Huaa, vihdoin Lucas kävi päikkäreille, mikä ihana aamu meillä täällä onkaan ollut :D ! Se heräs jo vähän ennen kahdeksaa (johtuen siitä että se meni nukkumaan jo puoli kymmeneltä) ja yleensä jos se herää "niin aikasin" niin se ottaa pikkutirsat ennen iltapäivän mahdollisia pidempiä unia (jotka nyt tosin vaihtelevalla menestyksellä vaihtelee puolesta tunnista alkaen :D), mutta nyt ne tirsat jäi kun oli niin kiire pitää älämölöä ja puklata litrakaupalla. Missään asennossa ei ollut hyvä, mama oli ihan dorka eikä antanut edes katsoa telkkaria saatika tukehtua viltteihin ja harsoihin! Herra ei toki itkenyt, mutta se epämääräinen älämölö ei myöskään hivellyt korvia. Se puklas ensin yöpukunsa suoraan pyykkikasaan meneväks (sinne minne munkin vaatteita sitten sen puklaamina lensi), sen jälkeen yöbodynsa, sitten annoinkin sen olla vaippasilteen kunnes aattelin et ehkei siellä enää ole mitään puklattavaa - nääää ! Seuraava body oli alle minuutissa märkä. Sen jälkeen se saikin sitten olla ilman vaatteita siihen saakka kunnes silmät alko vihdoin lupsumaan. :D
Äööäääööääetsaaauttaamuaäääöööääöööääööääööää...
Nojoo, nää on näitä sen harvoja huonoja hetkiä joten en kyllä sais valittaa, mutta kun pakkohan teillekin oli tää tieto jakaa ettei taas joku kuvittele kuinka se on ihan synonyymi sanalle aurinko eikä koskaan mun hermoja kiristä. :D Mutta nyt kun istun tässä sohvalla yksin herkkisbiisejä kuunnellen tuore kahvi kädessä on mulla jo ikävä tota pientä ölisijää. Se osaa olla niin
läsnä, enemmän kuin kukaan muu tuntemani henkilö. Ja kun se ei ole läsnä, tuntuu huone kovin tyhjältä ja hiljaiselta. Vaikka sen suusta ei vielä pitkään aikaan tule mitään viisasta ulos, osaa se silti ottaa koko huoneen haltuunsa sillä pelkällä älämölöllänsä, jokeltelullaan, naurullaan ja huulten pärisyttelyllään. En koskaan muuten tiennyt kuinka söpöltä moinen touhu näyttääkään toisen tekemänä, ja nyt veikkaan että moni aattelee tätä lukiessaankin edelleen että what the fuck mutta odottakaa jahka saatte oman Lucaksenne niin ymmärrätte, mun ajatus ei suinkaan ole muuttunut ihan hattaraks vaikka tommosen hattara-aivon kanssa aikaani vietänkin. :D
Se samainen hattara-aivo maisteli muutamana päivänä tosiaan sitä porkkanaa, mutta koska se oli myös niinä muutamina iltoina aivan uskomattoman kiukkuinen ja itkeä vollotti niin aattelin että annan pelkkää pottua ja olipas se sitten onnellinen ja nukahti seuraavana iltana taas normaalisti. Porkkana saattaa allergisoida ensisoseina joitakin vauvoja, mutta myöhemmin tarjottuna menee ihan normaalisti. Ei se välttämättä sen porkkanan vika edes ollut (ei sillä mitään muita oireita, esimerkiks ihottumaa, siis edes ollut :D), ne itkut tais olla ihan vaan sattumaa muiden tekijöiden vuoksi mutta sain siitä typerästä porkkanasta nyt päähänpinttymän enkä tiedä tahdonko kokeilla sitä nyt vielä, meidän harmoniseen iltarytmiin ei kuulu moinen sekoilu. :D Tai ehkä kokeilen taas sitten kun Stefanilla on loma haha. :D
Stefan on tosiaan vielä ens viikon duunissa ja sit sillä on reilun viikon loma! :) Tosin se lähtee neljäks päiväks Serfaukseen laskeen mut jää meille silti viis päivää. Vähän kurjaa toki että se lähtee mutta pakotin sen itse siihen joten en voi kitistä. :D Meinattiin eka että mekin oltais Lucaksen kanssa lähdetty mutta ei me jaksettukaan ja saa isi nyt sit nukkua vuorilla eikä laaksossa. Ehkä mekin sitten ens vuonna. :) Oltiin siellä siis viime talvi duunissa ja Stefan kiipes kaverinsa kanssa Hexenkopf-huipulle pari kertaa (lumikengät jalassa ja alastuloa varten lauta selässä) jonka ne nytkin sitten tahtoo tehdä. Ja saapahan olla rauhassa ilman meitä muutaman päivän, palata vanhaan arkeensa ja siihen kun kaikki oli vielä huoletonta ja helppoa haha. :D
Steve melkein huipulla ja Stefanin pikkujalanjäljet. :D
En ehtinyt/muistanut julkaista tätä ups mutta nyt Lucas on siis kyllä jo hereillä, ihana oma itsensä ja syönyt hyvin ja meidän täytyykin lähteä katsomaan Lena-serkkua ciaoo :*
