Neutraaliusdorkuus

Kuulin jokunen aika sitten itselleni uuden, tähän asti ihan vieraan sanan: sukupuolineutraalius. Kaikille äideille, ainakin niille jotka lukevat mammablogeja, tämä on varmasti tullut erittäin tutuksi. Ja no siis miksei iseillekin, tuntuu vain että tämä(kin) lienee enimmäkseen naisten hömpötyksiä, vai olisko jollakin lähipiirissä tästä asiasta meuhkaava mies? Sukupuolineutraali kasvatus, mitä se sitten tarkoittaa? Sitä että pojat puetaan mekkoihin ja tytöt pakotetaan leikkimään kaivureilla?

Mä en ole jaksanut alkaa lukemaan tästä aiheesta faktatietoa tai mitä tutkimukset osoittavat, sitä mikä olisi lapsen kannalta parasta. Kuten kaikessa muussakin lapsiin liittyvässä, tässäkin asiassa luotan terveeseen maalaisjärkeen (sairauksia lukuunottamatta, niissä ainoa kehen luotan on lääkäri). Myös se, miten muut tämän asian tiimoilta lastaan kasvattavat, on mulle ainoastaan kiinnostavaa, ei todellakaan mikään ongelma. Miksi pitäisikään - niin pitkään kun mä saan kasvattaa mun poikiani rauhassa, pysyn mäkin rauhallisena.

Ainoa ongelma, minkä tässä asiassa näen, on se, kun vedetään överiksi, oli se sitten kummasta päästä tahansa. Se, että Joonaliina on puettu pinkkiin paitaan sekä siniseen hattuun ja pakotetaan kantamaan mukanaan nukkea ja autoa ettei vain erotu kumpaa sukupuolta hän edustaa, on musta yhtä typerää kuin se, että Pekka ei saa toivomiaan, punaisia tennareita tai aloittaa halustaan huolimatta balettia koska hei, sekä punainen väri että baletti on tyttöjen juttuja. Ääripääesimerkkejä, mutta nykypäivää.

Entäs sitten kun vedetään todella överiksi? Tositarina Suomesta: eräällä kolmekuisella vauvalla on sukupuolineutraali nimi (joka tosin voi olla ihan normaalikin, ei sen tarvitse olla mikään superdorka, tässä tapauksessa Ruu), vaatteet ovat aina niin huolella valittu ettei niistä voi päätellä mitä housujen alta löytyy ja kaiken huippuna: KUKAAN vanhempien lisäksi ei tiedä onko vauva tyttö vai poika. Edes isovanhemmat. Vanhemmat itse kutsuvat itseään nimillä Kettu ja Susi, eivät äiti ja isä. Seriously... En ole löytänyt tähän tarinaan jatkoa, en tiedä miten tämän lapsen elämä on edennyt, koitan jatkaa etsintöjä.

Musta vähemmän överiä on se, jos tyttö puetaan vaaleanpunaisiin rimpsuihin ja nenän eteen tungetaan pelkästään nukkeja - se nyt vain on faktaa että aivot ja se mitä jalkojen välistä löytyy ovat yleensä selkeässä yhteydessä siihen, kummasta lapsi kiinnostuu, rekoista vai Barbeista (näin ei tietenkään aina). Niin pitkään kun lapsi saa itse valita, on tämä pää musta parempi kuin se täysin sukupuolineutraalinen. Siinä vaiheessa kun poika toivoisi synttärilahjaksi nukkekotia tai tyttö haluaisi aloittaa jääkiekon mutta vanhemmat kieltäytyvät vedoten sukupuoleen, ollaan mun ymmärryksen ulkopuolella.

Niin, kuten todettua, meillä todellakin asuu kotona poika, ei pelkkä lapsi. Poika jolla on pojan nimi, pojan vaatteet ja pojan lelut (ja tytön tukka...). Mä en mitenkään ylikorosta Lucaksen sukupuolta, mutta en myöskään pue sitä vaaleanpunaiseen koska mun aivoissa se nyt vaan on aivan sataprosenttisesti tyttöjen väri. Vaatteiden valinta johtuu myös vähän tosta sen tukasta - jos sille laittais kiharoiden päälle sen sinisen pappahatun sijaan pinkin, kukkaisen hellehatun, sais se varmasti paljon enemmän näitä "onpas söpö tyttö"-kommentteja. Joka musta on tyhmää. Poikahan se on, miksei se sais näkyä?

Kasvaessaan Lucas on saanut itse vaikuttaa ostoksiin. Yritin kaivella sen leluja vain huomatakseni että se on valikoinut itselleen lähinnä eläimiä sekä autoja. Jos se olisi tahtonut Barbin niin se olisi sen tottakai saanut, mutta ilmeisesti sillä on vahvat oman sukupuolensa geenit joten leikkiköön autoillansa. Kyllä mä jaksan mennä katselemaan sen kanssa rekkoja tai kaivella kaivurilla hiekkakasoja, koska sellainen tekee sen silminnähtävän onnelliseksi. Ja se on musta se tärkein asia - onnellinen lapsi.

Jos Lucas joskus keksii että hameen pukeminen tekee sen onnelliseksi, niin okei, siinähän pukee! Tosin siinä vaiheessa täytyy ottaa huomioon se kamala tosiasia, että kaikki ihmiset eivät ole suvaitsevaisia, ei vaikka eletäänkin jo 2010-luvulla. Ratsastus mielletään yleensä tyttöjen harrastukseksi joka musta on hirveän outoa, koska valtaosa maailman parhaista ratsastajista on miehiä! Milloin ne on aloittaneet reenaamisen, jos kerta on olemassa pelkästään heppatyttöjä eikä poikia ollenkaan? Jos jompikumpi meidän pojista keksisi että tahtoo aloittaa ratsastamaan, olisin heti valmis! Mutta jos valinta osuu jalkapalloon, on mun vain hyväksyttävä se. Junnufutis lienee onneksi edes vähän jännempää kuin se oikea (ainakaan matsit ei ole yhtä pitkiä eikä kenttä yhtä iso).

Mitä ajatuksia teillä herää sukupuolineutraalista kasvatuksesta - ja onko tämä oikeasti jo paljon vanhempi juttu vai kuvittelenko mä vain että tämä on joku ihan uusi (hieman dorkahko...) muoti-ilmiö? Mitä löytyy teidän kotoa - tyttö, poika vai lapsi ja kuinka äärimmilleen se on viety? Vaikka en ole vaatteiden suhteen kovin tarkka, niiden väri on mulle hirmuisen tärkeä! Tosin se johtuu ihan vain mun omista silmistäni, ne ei siedä sitäkään että Lucaksella on yhteensopimattomat vaatteet (esim. oranssi paita ja siniset housut), saati sitten tyttömäisiä värejä. Ja se kirkkaanpunainen - se on musta jopa enemmän poikien kuin tyttöjen väri! Kivaa viikonloppua :) !

Ankeutta vai värioksennusta?

Mä en seuraamalla seuraa mitään jättimäärää blogeja (ainakaan verrattuna joidenkin lukulistoihin), mutta toki välillä kurkin sellaisiakin joita en jatkuvasti lue. Tämän kevään aikana olen hurjan useasti törmännyt paitsi näissä seuraamissani, myös niissä "kurkkimissani" blogeissa erääseen vaatemerkkiin, jonka käyttöä joka kerta jaksan hämmästellä.

Jokaisella on mielipiteensä joka on musta ihanaa, eihän faktoista saa yhtään niin kivaa keskustelua aikaan kuin mielipiteistä! Esimerkiksi joulu on kerran vuodessa, that's it, ei lisättävää. Minkälaisia joulunviettotapoja eri perheillä on - niistähän vois höpötellä vaikka kuinka pitkään. Tämä esimerkki ei nyt liittynyt tämän tekstin oikeaan aiheeseen mitenkään, mutta uskon että ymmärsitte mun pointin.

Kuten kaikki tietävät, en ymmärrä lasten merkkivaatteita. En pysty käsittämään miksi kukaan kuluttaa 50 euroa, puoli sataa, johonkin vaatteeseen vain sen merkin takia. Tietysti suurin osa pitää ostamiaan vaatteita myös kauniina ja vaikka ne eivät mahtuisikaan paria kuukautta pidempään päälle, ovat ne silti olleet hyvä sijoitus - eivät rispaannu käytössä tai nukkaannu pesussa ja blablabla.

Mutta asiaan - se vaatemerkki, jota älyttömän moni viime aikoina on ylistänyt: POMPdeLUX. Musta ne vaatteet näytti jo blogeista kurkattuina tosi ankeilta, paria hassua poikkeusta lukuunottamatta. Kun menin liikkeen sivuille, järkytyin vielä enemmän. Vaatteiden värimaailma sopis ehkä vankilaan, sairaalaan tai johonkin muuhun yhtä masentavaan paikkaan.

Tyttöjen vaatteissa on ehkä vähän enemmän yritystä, mutta en tiedä maksaisinko niistäkään niin paljoa kuin niistä pyydetään (olettaen siis että meillä olisi tyttö). Jos saisin niitä lahjoituksena tai löytäisin kirpparilta parilla eurolla, voi olla että ostaisin. Mutta 15-50 euroa vaatteesta joka näyttää siltä kuin sen väri olisi haalistunut pesussa? Ei kiitos.

Lapsi rakastaa värejä. Niin rakastan minäkin - siksi musta tuntuu oudolta ajatella miksi kukaan tahtoisi pukea lastaan näihin POMPdeLUXin varmasti laadukkaisiin, mutta niin älyttömän ankean näköisiin vaatteisiin. Mutta koska tosiaan ymmärrän että mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin, en tosiaan ajattele sitä mitenkään pahalla, en edes tarvitse vastausta. Niin pitkään kun mun ei tarvitse ostaa niitä, olen tyytyväinen!

En tiedä miksi ja milloin lasten pukemisesta tehtiin niin "aikuismaista". Jopa vauvat pitäisi pukea sellaisiin vaatteisiin joissa ei todellakaan saisi näkyä mitään kuosia, saati sitten printtikuvioita. Sanon taas kerran: ymmärrän tottakai jos sellaiset lapsekkaat kuviot eivät ole äidin mieleen, mutta kun katson tuollaisia värittömiä riepuja, ei mulla tule mitään kivaa mieleen. Mutta toisaalta, mähän en tykkää pukea Lucasta edes harmaaseen.

Sen sijaan yksi mun lempparivaatemerkeistä osaa ihanasti laittaa värit myrskyämään. Olen aina tykännyt Tutan vaatteista (vaikka ne melkoisen suurta kokoa ovatkin), niiden lukemattomien värien lisäksi muhun iskee myös niiden kaikki eläin- sekä retrokuviot! Enkä ole ainoa, myös Lucas rakastaa kaikkia hulvattomia kuvioita, varsinkin jos niissä on eläimiä. Yksi sen tämän hetken lemppareista onkin kaverin pojalta peritty Tutan iki-ihana superretro leijonayöpi (sori, parempaa kuvaa en löytänyt ja Lugi nukkuu).

En tiedä tulenko koskaan ymmärtämään miksi niin moni tahtoo pukea lapsen tuollaisiin POMPdeLUXin malliston kaltaisiin värittömiin, ankean näköisiin vaatteisiin. Miksei lastenvaatteet saa enää olla lapsellisia, nimenomaan lapsethan niitä käyttää! Miksi lapset ja jopa ne pienet vauvatkin pitää pukea mahdollisimman yksinkertaisiin ja värittömiin vaatteisiin, vain koska se on nyt muotia.

Nojoo, kuten useaan otteeseen kirjoitin, ei se mun elämääni vaikuta vaikka moni noista sekä monen muun trendimerkin ankeuttajavaatteista tykkääkin - KUNHAN mun ei tarvitse pukea Lucasta niihin. En mä ajattele että onpas tuolla lapsella kurja elämä kun se ei saa pukeutua värikkäisiin vaatteisiin - ajattelen vain että mami tahtoo olla muodin harjalla! Onhan niitä muotimamejakin oltava, muutenhan kaikki vaatteet olisivat samanhintaisia enkä mä raaskis ostaa enää yhtään mitään! Eli kiitos teille, pysytelkää siellä trenditaivaalla!

Lukisin taas mielelläni mielipiteitä kummaltakin puolelta, vai löytyykö ketään joka olis mun kanssa samaa mieltä värikkäistä vaatteista? Löytyi tai ei, ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Rakkauspöllöt

Vakkarilukijat tietää että mä olen sekä lasten- että omien vaatteideni suhteen melko säästäväinen, moni sanois varmaan jopa pihi! Lucaksen sisävaatteisiin en sijoita kovin mielelläni mitään miljoonia ellei kohdalle satu oikeasti joku mikä on pakko saada. Ulkovaatteet sen sijaan on sellainen asia missä vaadin laatua, mutta en kuitenkaan tahdo ostaa mitään 200 euron haalaria koska haluan että Lucas saa rauhassa rymytä mudassa ja kivissä ilman että mulla vilkkuu euron kuvat silmissä.

Kolusin sekä nettikauppoja että Facebook-kirppareita aivan tajuttoman kauan, kunnes sen löysin - täydellisen välikausihaalarin! Jonathanin haalari Lucaksella oli jo aiemmin ollut ja olin siihen tyytyväinen. Uuden haalarin hinta oli kuitenkin mulle pihiläiselle hieman liikaa - 60 euroa, joten en malttanut ostaa, sillä rahallahan sais jo vaikka ja mitä! Onneks sain sitten vähän sen jälkeen vinkkiä että kyseisessä nettikaupassa oli 20 prosentin alennukset joten tämä säästöpossukin raaski sen täydellisen haalarin tilata!

Aaww, pelkkää rakkautta! Kuten just vähän aikaa sitten kirjoitinkin, tykkään näistä kuosillisista kovasti koska ne antaa sotkuja vähän paremmin anteeksi kuin yksiväriset. Samoin ne yksiväriset on mun mielestä vähän vanhemmille kivoja, tällaiselle taaperolle voi vielä ostaa tällaisia missä on jotain hulvattoman ihania kuvioita! En ehkä tällaista pukisi enää millekään coolille 3-vuotiaalle, mutta toivonmukaan tämä mahtuu vielä syksyllä parivuotiaalle höppänälle Lugille.

Lucaskin tykkää pöllöistänsä kovasti! Harmi vain että vaikka haalari on kuinka täydellinen, ei se silti auta saamaan yhtään sen parempia kuvia kuin normaalistikaan!

Miten te kuvaatte taaperoitanne?! Lucas pysyy paikallaan EHKÄ silloin kun sen lahjoo jollakin, mutta takuuta siitäkään ei ole! Tosin sillä on muutenkin jotain kameroita vastaan, heti kun sen ottaa esille se juoksee karkuun, tämän saivat meidän Suomivieraammekin harmiksensa todeta.

No, vaikka kuvat olivat mitä olivat, ehkä tästä nyt kuitenkin kävi selville millaiseen rakkauteen Lucas tästä lähin pukeutuu! Tosin ei se sitä vielä kovin useasti ole saanut päällensä vetää, koska lämpötilat on mitä on... Täytyy taas alkaa käymään ulkona ennen kukonlaulua tai yömyöhällä niin että on vähän viileämpää! Eiköhän se aurinkokin tästä vielä rauhoitu, heippa!

Liibalaabaa täydeltä laidalta

Kun ei ehdi, niin ei ehdi! Tai ehkä ehtisi, mutta priorisoin asioita siten että blogin kirjoitus jää listalla valitettavan alas! On myös monia asioita jotka ovat ihan oikeasti tuhat kertaa tärkeämpiä kuin tämä - ehkä Greyn anatomia ei ansaitse paikkaa tärkeiden asioiden listalla lainkaan, mutta kun Lucas käy illalla nukkumaan, on musta ihana ensin siivota rauhassa sen sotkut, sen jälkeen tehdä sohvalle pesä, tyhjentää pää ja alkaa katsomaan sitä maailman parasta sarjaa verigreippejä nauttien siihen asti kunnes Stefan tulee töistä.

Lucaksesta on tullut melkoinen riiviö, joten tuo iltainen oma, ihana nollaushetki tekee aika gutaa! Esimerkiksi syöminen kestää nykyään yleensä noin puolet normaalia kauemmin, koska hänen mielestään on ihan okei nousta seisomaan syöttötuolissa noin 359 kertaa ruokailuhetken aikana. On myös kivaa nousta konttaamaan pöydälle, tai vaikka yrittää astua alas koko tuolista! Joku saisi meidän keskustelusta paljonkin viihdettä - puoli tuntia "Istu nätisti", johon saan joka kerta vastauksen "Pettä, pettä!". Tarkoittaa vettä, ja ei, yleensä se ei edes tahdo sitä.

Toi vaaleanruskea pallo tossa Lucaksesta vasemmalla on pupu. :D

Mutta jos niitä oikeasti tärkeitä asioita - autokoulu! Kyllä, mun on nyt pakko ajaa se ajokortti koska muutetaan remonttia karkuun tuonne vuoren juurelle metsän keskelle enkä varmasti jaksa kävellen lykkiä sieltä itseäni joka päivä ihmisten ilmoille. Tässä asuessa kun on tottunut siihen että ihmisiä näkee kokoajan, joko naapureita tai ohikäveleviä turisteja joten en usko että viihdyn siellä kovin kauaa kerralla pelkkiä puita katsellen.

Onneksi autokoulu ei täällä ole ihan yhtä kallis eikä yhtä pitkäkestoinen kuin Suomessa, vaan teorian saa suoritettua jopa alle kahdessa viikossa, siihen päälle kolmetoista ajotuntia! Tuon luettuani enpä kyllä enää yhtään ihmetellyt miksi pelkäsinkään ensimmäiset kaksi vuotta joka kerta paikallisen kyydissä... Parhaiten mieleen on jäänyt eräs aamuinen töihin ajelu kun yksi armaista työtovereistani veti kuudenkympin alueella 120km/h lasissa ja poliisi sattui pysäyttämään - kokki sanoi että ollaan duuniin menossa "Jaa, no ei sitten mitään, hyvää työpäivää!". Mentiin siis aina työpaikan minibusseilla ja herramunjee olin hätää kärsimässä kun kaikki teki ihan hulluja ohituksia sellaisilla supermutkaisilla vuoristoteillä. Vihaan muutenkin autoja, mutta no can do, landella se on aika pakollinen.

Tämän haalarin ostin syksyllä tosi isona ja vaikka ei ehkä kuvassa siltä näytäkään niin nyt se on jo vähän pieni, höh!

Seuraava erittäin tärkeä asia on ollut välikausivaatetuksen löytäminen! Olen kolunnut Facebook-kirppareita tuhat kertaa päivässä, koska täältä tunnetusti ei saa mitään kivoja, paitsi jotain tyhmiä yksivärisiä. Musta ne on kivan näköisiä muiden lapsilla, mutta Lucakselle sellaista en ostais koska niissä näkyy lika HETI. Kuosilliset antaa vähän enemmän anteeksi ja nojoo, on ne yksiväriset kyllä mun silmään ehkä vähän liian tyylikkäitä tollaiselle tolvanalle taaperolle.

Erästä ihanuushaalaria olen himoinnut kuukausikaupalla, mutta koska hinta oli 60 euroa (jos joku nauraa siellä partaansa "niin paljon muka, haha" niin mä nauran teille), en ole raaskinut ostaa koska siihen tulisi vielä tietysti hullut postikulut tänne lähettäessä. Kunnes tänään joku vinkkasi että kyseisessä nettikaupassa on 20% alennukset! Jebou, se lähti heti tilaukseen, koska mun ihania Suomisukulaisia on tulossa parin viikon päästä joten ne tuovat sen tietysti tullessaan! Nyt täytyy vain toivoa että kylmä kevät jatkuu huhtikuussa eikä tule mitään kamalaa hellettä kuten usein on käynyt. Otin tosin aika ison koon joten toivoa on että se menisi vielä syksylläkin.

Mitä vielä? Kalenteri on ihan täynnä kaikenmaailman remonttiin liittyviä treffejä, saapas nähdä milloin ollaan valmiita kaiken esivalmistelun kanssa. Mä tosin jään aika usein vain haahuilemaan sisustusjuttuja, jotka nekin stressaa aikalailla! Meillä on myös tähän asti ollut Stefanin veljen ruokailuryhmä (jonka päällä tämä tietokonekin on) mutta nyt se ottaa tämän muuttaessaan mukaansa (onneks) joten me otetaan terassin pöytä siihen saakka kunnes remontin jälkeen muutetaan takaisin! Mutta mistäs tuolit? En tahdo noita terassin jättimäisiä tuoleja mutta mitään väliaikaistuolejakaan ei ole järkeä ostaa mutta mistäs minä tiedän mitkä tuolit remontin jälkeisen kodin ruokapöytään sopii ja ARRGH! En ala.

Mutta jos jotain ei stressiä aiheuttavaa: sain vihdoin POLKUPYÖRÄN! Vielä pitää ostaa siihen Lucakselle istuin (ja kypärä tietysti) niin päästään fillaroimaan, veikkaan että se tykkää pyöräilystä aikalailla! Tai sitten se huutaa naama punaisena, enpä yllättyis siitäkään, se on nykyään tosiaan melko arvaamaton kaveri... Hommasin niille pian saapuville Suomisukulaisille tosta 600 metrin päästä lomakämpän joten vähänkö olis hauska suihkia aina fillarilla sinne!

Oho, pitäisköhän useamminkin pitää näin pitkiä taukoja kun kertyy näin paljon pelkkää blablata! Olis vieläkin vaikka ja mitä mutta enää ei ehdi, on ihan oikeaakin tekemistä ennenkuin Lucas herää, heibba!

Viikkosupersoppa

Kohta se on ohi, byhyy, enää puolitoista päivää! Teistä kiva, musta ei, koska seuraavien talviolympialaisten aikaan en satavarmasti ole kotiäiti joten tällä tahdilla seuraaminen ei ole mahdollista. Torinon olympialaiset oli myös aika jees, koska lusmuilin silloin lukiossa. Vancouverin aikaan olin Stubaissa duunissa ja kisat tuli aikaeron takia niin typeriin aikoihin ettei ihan mitään huuhaata oikein jaksanut öisin katsella, pelkästään niitä tärkeimpiä. Joten antakaa anteeksi, tämä on nyt ainutlaatuista!

Näinkin sinisinä me yritettiin eilen kannustaa Suomea kiekossa mutta ei ihan auttanut, Ruotsi oli yksinkertaisesti parempi!

Kuten todettua, ei me sentään kokoajan vain sisällä olla. Meillä on ollut tälläviikolla jos jonkinmoista härdelliä remontin suhteen - ehkä tärkein uutinen on se että me ostettiin keittiö! Sen kanssa on tosiaan ollut vähän stressiä, koska tuntui ettei saada siitä ikinä juuri niin täydellistä kuin tahdotaan, aina oli jotain pielessä. Nyt voikin ottaa vähän rennommin kun on edes yksi asia täysin hoidossa! Se oli kuitenkin melko tärkeä saada hoidettua ajoissa, jotta saa tietoon minne vesi- sekä sähköjohdot täytyy sijoittaa.

Teetätettiin aika monet suunnitelmat ja tarjoukset, lopulta ehkä hieman yllättäen parhaaksi osoittautui kotimaisen, melko ison huonekalufirman tarjous. Budjetti oli 15 000 euroa ja juuri siihen hinta laski, saatiin hieman alennusta Stefanin hyvien taustatutkimusten ansiosta, yrittivät meinaan myydä meille melko kalliita laitteita mutta yritykseksi jäi! Jos joku tahtoo kuulla enemmän meidän tulevasta, ihanasta keittiöstä, voin siitä tietysti enemmän kirjoittaa!

Muitakin asioita on toki täysin hoidossa, käytiin Kitzbühelistä (^ jossa Lugi olis tahtonut mennä esimerkiks kouluun) hakemassa vähän lomakkeita jotta saadaan varmasti kaikki mahdolliset avustukset jotka tuleekin tosiaan olemaan melko hurjat! Kyseessä on siis osavaltion maksama energiatuki josta olen jo aiemmin kertonutkin, sitä saa nykyään kuulemma myös Suomessakin vanhaa taloa saneeratessa. Tai kuten mun sisko sanoi - remonttisossu, haha!

Muita uutuuksia en nyt tähän hätään muista, paitsi uusia vaatteita! Munhan oli pakko tilata se uusi talvitakki koska jätin sen vanhan Suomeen ja vaikka kunnon talvea tässä tuskin enää nähdäänkään, onpahan valmiina ensi vuonna odottamassa. Ja koska olen niin pihiläinen, oli fiksu ostaa nyt kun ovat alennuksessa! Omanihan maksoikin sitten hurjat 19,95 euroa! Samaan syssyyn tilasin Lucakselle bodeja ja ihanan jumpsuitin, kun samasta verkkokaupasta saa monia eri merkkejä.

Nyt alan kehittelemään jotain ruokaa, tein jo mulle ja Lugille lounaaks superhyvää kasvissosekeittoa mutta se oli tosiaankin niin hyvää että syötiin se melkein kokonaan! Ups! Mulla olis niin paljon kaikkia juttujakin mutta no can do, ensi viikolla sitten, tai no, saa nähdä kuinka kauan mulla kestää taas huomata että myös olympialaisten jälkeen on elämää! Katsotaan saako tänään illalla masentua vai juhlia matsin jälkeen, apuapuapua heippa!

Rakkaushaalareita

Joku muistanee millainen haalaristressi mulla viime syksynä talvihaalarista tuli ja kuinka lopulta sitten löysinkin juuri sen oikean. Se oikea löytyi Facebookin kirppikseltä josta melko varmasti välikausihaalarinkin aion etsiä - löytämäni talvihaalari oli täydellisessä kunnossa, siinä ei näkynyt missään mitään käytönjälkiä ja mikä oli hinta? 40 euroa. Reimatecin laadukas veden-, tuulen- ja varmaan sodanpitävä toppahaalari! Neljäkymmentä euroa!

Enivei, jotta välikausihaalarin kanssa ei kehittyisi samanlaista stressiä, olen jo alkanut katsella sopivaa! Himoiten tutkin tottakai myös uusia haalareita, mutta olen niin pihi että en millään malttais maksaa yli sataa euroa vaatekappaleesta jonka saa yhtä hyväkuntoisena halvemmallakin. Vaikka Reiman vaatteet on älyttömän leveitä eli ei ihan passaa ton meidän hoikkiksen varteen, on ne kuitenkin niin hyviä (ja söpöjä) että en ole vielä edes katsellut muita!

Reimashopissa vieraillessani tein taas aivan mahtavia löytöjä - TYTÖLLE! Pojalle on taas paljon hankalampi etsiä juuri sitä oikeaa, kun taas noita tyttöjen haalareita voisin klikkailla ostoskoriin heti kymmenen! Kokosinkin löytämiäni lemppareita - tytölle siis!

Reimatec® Curious / Reimatec® Unelma

 Reimatec® Irena

Reimatec® Dindi

Reimatec® Jeni / Reimatec® Anna / Reimatec® Itz

No mutta, ei meidän poikien äitienkään tarvitse olla kovin huolissaan, löysin mä taas muutaman pojallekin sopivan ihanuuden.

Reimatec® Fella

Reimatec® Hian / Reimatec® Huugo

Nojoo, ennenkuin tämä lähtee taas ihan käsistä taidan lopettaa tuolla haahuilun ja mennä takaisin niille Facebookin kirppareille! Mutta ihan totta, te joilla on (mieluiten pyöreä) tyttölapsi jolle etsitte haalaria - joko pakkaselle tai kurakeleille, menkää äkkiä pian tonne Reimashopiin! Siellä on just menossa hullut alet ja monen hyväksi toteamia superhaalareita saa ihan typerän halvalla!

Nämä haalarit on tosiaan kaikki ihan sekaisin sekä talvi- että välikausihaalareita, otin vain niitä söpöjä ilman mitään realistisia ajatuksia! En usko että uskallan ostaa Lucakselle talvihaalaria ennen syksyä, koska koko menis ihan satavarmasti pieleen. Mutta jos joku uskaltaa, niin ostakaa! Halvalla lähtee! Nyt mun pitää varmaan siirtyä etsimään jostain Molo Kidsin jälleenmyyjää, se kun kuulemma sopis Lugin vartalolle! Enhän ole ainoa haalarifriikki, enhän?! Adios!

Bloggaaja, älä erotu!

Mammablogeissa on kierrellyt nyt muutaman päivän ajan leikkimielinen "Oletko supermammabloggaaja?"-testi. Tiesin jo ennen testin lukemista etten kuuluisi tähän kastiin mitenkään, koska vaikka luen paljon suomalaisia mammablogeja, en silti ymmärrä suurinta osaa kirjoittajien hehkutuksista jotain vaatetta tai tavaraa kohtaan.

Tänään tekstin kuvituksena toimii mustelmaposkinen (ei, en tiedä mistä se(kään) on peräisin) itse tosi siististi syövä aamupalasankari!

LAPSESI OMISTAA SEURAAVISTA TAVAROISTA:

[  ] Sophie the Giraffe

[  ] Ainun ensipupu

[x] Brion taaperokärry

[  ] SkipHop-leluja

[  ] Lamaze-leluja

[  ] BabyBjörn-sitteri

[  ] Mitä tahansa Färg&Form-merkkistä

[  ] Manduca TAI Tula

[  ] Stokken Tripp Trapp-tuoli

+ ainakin yhden vaatteen seuraavilta merkeiltä:

[  ] Polarn o. Pyret

[  ] Mini Rodini

[  ] Newbie

[  ] Pomp de Lux

[x] Me & I

Niin. Vaatteista en sano mitään, koska niistä olen kirjoittanut jo moneen otteeseen, esimerkiksi täällä. Paitsi että noi lasten "merkkivaatteet" on musta melko rumia, on niitä myös kaikilla. Musta on paljon kivempi että Lucaksella on erilaisia vaatteita kuin muilla, täällä paikalliset ihastelee suomalaisia kuoseja ja sitten taas finskeille on hauska näytellä paikallisia vaatteita!

Moni pitää noita suosittuja merkkejä tottakai kauniina, mutta en tiedä olisiko niitä kaikilla jos ne eivät olisi niin suosittuja. Jos esimerkiks Mini Rodinin kuosit koristaisivat jotain markettirutkuja, niitä tuskin bongaisi joka blogista. Eikö erilaisuus olekaan rikkaus? Olenko muka ainoa josta on kivaa kun jokaiselta ei löydy samanlaisia vaatteita kuin omalta beibiltä?

Tavarat ymmärrän paremmin, koska jos lukee monesta blogista paljon hyviä käyttökokemuksia jostain lelusta tai tarvikkeesta, on sellainen myös kiva ostaa kun tietää että ostos tuskin tulee olemaan turha! Esimerkiks noista Lamaze-leluista olen lukenut monta ylistystarinaa ja ihan hyvin voisin itsekin sellaisia ostaa.

Mutta ehkä se on se ero - mä ostaisin jonkun tavaran sen käytännöllisyyden vuoksi, joku ostaa niitä ihan vain siksi koska kaikilla muillakin on. Esimerkiksi taaperokärryä valitessani päädyin monia vaihtoehtoja punnittuani lopulta Brioon, koska siitä luin eniten hyvää ja se oli mun mielestä kaikista sievin.

MAMMABLOGGAAJAN ELÄMÄ JA TEOT

[  ] miehesi kulkee blogissa nimellä Isi tai Isimies

[x] olet naimisissa tai häät ovat vähintäänkin suunnittelutasolla

[  ] olet osallistunut ainakin yhteen mammamiittiin blogiurasi aikana

[x] kirjoitat blogiin kuukausikatsauksia lapsesi kehityksestä ("Mussukka 1 kk, Mussukka 2 kk jne.)

[  ] jos olet raskaana, kirjoitat tasaviikkopostauksia!

[x] ja vauvan synnyttyä tietenkin synnytyskertomuksen

[  ] olet toteuttanut blogissa vähintään yhden yhteistyöarvonnan

[  ] ...ja vähintään yhden kysymyspostauksen

[  ] teet Instaweek-postauksia

[  ] sinulla on meneillään laihdutuskuuri tai elämäntaparemontti

[  ] blogillasi on Facebook-sivu

Tämäkin on vähän huono mulle, koska en oikein nykyään enää tiedä kenelle tätä blogia itseni jälkeen eniten kirjoittelen - Suomitutuille vai teille muillekin "tuntemattomille" lukijoille! En mitenkään tietoisesti pyri välttämään mitään joka blogissa näkyviä juttuja, mutta en myöskään tykkää tehdä kaikkia asioita samanlailla kuin kaikki muut, ihan vain koska ne on in.

"0-8 pistettä: Aloittelija

Olet vasta pääsemässä bloggaamisen makuun tai välttelet tietoisesti äitibloggaajien kliseitä. Ehkä haluat kulkea omia teitäsi, ehkä et vain tiedä mikä on blogimaailmassa pinnalla juuri nyt. Aloita vaikka nyt ensiksi liittymällä Facebookin Äiti Bloggaajat-ryhmään - sieltä löytyy vertaistukea.

9-17 pistettä: Wannabe-mamma

Olet hoksannut muutaman blogimaailman kirjoittamattomista säännöistä, mutta vähän on vielä matkaa huipulle. Osaat jo tunnollisesti valokuvata kaikki ostoksesi ja postata blogiin, ja seasta löytyy sekä Polarn o. Pyretiä että Cittarin alepotkareita. Nyt vain äkkiä järkkäämään arvontoja ja blogimiittejä...

18-25 pistettä: Supersopuli

Olet äitibloggaajien eliittiä! Namedroppailet merkkien nimiä sujuvasti keskustelun lomassa ("Mussukka, älä tahraa niitä Rodineja!") niin ettei keneltäkään jää huomaamatta että teiltä löytyy kaikki tavarat jotka ovat tällä hetkellä in. Et löydä hetken rauhaa instaweek-postausten, kuukausikatsausten ja rakas joulupukki-näitä-kamoja-haluamme-seuraavaksi-kollaasien keskeltä. Pitäisikö jossain välissä muka ehtiä kirjoittaa jotain ihan tavallisiakin tekstejä...?"

Mähän keräsin pisteitä hurjat viisi, joka olikin musta ihan maksimaalinen summa! Testi oli siis tosiaan ihan leikkimielinen ja kieli poskessa tehty, mutta kyllähän se aika paljon kertoo - jos tahdot olla "eliittiä", sulaudu massaan, älä erotu!

Haha, mä olen enemmän kuin mielelläni täällä aloittelijakastissa ja hihittelen joka blogista löytyville blogimaailmassa pinnalla juuri nyt-asioille! Toki jos tahdotte antaa jotain palautetta joka ei liity eliittitavaroihin, niin kertokaa, kyllä mä kiltisti kuuntelen vaikka en välttämättä lupaakaan niin tehdä! Ciaoo!

Luukku 21: Ihanan muodikasta

Mainoksia tai kuvastoja katsellessani kiitän usein maailmaa siitä, että en ole muotihullua sorttia. Siitä, että asun landella enkä missään suuressa kaupungissa jossa joku katsois mun halpisvaatteita nenän vartta pitkin. Tai no, eipä sekään mua kyllä liiemmin kiinnostais vaikka katsoiskin. Joskus peruskouluaikana oli tärkeää, että oli samanlaiset vaatteet muiden kanssa. Onneks ei enää!

Ehkä tässä sitten tulee taas se mun suvaitsevaisuus esiin - mulle on ihan sama mitä muut ihmiset päälleen pukevat, ei paljoa liikuta. Mutta ei se mua silti estä pitämästä niitä vaatteita rumina, kyllähän moni pitää munkin ryysyjä ihan kamalina. Kuten sanoin, senkus pitävät. Ainakaan mä en ole kuluttanut niihin mitään friikkisummia, vain syystä että koska ne on muotia.

Etsin tuossa taannoin uutta talvitakkia, siis kaupunkikäyttöön. Menin H&M:n sivuille, sieltä kun tekee usein aika halpoja löytöjä, vaikka vaatteet ei laadultaan ehkä olekaan mitään huippuluokkaa. Mutta mitä kamaluuksia siellä niiden taviksien lisäksi olikaan tarjolla!

Kuvat H&M

Siis ei moro! Muodikas on sama asia kuin kallis, ja taas voin sanoa että kiitos kun ei tarvitse sellainen olla, tack och adjö, pitäkää hirvityksenne!

 Kuvat Mango

Mango yllätti, sieltä jouduin ihan etsimällä etsimään näitä kamaluuksia! Keskimmäisellä on kunnon hinta, muotivaatteet on yleensä niin rumia ettei ne todellakaan ole niiden järkkyhintojen arvoisia!

Kuvat Zalando

Kaikista kamalimmat tarjosikin Zalando! Myös hirveimmät hinnat löytyivät sieltä!

Ainoat vaatteet, joihin suostun kuluttamaan suurempia summia, on laskukamat koska niiden on oltavakin laadukkaat. Löysin esimerkiks ihanat uudet laskuhousut pari vuotta sitten, oikealta hinnaltaan 230 euroa, mutta koska oli kesä (ja koska ne olivat edelliskauden mallistosta, ai kamala) ne olivat tarjouksessa puoleen hintaan! Kiitos ja hei!

Oletteko te näitä kalliin muodin perässä juoksijoita vai niitä, jotka ovat tehneet kamalia löytöjä joista mietitte että kuka niitä tahtoo päällensä pukea vai olenko ainoa sorttiani - haaveileeko kaikki muut rikkaudesta niin että voisivat niitä hirvityksiä ostella?

Luukku 16: Kengätön kakara

Miksei Lucaksella ole kenkiä jalassa? Eikö sillä ole kenkiä? Tällaisia kysymyksiä saan melkein joka päivä joltakin tutulta. Ajattelin nyt vastata ihan oikein erillisen postauksen muodossa, jotta ihmettelijöiden ei tarvitsisi enää ihmetellä!

Stefan ei puutu Lucaksen pukeutumiseen kovin paljoa. Se laittaa kiltisti ne vaatteet mitkä valitsen (pakko valita, koska sen väriyhdistelmät on aina ihan hirveitä) ja kysyy usein ulos lähdettäessä mitä Lucakselle laitetaan päälle, mä kun tietysti tiedän paremmin millä vaatetuksella se pärjää missäkin kelissä. Kenkäasiassa se on kuitenkin ollut ehdoton - ei kenkiä lapselle, joka ei vielä osaa kävellä.

Se lukee mielellään faktatietoa lastenhoitoon liittyen ja ottaa selvää asioista. Internetin ihmeellisestä maailmasta se oppikin, että taaperon jalka voi kärsiä siitä, kasvaa vääristyneeksi, jos sille tungetaan kengät jalkaan liian aikaisin ja usutetaan liikkeelle. Liian aikaisin tarkoittaa siis aikaa, kun lapsi ei osaa vielä kunnolla kävellä.

(Osaan myös juosta tukka hulmuten...)

Lucas oppi pari viikkoa sitten kävelemään ja tallusteleekin sisällä kokoajan, se ei konttaa enää juuri ollenkaan. Jos se konttaa ja siltä kysyy eikö se osaakaan kävellä, nousee se heti pystyyn. Ulkona se ei kuitenkaan suostu oikeastaan edes seisomaan yksin, saati kävelemään, tuettuna se kävelee jonkin verran. Olettaen ettei sillä ole kengät jalassa, vaan sellaiset toppatossut.

Jos sillä on kengät jalassa, ei se ulkona lumessa konttaillessaan oikein pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin tossujen kanssa, vaan se jää ihmettelemään että mitkä ihmeen kovat töppöset sen vauhtia hidastaa. Toki nuo talvikengät on vähän korkeavartisemmat, joten ihan ymmärrettävää että ne haittaa menoa. Ehkä se sen sukkaviha hankaloittaa myös sellaisten kauheuksien hyväksymistä.

Koska Lucas ei ole tosiaan aiemmin osoittanut kiinnostusta kävelemiseen, on ensikenkien osto jäänyt odottamaan aikaansa jotta voidaan varmasti ostaa oikean kokoiset, lahjoina saatuja ja mun kaverin pojan vanhoja meillä on vaikka kuinka. Ensikengäthän ei saisi kuitenkaan missään nimessä olla jonkun vanhat, joten nyt meillä olisikin edessä kenkien osto!

Mitähän mamit suosittelisivat tällaisille talvikeleille ensikengiksi? Huomio: niiden ei tarvitsisi kuitenkaan olla mitkään arktisessa -40 asteessa lämmittävät superkengät, koska meillä kylmä tarkoittaa -10°C. Ihan tavalliset, hyväksi havaitut talveen sopivat kengät, joilla on hyvä opetella kävelemään myös siellä ulkona. Sen olen kuullut että lasten ensikengät on kalliita!

Ehkä me mennään jo huomenna sovittelemaan popoja, koska Innsbruckin kurkkunenäkorvatohtori perui TAAS Lucaksen huomisen kontrolliajan. Soitin tänään varmistaakseni onkohan herra paikalla, mutta vastaanoton täti kertoi hänen olevan lomalla. LOMALLA! Just viime viikolla siirsivät ajan tälle viikolle, eivät sitten silloin muka tienneet että tohtori lähteekin lomalle!

No, ei haittaa, Stefanilla on niin kiire duunissa että sillä on vain yksi vapaa tällä viikolla joten kiva vaan ettei sitä tarvitse kuluttaa lekurireissuun. Tosin olis ollut kiva käydä Innsbruckin joulumarkkinoilla, mutta onhan niitä meilläkin! Nyt ruuanlaittoon, kertokaahan niitä suosituksia kiitooos! :)

Palasia päivästä

Kun Stefanin herätyskello aamulla soitti joskus puoli kahdeksan aikaan, pomppasi Lucas samantien sängyssään seisomaan ja alkoi höpöttämään, ihan kuin se olisi ollut jo kauemmin hereillä ja vain odottanut että mekin herätään. Kurkistin verhojen välistä ulos - lumi ei ollut sulanut, päinvastoin, sitä oli tullut lisää ja sitä tuli yhä vain edelleen!

Aamupalan jälkeen lähdettiinkin heti pihalle! Kiitos suuresti teille kaikille ketkä suosittelitte ja kehuitte Reimatecia, se on täysin kehujensa väärti! Tänään lumi oli jo enemmän pakkaslunta, mutta eilen se oli ihan pelkkää litimärkää loskaa ja vaikka Lucas konttaili ja istuskeli maassa pitkät tovit, ei se ollut sisäpuolelta mistään kohdalta edes kostea!

Ikkunastakin oli vielä niin kiva ihastella ulkona näkyvää lunta kun oli koko jäbä pysynyt niin hyvin kuivana!

Gay vai ei... Haha.

Lounashetki paisui taas hetkestä ikuisuuteen kun ei meinannut oikein maistua, mutta iltapäivällä muuttui ääni kokonaan kellossa. Lucaksen masu oli vähän pipi eikä oikeaa ruokaa mennyt alas lusikallistakaan, joten päivällinen olikin pelkkä omena. Iltasnacksinä päärynä.

Mikään ei ollut hyvin, kirjoja jaksoi lukea ehkä minuutin kunnes se tylsistytti, palikoilla rakentaminen oli ihan tyhmää, ylipäätänsä oikeastaan kaikki lelut vain nostivat ärsytystä ja itkun tuherrusta. Sylissäkin oli aika kamalaa, mutta se meni edes jotenkin.

Mutta onneksi kello alkoi vihdoin lähentelemään sitä aikaa, että päästiin kylpemään! Siitäkös taapero vihdoin riemastui! Ja joo, sillä on hampaita about miljoona...

Osaan myös pestä itse hiukseni...

Kylvystä poistuttua elämä oli jo vähän kivempaa, aina niin pitkään kun äiti ei yrittänyt tehdä mitään tyhmyyksiä, esimerkiksi siivota keittiötä. Stefan teki tänään sellaista ruokaa että koko keittiö oli täynnä pannuja ja kattiloita ja sanoin ettei sen tarvitse siivota kerta sillä on duunipäivä. Harmi. No, sain mä raivattua siihen sen verran tilaa että sain Lugin iltapalan tehtyä.

Onneks puuroa menikin alas iso lautasellinen! Maitoa ei tippaakaan, mutta se ei niin haittaa. Pääasia että on jotain masussa. Kuvittelin nukkumaanmenon kestävän vähintään tunnin, mutta Lucas tahtoikin itse mennä sänkyyn. En malttanut jättää sitä yksin kun se oli kuitenkin niin ressukka, vaan laulelin sille vielä melkein puoli tuntia, niin pitkään kunnes hengitys vaihtui nukkuvan tuhinaksi.

Nyt toivon että Stefan jo pian tulis töistä, tilasin meille oikeastaan joululahjaksi Prison Breakin kaikki tuotantokaudet mutta ajattelin että voidaan me yksi kausi jo ennen joulua aloittaa, paketoin loput sitten pukinkonttiin... Saa nähdä onko se yhtä hyvä kuin silloin joskus sata vuotta sitten! Kauniita unia!

Talvitamineet!

Mulle kävi vähän hassusti Lucaksen talvivaatteiden kanssa! Yksi toppahaalarihan meillä jo oli, mutta olin kokoajan sillä mielellä että Lucas tarvitsee vielä toisenkin. Ei todellakaan miksikään "kauppahaalariksi", joita monet äidit ostavat beibeille ihan vain turhamaisuuksissaan - tosin myönnän, en mäkään tahtois viedä Lucasta ihmisten ilmoille missään likaisessa rikkinäisessä rymyhaalarissa, mutta en todellakaan myöskään ostais 200 euron haalaria vain sitä varten että sitä voi kauppareissuilla esitellä muille ihmisille, mutta leikkiä sillä ei voi ettei jälleenmyyntiarvo laske.

Turhamaisuuden sijaan mulla ykkössyynä oli sää. Täällähän talvet on tosiaan enemmän kosteita kuin kylmiä koska aurinko lämmittää niin hurjasti jolloin myös lumi sulaa, joten on sitten kiva että jos tahtoo mennä päivän aikana useammin kuin kerran ulos niin on aina kuiva haalari valmiina. Ja mehän halutaan! Mutta tosiaan, tahdoin ainoastaan toisen haalarin sen meidän perintöpuvun lisäksi, mutta nyt kävikin niin että niitä onkin yhteensä kolme! Minä, fiksu antimaterialisti, sorruin kolmeen!

Facebookin kirpparilta bongasin ihan täydellisessä kunnossa olevan Reimatecin. Tämä ei nyt oikein sopinut mun "en halua mitään tummaa"-vaatimukseen, mutta kun halvalla (40 euroa) sai niin oli pakko, Reimatecit on laadukkaita! Ja onhan tossa vähän keltaista, haha. Tässä miinuksena on se, että tämä on tosi leveä, eli tehty pulleille lapsille eikä Lucaksen kaltaisille hoikkiksille. Mutta tästä tuli heti Stefanin lemppari, musta noi örkit on kyllä enemmän söpöjä kuin miehekkäitä!

Mun sisko ja äiti ilmoittivat löytäneensä niiltä töistä ihan Lucaksen näköisen haalarin, eli tämän Muumin. En oikein osannut sanoa tahdonko sitä ennenkuin näen sen jonkun päällä (sisko kyllä ehdotti jospa tunkisi 3-vuotiaan tyttärensä siihen ja ottais kuvan), joten mami toi sen näytille tänne tullessaan. Ja olihan se söpö! Ja älyttömän halpa (alennuksien kera 25 euroa), joten olihan sekin tietysti pakko ottaa... Tämä on varmasti ainoa laatuaan täällä päin, täällähän kukaan ei ole koskaan edes kuullut Muumeista. Tässä on myös tosi söpö pehmeä karvahuppu!

Ja sitten oli vielä tämä kaverin pojalta peritty Lindexin toppahaalari (Lucasta ei kiinnostanut tossa vaiheessa enää poseerata). Tuo on musta ihan tosi paksu ja ei ehkä ihan niin joustava kun noi kaksi edellistä, mutta varmasti tulee tarpeeseen, ehkä meilläkin on tänä talvena taas oikein kylmiäkin päiviä! "Taas"... Juurikin tämän kyseisen haalarin entinen omistaja on samanlainen hoikkis kuin Lucas ja mun kaveri sanoikin että Molo Kids on ehkä ainut mikä sopii oikeasti hyvin tollaisille kapeille vartaloille.

Oikealla talvikuteisiin liittymättömänä bonuksena on vielä Lindexin Muumijumpsuit jota metsästin ikuisuuden netistä, mun kaveri kävi Helsingissä kysymässä liikkeistäkin ja olin jo menettänyt toivoni, kunnes joku Facebookin kirpparilla sitä mulle tarjosi! Ja onhan se ihana, kannatti nähdä kaikki se vaiva ♥ ! Tosi harvoin saan pakkomiellettä jostain vaatteesta, mutta tämä oli kyllä sellainen, varsinkin kun en löytänyt mistään mitään kivoja jumppereita.

Kuvat on vähän miten sattuu otettuja, koska en tosiaan pysty yhtään katsomaan mistä otan kuvaa koska näyttö on ihan valkoinen. Ehkä se taas pian toimii tai ehkä mä vielä joskus raaskin ostaa jonkun paremman kameran! Ehkä saitte kuitenkin vähän selvää ja jos saitte niin mitä tykkäsitte tällaisen pihin mamin valikoimista kuteista? Ootteko tehneet halvalla hyviä löytöjä vai ostaneet suosiolla uutta, kallista ja laadukasta? Nyt pitää mennä, Lucaksen Lena-serkku on mummolla kylässä ja pojat meni jo edeltä, ciaooo :) !

Lokamegaterkut!

Joo, sorry, tiedetään! En vain edelleenkään voi istua koneella jos Lucas on hereillä ja oon kaksin sen kanssa kotona, koska se alkaa pureskelemaan mun jalkaa tai karjumaan. Stefan teki ikuisuuden pelkkää hyppyvuoroa joten ei huvittanut kuluttaa sitä vähäistä yhteistä aikaa tässä istumiseen, onneks sillä on vihdoin vapaata! Lucaksen päikkärit oon kuluttanut erilaisten mitä upeimpien projektieni parissa ja illalla kun se menee nukkumaan katson Täydellisiä naisia siihen saakka kunnes Stefan tulee duunista. Toi vika kausi on ihan superjännä, käääk!

Toissapäivänä mun oli pakko järjestää pitkästä aikaa kuvia, koska muistikortti oli ääriään myöten täynnä (toisen olinpaikasta ei ole havaintoa). Mulle on hyvin tärkeää että kuvat on järjestyksessä päivämäärälleen oikein, koska jos etsin jotain ei löytäminen kauaa kestä kun tiedän mistä etsiä! Nämä on siis pelkästään tässä viimeisen vuoden aikana otettuja... Joo. Mun vuosilta 2004-2012 mulla on vielä yli 17 000 otosta. Kyllä, mä rakastan valokuvia!

Lokakuu toi vihdoin tullessaan kunnon syksyn, vaikka päivisin onkin ollut edelleen liian lämmintä sille uudelle ihanalle välikausihaalarille... Byhyy. Ollaankin Lucaksen kanssa ulkoiltu usein siis vasta kun isi on illalla palannut duuniin puoli kuudelta. No okei, kyllä me päivänvaloakin ollaan välillä käyty katsomassa. Tänä aamuna nouseva aurinko oli värjännyt keittiön ikkunasta näkyvän vuoriryhmän ja taivaan ihan punaiseksi, Lucas katsoi niitä ihmeissään monta minuuttia!

Syyskuun vikana iltana oli vielä näin lämmin!

Mutta onneks lokakuu tuli ja vähän viileni, yhtenä iltana tarvi jopa talvipipon päähän!

Eilen meillä oli vihdoin ja viimein MKP-tutkimus! Viimeisin oli tosiaan viisi kuukautta sitten joten on tätä odotettukin. Joo, jos kaikki on kunnossa niin Itävallassa ei lekurilla turhaan ravailla! Onneks seuraavan kerran päästään jo parin kuukauden päästä, kun otetaan monivaiheisista rokotuksista viimeiset. Meidän oma ihana tohtori ei ollut taaskaan paikalla, vaan eräs naispuolinen lääkäri jota Lucas vihas! Oli kyllä kamala tutkimus, Lucas vaan itki ja karjui eikä suostunut isin sylistä pois ollenkaan. :D Saatiin me mitat sentään otettua!

Paino: 9070 g

Pituus: 75,5 cm

Pipo: 46 cm

Mihinhän noita mittoja vertais, kun ne on tosiaan melko pitkän ajan päästä.. No enivei, juhannuksena Lucas tosiaan painoi 7,8 kiloa, kuukausi sitten pituus oli 74 cm ja päänympärys viisi kuukautta sitten 44 cm. Kasvaa normaalin tasaisesti ja muutenkin kaikki oli ihan perfekt, yleistutkimuksen lisäksi lääkäri teki myös silmätutkimuksen.

Tässä vaiheessa meni vielä hyvin kun lääkäri ei ollut saapunut...

Lääkärin jälkeen ajatuksena oli käydä ihan meidän normikaupassa, mutta käytiinkin nappaamassa Lucakselle ruokaa kotoa ja lähdettiinkin Wörgliin. Tai no, ensin yritettiin käydä Kufsteinissa mutta ei löydetty sieltä mitään ja kaupungissa oli tosi tyhmä ajella joten ajeltiin suosiolla tuttuun ja turvalliseen Wörgliin! Sieltä oli tarkoitus etsiä Lucakselle syyspipo, mutta mukaan tarttuikin kolme talvipipoa sekä kauluri, kyllä se talvi sieltä pian tulee...

Joo, Lucas ei oikein aamusella innostunut kokeiluista, no eihän ne yöpaitaan sovikaan!

Tänään käytiin aamulla kävellen lähikaupassa hakemassa kakkutarpeita, koska meillähän juhlitaan täällä pian syntymäpäiviä! Kyllä, ylihuomenna meidän pieni vaavero muuttuu iällisesti taaperoksi... Apua! Onneks se on edesauttanut tätä muutoksen hyväksymistä jo pitkään kaikella sillä terrorisoinnillaan mitä se järjestää!

Ihanien lemmujen näkemisen sai Lugin iloiseksi! Meillä vähän venähti (ylläri, meillä tuntuu usein vähän venähtävän...) kaupassa ja takaspäin tullessa alkoi olla Lucaksen päikkäriaika joten piti kantaa sitä ettei se nukahda vaunuihin, muuten olis ollut päikkärit pilalla!

Nyt mun pitää alkaa tekemään riisipiirakoita (koska himoitsen munavoita), ne onnistui viime (eli ensimmäisellä) kerralla ihan täydellisesti! Oon aina ajatellut että ne on hullun hankalia tehdä mutta eihän ne edes olleet! Mulla on paljon muutakin kerrottavaa, mutta nyt täytyy ihan totta mennä, adiooos :*

Pikaterkut!

Oho, minne katosi taas yksi viikko? Oho, en tosiaan tiedä! Stefanin mummo ja pappa Achenseeltä olivat yks päivä käymässä ja menin ihan shokkiin kun pappa sanoi että Lucaksellahan on ensi viikolla synttärit. ENSI VIIKOLLA JO? Tiedän kyllä varsin hyvin minä päivänä lapseni on syntynyt ja tiesin kyllä että se on tässä kohta, mutta että se on jo viikon päästä!

Ensimmäinen vauvavuosi alkaa olla ohi. En tiedä ymmärtävätkö lapsettomat noiden sanojen merkitystä samanlailla, ainakaan itse en ennen ajatellut sitä mitenkään erikoisemmin. Vauva täyttää vuoden, okei, mutta onhan niitä synttäreitä joka vuosi. Ensimmäisen vauvavuoden päättyminen on kuitenkin ihan ainutlaatuista ja mulla meinaa tulla itku jo nyt, joten jatkan joku toinen kerta!

Yritän kuvien avulla muistella mitähän on tapahtunut... Pöydällä olevat Stefanin mummon tuomat kukat muistuttaa ainakin siitä, että ne kävi tosiaan vieraisilla. Sitten olen näköjään kuvaillut Lucaksen hiuksia, jotka kasvaa ihan hullua vauhtia! Tosin osa tukasta on ihan kiharaa kuten isillänsä, JEE!

Tilasin Suomesta sen välikausihaalarin, koska en vain löytänyt täältä yhtäkään kivaa. Se tuli alkuviikosta, onneks mittailin koon 74 vaikka Lucas käyttääkin lähinnä kokoa 80, koska se on valtava!

Samaan syssyyn tilasin myös töppöset ja rukkaset. Toi haalari oli -50% alennuksessa koska se on vissiin viime kauden mallia, aika kamalaa vai mitä. Sen kanssa käytiin yksi aamu Badeseellä (joo, aamu, koska päivisin on ollut niin lämmin ettei mistään haalarista puhettakaan):

Eipäs, tänään satoi koko päivän! Oli kuitenkin silti pakko päästä myös ulos, Lucas oli innoissaan ja oliskin tahtonut vaan istua nurtsilla siinä sateessa.

Mulla olis iso kasa videoitakin, mutta en osaa kääntää niitä... Mutta tästä saatte yhden oikeinpäin olevan, Lucashan on jo jonkin aikaa työnnellyt taaperokärryänsä kuten taaperon kuuluukin sitä työnnellä! Jatketaan joskus toiste, Stefan tulee hetkenä minä hyvänsä duunista, adiooos!