Luukku 24: Jouluntoivotukset

 

Guten Morgen - toteutan taas erään toiveen ja nyt sen sitten saatte, videon! Sori tosta pituudesta, vähän venähti!

Muuta sanottavaa mulla ei olekaan, pitäkää huoli toisistanne, syökää hyvin ja PALJON! Pusuja, haleja ja vielä kerran IHANAA JOULUA KAIKILLE ♥ !

Luukku 23: Willkommen zurück!

Minun ihana mummoni, eli Lucaksen isomummo, on ollut viikon Madeiralla Suomen synkkää "talvea" paossa ja palaa tänään takaisin kotiin. Ainakaan mun vanhassa kotikaupungissa ei ole kuulemma yhtään lunta (en sitten tiedä miten muissa osissa maata), joten jotta mummon sopeutuminen takaisin Pohjolan pimeyteen sujuisi helpommin, tässä vähän kuvamuisteloita tältä vuodelta!

Osa on ennen julkaisemattomia, osa jo nähtyjä, osa huonolla kameralla otettuja, osa puhelimella joten laatu on sen mukaista mutta ei anneta sen häiritä!

Isomummo ja kaksi tavismummoa, toukokuussa kun tulivat yllätyksenä kylään. Vihkimisjuhlallisuuksien jälkeen vietettiin ihana ilta hyvin syöden, Lucaskin tykkäs kun oli niin paljon viihdyttäjiä, kaikki sille just tossakin ilmeilee!

Samoin toukokuussa, isomummo oli pukenut pinkkiä päälle ettei lapsenlapsenlastansa jänskäis koska lapset kuulemma tykkää värikkäistä vaatteista hihi!

Mummoilla näyttäis olevan hauskaa, Lucas ei taida olla samaa mieltä :D !

Toukokuun keli helli, mummon ja isomummon lisäksi kuvassa myös Toni-pappa ja mummon mies!

Ciao Tirol!

♥

Sitten olikin meidän perheen vuoro pakata kimpsut ja kampsut ja lentää Suomeen - koitti ihana juhannus, jonka saimme viettää mummon luona landella.

Lucas olis heti tahtonut tehdä tuttavuutta mummon kissan kanssa, mutta Siiri ei oikein lämmennyt, jännä...

Juhannusaattona saatiin lippukin lopulta salkoon!

Kuusi juhlijaa puuttuu kuvasta, mutta ihana joukko silti! Varsinkin Naku-koira, jonka Stefan tahtois meille koska niin moni sitä vähän syrjii. :D

Saman sävyiset Stefan ja mummo ja taustalla menossa viiden juhannusruusun (minä, Anna, Luna, Sofia, Emma) kuvaustuokio...

Juhannuspäivällistä syötiin pitkään ja hartaasti omnomnom.

Kyllä meitä kelit helli Suomessakin!

 

Lucas pääsi isomummonsa kanssa ihan kaksin kävelyllekin, molemmat olivat kiltisti!

Kyllä landella rakkaiden ihmisten keskellä sielu lepäsi, kiitos vielä kaikille ketkä niin ihanan juhannuksen mahdollisti ♥ !

Toivottavasti tästä oli iloa rakkaalle mummolle, ja miksei tietysti muillekin sukulaisille. Näin ihanien muistojen avulla sitä jaksaa odottaa seuraavaa kesää, saa nähdä päästäänkö juuri juhannukseks Suomeen, olis se kuitenkin jotenkin niin erityinen juttu! En sitä itse kesää mitenkään odota (varsinkaan keväällä alkavaa remonttia...), talvihan se on se paras vuodenaika, mutta onhan siinä kesässäkin tiettyä hohtoa!

Mulla on huomiseksi teille ajastettuna kalenterin viimeinen luukku, koska en ehdi/jaksa/huvitu (viimeisin on ihan varmasti taas hyvää suomea) jouluaattona enää mitään postaamaan. Laitan sen aamuksi Suomen kellon anivarhaiseksi, koska mun mami toivoi että voisi avata jonkun luukun heti aamusta! Se olkoon se viimeinen luukku, haha, hei parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Nyt täytyy mennä herättämään Lucas ja lähteä kauppaan - vielä kerran tervetuloa Suomeen mummo ♥ !

Luukku 22: Siivoustaukokysely

 

Koska mulla on kamala joulunvalmisteluvimma, ehdin istua tässä pelkästään sen aikaa että mopattu lattia kuivuu! Olen ollut aamusta alkaen niin ahkera, että tästä sais joku jo hyvän Facebook-päivityksen itselleen (terveisin pakko nauraa aina niille "koko talo kaappeja ja saunaa myöten kuurattu ja uunissa kolme karjalanpaistia ja sämpylät ja pullat ai että"-statuksille...). Siksi saattekin tänään pelkästään tämän monessa blogissa näkyneen joulukyselyn, kuvituksena vanhoja joulukuvia!

 Pikkujoulut 2008, Pukki & Muori

1. Parasta joulussa ?

 

Tunnelma! Vaikka en edellisvuosina ole edes oikein viettänyt erikoisemmin joulua, on siinä aatossa silti jotain erityistä, aamusta asti on sellainen kiva, iloinen fiilis.

 

2. Joulumusiikkisi ?

 

Nyt Lucaksen kanssa kaikki iloiset rallatukset, esimerkiks Tonttupolkka ja Kuuraparta!

 

3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia ? Millaisia ?

 

Joo ! Love Actually on kaikista lempparein ikinä, hyvänä kakkosena tulee molemmat Yksin kotonat!

 

4. Jouluherkkusi ?

Musta jouluruoka on se paras herkku, vaikka toki ne konvehtirasiatkin oli aina ihania.

5. Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla ?

 

Imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja kinkkua ♥ !

 

6. Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan ?

 

Pääsivät heti marraskuun lopussa!

Pikkujoulut 2005

 

7. Joulu kotona vai jossain muualla ?

 

Suomessa oltiin aina aatto kotona (pari joulua tais mennä Sri Lankassa), tänä vuonna en vielä tiedä ollaanko kotona vai mennäänkö yläkertaan anopille.

 8. Itsetehdyt lahjat vai kaupasta ostetut valmiit vai molempia ? 

Mä olen niin kädentaidoton ihminen että kaikki ostettiin kaupasta, mutta itse vastaanotan kyllä mielelläni esimerkiks virkattuja juttuja (vai miten vaikka villasukkia tehdään, kudotaan, neulotaan tmv...).

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan ?

 En! Ehkä ens jouluna vois laittaa parvekkeelle kun on sellainen.

 

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa ?

 

Oman perheen kanssa! Perheeseen toki voi kuulua muitakin sukulaisia, mutta onhan nekin tavallaan perhettä.

 

 11. Onko sinulla joululahjatoive ?

 

Joo, onnistuispa mun laatikot!

12. Paras saamasi joululahja ?

Hmmm onpas hankala, kaikki lahjathan on kivoja! No vaikka duunista saatu 100 euron lahjakortti Intersportiin. :D

Pikkujoulut 2007

13. Kuvaile unelmiesi joulu ?

 

Lähes minkälainen tahansa kävisi, jos seuraksi edes kerran saisi rakkaita Suomisukulaisia ♥.

14. Mikä on ärsyttävin joululaulu ?

 

Mulla on jostain syystä soinut päivittäin päässä Nylon Beatin Musta joulu, vaikka en ole edes kuullut sitä vuosikausiin!

15. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle, mitä ?

 

Ostanut kamalasti lahjoja sekä paketoinut niitä, laittanut joulukoristeita, pystyttänyt meidän puolimetrisen muovikuusen, aloitellut joulusyötävien teon, miettinyt joulukorttien tekoa, vaihtanut Facebookin kansikuvaksi Lucaksen tonttukuvan, aloittanut joulusiivouksen... Oho, onpas lista!

 

16. Paras joulujuoma ?

 

Glühwein!

 

17. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan ?

 

Oikea kuusi on tietysti se ihanin, mutta tänä vuonna ei mahdollinen, kiitos a) minikodin sekä b) taaperon. Pikkuinen tekokuusi pöydällä tuo myös tunnelmaa!

18. Käykö teillä joulupukki ?

 

En edes muista milloin viimeksi on käynyt, joskus kun olin ihan tosi pieni? Meillä on muutenkin Stefanin kanssa vähän erimielisyyksiä siitä, tuoko meille lahjat Joulupukki vai Christkindl...

 

 

Jouluaatto 2009

19. Paras joulumuistosi lapsuudesta ?

 

Oli ihana heti aamusta käydä ponin kanssa maastossa ilman satulaa pöllyttelemässä lunta, kun ei ollut ketään missään ja sen jälkeen palata punaposkisena kotiin ja rauhoittua siihen joulun viettoon.

20. Laittaudutko jouluaattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa ?

 

Jouluna koitetaan vähän laittautua, toivottavasti mun mekko tulee huomenna!

 

21. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko ?

 

Jos perunan ja porkkanan välillä on pakko valita niin pottu ♥ !

 

22. Paras joulusuklaa ?

 

Ennen tykkäsin konvehtirasioiden (sekä Fazerin että Pandan) liköörikonvehteja lukuunottamatta kaikista, viime jouluina herkkua on ollut tietysti salmiakkisuklaa kun sitä saa niin harvoin.

23. Joulutortut vai piparit ?

Oho, vaikea! Sanon itävaltalaiset joulukeksit! Piparit on aika tylsiä ja tortut vähän kuivia!

Pukki ja Muori sai ovat saaneet mehuakin! Ja nyt takaisin hommiin, esimerkiks karjalanpiirakat odottaa tekijäänsä (en kestä enää ilman munavoita...) ciao!

Luukku 21: Ihanan muodikasta

Mainoksia tai kuvastoja katsellessani kiitän usein maailmaa siitä, että en ole muotihullua sorttia. Siitä, että asun landella enkä missään suuressa kaupungissa jossa joku katsois mun halpisvaatteita nenän vartta pitkin. Tai no, eipä sekään mua kyllä liiemmin kiinnostais vaikka katsoiskin. Joskus peruskouluaikana oli tärkeää, että oli samanlaiset vaatteet muiden kanssa. Onneks ei enää!

Ehkä tässä sitten tulee taas se mun suvaitsevaisuus esiin - mulle on ihan sama mitä muut ihmiset päälleen pukevat, ei paljoa liikuta. Mutta ei se mua silti estä pitämästä niitä vaatteita rumina, kyllähän moni pitää munkin ryysyjä ihan kamalina. Kuten sanoin, senkus pitävät. Ainakaan mä en ole kuluttanut niihin mitään friikkisummia, vain syystä että koska ne on muotia.

Etsin tuossa taannoin uutta talvitakkia, siis kaupunkikäyttöön. Menin H&M:n sivuille, sieltä kun tekee usein aika halpoja löytöjä, vaikka vaatteet ei laadultaan ehkä olekaan mitään huippuluokkaa. Mutta mitä kamaluuksia siellä niiden taviksien lisäksi olikaan tarjolla!

Kuvat H&M

Siis ei moro! Muodikas on sama asia kuin kallis, ja taas voin sanoa että kiitos kun ei tarvitse sellainen olla, tack och adjö, pitäkää hirvityksenne!

 Kuvat Mango

Mango yllätti, sieltä jouduin ihan etsimällä etsimään näitä kamaluuksia! Keskimmäisellä on kunnon hinta, muotivaatteet on yleensä niin rumia ettei ne todellakaan ole niiden järkkyhintojen arvoisia!

Kuvat Zalando

Kaikista kamalimmat tarjosikin Zalando! Myös hirveimmät hinnat löytyivät sieltä!

Ainoat vaatteet, joihin suostun kuluttamaan suurempia summia, on laskukamat koska niiden on oltavakin laadukkaat. Löysin esimerkiks ihanat uudet laskuhousut pari vuotta sitten, oikealta hinnaltaan 230 euroa, mutta koska oli kesä (ja koska ne olivat edelliskauden mallistosta, ai kamala) ne olivat tarjouksessa puoleen hintaan! Kiitos ja hei!

Oletteko te näitä kalliin muodin perässä juoksijoita vai niitä, jotka ovat tehneet kamalia löytöjä joista mietitte että kuka niitä tahtoo päällensä pukea vai olenko ainoa sorttiani - haaveileeko kaikki muut rikkaudesta niin että voisivat niitä hirvityksiä ostella?

Luukku 20: Löllöhistoria

Havahduin jokunen aika sitten (siis tyyliin keväällä) todellisuuteen - minähän olen lihava! Vaikka mulle ei Lucaksesta tullutkaan kuin kymmenisen kiloa ja suuri osa jäi synnärille ja loput katosi imettäessä (järkyttävästä suklaan ja keksien ahmimisesta huolimatta), olen silti entiseen verrattuna aikamoinen lihapullalöysäke!

2004, tuollakin hetkellä olin mielestäni lihava!

Mä olen oikeastaan teinistä asti kuvitellut että olen jotenkin normaalia isompi, ehkä johtuen siitä että olin ympäröity niin laihoilla kavereilla. Tosin mulla on kyllä aina ollut leveä lantio ja olematon uuma, oon siis aina näyttänyt melkoiselta puupökkelöltä, ehkä sekin vaikutti mun mielipiteeseen. Mutta kun noita vanhoja kuvia nyt katson, en oikein tiedä kukahan mua sieltä peilistä on sitten katsonut jos olen pitänyt itseäni lihavana! Yksi tollainen keho tänne kiitos hep!

En ole kuitenkaan tästä mielipiteestä huolimatta ikinä ollut mikään himoliikkuja, tai no, edes mikään tarkoituksella liikkuja. Ratsastin viisivuotiaasta aina lukioikään asti ja loppuvuosista oman ponin kanssa sitä tulikin harrastettua ihan jatkuvasti, mutta se ei tuntunut liikunnalta, vaan ihanalta harrastukselta. Fillaroin lisäksi aina kelien salliessa tallille ja takaisin, matkaa kun ei edestakaisin ollut kuin alle kahdeksan kilometriä.

2007.

Olenkin aina ollut hyötyliikkuja! Kävelin kouluun, samoin myös myöhemmällä iällä aina joka paikkaan kun en sitä ajokorttia omistanut. Kun aloitin työt 16-vuotiaana, sain juosta koko päivän huoltsikkaa ympäri. Itävallassa hyötyliikunta se vasta alkoikin. Vaikka työpisteeni ei kovin suuri ollutkaan, oli se aamusta välillä jopa ihan iltaan asti sitä pientä väliä juokseminen yhdistettynä lautailuun ihan tarpeeksi liikuntaa, varsinkin kun syöminen aika usein tuppasi ajanpuutteesta johtuen jäämään.

Imetysaikana saatoin siis vetää oikeasti paketillisen keksejä ja levyllisen suklaata yhdessä päivässä eikä tuottanut mitään ongelmia tehdä samaa vaikka ihan joka päivä, varsinkin kun mun rutikuivasta ihosta johtuen se ei myöskään näkynyt naamassa. Onneks imetyksen loputtua olin vetänyt niistä niin överit, etten pystynyt enää levylliseen edes viikossa. Lisäks mun silloin alkanut hullu vedenjuonti jatkui, edelleenkin juon pari litraa päivässä.

Keväällä aloinkin ahkerasti jumppaamaan kotona. Ahkeruus kesti ehkä pari viikkoa. Kuukauden päästä sama ja taas huvitti ehkä viikon. Voisinpa sanoa että olen vaunuilijaihmisiä, mutta en kyllä ole ollut sitäkään enää. Siitä asti kun Lucas on nukkunut säännöllisest päikkärit, ei ole muka koskaan "oikea aika" mennä lenkille. Aamupäivällä Lucas nukahtaisi vaunuihin eikä suostuisi nukkumaan lounaan jälkeisiä päikkäreitään. Iltapäivällä yleensä Stefan on hyppyvuorollaan kotona. Kun se lähtee takaisin duuniin, on jo pimeää enkä uskalla ettei autot aja päälle.

Muutama kuukausi sitten kesällä.

Mulla onkin aina ollut hirveän hyviä selityksiä itselleni! Yksi useimmiten käyttämistäni on se, että toisen lapsen tullessa sitä turpoaa taas ja kaikki ahkerointi on ollut turhaa, on parempi odottaa siihen asti että toinen on pihalla, imetetty eikä uusia lapsia ole näköpiirissä. Joo, mutta olishan niitä kiloja helpompi sitten alkaa karistamaan (tai oikeastaan kaikkea tätä löllöä kiinteyttämään), kun niitä ei olis jo ennestään tuhatta ylimääräistä.

Tämän hetkinen tilanne on siis se, että olen tyytymätön kehooni, mutta vähän liian saamaton tekemään sen eteen vielä(kään) mitään suurempia ihmeitä. Siitä syystä en myöskään valita päivittäin kenellekään kokoani, sitä voisi tehdä jos yrittäisi oikeasti päästä kiloista eroon. Palataan tähän nykyhetken tilanteeseen myöhemmin, eiköhän tämä tästä joskus muutu! Viimeistään sitten sen toisen beibin jälkeen, toivottavasti saan jo aiemmin itseäni niskasta kiinni! Pitäisköhän ostaa joku oikein iso peili vai mikähän siihen auttais? :D

Luukku 19: Ilopäävideoita

Eilen kävi se, jota joka päivä vähän pelkäsin, koska se tapahtuu tuntemattomasta syystä aina välillä - netti oli koko illan poikki! Ensin siis pahoittelut että eilisen luukku tulee myöhässä, varsinkin kun se oli jo melkein julkaisua vaille valmis. Onneks mua lohdutti telkkarista tullut ihkaeka Harry Potter ♥ !

On olemassa ihmisiä, jotka eivät ikinä tahdo omia lapsia. Syitä tähän on monia, esimerkiks jotkut ajattelevat että kaikki kakarat vain huutavat yötä päivää uhmaikään asti, jonka jälkeen se todellinen helvetti vasta alkaakin. Moni ajattelee elämän olevan jokapäivä tällaista, pelkkää yritystä selvitä hengissä aamusta iltaan.

Meillä uhmaikään on vielä matkaa enkä varmaan taas saa muutenkaan sanoa mitään, asuuhan meillä niin helppo vauva, tai no, nykyinen taapero. Silti, osaa sekin välillä mun hermoja kiristää, mutta voi, miten paljon useammin se osaakaan mua naurattaa, ihan vain olemalla ihana oma hulvaton itsensä! Tässä teille pari todistetta siitä, että kaikki lapset eivät ole kotoisin helvetistä tai peräisin Saatanasta!

Yksi Lucaksen lemppariharrastuksista on ratsastaminen (meillä lauletaan ahkerasti Ihahaata ja Hopotihopotihoita), tyynyn päällä, sohvan selkänojalla, mamin jalkojen päällä tai kuten tässä tapauksessa - isin pään päällä!

Myös ihan vaan "taaksepäin puhuminen" naurattaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tämänpäiväinen luukku tulee tänään tietysti ihan normaalisti! Voisin tietty ajastella teille postauksia, mutta mulla on jotenkin tässäkin asiassa sama kuin kaikessa muussakin - pakko vielä lopussa tehdä sitä sun tätä kun mieli muuttuu sata kertaa, joka ei tietenkään onnistu jos kirjoittelee postauksia valmiiksi. Noh, ehkä mä vielä yllätän ;) Bis später ciao!

Luukku 18: Jokainen tavallaan, mutta...

 

Ei varmasti tarvitse olla äiti- tai isäihminen tietääkseen, että jokaikinen vauva on erilainen. Toki monella lapsettomalla on ennakkoluuloja, tai ehkä paremmin sanottuna todeksi uskomaansa tietoa, asioista joista ei todellisuudessa tiedäkään mitään. Esimerkiks mä luulin ennen vauvan saamista, että kaikki ne äidit, jotka eivät imetä, eivät vain halua imettää ettei tissit mene pilalle! Ei mulla ollut hajuakaan että se on osalle lähes mahdotonta, ihan sama kuinka paljon sitä tahtoo.

Koska jokainen vauva on erilainen, tarvitsee jokainen myös erilaista, juuri hänen korkeudelleen sopivaa hoitoa! Mä en todellakaan tässä nyt tahdokaan arvostella ketään (en edes sillä hauskalla "ei millään pahalla, mutta..."-tavalla), kerron vain mitä suosituista perusjutuista en ITSE tahtoisi tehdä. Vähän toivonkin että tämä aiheuttaisi keskustelua, koska ei musta ole ollenkaan väärin että joku tekee just toisinpäin kuin minä, päinvastoin! Olishan se nyt kamalaa jos me kaikki oltais samanlaisia, eikö?

(Laitan samalla parit kuvat finskeille, isin kanssa isossa kylvyssä ♥.)

Perhepeti on mun aivoille käsittämätön ajatus. Onhan se aivan ihanaa kun beibi tuhisee ihan vieressä, mutta varsinkin se, kun se nukkuu vanhempien välissä, kuulostaa musta erittäin epätoimivalta - paitsi vanhempien nukkumisen, eritoten parisuhteen kannalta. Ehkä mä olen jotenkin kummallinen, mutta jos esimerkiks kuulen joidenkin eronneen ensimmäisen vauvavuoden aikana ja kuulen että heillä on nukuttu vauva välissä, en ylläty erouutisesta ollenkaan. Musta on ihana nukahtaa Stefanin kainaloon, on ihana olla päivän päätteeksi vielä ihan kaksin ihan lähekkäin.

Ulkomailla asuvien suomalaisten äitien Facebook-ryhmästä olen huomannut, että taaperoimetys tuntuu olevan normaalia ainakin ulkomailla. En tiedä miten Suomessa siihen suhtaudutaan, mihin esimerkiks neuvolassa kehoitetaan? Tottakai se on musta siis mahtavaa, upeaa että vauva saa terveellistä, juuri itselleen sopivaa (ja ilmaista!) ravintoa pitkään, mutta musta siinä on jotain outoa.

En tiedä kuinka pitkään mulla olis riittänyt maito, mutta lopettelin omasta halustani imetyksen joskus puolen vuoden jälkeen. Imetys ei todellakaan ole musta mitenkään ällöttävää, mutta jotain omituista siinä on, että taapero tulee repimään äidin paidanrinnuksesta kun tahtoo vähän tissitellä, varsinkin jos se sitten tulistuu kun ei sitä saakaan. Erityisesti julkisilla paikoilla tämä kuulostaa musta jotenkin, no, kummalliselta.

(Haha, aika filosofisen näköinen mietiskelijä.)

Yksi turhake jonka käyttöä en myöskään ymmärrä, on tutti. Ymmärrän kyllä että se tuo vauvalle turvaa ja lohtua, mutta en mä nyt tiedä kumman vauva valitsisi jos se saisi itse valinnan suorittaa - muovinen kapistus imettäväksi vai mamin syli. Varsinkin sellainen "tarpeeton" taaperotutteilu mua kummastuttaa, usein kun näkee jopa 2-3-vuotiaita leikkimässä jossain tutit suussa. Silloin se ei ole musta enää sitä lohdun saamista, vaan vanhempien laiskuutta, koska he ovat varmasti tietoisia mitä pitkään jatkuva tutin syöminen aiheuttaa hampaille, eivät vain ole jaksaneet vieroittaa vauvaa siitä.

Entäs ne lastenvaatteet? Nehän on ihania! Mutta vähän turhan kalliita tälle pihiliisalle! Kuten olen monesti todennut, mä en ymmärrä sitä että tuhlataan satoja euroja nimenomaan vauvanvaatteisiin, koska pieni beibi kasvaa niin hirveän nopeaa tahtia, vaate saattaa olla jo kahdessa viikossa liian pieni! Nykyään, kun Lucas ei enää veny ihan samanlailla, olenkin malttanut kuluttaa roposia sen vaatteisiin vähän useammin.

Tässä vaateasiassa tosin ymmärrän äitejä (isit niitä harvemmin hamuavat...) aika hyvin, koska lastenvaatteet on oikeasti ihan supersöpöjä, ja mä ostelisinkin mielelläni kaikki maailman vaatteet, jos vain raaskisin. Niistä ei kuitenkaan ikinä saa täyttä hintaa takaisin (toki joissain vaatteissa aika lähelle saattaa päästä) ja tahdon että beibi saa rellestää kuten tahtoo, ilman että tarvitsee pelätä ikilikaa tai hajoamista. Lastenvaatteista olen kirjoittanut jo aiemmin, joten jätetään tämä asia nyt!

(Pitäisköhän tota tukkaa vähän leikata...)

Vielä kerran muistutan, että olen sitä mieltä että jokainen tehköön parhaakseen näkemällään tavalla, minä en ketään tuomitse saatika koita käännyttää, kenties mä sit olen vain liian suvaitsevainen ihminen? Kyllä moni varmasti ihmettelee jotain meidänkin touhuja, mutta ihmetelkööt! Kuulisin myös toki mielelläni jos näin on, voin yrittää selittää miksi niin on! Onko joku koittanut käännyttää jotakin meidän ihanista lukijoista johonkin? Onko teillä joku asia mitä ette tahtoisi itse vauvan kanssa tehdä? :)

Luukku 17: Lahjaostoksilla

Mä oon aina ollut sellainen ihminen joka saa asiat parhaiten tehtyä just ennenkuin on liian myöhäistä, tai sitten kun on jo liian myöhäistä. Vaikka ajattelen aina asioita hyvissä ajoin, usein ajattelen kuitenkin samalla että noo, tässähän on vielä aikaa, ei vielä kannata tehdä koska mielipide jostain jutusta saattaa muuttua! Kunnes yhtäkkiä se aika onkin kulunut ja on liian myöhäistä. Näinpä mekin oltiin tänään joululahjaostoksilla ihan oikein jopa viikkoa ennen aattoa, oho.

Mun piti mennä herättämään Lucas päikkäreiltä, koska nykyään jos se on uinunut päivisin yli kolme tuntia, ei se meinaa illalla oikein nukahtaa ihmisten aikoihin. Sillä on aina kaikkia ihania nukkuma-asentoja!

Wörgliin päin ajellessa oli taivas ihan tulessa!

Leluosastolla etsimässä lahjaa, Lucas yritti vähän osoitella mitä se pukilta toivois.

Löydettiin uusi maku noista Hippin hedelmävälipaloista - kiivi-päärynä-banaani! Omnomnom!

Kamerassa voi vaihtaa asetuksen niin että esimerkiks hehkulampun valossa otetut kuvat ei ole niin keltaisia, muistin sen vaan tosi myöhään, hups.

Paketoin heti pari lahjaa, narut tosin pääsevät kyytiin vasta myöhemmin. Moni varmaan arvaa mitä tossa paketissa on! Haha, telkkarista tulee ihanan Til Schweigerin leffa jonka mainoskatko loppui just joten enempää ei ehdi höpöilemään tschüs!

Luukku 16: Kengätön kakara

Miksei Lucaksella ole kenkiä jalassa? Eikö sillä ole kenkiä? Tällaisia kysymyksiä saan melkein joka päivä joltakin tutulta. Ajattelin nyt vastata ihan oikein erillisen postauksen muodossa, jotta ihmettelijöiden ei tarvitsisi enää ihmetellä!

Stefan ei puutu Lucaksen pukeutumiseen kovin paljoa. Se laittaa kiltisti ne vaatteet mitkä valitsen (pakko valita, koska sen väriyhdistelmät on aina ihan hirveitä) ja kysyy usein ulos lähdettäessä mitä Lucakselle laitetaan päälle, mä kun tietysti tiedän paremmin millä vaatetuksella se pärjää missäkin kelissä. Kenkäasiassa se on kuitenkin ollut ehdoton - ei kenkiä lapselle, joka ei vielä osaa kävellä.

Se lukee mielellään faktatietoa lastenhoitoon liittyen ja ottaa selvää asioista. Internetin ihmeellisestä maailmasta se oppikin, että taaperon jalka voi kärsiä siitä, kasvaa vääristyneeksi, jos sille tungetaan kengät jalkaan liian aikaisin ja usutetaan liikkeelle. Liian aikaisin tarkoittaa siis aikaa, kun lapsi ei osaa vielä kunnolla kävellä.

(Osaan myös juosta tukka hulmuten...)

Lucas oppi pari viikkoa sitten kävelemään ja tallusteleekin sisällä kokoajan, se ei konttaa enää juuri ollenkaan. Jos se konttaa ja siltä kysyy eikö se osaakaan kävellä, nousee se heti pystyyn. Ulkona se ei kuitenkaan suostu oikeastaan edes seisomaan yksin, saati kävelemään, tuettuna se kävelee jonkin verran. Olettaen ettei sillä ole kengät jalassa, vaan sellaiset toppatossut.

Jos sillä on kengät jalassa, ei se ulkona lumessa konttaillessaan oikein pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin tossujen kanssa, vaan se jää ihmettelemään että mitkä ihmeen kovat töppöset sen vauhtia hidastaa. Toki nuo talvikengät on vähän korkeavartisemmat, joten ihan ymmärrettävää että ne haittaa menoa. Ehkä se sen sukkaviha hankaloittaa myös sellaisten kauheuksien hyväksymistä.

Koska Lucas ei ole tosiaan aiemmin osoittanut kiinnostusta kävelemiseen, on ensikenkien osto jäänyt odottamaan aikaansa jotta voidaan varmasti ostaa oikean kokoiset, lahjoina saatuja ja mun kaverin pojan vanhoja meillä on vaikka kuinka. Ensikengäthän ei saisi kuitenkaan missään nimessä olla jonkun vanhat, joten nyt meillä olisikin edessä kenkien osto!

Mitähän mamit suosittelisivat tällaisille talvikeleille ensikengiksi? Huomio: niiden ei tarvitsisi kuitenkaan olla mitkään arktisessa -40 asteessa lämmittävät superkengät, koska meillä kylmä tarkoittaa -10°C. Ihan tavalliset, hyväksi havaitut talveen sopivat kengät, joilla on hyvä opetella kävelemään myös siellä ulkona. Sen olen kuullut että lasten ensikengät on kalliita!

Ehkä me mennään jo huomenna sovittelemaan popoja, koska Innsbruckin kurkkunenäkorvatohtori perui TAAS Lucaksen huomisen kontrolliajan. Soitin tänään varmistaakseni onkohan herra paikalla, mutta vastaanoton täti kertoi hänen olevan lomalla. LOMALLA! Just viime viikolla siirsivät ajan tälle viikolle, eivät sitten silloin muka tienneet että tohtori lähteekin lomalle!

No, ei haittaa, Stefanilla on niin kiire duunissa että sillä on vain yksi vapaa tällä viikolla joten kiva vaan ettei sitä tarvitse kuluttaa lekurireissuun. Tosin olis ollut kiva käydä Innsbruckin joulumarkkinoilla, mutta onhan niitä meilläkin! Nyt ruuanlaittoon, kertokaahan niitä suosituksia kiitooos! :)