Kolmevuotias

Kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt enää pitkään aikaan kirjoittamaan Lucaksesta, meidän rakkaasta esikoisesta, siitä kenestä koko blogi sai alkunsa. Florianista on ollut niin helppo kirjoittaa aina nopeasti puolivalmiit kuukausipostaukset - alle vuoden ikäinen kun kehittyy jo muutamassa viikossa niin hurjasti. Yli kaksivuotiaasta sen sijaan se on vähän hankalampaa, mutta yritetään (sukulaisia varten) - mitä kuuluu kolmevuotiaalle Lucakselle?

Lucas on ihastuttavan hyväntuulinen, utelias ja avoin pieni poika. Kunhan se nukkuu hyvät päiväunet, on sen kanssa ihan hulvattoman hauskaa - sillä on aina niin hyviä juttuja kerrottavana ja kyseltävänä että luulen että tämä +3-vuotta on mun seuraava ikävaihelemppari! En tiedä kannattaako tätä kirjoittaa, mutta musta on jo pidempään tuntunut että sen uhma alkais hieman helpottaa. Esimerkiks pukemisen voi nykyään erittäin usein neuvotella niin että se sujuu helposti ja lähes ongelmitta (joka kuulostaa varmasti uskomattomalta ihmiselle joka on nähnyt meidän pukemisrumban).

Toki se saa edelleen aika käsittämättömiä kohtauksia jos vaikkapa esimerkiksi myslikulho on väärän värinen, mutta lähes kaiken saa tosiaan nykyään tosi helposti neuvoteltua jokahan ei ennen kirjaimellisesti tullut kuulonkaan - sillä se ei huudoltaan tietenkään mitään kuullut. Nykyään näitä raivokohtauksia tulee aina vain vähemmän, ja kun sellainen tulee, osaa se hyvin kertoa "Mua HARMITTAA!" ja selittää mikä milloinkin harmittaa jolloin voidaan keksiä siihen yhdessä ratkaisu.

Kuten mainittua - Lucas puhuu aivan valtavasti. Lauseet rakentuvat paitsi sen mukaan kenen kanssa se puhuu (onko juttukaveri suomen- vai saksankielinen), myös sen mukaan, mitkä sanat se osaa milläkin kielellä. Eli se sekoittaa edelleen hyvin sujuvasti molempia kieliään yhteen mutta se annettakoon anteeksi, eihän se olekaan vasta kuin kolme. Jos juttukaveri ei ymmärrä mitä se hakee takaa, kysyy se aina multa esimerkiksi "Mikä se on Anna-tädin kielellä?" tai "Mikä se on Papan kielellä?". Se tietää siis että on olemassa eri kielet joita puhutaan eri ihmisten kanssa.

Florianin kanssa se puhuu lähes aina pelkästään saksaa - johtuen varmaan päiväkodista ja muista pienistä kavereista, saksa on leikin kieli (meillä ei ole täällä yhtään suomalaisia lapsikavereita paria vierailevaa tähteä lukuunottamatta). Olen kirjoitellut välillä sen sanomisia ylös ja kerran Florian yritti (kuten aina) kiivetä pöydälle jolloin Lucas totesi täydellisellä saksalla "So geht das nicht. Ich esse jetzt!" = "Ei noin voi tehdä. Minä syön nyt!". Mun kanssa se puhuu kuitenkin myös leikkiessä suomea, esimerkkinä autoleikistä "Kato, se ajaa mit Tür!" (Tür = ovi) - mitä - "Se ajaa mit ovi!". Suomen taivutukset meinaa olla hieman hankalia.

Lucaksen lempijuttuja on edelleen AUTOT. Hinausauto sitä, bussi tätä, rekka tuota ja peräkärry tätä. Se osaa jokaisen automerkin ja muistaa myös kenellä on millainenkin auto "Hansillakin on BMW!" "Opallakin on Volvo, iso, musta!". Se ei välillä meinais autoleikeiltään ehtiä edes ulos tai kylpyyn ollenkaan! Useimmiten käsken sen levittää rojunsa keittiön pöydälle, koska muuten kuuluu jatkuvasti huutoa siitä kuinka Florian rikkoo kaiken ja sitten sattuu...

Jos joku haluaa tietää vielä jotain tiettyä niin kysyhän - tai jos joku haluaa kysyä Lucakselta jotakin niin voin toimia välikätenä ja kirjoittaa vastauksen sitten kuten hän sen sanoo. Tosin en lupaa mitään, sillä Lucas on yleensä hyyyvin kiireinen. Tässä vielä siitä yksi esimerkki kun kesähelteillä leikkasin sen liuhuletin - aikaa tähän herra antoi mulle ihan jopa ruhtinaalliset 9 minuuttia! Siihen verrattuna musta varsin onnistunut lopputulos! Kiireetöntä viikonloppua kaikille!

Viisi puolikasta

Meidän hurmaava esikoisemme, yhtä ihanalta isopapaltaan toisen nimensä perinyt Lucas Olavi, täytti toissapäivänä viisi kertaa niin paljon kuin samana päivänä puolivuotispäiväänsä juhlistanut pikkuveljensä. Kaksi ja puoli vuotta! Iiks ja kääks, nyt on ikioman postauksen paikka! Kuvat on valitettavasti vähän mitä on, koska Lucas ei oikein valokuvauksesta pidä - tai paremminkin: hän ei EHDI.

Millainen Lucas sitten onkaan? Päikkytäti juuri mainitsi sen olevan niin iloinen että on ihanaa miten joku onkin aina niin hyvällä tuulella. Ja se on kyllä täysin totta - Lucas on tosi elämäniloinen pieni poika! Ellei uhmakohtaus ole päällä (joita se ei päiväkodissa tietenkään saa) tai mami kiellä tekemästä jotain kivaa (esimerkiks ottaa kynät pois herran keksiessä seinän olevan hyvä piirustusalusta), on se aikalailla aina ihan huisin hyväntuulinen. Se on myös hurjan itsenäinen ja omatoiminen ja vaikka se "ITE, ITE" meinaa joskus hieman ärsyttää (esimerkiks jos se "IHAN ITE!" on piirtänyt koko ruhonsa tussilla täyteen viivoja), on se toisinaan myös oikea pelastus! Allaolevassa kuvassa hän on ihan itse hakenut housut kaapista ja pukenut ne, voitte kuvitella millainen sota täällä oli että ulos lähtiessä sain nämä "housut" herralta riisuttua.

Uhmaikä on ehkä juuri nyt syvimmissä syövereissään - ainakin toivon ettei tästä enää kovin paljoa alemmas porauduta! Se alkoi melko voimakkaana jo pitkän aikaa sitten, mutta silloin olisin kaivannut juuri sitä ärsyttävää "odota vaan, pahempaa on luvassa"-lausahdusta, koska hyvin paljon pahempaa todella oli luvassa! Onneks siihen on tottunut jo niin että osaa säilyttää hermonsa täydellisesti niissä aivan järkyttävissäkin tilanteissa, silloin kun mielessä tekee mieli nakata kakara ojaan ja juosta pois niin kovaa kuin jaloista lähtee - silloinkin sitä vain laskee kymmeneen ja selittää sen 597. kerran lapsiparalle miksei ole okei kävellä autotiellä ja miksi siihen kiellon jälkeen ei saa jäädä myöskään makaamaan.

Vaikka uhmakohtauksia saadaan edelleen useita päivissä ties ja mistä toinen toistaan hulvattomimmista syistä, mahtuu meidän päiviin myös paljon niitä Lucaksen iloiseks tekeviä asioita. Kaksi sen ehdotonta lempparia on piirtäminen ja lukeminen, samoin askartelu, maalaaminen ja muutenkin kaikki käsillä tehtävä on hauskaa ja niissä se viihtyy pidempäänkin keskittyneenä. Vesi on aina ollut sen mielestä ihanaa - paitsi suihku ja tukanpesu, ne on niitä maailman kamalimpia asioita. Kylvyssä ja uimassa se kuitenkin viihtyis vaikka kuinka pitkään!

Lucas on automies henkeen ja vereen, samoin eläimet on hyvin lähellä sen sydäntä. Niistä se tunnistaakin vaikka kuinka monta - just tossa satuin pistämään merkille eläinkirjaa lukiessamme että yhteensä 18 eläimestä se osasi nimetä kolmetoista, niistä kolme saksaksi (ja lehmä on edelleen "muu"). Se, kumpaa kieltä Lucas käyttää, riippuu jo ihan täysin siitä kenen kanssa se puhuu. Se muistaa että mamin kanssa ja skypessä jutellessa puhutaan suomea, isin, sen sukulaisten sekä muiden lasten kanssa saksaa. Toki se sekoittaa edelleen kieliä tosi paljon yhteen ja joukossa on muutama niitä keksittyjäkin sanoja, mutta pääasiassa se on kyllä tosi taidokas kaksi- ja puolivuotias joka vaihtaa kieltä lennossa hyvinkin nopeasti tarpeen niin vaatiessa.

Kielellisestä kehityksestä voin joskus kirjoitella ihan erikseen koska kuten olen monesti sanonut, kaksikielisyys on musta valtavan kiinnostava aihe ja haluan myös vertailla myöhemmin miten veljesten kehitys toisistaan eroaakaan. Oon varma että Lucas ihan kohta herää joten ennenkuin niin tapahtuu niin lopetan tähän että ehdin julkaistakin tämän! Meillä on ollut tässä edelleen vähän hässäkkää, varsinkin kun mun äitini oli täällä just melkein viikon. Tänään illalla Stefanilla alkaa viikon loma ennen enedeshaluatietääkuinkapitkää työputkea joten koitan ehtiä silloin kirjoittelemaan teille nuita rästijuttuja, Florianin puolivuotistarinat seuraa pian perässä! Heibba!

Lucas 12 kuukautta!

• Lapsi on nyt toivon mukaan päässyt pahimman vierastamisvaiheen yli ja alkaa suhtautua luottavaisesti tuntemattomiinkin ihmisiin. V
• Samalla lapsi entistä tietoisemmin oivaltaa siteensä omiin vanhempiinsa, ja siksi vanhempien poissaolo saattaa surettaa. V
• Yksivuotiaana lapsi antaa toisille mielellään tavaroita ja kuulee mielellään kiitoksen palkinnoksi. V
• Yksivuotias ymmärtää jo useimmat yksi- ja kaksitavuiset sanat. V
• Osa lapsista osaa jo muodostaa ensimmäisen kokonaisen (kaksisanaisen) lauseen. X !
• Kaikki uusi kiinnostaa suunnattomasti, erityisesti värikkäät, kiiltävät ja liikkuvat kohteet ovat omiaan herättämään lapsen mielenkiinnon. V

Viimeinen kuukausipostaus, hui! Yksivuotias Lucas liikkuu edelleen kontaten, kävely onnistuu ainoastaan tuen kanssa - kärryllä ajellen, jonkun käsistä kiinni pitäen tai huonekaluja ja seiniä pitkin. Ilman tukea se seisoo maksimissaan viisi sekuntia, jonka jälkeen on hirveän hauska joko ottaa kiinni siitä mitä ikinä edessä onkaan tai sitten kaatua mamin syliin tai pepulleen lattialle. Ennen se ylsi käsillään pelkästään ruokapöydälle mutta nykyään onnistuu kaikki muutkin tasot, joten tavaroiden täytyy aina olla kaukana reunasta, muuten se vetää kaiken alas.

Vuotiaan uusia lempijuttuja on uuninluukun ja keittiön lukittujen kaappien ovien paukuttaminen, kärpästen kiinni ottaminen (tai siis yrittäminen) sekä olkkarin pöydän alatasolle kiipeäminen ja siellä ryömiminen. Lisäksi palikat ja legot ovat ehdottomia suosikkileluja, joiden kanssa vois leikkiä vaikka koko päivän. Erityisen hauskaa niitä (kuten ihan kaikkea muutakin) on tosiaan tuoda aina jollekin joka sitten kiittää, samoin niiden heittely niille kuuluvaan paikkaan on kivaa, koska siitäkin saa kiitosta. Kärryn lastaaminen leluilla ja sen täytenä ympäriinsä työntely kuuluu myös lemppareihin.

Rytmi on muuten sama kuin viime kuukaudet, paitsi että ison pojan elkein päikkäreitä nukutaan enää yhdet, lounaan jälkeen kestoltaan 1,5-3 tuntia. Uusia hampaita tulee ainakin alavasemmalle, muualta en osaa sanoa koska Lucas ei vieläkään mielellään anna tarkastella suuta, vaikka harjaus sujuukin nyt jo taas hyvin. Se syö nykyään myös kaikkea ja korvike on vaihtunut kokonaan "lastenmaitoon" sekä tavismaitoon. Painoa vuotiaalla on tosiaan 9070 g ja pituutta 75,5 cm, eli vuodessa kasvua on ollut tasan 6 kiloa ja 25,5 senttiä!

Puheen ymmärtämisestä kerroin pari viikkoa sitten, sen jälkeen lista on kasvanut muutamalla sanalla tai lauseella. Pusun antaminen onnistuu nykyään molemmilla kielillä ja ihan kelle tahansa, myös esimerkiks pehmopupulle. Aaiaai saa Lucaksen painamaan päänsä olkapäätä/sohvaa/lattiaa/pöytää tmv. vasten. Kun isi sanoo keine ahnung ("ei aavistustakaan"), heiluttelee se hartioitaan. Ohhoh/oh gott saa sen heittämään kätensä pään päälle. Mamaa lukuunottamatta siltä ei tule sanaakaan puhetta, eikä vaikuta siltä että lähiaikoina olis tulossakaan.

Taaperolla on ollut jo pitkään se hirrrvittävä sukkaviha, mutta nykyään se on kehittynyt kunnon vaatevihaksi. Varsinkin yöpuvun näkeminen saa sen huutamaan kuin hyeena. Välillä vaatteiden vaihtaminen sujuu ongelmitta, mutta useimmiten se on melkoista kiukuttelua! Vaipanvaihto sen sijaan on muuttunut paljon helpommaksi.

Niinpä meidän pikkuinenkin tosiaan muuttui taaperoksi! Niin kovin haikeaa, mutta samalla hurjan hauskaa, koska se oppii kokoajan niin paljon uutta että hyvä jos me perässä pysytään! :)

My first 366 days.

"You think that true love is the only thing that can crush your heart. The thing that will take your life and light it up or destroy it. Then... you become a mother."

Ensimmäinen vauvavuosi on auttamattomasti ohitse. Voisin kertoa teille nämä perinteiset liibalaabat, kuinka se oli täynnä iloa ja surua, onnea ja epäonnea. Meidän vauvavuosi oli kuitenkin aivan uskomattoman ihana, niin typerältä kuin se joidenkin korvaan kuulostaakin. Pieni Lucas valloitti molempien sydämet heti synnärillä, vaikka sekään ei aina kaikilla tapahdu heti. Mun rakkaus sitä pientä kääröä kohtaan oli kuitenkin heti ihan ylitsevuotavaa.

Ensimmäiset kuukaudet menivät aikamoisessa kuplassa. Vaikka yöt olivat pitkään parin tunnin välein heräämistä, en silti muista olleeni mitenkään yliväsynyt, mutta varmaan siitä syystä ne muistikuvat ovat kadonneet. Syksy oli kaunis ja ulkoiltiin paljon. Parin viikon iässä diagnosoitiin laryngomalasia ja samaan aikaan Lucaksen Suomi-mummo oli käymässä. Pikku-Lucas ansaitsi kyllä täysin kaikkien vieraiden ihastelut!

Syksy taittui talveksi, lumi satoi joulukuun alussa vihdoin pysyvästi maahan. Ilmeisesti tästä riemastuneena Lucas päätti ettei hänen tarvitse nukkua päivisin ollenkaan. Välillä se nukkui ainoastaan puoli tuntia koko päivän aikana, ihan sama oltiinko kotona vai liikenteessä. Ihana ensimmäinen yhteinen joulu, aattona oli myös ensimmäinen kerta kun Lucas oli muutaman tunnin hoidossa ja olikin viihtynyt mummonsa kanssa hyvin kun mami ja isi olivat laskemassa.

Alkuvuodesta saatiin Suomesta kasa sukulaisia viikoksi kylään, joka oli ihanaa. Kehitys alkoi olla päätä huimaavaa eikä Lucasta enää voinutkaan jättää yksin sohvalle köllimään, koska kääntyileminen ja pyöriminen oli parasta ikinä (joka teki myös hoitotoimenpiteistä vähän hankalia). Tasan nelikuisena aloitettiin soseilu joka oli Lucaksen mielestä myös huisin hauskaa ja no okei, oli se mamista ja isistäkin hulvatonta!

Maaliskuussa kevät alkoi tehdä kunnolla tuloaan ja samaan aikaan meille saapuivat myös ensimmäinen hammas, vierastaminen sekä ryömiminen. Hammas ilmestyi ilman suurempia kiukutteluja, ryömimistä sen sijaan opeteltiin pitkään ja erittäin kärsimättömästi ja vierastaminen kohdistui ensin lähinnä naisiin. Pääsiäisenä saatiin taas Suomivieraita, kun isipappa ja velieno olivat käymässä. Aloin lopetella imetystä ja noin seitsemänkuisena Lucas söikin enää pelkästään korviketta, jolloin myös ensimmäiset helteet hellivät!

Kesän saapuessa koettiin paljon kaikkea. Mami ja isi menivät naimisiin ja ihana vauvauinti alkoi! Ryömiminen muuttui pikkuhiljaa, ei ihan yhtä pahasti kiukutellen, konttaamiseksi ja samoihin aikoihin kiltistä vaaverosta alkoi kuoriutua terroristitaapero. Kaikki mikä oli kiellettyä, oli kivaa. Juhannuksena lomailtiin Suomessa, jonka aikana Lucas oppi nousemaan itse istumaan ja kotiin palattuamme myös seisominen onnistui, joka mahdollisti terrorisoinnin vielä paremmin. Suomiloma oli ihana ja Lucas aivan mahtava matkustaja!

Keskikesä oli kuiva ja erittäin kuuma, pihalla pystyi olemaan lähinnä aamuisin ja iltaisin. Lucas alkoi selkeästi ymmärtämään puhetta, vaikkakin sana "ei" oli usein se hankalin ymmärtää. Liikkuminen tuli siihen pisteeseen missä ollaan edelleen - taaperretaan huonekaluista ja seinistä tukea pitäen ympäri kämppää ja ajellaan tuhatta ja sataa taaperokärryn kanssa. Konttaaminen pysyi kuitenkin ykkösliikkumismuotona.

Vuosi meni aivan käsittämättömän nopeasti. Luojan kiitos olen ottanut paljon kuvia ja kirjoittanut tätä blogia, muuten olis kyllä ollut aivan turha yrittääkään muistella mitä kaikkea on tapahtunut. Osa on pieniä juttuja, mutta silti meidän pienelle perheelle niin suuria.

Puolen metrin mittaisesta, kiltisti paikallaan pysyvästä, lähes äänettömästä pikkupaketista on kasvanut ikiliikkuvainen, upeaa ääntään mielellään käyttävä persoonallinen taapero. Kääpiö Vilkkaan sekä kääpiö Lystikkään hulvaton risteytys, mausteena vielä pieni ripaus draamaa ja suuri kourallinen rohkeaa uteliaisuutta.

Onneksi meidän ihanat vuodet ovat vasta alkaneet.

"Each year we'll add another candle,
so proud to see you grow.
But always with the memory,
of your first day long ago."

Lucas 8 kuukautta!

• Peukalon ja etusormen pinsettiote saattaa jo onnistua, ja lapsesta onkin tavattoman hauskaa poimia sormiinsa pieniä esineitä. V
• Lapsi osaa siirtää esineen kädestä toiseen, paukuttaa leluja toisiaan vasten ja esimerkiksi laittaa lusikan kuppiin. V
• Useimmat lapset osaavat nyt kääntyä selinmakuulta päinmakuulle. V
• Kahdeksannen kuukauden loppuun mennessä jotkut lapset oppivat istumaan ilman tukea. X
• Lapsi kommunikoi innokkaasti ympärillään olevien ihmisten kanssa. V
• Hän sekä toivoo että vaatii huomiota osakseen ja rakastaa yleisöä. Aplodit erilaisten ”esitysten” jälkeen ilahduttavat suunnattomasti. V
• Lapsi matkii ja opettelee sanoja ja osaa vilkuttaa hyvästiksi. X
• Hän saattaa myös naurattaa vanhempiaan matkimalla heitä. V
• Yhä enemmän liikkuva lapsi nauttii uudesta vapaudestaan. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä vanhempien luomat rajat ovat lapsen oman turvallisuuden tähden vielä kovin tiukat. Tätä lapsen saattaa olla usein vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta hän alkaa reagoida kieltoon. V

Lucas ei malta edelleenkään pysyä hetkeäkään paikallaan, paitsi silloin jos joku tutkii leluja sen kanssa. Muuten se mennä viipottaa menemään hirmuisella nopeudella, liikkumismuoto on edelleen ryömiminen. Se harjoittelee konttausta kuitenkin jatkuvasti, mutta ainoastaan hytkymällä nelinkontin. Se nousee myös entistä enemmän polvilleen pitäen käsillään tukea jostain ja yrittää nykyään myös aina vain ylemmäs, enää ei riitä olkkarin pöydän alataso, vaan myös ylätaso olisi kiva. Siitä se onkin nyt kerran kaatunut takaraivolleen lattiaan. Lucas osaa myös seistä lyhyen ajan pitäen itse jostain kiinni, ilman että jonkun tarvitsee antaa tukea. Istuminen ilman tukea onnistuu maksimissaan kymmenen sekunnin ajan.

Rytmi on sama kuin kuukausi sittenkin. Aamulla herätään 5-7 välillä maidolle, jatketaan unia 7-8 asti, aamupuuroa syödään 8-9 välillä, lounasta ja maitoa 11-12, päivällistä ja maitoa 15-16 ja illalla 20-21 hedelmäsosetta ja maitoa. Välissä syödään hedelmiä, babykeksejä tai babyriisikakkuja (Lucas osaa jo hienosti syödä itse, melkein kaikki päätyy mahaan). Nukkumaan se menee edelleen viimeistään kello 21, yleensä jo aikaisemmin. Päikkäreitä vetää välissä 1-3 tuntia, joskus kerralla, joskus osissa, riippuu ollaanko vaan kotona vai jossain menossa, koska autoon se nukahtaa melkein aina mutta herää kun otetaan sitä taas ulos. Kotona taas jos sen laittaa sänkyyn nukkumaan niin se saattaa nukkua kolmekin tuntia putkeen.

Mittoja ei ole muutakuin itsemitattu pituus, 68 cm, joka on kaksi senttiä enemmän kuin kuukausi sitten. Meillä oli tuo MKP-tutkimus seitsenkuisena ja seuraava on vasta viikkoa ennen yksivuotispäivää! Täällä on ollut joo aina paljon pidemmät "neuvola"-välit kuin Suomessa, mutta tämä viisi kuukautta on musta jo tosi pitkä, täytyy taas keksiä jostain joku vaaka, pituuden saa itse onneksi mitattua. Lucaksella on myös jo neljä hammasta ja viides on nyt just lähipäivinä ilmestynyt alhaalle, tänään se oli jo melkein läpi!

Lemppariasioita vanhojen suosikkien lisäksi on kaiken terrorisointi ja oikeasti ihan kaiken syöminen. Jos se saa hetkenkin olla yksin niin se järsii pahvista puulaatikkoa niin että siitä irtoaa paloja, imuria ei varmaan tarvitsis ollenkaan kun Lucas nappaa suuhun jokaisen silmillä just ja just nähtävän roskan, mitä tahansa se näkee - suuhun. Kannan sen yleensä aina keittiöön lattialle vahdittavaks kun oon siellä ja annan sille jotain uskomattoman hienoja ennennäkemättömiä leluja - kauhan, lastan, tmv. ja se on hetken tyytyväinen ilman että se kokee palavaa halua syödä jotain tai terrorisoida kaikkea (kaataa sitä lamppua, mennä pöydän alle, yrittää kaataa takan edessä olevaa estettä...).

Kaikenkaikkiaan Lucas on kyllä aivan käsittämättömän ihana, utelias pieni poika joka edelleen kiukuttelee ainoastaan hyvästä syystä. Se ei enää edes suutu niinkuin ennen kun en anna sen tehdä jotain, vaan yrittää ensin kokeilla uudestaan mutta kun ei onnistu niin se keksii tyynesti jotain muuta. Tyyneksi sitä tosin ei voi muuten sanoa, mutta onneksi me ollaan totuttu sen vauhtiin. :)

Lucas 7 kuukautta!

• Leluilla on mukava leikkiä — puristella, paukuttaa, pudotella ja maistaa. V
• Vauva osaa nostaa esimerkiksi pallon lattialta tai pöydältä. V
• Polvella hyppyyttäminen on monen vauvan mielestä mukavaa. V
• Lapsi oppii osoittamaan sormellaan asioita, joita hän haluaa tai joista hän on kiinnostunut. X
• Jos lapsen halutaan kiinnittävät huomionsa johonkin tiettyyn kohteeseen, onnistuu sekin kohdetta lapselle osoittamalla. V
• Lapsi oppii etsimään piilotettuja esineitä. V
• Jotkut lapset jo kokeilevat istuvaa asentoa. X
• Voimistuneet jalat kannattelevat lapsen painoa sen verran, että vauva saattaa pystyä seisomaan jonkin aikaa tukea vasten ja ”tanssimaan” tuettuna. V
• Käsien liikkeiden kontrollointi onnistuu jo melko hyvin; lapsi osaa esimerkiksi kiinnittää yhteen kaksi yksinkertaista esinettä ja erottaa ne jälleen sekä pitää itse kiinni mukistaan tai pullostaan. V

Huom ! Vaikka tämä tulee näin myöhässä niin nää on silti seitsenkuisen juttuja (kirjoitin tätä jo aiemmin luonnoksiin), Lucashan täyttää kohta jo 8 kuukautta!

Lucas on tuultakin nopeampi pieni mato, joka ryömii hetkessä paikasta toiseen. Jos joku on keittiössä, se ryömii usein mielellään katsomaan mitä siellä tapahtuu. Jos sieltä siirtyy vessaan tai makkariin, ryömii se olkkarin läpi yhtä nopeasti perässä. Jo pelkästään olkkarissakin se vetää hillitöntä rinkiä, vaikkakin välillä rauhoittuu leikkimään myös lelujensakin kanssa. Lisäksi se nousee kokoajan myös konttausasentoon ja heiluttaa itseään melko epäilyttävän näköisesti, mutta eteenpäin ei vielä ole menty. Se on ollut viimesen viikon ajan ihan torvelo, herännyt välillä yöllä ja tahtonut harjoitella sitä konttaamista... Tosin ihan hereillä se ei taida olla, kunhan mölisee ja nousee polvilleen ja heiluu.

Rytmistä on nyt hankala sanoa kun testailen tässä just mikä aikataulu ja ruokamäärä sopis Lucakselle parhaiten. Edelleen (kirjoitettu 9. toukokuuta) se on pääpiirteissään aikalailla sama - aamulla maitoa 6-7 maissa (paitsi muutamana yönä se on ollut nälissään jo 4-5 aikaan), 8-9 aikaan aamupuuroa, 11-12 välillä lounas, 15-16 välillä päivällinen ja sitten 20-21 välillä vielä hedelmäsosetta ja maitoa. Maitoa menee ruuan yhteydessä aina 150-240 ml, joten kai tuo tarpeeks syö kun niin tyytyväiseltä vaikuttaa ja kasvaa ihan normaalisti. Se menee nykyään nukkumaan aina klo 21 mennessä ja nukkuukin yleensä 7-8 asti vaikka välissä söisikin.

Tohon sen lisääntyneeseen nukkumiseen vaikuttaa tietysti se sen touhotus ja liikkuminen, joka on varmasti myös yksi syy siihen miksi se on niin hoikka! Lucaksen syntymäpäivä on siis 6.10. ja 8.5. eli melkein tasan 7 kuukauden iässä meillä olikin MKP-tutkimus (suluissa 8.4. mitat):

Paino: 6680 g (6310 g)

Pituus 66 cm (64 cm)

Pipo: 44 cm

Lucaksen lempitouhuja on kenkien syöminen, rapisevan jalkalampun heiluttaminen (kerran se on ehtinyt kaataa sen päälleen kun en ole nähnyt mitä se puuhaa, se on tosin niin kevyt ettei se satu eli eipä oppinut) ja sellaisiin paikkoihin meneminen joista on hankala tulla pois. Imurointi on hurjan hauskaa ja jos se on lattialla kun imuroin, se yleensä ryömii imurin perässä ja yrittää koskettaa sitä. Lisäksi se kiljuu innosta myös monien muiden asioiden kohdalla, mm. aamulla ja iltapäivällä kun joku vihdoin kuulee että herra on hereillä ja hakee sen sängystä. Hauskaa on tietysti edelleen se kun joku lennättää ympäriinsä tai kun isi pärisyttää mahasta. Jos Lucakselle sanoo joopas/doch, se heiluttaa päätään ihankuin kieltääkseen ja se on sen mielestä myös hurjan hauskaa.

 

Se on nyt tosiaan jo kahdessa viikossa oppinut muutakin ja rytmi on nyt taas muuttunut, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin, nyt on kamala kiire kun täytyy lähteä vaeltamaan :D !

Puolivuotismitat.

Töttöröö! Tänään oli ihana päivä ja loppuviikoks on luvattu kahtakymmentä! Kyllä kelpaa, koska en oo löytänyt mistään mitään kivaa kevättakkia, on mulla noita kivoja lenkkitakkeja mut ei ne päällä voi lähteä kun nimenomaan sinne lenkille. :D Oon kattonut netistä varmaan jokaisen keksimäni puljun mutta ei! Kaikissa on se typerä leikkaus mikä saa ihmisen näyttään lihavalta säkiltä. Kävin tänään St. Johannissa mittauttamassa Lucaksen, ja meinasin että olisin käynyt vielä kaupoilla kattomassa olisko sieltä löytynyt joku kiva mut bussi lähti just niin sopivasti ja seuraava olis lähtenyt vasta tunnin päästä niin en sitten jaksanut. Any ideas mistä löytyis kiva takki?

Täällä ei tosiaan "neuvoloita" ole niin tiheästi kuin Suomessa, vaan tutkimusten välillä on pari kuukautta. Oon kuitenkin kovin kiinnostunut tietämään miten Lucas kasvaa, harmi että meidän keittiövaa'alla maksimi on 3000 g, muutenhan voisin punnita sitä tietysti sillä. :D Enivei, mun tarvii keksiä aina muita keinoja joten tälläkertaa menin sitten St. Johannin sairaalan "babyvastaanotolle". Tänään, ikää puoli vuotta ja kaksi päivää, Lucas painoi 6310 g ja pituutta oli 64 cm. Äiti on antanut mulle mun oman neuvolakortin, mä olen puolivuotiaana painanut 7050 g ja ollut samoin 64 cm pitkä. Lucas on kokoajan ollut samaa pituutta pienen minun kanssa, mutta painanut aina vähemmän, paitsi syntyessään se oli isompi.

 

 Hoitsu lähti etsiin mittanauhaa, sillävälin Lucas tuijotti näitä:

Tää nyt oli vaan tällanen pikapäivitys, nyt mä menen pelastamaan Lucaksen kun se on kierinyt kauas kauas matolta! Se on taas löytänyt kivan uuden oikein kehittävän harrastuksen - kuolan pärskyttäminen paljaalle lattialle ja sen kuolalammikon tarkkailu! Enkä keksinyt mitään muuta sanaa kuin paljas (se on kuulemma myös mun veljentytön uus lempparisana), mut se kuulostaa vähän oudolta tossa yhteydessä! Egal, nyt on mentävä, tulee Sinkkuelämääkin telkkarista ciaoooo :*

Ainii, värjäsin tukan viime viikolla! Olin siis 23,5 vuotta blondi mutta nyt meni hermo lopullisesti, tää oli aika radikaali muutos tämmönen ruskee! :D Toivottavasti Lucas saa isinsä tukan ♥

Lucas 5 kuukautta!

• Vauva osaa nousta päinmakuulla suorien käsivarsien varaan, ja hän harjoittelee ahkerasti kääntymistä päinmakuulta selälleen. V
• Selällään ollessaan vauva pystyy nostamaan päätään sen verran, että hän ulottuu tarttumaan omiin polviinsa ja varpaisiinsa. V
• Jotkut lapset alkavat vähitellen ryömiä tai vetää itseään eteenpäin. X/V
• Esineen vaihtaminen kädestä toiseen onnistuu. V
• Esineeseen tarttumiseen vauva käyttää koko kättään, tai molempia käsiään, mutta irrottaa otteensa, jos hänen eteensä tuodaan jotain muuta kiinnostavaa. V
• Pitää toistosta ja tekee mielellään yhtä ja samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. V
• Osa erottaa toisistaan kolme esinettä muodon, värin ja koon perusteella. V
• Side omiin vanhempiin vahvistuu ja epäluulo vieraita ihmisiä kohtaan kasvaa. Lapsi iloitsee tutut kasvot nähdessään ja saattaa pelästyä tuntemattomia ihmisiä kohdatessaan. V
• Vauva on kiinnostunut peilikuvastaan, jolle hän usein hymyilee. X
• Hän kuuntelee mieluiten yksinkertaisia sanoja ja lauseita, laulua ja ”vauvapuhetta” ja vastailee mielellään kysymyksiin. V

Lucas pyörii edelleen kovasti, mutta ei vielä käänny mahalta selällensä. Se viihtyy jo pidempiäkin aikoja yksin lelujensa kanssa (siis kauemmin kuin minuutin), varsinkin jos mama tai isi on näköetäisyydellä. Selinmakuulla on ihan tylsää eikä niin suostutakaan olemaan enää juuri ollenkaan, ellei joku tee jotain hassua kokoajan. Isin kanssa riehuminen onkin yks ihan suosikkijutuista.

Muita kivoja juttuja vanhojen suosikeiden lisäksi on mm. soseiden syöminen. Nyt syödäänkin jo perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia, omenaa, persikkaa sekä aprikoosia. Uusiin aineisiin totutellaan aina pikkuhiljaa ja tarpeeksi kauan, tähän mennessä mistään ei ole ilmennyt mitään (uskalsin testata sitä porkkanaa uudestaan ja ihan tyytyväinen tuo on :D). Se on kovin innokas pikkusoseilija ja vetäisis varmaan mielellänsä kerralla enemmänkin kuin mitä annetaan. Erityisen kivaa on myös mm. kielennäyttö ja varpaiden vetäminen.

Rytmi on ollut jonkin aikaa jo sama ja imetän edelleen Lucaksen aina, aamulla tankataan 6-7 aikaan maitoa, jatketaan unia 8-9 asti (tai välillä nukutaan heräämättä noin myöhään), sitten syödään taas 10-11 aikaan (maitoa siis), 13-14 aikaan syödään kasvissosetta ja päälle maitoa, sit yleensä käydään päikkäreille ja nukutaan 0,5 - 3h, sitten 17-18 aikaan syödään hedelmäsosetta ja päälle maitoa, illalla syödään maitoa yleensä vielä kahdesti, nukkumaan käydään edelleen 22-23 välillä (poikkeuksia tietysti molempiin suuntiin on). Yöt Lucas nukkuu siis aina heräämättä, 7-9h putkeen.

Vaatteista menee vielä 62, mutta oon joutunut jo muutamat 68:t kaivamaan kaapista. Varsinkin monet 62-housut alkaa oleen naftit, mutta 68:t on just sopivia. Lucas sietää pukemistakin nykyään vähän enemmän, tai sit se vaan esittää että se touhu olis nopeemmin ohi mutta saanpahan ainakin testailla sille edes muutamia kivoja mitä löydän kun se ei heti ala kiukuttelemaan. :D Yritin miettiä tähän niitä kiukuttavia asioita mutta en keksinyt! Lucas kun ei edelleenkään kitise muutakuin väsyneenä ja nälkäisenä, on niitä tietty muitakin mutta en ihan totta nyt muista, se on enimmäkseen semmonen pieni päivänsäde. :D

 

Ryömiä Lucas ei vielä osaa vaikka kovasti yrittääkin, mutta turhautuu aika nopeasti ja jää sitten vaan kellimään. :D Jos lelut on kauempana niin se saa kyllä jotenkin heilautettua itseään niin että pääsee niihin käsiksi, mutta ei sitä kyllä ryömimiseksi voi sanoa. Ens viikolla mennään ottamaan rokotuksia meidän lastenlääkäriltä, joten saadaan mitatkin taas tietoon. Siihen asti aurinkoisia terkkuja ilopäältä, sen kanssa jokainen päivä on kyllä aurinkoa täynnä. :)

Sunnuntaiblaa.

Mulle sattu tälläviikolla niinkin hauska juttu että pakko jakaa se teidän kanssa (ei saa kertoa Itävallan vakuutusviranomaisille), ihan vaan jotta saisitte vähän kuvaa tirolilaisten ystävällisyydestä josta jaksan mainostaa. Hain uutta reseptiä lääkkeisiini neurologilta (en ole siis psyykkisesti sairas vaan aivolohkosta on kaviolla potkaistu pala pois, kiitos rakkaat heppakullat) ja sanoin vastaanottovirkailijalle ettei mun e-card (sosiaaliturva, vähän niinkuin Kela-kortti) toimi, vaan mun pitää hakea korvaukset niistä sitten itse, maksan ne nyt kokonaan itse (mulla on yksityinen vakuutus siihen saakka kunnes saadaan Lucaksen touhut hoidettua jolloin myös mun e-card on taas aktivoitu, Lucas on vakuutettu Stefanin kortille). Itse vastaanoton omistaja Dr. Neurologi (ei mikään Dr. McDreamy mut tosi symppis) hengaili siinä myös ja ne yhdessä päivitteli että kun ne on niin kalliit ne lääkkeet kunnes virkailija sanoi että hei, mä kirjoitan tän reseptin mun nimellä niin saat ne halvalla, kysyen vielä multa että sopiiko. :D No tietysti sopii, kiitos. :D

Eilen kävin siis Maijan kanssa almost-sokkotreffeillä ja olipa hauskaa! :) Muistaakseni Katja mulle joskus sanoi että vaikka mamakavereiden kanssa onkin kiva jutella, on silti niin ihana välillä puhua jostain ihan muusta kun vauvoista ja se on ihan totta. Vaikka Lucas onkin ihanin ja tärkein asia koko universumissa, viettää sen kanssa kuitenkin suurimman osan ajastansa joten joskus tekee oikein hyvää puhua oikeasti muustakin kuin siitä miten se nukkuu, mitä se syö, mikä pistää sen kiukuttelemaan, mikä tekee sen iloiseksi (tokihan me Stefanin kanssa puhutaan paljon muustakin mutta ei sitä lasketa, no okei ei se olekaan mun sellanen kaveri :D). Mutta se mikä tekee myös olon taas euforiseksi on se jälleennäkemisen riemu, se ilo toisen pienillä kasvoilla. :) Ja omilla vähän isommilla, vaikka ei kauaa olisikaan poissa tulee noinkin pientä ihmistä silti valtava ikävä.

Ikävä iskee huomennakin, tosin vähän isompaa naamaa, tänään Stefanilla alkaa siis loma ja huomenaamulla se lähteekin sit ajeleen. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, ehkä jos St. Johannista kävis etsimässä uutta unihaalaria kun ei meinaa mahtua jalat taas kohta enää suoriks. :D Taaskaan, toi jäbä venyy ja paukkuu kasvamaan niin että hirvittää! Ei vaan, ei hirvitä, en malta odottaa että saan ottaa taas uusia vaatteita kohta käyttöön, tai no, oon ottanukin jo muutaman pienen 68:n. Lucaksen vaatekaappi on kyllä paljon siistimpi kun mun, kaikki on melkein värilleenkin jaettu, musta sen vaatteita on paljon kivempi järjestellä! Oikeestaan erittäin hyväkin, musta olis vähän ikävää jos mun pitäis kerran kuukaudessa etsiä itselleni kaapista isompia vaatteita kun ei mahdu päälle, ai kauhee.

Nyt Lucas on taas viihtynyt päikkäreillä jo kaks tuntia joten mä alan odottelemaan josko se kohta alkais heräilemään ciaoo :*

Koska Lucas repii hiuksia niin että sattuu, pidän niitä kiinni ja se sit roikkuu aina mun kaulakorussa. Kätevä kaulapanta.

Lucas 4 kuukautta!

• Vauva kohottaa päätään ja vartaloaan kyynärnojassa. V
• Hän tavoittelee lelua.V
• Viihtyy vatsallaan ja ojentaa alaraajansa. V
• Lapsi havainnoi ja tarkastelee ympäristöään jo keskittyneesti, tutkii leluja ja esineitä kädessään ja suullaan. V
• Hän hymyilee, jokeltelee ja hihkuu. V
• Hän vastaa jokeltelulla, kun hänelle puhutaan. V
• Vauva ilahtuu äidin/isin lähestymisestä. V
• Hän on aktiivinen, hyväntuulinen ja nauraa ääneen. V
• Hän kaipaa seuraa, koskettelee äitiä ja huutelee herättääkseen huomiota. V
• Äänet ja musiikki kiinnostavat: lapsi kuuntelee mielellään loruja ja lauluja. V
• Yksin oleminen ei ole erityisen mieluisaa. Vauva osaakin jo tehdä selväksi, milloin seura olisi paikallaan tai milloin hän haluaa syliin. V
• Hän kääntää päätään äänen suuntaan, vaikka äänilähde olisi näkökentän ulkopuolella. V

Lucas on edelleen mielellään selinmakuulla (jos sen kanssa seurustelee), mutta usein ei kovin kauaa kerralla. Mieluiten se hengailis kuitenkin sitterissä tai mahallaan, sylissä toki viihtyy myös, varsinkin jos liikkuu tai se saa katsella jotain liikkuvaa. Se on vallattoman iloinen ja nauravainen pieni poika ja suurimman osan hereilläoloajastansa se taitaakin vain hymyillä (harmi ettei se vieläkään näytä sitä kameralle :D). Hirmuisen hauskaa on kuunnella musiikkia varsinkin jos mama laulaa mukana.

Toisten raapiminen on edelleen kivaa, samoin hiusten repiminen (syy miks mulla on lähes aina kotona nuttura päässä). Hauskaa on myös harson tai viltin vetäminen pään päälle ja sen alla avun öliseminen. Lelut on kivoja, varsinkin helistimen sisältävien lelujen heiluttaminen niin kovaa että mamaa pelottaa milloin se pääsee irti ja lentää päähän. Kylpiessä on kivaa polskuttaa jaloilla niin että roiskuu ammeen ulkopuolelle asti. Kylvystä poistuminen meinaa välillä kiukuttaa, samoin kuin hampaiden teko. Muita kiukutuksia ei oikeastaan ole, paitsi tietysti se yleisin, väsy.

Lucas pyörii ja hyörii kovasti ja selältä mahalleen kääntyessään se osaa jo ottaa kädet alta pois. Se potkii mielellään itseään taaksepäin selinmakuulla ollessaan, varsinkin vaippaa vaihdettaessa, jolloin se myös tykkää heitellä itseään kyljelleen (jolloin toimenpide on tosi helppo saattaa loppuun). Pukeminen on useimmiten ihan kivaa, välillä tosi kurjaa, varsinkin väsyneenä pihalle lähdettäessä. Vaatteista käytetään kokoa 62, jotkut tosin niistäkin jäänyt jo pieneks. Pituutta jäbällä onkin kotimittauksen mukaan nyt hurjat 62 cm!

Sammakko-Lucas 5 päivän ikäisenä ♥

Nukkumisesta tuskin tarvitsee mainitakaan, mutta jotta itse voin myöhemmin tarkastella niin yöunille käy noin 22-23 aikoihin ja heräilee aamulla 8-9 maissa. Poikkeuksia molempiin suuntiin tietysti on. Välillä nukkuu aamuun asti heräämättä, mutta yleensä on herännyt viimeistään seitsemän maissa syömään, mutta jatkaa sitten unia. Päikkärit vaihtelee ja rytmi tuntuu muuttuvan viikottain, mutta nyt ollaan menty jonkin aikaa rytmillä 3 x 0,5h. Joskus saattaa nukkua 2h putkeen, mutta melko harvoin, joskus se nukkuu useampiakin pätkiä, joskus vain kaksi.

Herra syö nyt noin 6-7 kertaa vuorokaudessa, aina maman maitua (ja mummolla hoidossa korviketta), paitsi "lounaalla" nykyään maistellaan vähän sosetta, mutta sillonkin saa jälkkäriks maitoa. Aloteltiin tosiaan vasta se maistelu joten noista soseiluista en nyt vielä tähän rytmejä osaa sanoa. Yritän pitää ton imetysrytmin vielä melko tiiviinä jospa maito vaikka riittäisikin vielä pari kuukautta. Tosin en pidä sitä katastrofina jos ei riitäkään, nää neljä kuukautta on jo oikein mainio. Nää neljä kuukautta on muutenkin olleet jotain aivan käsittämättömän ihanaa, danke Lucas und Stefan :*

"Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kuin sinä
Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä
Minä tahtoisin piirtää sinun kasvosi tauluun
Minä tahtoisin siirtää sanasi tähän lauluun
Sinä olet minun ilta
Päiväsiestan tee
Olet kultainen kuunsilta yli raivoovan veen
Sinä olet eri maata, ei sitä kartalla näy
Eikä sieltä tahtoisi pois, kun kerran siellä käy"

Lääkärillä!

Ahh, olin unohtanut miten ihanaa on kun Stefanilla on vapaata. Noi jouluviikot sillä oli pelkästään yks vapaa viikossa, nyt taas jatku normaalisti kahdella vapaalla, tänään se meni taas takas duuniin. Ja onpas täällä nyt taas rauhallista (ja siistiä kun just sain siivottua :D)! Ne päivät menee vaan kauheen nopeesti vaikkei edes tehtäis mitään erikoista, tosin keskiviikkona käytiin Wörglissä shoppailemassa, mukaan tarttu vihdoin ja viimein se imuri (imuroin taas tänään, sen arvon tajuaa vasta kun sitä ei ole haha), pidempi jatkojohto telkkaria ja x-boxia varten (Stefan ei pelaa muutaku koneella mut leffat ja mun ohjelmat pyörittää x-box) sekä 500 gigan ulkonen kovalevy kuvia varten. Plus hulluna ruokaa ja muuta tarpeellista.

Heilahtanut pikkutiikeri aamutouhuissa.

Eilen oli sitten MKP-tutkimus meidän ihanalla lastenlääkärillä. Lucas oli siihen asti onnellisen utelias kunnes päästiin tutkimushuoneeseen ja viereisestä huoneesta alkoi kuulua joidenkin kaksosten sydäntä raastavaa valitusta, mutta aloin sitten laulamaan tuttuja lauluja niin kovaa ettei se kuullut niiden onnettomien rääpäleiden itkua niin se rauhottu. :D Sillä hetkellä siellä huoneessa ei siis ollut muita kun me ... just for u to know. :D Kaikki oli mainiosti, kasvaa normaalisti (aattelin painon olevan vähän alhaisempi kun ei oikein syöty melkein mitään ennen lääkäriä). Sen lisäksi saatiin ekoja rokotuksia! Aiaiaii! Mutta ei Lucas suuttunut, vähän säikähti mutta rauhottu sitten taas heti kun pääs kunnolla paijaukseen. Perusrokote (polio, jäykkäkouristus jne.), rotavirusrokote sekä pneumokokkirokote (onpas typerä sana).

Ekat laastarit !

Tutkimus 2: 3.-5. elinkuukausi, 10.1.2013 (edellinen 23.11.2012)

Paino 5190 g (4310 g) + 880 g

Pituus 59 cm (55 cm) + 4 cm

Päänympärys 39,5 cm (37 cm) + 2,5 cm

Rokotusten jälkeen voi kuume nousta neljäänkymppiin ja käytiin varulta hakemassa kuumetta laskevia suppoja mutta ei Lucakselle mitään tullu. Äiti informoi että mä kun olin saanut noi ekat , olin huutanut kaks päivää putkeen (terve lapsi...), mutta Lucasta ei kyllä haitannut yhtään, se meni kiltisti nukkumaan ennen yhtätoista ja heräs aamulla ekan kerran puoli kahdeksalta. :) Sen jälkeen se ei tosin enää nukkunut, mutta ihana Stefan nous sen kanssa touhuamaan, mä nukuin vielä tunnin sen jälkeen. Päivällä se tuhis taas 20 minuuttia ja nyt nukahti vihdoin taas, toivottavasti vähän pidempään!

Meille kuuluis vielä paljon muutakin, mutta koska Lucas tosiaan nukkuu, mulla on veriappelsiineja ja tättädää, uusin Greyn anatomia (siis ei todellakaan uusin vaan alotan just kasikauden) niin sanon että adiooos bis später :*

Aijoo, leikkasin eilen taas Stefanin hiukset koska hänen mielestään hän alkoi näyttää jo kodittomalta jolla ei ole mahdollisuutta leikata hiuksiaan ... heippa kiharat, teitä oli kyllä tosiaan jo aika paljon hihi. :D

Lucas 3 kuukautta!

• Vauva tykkää kuunnella omaa ääntään, hän nauraa ja kehittelee jatkuvasti erilaista puheenpulputusta. V
• Hän käyttää monenlaisia ääniä ja ilmeitä tarpeidensa ja tunteidensa ilmaisemiseen. V
• Hän kuuntelee tarkkaavaisesti ja vastaa ääntelemällä, kun hänelle puhutaan tai lauletaan. V
• Tarttuminen esineisiin alkaa jo onnistua, kuten myös helistimen käyttö. V
• Vauva kurottautuu eteensä asetettuja esineitä kohti ja alkaa tarttua omiin vaatteisiinsa ja vetää niistä. V
• Katse kääntyy ääntä kohti ja tämä taito kehittyy nyt nopeasti. X - paitsi jos ei ole keskittynyt omiin juttuihinsa. :D
• Vauvan potkuihin tulee lisää voimaa. V
• Vauva osaa tehdä jo kahta asiaa yhtä aikaa, esimerkiksi imeä jotakin ja katsoa jotakin muuta. V
• Hän pystyy nostamaan päinmakuulla päänsä ja rintakehänsä maasta ja tukemaan itseään käsivarsiensa varassa. X, vähän heikosti vielä.
• Vauvan kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan kasvaa entisestään. Hän on utelias pieni tutkija. V
• Äänellään vauva leikittelee yhä ahkerammin ja rohkeammin. V
• Hymy kirvoittaa hymyn myös vauvan kasvoille, ääntely innostaa myös lasta ääntelemään.V
• Vauva kannattaa päätään käsistä kohotettaessa ja vatsallaan ojentaa lantiota, hänen kätensä ovat enimmäkseen auki. V
• Vauva nukkuu noin 14 tuntia vuorokaudessa. V/X
  
  Kääpiö Vilkas kehittyy, kasvaa ja muuttuu päivä päivältä hurmaavammaksi. Viikonloppu on tosin mennyt nuhailun ja aivastelun merkeissä, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Mä en kyllä usko että tuon syntymästä on jo 3 kuukautta, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti ! Justhan se oli vasta pienenpieni rääpäle ja nyt se on jo hirmuisen vahva ja päättäväinen pikkukääpiö.
  
  Meillä on torstaina MKP-tutkimus joten sillon tulee mitat tietoon. :) Sen jälkeen seuraava onkin sit vasta 7.-9. kuukauden iässä, tylsää! Eiks Suomessa käydä neuvolassa kerran kuussa! 14. päivä matkataan Innsbruckiin tapaamaan kurkkunenäkorvatohtoria (jospa se oikea setä olis tälläkertaa paikalla eikä ne urpot naistohtorit :D) toivottavasti viimeistä kertaa!
  
  Vertailun vuoksi, ekoja vaatteita ja missä nyt mennään:

Ja ihkaekat sukat ♥

Lucas tänään, 6.1.2013, tasan 3 kuukauden ikäisenä, mikä makkara :) !

 

Ja viimeisenä vielä pikku-Lucas 11.10.2012, 5 päivän ikäisenä aaww ♥

(meillä on Stefanin kans melkein samankokoset kädet ! mut noi housut on mun lempparit :D)