Nelivuotias

Huhuu, lupasin tulla kertomaan myös Lucaksen synttärikuulumiset ja nyt kun ei just tällähaavaa ole mitään isompia koulujuttuja tehtävänä tai tekstejä luettavana, on vähän hyvää aikaa ennen seuraavia! Kun herää viikonloppuisinkin ennen kuutta, on hyvin aamuisin aikaa vaikka ja mille... Meillä todellakin pätee "My kids are the reason I wake up every morning. Really freakin' early. Every. Single. Morning." !

Lucas on edelleen avoin ja puhelias tyyppi tuttuja kohtaan. Tuntemattomista sen sijaan se ei nykyään enää aluksi pidä ja saattaa mennä hyvinkin kauan ennenkuin se lämpeää. Paitsi jos ne "tuntemattomat" (ts. esimerkiksi Stefanin isin uusi naisystävä tai ihmiset joiden näkemisestä on kulunut niin kauan ettei se enää muista niitä, esimerkiksi Stefanin vanhoja työkavereita) ovat meidän kotona, silloin se on alusta asti oma iloinen itsensä ja hakee heitä heti leikkimään.

Päiväkodin aloitus syyskuussa oli siksikin melko hankalaa. Totutus kesti kauan, mutta onneksi siellä sattui olemaan juuri samoja ongelmia poteva poika joten saatiin molemmat vertaistukea, Lucas Jonakselta ja mä Jonaksen mamilta ja papalta! Siellä me sen äidin kanssa istuttiin monen monta aamupäivää ja pohdittiin että kuinkahan pitkään meidän täällä vielä pitää hengailla... Lopulta Lucas alkoi viihtyä ja totesi mulle "Lähde vaan kauppaan, heippa!" ja seuraavana päivänä myös Jonas hääti äitinsä pois! Päiväkodille kiitokset lapsenmukaisesta totutuksesta, joka paikassa ei näin ole.

Lucas viihtyi siis monta viikkoa päiväkodissa ja kertoi iloisena aina mitä olivat tehneet. Kunnes eräänä maanantaiaamuna hän totesikin ettei halua mennä eikä todellakaan aio syödä mitään Jausea (itse tehtävä eväs jonka syövät noin kello 10 aikaan). Ja tätä lystiä kesti taas piiitkään, joka aamu sama virsi. Hoitopäivän aikana (joka kestää siis noin 3-3,5h) se ei puhunut kenenkään kanssa saati leikkinyt, ulkonakin vain istua tönötti tätien kanssa. Nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä, eilen oli syönyt jo koko Jausen, toivotaan että tämä tästä helpottaa!

Se siitä, entäs muuten? Lucas on edelleen autofriikki eikä halua katsoa enää edes Prinsessa Sofiaa koska se on muka tyttöjen ohjelma. Yritän kovasti aina painottaa että ei ole olemassa tyttöjen tai poikien ohjelmia vaan ihan voit katsoa mitä haluat, mutta ei mene läpi. Dora The Explorer on sentään vielä hauska - ehkä koska siinä opetellaan myös englantia josta Lucas on kovin innostunut. "We did it, we did it!" se laulaa jos esimerkiksi ehdittiin ylittää suojatie ilman että liikennevalo alkoi vilkkua. Päiväkodissa sillä onkin hyvin multiculti-ryhmä, niillä on siellä 20 lapsen ryhmässä muistaakseni kahdeksan (! suomi, slovakia, venäjä, bosnia, arabia, espanja, serbia, korea) kaksikielistä lasta! Siitä syystä pitävätkin yllä hauskaa sanakirjaa ja opettelevat perussanoja muiden kielillä.

Autojen lisäksi Lucas tykkää myös piirtää, värittää ja lukea - sillä on sohvapöydän hyllyllä oma kori jossa kaikki sen lehdet on! Se haluaa siis aina ostaa kaikenmaailman Cars-, Puuhapete-, Bussibär- tms. lastenlehtiä kaupasta eikä se raha kyllä hukkaan mene koska se oikeasti lukeekin niitä sitten usein ja hartaasti, yhtäkään lehteä ei ole pois heitetty. Lisäksi se haluaa usein harjoitella myös kirjoittamista, aakkoset se osaa sanoa paria sekaannusta lukuunottamatta (esim. M, N) jo täysin ja se osaa jo lukea muutamia sanoja, esimerkiksi oman nimensä jostain "Äl, uu, see, aa, äs! Lucas!".

Bonuksena vielä: kyselin Lucakselta tämän somessa pyörineen kyselyn ja aika hauskoja vastauksia siltä tulikin, kirjoitin ne nyt juuri niinkuin se sanoi enkä pyytänyt edes kääntämään jos se puhui saksaa.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- "No, ei!"
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- "Aufräumen!" (= siivota/raivata tavarat paikoilleen ...)
 3. Mikä tekee surulliseksi?
- "Joku weint Sturm der Liebessä!" (= joku itkee Lemmen viemässä :D)
 4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- "Wenn mä kitzelt sua!" (= jos mä kutitan sua)
5. Millainen äitisi oli lapsena?
- "Pieni!"
 6. Kuinka vanha äitisi on?
- "Öömm... 1, 2, 3, 4 jne. ... 23!"
7. Kuinka pitkä äitisi on?
- *laskee sormilla varpaista päähän mua 1, 2, 3 jne.* "25!"
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- "Aufräumen!" (Mä en kyllä pidä siivoamisesta mutta koska vielä vähemmän pidän sotkusta niin on pakko siivota, yök! Keksisin miljoona parempaa ajanvietetapaa kuin se!)
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- "Sä abholen mir Kindergarten!" (= Sä haet mut päiväkodista)
 10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- "Lujkkis? Mä en tiedä." (Kysyin siis miksi mamasta tulisi julkkis, ei tiennyt mitä tarkoittaa lujkkis :D)
 11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- "Lernen! Autoilla ja Legoilla leikkiä." (lernen = oppia)
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- "Kuiskata!"
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- "Sä meet Schule!" (Schule = koulu)
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- "Brezeli!"
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- "Mitä...? Mä en tiedä mikä on ylpeä."
16. Jos äitisi olisi joku telkkarihahmo, kuka hän olisi?
- "Mädchen, tyttö!"
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- "Auto spielen!" (= leikkiä autoilla)
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi on?
- "Socken, villasukat!" (= Socken = sukat)
 19. Mitä eroa teissä on?
- "Mä en tiedä."
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- "No Papa ja Mama, ja Floriania!"
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
-"KAIKKI leikkipuistot!"(Painotus sanalla KAIKKI ...)

Tästä siis huomaa kuinka Lucas edelleen laiskana vain sekoittaisi molempia kieliään. Normaalisti kuitenkin jos se puhuu mulle saksaa puheensa seassa, kysyn aina mitä jolloin se kääntää kaiken (osaamansa, on tietysti sanoja joita se osaa vain jommalla kummalla kielellä) suomeksi. Tässä kyselyssä jätin sen kuitenkin väliin, muuten ei tällain laiskotella! Florianin kanssa se puhuu nykyään kumpaakin kieltä, usein vaikuttaa se onko mama vai papa kotona niiden kanssa.

Veljekset tappelee usein, paljon ja tunteella, mutta toisaalta ovat sovussa ollessaan aivan ihana pari. Lucas lukee paljon Florianille, ne leikkivät yhdessä kaikkia mahdollisia leikkejä (joissa Lucaksella usein menee hermo jos Florian ei tottelekaan sitä...) ja lisäksi Lucas tykkää myös opettaa veljeään puhumaan. Florianin sanoessa jonkun sanan/äänteen on Lucaksen innostus ja riemu jotain aivan uskomatonta, täytyy joskus ottaa videolle!

Lasten päiväkodit on eri suunnissa ja me aina vuorotellaan kumpi vie kumman. Vaikka matkat ei ole pitkiä, on ne silti ihania hetkiä kun saa jutella ihan rauhassa vain yhteen keskittyen, normaalisti kun olen liikkeellä aina molempien kanssa. Lucaksen kanssa juttelu on jo tosi antoisaa, sillä on aina hurjasti asiaa ja paljon tärkeitä kysymyksiä. Lisäksi se osaa jo miljoona eri laulua ulkoa joilla se viihdyttää paitsi mua, myös vastaantulijoita.

Kaikesta uhmasta huolimatta se on vaan niin äärettömän loistava poika ♥ ♥ Josta toivon vielä joskus saavani vähän enemmän kuvia, kuten näistä kuvista huomaa on nyt menossa taas vähän hankala vaihe sen suhteen, toivottavasti selviätte :* !

Parikielinen parivuotias

Lucas täyttää ensi viikolla kaksi vuotta ja vaikka varsin hyvin tiedostan sen että jokainen lapsi on yksilö, on musta silti hauska lueskella mitä kaksivuotiaan normaalisti pitäisi osata ja vertailla taaperoita keskenään. Mä en ole oikeastaan ikinä jaksanut stressata siitä osaako Lucas tarpeeksi vai onko se jotenkin alikehittynyt - johtunee ehkä siitä että oon tosi kiinnostunut kaksikielisyydestä ja oon lukenut siitä niin paljon että mun päähän on todellakin iskostunut se että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja jokainen kehittyy omaa tahtiansa.

Jos joltain on siis mennyt ohi: mä puhun Lucakselle suomea, Stefan saksaa ja keskenämme me puhutaan saksaa. Mutta siis - miten Lucas kommunikoikaan? Monipuolisesti, sanoisin! Suomi oli kevääseen asti ehdottomasti vahvempi kieli, mutta nyt kun olemme kesän asumistilanteen vuoksi olleet paljon tekemisissä anopin kanssa, on saksakin vahvistunut hurjasti. Jotkut sanat Lucas on tosin keksinyt ihan itse, joko päästään tai yhdistelemällä kumpaakin kieltänsä (esimerkiksi suihku/duschen on sen kielellä dissi ja keksi on kika), mutta eiköhän nekin ajan myötä muutu oikeiksi.

Lucaksen "lauseet" ovat edelleen luokkaa verbi + verbi/äänne tai verbi + substantiivi/äänne tai substantiivi/tekijä + verbi/substantiivi ja näissä se myös sekoittelee kieliä keskenään (tai tunkee sekaan kieltosanan nää). Esimerkiksi:

"mennään essen" (essen = syödä)
"mennään brrrmm" (ajamaan autolla)
"mennään Papa/Oma/naauu" (eli jonkun luokse, viimeisin esimerkki Haisuli)

"Mama essen"
"Papa kuorsauksenääni" (= nukkua)
"Oma brrrmm"

Henkilöiden "nimet" on opetettu Lucakselle pelkästään yhdellä kielellä - mä en ole ikinä sanonut itseäni äidiksi, on paitsi kivempi olla kummallakin kielellä sama, on Mama musta myös paljon kauniimpi sana kuin äiti. Isi on Papa, jonka vuoksi paitsi Itävallan pappa, myös Suomen pappa on Opa. Stefanin äiti on Oma, mun äiti on Mummo. Miten muilla kaksikielisillä, onko joku tehnyt samanlailla vai onko kaikilla käytössä kumpienkin kielten sanat? Moni suomituttu ei oikein osaa puhua musta mamana, joka taas mulle on täysin looginen ja paljon luonnollisempi kuin töksähtävä äiti.

Eläimiä Lucas tunnistaa ison kasan molemmilla kielillään, mutta ei sano muita kuin pupu, kala, kukko ja ankka, muut kerrotaan miten mikäkin ääntelee - koira on vuhvuh, tipu piippiippiip, lehmä muu, norsu töö jne. Muitakin asioita se ilmaisee siten minkälaista ääntä mikäkin päästää - auto on brrmm (paitsi hälytysauto tietysti piipaa), kaktus (ja aika moni muukin rehu) on aiaiaii, juna tsutsutsutsu.

Muita Lucaksen itse sanomia sanoja on poppu/puppu (= loppu), kurkku, Bagger (kaivinkone), mennään, ukko (= ukkonen), Baby, pii (= piirtää), essen (syödä), kakka, pissa, bissi (= bussi tai pizza), vettä/pettä, tyttö, puu, Bier, omppu (= omena), kuu... Nimenomaan siis itse sanomia, on muitakin joita se toistaa pyydettäessä, mutta tässä listalla niitä jotka se sanoo ihan pyytämättäkin - nämä piti tänään lastenlääkärillä käydessä erottaa toisistaan!

Tämä postaus keskittyi siis ihan täysin pelkästään Lucaksen kielelliseen osaamiseen, muista kaksivuotiskuulumisista seuraa juttuja myöhemmin! Käytiin tänään tosiaan meidän ihanalla lastenlääkärillä ekaa kertaa sitten yksivuotistarkastuksen ja kaikki oli niin mainiosti että päällimmäisenä jäi mieleen että lääkäri oli kasvattanut pitkän tukan! Siltä pääsi myös epäuskoinen "Mitä, oikeesti?!" vastatessani lasketun ajan olevan huomenna.

Älkää silti soitelko tai jokojoko-häiriköikö Facebookissa, en vastaa, minä vaan pakkaan koska ensi viikolla muutetaan KOTIIN! Nyt herättämään Lucas ja sitten ihastelemaan mun vaatehuonetta, raksafirma meinasi unohtaa sen mutta ovat tänään vihdoin muuranneet siihen seinän, huomenna Lucas menee Krabbelstubeen niin pääsen heti maalaamaankin sen! Puspus! Niin ja jos jollain on toive missä järjestyksessä kuulumisia sopisi tulla - beibi, Lucas, remontti ... niiin, kertokaahan toiveenne :) !

Puolitoistavuotias

Luulin ennen että aika menee nopeasti. Lucas syntyi ja aika alkoi kulkea valonnopeudella. Viikko sitten kyseisestä tapahtumasta tuli kuluneeksi puolitoista vuotta. Puolitoista vuotta! Enää yksi kolmasosa siitä ja tyyppi on kaksivuotias! Apua, kulkeeko kaikkien mielestä aika näin käsittämätöntä vauhtia vai onko se vain äitiytyneiden ongelma?

En olekaan omistanut Lucakselle pitkään aikaan kokonaista postausta, joten ehkä onkin jo aika! Millainen on meidän puolitoistavuotiaamme? Edelleen melkoisen helposti räjähtävä ja herkästi suuttuva, mutta jotenkin ehkä tuntuu siltä että se on saattanut rauhoittua hieman. Jos sitä kieltää asiasta josta se tietää jo valmiiksi ettei se saa tehdä sitä, se ei suutu enää joka kerta ihan yhtä pahasti kuin ennen.

Draamaprinssin tittelistä se ei silti toki ole luopumassa! Vaikka raivokohtaukset ovat ehkä sekä vähentyneet että laimenneet, on sen mielikuvitus kaiken draamailun suhteen silti vailla vertaa. Mistä vaan voi vetää raivarit - siitä jos ei saa koskea kuumaan uuniin, siitä kun ei voi lähteä isin mukaan töihin, siitä kun ei voi olla yöpuvussa koko päivää. Yritän tehdä vaatteiden vaihdosta aina superhauskan tapahtuman mutta yleensä epäonnistun surkeasti ja Lucas riuhtoo kuin hullu ja huutaa kuin hyeena. Välillä (harvoin...) se toki myös yllättää positiivisesti ja kaikki sujuu ongelmitta!

Entäs mitäs herra osaa? Mitä puolitoistavuotiaan edes kuuluisi osata? Noo, ainakin huomasin eräänä päivänä (tai siis joku sanoi Skypessä) että en ole enää pitkään aikaan syöttänyt sitä vaan se syö aina siististi itse, useimmiten haarukalla itseään telomatta. Mukista juominen sillä on onnistunut oikeastaan aina, ei meillä edes ole nokkamukeja. Tuttipullostahan pitäisi luopua juurikin tähän 1,5 ikävuoteen mennessä mutta me hylättiin sekin jo ajat sitten koska Lucas joi siitä ainoastaan iltamaidon joten se oli aika turha.

Entäs muuta? Hampaidenpesu sujuu taas ongelmitta, jee! Ilmeisesti pieni tauko niiden tehtailussa menossa, ehkä ihan hyväkin, sillähän on niitä jo suu täynnä! En nyt voi mennä tarkistamaan kun se nukkuu, mutta just tällä viikolla laskeskelin että alhaalla oli 8-9, ylhäällä jotain samoja lukemia. Kiirettä pitänyt! "Useimmilla lapsilla siis kaikki 20 maitohammasta ovat ilmaantuneet ennen 3-vuotissyntymäpäivää." Lucas aikoo ilmeisesti ehtiä keräämään ne kaikki ennen kuin täyttää kaksi!

Lucas ei todellakaan eikä tietenkään ole pelkkä kiukuttelija jos alusta sellaisen kuvan sai, ehei, suurimman osan ajasta se on ihastuttavan positiivinen pieni poika joka hurmaa kaikki, sekä tutut että tuntemattomat. Se onkin ahkera näyttämään myös näitä iloisia tunteitaan ja pussailu onkin yksi sen lemppariharrastuksista, bakteerit kiertää hyvin kun se suuteloi kaikki ihmiset aina läpi! Toinen uusi suosikkileikki on nukkuminen - maataan ihan-sama-missä ja "kuorsataan" krooh-pyyh-tyylillä. Silloin kun olin superväsynyt niin tää oli ehdottomasti mun lempileikki!

Mitään kunnon puhetta ei tule edelleenkään, mutta aina välillä Lucas yllättää jollain uudella sanalla. Se ymmärtää valtavasti, kokoajan paremmin myös saksaa! En muista yhtään mitä kaikkea teille tänne olen näistä sen kielitaidoista jakanut, mutta olen hyvin tyytyväinen sen tämänhetkiseen tasoon. Jos se ei tottele, se hyvin harvoin johtuu siitä etteikö se olis ymmärtänyt, vaan siitä että sitä ei vain huvita...

Sellainen on meidän ihana Lucas! Se on myös löytänyt kaikkien vanhojen lemppareiden lisäksi uuden rakkaudenkohteen - VAUVAT! Oli kyseessä sitten oikea vauva (mun täkäläinen kaveri sai just muutama viikko sitten pojan ♥), kuva kirjassa tai telkkarin mainos, se alkaa aina hihkua innosta. Äidin masullekin annetaan pusuja aika usein, toivottavasti tämä innostus jatkuis vielä syksylläkin!

Nyt herättämään se pallopää ja hop ulos! Ps. etsin jotain kommenttia ja törmäsin vahingossa joihinkin vanhoihin joihin en ollut vastannut koska _en ollut huomannut niitä_ - pahoittelen, vastasin nyt, myöhässä toki, mutta tarkoitukseni ei ollut jättää vastaamatta! Pusbyeee!

Pps. olen pari kertaa kitissyt ettei Lucaksesta oikein saa sisällä kuvia kun se ei pysy hetkeäkään paikallaan. Jos joku ei mua ole uskonut, niin tässä vielä esimerkkikokoelma. Tällaisia on noin viisisataa, joukossa ehkä yksi onnistunut! Jebou!

Lugin 2. kielikatsaus

Toivoessani Lindiztä kirjoittamaan oman, kaksikielisen poikansa kielellisestä kehityksestä tajusin että enhän mä ole itse pitkään aikaan kirjoitellut Lucaksen kielitaidoista! Meidän tutut ovat kuulleet Skypessä sen juttuja aikalailla, mutta se jäätyy aika usein niin että opittuja taitoja ei teekään mieli esitellä Suomisukulaisille.

Mitä Lucas sitten osaa? Puhetta ei tule edelleenkään juuri ollenkaan, toissapäivänä se oppi yhden uuden sanan - PÄÄ. Sitä se onkin pari viime päivää hokenut aika huolella ja muistanut aina taputella kaikkien päitä, enpä olekaan ennen huomannut kuinka hauska kyseinen sana onkaan!

Tämän lisäksi tulee vanhoja opittuja sanoja - Mama, Papa, kala, mutta siinäpä ne sitten oikeastaan olikin. Se on kyllä aivan uskomaton hölöttäjä eikä ole hetkeäkään hiljaa, mutta ei sitä puheeksi voi sanoa. Kaksikielisillä on normaalia että ensimmäinen sana tulee noin vuoden iässä, lauseita voi alkaa odottamaan noin puolitoistavuotiailta.

Kameran nähdessään se tosiaan vähän jäätyy, mutta tässä vähän esimerkkiä millä tavalla se höpöttää kokoajan!

Se ymmärtää muiden puhetta kuitenkin aivan älyttömän hyvin! Suomi sujuu edelleen tietysti paremmin koska saksaa se kuulee paljon harvemmin, tämä tottakai tasoittuu sitten joskus päiväkotiin mentäessä. En tiedä kuinka paljon yksikieliset tässä vaiheessa ymmärtävät kun en ole koskaan seurannut niin läheltä lapsen kehitystä, mutta kyllä mä olen ainakin tosi iloisesti yllättynyt.

Lucas rakastaa kaikkia eläimiä ja osaakin kertoa monien eri eläinten ääntelyt - koira, heppa, possu, karhu... Kun se ensimmäisen kerran Skypessä mun äidille ja siskolle näytti miten karhu sanoo, repesivät ne nauramaan! Niitä tais vaan pelottaa ja yrittivät kätkeä pelkonsa naurulla, on se sen verran hurja se Lucas-karhu!

Meidän vieressä on aika tiheään kuhiseva tie jolla kulkee päivittäin niin koiria kuin heppojakin ja Lucas naurattaakin ohikulkijoita aika usein ääntelyillään jonkun eläimen nähdessään. Viimeksi Innsbruckissa käydessä nähtiin paljon puluja joita nähdessään Lucas alkoi myös aina haukkua, kieltämättä sellaiset pulleat tummat puluset, jotka vain tepastelevat maassa lentämättä, näyttävät vähän joltain pikkukoirilta!

 Tuleva Ronaldo?

Kehonosat on tuttuja, sekä suomeksi että saksaksi. Kaikki kasvojenosat, jalka ja masu, se aina pussailee isin masua! Tavaroita ja asioita se ymmärtää sitäkin enemmän, ihan sama oliko kyse jostain tietystä vaatteesta (housut, sukat, paita, hanskat jne.) tai lelusta, jos sille sanoo että tuo mulle se ja se, hakee se juurikin sen tietyn tavaran.

Kun illalla tai päiväunille mentäessä sanon että korjataanpa Legot pois, alkaa se kiltisti siivota mun kanssa. Kirjoistansakin se tietää melko monta, jos sillä on kirjalaatikko edessään ja sille sanoo että tuo vaikkapa juna- tai Muumikirja, etsii se juurikin sen kyseisen kirjan sieltä ja kiipeää sen kanssa syliin!

Ihan tavallisia verbejä Lucas ymmärtää myös, molemmilla kielillään. Esimerkiksi syödä, vaihtaa vaippa, nukkua, kylpeä - varsinkin jos vain mainitseekin kylpemisen juoksee se samantien kylppäriin! Jos siltä aamuisin kysyy vaihdetaanko vaippa, hyökkää se kitisten sängynnurkkaan, mutta jos siltä kysyy mennäänkö syömään, alkaa se hihkua ja pomppia. Gemma raus/mennään ulos saa aikaan sen että se alkaa repimään naulakosta haalariaan tai kaivamaan laatikosta hanskoja sun muita.

Ronaldon pallo hukkui!

Jos Stefan on lähdössä töihin ei sen tarvitse ottaa kuin kenkänsä ja Lucas juoksee heti kaivamaan korista sen pipon ja tuo sen sille. Jos se on jossain muualla ja sille huikkaa että isi on lähdössä, juoksee se kitisten paikalle ja alkaa etsimään isin pipoa. Isille annetaan tietysti aina sata pusua kun se on lähdössä, äitiä ei pussailla ihan yhtä paljoa!

Mitähän muuta? Ainakin yksi supersöpö on se että osoittaessaan eräästä sanakuvakirjasta maitopurkin sekä -lasin kuvan, alkaa Lucas maiskutella! Joo, maitohan ON hyvää! Tollaisia kaikkia pikkujuttuja se osaa yhdistellä, varsinkin kuvien avulla. Tästä tulis hirvittävän pitkä jos kirjoittaisin kaikki sen hulvattomat jutut joten jätetään tämä nyt tähän!

Sellainen on meidän kaksikielisen taaperomme kielitaso tällä hetkellä. Kuten sanoin, mami on erittäin onnellinen! Musta on myös tosi kiinnostavaa seurata Lucaksen kehitystä, koska olen lukenut aika paljon kaksikielisyydestä ja siitä millä tavalla monikielisen lapsen paitsi kielellinen, myös muu kehitys eroaa yksikielisestä lapsesta.

"Pieni possu hilpeä, leikin jälkeen kömpii nukkumaan" ♥

Vaikka mua kiinnostaa eritoten kaksikielisten lasten kielitaidot, kuuntelen myös enemmän kuin mielelläni pelkästään suomen kieltä oppivien lasten vanhempien kokemuksia koska kuten sanoin, olen tosi kiinnostunut näistä asioista! Joko teidän taaperoilta tulee lauseita ja jos talossa asuu jo vanhempi lapsi, milloin se on alkanut puhumaan ymmärrettävästi?

Nyt jään taas odottelemaan josko Lucas kohta heräisi niin päästäisiin kauppaan ja tapaamaan erästä yksikielistä lasta! Harmi vain että tämä kyseinen lapsi puhuu paitsi tietysti lapsekasta, epäselvää saksaa myös niin murteella että en ymmärrä siitä juuri sanaakaan! Macht nix, ciao!

Luukku 6: Taapero ikääntyy

Lucaksen syntymästä tuli tänään kuluneeksi jo neljätoista kuukautta! Sen kunniaksi voidaan taas tarkastella vähän sitä, millainen se meidän hölmöläinen nykyään onkaan. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi edelleen vilkas. Yritin tossa päivällä myös mitata sitä, mutta menestys ei ollut kovin suuri... Yllättävää.

Katselen aina kateellisena muiden kuvia, joissa taapero istuu nätisti, hymyilee kameralle tai on ylipäätänsä paikallaan. Lucaksesta sellaisia kuvia ei juurikaan saa, paitsi silloin kun sen lahjoo jollakin. Tai kun se nukkuu. Tai kun se on oikein kiinnostunut jostakin asiasta. Mutta silloinkin yleensä heti kun vaivihkaa kaivaa kameran esille, alkaa se taas riekkua ja rellestää.

Kuten todettua, Lucas on erittäin dramaattinen kaveri! Se ei myöskään juurikaan tottele sanaa ei ja jos se saa käsiinsä jotain kiellettyä (esimerkiks nenäliinapaketin), onkin parempi esittää ettei sitä ole huomannut, koska silloin se tuo sen itse. Jos se tahtoo antaa jotakin jollekin, nappaa se lahjan saajan kädestä kiinni, avaa sormet ja laittaa tavaran käteen ja painaa käden takaisin kiinni.

Vaipanvaihto ei enää ole ongelma, samoin vaatteiden pukeminen on vähän helpottunut. Jälkimmäinen aiheuttaa tosin edelleen aika ajoin melkoisia tuskia, jonka vuoksi välillä jos on kiire jonnekin, lahjon sen pysymään paikoillaan telkkarin mainosten avulla. Onneks välillä puhelimen näpyttelykin sopii tähän tarkoitukseen!

Sukat on edelleen ehdoton ei, mutta toinen inhokki, mikä mua näin talven tullen on vähän kummastuttanut, on peitto. Sille ei voi sänkyyn viedessä laittaa peittoa päälle, koska se vihaa sitä yli kaiken, okei. Mutta kun meidän nukkumaan mennessä yritän hennosti laskea Lucaksellekin peiton, saattaa se välillä herätä siihen ja alkaa rähisemään! Asuuko kenenkään muun perheessä tällaista peittovihaajaa? Stefan ehdotti unipussia, mutta veikkaan että siitä se suuttuisi kahta kauheammin kun sitä ei sais pois ollenkaan!

Lucas ymmärtää sanoja tosi paljon, molemmilla kielillään. Itsekin se puhuu myös kokoajan, mutta kaikki on kaka. Tai ka, gä, tätä, gägä, noita se hokee osoitellessaan tavaroita (eräässäkin eläinkirjassa on yksi kala sekä 17 ka-eläintä). Onneksi sillä ei mikään kiire olekaan, kaksikielisille kun voi antaa vielä enemmän anteeksi. Se osaa nykyään myös näyttää ymmärrystaitojaan Skypen avulla sukulaisille, ennen se on vaan ihmetellyt että kuka dorka huutelee ja mistä!

Ilman tukea Lucas seisoo jo melko vakaasti, kunhan ei vain erehdy sitä siihen kehoittamaan saati yritä ottaa kuvaa. Ensimmäiset askeleensa ilman tukea se otti jo reilu kuukausi sitten, mutta ne nyt oli vain sellaisia hyökkäyksiä paikasta a paikkaan b. Tällä viikolla se kuitenkin alkoi yhtäkkiä askeltamaan ihan oikeasti! Ennätys on ollut seitsemän, aika hurja, haha, mutta jostainhan se on aloitettava!

Taaperolla on alkanut jo nyt minä itse-vaihe, kaikki sujuu mainiosti kunhan herra saa itse ainakin aloittaa touhut. Hampaiden harjaus on helppoa heti kun se saa ensin itse laittaa harjan suuhun, juominen ja syöminen on samoin menestyksekkäämpää kun se saa itse sen tehdä. Lucas ei siis ole koskaan juonut nokkamukista vaan ihan tavismukista, sen takia juotin sitä aina mieluummin kuin annoin sen kastella kaikki vaatteensa... Onneks sillä on nykyään vakaat kädet!

Kiteytettynä - meillä asuu hulvattoman dramaattinen mutta hillittömän hauska pikkudorka! Dorka, jonka kanssa jokaisesta päivästä löytyy paitsi monta turhaa kyyneltä, sitä tärkeämpänä valtava määrä hymyä ja naurua, niin taaperolta kuin isiltä ja mamilta ♥.

Taaperotarkastus!

Koska vauvavuosi on ohi, ei voi kirjoittaa enää vauvan kehityksestä. Sen sijaan voin kirjoittaa teille taaperon touhuista! Lucakselle tuli toissapäivänä taas kuukausi lisää ikämittariin, mutta lisää järkeä se ei ole tainnut tuoda tullessaan... Millainen meidän taaperomme sitten on? Edelleen yhtä vilkas ja hulvaton pieni pojankoltiainen joka saa meidät ihan joka päivä oikeasti nauramaan kaikilla ilmeillään ja hölmöilyillään!

Lucas on aina ollut tosi rohkea ja utelias, mutta nykyään se on noussut ihan uusiin sfääreihin. Esimerkiksi yksi sen uusista lempileikeistä on ikkunalaudalta sohvalle vapaapudotuksella lentely! Yleensä ehdin heittää siihen sohvatyynyn alle, koska kiivettyään ikkunalaudalle se odottaa virnistellen että joku katsoo ja pudottautuu vasta sitten. "Kattokaa mua"-esiintyjäsielu, ilmeisesti tätiinsä tullut.

Taapero vihaa edelleen vaatteita ja olisikin varmasti mieluiten kokoajan nakuna. Lisäksi se vihaa myös kaikkia kieltoja, sitä kun se ei saa availla takan edessä olevaa porttia, sitä kun se ei saa repiä hellannappeja irti ja no, ihan kaikkea mihin liittyy "ei". Jos sitä kieltää tarpeeksi pitkään se loukkaantuu verisesti mutta leppyy kyllä myös yhtä nopeasti, varsinkin jos laitetaan joku kiva laulu soimaan. Tanssiminen onkin yksi lempparijutuista! Samoin rakkauden osoittaminen, se tulee nykyään aina ihan pyytämättä halailemaan ja pussailemaan. ♥

Sanoja Lucakselta ei edelleenkään tule, mutta se ymmärtää kokoajan enemmän molemmilla kielillään. Se osaa kysyttäessä näyttää missä on jonkun nenä tai suu, mihin hattu tai sukka kuuluu ja tuoda tiettyjä tavaroita niitä pyydettäessä. On myös ihanaa että se osaa itse osoittaa esimerkiksi vesilasia janoisena tai kirjakoria tahtoessaan lukea jos mami on tyhjäpää eikä osaa lukea sen ajatuksia. Lucas tykkää kirjoista valtavasti!

Sellainen satahampainen pieni dramaprince meillä asustelee! Huomenna prinssi pääseekin koko päiväksi mummolle hoitoon, koska me lähdetään armaan mieheni kanssa viettämään laatuaikaa Salzburgiin gastromessuille. Onko kellään vinkata keskustasta jotain hyvää bio/vegeravintolaa? Ei tarvitse olla kokonaan vege, mähän syön välillä myös lihaa, mutta ei haittaa vaikka olisikin. Stefanilla alkaa tänään myös ihanat neljän päivän vapaat, joten täällä voi olla hiljaista! Kivaa viikonloppua kaikille muillekin!

Lucas 12 kuukautta!

• Lapsi on nyt toivon mukaan päässyt pahimman vierastamisvaiheen yli ja alkaa suhtautua luottavaisesti tuntemattomiinkin ihmisiin. V
• Samalla lapsi entistä tietoisemmin oivaltaa siteensä omiin vanhempiinsa, ja siksi vanhempien poissaolo saattaa surettaa. V
• Yksivuotiaana lapsi antaa toisille mielellään tavaroita ja kuulee mielellään kiitoksen palkinnoksi. V
• Yksivuotias ymmärtää jo useimmat yksi- ja kaksitavuiset sanat. V
• Osa lapsista osaa jo muodostaa ensimmäisen kokonaisen (kaksisanaisen) lauseen. X !
• Kaikki uusi kiinnostaa suunnattomasti, erityisesti värikkäät, kiiltävät ja liikkuvat kohteet ovat omiaan herättämään lapsen mielenkiinnon. V

Viimeinen kuukausipostaus, hui! Yksivuotias Lucas liikkuu edelleen kontaten, kävely onnistuu ainoastaan tuen kanssa - kärryllä ajellen, jonkun käsistä kiinni pitäen tai huonekaluja ja seiniä pitkin. Ilman tukea se seisoo maksimissaan viisi sekuntia, jonka jälkeen on hirveän hauska joko ottaa kiinni siitä mitä ikinä edessä onkaan tai sitten kaatua mamin syliin tai pepulleen lattialle. Ennen se ylsi käsillään pelkästään ruokapöydälle mutta nykyään onnistuu kaikki muutkin tasot, joten tavaroiden täytyy aina olla kaukana reunasta, muuten se vetää kaiken alas.

Vuotiaan uusia lempijuttuja on uuninluukun ja keittiön lukittujen kaappien ovien paukuttaminen, kärpästen kiinni ottaminen (tai siis yrittäminen) sekä olkkarin pöydän alatasolle kiipeäminen ja siellä ryömiminen. Lisäksi palikat ja legot ovat ehdottomia suosikkileluja, joiden kanssa vois leikkiä vaikka koko päivän. Erityisen hauskaa niitä (kuten ihan kaikkea muutakin) on tosiaan tuoda aina jollekin joka sitten kiittää, samoin niiden heittely niille kuuluvaan paikkaan on kivaa, koska siitäkin saa kiitosta. Kärryn lastaaminen leluilla ja sen täytenä ympäriinsä työntely kuuluu myös lemppareihin.

Rytmi on muuten sama kuin viime kuukaudet, paitsi että ison pojan elkein päikkäreitä nukutaan enää yhdet, lounaan jälkeen kestoltaan 1,5-3 tuntia. Uusia hampaita tulee ainakin alavasemmalle, muualta en osaa sanoa koska Lucas ei vieläkään mielellään anna tarkastella suuta, vaikka harjaus sujuukin nyt jo taas hyvin. Se syö nykyään myös kaikkea ja korvike on vaihtunut kokonaan "lastenmaitoon" sekä tavismaitoon. Painoa vuotiaalla on tosiaan 9070 g ja pituutta 75,5 cm, eli vuodessa kasvua on ollut tasan 6 kiloa ja 25,5 senttiä!

Puheen ymmärtämisestä kerroin pari viikkoa sitten, sen jälkeen lista on kasvanut muutamalla sanalla tai lauseella. Pusun antaminen onnistuu nykyään molemmilla kielillä ja ihan kelle tahansa, myös esimerkiks pehmopupulle. Aaiaai saa Lucaksen painamaan päänsä olkapäätä/sohvaa/lattiaa/pöytää tmv. vasten. Kun isi sanoo keine ahnung ("ei aavistustakaan"), heiluttelee se hartioitaan. Ohhoh/oh gott saa sen heittämään kätensä pään päälle. Mamaa lukuunottamatta siltä ei tule sanaakaan puhetta, eikä vaikuta siltä että lähiaikoina olis tulossakaan.

Taaperolla on ollut jo pitkään se hirrrvittävä sukkaviha, mutta nykyään se on kehittynyt kunnon vaatevihaksi. Varsinkin yöpuvun näkeminen saa sen huutamaan kuin hyeena. Välillä vaatteiden vaihtaminen sujuu ongelmitta, mutta useimmiten se on melkoista kiukuttelua! Vaipanvaihto sen sijaan on muuttunut paljon helpommaksi.

Niinpä meidän pikkuinenkin tosiaan muuttui taaperoksi! Niin kovin haikeaa, mutta samalla hurjan hauskaa, koska se oppii kokoajan niin paljon uutta että hyvä jos me perässä pysytään! :)

Lugin kielikatsaus!

Kaksikielisyys on sekä vanhemmille että lapselle hurja haaste. Yleensä perhe asuu jommankumman vanhemman kotimaassa (ei tietenkään aina), jolloin toisen äidinkieli jää auttamatta enemmän varjoon. Tässä tapauksessa mun kieleni, joka sattuu olemaan just se yks maailman hankalimmista kielistä oppia. Jos lapsen tahtoo opettaa kaksikieliseksi, on kummankin vanhemman puhuttava lapselle aina pelkästään omaa äidinkieltään, vaikka pieni vauva ei sitä eroa ensin tietenkään huomaakaan. Myöhemmin lapsi alkaa erottamaan kielet toisistaan, koska kummallakin kielellä on omat, erilaiset äänenpainot sekä rytmi.

Me puhutaan Stefanin kanssa keskenämme saksaa eikä se osaakaan suomeksi kuin muutamia (lähinnä melko tarpeettomia, kuten esimerkiksi nakupelle) sanoja. Siksi onkin vähän tyhmää, että kun mä puhun Lucakselle, ei Stefan (tai kukaan muukaan) ymmärrä edes mistä on kyse. Silti olen ahkerasti jaksanut puhua pelkästään suomea, mitä nyt välillä saattaa lipsahtaa jotain saksaksi, mutta tosi harvoin. Välillä käännän meidän juttuja Stefanille, mutta silloin en edes katso Lucakseen päin.

Kaksikielisten lasten puheenkehitys on yleensä huomattavasti hitaampaa kuin yksikielisten, sillä aivojen täytyy rekisteröidä niin paljon enemmän. Jo pelkästään puheen ymmärtäminen saattaa kestää kauemmin, joten oonkin tosi iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon Lucas tällä hetkellä jo ymmärtääkään! Mä olen eniten sen kanssa, joten se ymmärtää tietysti paljon paremmin suomenkielisiä sanoja.

Tällä hetkellä, 11,5 kuukauden iässä, Lucas ymmärtää mitä tarkoittaa anna (äidille/isille) ja kiitos/danke.  Jos sillä on jotain kädessä ja sille sanoo että anna äitille, antaa se tavaran kiltisti ja kun sitä sen jälkeen kiittää, alkaa se hihkua ja taputtaa itselleen.

Ennen se ymmärsi myös sanan isi, jos siltä kysyi esimerkiks missä isi on, kääntyi se heti katsomaan Stefania tai konttasi etsimään sitä. Nykyään isikin on mama... Jos näytän itseäni ja kysyn kuka tässä on, vastaus on mama. Jos Stefan näyttää itseään ja kysyy kuka minä olen, vastaus on mama.

Lucas osaa joka paikassa osoittaa missä lamppu on, ollaan sitten kotona tai kylässä tai kaupassa. Lamppu ja saksaksi Lampe on niin samankuuloinen, että kun Stefan kysyy saksaksi wo ist die Lampe, osaa Lucas näyttää sen sillekin.

Toinen helppo sekä suomeksi että saksaksi on auto. Kun Lucakselta kysyy mitä auto sanoo, kummalla tahansa kielistä, alkaa se pärisemään. Lisäksi se myös tietää mikä auto on, koska ihan sama näyttääkö sille leluautoa, kirjasta auton kuvaa tai ulkona oikeaa autoa, alkaa sama pärinä.

Verbi taputtaa on myös jäänyt pääkoppaan, missä tahansa muodossa sen suomeksi sanoo (taputa/osaaksä taputtaa/miten taputetaan), ymmärtää Lucas sen ja alkaa taputtaa. Sen se ymmärtää myös myös saksaksi. Isi sanoo klatschen, ja taas taputetaan.

Lucaksella on puinen viiden palan kalapalapeli (mun lempparisana), josta se sanoo aina tata. Kun se tahtoo kuunnella Dodo-sorsan, kipittää se tietokoneen luo ja sanoo toto. Lisäksi yksi tosi tarpeellinen sana minkä se osaa, on haisulipossu. Kun siltä kysyy onko se haisulipossu, alkaa se nyrpistellä nenäänsä.

En nyt muista enää enempää, saattaa se osata muutakin. Tule tänne/komm on myös yksi, tosin sitä se ei aina tajua ilman että näyttää myös käsillä. Haliakin se osaa, esimerkiks sylissä ollessa kaulaa tai sitten pehmolelua, kun sanoo aaiaai, mutta sitäkään se ei välttämättä tajua heti. Pusun antaminen onnistuu myös yleensä (tuo huulensa suu auki mun naamalle). Yksi sen kokoajan hokemista sanoista on mitä, vaikkei se sen merkitystä taidakaan ymmärtää.

Semmonen zweisprachige tonttu meillä, entäs teillä? Tarkastellaan kielen kehitystä taas joku kerta, ciao :) !