Oma koti turhan kallis

Kuten mainitsinkin, meillä on tällähetkellä menossa jälleen uusi projekti, nimittäin tämän talon myynti ja uuden kodin etsintä josta toivottiin lisäinfoa. Ainakin vakkarilukijat tietää millainen elämänkatsomus mulla on - happiness is not a destination, it's a way of life. Ja jotta voi kokeilla olisiko mahdollista olla nykyhetkeä onnellisempi, täytyy välillä tehdä vähän isompiakin päätöksiä - oli se sitten ulkomaille muutto tai talon myyminen.

Meidän remonttihan sai monia monituisia yllättäviä käänteitä kuten vanhaa remontoidessa yleensä käy. Olimme varautuneet myös siihen, mutta emme niin suuresti mitä nyt satuttiin vaatimaan (esimerkiksi se koko alakerran lattian auki kaivaminen, katon uusiminen, seiniin rautapalkkien asennusta ja mitähän muuta). Kaikkia näitä kamaluuksia varten jouduttiin ottamaan iso lisälaina - ei siis mikään parin tonnin vaan lähes neljäsosa alkuperäisen päälle. Mietittiin tosin jo silloin että entä jos vain jätetään jotain tekemättä, mutta ajateltiin että tehdään nyt huolella ja jos tulee finanssiongelmaa niin on helpompi sitten myydä kun kaikki on perfekt!

Jokunenhan ajatteli että no, oma vikansa kun aloivat hulluttelemaan. Mutta kuka nyt haluaisi asua kodissa jossa ei viihdy? Tuskin kovin moni. Me emme hullutelleet, raha ei palanut timanttihanoihin tai kullattuihin ovenkahvoihin, vaan esimerkiksi energiaystävällisiin lämmitysmenetelmiin, jotka taas ovat sellaisia jotka hyödyttävät myös uutta ostajaa. Jo viime viikolla lämmitys sammutti itse itsensä pariksi päiväksi ja vesi lämpeni pelkän auringon voimalla - eli täysin ilmaiseksi!

Jotta keittiöstä saimme sellaisen kuten toivoimme sekä yhteydessä olohuoneeseen, piti uuteen tilaan laittaa kokonaan uudet putket. Ja koska kaikki putket ja johdot olivat jo 35 vuotta vanhoja, miksei sitten samalla vaivalla uusittu jokaikistä kun se olisi muutenkin kohta ollut edessä. En tiedä miten Suomessa, mutta täällä ainakin uusi, energiamyönteinen talo, sellainen josta tietää ettei sitä vuosikymmeniin tarvitse muuta kuin pintaremontoida, myy huomattavasti paremmin kuin vanha, öljylämmitteinen torppa jonka lämmitykseen saa vuodessa kulumaan kolminollaisen summan.

Lainan kuukausierä kohosi siis melko suureksi. Sekin vielä menisi, mutta lähes millekään ylimääräiselle ei sitten olisikaan tilaa. Kuten kaikki myös tietävät, mä en todellakaan ole mikään suuri rahankuluttaja joka shoppailee kaikki päivät (tai edes kerran kuukaudessa...), mutta joskus sitä haluaa kuitenkin ostaa muutakin kuin ruokaa tai jotain isoa - esimerkiksi lentolippujen tilaaminen äkkiaikataululla ei olisi mahdollista.

Miksi siis kuluttaa lasten lapsuusvuodet puolivalmiissa kodissa suurta lainaa maksellen kaikesta kivasta tinkien kun voi myydä koko talon, maksaa sekä oman että anopin lainat pois, ostaa sille asunnon ja saada vielä varsin mukavan starttisumman uutta, valmista, ihanampaa kotia varten. Niinpä, miksi, mutta silti joku niin sijainnin tai talon vuoksi tekee.

Meille tämä itse talo ei ole tärkeä eikä sijaintikaan juuri meille ole häävi. Nyt kun tätä myy niin sijainti on tietysti paras kaikista koska esimerkiksi dorkat saksalaiset dorkine rahoinensa ovat niin hulluina tähän alueeseen. Suomalaisten on ehkä vaikea käsittää miksi joku maksaa aivan tavallisesta talosta niin friikkejä summia ja onkin aivan eri asia tehdä talokauppoja täällä kuin Suomessa samanlaisella landella, täällä kun jo pelkän tontin hinta on 500-1500 euroa neliöltä.

Mutta että siinä muutama syy jonka ansiosta meitäkin kenties ymmärretään paremmin! Moni kun tuntuu ajattelevan että ihan kamalaa, miksi, mutta me ollaan vain ja ainoastaan innoissamme - ihana päästä sittenkin pois täältä, hihi! Saa nähdä minne me päädytään, ehdottomasti lähemmäs sivistystä ainakin. Jonkin aikaa pääajatuksena oli että muutetaan Innsbruckin lähelle ja siellä käytiin katsomassakin yhtä aivan täydellistä kotosta, mutta sitten Stefan ylenikin yllättäen töissä niin että me taidetaankin pysytellä vähän lähempänä.

Seuraavan kerran asumisista kirjoitellessa voin sitten kertoa millainen asunto meillä on haaveissa - jos on jotain kyseiseen aiheeseen liittyvää mielessä niin hep! Muista aiheista on tulossa mahdollisimman pian juttuja - kun vain joskus ehtisi, tätäkin kirjoitin varmaan viikon kun aina joku heräsi tai tuli kotiin. ;) Ja kohta herää taas Florian eli adioos!

Ps. Ehkä ainoa tänne jäävä asia jota täältä sitten jään kaipaamaan on meidän vastapäiset, ihanat naapurit. Talvella heidän isi rakensi pihalle suuren iglun, jolle Lucas aina nukkumaan mennessä halusi antaa ikkunasta pusun. Kerroin tämän heille ja iglun alkaessa murentua teki naapuri siitä Minionin jotta Lucaksella olisi vielä kivempi hyvänyöntoivotuskamu! How cute is that! :*

Unettomat Tirolissa

Voi, mistähän sitä edes aloittaisi! On tapahtunut niin hurjan paljon kaikkia - lähinnä kivoja - juttuja, että jos illalla on aikaa istua koneella, kuluu se joko niitä kivoja juttuja katsellen tai sitten kaikkia turhuuksia touhuillen. Muutaman edellisviikon ajan meidän päiväthän alkoivat Lucaksen toimesta jo kello viideltä, yleensä kuitenkin viimeistään puoli seitsemältä, joten illalla ei ymmärrettävästi ollut enää ihan terävimmillään!

Otin Lucakselta pinnat pois häkkisängystä, joten sehän nousi sitten aina heti ekalla kerralla herätessään. Eräänä aamuna se oli levittänyt kaakaojauhetta ympäri keittiötä ja itseään, joten en oikein uskaltanut jäädä enää "hetkeks köllimään" sänkyyn kun se tuli meitä herättämään ja jatkoi matkaansa. Aina se ei tosin tullut, kerran esimerkiks heräsin puoli kuuden aikaan siihen kun se imuroi olkkarissa. Kyllä, harkitsin erittäin vakavasti pinnojen takaisin ruuvaamista.

Pidin sen kanssa kuitenkin vähän palaveria ja nykyään se nukkuu noin kuuteen asti, jonka jälkeen tulee hissukseen meitä herättämään kuullessaan Florianin olevan hereillä. Nämä aamut on tosi vaihtelevia varsinkin nyt kun valoisaa on joka päivä aiemmin enkä todellakaan tiedä mitä kellojensiirto saa aikaan. Tuskin ainakaan mitään hyvää. Ja ei, sillä monelta se menee illalla nukkumaan ei ole mitään vaikutusta, kerran se kukkui melkein yhteentoista asti ja tsädääm - viiden jälkeen sirkus jälleen aukesi!

Asiaa ei toki parantanut yhtään se, että Florianin nelikuisena alkanut yöhulinointivaihe ei oikein ottanut rauhoittuakseen, päinvastoin vain pahentui siten että sen höpöttelyn sijaan se itkusteli ja rähinöi. Onneks nyt on alkanut näyttämään paljon paremmalta, viime yönäkin se heräsi vain kahdesti eikä ollut ollenkaan vihainen, tahtoi vain syödä ja nukahti pian uudestaan. Kylläpä olinkin tänä aamuna jälleen kuin uusi ihminen kun Lucas kymmentä vaille kuusi tuli kuiskailemaan olevansa hereillä.

Florian on myös kuin uusi ihminen - se viihtyy nykyään jopa yksin! Siis yksin! En nyt tarkoita ettäkö jätän sen kotiin kun lähden kauppaan, tottakai jonkun pitää olla kokoajan näköetäisyydellä, mutta ne ketkä ovat sen tavanneet voivat myös todeta että ei todellakaan ole sen tapaista viihtyä yksin leikkimatolla leluja katselemassa. Tai ylipäätänsä viihtyä jossain muualla kuin sylissä. Mutta kyllä, nyt se on tapahtunut! Pari kuukautta sitten kirjoitinkin että tuskinpa sitä ikuisesti pitää kantaa ja näin se päivä koitti, kannatti olla kärsivällinen!

Se on siis jo pari viikkoa ollut usein suopea muullekin paikalle kuin sylille eli uskallan jo sanoa että se kanniskelu on ohi. Nyt kun sen vuoksi olen opetellut käyttämään jälleen kahta kättä päivittäisissä askareissa sen yhden sijasta, olen myös tajunnut että olipahan melkoiset ensikuukaudet! Florian on aina ollut aivan ihastuttava, rakas pieni pallero, mutta sen kaltaista newbornia en kyllä toivo kenellekään jolla on jo yksi vilkas uhmainen kotona.

Ylläolevaan kuvaan voi kuvitella Lucaksen kyseisessä tilanteessa: "BABYY, ota kuukkua!". Mun molemmat ihanat muruset ansaitsevat ihan kohta ikiomat postauksensa, kun vain ehtisin! Meillä on tosiaan melkoinen härdelli täällä käynnissä, kun suunnitellaan tässä talon kanssa kaikenlaista kivaa, esimerkiksi siitä pois muuttamista! Niinpä, kauanpa me täällä viihdyttiinkin, mutta koska ilman tätä mahdollisuudet olisi niin paljon suuremmat ollaan päätetty että eihän me haluta näitä lasten lapsuusvuosia elää ikivelkavankeudessa ja finanssihuolissa.

Velkavankeudessa ei siis ole mitään vikaa, mutta jos se velka on niin suuri ja pitkäikäinen (kiitos remontissa ilmenneiden kaikkien hauskojen yllätysten...) kuten meillä, houkuttelee tietysti pienempi ja lyhyempi kivemmalla kodolla hyvin paljon enemmän. Saas nähdä mitä kevät tuo tullessaan, kirjoittelen myös talojutuista mahdollisimman pian lisää, nyt jään odottelemaan armasta miestäni kotiin! Jos jotakuta kiinnostaa joku tietty juttu niin toivokaa, lupaan kiireiltäni toteuttaa toiveenne, pusimuii!

Hän on täällä ♥

Aloimme puhumaan asiasta viime vuoden puolella. Mietimme, pohdimme ja suunnittelimme. Lopulta pelkkä suunnittelu muuttui toteutukseksi ja kun helmikuussa koitti se hetki, että pitkään kytenyt ajatus olikin konkretisoitunut asiaksi josta oli saatavilla kuvia oikeilla mitoilla, olimme enemmän kuin innoissamme. Syksyllä saisimme uuden perheenjäsenen - meidän täydellisen keittiömme.

Ja nyt, lähes seitsemän kuukautta myöhemmin, on ihana todeta että tämä rakkaus sai eilen vihdoin luvan saapua. Kun perheessä on kaksi ravintola-alan ihmistä, on keittiö todellakin kodin sydän. Mutta millainen olikaan matka tähän pisteeseen?

Keittiöhän oli makuuhuone, jonka seinän takana oli olohuone.

... kunnes pojat hajoittivat seinän.

Siivouksen jälkeen oli tilaa esimerkiksi parille putkelle:

Sitten saapuivat ikkunat!

Lattialämmityksen laiton jälkeen oli vihdoin betonin aika, jonka hieman kuivuttua pääsivät pojat laittamaan kattoa.

Muutama kerros maalia päälle...

... ja olen tullut viimeinkin kotiin ! Ja heti ennenkuin joku alkaa pohtia jotain psykedeelisiä teknobileitä: sininen on pelkkä suojamuovi, kaapistot ovat oikealta väriltään magnoliaa, samaa mitä näkyy saarekkeen tällä puolella.

Yli yhdeksän tuntia touhuttuaan kaksi asentajaa eivät edelleenkään tulleet valmiiksi, mutta tänään keittiössä näyttikin jo tältä:

Uuden terroristin liittyessä perheeseen kiittelen varmasti tätä keksintöä: liesi toimii ainoastaan liesituulettimessa näkyvällä magneetilla! Ei enää koskaan pieniä sormia napsuttelemassa hellaa päälle ja pois! Taso on graniittia jossa on ikuinen takuu! Kiitos nam, huomenna laittamaan laminaatti lattiaan ja sit mä olisinkin valmis muuttamaan vaikka heti, heippa!

Haaveita arjesta

Kun asuu remonttia evakossa paikassa jonne ei koskaan normaalitilanteessa muuttaisi ja jossa joka päivä täytyy pitää yllä "asiat vois olla huonomminkin"-mieltä ettei vajoa synkkään kuiluun, sitä oppii arvostamaan ihan tavallisia, arkipäiväisiä asioita. Kerron teille muutaman esimerkin, voitte seuraavan kerran niitä tehdessänne miettiä mua ja olla hetken onnellinen että teillä on mahdollisuus tehdä juuri niin! Ai mitäkö mä ikävöin?

• Sitä, että saa pestä pyykkiä ihan itse, milloin tahtoo ja miten tahtoo. Ilman että niitä tarvitsee antaa jollekin (anopille) mukaan tämän töihin ja sitten miettiä kuinka kiva onkaan kun se ripustelee niitä pikkuhousuja ympäri sitä työpaikan pesuhuonetta kuivumaan vaikka on sata kertaa painottanut että EI TARVITSE.
• Sitä, että suihkussa käydessä ei tarvitse kokoajan pelätä milloin vesi alkaa hiljalleen kylmetä muuttuen lopulta aivan jäätäväksi. Vähän turhan usein on jäänyt se tärkeä hoitoaine laittamatta tai jalat sheivaamatta kun ei vain ole uskaltanut.
• Sitä, että ei tarvitse miettiä pitäiskö kuitenkin tiskata kylmällä vedellä että sitä lämmintä vettä riittäisi varmasti sekä Lucaksen kylpyyn että omaan suihkuun. Eikun ainiin, eihän kohta tarvitse tiskata ollenkaan!
• Sitä, että jos illalla on vielä lämmintä vettä jäljellä, niin myös silloin näkee tiskata koska keittiössä on paljon muutakin valoa kuin yksi kämäinen kattolamppu ruokapöydän päällä. Eikun taas unohdin, meillähän on tosiaan kohta tiskikone!
• Sitä, että voi luottaa siihen että kodinkoneet toimivat - esimerkiksi uuni ei yhtäkkiä vain hajoa kesken karjalanpiirakoiden leipomisen. By the way, kermaperunat onnistuu mainiosti mikrossakin!
• Sitä, että jos kotona ei ole leipää tai tekee mieli jotain herkkua, senkus pistää leipoen. Koska se uuni tosiaan toimii.
  
  

• Sitä, että ei tarvitse minuuttikaupalla väännellä kahta eri hanaa saadakseen sopivan lämpöistä vettä, vaan on yksi ainoa hana josta on helppo ja nopea valita se oikea lämpötila. Kahdesta hanasta yhdisteltynä se menee kokoajan joko liian kylmäksi tai kuumaksi.
• Sitä, että se lämmin vesi tulee nopeasti putkia pitkin raanasta ulos. Kun on huutavan ja rimpuilevan lapsen peppu pestävänä, on ihan kiva ettei sitä lämpenemistä tarvitse odotella tunnilta tuntuvaa aikaa.
• Sitä, että ellei ole kutsunut ketään kylään, kukaan ei myöskään vain ilmesty päivittäin. Sitä, kun tahtoo olla rauhassa niin saa myös olla rauhassa. Sitä, että aamuisin herätessä kukaan ydinperheeseen kuulumaton ei istu jo keittiössä.
• Sitä, että voi rauhassa käydä ovi auki vessassa ilman että tarvitsee pelätä että kohta joku varmasti tulee (taaperoiden vanhemmat tietävät että vessan oven voi toki laittaa kiinni, mutta hieman turhaa se muutaman sekunnin vuoksi on).
• Sitä, että voi hillua vähissä vaatteissa tai halutessaan vaikka ihan alasti kuten kotona normaalistikin voi. Jos joku sattuukin tulemaan niin sitä ehtii kyllä laittaa jotain päällensä, koska tulija koputtaa ja odottaa että ovi avataan, ei vain astu sisälle.
  
  

• Sitä, että jos ulkona on kylmä, kukaan ei voi sanoa että ei muka sais laittaa patteria päälle koska se on niin kallista vaan pitäis lämmittää yhtä hikistä pikkuista keittiön uunia puilla. Varsinkin kun maksaa 200 euroa kuussa pelkästään sähköstä ja vedestä.
• Sitä, ettei tarvitse pyydellä ketään "ottamaan roskia mukaansa" koska voi viedä ne ihan itse sinne roskiin ihan milloin tahtoo. Sitä, että voi heittää biojätteen takapihan kompostiin vaikka keskellä yötä.
• Sitä, että kun meinaa lähteä kipaisemaan kaupasta jotakin, senkus lähtee. Sitä, että pelkän maidon hakemiseen ei tarvitse varata tuntitolkulla aikaa, koska ei tarvitse miettiä bussiaikatauluja (jotka landella ei mitkään kovin kummoiset ole) tai sitä pystyyköhän kävelemään sitä ja tätä mäkeä ilman ennenaikaisen synnytyksen riskiä.
• Sitä, että bussipysäkiltä kotiin ei tarvitse yrittää kivuta jättimäistä mäkeä ylös sitä samaista ennenaikaista synnytystä peläten.
• Sitä, että kotiin päästessä on ihana olla kotona, kotona jonka on itse valinnut näyttävän juuri siltä miltä se näyttää. Silmiä ei särje joka puolelta tunkeva puunväri tai muuten vaan aikansa eläneet huonekalut ja mikä parasta - lattioiden materiaali on jotain aivan muuta kuin painajaismaista lattiamattoa.
• Sitä, että on tosiaan kotona. Ei pelkästään fyysisesti, vaan varsinkin myös henkisesti.
  
  

Vaikka meidän koti ei todellakaan tule olemaan valmis kun sinne viimeistään kolmen viikon päästä muutamme, tiedän jo nyt, että tunnen varmasti heti olevani kotona. Nämä neljä kuukautta täällä evakossa hormonipäissään on olleet erittäin pitkät mutta toki samalla kasvattaneet kärsivällisyyttä aikalailla! Ja kuten sanoin - sitä on tosiaan oppinut arvostamaan asioita jotka ennen olivat (ja onneks pian taas ovat) ihan jokapäiväisiä, sellaisia joihin ei koskaan kiinnittänyt huomiota koska se nyt sattui olemaan sitä normaalia arkea.

Niinpä, enää ehdottomasti maksimissaan kolme viikkoa, nyt todellakin kiihdytellään jo aika lujaa loppusuorilla! Ja syytä onkin, koska neljän viikon päästä mun äiti miehensä kanssa saapuu jolloin tahdon juhlia myös Lucaksen syntymäpäiviä ja ennen sitä pitäis ehkä ehtiä tekemään jotain tarjottavaakin. Mutta jos ei ehdi niin ei senkään niin väliä, saahan sitä ostettua kaupastakin! Kunhan pääsen kotiin! Nauttikaahan tänään vaikka siitä pyykinpesusta, pian mäkin taas saan tehdä sitä, jihuu!

Ikävät sattumat iloksi

Olipa kerran viikko jolloin mikään ei tuntunut onnistuvan. Olipa kerran rakennusfirman palkkaama lattianvalufirma, joka kertoi aloittavansa lattian valamisen aikaisintaan 18. elokuuta alkavalla viikolla. Olipa kerran putkiasennusfirma, jonka pomo kertoi, hyvissä ajoin, että heidän koko muutaman hengen firmansa aloittaa kolmen viikon kesäloman torstaina 14. elokuuta ja että siihen mennessä he ovat valmiita lattialämmityksen kanssa = lattianvalaja voi hyvin aloittaa seuraavalla viikolla hommansa.

Opa olohuoneessa maanantaina.

Kuulostaa toimivalta suunnitelmalta, eikö? Sitä se olikin, kunnes lattianvalajatkin yhtäkkiä keksivät että hekin aloittavat kesäloman torstaina! Ja kehtasivat vielä alkaa kitisemään kuinka putkiasentajat ovat niin hitaita tonttuja jonka vuoksi heidän ressukoiden pitää nyt tehdä pitkää päivää ! Kyseinen lattiafirma ei siis tosiaan ollut meidän etsimä, vaan meidän tähän asti erittäin hyvin toimineen raksafirman (kitzbüheliläinen Idealbau, jos joku tätä lukeva miljonääri aikoo rakentaa täälläpäin niin suosittelen, toimii!).

Keittiö tiistaina.

Noo, loppu hyvin, kaikki hyvin, putkiasentajat ahkeroivat niin että saivat lämmityksen valmiiksi jotta ne lattiaurpot saivat valettua lattiat ennen tätä heidän, no, jokseenkin yllättävää, lomaansa. Onneks ei tarvitse enää olla niiden kanssa tekemisissä! Ei sillä ettäkö ne olis mua jotenkin kiusanneet (mitä nyt puski hieman hikeä otsalle), mutta meidän ihanille putkiasentajille on tosiaan vähän turha isotella jos itse ilmoittaa kaksi päivää etukäteen jäävänsä lomalle.

Anopin olohuone torstaina, valmiina!

Joo, ymmärsitte oikein, meillä on tosiaan lattiat! Ja vieläpä ihan joka puolella! Eilinen oli pyhä (joku nousi taas taivaisiin), joten siksi kaiken piti olla valmista torstaihin mennessä. Nyt sitten vain odotellaan sen kuivumista! Lopullista kuivumista siis, kyllä siellä kävellä voi ja olinkin eilen jo tuntikausia touhuamassa ensimmäisen huoneen seiniä, koska meillehän kävi näiden lattioiden lisäksi toinenkin hauska juttu! Stefan kaatui keskiviikkona portaissa ja teloi toisen nivelsiteensä niin että lääkäri määräsi saikkua ainakin maanantaille asti, joten se on ollut koti-isänä ja mä olen vihdoin päässyt hommiin!

Tosiaankin täydellinen sattuma, paitsi ehkä sen pomon mielestä... joka tosin oli ihana, Stefanin soittaessa sille lääkärillä käytyään soitti se sitten vielä perään kysyäkseen pitäisikö sen käyttää mua kaupassa kun vettä satoi kaatamalla! Isoin pomo se ei siis ole, pelkästään niiden patisserien pääkokki ja ollaan kyllä oltu paljon tekemisissä mutta silti, kuinka ajattelevaista!

Sain eilen meidän makkarin siihen pisteeseen että siihen vois nyt sutia ihan oikean värin! Mua hieman ahdisti hioa seiniä koska oli tosiaan pyhäpäivä ja tuntui että siitä lähti ihan hirveä meteli, mutta onneks satoi vettä niin että suurin osa paikallisista taisi viettää aikaa sisätiloissa. Turistit taas eivät välttämättä tiedä tätä hiljaisuussopimusta, ainakin tuntuu että monelle tulee yllätyksenä. Kuulin myös kaksi suomalaisturistia, mutta nimenomaan pelkästään kuulin koska olin juuri pissalla meidän pensasaidan takana niin en ihan viitsinyt ilmoitella itsestäni, haha! Harmi, koska suomalaisiin turisteihin ei täällä meillä (nimenomaan siis meillä, lähistöllä kyllä) kovin usein törmää!

Ja kuten yllä näkyy, myös ulkoseinät alkavat olla täynnä eristettä, siellä remppamiehet ahertavat jopa näin lauantainakin. Sellaista kuuluu remontille, muita terkkuja seuraa taas ehkä sitten kun Stefan palaa töihin, nyt on hieman liiaks muuta tekemistä! Adioooos!

Ps. Haisuli on kotiutunut loistavasti, käytin sitä myös eläinlääkärillä tarkastuksessa eikä sekään löytänyt mitään vikaa, antoi kirppushampoota (sekä sopivan matolääkkeen nimen) mukaan ja koko lysti maksoi KYMMENEN euroa! Taidan alkaa käymään siellä joka viikko!

Rempparessiä ja -valintoja

Hei, mä oon hirmuisen innoissani! Viime viikot oon ollut lähinnä kauhuissani miettiessäni kuinka minimaalisen lyhyt hetki laskettuun aikaan on verrattuna siihen miltä kotikotona näyttää. Siihen, kuinka monta uutta ongelmaa tulee heti kun edelliset saa selvitettyä. Onneks suurin osa on ollut sellaisia jotka eivät vaikuta valmistumisajankohtaan (esimerkiks katto) koska monia asioita voi tehdä samanaikaisesti, mutta nyt, kun ollaan siinä pisteessä että seuraava suuri homma olisi lattiavalu ja sitä ennen kaikkien pitäisi saada hommansa valmiiksi, on muutamasti puskenut hikeä otsalle.

Meillä on monta eri firmaa käytössä, ei pelkästään yhtä, joten Stefan on saanut olla puhelin korvalla jatkuvasti kertoessaan kaikille miten mikäkin etenee ja jos joku onkin sanonut että jotain pitääkin tehdä toisin, on se joutunut soittelemaan tietysti taas kaikki läpi. Putkiasentaja meinas jo aiheuttaa vähän sydämentykytystä kertomalla että heillä alkaa koko firmalla kohta kolmen viikon loma, jota ennen heidän olisi siis pakko saada omat hommansa hoidettua (esimerkiks lattialämmityksen putkisto), mutta jotta he valmistuvat, täytyy sähkömiehen ja ihan perusrakentajien (eikös Bauarbeiter vois olla suomeks perusrakentaja, haha) saada ensin kaikki hoidettua.

Mutta nyt alkaa tosiaan näyttää siltä että joka tonttu valmistuu omissa touhuissaan niin että lattiakin päästään laittamaan aikataulussa joka taas tarkoittaa sitä, että pian mäkin pääsen vihdoin hommiin! Musta on tuntunut niin tyhmältä nyt viime kuukaudet kun sen jälkeen kun muutettiin tänne, en ole oikein voinut auttaa enää missään. Nyt tämä asia kuitenkin saa viimein muutoksen - jahka seinät ovat valmiit ja lattiavalu kuivunut pari päivää, pääsen maalaamaan ! Tai ensin kittaamaan ja laittamaan paksumman pohjamaalin ennen itse oikeaa maalia, mutta kuitenkin, pääasia että on vihdoin jotain mitä mekin voidaan Lucaksen kanssa tehdä. Tai siis, aion mennä aina Lucaksen päiväunien ajaksi sinne (niin että se siis nukkuu vaunuissa), koska eihän sen hereillä ollessa tietenkään onnistu mikään mikä sitä ei kiinnosta.

Maalivalinnoista lisää myöhemmin (yksi syy: en ole päättänyt vielä ihan kaikkea...), nyt aion vaan vilauttaa teille minkälaisia muita materiaalivalintoja ollaan jo tehty.

Käytävän ja kodinhoitohuoneen lattia tulee olemaan ihan tollainen perusharmaa, tosin tietyssä valossa se vivahtaa vähän sinertävään ja tietyssä vähän tummempaan harmaaseen. Käytävä ja kodinhoitohuone eivät tosiaan ole ihan niitä ykköshengailupaikkoja, joten siksi tällainen ihan pekkaperus kelpasi meille mainiosti (varsinkin kun hinta oli erittäin kohdallaan!).

Kylpyhuoneen ja vessan (ovat siis erikseen) laatoista meillä meinas tulla vähän erimielisyyksiä, Stefan kun toivoi lempiväriään vihreää joka hailakkana tuo mulle mieleen sairaalan, kirkkaampi taas pelotti että siihen kyllästyisi helposti. Löydettiin sitten kompromissi - tuollaisia kauniita kiviä ja kukkasia! Ei ne todellakaan tule tollain päällekäin eikä niitä tule kuin pari hassua ihan koko kylppäriin, muuten sekin olis vähän too much.

Seinälaatta vivahtaa vähän beigeen, tosin en tiedä erottaako sitä tästä kuvasta edes hyvänäköisinkään, mutta tuutte sitten livenä katsomaan!

Lattialaatta on seinälaatan oma, kaunis, tumma harmaa jossa on vähän blingblingiä. Ihanan karhea eikä kuulemma liukas märkänäkään!

Mä en ole kovin suuri puunvärin ystävä, vaan tuo oikean puoleinen on tuossa vain vertauksena kuinka tuo vasemman puoleinen eroaa siitä ihan puupuuväristä, se on vähän tollainen harmaa. Vasenta tulee meille siis olohuoneeseen sekä keittiöön, samaa tilaa kun ovat. Materiaaliltaan tämä oli jotain sekoitetta jota en nyt mitenkään saa päähäni että mitä, mutta siis täydellinen lattialämmitykselle ja myös keittiöön sopivaa, ei haittaa jos kastuu eikä kolhiinnu kovin helposti (meillä oli noi tosiaan kotona muutaman päivän katsottavana ja Stefan mm. raaputti tuota haarukalla...). Se on kyllä livenä ihan tosi kaunis, tykkään!

Makuuhuoneisiin tulee joku ihan tavallinen laminaatti joka käydään ostamassa joskus sitten kun ollaan vähän valmiimpia, niitähän löytyy joka kaupasta, saa nähdä missä sattuu olemaan just silloin tarjouksia menossa! Mutta että sellaista! Kovin tuoreita kuvia raksalta ei nyt ole kun siellä oli toissapäivänä sata ja yksi miestä hommissa enkä sitten oikein saanut rauhassa kuvailtua siellä sandaaleissa sipsutellessani, mutta tänään illalla pääsen onneks kurkkimaan mitä ne on siellä saaneet aikaan! Eli bis später!

Tosihikeväsekoitus

Puh! Ei riitä että on kuuma, on myös kiire! Outo ajatella että kotiinpaluusta on jo melkein kolme viikkoa, ei mitään hajua minne kaikki päivät on jälleen kerran hävinneet koska justhan me nautiskeltiin Suomen antimista. Sitten jos sattuiskin olemaan aikaa istua tässä, tapahtuu jotain odottamatonta - läppäri ei lähde päälle (siitä on ilmeisesti hajonnut virtajohto jonka kanssa aika pitkään kituuteltiin kunnes otettiin anopin kone lainaan) tai Stefan tuleekin yllättäen tunnin etuajassa töistä (joka tosin on pelkästään positiivista).

Ei meidän kiireet ole taaskaan olleet mitään jännittäviä, lähinnä remonttiin liittyviä ja vielä sitäkin paljon tylsempien asioiden hoitoa, mullahan kun alkaa ihan kohta Mutterschutz, äitiysloma! Tuntuu että Suomessa tyyliin kaiken voi hoitaa Kelassa, täällä on tuhat erilaista virastoa ripoteltuina ympäriinsä joista yhteen mennessä saa (lähinnä bussien aikataulujen vuoksi) aikaa varata kokonaisen aamupäivän olematta silti varma saako asiaa hoidettua just sinä päivänä. Osa on St. Johannissa ja osa Kitzbühelissä, tosta meidän pienestä kylästä ei löydy kuin Gemeindeamt. Onneks Kitziinkin pääsee junalla alle kymmenessä minuutissa! Hoitelen asioita mieluummin silloin kun Stefan on töissä ettei meidän tarvitse kuluttaa sen vapaita sellaisiin tylsyyksiin.

Mutta ei mun teille mistään tylsyyksistä pitänyt tulla kirjoittelemaan vaan esimerkiks remontin edistymisestä, koska tuntuu että on taas tapahtunut sata ja yksi ihanaa asiaa! Ehkä kaikista kivoin on se että meillä on jälleen IKKUNAT! Koko raksa näyttää hetkessä hurjan paljon valmiimmalta kun reikien tilalla on ihan oikeat ikkunat laseineen. Lisäksi koko talo on täynnä jo ihan valmiiksi asennettuja putkia, ne näyttää musta kyllä vielä jokseenkin keskeneräisiltä... En nyt osaa sanoa kuinka paljon vielä uupuu koska Stefan on töissä, mutta voiton puolella ollaan aivan varmasti! Se myös tahtois kirjoittaa mun kanssa jopa ihan oman remonttipostauksen MIEHIÄ varten, mutta toistaiseks ei olla löydetty vielä sopivaa aikaa, haha.

Ja hups, taas mä unohdin kaiken mitä mun piti viime ajoilta kertoa, ei tää kuumuus sovi mun päälle! Mutta! Oon helteestä huolimatta muuttunut edes vähän enemmän kesäihmiseks, ehkä siks että meillä on täällä landella paljon metsää ja viileitä vuoristopuroja jonne lähteä myös tätä kevyttä 28 asteen sisälämpötilaa pakoon. Ollaan Lucaksen kanssa käyty useasti myös keräämässä mustikoita, niitä on kaikki puskat ihan täynnä. Suurin osa turisteista liikkuu fillareilla joten ei niillä ole aikaa napostella edes ihan teiden vieressä kasvaviakaan marjoja!

Lucas on oppinut kamalasti kaikkea uutta, paitsi uusia sanoja, myös alkanut pottailemaan! Ihan itse, vapaaehtoisesti, innoissaan! Kyllä kannatti odottaa näin pitkään, on tämä ollut helppoa! Koska aika harvaa (lähinnä varmaan ainoastaan niitä kenen omalla taaperolla on samat hommat menossa) kiinnostaa muiden ihmisten eritteet, jätän tämän aiheen näin sikseen ja sanon vaan että me happy, luulin että se kestäisi ikuisuuden. No okei, aika kauanhan siihen tässä hitaudessa menikin, mutta eipä meillä mikään kiire tämän asian kanssa ole ollutkaan (eikä ole). Lucas saa ihan oman postauksensa mahdollisimman pian!

No mutta, nyt Stefan tulikin taas jo töistä joten jätän tämän nyt taas tähän joka on ehkä ihan hyväkin, alkoi lähteä tämä sillisalaatti jo aika käsistä sekavuudeltaan! Meillä on nyt tosiaan tämä anopin läppäri, joten voi olla että skypekin toimii tällä, kokeillaan tänä iltana siukun kanssa, ihan vain muillekin tiedoks! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ainiin, meillä olis tässä myös ihan pieni homma valita talon ulkoseiniin tulevat värit! Lähemmäs 800 vaihtoehtoa, onnea ja menestystä meille, pitäiskö vetää arvalla?

Altbauyllätyksiä

Hoppla, nyt on ollut sellainen viikko että! Ensinnäkin: rakennusmestari kävi viime viikolla ja oli niinkin tyytyväinen näkemäänsä että ehdotti josko laittaisikin miehensä asialle jo tällä viikolla, niidenhän piti tulla vasta seuraavalla. Tottakai se sopi meille! No, miehet tulivat ja vauhti oli hurja, meidän asunnosta on kaikki lattiat jo poissa ja uudet seinät rakennettu.

Kun uudelleenrakentaa vanhaa, pitää olla varautunut kaikenlaisiin yllätyksiin. Siihen, mitä alakerrasta löytyi, ei kuitenkaan oltu varauduttu, Stefanin isi kun on sanonut että he eivät säästelleet missään silloin vuosia sitten remonttia tehdessään! Mutta mitäs alakerrassa sitten olikaan - autotallissa sekä kellarissa alkoi heti lattian alla pelkkä maa, ilman minkäänlaista alustaa!

Jopa minä, rakentamisesta mitään tietämätön (paitsi sen mitä opin ohjelmista Die Bauretter ja Zuhause im Glück) blondi, tajusin että tämä on erittäin huono yllätys. Vaihtoehtoja on oikeastaan tasan yksi: minikaivuri tulee kaivamaan kaiken täysin auki ja sitten valetaan uudet, hieman paremmat, lattiat. Jos yrittää jotain muuta, on ongelma joko a) pellettiuuni ei mahdu kellariin tai b) rahallisia energia-avustuksia ei heru.

Jos joku on katsonut Bauretteriä niin tämäkin on kyllä todellinen Pfuschbau ! Alakerran asunto näytti muutenkin hieman kummalliselta - osa vessan, keittiön sekä myös olohuoneen yhden nurkan lattia ei todellakaan ollut oikeaa lattia-ainetta, vaan jotain ihmeellistä sekoitetta, ihan kuin niillä olis loppunut betoni kesken! Silloin tosin mun mielestä normaalisti mennään ostamaan lisää sitä, mutta ehkei silloin 80-luvulla ollut sitten tapana...

Stefanin isi on ollut tänään auttamassa raksalla ja toivonkin että se on osannut kertoa mikähän on ollut homman nimi! Mä jumitan nyt vielä täällä landekodossa kun Lucas nukkuu, reippailtiin aamulla St. Johanniin jonne on pikkuteitä pitkin reilu viisi kilometriä - tosi kiva metsäinen reitti ja koska lämpöä oli ainoastaan 19 astetta oli ihan mielettömän ihana kävellä! Takaisin suunnittelin tulevani bussilla mutta lauantain kunniaks sitä ei tullutkaan joten käveltiinpä sitten takaisinkin, kyllä vähän alkoi loppumatkasta tuntua alakropassa.

Enivei, tämä viikon etumatka rakentamisessa tuli siis tosiaan tarpeeseen koska tämä ihana alakerta tarvitsee nyt sitten muutaman ekstrapäivän. Onneks meillä on myös rahallisesti joustoa koska tottakai oltiin varauduttu tällaisiin hauskoihin ylläreihin, vaikkakaan ei ihan näin suuriin! No, ei auta itku, onneksi edes yläkerrassa näyttää näin upealta:

Minun ihanan tulevan kodinhoitohuoneen seinä on paikallaan!

Samoin vanhat ovet on muurattu umpeen ja uusien yläosat tuettu!

Meidän makuuhuoneen seinä on melkein valmis, joka näkyykin enempi tässä:

... tässä näkyy myös miten Kaiser näkyy sitten sängyssä makoillessa!

Ja tämä on yksi niistä syistä minkä vuoksi myös noita negatiivisia yllätyksiä jaksaa paremmin, meidän ihana, en-voi-hehkuttaa-tarpeeksi-keittiö-olohuoneyhdistelmä. Pure love.

Edelleen pahoittelen jos mun suomenkieliset rakennustermit on täysin hukassa, korjatkoon se ketä häiritsee. Samoin aiheesta täysin kiinnostumattomat: sori, tämä mun vanha läppäri eikä nettitikku pyöritä Skypeä ollenkaan eikä Suomeen oikein viitsi soitella joten täytyy selostaa täällä, osa mun sukulaisista kun on hyvinkin kiinnostuneita meidän rempasta. Nyt mä alan tekemään makaronisalaattia, meillä ei toimi uuni ollenkaan! Jeboujee ja kivat viikonlopun jatkot kaikille :) !