Oma koti turhan kallis

Kuten mainitsinkin, meillä on tällähetkellä menossa jälleen uusi projekti, nimittäin tämän talon myynti ja uuden kodin etsintä josta toivottiin lisäinfoa. Ainakin vakkarilukijat tietää millainen elämänkatsomus mulla on - happiness is not a destination, it's a way of life. Ja jotta voi kokeilla olisiko mahdollista olla nykyhetkeä onnellisempi, täytyy välillä tehdä vähän isompiakin päätöksiä - oli se sitten ulkomaille muutto tai talon myyminen.

Meidän remonttihan sai monia monituisia yllättäviä käänteitä kuten vanhaa remontoidessa yleensä käy. Olimme varautuneet myös siihen, mutta emme niin suuresti mitä nyt satuttiin vaatimaan (esimerkiksi se koko alakerran lattian auki kaivaminen, katon uusiminen, seiniin rautapalkkien asennusta ja mitähän muuta). Kaikkia näitä kamaluuksia varten jouduttiin ottamaan iso lisälaina - ei siis mikään parin tonnin vaan lähes neljäsosa alkuperäisen päälle. Mietittiin tosin jo silloin että entä jos vain jätetään jotain tekemättä, mutta ajateltiin että tehdään nyt huolella ja jos tulee finanssiongelmaa niin on helpompi sitten myydä kun kaikki on perfekt!

Jokunenhan ajatteli että no, oma vikansa kun aloivat hulluttelemaan. Mutta kuka nyt haluaisi asua kodissa jossa ei viihdy? Tuskin kovin moni. Me emme hullutelleet, raha ei palanut timanttihanoihin tai kullattuihin ovenkahvoihin, vaan esimerkiksi energiaystävällisiin lämmitysmenetelmiin, jotka taas ovat sellaisia jotka hyödyttävät myös uutta ostajaa. Jo viime viikolla lämmitys sammutti itse itsensä pariksi päiväksi ja vesi lämpeni pelkän auringon voimalla - eli täysin ilmaiseksi!

Jotta keittiöstä saimme sellaisen kuten toivoimme sekä yhteydessä olohuoneeseen, piti uuteen tilaan laittaa kokonaan uudet putket. Ja koska kaikki putket ja johdot olivat jo 35 vuotta vanhoja, miksei sitten samalla vaivalla uusittu jokaikistä kun se olisi muutenkin kohta ollut edessä. En tiedä miten Suomessa, mutta täällä ainakin uusi, energiamyönteinen talo, sellainen josta tietää ettei sitä vuosikymmeniin tarvitse muuta kuin pintaremontoida, myy huomattavasti paremmin kuin vanha, öljylämmitteinen torppa jonka lämmitykseen saa vuodessa kulumaan kolminollaisen summan.

Lainan kuukausierä kohosi siis melko suureksi. Sekin vielä menisi, mutta lähes millekään ylimääräiselle ei sitten olisikaan tilaa. Kuten kaikki myös tietävät, mä en todellakaan ole mikään suuri rahankuluttaja joka shoppailee kaikki päivät (tai edes kerran kuukaudessa...), mutta joskus sitä haluaa kuitenkin ostaa muutakin kuin ruokaa tai jotain isoa - esimerkiksi lentolippujen tilaaminen äkkiaikataululla ei olisi mahdollista.

Miksi siis kuluttaa lasten lapsuusvuodet puolivalmiissa kodissa suurta lainaa maksellen kaikesta kivasta tinkien kun voi myydä koko talon, maksaa sekä oman että anopin lainat pois, ostaa sille asunnon ja saada vielä varsin mukavan starttisumman uutta, valmista, ihanampaa kotia varten. Niinpä, miksi, mutta silti joku niin sijainnin tai talon vuoksi tekee.

Meille tämä itse talo ei ole tärkeä eikä sijaintikaan juuri meille ole häävi. Nyt kun tätä myy niin sijainti on tietysti paras kaikista koska esimerkiksi dorkat saksalaiset dorkine rahoinensa ovat niin hulluina tähän alueeseen. Suomalaisten on ehkä vaikea käsittää miksi joku maksaa aivan tavallisesta talosta niin friikkejä summia ja onkin aivan eri asia tehdä talokauppoja täällä kuin Suomessa samanlaisella landella, täällä kun jo pelkän tontin hinta on 500-1500 euroa neliöltä.

Mutta että siinä muutama syy jonka ansiosta meitäkin kenties ymmärretään paremmin! Moni kun tuntuu ajattelevan että ihan kamalaa, miksi, mutta me ollaan vain ja ainoastaan innoissamme - ihana päästä sittenkin pois täältä, hihi! Saa nähdä minne me päädytään, ehdottomasti lähemmäs sivistystä ainakin. Jonkin aikaa pääajatuksena oli että muutetaan Innsbruckin lähelle ja siellä käytiin katsomassakin yhtä aivan täydellistä kotosta, mutta sitten Stefan ylenikin yllättäen töissä niin että me taidetaankin pysytellä vähän lähempänä.

Seuraavan kerran asumisista kirjoitellessa voin sitten kertoa millainen asunto meillä on haaveissa - jos on jotain kyseiseen aiheeseen liittyvää mielessä niin hep! Muista aiheista on tulossa mahdollisimman pian juttuja - kun vain joskus ehtisi, tätäkin kirjoitin varmaan viikon kun aina joku heräsi tai tuli kotiin. ;) Ja kohta herää taas Florian eli adioos!

Ps. Ehkä ainoa tänne jäävä asia jota täältä sitten jään kaipaamaan on meidän vastapäiset, ihanat naapurit. Talvella heidän isi rakensi pihalle suuren iglun, jolle Lucas aina nukkumaan mennessä halusi antaa ikkunasta pusun. Kerroin tämän heille ja iglun alkaessa murentua teki naapuri siitä Minionin jotta Lucaksella olisi vielä kivempi hyvänyöntoivotuskamu! How cute is that! :*

Mitäs siinä kyselet

Miksi toinen lapsi jo nyt, noin pienellä ikäerolla? Mikset mene töihin? Miten kuvittelet pärjääväsi kahden lapsen kanssa? Miksi tehdä vauva keskelle remonttia? Mua ei liiemmin häiritse tällaiset typerät kysymykset, mutta vähän toki huvittaa. Myönnän tottakai että jos munkin mielestä joku ihminen tekee kummallisen päätöksen saatan sitä ihmetellä, myös ääneen. Mutta arvostelemaan en käy kyseisen henkilön kuullen - jokainen tehköön miten tykkää, ei ole multa pois.

Ensinnäkin: mä olen tyyliin koko ikäni tahtonut kaksi lasta, noin kahden vuoden ikäerolla. Miksi just kaksi vuotta? Mulla on aika paljon serkkuja, mutta pieninä vietettiin mummolassa/mökillä aina aikaa porukassa johon kuului mun lisäkseni viisi muuta; mun sisarukset, kaksi serkkua ja yhden kaveri. Ne olivat kaikki mua 3-7 vuotta vanhempia ja se kolme vuotta oli liikaa, olin aina liian pieni ja jäin kaikesta ulkopuolelle.

Isosisko on mua neljä vuotta vanhempi ja vaikka myöhäisteinivuosista lähtien olen lukenut sen yhdeksi mun parhaista ystävistäni, oli se ikäero lapsuudessa vähän liikaa. Tämä kaksi vuotta perustuu siis omiin kokemuksiin - jos joku nyt siellä nauraa että olenpa tyhmä kun sokeasti oletan että meidän lapset varmasti leikkivät ongelmitta yhdessä, niin ei, en todellakaan oleta näin, mutta uskon vakaasti että leikit käyvät paremmin yksiin kuin sitä suuremmalla ikäerolla. En voi sanoa tietäväni, koska lapset ovat tietysti yksilöitä, mutta kuten sanoin: oman lapsuuteni perusteella olen tätä mieltä.

Miten sitten luulen jaksavani yhden uhmaisen terroristin sekä pienen vauvan kanssa? No, siihen en osaa vastata ennen syksyä, sen näkee sitten. Ei mua kyllä pelota tai ahdista mitenkään, päinvastoin, innolla odotan miten arki lähtee rullaamaan! Voihan olla että uusi tulokas on unihäiriöinen, koliikkinen sekä refluksinen ja mitähän vielä, mutta jos niin käy niin eipä sitäkään ikuisesti kestä. Luulen edelleen että jokunen salaa toivoo meille juuri tällaista vauvaa, jotta mäkin oppisin mitä lastenhoito oikeasti on... Hohhoijaa.

Ai miksi en mene töihin? Koska mulla ei ole mitään vakityöpaikkaa odottamassa enkä tahdo hankkia uutta vain sanoakseni pomolle suunnittelevani pian perheenlisäystä. Ei, mä tahdon mennä töihin sitten kun tiedän että lapset on nyt tehty, nyt on työn vuoro. Ja olen lähes sataprosenttisen varma (joo, never say never) että lapsiluku on kahdessa täynnä, koska se nyt vaan on taloudellista. Niin, kuten kaikki tietää, mä olen tarkan markan tonttu.

Taloudellisuus näkyy myös aikatauluissa. Itävallassa ns. kodinhoidontuen summa määräytyy sen mukaan, kuinka pitkään aikoo kotona olla - tietysti mitä pidempään on, sitä vähemmän euroja heruu. Koska tiedettiin molemmat tahtovamme toinen vaavi parin vuoden sisään, laitoin Lucaksen kanssa "kotona olo"-kuukausia sen verran vähän että heinäkuussa tulee viimeinen tuki. Uudesta tulokkaasta alkaa tulla äitiyspäivärahaa elokuussa - täydellinen ajoitus, eikö! Näin niillä lapsilla tienataan!

Ainiin, se remontti, vauva ei toivon mukaan synny keskelle sitä (edelleen never say never, ikinä ei tiedä mitä sattuu). Ollaan just sen takia aloitettu kaikki paperihomma älyttömän ajoissa että päästäisiin myös ihan oikeisiin hommiin hyvissä ajoin, joka meinaa ennen kesää. Rakennusmestari lupaili ehdottomaksi maksimaalikestoksi kolme kuukautta, joten jos edes heinäkuussakin päästään aloittamaan, niin se riittää! Ei siellä tarvitse täysin valmista olla muuttovaiheessa, kunhan on edes seinät ja katto. Ja keittiö. No ja juokseva vesi, mieluiten lämmin. Joo'o, tunnen erään hulleroperheen joka muutti remontin keskelle ja eli monta kuukautta ilman vettä!

Olikos vielä kysymyksiä? En muista, nämä taisivat olla ne yleisimmät. Jos joku jäi vielä mietityttämään niin kysy ihmeessä, kerron kyllä (ehkä) mielelläni! Voisin kirjoittaa tähän samaan syssyyn vielä Itävallan päivähoitojärjestelmästä joka myös vaikutti tähän päätökseen (täällä päiväkoti on ilmainen 3. ikävuodesta alkaen), mutta en nyt ehdi enää kun on niin kamala nälkä! Iltaisinhan ei saisi syödä, nykyään vähän lipsun tästä...

Kuvituksena on taas vain pikku-Lucas, kun ei siitä nykyään oikein saa kuvia. Vauva kuin vauva, sopii aiheeseen! Enivei, onko teidän päätöksiä arvosteltu, onko joku joutunut kuulemaan typeriä kysymyksiä tai jos ei suoraan, niin jonkun kautta? Ihanaa viikonloppua kaikille :) !

Luukku 12: Viikon menot

Meidän pieni perhe on hyvä ainakin yhdessä asiassa - rahan käytössä. Me ostellaan tosi vähän mitään "turhaa", vaatekaappejakin uusitaan ehkä jopa liian harvoin! Lucaksen vaatteista suurin osa on käytettyjä tai uusina saatuja, sillekin ostan lähinnä silloin jos se tarvitsee jotakin, jos bongaan hyvän tarjouksen tai jos näen jotain niin söpöä mitä en voi olla ostamatta.

Joku on ehkä ihmetellyt miksi me asutaan tässä minikämpässä, jos tästä en kerta tykkää - no tietysti hinnan vuoksi. Meillä menee asumiseen noin 100 euroa kuussa, koska tästä talosta ei ole kenelläkään mitään velkaa, joten maksuja ei tule kuin mitä käytetään (sähkö, vesi, netti jne.). Olen useasti kertonut millainen hintataso täällä on asuntojen suhteen, liikutaan samoissa hinnoissa Helsingin kanssa. Satasella saisit ehkä jonkun pikkuvaraston keskeltä metsää.

Siksi ollaankin nyt saatu kivasti säästettyä tulevaa lainaa varten sekä samalla myös totuttu elämään ihan kuin me jo maksettaisiin lainaa pois, sillä mun tilillä oleviin rahoihin me ei kosketa ollenkaan. Äitiyspäiväraha, kotihoidontuki sekä lapsilisät (Mutterschutz, Kinderbetreuungsgeld, Kindergeld) ovat kaikki menneet sinne ja pysyneet siellä. Samoin Stefanin tilistä osa menee suoraan säästöön.

Se suurin syöppö meidän taloudessa on ehdottomasti ruoka! Me molemmat rakastetaan hyvää ruokaa, varsinkin Stefan, jolle on tärkeää että raaka-aineet on myös hyviä (ja onnellisilta eläimiltä peräisin), joten meille mukaan kaupasta tarttuukin niin paljon luomua kuin mahdollista. Vaikka hintaerot ei olekaan mitään valtavia ja osan tuotteista saattaa saada luomuna jopa halvempana, on jotkut taas sitten paljonkin kalliimpia. Mutta on ne vaan niin paljon parempiakin, joten mielellämme maksetaan enemmän.

Ajattelin viime viikolla laskea teille meidän yhden tavisviikon menot, mutta niistä tulikin ihan valtavat eikä se nyt ollutkaan mikään perusviikko! Me käydään aina ainoastaan kerran kaupassa viikon aikana ja mä käyn sitten lähikaupasta tarpeen mukaan hakemassa jotain, esimerkiks maito loppuu aina ennen seuraavaa kauppakertaa (Lucashan juo ihan tavismaitoa, joten sitä tosiaan kuluu).

No enivei! Maanantaina kävin lähikaupassa hakemassa maitoa, naisellisia tarpeita (pumpulipuikkoja, tamponeja jne.) ja mukaan tarttui myös neljä pakettia kosteuspyyhkeitä Lucakselle kun olivat tarjouksessa. Rahaa meni 16,44 euroa.

Tiistaina mentiin kunnolla kauppaan, meidän vakkari on Eurospar. Ostettiin kaikkia perusjuttuja, leipää, maitoa, vihanneksia, hedelmiä, mitä lie, lisäksi Stefan halus välttämättä ottaa mukaan kaksi horoskooppikirjaa (6€/kpl). Ei tarvittu mitään suurempia (kallein tais kirjojen lisäks olla vessanraikastimet 4,99€), joten rahaa meni 100,25 euroa. Ostetaan tosi paljon kaikkia tarjoustuotteita (kaksi yhden hinnalla, -50% jne.) ja kuitissa lukee aina kuinka paljon säästi niiden avulla - meillä säästö tänään oli 14,20 euroa!

Sparista poikettiin vielä DM:n (mihinhän tätä vertais, mulla on muka pää ihan tyhjänä mikä olis suomalainen vastine tälle, apuja täälläpäin asuvat finskit?) koska Stefan halusi itselleen sähköhammasharjan. Ostin samalla Lucakselle uuden hammasharjan, rahaa kului 32,10 euroa.

Keskiviikkona sattui se suurin rahareikä, kun tuli soittoja (sekä Stefanin mamilta että sen duunikaverilta) että silloin olikin viimeinen päivä ostaa kausikortit paitsi paikallisalennuksella, myös Stanglwirtin henkkarilisällä. Lähdettiin sitten kiireen vilkkaa hakemaan niitä, kaksi kappaletta yhteensä 700 euroa adiooos! No, ne maksaa itsensä talvella onneks takaisin. Ja hei esimerkiks Himoksella, jossa rinteitä on 21, maksaa kausikortti 580 euroa... Meillä laskettavaa on 279 kilometriä, ja oikea hinta on 568 euroa.

Kävelyllä Stefan tahtoi mennä ostamaan vielä mysliä, koska se oli edellispävänä unohtunut eikä se suostu aamuisin syömään mitään muuta. Mä en oikein tykkää käydä lähikaupassa sen kanssa koska sieltä tarttuu AINA mukaan niin paljon kaikkea muutakin kuin sitä mitä lähti hakemaan! Niin myös tälläkertaa, myslin lisäksi ostettiin myös myslipatukoita ja jotain hedelmäpatukoita ja mitä lie. Rahaa meni 17,40 euroa.

Ostoksiin meillä meni siis viime viikolla 166,19 euroa, joka on vähän normaalia enemmän, mutta toki mukana oli paljon sellaista jota ei ihan joka viikko tarvitsekaan ostaa. Jos kausikortit lisää siihen, hyppää summa 866,19 euroon. Onneks Stefan sai marraskuun palkan tuplana, se saa aina kahdesti vuodessa normikuukausipalkkansa kaksinkertaisena.

Me ostetaan (tai oikeastaan tilaillaan) toki myös välillä jotain turhuuksia, mutta melko harvoin. Näin joulun alla täytyy tietysti auttaa vähän Joulupukkia ja ostaa lahjoja, mutta onneks joulukin on vaan kerran vuodessa, minä pihiliisa olisin muuten hukassa! Ennen kaikki raha mitä tuli, meni samantien, nykyään en meinais malttaa ostaa edes niitä välttämättömyyksiä kun odotan vaan että pääsee käyttämään säästöjä uuteen, ihanaan kotiin! :)