Kun ei viitsi edes viheltää

On niin kiire että ei ehdi edes tietokonetta avaamaan, tai jos ehtii, niin sitä jumiutuu tekemään jotakin hirvittävän tärkeitä asioita. Esimerkiks tilaamaan kenkiä, koska Amazonilla oli -70% kenkäalennukset (löysin viisi paria (joista kaksi Stefanille) toimituskuluineen vaivaisella satasella!). Tai höpöttämään meidän Facebookin beibiryhmässä. Tai etsimään vauvalle vaatteita (vieläkään en ole raaskinut tilata). Onni ja kiitos että Maija tuo meille Alaitävallasta sitterin lainaan niin sitä ei sentään tarvitse enää miettiä!

Jos joku taas nauraa siellä partaansa että hah, mitä kiireitä kotiäidillä muka on - no, aika paljon kaikenlaista! Ensinnäkin tämä monen mielestä siro masu ei edelleenkään tunnu miltään muulta kuin hidasteelta ja iltaisin olen monesti joutunut hylkäämään ajatuksenkin tietokoneesta, koska ainoa asento jossa on voinut olla ei sitten ole kyllä tarjonnut enää mitään paikkaa läppärille. Ja Lucaksen nukkuessa, no, on tosiaan aika paljon muutakin ajateltavaa! Äitihän tässä just kysyi olenko purkittanut hilloja... joo, hillothan ne on aina mielessä, mutta ei kyllä ihan mitkään marjahillot!

Mitä me sitten oikein ollaan touhuttu?

Nautittu viileistä päivistä Badeseellä leikkien, jonne ei silloin tarvitse maksaa sisäänpääsystä!

Käyty rymyämässä metsissä ja nähty hirvittävästi kauriita, kuka löytää alemmasta yhden?

Telottu itseämme!

Toteutettu itseämme...

Eräänä sateisena päivänä busseiltiin ja junailtiin Innsbruckiin klinikalle tapaamaan Lucaksen kurkkutohtoria, joka ei vieläkään ollut tyytyväinen vaan puolen vuoden päästä täytyy mennä taas kontrolliin, puuh!

Eilen oli pitkästä aikaa oikeasti kunnon, lämmin kesäpäivä joten me vietettiin se tietysti kokonaan ulkona - esimerkiks Ellmaussa penkillä piknikiä pitäen ja rekkoja, busseja ja kaivureita ihaillen!

Koska materiaa löytyy täältä blogista erittäin harvoin, voin vilauttaa edes muutamat kenkäostokset: mun ihanat kymmenen euron talvitöppöset (tule jo lumi!), ihkaensimmäinen ostos beibille (mitäpä sitä niillä vaatteilla kunhan varpaat pysyy lämpöisinä...) sekä Lucaksen itse itselleen valitsemansa Adidakset.

Nyt meidän täytyy lähteä Lucaksen kanssa etsimään sille SISÄKENKIÄ, koska maanantaina tapahtuu jotain hurjan jännittävää - minun pieni vauvani menee tutustumaan Krabbelstubeen ! Itävallassa ei yleisesti ole päiväkoteja ollenkaan alle kolmevuotiaille ja olikin suunnitelmissa että Lucas menisi sitten vasta ensi syksynä, mutta keväällä tuli infoa että meidän pieneen kyläämme tulee näin syksyllä myös "Krabbelstube", joka on siis vähän niinkuin päiväkoti 1-3-vuotiaille. Vaikka mulla on ollut koko kesä aikaa miettiä ajatusta ja vaikka kyse ei ole kuin muutamasta tunnista yhtenä päivänä viikossa jonka tiedän olevan ehdottoman hyvä Lucakselle (ja mäkin saan pyhittää yhden aamupäivän täysin maalaukselle), olen silti ihan diudiu, mutta kuulunee asiaan! Kirjoittelen näistä tuntemuksista vielä erikseen, nyt täytyy ihan tosi mennä herättämään Lucas, heibba!

Uusi perheenjäsen

Ei, vauva ei ole onneksi vielä syntynyt, vaan perheeseemme on liittynyt ensimmäinen karvainen jäsen! Mun lapsuudenkodissa oli aina kissa tai useampi, joten nämä viimeiset viisi vuotta eläimettömässä taloudessa on olleet jokseenkin outoja. Meillä olikin Stefanin kanssa selkeä suunnitelma - sitten syksyllä, kun asutaan taas kotona ja kaikki on rauhoittunut, otetaan jostakin joku kiva kisuli. Noo, onhan noita suunnitelmia, varsinkin meillä!

Stefan lähti lauantaiaamuna anivarhain tekemään duunipaikalleen hääkakkua veljellensä, jonka vihkiminen alkoi yhdeltätoista. Puoli yhdeksän maissa se soitti tulevansa takaisin kotiin - KISSANPENNUN kanssa! "En mä voinut jättää sitä sinne!". Noniin, joten pelastit sen sitten meille, vieläpä juuri nyt kun ollaan lähdössä koko päiväksi pois. Kyllä, välillä sen eläinrakkaus saa sen toimimaan myös hieman järkiköyhästi.

Pienen hetken tosiaan kuvittelin että se oli maailmankaikkeuden typerin idea, mutta se hetki meni äkkiä ohi! Stefan oli saanut duunikaveriltaan (jolta siis koko kissankin pelasti) ruokaa mukaan ja meidän vuokramummeli lainasi hiekkalaatikon. Eilen käytiin ostamassa lisää ruokaa, juniorimallia tietysti. Tänään Stefan oli aamulla ihan oikein googletellut mikä olis terveellisintä ja parasta ravintoa juuri meidän kissalle ja sitten pistänyt tilaten... Vielä pitäis madottaa ja ehkä pestä jollain täishampoolla toinen, Stefan kun on varma että sen turkissa elää ties ja mitä, haha!

Typerän idean ihmettely vaihtui tosiaan aika pikaisesti siihen iloisen tosiasian tajuamiseen että meillä on kissa, ihanaa ♥ ! Lucas yrittää olla välillä vähän liian ystävällinen eikä tajua että Haisulilla ei esimerkiksi voi ratsastaa tai että sitä ei voi nostella pelkästään takajaloista kiinni pitäen, mutta eiköhän se opi! Tähän saakka Haisuli on kuitenkin ollut jopa vähän turhan suvaitsevainen eikä mitään kamalaa kränää ole syntynyt, koska Lucas tosiaan yrittää lähinnä leikkiä sen kanssa eikä ole tahallaan ilkeä. Ja joo, Stefan oli sitä mieltä että Haisuli olis kiva nimi. Okei!

Onpahan syksyllä sitten yksi vauva vähemmän! Haisuli on tähän asti ollut ihan täysin sisäsiisti, vaikka ei ole elänyt ihmisten luona kuin yhden yön, muuten se on asustellut heppatallissa äitinsä ja sisarustensa kanssa. Stefan on aina puhunut kuinka kissalla ei sitten ole mitään asiaa makuuhuoneeseen, mutta missä Haisuli nukkuikaan ensimmäisenä yönä! Meidän sängyssä! Haha, niin se mieli muuttuu! Se yritti mennä myös Lucaksen viekkuun, heräsin kun Lucas puoliunessa hoki "nää, nää" (= ei) kun Haisuli kehräten puski sitä naamaan. Viime yönä se ihan vapaaehtoisesti jätti tulematta makkariin, kenties huomasi että muualla on enemmän tilaa.

Sellainen beibi! Onko kukaan muu koskaan ottanut mitään yllätyseläimiä, ehkä jopa pelastanut tällaisen orpolaisen? :)

Viikkosupersoppa

Kohta se on ohi, byhyy, enää puolitoista päivää! Teistä kiva, musta ei, koska seuraavien talviolympialaisten aikaan en satavarmasti ole kotiäiti joten tällä tahdilla seuraaminen ei ole mahdollista. Torinon olympialaiset oli myös aika jees, koska lusmuilin silloin lukiossa. Vancouverin aikaan olin Stubaissa duunissa ja kisat tuli aikaeron takia niin typeriin aikoihin ettei ihan mitään huuhaata oikein jaksanut öisin katsella, pelkästään niitä tärkeimpiä. Joten antakaa anteeksi, tämä on nyt ainutlaatuista!

Näinkin sinisinä me yritettiin eilen kannustaa Suomea kiekossa mutta ei ihan auttanut, Ruotsi oli yksinkertaisesti parempi!

Kuten todettua, ei me sentään kokoajan vain sisällä olla. Meillä on ollut tälläviikolla jos jonkinmoista härdelliä remontin suhteen - ehkä tärkein uutinen on se että me ostettiin keittiö! Sen kanssa on tosiaan ollut vähän stressiä, koska tuntui ettei saada siitä ikinä juuri niin täydellistä kuin tahdotaan, aina oli jotain pielessä. Nyt voikin ottaa vähän rennommin kun on edes yksi asia täysin hoidossa! Se oli kuitenkin melko tärkeä saada hoidettua ajoissa, jotta saa tietoon minne vesi- sekä sähköjohdot täytyy sijoittaa.

Teetätettiin aika monet suunnitelmat ja tarjoukset, lopulta ehkä hieman yllättäen parhaaksi osoittautui kotimaisen, melko ison huonekalufirman tarjous. Budjetti oli 15 000 euroa ja juuri siihen hinta laski, saatiin hieman alennusta Stefanin hyvien taustatutkimusten ansiosta, yrittivät meinaan myydä meille melko kalliita laitteita mutta yritykseksi jäi! Jos joku tahtoo kuulla enemmän meidän tulevasta, ihanasta keittiöstä, voin siitä tietysti enemmän kirjoittaa!

Muitakin asioita on toki täysin hoidossa, käytiin Kitzbühelistä (^ jossa Lugi olis tahtonut mennä esimerkiks kouluun) hakemassa vähän lomakkeita jotta saadaan varmasti kaikki mahdolliset avustukset jotka tuleekin tosiaan olemaan melko hurjat! Kyseessä on siis osavaltion maksama energiatuki josta olen jo aiemmin kertonutkin, sitä saa nykyään kuulemma myös Suomessakin vanhaa taloa saneeratessa. Tai kuten mun sisko sanoi - remonttisossu, haha!

Muita uutuuksia en nyt tähän hätään muista, paitsi uusia vaatteita! Munhan oli pakko tilata se uusi talvitakki koska jätin sen vanhan Suomeen ja vaikka kunnon talvea tässä tuskin enää nähdäänkään, onpahan valmiina ensi vuonna odottamassa. Ja koska olen niin pihiläinen, oli fiksu ostaa nyt kun ovat alennuksessa! Omanihan maksoikin sitten hurjat 19,95 euroa! Samaan syssyyn tilasin Lucakselle bodeja ja ihanan jumpsuitin, kun samasta verkkokaupasta saa monia eri merkkejä.

Nyt alan kehittelemään jotain ruokaa, tein jo mulle ja Lugille lounaaks superhyvää kasvissosekeittoa mutta se oli tosiaankin niin hyvää että syötiin se melkein kokonaan! Ups! Mulla olis niin paljon kaikkia juttujakin mutta no can do, ensi viikolla sitten, tai no, saa nähdä kuinka kauan mulla kestää taas huomata että myös olympialaisten jälkeen on elämää! Katsotaan saako tänään illalla masentua vai juhlia matsin jälkeen, apuapuapua heippa!

Luukku 12: Viikon menot

Meidän pieni perhe on hyvä ainakin yhdessä asiassa - rahan käytössä. Me ostellaan tosi vähän mitään "turhaa", vaatekaappejakin uusitaan ehkä jopa liian harvoin! Lucaksen vaatteista suurin osa on käytettyjä tai uusina saatuja, sillekin ostan lähinnä silloin jos se tarvitsee jotakin, jos bongaan hyvän tarjouksen tai jos näen jotain niin söpöä mitä en voi olla ostamatta.

Joku on ehkä ihmetellyt miksi me asutaan tässä minikämpässä, jos tästä en kerta tykkää - no tietysti hinnan vuoksi. Meillä menee asumiseen noin 100 euroa kuussa, koska tästä talosta ei ole kenelläkään mitään velkaa, joten maksuja ei tule kuin mitä käytetään (sähkö, vesi, netti jne.). Olen useasti kertonut millainen hintataso täällä on asuntojen suhteen, liikutaan samoissa hinnoissa Helsingin kanssa. Satasella saisit ehkä jonkun pikkuvaraston keskeltä metsää.

Siksi ollaankin nyt saatu kivasti säästettyä tulevaa lainaa varten sekä samalla myös totuttu elämään ihan kuin me jo maksettaisiin lainaa pois, sillä mun tilillä oleviin rahoihin me ei kosketa ollenkaan. Äitiyspäiväraha, kotihoidontuki sekä lapsilisät (Mutterschutz, Kinderbetreuungsgeld, Kindergeld) ovat kaikki menneet sinne ja pysyneet siellä. Samoin Stefanin tilistä osa menee suoraan säästöön.

Se suurin syöppö meidän taloudessa on ehdottomasti ruoka! Me molemmat rakastetaan hyvää ruokaa, varsinkin Stefan, jolle on tärkeää että raaka-aineet on myös hyviä (ja onnellisilta eläimiltä peräisin), joten meille mukaan kaupasta tarttuukin niin paljon luomua kuin mahdollista. Vaikka hintaerot ei olekaan mitään valtavia ja osan tuotteista saattaa saada luomuna jopa halvempana, on jotkut taas sitten paljonkin kalliimpia. Mutta on ne vaan niin paljon parempiakin, joten mielellämme maksetaan enemmän.

Ajattelin viime viikolla laskea teille meidän yhden tavisviikon menot, mutta niistä tulikin ihan valtavat eikä se nyt ollutkaan mikään perusviikko! Me käydään aina ainoastaan kerran kaupassa viikon aikana ja mä käyn sitten lähikaupasta tarpeen mukaan hakemassa jotain, esimerkiks maito loppuu aina ennen seuraavaa kauppakertaa (Lucashan juo ihan tavismaitoa, joten sitä tosiaan kuluu).

No enivei! Maanantaina kävin lähikaupassa hakemassa maitoa, naisellisia tarpeita (pumpulipuikkoja, tamponeja jne.) ja mukaan tarttui myös neljä pakettia kosteuspyyhkeitä Lucakselle kun olivat tarjouksessa. Rahaa meni 16,44 euroa.

Tiistaina mentiin kunnolla kauppaan, meidän vakkari on Eurospar. Ostettiin kaikkia perusjuttuja, leipää, maitoa, vihanneksia, hedelmiä, mitä lie, lisäksi Stefan halus välttämättä ottaa mukaan kaksi horoskooppikirjaa (6€/kpl). Ei tarvittu mitään suurempia (kallein tais kirjojen lisäks olla vessanraikastimet 4,99€), joten rahaa meni 100,25 euroa. Ostetaan tosi paljon kaikkia tarjoustuotteita (kaksi yhden hinnalla, -50% jne.) ja kuitissa lukee aina kuinka paljon säästi niiden avulla - meillä säästö tänään oli 14,20 euroa!

Sparista poikettiin vielä DM:n (mihinhän tätä vertais, mulla on muka pää ihan tyhjänä mikä olis suomalainen vastine tälle, apuja täälläpäin asuvat finskit?) koska Stefan halusi itselleen sähköhammasharjan. Ostin samalla Lucakselle uuden hammasharjan, rahaa kului 32,10 euroa.

Keskiviikkona sattui se suurin rahareikä, kun tuli soittoja (sekä Stefanin mamilta että sen duunikaverilta) että silloin olikin viimeinen päivä ostaa kausikortit paitsi paikallisalennuksella, myös Stanglwirtin henkkarilisällä. Lähdettiin sitten kiireen vilkkaa hakemaan niitä, kaksi kappaletta yhteensä 700 euroa adiooos! No, ne maksaa itsensä talvella onneks takaisin. Ja hei esimerkiks Himoksella, jossa rinteitä on 21, maksaa kausikortti 580 euroa... Meillä laskettavaa on 279 kilometriä, ja oikea hinta on 568 euroa.

Kävelyllä Stefan tahtoi mennä ostamaan vielä mysliä, koska se oli edellispävänä unohtunut eikä se suostu aamuisin syömään mitään muuta. Mä en oikein tykkää käydä lähikaupassa sen kanssa koska sieltä tarttuu AINA mukaan niin paljon kaikkea muutakin kuin sitä mitä lähti hakemaan! Niin myös tälläkertaa, myslin lisäksi ostettiin myös myslipatukoita ja jotain hedelmäpatukoita ja mitä lie. Rahaa meni 17,40 euroa.

Ostoksiin meillä meni siis viime viikolla 166,19 euroa, joka on vähän normaalia enemmän, mutta toki mukana oli paljon sellaista jota ei ihan joka viikko tarvitsekaan ostaa. Jos kausikortit lisää siihen, hyppää summa 866,19 euroon. Onneks Stefan sai marraskuun palkan tuplana, se saa aina kahdesti vuodessa normikuukausipalkkansa kaksinkertaisena.

Me ostetaan (tai oikeastaan tilaillaan) toki myös välillä jotain turhuuksia, mutta melko harvoin. Näin joulun alla täytyy tietysti auttaa vähän Joulupukkia ja ostaa lahjoja, mutta onneks joulukin on vaan kerran vuodessa, minä pihiliisa olisin muuten hukassa! Ennen kaikki raha mitä tuli, meni samantien, nykyään en meinais malttaa ostaa edes niitä välttämättömyyksiä kun odotan vaan että pääsee käyttämään säästöjä uuteen, ihanaan kotiin! :)

Lokamegaterkut!

Joo, sorry, tiedetään! En vain edelleenkään voi istua koneella jos Lucas on hereillä ja oon kaksin sen kanssa kotona, koska se alkaa pureskelemaan mun jalkaa tai karjumaan. Stefan teki ikuisuuden pelkkää hyppyvuoroa joten ei huvittanut kuluttaa sitä vähäistä yhteistä aikaa tässä istumiseen, onneks sillä on vihdoin vapaata! Lucaksen päikkärit oon kuluttanut erilaisten mitä upeimpien projektieni parissa ja illalla kun se menee nukkumaan katson Täydellisiä naisia siihen saakka kunnes Stefan tulee duunista. Toi vika kausi on ihan superjännä, käääk!

Toissapäivänä mun oli pakko järjestää pitkästä aikaa kuvia, koska muistikortti oli ääriään myöten täynnä (toisen olinpaikasta ei ole havaintoa). Mulle on hyvin tärkeää että kuvat on järjestyksessä päivämäärälleen oikein, koska jos etsin jotain ei löytäminen kauaa kestä kun tiedän mistä etsiä! Nämä on siis pelkästään tässä viimeisen vuoden aikana otettuja... Joo. Mun vuosilta 2004-2012 mulla on vielä yli 17 000 otosta. Kyllä, mä rakastan valokuvia!

Lokakuu toi vihdoin tullessaan kunnon syksyn, vaikka päivisin onkin ollut edelleen liian lämmintä sille uudelle ihanalle välikausihaalarille... Byhyy. Ollaankin Lucaksen kanssa ulkoiltu usein siis vasta kun isi on illalla palannut duuniin puoli kuudelta. No okei, kyllä me päivänvaloakin ollaan välillä käyty katsomassa. Tänä aamuna nouseva aurinko oli värjännyt keittiön ikkunasta näkyvän vuoriryhmän ja taivaan ihan punaiseksi, Lucas katsoi niitä ihmeissään monta minuuttia!

Syyskuun vikana iltana oli vielä näin lämmin!

Mutta onneks lokakuu tuli ja vähän viileni, yhtenä iltana tarvi jopa talvipipon päähän!

Eilen meillä oli vihdoin ja viimein MKP-tutkimus! Viimeisin oli tosiaan viisi kuukautta sitten joten on tätä odotettukin. Joo, jos kaikki on kunnossa niin Itävallassa ei lekurilla turhaan ravailla! Onneks seuraavan kerran päästään jo parin kuukauden päästä, kun otetaan monivaiheisista rokotuksista viimeiset. Meidän oma ihana tohtori ei ollut taaskaan paikalla, vaan eräs naispuolinen lääkäri jota Lucas vihas! Oli kyllä kamala tutkimus, Lucas vaan itki ja karjui eikä suostunut isin sylistä pois ollenkaan. :D Saatiin me mitat sentään otettua!

Paino: 9070 g

Pituus: 75,5 cm

Pipo: 46 cm

Mihinhän noita mittoja vertais, kun ne on tosiaan melko pitkän ajan päästä.. No enivei, juhannuksena Lucas tosiaan painoi 7,8 kiloa, kuukausi sitten pituus oli 74 cm ja päänympärys viisi kuukautta sitten 44 cm. Kasvaa normaalin tasaisesti ja muutenkin kaikki oli ihan perfekt, yleistutkimuksen lisäksi lääkäri teki myös silmätutkimuksen.

Tässä vaiheessa meni vielä hyvin kun lääkäri ei ollut saapunut...

Lääkärin jälkeen ajatuksena oli käydä ihan meidän normikaupassa, mutta käytiinkin nappaamassa Lucakselle ruokaa kotoa ja lähdettiinkin Wörgliin. Tai no, ensin yritettiin käydä Kufsteinissa mutta ei löydetty sieltä mitään ja kaupungissa oli tosi tyhmä ajella joten ajeltiin suosiolla tuttuun ja turvalliseen Wörgliin! Sieltä oli tarkoitus etsiä Lucakselle syyspipo, mutta mukaan tarttuikin kolme talvipipoa sekä kauluri, kyllä se talvi sieltä pian tulee...

Joo, Lucas ei oikein aamusella innostunut kokeiluista, no eihän ne yöpaitaan sovikaan!

Tänään käytiin aamulla kävellen lähikaupassa hakemassa kakkutarpeita, koska meillähän juhlitaan täällä pian syntymäpäiviä! Kyllä, ylihuomenna meidän pieni vaavero muuttuu iällisesti taaperoksi... Apua! Onneks se on edesauttanut tätä muutoksen hyväksymistä jo pitkään kaikella sillä terrorisoinnillaan mitä se järjestää!

Ihanien lemmujen näkemisen sai Lugin iloiseksi! Meillä vähän venähti (ylläri, meillä tuntuu usein vähän venähtävän...) kaupassa ja takaspäin tullessa alkoi olla Lucaksen päikkäriaika joten piti kantaa sitä ettei se nukahda vaunuihin, muuten olis ollut päikkärit pilalla!

Nyt mun pitää alkaa tekemään riisipiirakoita (koska himoitsen munavoita), ne onnistui viime (eli ensimmäisellä) kerralla ihan täydellisesti! Oon aina ajatellut että ne on hullun hankalia tehdä mutta eihän ne edes olleet! Mulla on paljon muutakin kerrottavaa, mutta nyt täytyy ihan totta mennä, adiooos :*

Material/essen.

Internet on ihana paikka! Varsinkin Amazon.de, sieltä voi tilata kotiin kannettuna IHAN mitä tahansa lastentarvikkeista salmiakkiin. Jälkimmäistä en ole kyllä vielä tilannut, koska veikkaan että tulis halvemmaks laittaa jonkun finskin tilille rahaa ja käskeä sitä ostoksille sekä postiin, mutta se on varmaan vähän liian työlästä. Ehkä mä myös jaksan taas odottaa vielä pari kuukautta - mami, sen mies ja niiden kaveripariskunta tulee lokakuun puolivälissä muutaman päivän lomalle yksivuotiasta Lucasta katsomaan :) !

Enivei, saksalainen Babymarkt petti mut eikä suostunutkaan toimittamaan tavaroita Itävaltaan. Joten piti taas kääntyä Amazonin puoleen, josta tällä viikolla tilattiinkin vähän kaikkea tarpeellista. Siis oikeasti tarpeellista, mähän en mitään tarpeetonta koskaan haali!

Uusi turvaistuin! Nimeltään Kiddy Phoenixfix Pro 2, 9-18 kiloisille. Tämä oli voittaja kaikissa itävaltalaistenkin (täällä on vähän tiukempaa kuin Suomessa - äiti: sun autolla ei sais ajaa täällä ollenkaan ja Anna: ei myöskään Chryslerin renkailla) liikenne- ja autoliittojen sun muiden tekemissä testeissä ja turvallisuuskokeiluissa, joten oli aika simppeli valinta! Varsinkin kun se sattui olemaan vieläpä tarjouksessa ja maksoi "vain" 190 euroa. Nojoo, tämmösessä asiassa me ei säästetä, muissa sitten!

No se taaperokärry! Jee! Tämä musta oli viisi euroa halvempi kuin punainen joten tietysti se kotiutui meidän pihitalouteen! Lucas ei ole vielä oikein tajunnut sen käyttöä, vaan työntelee sitä kontaten. Ja ilmeisesti kumartelee Mekkaan päin, tai jonnekin päin. Alaoikeassa kuvassa se taputtaa itselleen kun kärry osui seinään... Jarru piti kiristää tiukimmalle, koska se työntää sitä oikeasti TOSI lujaa ja mamia pelottaa! Onko olemassa termiä juoksukonttaus? Pikakonttaus? Lucas Bolt!

Tällä viikolla tuli myös muutakin paitsi tilauksia - minun ihana kummitätini lähetti paketin! Mulla on ens viikolla synttärit, mutta koska en muistanut edes koko asiaa (näin vanha kun jo olen, byhyy) luulin siellä olevan jotain Lucakselle (kuten aina) ja avasin sen heti ups... Mutta oli siellä pojillekin jotain, esimerkiksi uusi Puppe-kirja, jee! Muumit ja Puppe on mun all time favouriteja, niitä kun on itsekin lukenut/katsonut pienenä niin paljon. Onni on noin ihana kummitäti, kiitos vielä ♥.

Lucas (kuten lukemieni blogien mukaan näköjään aika moni muukin tollanen minitonttu, haha) on alkanut vähän nirsoilemaan syömisen kanssa, eikä oikein suostu syömään muuta kuin omin sormin. Onneks edes niin! Mun oli eilen pakko käydä ostamassa tommonen muovinen ruokalappu jonne se ruoka voi rauhassa putoilla (yritin googlettaa, en löytänyt sen oikeaa nimeä :D), koska muuten joudun putsaamaan lattian viidesti päivässä. Sieltäkin on Lugin mielestä ihan hyvä syödä, oli se sitten paprikapastaa, lohiporkkanaperunasössöä tai jauhelihapuikkoja, joita just tein! Varsinkin ne oli herrrkkua!

Nyt mä alan odottelemaan josko Lucas pian heräis jotta päästäis ulos, koska sade on hetkeks tauonnut! Onneks tuossa muutaman sadan metrin päässä on leikkikenttä jonne pääsee keinumaan, joten kun sade pian taas jatkuu niin voidaan kipittää äkkiä takasin kotiin. Tiistaina pitäis myös pitkästä aikaa kipittää Innsbruckiin tapaamaan meidän kurkkunenäkorvatohtoria, nyt adiooos!

Viime päivinä...

... olen joutunut käyttämään silmälaseja jo neljä päivää yhyy! Heitin viimeisen, loppuun käytetyn piilariparin roskiin, koska olin varma että uudet tulee seuraavana päivänä. Eipä ole näkynyt, jos se tilaus ei tänään tule niin en tiedä mitä teen! Silmälasien käyttö on luonnotonta, onneks edes Lucas rakastaa näitä.

... olen joutunut rakentamaan lisää esteitä Lucakselle. En tiedä kuinka kauan näillä pärjätään, toivottavasti siihen asti kunnes se oppii kävelemään! Mä itse opin 11 kuukauden iässä, toivon että Lucaksella kestää pidempään, siihen kun on enää kaksi kuukautta ... :D Ollaan vaan valitettavasti menty aika samaa tahtia monien juttujen kanssa!

... olen nauranut paitsi mun ihanan lapseni hölmöille toilailuille, myös sen kanssa. Lucas on aivan mahtava pieni ihminen, vaikka sillä onkin välillä päiviä jolloin se ei suostu olemaan yksin lattialla hetkeäkään vaan jonkun on ihan kokoajan oltava siellä sen kanssa. Oon yrittänyt nyt etsiä sille jonkinlaista babyseuraa, koska ainut missä se muita vauvoja näkee on vauvauinti ja sekin loppuu ensi viikolla!

... olen Suomesta kotiutumisen tohinoiden jälkeen huomannut että oon ihan unohtanut mainita että mun ihanat kummit poikkesi moottoripyöräreissullaan meillä! Oltiin kotona myöhään lauantai-iltana, ja sunnuntaina iltapäivällä ne päristeli Salzburgista meille. Vietettiin aikaa meidän kaaoksen valtaamassa kodossa, käytiin syömässä ja yön ne vietti tuossa meidän naapurissa olevassa pienessä hotellissa. Aamulla ne tuli hakemaan vielä pyykkinsä ja lähtivät jatkamaan matkaa Saksaan. Oli ihanaa että ehditte käymään! ♥

... ollaan yritetty muistaa sormiruokailla! Omena oli ilmeistä päätellen hyvinkin hapanta ja tälläkertaa suurin osa lautaselta päätyikin lattialle... Nyt on hyvä harjoitella syömistä eikä pelkästään harjoitella, vaan itse syöminenkin on helppoa kun käytiin viime viikolla vihdoin hakemassa se syöttötuoli! Päädyttiin ihanaan i'coo Pharo-tuoliin (juurikin tuossa värissä), koska se uhkaa kestävänsä 40 kiloon asti, eli ei pitäis ihan hetkeen olla hankkimassa uutta!

... olen myös huomannut että Sinkkuelämän the very last episode saa aina kyyneleet virtaamaan, jopa saksaksi dubattuna! Lisäksi mun myös telkkariin liittyvä toive on vihdoin ja viimein kuultu ja eräs ihana kanava alkoi näyttämään vanhoja kunnon svedu-Wallandereita joka sunnuntai-ilta! Edellinen näytettiin noin puoli vuotta sitten joten on tätä odotettukin!

Nyt kahvinkeittoon, ulkona on taas niin kiva ilma että kai se on sinnekin mentävä, ciaooo :* !

Syöttötuolipuoli.

Lucas syö mielellään itse, mutta koska meillä ei ole syöttötuolia, on meidän sormiruokailu keskittynyt lähinnä naposteltaviin - babykekseihin, -riisikakkuihin, hedelmiin ja vihanneksiin. Ollaan kuitenkin syöty sormin lautaselta myös esimerkiksi raasteita ja pastaa. Lucas ei edelleenkään osaa istua täydellisesti ilman että ottaa tukea lattiasta, mutta aika hyvin kuitenkin, oppiminen kävikin tosi nopeasti! Syöttötuolin hankinta on nyt siis vihdoin ajankohtaista!

Nurtsilla ja lelulaatikossa, no problem!

Samalla tulee ongelma - millainen syöttötuoli? Mä himoitsin sellaista kaunista, siroa tavisyksilöä mitä Suomessa näkee usein, mutta täällä en ole mistään sellaista löytänyt. Joten help, millainen olisi kiva? Kätevä? Pitkäikäinen vai joku joka pitää pian vaihtaa uuteen? Sellainen, jossa vauvalla on "oma pöytä", vai niin että se syö oikealta pöydältä?

Kuva www.syottotuoli.com, about tällaista avattavaa kaveria mä olisin toivonut (eri värisenä tosin)!

Mutta tosiaan, suunnitelmaa pitää siis muuttaa. Minkä mallista suosittelisitte ensimmäiseksi tuoliksi, kannattaako heti ostaa joku kallis Trip Trap joka lupaa tuhat käyttövuotta? Olisiko sellainen pöytään kiinnitettävää pelkkä "istuin" vai ihan oikea syöttötuoli parempi? Musta tuntuu että semmoisen pelkän istuimen alta olis helppo siivota sotkut, Lucas on meinaan aika kova poika pudottamaan ruokaa joka paikkaan (kuten varmasti jokainen vauva on). Toisaalta taas ei sitä kunnon tuoliakaan ole kovin hankala siirtää.

Tällainen "istuin" olisi siis Stefanin mielestä kiva. Mun mielestä tää oli ensin kauheen ruma, mutta nyt kun oon miettinyt niin tää sopis kyllä meidän minikämppään aika hyvin, syöttötuolitkin kun osaa olla aika massiivisia...

Tuollaisista muovisista hirviöistä en tykkää yhtään! Enkä myöskään liiemmin tuollaisista kaksiosaisista kummajaisista, ne näyttää musta jotenkin keskeneräisiltä.

Nämä kolme miellyttää edes jotenkin mun silmää. Tuo keskimmäinen näyttää ehkä eniten Suomiklassikolta, mutta samalla myös jotenkin huteralta? En tiedä, kertokaa vinkkejä varsinkin tuosta pelkästä istuimesta, mä alan oikeasti nyt kallistua sen puoleen! Kaikki kuvat www.kika.com.

Nyt alan odottelemaan jospa Lucas kohta heräisi niin voitaisiin alkaa yhdessä siivoamaan! Stefan pääsee puoli seiskalta ja sillä alkaa LOMA! Huippua! Mutta nyt huspois pyykkejä levittämään, aamulla kun tällainen pieni termiitti oli taas pyykinpesussa, ciaoo :*

Touhuiluja.

Hiphei, kesä vaihtui toissapäivänä yhdessä yössä kalsean kylmään sateeseen, joten me viihdyttiin pari päivää ihan neljän seinän sisällä. Tänään lämpö sitten taas palasi ja ens viikolla pitäis olla taas päälle kahtakymppiä. Jawohl, ehkä mä voin jo vihdoin ja viimein kantaa nuo talvitakit ja -kengät ensi talvea odottamaan kun ei niitä ole kukaan pitkään aikaan edes enää käyttänyt, mäkin oon jo hyvän tovin sipsutellut ballerinoissa ja kohta voikin jo jättää leggaritkin mekon alta pois! No okei, siihen menee kyllä vielä hetki ellei tahdo keuhkokuumetta.

 Ei huolta, sillä oli kyllä hattukin! Ja mistä saa kunnollisia lasten aurinkolaseja eikä tommosia pilipalibrillejä?!

Sadepäivien ansiosta sain jopa jotain aikaiseksikin - vaihdoin vihdoin makkarissa järjestystä ja keksin fiksun paikan sille häkkisängylle (kyllä, minä yksin, Stefan kun oli eilen duunissa vaivaset 15 tuntia). Tai no, fiksun ja fiksun, mutta kun meidän makkari on oikeasti ihan minimaalinen ja tavarat jotenkin ihan dorkia (sänkykin syö siitä vähästä pinta-alasta jo neljä neliötä) niin ei sille nyt löytynyt mitään parempaakaan paikkaa. En millään tahtois luopua tosta Lucaksen ihanasta kehtosängystä koska se on niin kovin kauniskin, joten jätän sen nyt vielä makkariin. Ei sitä siis todellakaan myydä mutta ehkä se vois kuitenkin varastoitua siihen asti kunnes sille tulee mahdollisesti taas uusi käyttäjä.

Nuinpäin! Lucas nukkui vielä viime yön stubenwagenissaan, mutta tänään aattelin kokeilla pinnistä! Aloitin siis jo eilen tyhjentämään sitä mutta motivaatio katos ja jatkoin tänään, koska siellä oli tosiaan kaikki Lucaksen pieneks käyneet vaatteet ja niitä oli paljon... Sain ne järjesteltyäkin vihdoin kolmeen kasaan, Caritasille (vähän niinkuin UFF) menevät, kirpparille menevät ja sitten tietysti ne tärkeimmät eli meille jäävät! Mulla on ihania suosikkeja joista ei vaan pysty luopumaan mutta ne oli kaikki jotain 50-56-kokoa (ja tietty unisex), sitä suuremmat menee kyllä kaikki pois. Paitsi muutama, mutta oikeasti pois menevien kasa oli kyllä paljon isompi, mä en ole mikään hamstraaja! :D

 Vanha sänky vs. uusi sänky, saa nähdä kuinka käy!

Mitähän vielä, käytiin kukkakaupoilla tällä viikolla kun Stefan on nyt sitten innostunut tällä kertaa bonsaipuista ja on repinyt pihalta ja metsistä ja ties mistä ehdokkaita joista aikoo kasvattaa semmosia. En tiedä kuinka kauan tää innostus kestää, koska niiden kasvamiseen menee vuosia. :D Tosin se on edelleen yhtä innoissaan kaktuksistaan vaikka ei nekään sen nopeammin kasva joten saa nähdä. Enivei, mentiin sinne rehukaupoille oikeasti hakemaan jotain Lucakselle - istutettiin sille takapihalle kirsikkapuu! :) Nyt kun on lähes sataprosenttisen varmaa että tässä pysytään (ei tässä asunnossa, mutta samassa talossa), niin voitiin vihdoin tehdä sekin. Ja nojoo eipä sitä talvella paljoa puita istutellakaan.

 

 Kovin on kaunis, vähän saattaa tuota aikaa vierähtää ennenkuin saadaan omia kirsikoita napaan... :D Aita alkaa jo vähän vihertää, kesäisin se on niin tiheä ettei läpi näe.

Mulla oli vielä jotain muitakin uutuuksia mutta ylläri kun en muista mut ei se mitään, Lucas herääkin kohta joten alan laittelemaan sille ruokaa. Se söi lounaaks jotain kalaskeidaa ja yök miltä sen henki hais vielä tunti sen jälkeenkin, harmi kun vauvojen hampaita ei voi pestä hammastahnalla. :D Niin just, HAMPAITA! Me ei käydä enää pesemässä hammasta, vaan niitä on kaksi ja ne on jättimäiset! Ja nyt ciaoo :*

Sukulaispääsiäinen!

Huhhuh Toffee puuskahti, olipahan viikonloppu, kiitos isipapan ja isoveljen! Vauhtia piisas, mutta niiltä vaarallisilta tilanteilta onneks vältyttiin. :) Kelit oli huonot, joka tosin ei ollut mikään yllätys kun kyseessä oli noin lyhyt loma. Noo, onneks perjantaina paistoi sentään aurinko ja tottakai sitten oli ihan pilvetön taivas kun vieraat oli jo takaisin Suomessa. :D Harmi vaan et siellä oli vissiin vietetty ältsin nättiä pääsiäistä ja täällä nuo saivat nauttia vesisateesta! No can do, ehkä ne on myös vähän enemmän sinut sateen kanssa kun minä. Sunnuntaina löllöiltiin Lucaksen kanssa vaan koko päivä sisällä sateen vankeina ja alkuviikosta Stefanilla olikin sit vapaata joten ei ole ehtinyt dataamaan. Nyt yritän saada tän valmiiks kun Lucas nukkuu, siitä kun ei koskaan tiedä kauan se nukkuu.

 Meidän kotivuori Wilder Kaiser hamus vähän pilviä itselleen perjantaina.

Perjantaina vieraat siis saapui puolenpäivän jälkeen, Stefan ehti olla vartin kotona ennen töihin lähtöä. :D Syötiin sitten sen tekemiä Kaspressknödeleitä punakaalin kera, ihan yks mun ehdoton lemppari kunnon tirolilaisruuista. Ja kyllähän finskitkin tykkäs, ottivat jopa lisää! :D Niiden laukuista löytyi tuhansia kaikkia ihanuustuliaisia Suomesta (mm. Luna-serkun vanha leikkimatto, vaatteita Lucakselle, hullusti sitä salmiakkia, dippijauheita, paljon MeNaisia (maailman paras lehti), pari kirjaa, mun vanhat verhot ja astioita, isin ostama KAIVINKONE :D ja mitähän vielä). Perjantai ei ollut täällä pyhäpäivä, joten lähdettiin tuliaisostoksille St. Johanniin, käytiin terassilla jätskillä ja kierreltiin siellä pari tuntia, Lucas nukkui kokoajan! Takaisin tullessa käytiin yhdessä vielä katsastamassa niiden koto, pyörähdettiin kaupassa ja sitten ne lähtikin sinne kotoonsa, olivat kuitenkin heränneet aamulla jo puoli kuudelta niin painoi väsy.

 

Lucasta meinas ensin vähän jännittää, isin sylissä oli hyvä katsella omituisia kasvoja...

...mutta myöhemmin olikin kiva leikkiä tuliais-Angrybirdillä papan sylissä!

...sekä skypeillä enon kanssa Suomen serkuille!

 St. Johannissa oli ihan kevät, nuo kuvaili maasta kukkivia orvokkeja. :D (Ja siis eikö mätsää hyvin toi uus hoitolaukku vaunuihin!)

Lauantaina Lucaksen kanssa aamupalaa syödessämme ilmestyivät finskit meille, niillä tais hupiloitua puhelimien akut niin siihen kuvaamiseen ettei koko loman aikana voineet soittaa mulle kertaakaan. :D Lähdettiin kohti Ellmauta ja mentiin junagondolilla vuorille, en oo ennen mennyt sellaisella ja olipas se hauskaa, varsinkin alastulo oli ihan kuin vuoristoradassa! Lucas oli tosi kiltisti kokoajan, alastullessa se jopa nukahti, oli vissiin niin tylsää. :D Kotona se sai syödäkseen ja lähti sitten mummonsa, setänsä ja Lena-serkkunsa kanssa kävelylle (Stefan kun pääs vasta myöhemmin töistä) ja me lähdettiin finskien kanssa laskemaan!

Lucas ja eno, Lucas pohtii, no se juna! Ja aamusella näkyi vielä jopa vähän sinistä taivasta. Ainiin, onkstää Kimperi joku ihana muotimerkki Suomessa or what, mulle ihan neverheard, sisko osti kirpparilta. :D

 Noin innoissaan jäbä oli vielä ylhäällä (kiva tukka myös), mutta sitten tuli uni. :D

Lumi oli ihan loskaa ja sääkin oli kaukana hyvästä mutta kiitos sen olipahan rauhallista, välillä saatiin mennä joku mäki ihan kolmisin! :D Mieluummin niinpäin, olin aika kauhuissani että jos aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta niin rinteet on täynnä kaikkia kamikazedorkaurpoja mut onneks ei! Muutama tunti laskettuamme mentiin sitten palauttamaan suksia ja vaikka oltiin menty aiemmin hakemaan ne vahingossa viis minuuttia ennen "päivätaukoa" (täällä useat liikkeet, pankit jne. on aina keskipäivällä pari tuntia kiinni) sanoi kiva vuokraamojäbä että en minä näistä mitään maksua ota kun olitte niin vähän aikaa! Kiitoos, tervetuloa Tiroliin, Himoksella ehkä turha moista odottaa. No, ne jätti sitten tippikippoon kolmanneksen siitä mitä vuokraus olis maksanu. :D

 Niillä oli vaihtunut sukset, onneks huomasivat jo ekan mäen jälkeen. :D Saatiin tosiaan olla ihan kolmisin tuolla harmaudessa!

 

Loskassa oli pehmeä istua. :) Ja mieluummin loskaa kun jäätä, en oo huoltanut mun lautaa ja siitä on pohja ja kantit siinä kunnossa että jäällä ei pysty tekemään yhtään mitään, ainoastaan olemaan kyydissä. :D

Laskemasta palattuamme erottiin taas, Stefan oli mennyt Lucaksen kanssa Lena-serkkua katsomaan mamallensa joten mäkin menin suihkun kautta sitten sinne. Myöhemmin me käytiin vielä isin ja veljen kanssa syömässä Ellmaussa, ai että kanasalaatti on kyllä täällä päin aina ihan paras valinta, en tosin oo varma oonko koskaan selviytynyt siitä kokonaan kun se on joka paikassa niin jättikokoinen! Uni tuli illalla aikaisin ja Lucaskin nukkui kellojensiirrosta välittämättä melkein yhdeksään asti, eli vanhaan kahdeksaan, nykyään kun se on aina herännyt viimeistään puoli kahdeksalta. Ei sitten ehditty sunnuntaina mitään enää tekemään, kunhan juotiin meillä litrakaupalla kahvia ja Stefanin isi tuli myös käymään. Puoliltapäivin finskit sitten lähti ajelemaan kohti Müncheniä, hirmukiva kun kävitte, ciaociaoo ja ens kertaan! :)

Lucas miesseurassa! Mun isin takana näkyy myös se mun Stefanille ostama taulu josta en tiedä miten sen saisin seinälle! :D

 

Ja näin kivaa oli kelliä uudella leikkimatolla Suomipupun kanssa ♥ (matosta kiitos alunperin Anja-tädille ja pupusta mamalle, Stefan sanoo myös aina "Suuo-mipupu" :))