Kaksivuotias

Niin siinä sitten kävi. Pojat täyttivät jälleen kerran vuosia - Florian kaksi ja Lucas jo neljä! Aivan uskomatonta miten nopeasti aika juoksee. Kummastahan sitä sitten aloittaisi, mennäänkö pienimmästä suurempaan? Pahoittelen että tämä tulee näin myöhässä, mutta ensin eka viikko koulua oli aika jänskää ja sittenhän meille tuli kylään oksennustauti... Synttäreitä juhlitaan siis vasta tänään, onneksi melkein kaikille sopii!

Florian oli vielä pari kuukautta sitten hyvin leppoisa kaveri joka tiesi käsitteen uhma ainoastaan veljensä kautta. Jos sitä yhtäkkiä alkoikin kiukuttaa, oli sen huomio kuitenkin helppo siirtää johonkin muuhun - esimerkiksi jos se olisi halunnut mennä hissillä ja oli valmis saamaan megakilarit, ei tarvinut sanoa kuin näytätkö vielä miten nopeasti sä osasitkaan mennä portaita ja se oli jo unohtanut kiukkunsa ja kiisi hymy korvissa kohti portaita. Se oli silloin se...

Vaikka uhma onkin siis saavuttanut Florianinkin, on se silti paljon miedompi kuin Lucaksella tässä iässä! Sille on helppo ehdottaa jotain muuta tekemistä esimerkiksi paperisen jalkalampun tuhoamisen tai kirjahyllyssä kiipeilyn tilalle, tosin sen kanssa pitää myös sitten touhuta sitä korvaavaa tekemistä. Eli jos se alkaa tonttuilla kesken ruoanlaiton mutta ei halua kokkailla mukana, saattaa olla hieman hankalaa sillä niinä hetkinä se ei halua esimerkiksi piirtää tai lukea yksin.

Yleensä se on kuitenkin melko itsenäinen ja keksii paljon ihan normaalejakin touhuja (ei pelkästään kaiken terrorisointia). Valokuvien katsomista se rakastaa älyttömästi, vähintään kerran päivässä se hakee jonkun albumin ja katselee kuvia! Muita suosikkeja on tietysti autoleikit, kokkausleikit, lukeminen sekä kaikki laulut ja tanssit! Ja tietysti kastanjoiden kerääminen ulkona, mahdollisimman suurten.

Florianin puhe ei oikein ole ottanut tuulta alleen, se käyttää muutamaa sanaa joille on sata eri merkitystä. Esimerkiksi pappa tarkoittaa isi-Papa, kaivinkone (Bagger), loppu. Nännä on Mummo, Anna-täti sekä mennään. Pää on leipä, peitto ja jotain mitä en nyt muista. Sen kanssa on hauska jutella ja paljon se höpöttääkin, mutta ulkopuoliset eivät kyllä mitään ymmärrä. Päiväkodissa se oli ikkunasta nähnyt rekan ja juhlinut "Ka, ka, ka!" ja tädit olivat luulleet että hän sanoo englanniksi "Car".

Pääasiassa Florian on siis aivan hulvaton tyyppi jonka kiukkukilarit ja pöllöilyt yleensä unohtuu sen touhuja katsellessa ja juttuja kuunnellessa. Tällähetkellä se istuu nakuna keittiön pöydän ääressä, mussuttaa kurkkua ja teroittaa kyniä ja näyttää just niin hauskalta kuin mitä on! Florbun mitat kaksivuotispäivänä olivat 12,4 kg sekä 87,2 cm - Lucaksella ne oli kaksivuotiaana 12 kg ja 88 cm! Hyvää toista syntymäpäivää rakas ♥

Florian 8 kuukautta

• Peukalon ja etusormen pinsettiote saattaa jo onnistua, ja lapsesta onkin tavattoman hauskaa poimia sormiinsa pieniä esineitä. V
• Lapsi osaa siirtää esineen kädestä toiseen, paukuttaa leluja toisiaan vasten ja esimerkiksi laittaa lusikan kuppiin. V
• Useimmat lapset osaavat nyt kääntyä selinmakuulta päinmakuulle. V
• Kahdeksannen kuukauden loppuun mennessä jotkut lapset oppivat istumaan ilman tukea. X
• Lapsi kommunikoi innokkaasti ympärillään olevien ihmisten kanssa. V
• Hän sekä toivoo että vaatii huomiota osakseen ja rakastaa yleisöä. Aplodit erilaisten ”esitysten” jälkeen ilahduttavat suunnattomasti. V
• Lapsi matkii ja opettelee sanoja ja osaa vilkuttaa hyvästiksi. X
• Hän saattaa myös naurattaa vanhempiaan matkimalla heitä. V
• Yhä enemmän liikkuva lapsi nauttii uudesta vapaudestaan. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä vanhempien luomat rajat ovat lapsen oman turvallisuuden tähden vielä kovin tiukat. Tätä lapsen saattaa olla usein vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta hän alkaa reagoida kieltoon. V

Florianin touhuista on tullut viime aikoina kerrottua useammankin kerran, mutta kehitystä on silti taas ehtinyt tapahtumaan! Se osaa nykyään kontata mainiosti missä vain, mutta jos sillä vain on vaatteet päällä niin sisällä se mieluiten silti edelleen ryömii. Nakuna sitten täälläkin konttaillaan, kun lattia ei taida paljaaseen masuun tuntua niin kivalta!

Joka paikkaan noustaan vähintään polvilleen, yleensä kuitenkin ihan seisomaan asti. Hellepäivät ei taidakaan olla Florin lemppareita kun mamilla on pelkät sortsit jalassa eikä niihin ylety eli niitä pitkin ei pääsekään kiipeämään! Vielä ei ole mitään hurjaa vahinkoa sattunut, lattialle kaatuessa ensin vähän säikähdetään mutta sitten jo nauretaan ja tietysti jatketaan kiipeilyä... Kun joku on sohvalla on hauska roikkua sohvan vilteissä reunaa järsien ne heiluvat vastasyntyneen Bambin jalat ruhoa juuri ja juuri kannatellen. Eilen se keksi uuden harrastuksen: se kävelee samaista sohvanreunaa eestaas!

Rytmissä ei ole tapahtunut mitään muutoksia, paitsi että parin viikon ajan Florian onkin saanut kerran, kaksi päivässä imetyksen sijaan korviketta! Huonolla menestyksellä! Jos tässä on sama tahti kuin kiinteitä aloitellessa tai mitä tahansa muuta uutta kokeiltaessa niin voi olla että muutaman viikon päästä menee jo viisi milliä, jihuu. Nojoo, jos nyt viimeistään kymmenen kuukauden korvilla imetys olis loppunut niin olisin tyytyväinen. Jos on niin nopea tuholainen kaikissa touhuissaan niin miten voikin olla näin hidas omaksumaan jotain uutta! Onneks meillä on aikaa opetella!

Florian kokeilee myös tosi paljon istumista, mutta vielä ei suju ilman tukea. Lucas kyllä usein silmät pyöreinä huutaa "Beibi istuu! Kato, mama, kato, beibi osaa!", mutta yleensä silloinkin se on vain noussut vähän pystympään ja nojaa käsiinsä. Lucas oppi istumisen jalon taidon juhannuksena, joten Florillakin on vielä vähän aikaa! Käytiin maanantaina vihdoin meidän ihanalla lastenlääkärillä MKP-tutkimuksessa joka totesi kaiken olevan jälleen perfekt - mitatkin olivat komeat 8430 g ja 73 cm. Vaatekoko vaihtelee merkin ja käyttöiän mukaan, mutta yleisesti bodyt ja haalarit ovat 74-80-86, housut ja sortsit 62-68-74 - selkä on edelleen jalkoja pidempi.

Muuta uutta en sitten enää keksi ja vaikka keksisinkin niin en ehdi! Olen tämän viikonlopun yksinhuoltaja kun Stefan lähti työreissulle  Düsseldorfiin tai Dortmundiin - molemmat on niin kaukana että vaikka tietäisinkin kumpi olikaan kyseessä niin eipä se hädän hetkellä auttais. Yksi hätähän mulla tuli jo keskiviikkoiltana kun telkkari ei lähtenytkään enää päälle vaan hajos lopullisesti. Ihan kamalaa! Varsinkin kun meillä on pelkkä kallis prepaid-nettitikku niin ei oikein netistäkään viitsi mitään katsella. Toistan: ihan kamalaa! Tai no, muuten menee ihan hyvin mutta illat on melko mielenkiintoisia... Ei voi mitään, vielä pari päivää pitäis kestää! Bis dann!

Asiasta kuudenteen

Hupsista, en mä eilen ehtinytkään kirjoittamaan tätä sekametelisoppaa koska illalla Lucaksen mentyä nukkumaan telkkarista tuli pyhä asia - Wallander! Rakastan ruotsalaisia dekkareita mutta mulla ei ole kotona niitä kuin kirjoina, joten telkkarista tulevia ei voi missata. Katselen aina Huuto.netistä himoiten kaikkia dvd-paketteja, mutta en tietystikään raaski tilata koska onhan sille rahalle parempaakin käyttöä... Onneks löydän Suomessa usein kirppareilta edes niitä kirjoja!

Oli miten oli, kirjoitin viime postaukseen vahingossa tyhmästi, just sillä tavalla jota itse vihaan - vähän arvuutellen. Viime viikon ultrassa paljastui tosiaan muutakin kuin sukupuoli, mutta ei sentään mitään niin jännittävää että siitä noin pitäis kirjoittaa, sori! Sieltä löytyi lisäistukka, jota katsotaan tarkemmin Innsbruckin klinikalla toukokuussa. Lääkäri sanoi ettei se ole vaarallista eikä aiheuta mitään toimenpiteitä, usein ne löydetäänkin vasta synnytyksessä! Mä en ollut koskaan moisesta kuullutkaan, onko joku muu?

Menen Innsbruckiin siis ihan muusta asiasta (mun täytyy ottaa päivittäin lääkkeitä joiden vuoksi lääkäri tahtoo erikoisultrata vaavin elimet), mutta lekuri sanoi että ne voivat siellä niillä hienoilla laitteillaan katsoa sitten samalla sitäkin. Luultavasti kohdussa on siis kasvanut kaksoset, joka olis musta aika hurjaa, koska meidän kummankaan lähisuvussa ei ole yksiäkään! Kauemmasta suvusta en tiedä, tietääkö joku meidän sukulaisista? Niin ja ettei jää epäselväksi: enää siellä ei siis todellakaan ole kuin yksi vauva, jos on koskaan enempää ollutkaan!

Tästä syystä hannailin vähän kesäistä reissua Suomeen - entäs jos tämä lisäistukka alkaa vuotamaan kesken loman ja joudun siellä meidän pikkukaupungin ensiapuun? Oon kuullut siitä vain ja ainoastaan kamalia juttuja, just sellaisia että ellet sä ole ihan oikeasti kuolemaisillas, niin et saa hoitoa ennen tuntikausien odotusta, ihan sama olitko raskaana, vanhus tai pieni lapsi. Tällainen mamu kaikista vähiten. No, sen näkee sitten jos jotain tapahtuu. Toivotaan tietysti että ei tapahdu, mutta koska olen realisti, vähän jännittää!

Niin, varasin siis lennot! Sinisiivet kuljettaa mut ja Lucaksen tiistaina 17. kesäkuuta Helsinkiin ja palauttaa takaisin Müncheniin seuraavan viikon sunnuntaina. Kolmetoista päivää ilman Stefania kääks, saa nähdä mitä siitä tulee, se tammikuinen viikkokin kun oli jo ihan liikaa! Nojoo, onneks se on tällä kertaa sillekin helpompaa kun se voi kuluttaa kaiken vapaa-aikansa remonttihommissa, viimeks se meinas tylsyyksissään ikävöidä aikalailla. Oli pakko ottaa noin pitkä reissu koska kaikista halvimmat liput löytyi just kyseiselle päiväyhdistelmälle, haha! Finnair on ainut joka lentää a) fiksuihin aikoihin b) suoria lentoja mutta silti c) suht edullisesti, joka on hyvin ärsyttävää koska sen terminaali Münchenissä on aivan kamala.

Olikohan mulla vielä muuta? Joo, Lucas oppi uuden sanan: Männer - miehet, kun pojat vietti miestenaamupäivää kun olin hoitelemassa asioita ja sen jälkeen se onkin hokenut sitä aina isin kanssa. Asioiden hoito liittyi autokouluun joka alkais ens maanantaina... En tahdo! Vihaan autoja! Mutta ostettiin uusi auto, joten on se kortti vaan ajettava. Ja jos joku nyt yrittää multa kysyä millainen auto on - hopeinen! Hyundai! Menen ylihuomenna hoitelemaan vähän lisää asioita, saa nähdä ehdinkö saada kaiken valmiiksi niin että voin sen typerän autokoulun nyt aloittaa.

Muuta mä en enää tähän hätään muista ja vaikka muistaisinkin, en ehkä niitä jaksais kirjoittaa! Eikun hei, Stefan allekirjoitti uuden rakennuttajan kanssa sopimukset ja arvatkaa kenelle kukkalähetti toi kyseiseltä firmalta seuraavana päivänä kukkia - MULLE! Hauskaa! Nyt on pakko mennä mussuttamaan näkkäriä ja katsomaan Disney Channelilta Everwoodia, adios!

Lokamegaterkut!

Joo, sorry, tiedetään! En vain edelleenkään voi istua koneella jos Lucas on hereillä ja oon kaksin sen kanssa kotona, koska se alkaa pureskelemaan mun jalkaa tai karjumaan. Stefan teki ikuisuuden pelkkää hyppyvuoroa joten ei huvittanut kuluttaa sitä vähäistä yhteistä aikaa tässä istumiseen, onneks sillä on vihdoin vapaata! Lucaksen päikkärit oon kuluttanut erilaisten mitä upeimpien projektieni parissa ja illalla kun se menee nukkumaan katson Täydellisiä naisia siihen saakka kunnes Stefan tulee duunista. Toi vika kausi on ihan superjännä, käääk!

Toissapäivänä mun oli pakko järjestää pitkästä aikaa kuvia, koska muistikortti oli ääriään myöten täynnä (toisen olinpaikasta ei ole havaintoa). Mulle on hyvin tärkeää että kuvat on järjestyksessä päivämäärälleen oikein, koska jos etsin jotain ei löytäminen kauaa kestä kun tiedän mistä etsiä! Nämä on siis pelkästään tässä viimeisen vuoden aikana otettuja... Joo. Mun vuosilta 2004-2012 mulla on vielä yli 17 000 otosta. Kyllä, mä rakastan valokuvia!

Lokakuu toi vihdoin tullessaan kunnon syksyn, vaikka päivisin onkin ollut edelleen liian lämmintä sille uudelle ihanalle välikausihaalarille... Byhyy. Ollaankin Lucaksen kanssa ulkoiltu usein siis vasta kun isi on illalla palannut duuniin puoli kuudelta. No okei, kyllä me päivänvaloakin ollaan välillä käyty katsomassa. Tänä aamuna nouseva aurinko oli värjännyt keittiön ikkunasta näkyvän vuoriryhmän ja taivaan ihan punaiseksi, Lucas katsoi niitä ihmeissään monta minuuttia!

Syyskuun vikana iltana oli vielä näin lämmin!

Mutta onneks lokakuu tuli ja vähän viileni, yhtenä iltana tarvi jopa talvipipon päähän!

Eilen meillä oli vihdoin ja viimein MKP-tutkimus! Viimeisin oli tosiaan viisi kuukautta sitten joten on tätä odotettukin. Joo, jos kaikki on kunnossa niin Itävallassa ei lekurilla turhaan ravailla! Onneks seuraavan kerran päästään jo parin kuukauden päästä, kun otetaan monivaiheisista rokotuksista viimeiset. Meidän oma ihana tohtori ei ollut taaskaan paikalla, vaan eräs naispuolinen lääkäri jota Lucas vihas! Oli kyllä kamala tutkimus, Lucas vaan itki ja karjui eikä suostunut isin sylistä pois ollenkaan. :D Saatiin me mitat sentään otettua!

Paino: 9070 g

Pituus: 75,5 cm

Pipo: 46 cm

Mihinhän noita mittoja vertais, kun ne on tosiaan melko pitkän ajan päästä.. No enivei, juhannuksena Lucas tosiaan painoi 7,8 kiloa, kuukausi sitten pituus oli 74 cm ja päänympärys viisi kuukautta sitten 44 cm. Kasvaa normaalin tasaisesti ja muutenkin kaikki oli ihan perfekt, yleistutkimuksen lisäksi lääkäri teki myös silmätutkimuksen.

Tässä vaiheessa meni vielä hyvin kun lääkäri ei ollut saapunut...

Lääkärin jälkeen ajatuksena oli käydä ihan meidän normikaupassa, mutta käytiinkin nappaamassa Lucakselle ruokaa kotoa ja lähdettiinkin Wörgliin. Tai no, ensin yritettiin käydä Kufsteinissa mutta ei löydetty sieltä mitään ja kaupungissa oli tosi tyhmä ajella joten ajeltiin suosiolla tuttuun ja turvalliseen Wörgliin! Sieltä oli tarkoitus etsiä Lucakselle syyspipo, mutta mukaan tarttuikin kolme talvipipoa sekä kauluri, kyllä se talvi sieltä pian tulee...

Joo, Lucas ei oikein aamusella innostunut kokeiluista, no eihän ne yöpaitaan sovikaan!

Tänään käytiin aamulla kävellen lähikaupassa hakemassa kakkutarpeita, koska meillähän juhlitaan täällä pian syntymäpäiviä! Kyllä, ylihuomenna meidän pieni vaavero muuttuu iällisesti taaperoksi... Apua! Onneks se on edesauttanut tätä muutoksen hyväksymistä jo pitkään kaikella sillä terrorisoinnillaan mitä se järjestää!

Ihanien lemmujen näkemisen sai Lugin iloiseksi! Meillä vähän venähti (ylläri, meillä tuntuu usein vähän venähtävän...) kaupassa ja takaspäin tullessa alkoi olla Lucaksen päikkäriaika joten piti kantaa sitä ettei se nukahda vaunuihin, muuten olis ollut päikkärit pilalla!

Nyt mun pitää alkaa tekemään riisipiirakoita (koska himoitsen munavoita), ne onnistui viime (eli ensimmäisellä) kerralla ihan täydellisesti! Oon aina ajatellut että ne on hullun hankalia tehdä mutta eihän ne edes olleet! Mulla on paljon muutakin kerrottavaa, mutta nyt täytyy ihan totta mennä, adiooos :*

Lucas 7 kuukautta!

• Leluilla on mukava leikkiä — puristella, paukuttaa, pudotella ja maistaa. V
• Vauva osaa nostaa esimerkiksi pallon lattialta tai pöydältä. V
• Polvella hyppyyttäminen on monen vauvan mielestä mukavaa. V
• Lapsi oppii osoittamaan sormellaan asioita, joita hän haluaa tai joista hän on kiinnostunut. X
• Jos lapsen halutaan kiinnittävät huomionsa johonkin tiettyyn kohteeseen, onnistuu sekin kohdetta lapselle osoittamalla. V
• Lapsi oppii etsimään piilotettuja esineitä. V
• Jotkut lapset jo kokeilevat istuvaa asentoa. X
• Voimistuneet jalat kannattelevat lapsen painoa sen verran, että vauva saattaa pystyä seisomaan jonkin aikaa tukea vasten ja ”tanssimaan” tuettuna. V
• Käsien liikkeiden kontrollointi onnistuu jo melko hyvin; lapsi osaa esimerkiksi kiinnittää yhteen kaksi yksinkertaista esinettä ja erottaa ne jälleen sekä pitää itse kiinni mukistaan tai pullostaan. V

Huom ! Vaikka tämä tulee näin myöhässä niin nää on silti seitsenkuisen juttuja (kirjoitin tätä jo aiemmin luonnoksiin), Lucashan täyttää kohta jo 8 kuukautta!

Lucas on tuultakin nopeampi pieni mato, joka ryömii hetkessä paikasta toiseen. Jos joku on keittiössä, se ryömii usein mielellään katsomaan mitä siellä tapahtuu. Jos sieltä siirtyy vessaan tai makkariin, ryömii se olkkarin läpi yhtä nopeasti perässä. Jo pelkästään olkkarissakin se vetää hillitöntä rinkiä, vaikkakin välillä rauhoittuu leikkimään myös lelujensakin kanssa. Lisäksi se nousee kokoajan myös konttausasentoon ja heiluttaa itseään melko epäilyttävän näköisesti, mutta eteenpäin ei vielä ole menty. Se on ollut viimesen viikon ajan ihan torvelo, herännyt välillä yöllä ja tahtonut harjoitella sitä konttaamista... Tosin ihan hereillä se ei taida olla, kunhan mölisee ja nousee polvilleen ja heiluu.

Rytmistä on nyt hankala sanoa kun testailen tässä just mikä aikataulu ja ruokamäärä sopis Lucakselle parhaiten. Edelleen (kirjoitettu 9. toukokuuta) se on pääpiirteissään aikalailla sama - aamulla maitoa 6-7 maissa (paitsi muutamana yönä se on ollut nälissään jo 4-5 aikaan), 8-9 aikaan aamupuuroa, 11-12 välillä lounas, 15-16 välillä päivällinen ja sitten 20-21 välillä vielä hedelmäsosetta ja maitoa. Maitoa menee ruuan yhteydessä aina 150-240 ml, joten kai tuo tarpeeks syö kun niin tyytyväiseltä vaikuttaa ja kasvaa ihan normaalisti. Se menee nykyään nukkumaan aina klo 21 mennessä ja nukkuukin yleensä 7-8 asti vaikka välissä söisikin.

Tohon sen lisääntyneeseen nukkumiseen vaikuttaa tietysti se sen touhotus ja liikkuminen, joka on varmasti myös yksi syy siihen miksi se on niin hoikka! Lucaksen syntymäpäivä on siis 6.10. ja 8.5. eli melkein tasan 7 kuukauden iässä meillä olikin MKP-tutkimus (suluissa 8.4. mitat):

Paino: 6680 g (6310 g)

Pituus 66 cm (64 cm)

Pipo: 44 cm

Lucaksen lempitouhuja on kenkien syöminen, rapisevan jalkalampun heiluttaminen (kerran se on ehtinyt kaataa sen päälleen kun en ole nähnyt mitä se puuhaa, se on tosin niin kevyt ettei se satu eli eipä oppinut) ja sellaisiin paikkoihin meneminen joista on hankala tulla pois. Imurointi on hurjan hauskaa ja jos se on lattialla kun imuroin, se yleensä ryömii imurin perässä ja yrittää koskettaa sitä. Lisäksi se kiljuu innosta myös monien muiden asioiden kohdalla, mm. aamulla ja iltapäivällä kun joku vihdoin kuulee että herra on hereillä ja hakee sen sängystä. Hauskaa on tietysti edelleen se kun joku lennättää ympäriinsä tai kun isi pärisyttää mahasta. Jos Lucakselle sanoo joopas/doch, se heiluttaa päätään ihankuin kieltääkseen ja se on sen mielestä myös hurjan hauskaa.

 

Se on nyt tosiaan jo kahdessa viikossa oppinut muutakin ja rytmi on nyt taas muuttunut, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin, nyt on kamala kiire kun täytyy lähteä vaeltamaan :D !

Lääkärillä!

Ahh, olin unohtanut miten ihanaa on kun Stefanilla on vapaata. Noi jouluviikot sillä oli pelkästään yks vapaa viikossa, nyt taas jatku normaalisti kahdella vapaalla, tänään se meni taas takas duuniin. Ja onpas täällä nyt taas rauhallista (ja siistiä kun just sain siivottua :D)! Ne päivät menee vaan kauheen nopeesti vaikkei edes tehtäis mitään erikoista, tosin keskiviikkona käytiin Wörglissä shoppailemassa, mukaan tarttu vihdoin ja viimein se imuri (imuroin taas tänään, sen arvon tajuaa vasta kun sitä ei ole haha), pidempi jatkojohto telkkaria ja x-boxia varten (Stefan ei pelaa muutaku koneella mut leffat ja mun ohjelmat pyörittää x-box) sekä 500 gigan ulkonen kovalevy kuvia varten. Plus hulluna ruokaa ja muuta tarpeellista.

Heilahtanut pikkutiikeri aamutouhuissa.

Eilen oli sitten MKP-tutkimus meidän ihanalla lastenlääkärillä. Lucas oli siihen asti onnellisen utelias kunnes päästiin tutkimushuoneeseen ja viereisestä huoneesta alkoi kuulua joidenkin kaksosten sydäntä raastavaa valitusta, mutta aloin sitten laulamaan tuttuja lauluja niin kovaa ettei se kuullut niiden onnettomien rääpäleiden itkua niin se rauhottu. :D Sillä hetkellä siellä huoneessa ei siis ollut muita kun me ... just for u to know. :D Kaikki oli mainiosti, kasvaa normaalisti (aattelin painon olevan vähän alhaisempi kun ei oikein syöty melkein mitään ennen lääkäriä). Sen lisäksi saatiin ekoja rokotuksia! Aiaiaii! Mutta ei Lucas suuttunut, vähän säikähti mutta rauhottu sitten taas heti kun pääs kunnolla paijaukseen. Perusrokote (polio, jäykkäkouristus jne.), rotavirusrokote sekä pneumokokkirokote (onpas typerä sana).

Ekat laastarit !

Tutkimus 2: 3.-5. elinkuukausi, 10.1.2013 (edellinen 23.11.2012)

Paino 5190 g (4310 g) + 880 g

Pituus 59 cm (55 cm) + 4 cm

Päänympärys 39,5 cm (37 cm) + 2,5 cm

Rokotusten jälkeen voi kuume nousta neljäänkymppiin ja käytiin varulta hakemassa kuumetta laskevia suppoja mutta ei Lucakselle mitään tullu. Äiti informoi että mä kun olin saanut noi ekat , olin huutanut kaks päivää putkeen (terve lapsi...), mutta Lucasta ei kyllä haitannut yhtään, se meni kiltisti nukkumaan ennen yhtätoista ja heräs aamulla ekan kerran puoli kahdeksalta. :) Sen jälkeen se ei tosin enää nukkunut, mutta ihana Stefan nous sen kanssa touhuamaan, mä nukuin vielä tunnin sen jälkeen. Päivällä se tuhis taas 20 minuuttia ja nyt nukahti vihdoin taas, toivottavasti vähän pidempään!

Meille kuuluis vielä paljon muutakin, mutta koska Lucas tosiaan nukkuu, mulla on veriappelsiineja ja tättädää, uusin Greyn anatomia (siis ei todellakaan uusin vaan alotan just kasikauden) niin sanon että adiooos bis später :*

Aijoo, leikkasin eilen taas Stefanin hiukset koska hänen mielestään hän alkoi näyttää jo kodittomalta jolla ei ole mahdollisuutta leikata hiuksiaan ... heippa kiharat, teitä oli kyllä tosiaan jo aika paljon hihi. :D

Lucas 3 kuukautta!

• Vauva tykkää kuunnella omaa ääntään, hän nauraa ja kehittelee jatkuvasti erilaista puheenpulputusta. V
• Hän käyttää monenlaisia ääniä ja ilmeitä tarpeidensa ja tunteidensa ilmaisemiseen. V
• Hän kuuntelee tarkkaavaisesti ja vastaa ääntelemällä, kun hänelle puhutaan tai lauletaan. V
• Tarttuminen esineisiin alkaa jo onnistua, kuten myös helistimen käyttö. V
• Vauva kurottautuu eteensä asetettuja esineitä kohti ja alkaa tarttua omiin vaatteisiinsa ja vetää niistä. V
• Katse kääntyy ääntä kohti ja tämä taito kehittyy nyt nopeasti. X - paitsi jos ei ole keskittynyt omiin juttuihinsa. :D
• Vauvan potkuihin tulee lisää voimaa. V
• Vauva osaa tehdä jo kahta asiaa yhtä aikaa, esimerkiksi imeä jotakin ja katsoa jotakin muuta. V
• Hän pystyy nostamaan päinmakuulla päänsä ja rintakehänsä maasta ja tukemaan itseään käsivarsiensa varassa. X, vähän heikosti vielä.
• Vauvan kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan kasvaa entisestään. Hän on utelias pieni tutkija. V
• Äänellään vauva leikittelee yhä ahkerammin ja rohkeammin. V
• Hymy kirvoittaa hymyn myös vauvan kasvoille, ääntely innostaa myös lasta ääntelemään.V
• Vauva kannattaa päätään käsistä kohotettaessa ja vatsallaan ojentaa lantiota, hänen kätensä ovat enimmäkseen auki. V
• Vauva nukkuu noin 14 tuntia vuorokaudessa. V/X
  
  Kääpiö Vilkas kehittyy, kasvaa ja muuttuu päivä päivältä hurmaavammaksi. Viikonloppu on tosin mennyt nuhailun ja aivastelun merkeissä, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Mä en kyllä usko että tuon syntymästä on jo 3 kuukautta, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti ! Justhan se oli vasta pienenpieni rääpäle ja nyt se on jo hirmuisen vahva ja päättäväinen pikkukääpiö.
  
  Meillä on torstaina MKP-tutkimus joten sillon tulee mitat tietoon. :) Sen jälkeen seuraava onkin sit vasta 7.-9. kuukauden iässä, tylsää! Eiks Suomessa käydä neuvolassa kerran kuussa! 14. päivä matkataan Innsbruckiin tapaamaan kurkkunenäkorvatohtoria (jospa se oikea setä olis tälläkertaa paikalla eikä ne urpot naistohtorit :D) toivottavasti viimeistä kertaa!
  
  Vertailun vuoksi, ekoja vaatteita ja missä nyt mennään:

Ja ihkaekat sukat ♥

Lucas tänään, 6.1.2013, tasan 3 kuukauden ikäisenä, mikä makkara :) !

 

Ja viimeisenä vielä pikku-Lucas 11.10.2012, 5 päivän ikäisenä aaww ♥

(meillä on Stefanin kans melkein samankokoset kädet ! mut noi housut on mun lempparit :D)

Eka "neuvola".

Ollaan ravattu Innsbruckin lastenklinikalla syntymän jälkeen jonkin verran jossa on saatu aina kuulla asioiden olevan hyvin, jonka takia ensimmäinen "neuvola" on vähän jäänyt. Täällä ei siis neuvolasysteemiä ole ollenkaan, vaan kaikki tutkimukset, kontrollit jne. tehdään lastenlääkärillä. Eilen oltiin "neuvolakortin", kulkee täällä nimellä "Mutter Kind Pass" (Äiti-lapsi-passi), ensimmäisessä tarkastuksessa joka tulisi siis suorittaa vauvan elinviikoilla 4-7. Lucas täytti tänään 7 viikkoa, joten aika ajoissahan me oltiin!

Paino on nyt jo 4310g, pituus 55cm ja päänympärys 37cm. Syntymämitat oli 3070g, 50cm ja 34cm eli mainiosti ollaan kasvettu. :) Lisäks lääkäri teki tavallisen tutkimuksen (silmät, korvat jne.), ortopedisen tutkimuksen sekä ultrakuvat lonkista, jotka kaikki oli perfekt ! Lucas vaan hymyili ja jokelteli kokoajan, ainoastaan sitten alko kiukuttaan kun piti pukea vaatteet päälle, se on kyllä kotonakin mielellään nakupellenä. :D Valittiin kyllä kiva lääkäri, jo pelkät vastaanottotilat oli hirveen viihtyisät ja itse lääkärisetä oli tosi mukava, luuli tosin osaavansa suomea, korjasin sen kyllä olevan ruotsia. :D

Seuraava MKP-käynti (Mutter Kind Pass-tutkimus) on tammikuun 10. päivä, tullaan siis aina käymään tolla samalla lastenlääkärillä. Sitä ennen matkustetaan nyt viikon päästä Innsbruckin klinikalle kontrolliin jossa harmaa lääkärisetä tähystää taas kurkunpään. Lucaksella on siis pehmeä kurkunpää, "laryngomalasia" (en oikein osaa selittää sitä fiksusti suomeks joten suoraan Wikipediasta: synnynnäinen kurkunpään rakennevika, jonka hallitsevana oireena on rasituksessa paheneva vinkuva sisäänhengitys). Postailen siitä vielä erikseen, mutta lyhyesti Lucas kuulostaa aikalailla siltä kuin kuorsaisi kokoajan, eilen lastenlääkäri sanoi vain ohimennen huolettomasti "tuo ääni tulee varmaan kurkunpäästä" - sanoin että joo, vietettiin jo neljä päivää Innsbruckissa "tuon" takia. :D Se vähän ihmetteli ennen kuin kerroin koko tarinan ja sanoi sitten että se on kyllä harmittomin kaikista yleisistä vaivoista mitä vauvalla voi olla.

Mut nyt untenmaille, meidän ihana rytmi on mennyt aivan sekasin enkä osaa yhtään arvioida kuinkahan monta tuntia herra mahtaa uinua, nyt on yksi takana. Päivisin nukutaan edelleen ainoastaan 3-4h päikkärit vaunuilun ansiosta, en tiedä miten ajottaisin huomenna kun pitää mennä katsomaan Lucaksen Lena-serkkua joka on isällään, eli Stefanin veljellä, ainoastaan joka toinen viikonloppu ja olis kiva jos Lucas olis hereillä, mutta kun yleensä mennään vaunuilemaan siinä yhden pintaan. Pöh, entiedä, ehkä huomenna tiedän paremmin, tää oli nyt vähän tylsä ilman mitään kuvia mutkun en jaksanut ettiä muistikorttia, ens kerralla kivemmin adiooos. :D