Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haisuli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haisuli. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. elokuuta 2014

Ikävät sattumat iloksi

Olipa kerran viikko jolloin mikään ei tuntunut onnistuvan. Olipa kerran rakennusfirman palkkaama lattianvalufirma, joka kertoi aloittavansa lattian valamisen aikaisintaan 18. elokuuta alkavalla viikolla. Olipa kerran putkiasennusfirma, jonka pomo kertoi, hyvissä ajoin, että heidän koko muutaman hengen firmansa aloittaa kolmen viikon kesäloman torstaina 14. elokuuta ja että siihen mennessä he ovat valmiita lattialämmityksen kanssa = lattianvalaja voi hyvin aloittaa seuraavalla viikolla hommansa.


Opa olohuoneessa maanantaina.

Kuulostaa toimivalta suunnitelmalta, eikö? Sitä se olikin, kunnes lattianvalajatkin yhtäkkiä keksivät että hekin aloittavat kesäloman torstaina! Ja kehtasivat vielä alkaa kitisemään kuinka putkiasentajat ovat niin hitaita tonttuja jonka vuoksi heidän ressukoiden pitää nyt tehdä pitkää päivää ! Kyseinen lattiafirma ei siis tosiaan ollut meidän etsimä, vaan meidän tähän asti erittäin hyvin toimineen raksafirman (kitzbüheliläinen Idealbau, jos joku tätä lukeva miljonääri aikoo rakentaa täälläpäin niin suosittelen, toimii!).


Keittiö tiistaina.

Noo, loppu hyvin, kaikki hyvin, putkiasentajat ahkeroivat niin että saivat lämmityksen valmiiksi jotta ne lattiaurpot saivat valettua lattiat ennen tätä heidän, no, jokseenkin yllättävää, lomaansa. Onneks ei tarvitse enää olla niiden kanssa tekemisissä! Ei sillä ettäkö ne olis mua jotenkin kiusanneet (mitä nyt puski hieman hikeä otsalle), mutta meidän ihanille putkiasentajille on tosiaan vähän turha isotella jos itse ilmoittaa kaksi päivää etukäteen jäävänsä lomalle.


Anopin olohuone torstaina, valmiina!

Joo, ymmärsitte oikein, meillä on tosiaan lattiat! Ja vieläpä ihan joka puolella! Eilinen oli pyhä (joku nousi taas taivaisiin), joten siksi kaiken piti olla valmista torstaihin mennessä. Nyt sitten vain odotellaan sen kuivumista! Lopullista kuivumista siis, kyllä siellä kävellä voi ja olinkin eilen jo tuntikausia touhuamassa ensimmäisen huoneen seiniä, koska meillehän kävi näiden lattioiden lisäksi toinenkin hauska juttu! Stefan kaatui keskiviikkona portaissa ja teloi toisen nivelsiteensä niin että lääkäri määräsi saikkua ainakin maanantaille asti, joten se on ollut koti-isänä ja mä olen vihdoin päässyt hommiin!

Tosiaankin täydellinen sattuma, paitsi ehkä sen pomon mielestä... joka tosin oli ihana, Stefanin soittaessa sille lääkärillä käytyään soitti se sitten vielä perään kysyäkseen pitäisikö sen käyttää mua kaupassa kun vettä satoi kaatamalla! Isoin pomo se ei siis ole, pelkästään niiden patisserien pääkokki ja ollaan kyllä oltu paljon tekemisissä mutta silti, kuinka ajattelevaista!


Sain eilen meidän makkarin siihen pisteeseen että siihen vois nyt sutia ihan oikean värin! Mua hieman ahdisti hioa seiniä koska oli tosiaan pyhäpäivä ja tuntui että siitä lähti ihan hirveä meteli, mutta onneks satoi vettä niin että suurin osa paikallisista taisi viettää aikaa sisätiloissa. Turistit taas eivät välttämättä tiedä tätä hiljaisuussopimusta, ainakin tuntuu että monelle tulee yllätyksenä. Kuulin myös kaksi suomalaisturistia, mutta nimenomaan pelkästään kuulin koska olin juuri pissalla meidän pensasaidan takana niin en ihan viitsinyt ilmoitella itsestäni, haha! Harmi, koska suomalaisiin turisteihin ei täällä meillä (nimenomaan siis meillä, lähistöllä kyllä) kovin usein törmää!


Ja kuten yllä näkyy, myös ulkoseinät alkavat olla täynnä eristettä, siellä remppamiehet ahertavat jopa näin lauantainakin. Sellaista kuuluu remontille, muita terkkuja seuraa taas ehkä sitten kun Stefan palaa töihin, nyt on hieman liiaks muuta tekemistä! Adioooos!


Ps. Haisuli on kotiutunut loistavasti, käytin sitä myös eläinlääkärillä tarkastuksessa eikä sekään löytänyt mitään vikaa, antoi kirppushampoota (sekä sopivan matolääkkeen nimen) mukaan ja koko lysti maksoi KYMMENEN euroa! Taidan alkaa käymään siellä joka viikko!

maanantai 11. elokuuta 2014

Uusi perheenjäsen


Ei, vauva ei ole onneksi vielä syntynyt, vaan perheeseemme on liittynyt ensimmäinen karvainen jäsen! Mun lapsuudenkodissa oli aina kissa tai useampi, joten nämä viimeiset viisi vuotta eläimettömässä taloudessa on olleet jokseenkin outoja. Meillä olikin Stefanin kanssa selkeä suunnitelma - sitten syksyllä, kun asutaan taas kotona ja kaikki on rauhoittunut, otetaan jostakin joku kiva kisuli. Noo, onhan noita suunnitelmia, varsinkin meillä!

Stefan lähti lauantaiaamuna anivarhain tekemään duunipaikalleen hääkakkua veljellensä, jonka vihkiminen alkoi yhdeltätoista. Puoli yhdeksän maissa se soitti tulevansa takaisin kotiin - KISSANPENNUN kanssa! "En mä voinut jättää sitä sinne!". Noniin, joten pelastit sen sitten meille, vieläpä juuri nyt kun ollaan lähdössä koko päiväksi pois. Kyllä, välillä sen eläinrakkaus saa sen toimimaan myös hieman järkiköyhästi.


Pienen hetken tosiaan kuvittelin että se oli maailmankaikkeuden typerin idea, mutta se hetki meni äkkiä ohi! Stefan oli saanut duunikaveriltaan (jolta siis koko kissankin pelasti) ruokaa mukaan ja meidän vuokramummeli lainasi hiekkalaatikon. Eilen käytiin ostamassa lisää ruokaa, juniorimallia tietysti. Tänään Stefan oli aamulla ihan oikein googletellut mikä olis terveellisintä ja parasta ravintoa juuri meidän kissalle ja sitten pistänyt tilaten... Vielä pitäis madottaa ja ehkä pestä jollain täishampoolla toinen, Stefan kun on varma että sen turkissa elää ties ja mitä, haha!

Typerän idean ihmettely vaihtui tosiaan aika pikaisesti siihen iloisen tosiasian tajuamiseen että meillä on kissa, ihanaa ♥ ! Lucas yrittää olla välillä vähän liian ystävällinen eikä tajua että Haisulilla ei esimerkiksi voi ratsastaa tai että sitä ei voi nostella pelkästään takajaloista kiinni pitäen, mutta eiköhän se opi! Tähän saakka Haisuli on kuitenkin ollut jopa vähän turhan suvaitsevainen eikä mitään kamalaa kränää ole syntynyt, koska Lucas tosiaan yrittää lähinnä leikkiä sen kanssa eikä ole tahallaan ilkeä. Ja joo, Stefan oli sitä mieltä että Haisuli olis kiva nimi. Okei!


Onpahan syksyllä sitten yksi vauva vähemmän! Haisuli on tähän asti ollut ihan täysin sisäsiisti, vaikka ei ole elänyt ihmisten luona kuin yhden yön, muuten se on asustellut heppatallissa äitinsä ja sisarustensa kanssa. Stefan on aina puhunut kuinka kissalla ei sitten ole mitään asiaa makuuhuoneeseen, mutta missä Haisuli nukkuikaan ensimmäisenä yönä! Meidän sängyssä! Haha, niin se mieli muuttuu! Se yritti mennä myös Lucaksen viekkuun, heräsin kun Lucas puoliunessa hoki "nää, nää" (= ei) kun Haisuli kehräten puski sitä naamaan. Viime yönä se ihan vapaaehtoisesti jätti tulematta makkariin, kenties huomasi että muualla on enemmän tilaa.

Sellainen beibi! Onko kukaan muu koskaan ottanut mitään yllätyseläimiä, ehkä jopa pelastanut tällaisen orpolaisen? :)