoja ja mitä ikinä kaapeista löytyykään. Yleensä meillä on jääkaapissa aina tofua ja fetaa, niiden lisäksi sipuli on ehdoton mitä pizzassa täytyy olla.

Meidän kaapista löytyy myös aina pastaa sekä valmiita tomaattikastikkeita. Niihin sitten heitetään sekaan aina sipulia ja yrttejä, tuoretta kesäkurpitsaa, fetaa tai pakastevihanneksia. Se on sellainen helppo ja nopea ruoka, jota syödään aika usein. Toinen helppo, usein syöty on paikallinen omeletti. Tosi paksu lettutaikina paistetaan pannulla, päälle mooonta viipaletta juustoa ja sipulia, jos löytyy sieniä niin Stefan heittää myös niitä omaansa (ne ei oikein ole mun juttu). Chiliketsupin kanssa huippuherkkua! Lisäksi tietysti perunoita on aina kotona, niistä tykkään eniten paistettuna vihannesten ja itse tehtyjen kasvispihvien (ja dipin!) kanssa.

Ensimmäistä kertaa kun tapasin erään paikallisen herkun olin melko kauhuissani enkä pariin vuoteen uskaltanutkaan maistaa sitä, kunhan iloisesti niitä tein ja syötin asiakkaille. Kyseessä on tietysti knödelit! Nykyään tykkään Stefanin tekemistä knödeleistä tosi paljon, mutta en tiedä tilaisinko ravintolassa niitä, massatuotannolla tehdyt kun maistuu aina erilaiselta kuin kotona tehty. Kerran olen syönyt niitä ravintolassakin, kun oltiin viettämässä bestecklos-iltaa (kolmen ruokalajin menu syödään sormin ilman ruokailuvälineitä) ja pääruokaan kuului semmelknödel. Aika tylsän makuinen mutta se oli helppo syödä käsin!

Stefanin tekemät kaspressknödelit, jotenkin suomennettuna "painetut juustoknöödelit" on ihan jumalaisen hyviä (ja en ehkä edes halua tietää kuinka lihottavia, niissä on joku tuhat kiloa juustoja)! Eniten tykkään niistä puna- tai hapankaalin kanssa, mutta maistuu ne myös keiton kanssa. Toinen lemppari on pinaattiknödelit jota herkutellaan aina gorgonzolakastikkeen kanssa. Stefan tekee aina kerralla jättimäisen satsin knödeleitä, niin että niistä riittää syötävää 5-6 kerraksi, pakkasessa kun eivät mene miksikään.

Yks herkullinen suosikki jota silloin tällöin ostetaan on valmisfondue (johon tungetaan lisäksi vielä aina aika määrä valkosipulia joukkoon) ja kyytipojaks tuoretta patonkia, omnom! Lisäksi me syödään paljon riisiä ja vihanneksia, yleensä hapanimeläkastikkeen kanssa. Pakkasessa meillä on aina hirveesti vihannessekoituksia, lisäksi ostetaan paljon tuoreita vihanneksia, esimerkiksi tortillojen kanssa tuoreet on tietysti ehdoton. Halloumijuusto on myös nannaa ja sopii melkein mihin vain! Aika paljon kaikkea muutakin meillä tietysti syödään, mutta tässä edes jotakin yksinkertaisia ruokia ihmettelijöille.

Meidän perhe syö siis ihan normaalia ruokaa, liha on helppo maullisesti korvata tofulla ja erilaisilla soijavalmisteilla, ravintoaineet pavuilla, linsseillä sun muilla (en ole jaksanut perehtyä tähän asiaan edelleenkään kovin paljoa, Stefan tietää paremmin). En usko että ikinä lopetan lihansyöntiä kokonaan ja odotankin kovasti sitä että Lucas kohta alkaa syödä meidän kanssa samaa ruokaa, silloin teen ehkä useammin lihaa kun on kaksi syöjää. Kalaahan pitäisi syödä kerran viikossa, mutta sama pätee myös muuhun lihaan, ihminen saa kyllä muustakin ruuasta tarvitsemansa eikä lihaa ole pakko ahtaa napaan seitsemänä päivänä viikossa.

Onko joku maistanut tirolilaisia/itävaltalaisia herkkuja? Mitä teillä syödään, syödäänko lihansyöjäperheissä usein vegeruokia?

Ajankohtaisuuksia.

Istun terassilla mekossa ja leggareissa ja varvastossut jalassa, Lucas nukkuu vaunuissa eikä silläkään ole päällä muuta kun body, housut ja hattu. Auringossa on melkein kuuma kun ei tuule yhtään, no Lucas olis muutenkin varjossa mutta niin oon minäkin mielelläni. Se kesä tuli sitten hetkessä rytinällä, taitaa kadotakin yhtä rytinällä. Oli ihana käydä äsken lenkillä kun poikkesin kauppaan ja siellä oli vähän viileempi. :D Lucas on nukkunut jo kaks tuntia, eilen olin pukenut sen ulos vähän liian lämpösesti, se ei meinannut saada unesta millään kiinni kun oli reppanalla varmaan vähän kuuma ja tietysti kun se vaan venkoili niin tuli entistä kuumempi. Nukahti se sitten vihdoin, mutta sisällä oli parempi nukkua kun siellä oli niin paljon viileempi.

Se on alkanut nukkumaan paljon enemmän kuin ennen, johtuen varmasti siitä että se kuluttaa niin valtavasti energiaa ryömiessään ja pyöriessään ympäri kämppää koko päivän. Kyllä, meille on muuttanut pieni vauhtimato! Onneks meillä ei ole kauheasti mitään kiellettyä missään mihin se pääsis käsiks, paitsi tietysti takka, mut nyt kun on niin lämmin niin sitä ei tarvii lämmittää kun iltaisin joten se ei ole kuuma, ainoastaan likainen yök... Olkkarin pöydän alatasolta olis ihana repiä kaikki alas, kenkiä olis kiva syödä, jalkalamppu näyttäis paremmalta kaadettuna, sohvan alla olis aivan varmasti kaikkea mielenkiintoista (Lucaksen pää ei mahdu sinne jes!) ja ruokapöydän tuolien alle on hauskaa yrittää sulloutua. Noi on tosiaan kaikki onneks aika harmittomia ja vaarattomia.

Pyörivän pesukoneen katselukin on niiiin hauskaa kun mami touhuaa vessassa!

Lucas nukkuu siis nykyään yleensä yöunien (normaalisti 8-10h) lisäksi aamulla puolen tunnin unet, 1-3 tunnin päikkärit ja saattaa vielä illallakin nukkua puolisen tuntia jos on ollut hyvinkin touhukas päivä. Eihän noi määrät edelleenkään mitään jättisuuria ole, mutta ainakin vähän parempi kuin se joskus talvella ollut, 9-10 tuntia koko vuorokaudessa. Puolivuotiaan normimäärä internetin ihmeellisen maailman mukaan (Stefan kertoi) on 14 tuntia vuorokaudessa, joten ollaan aika lähellä! Tosin Lucas taitaa olla niitä tyyppejä jotka ei tarvitse kovin paljoa unta, sen se on kyllä perinyt isältään eikä multa. Nukkumisesta puheenollen, meidän pitäis nyt oikeasti siirtää Lucas sinne pinnasänkyyn (joka on jäänyt koska makkariin pitäis keksiä joku uusi järjestys sen takia, mutta kun se on niin pieni!)...

...tästä syystä. Tältä se näyttää yleensä kun on mielestään nukkunut tarpeeksi pitkät päikkärit, yksinään tuolla pyörii ja hihittelee kunnes joku kuulee ja hakee sen pois. :D

Siitä Lucaksen viljavihasta - syötiin pitkään aamuisin aina puuroa tai viljaa sisältävää lastenruokaa. Ilman mitään ongelmia, ei mitään masuvaivoja tai muitakaan. Aattelin sitten vielä pidemmät yöunet mielessä (vaikkakin toi 7-9 tuntia putkeen on jo mainio) tarjota sitä illalla ja voi herranjestas mitä öitä täällä oli! Sen on pakko johtua siitä viljasta, koska mitään muita syitä en keksi sille kitinälle ja heräilylle ja byää kun elämä on kurjaa kun tais mahaan sattua. Kokeilin niin että annoin illalla pelkkää hedelmäsosetta ja ai että kun oli elämä taas auvoista, kokeilunhaluisena sitten taas jotain viljatuotetta ja yö oli taas ihan kamala. Ostettiin "Gute-Nacht-Fläschen"-korviketta ("hyvää yötä-pullonen"), joka on oikeestaan ihan taviskorviketta, mut siinä 3% riisiä ja 3% tattaria - noin vähän viljaa ja silti sama ongelma. Joten meillä syödään ainoastaan aamupuuroa ja iltaisin pelkästään hedelmäsosetta. Piste, punkt, schluss.

Sen sijaan se yks uus lempijuttu - vesi! Veden kanssa on niiin kiva leikkiä, sitä ei tosin voi tehdä kovin usein koska sen jälkeen on ihan märkä ja pitää mennä lämpöiseen kylpyyn (mun yöpuku on kuivumassa tuolla taustalla, se ei ole siis mikään koriste vaan ripustan vaatteita henkareille kuivumaan :D).

Onneks kylvyssäkin on hauskaa! Meidän kylppärikin on niin pieni (kiitos kylpyammeen) että jos kylvetetään Lucas kahdestaan niin ollaan mieluummin olkkarissa. Onneks meidän lattia on muovimattoa niin ei haittaa jos (kun) vähän roiskuu! Meillä oli kerran tossa ammeessa oleva tulppa vahingossa auki (en tiedä miten se on auennut), oli myös tommonen samanmoinen kiva tulva lattialla. :D

Tultiin sisälle jo ajat sitten mutta syötiin ja katottiin Lemmen viemää (jossa huijataan ihmisiä aikalailla, Münchenin lähellä ei kyllä ole semmosia vuoria). Nyt pitkästä aikaa nachopaistoksen tekoon omnomnom ciaoo!

Kukkuuuu.

Meillä on taas riittänyt hulinaa ja vilskettä, Lucas on kauhee vauhtimato, siis vaikka ei eteenpäin oikeestaan pääsekään. :D Tai no, pääsee se, mutta se on edelleen enemmän semmosta itsensä heittelyä ja pyörittämistä, vaikkakin nykyään se nousee myös vähän polviensa tai jalkojensa varaan ja yrittää työnnellä itseään eteenpäin, mutta ei se oikein kyllä onnistu. Ja sitten taas meneekin hermo. :D En tiedä miks oon viime viikolla tohon 5kk-postaukseen kirjoittanut ettei se osaa kääntyä mahalta selällensä koska kyllä se on tehnyt sitä jo pidempään, ei se muuta tekiskään kun vaan pyöris ja hyöris ku mielenvikanen.

Musta ihan kiva tyyli, kyllä tällä varmaan pian tuloksia syntyy ... :D

Käytiin maanantaina meidän lastenlääkärillä ottamassa rokotuksia ja Lucas vierasti jo aikalailla, tosin se vähän autto että se puhui kokoajan kuin papupata, Lucas on varmaan tottunut siihen että sen kanssa jutellaan jatkuvasti. Tutkimuksessa kaikki oli perfekt ja kasvaa tasaisesti ihan normaalilla käyrällä. Paino oli (muistaakseni, mahdollisesti myös enemmän) 5910g (eli +700g viime käynnistä), pituutta ja päänympärystä ei edes mitattu kun tää oli tosiaan vaan välirokotuskäynti ja kaikki oli hyvin. Unohdan aina puolet kysymyksistä mitä tahdon kysyä, pitäis ottaa jollekin lapulle mukaan että muistaisin, mun piti kysellä siltä kaikkia ruokajuttuja mut oho, unohdin.

 Lääkärisetää odotellessa ehdittiin vähän katsella omaa peilikuvaa, mutta ei se edelleenkään kiinnosta kovin paljoa.

Ruokapuolesta siis, meillä alkoi tänään viljojen maistelu! Aloitettiin kauralla (eiksen pitäis olla se kiltein vilja) ja jahka nyt saadaan maisteltua sitä tarpeeksi ja ellei mitään ilmene niin alan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa antamaan sitä iltaisin. Nyt en vielä uskaltanut kun aattelin et jos sieltä tulee kamalat masuvaivat niin poden niitä Lucaksen kanssa mieluummin päivällä kun yöllä, meillä kun on totuttu siihen että öisin nukutaan. :D Tosin saattaa mennä niin hamaan tulevaisuuteen että oon ehkä lopettanut jo imetyksenkin sillon enkä niitä ruokarytmejä osaa miettiä vielä ollenkaan kun on niin hankala aatella ettenkö enää imettäis vaikka se onkin ihan ovella.

Lucaksen lempparitouhuja on nyt varpaiden syöminen ja edelleen se hillitön hihitteleminen, johon on ihana joka aamu herätä ♥ Tänä aamuna oli kyllä melko outo herätä koska täällä satoi vettä! Ja on satanut koko päivän, ihan friikkiä, tosin nyt se on muuttunut tommoseks rännäks ja huomenna pitäis tulla jo ihan lunta. Takatalvi! Mieluummin kiitos lunta joo, en osaa käyttäytyä sateen kanssa, jos tahdon Lucaksen kanssa lenkille niin miten mun pitäis työntää vaunuja ja kantaa sateenvarjoa samaanaikaan? :D Ehkä vaan pysyttelen nää harvat sadepäivät sisällä, tää oli ihan kivaa vaihtelua tämmönen harmaus. Mut en mä tätä joka päivä kestäis, terkkuja Suomeen. Ja muitakin terkkuja Suomeen, nyt ciaoo :*

 

LLLLLLeckeeeerrrr!

Kulttuurieroja, osa 1.

Kuten arvata saattaa, kahden eri kansalaisuuden eläessä yhdessä saman katon alla ei yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Meillähän näitä tulee edelleen tosi usein, välillä lievempiä ja välillä todella ihmetystä aiheuttavia (joista keskustellessa saattaa äänikin vähän korottua kun kumpikin yrittää selittää toiselle miksi se toinen tapa on muka parempi :D). Stefan on tosi hyvä kyseenalaistaan asioita ja keksimään nasevia kysymyksiä ja mä vuorostani vähän huono vakuuttelemaan jonkun asian paikkaansapitävyyttä (paitsi rakasta sisartani voin huijata ihan miten sattuu :D), joten välillä jään itekin miettimään että oiskohan tää nyt oikeesti fiksumpi itävaltatyyliin.

Suomalaisille ehkä se omituisin on perheen kanssa asuminen. Samassa talossa saattaa asua yli kolmekin sukupolvea, toki riippuen talon koosta, mutta yleensä talo on ollut suvulla jo ikuisuuksia, "pääasuja" vaan vaihtuu. Useimmat talot ei ole Suomen malliin vaan yksinkertaisesti yläkerta ja alakerta, vaan joka asunto on ihan omansa keittiöineen, kylppäreineen, sisääntuloineen jne. mitä nyt normaalista kämpästäkin löytyy. :D Lisäksi usein taloista löytyy lisäksi turisteille joko kokonaisia loma-asuntoja tai sitten vuokrattavia huoneita (jolloin majoitusvaihtoehtoon saa lisäksi usein halutessaan aamupalan). Täällä ei juurikaan ole suomalaisten hiihtokeskusten tapaisia erillisiä vuokrattavia mökkejä, vaan kaikki on omistajan talossa tai ainakin pihapiirissä.

Tirolilainen perustalo.

Syynä tähän perheiden yhteisasumiseen on usein a) vaikka ihmiset tienaa vähemmän Itävallassa niin tontit on silti paljon kalliimpia kuin Suomessa (johtuen siitä että esim. rikkaat venäläiset maksavat mielellään miljoonia näillä maisemilla tontista jolle voi rakentaa kivan yhtä kalliin huvilan ja käydä siellä sitten kerran vuodessa) ja b) itävaltalaiset nyt vain on jotain ihan muuta verrattuna finskeihin jotka ei "ehdi" yksinäiselle mummolle edes kerran viikossa kahville. Kun asuu lähekkäin on helpompi pitää huolta toisista.

Keittiöstä löytyy jonkun verran mua häiritseviä asioita. Ekaan työsuhdekämppääni tutustuessani huomasin heti ettei astioille ollut kuivauskaappia, mikskä sitä sanotaan, se ritiläsysteemi kaapissa lavuaarin yläpuolella keittiössä. :D Juustohöylää sai etsiä kaupasta pitkään, koska juusto "kuuluu leikata veitsellä niin että saa itse päättää siivun paksuuden". Entäs se ruoka sitten? Suomalaisia perinneruokia on musta hankala keksiä, joku karjalanpaisti, ruisleipä, mitä muuta? Itävaltalaisia näin muutamankin vuoden jälkeen voisin luetella hetkessä roppakaupalla gröstlistä miljooniin erilaisiin knödeleihin. Varsinaista jouluruokaa täällä ei sitten taas ole, ainoastaan juomia (glühwein, punssi) ja herkkuja (joulukeksit, kuumat kastanjat).

Joulukeksejä on lukemattomia erilaisia, tossa Stefanin maman tekemiä, niitä oli "vain" 14 eri sorttia.

Vauvajuttuja mun on ehkä vähän hankala keksiä, kun en Suomessa ole muutakuin joidenkin tuttujen vauvojen kanssa ollu tekemisissä, mutta semmoista arkitouhuilua en ole harrastanu. No mutta, ehkä se suurin ero kuitenkin on se että täällä ei ole neuvolasysteemiä ollenkaan, siitä kerroin jo aiemmin. Raskaudenaikaiset tutkimukset tehdään omalla gynekologilla, ihan vikat (tai yleensä vika, mutta mulla niitä ehti oleen enemmänkin kun meni vähän yli) tutkimukset on sitten sairaalassa jonne aikoo mennä synnyttämään. Musta oli kyllä ihana mennä tonne St. Johannin sairaalaan kun siellähän sattuikin olemaan mun oma gynekologini (joka painaa aika pitkää päivää, aamun se on omalla vastaanotollaan, sitten menee sairaalaan ja illalla menee taas omalle vastaanotolleen ja välillä menee taas vielä senkin jälkeen sairaalalle, lääkärin perusvuoro täällä).

Entäs vauvan kanssa sitten? St. Johannissa on aika paljon lastenlääkäreitä, niistä voi valita itse mille tahtoo, sekin säilyy sitten samana koko MKP-ajan (no se Mutter Kind Pass, neuvolakortti). St. Johanniin on meiltä n. 10 km, joten jos jotain akuuttia tulee niin voin kyllä mennä myös "omalääkärille" ("Hausarzt"), se on yleensä lähellä, meidän on tossa Goingin keskustassa n. 2 km päässä meiltä. Tämän lisäks joka puolella on semmosia ilmasia vastaanottoja kerran viikossa/kuussa (meidän lähellä kerran kuussa, St. Johannissa kerran viikossa) joissa on aina kätilö/hoitsu paikalla, siellä voi punnita ja mitata babya, kysellä asioista tai vaikka vaan jutella muiden mamojen kanssa.

Meillä ei vielä syödä muutakun maman maituu, mutta sitten kun soseiden aika koittaa löytyy kaupasta ihan samanlailla paikallisia Pilttejä ja Bonia kun Suomesta, vaikka tietysti kannustetaankin tekemään itse mahdollisimman paljon. Sen sijaan yksi ero mitä babyn ravinnosta keksin on iki-ihana vauvatee ! Kyllä ! Kun toisella on masu pipi, ei sitä tarvitse ainoastaan hieroa ja katsella kärsimystä, vaan keittää vauvateetä, jäähdyttää ja juottaa ja tsäp, ei mene kauaakaan niin jo toimii suolisto taas ja on parempi olla. :) Eikä sitä todellakaan tarvitse juoda paljoa, joku 10 milliäkin riitti (mä join sitten aina loput, niin herkullista mauton fenkolitee kun on, not, mutta meni mun maidon mukana sitten Lucakselle). Imperfekti siksi että nyt Lucaksen kasvaessa ei kurjia masuvaivoja ole samanlailla esiintynyt kun pienempänä (ihanku se nyt ois tosi iso haha :D).

Bio-Fenchel-Tee, Ab 1. Woche - Luomufenkolitee, 1. elinviikosta lähtien. Jos Stefanilta kysyttäis meillä ei muuta suuhun pistettäskään kun luomua, mutta mun on vähän pakko välillä näyttää sille hintoja. :D

Nää ei todellakaan ollu tässä, ei huolta, kaikenlaisia eroja löytyy juurikin tosta asumisesta lähtien varmaan ihan hautajaisiin asti (niissä en onneks ole täällä käynyt). Huomioikaa myös että oon asunut koko täälläoloaikani Tirolissa (paitsi yhden kesän Salzburglandissa), joten asiat saattaa toki olla erilailla muissa osissa maata (tää on kuitenkin se paras osa maata, täällä on kauneimmat vuoret). No mutta en jaksa enää tuijottaa tätä typerää ruutua, jatkoa tähän aiheeseen seuraa taas joskus adiooos  :*

Eka joulu!

Noin paljon joulufiilistä mulla ei ookaan muutamaan vuoteen ollu ! En ehkä pärjäis kovinkaan monelle (varsinkaan niille true friikeille), siis tossa joulumielen määrässä, mutta mulle toi oli jo huima. :D Luulen että se on tosiaan aikalailla pelkästään Lucaksen ansiota, veikkaan että kenen tahansa Grinchin sydän olis sulanu pelkästään kattomalla sitä nauramassa pieni tonttulakki päässä. :) Nyt joulu alkaa olla mun mielestä jo ohi, paitsi herkkujen ja ihanien leffojen osalta. Yli kymmeneltä kanavalta tulee taukoomatta pelkkiä leffoja, tällähetkellä taustalla pyörii E.T. ! Se kiinnosti Lucastakin kovasti, harmi ettei se saa kattoa telkkaria. :D

Meidän joulunvietto alkoi siis jo perjantaina maailmanlopun päivänä. Stefan tuli sanomaan heipat duuniin lähtiessään, me herättiin puol kymmenen aikaan Lucaksen kanssa ja löydettiin isi sohvalta nukkumasta joka kertoi oksentaneensa duunissa, käskin sen sitten makkariin nukkumaan. Se pelkästään oksens tai yritti nukkua koko päivän kunnes sit meni seitsemän aikaan yöunille, Lucasta kiukutti about kaikki koko päivän eikä se suostunut oleen hetkeäkään muutakun sylissä niin että mama käveli ympäri kämppää joten täällä oli tosiaan aika maailmanlopun meininki. :D

"Mitä?! Oksennustauti!? APUAAA!"

Lauantaina Stefan vielä vähän toipuili, mutta söi kyllä jo ihan kunnolla. Lena oli isänsä kanssa mummolla yläkerrassa joten mekin käytiin siinä jonka jälkeen yritettiin käydä Wörglissä kattomassa uutta imuria mutta ei jaksettu enää 10 minuutin jälkeen etsiä parkkipaikkaa joten ajettiin sitten vaan takaisin kotiin. :D Ihan järkyttävä ruuhka, kenen hermot kestää vielä 2 päivää ennen aattoa (lauantaina...) mennä shoppailemaan sinne ryysikseen, no ilmeisesti monenkin. Onhan ne alet hurjat mutta ei ne nyt ihan heti joulun jälkeen lopu ja mulle mun mielenterveys on kyllä materiaa tärkeempää. :D

Sunnuntaina lähdettiinkin aamupäivästä jo sukuloimaan Achenseelle. Niillä on siellä aivan valtava talo sekä pieni maatila, siellä pojat vietti pienenä aina kesälomastaan pari viikkoa. Siellä asuu siis alakerrassa Stefanin kummitäti miehensä kanssa, keskikerroksessa mummo ja pappa ja yläkerroksessa tädin lapset, eli Stefanin serkut. Lisäks vierailulla oli vielä toinen täti miehensä kanssa, joten meitä oli aika iso porukka kun myös Roman oli Lenan ja tyttöystävänsä kanssa mukana, onneks talokin oli iso. :D

Zillertalia, oikeanpuoleinen laakso vie kotiin, tästä noustiin vielä jonkin matkaa ylös Achenseelle.

Aattoaamuna Stefan lähti vielä kauppaan, me nukuttiin Lucaksen kanssa normaaliin puoli kymmeneen. Iltapäivällä pakattiin omat kamamme, Lucas ulos vaunuihin ja tehtiin vaihto Stefanin äitin kanssa, se lähti Lucaksen kanssa vaunuilemaan ja me lähdettiin mäkeen ! Vähän meinas ikävä tulla (varsinkin kun kattelin hississä istuessani kamerasta Lucaksen kuvia, sen Stefan kiels :D) eikä lumi mitään kovin laadukasta ollut mutta silti, oli kyllä ihan mahtavaa pitkästä aikaa (viime kerta oli heinäkuussa) päästä laudan päälle. :) Erityiskivaa siitä teki se että porukkaa ei ollu juuri yhtään, kaikki tais olla jo joulunvietoissansa, onneks!

Kirchberg, Wilder Kaiser sekä isomuru ♥

Kotiuduttuamme haettiin iloinen tonttupoika kotiin, tehtiin riisipuuroa ("Milchreis") ja Stefan teki vielä kahvisuklaamoussea omnomnom (en viittiny kirjottaa "tehtiin" kun ei sitä kukaan kuitenkaan usko :D). Se oli aamulla laittanu glühweinin tekeytymään joka oli myös valmista, joten illemmalla vaan kerättiin lahjat ja muut kimpsut mukaamme ja kiivettiin yläkertaan Stefanin äitille jossa vietettiin oikein ihanan tunnelmallinen ilta lahjoja availlen ja glühweiniä ja joulukeksejä nautiskellen. :) Kahdeksan jälkeen tultiinkin kotiin koska telkkarista tuli Yksin kotona, tietysti, jouluun kuuluen ! :D (Suvi hei, mites tuliks Suomes toi Yksin nelona kotonen?).

Riisipuuro ja glühwein tekeytymässä, hurrrja lahjakeko sekä pieni väsynyt tonttupoika. :)

Tänään Stefan menikin taas jo duuniin, mutta aamulla ehdittiin silti vielä rentoilla, varsinkin kun ilmeisesti joulusta väsähtänyt Lucas nukkui yöllä yhdestätoista seitsemään heräämättä, söi ja jatkoi unia vielä yhteentoista. :D Iso poika ! Mä heräsin kyllä totutusti puoli kymmeneltä, sillon Lucas mut yleensä jokeltelullaan herättää. Mut nyt mun on pakko tän herkkujen mättämisen jälkeen tehdä jotain oikeeta suolaista ruokaa ennenku oksennan, sitten voikin taas syödä lisää kaikkea ällömakeeta. :D No onneks Stefan osti myös viinirypäleitä ni voi vähän pitää taukoa suklaasta. :D Ja onneks joulu on kohta ohi.

Isin kanssa oli aamulla niin hauskaa että kielikin meni ihan mutkalle! :D Meillä oli kyllä tosi kiva joulu (oksennustautia lukuunottamatta, se fiilis kun jännittää kokoajan millon se iskee itelle on aivan kamala, toivottavasti vaara on jo ohi :D), toivottavasti teilläkin Suomen muruset (Stefan, ich hatte super schöne weihnachten, danke dir schatz :*). Nyt sitä safkaa puspus ciao !

Edellisjouluja.

Äiti joskus kertoi 90-luvun alussa sattuneen tapauksen, mä en osannut silloin sanoa vielä k-kirjainta (älkää kysykö miten se on mahdollista mutta esim. "Pimmi etana mutaan" tarkotti "minä ekana mukaan"). Asuttiin Viiskulmassa ja se oli iltamyöhään paketoimassa lahjoja keittiössä, kuuli pienen tepsutuksen käytävästä ja meni tietysti paniikkiin että miten se nyt selittää kaikki ne paketit ja paketoimiset mulle, mutta mä olin vaan todennu tuimana "Putin touhuja" ja tepsuttanu takasin nukkumaan.

En muista Suomen jouluista juuri mitään. Viimesimpinä ollaan aattona käyty isillä, mummolla, hautuumaalla ja illalla vaan lihottu äitillä. Joulupäivänä juhlittu Annan synttäreitä, joko vaan himabissee juoden tai sitten iän salliessa lähdetty baariin ja tapaninpäivänä menty darrassa Hassin mummolle syömään. En mä ole ikinä ollut mikään jouluihminen enkä ikinä oo osannu toivoo mitään lahjojakaan, saatika osannu ostaa niitä ihmisille. Oikeestaan ainut mitä Suomen joulusta kaipaan on se ruoka ja aionkin opetella perunalaatikkoa tekeen ennenkun täytän mitähän, oiskohan 50 realistinen raja?

Itävallan joulut on ollut ihania, niin stressittömiä ja hauskoja ja koska en tosiaan mikään uskomaton jouluihminen oo ikinä ollu niin ei oo tullu mitään itkuja ikävästäkään. Ollaan tehty millon mitäkin, '09 ensin lähdettiin aamulla duuniin mutta tuuli oli niin kova että odoteltiin ala-asemalla sen tyyntymistä, istuttiin kärryissä ja laulettiin unkarilaisten kanssa joululauluja. Tuuli ei tyyntynyt, mentiin takaisin laaksoon ja keitettiin riisipuuroa ja leivottiin joulutorttuja. :) Lunta oli vain pieniä kinoksia siellä täällä, aurinko paisto ja tuuli oli yhtä lämmin kun huhtikuussa, ei oikein tuntunu joululta. Illalla tehtiin tortilloja ja kunhan rentouduttiin, seuraavana aamuna mentiin taas duuniin.

 

 

Seuraavana jouluna mulla oli vapaa, ja aamulla verhot avatessani kadotin sen viimesenkin tipan joulumielestäni. Vettä satoi ja lumet oli melkein kaikki sulanut. :D Meinasin että lähden laskemaan, mutta ylhäällä lumipyry näytti kameroista niin pahalta että jätin senkin väliin, sen sijaan siivosin, skypeilin ja soittelin hyviä jouluja ihmisille. Lopulta me päädyttiinkin Elinan kanssa viettään ilta sitten kaksin ja se oli kyllä aivan hulvaton aatto se, vieläkin vaan naurattaa kun sitä miettii. :D Ai tältä vuodelta mulla on joulujuhlastakin kuvia, "Weihnachtsfeier" on siis aikalailla niinku Suomessa firman pikkujoulut, syödään ja dokataan ja tehdään typeryyksiä ja seuraavana päivänä nolottaa mennä duuniin haha. :D

Weihnachtsfeier, vielä sivistyneesti tsybejen kaa (ja hatutkin tallella..).

Siellä menü on aina aika fiini, en ees jaksa kirjottaa noita kaikkia ruokia. :D

Ja aatolta onkin sitten ainoastaan tällasia "fiinejä" kuvia ... :D

 Viiime joulu oli kyllä mielettömän kiva. Mietittiin jo aamulla että ei varmaan olla pitkään auki, keli kun oli aika shaiba, ja muutaman tunnin jälkeen pomo sanoikin että voidaan sulkea meidän pikkubaari. Me lähettiin sitten laskeen, vähän heikoilla näkyvyyksillä mutta eipähän ollu ruuhkaa rinteessä. :D Tultiin takasin, otettiin vähän bissee, vaihdettiin äkkiä vaatteet ja yläkerrassa odottikin jouluillallinen. Petollinen sellainen, bisseä ja viiniä kun sai juoda niin paljon kun jaksoi ja mehän jaksettiin. Sillon ei taidettukaan tehdä muuta kun vaan seurustella ja syödä ja juoda hyvin. :) Ja seuraavana päivänä oltiinkin lähellä kuolemaa. :D

Hyvillä duunikengillä, yritettiin muka ees jotain tehdä. :D

Näin hyvä oli näkyvyys, mutta ei siellä meidän viiden lisäks kyllä muita ollut. :D

Meidän jouluillallinen. :)

Ihanat työkaverit Jürgen ja Heinrich haha. :D

Loppuillasta alkokin sitten pöydät näyttää tolta. :D

Tästä joulusta tulee kyllä ehkä kaikista ihanin, kiitos tuon ihanan pienen miehen. :) Ja tietysti kiitos kuuluu myös sille isolle miehelle, jolla on kans vapaata ja joka osaa olla turhia stressaamatta (ja joka tänään oksens ja nukku koko päivän, nyt alko näkyä taas elonmerkkejä). Ja aika sama vaikka en niitä perinneruokia osaakaan tehdä, on niitä ilman tässä jo muutama joulu selvitty. :D Ehtiihän sitä sitten taas kesällä. Toivottavasti teillä kaikilla Suomen murusilla on ihana joulu, muistakaa että ootte mun ajatuksissa vaikka oonkin kaukana poissa pussss. :*