Pupan uudet kujeet

Hallihalloo! Tulin vaan kertomaan että mulla on vihdoin ja viimein hammas! Mami yritti valokuvata sitä eräänä päivänä, mutta 37 kuvaa otettuaan joutui myöntymään siihen että ei se saa yhtäkään! Buahaha! Onneks sitten myöhemmin samana päivänä tuttuun tapaani raivosin autossa niin lujaa ja pitkään että silloin se sai kuin saikin kuvansa!

Noniin - tällainen on siis mun hieno, ensimmäinen hampaani jonka sain noin 7,5 kuukauden iässä. Mun isoveljeni oli tässä vähän nopeampi, sille tuli ensimmäiset kaksi jo 5,5-kuisena, ja nimenomaan kaksi kerralla. Mulle tuli vain yksi, mutta toivon että muut tulevat vähän helpommin että nukkuisin edes hieman paremmin, en tiedä kestääkö mamin masu niin paljon kahvia mitä se nyt lipittelee.

Mami ja Papi ovat molemmat enemmän kissaihmisiä, mutta ensinmainitun haaveisiin kuuluu koira syystä että olisi kätevä kun olisi joku kuka söisi lattialta kaiken sinne putoavan ruoan (plus että sen olisi sitten pakko lenkkeillä vähän enemmän). Mä ajattelin ryhtyä nyt hetkeks sellaiseks koiraks - yhtenä aamuna huomasin kuinka mun isoveljeni jätti paahtamattoman paahtoleivän palasensa saavutettavissa olevaan paikkaan ja heti kun mamin silmä vältti, iskin kiinni! Omnomnom!

Jos tästä tuli nyt tällainen mun oma postaus jossa voin kertoa kaikenlaisia uusia juttuja, niin kerrottakoon vielä että oon opetellut kaikkia muitakin hullutteluja - sellaisia, joita tehdessäni mami on aika kauhuissaan! Katsokaa kun olen taitava!

Ensin kiipesin polvilleni ...

... ja samana päivänä päätin nousta vielä seisomaankin! Mun mami oppi nämä jekut ihan samanikäisenä kuin mäkin, isoveikka pari kuukautta myöhemmin.

Sellaisia terkkuja multa, osaan myös jo kontata mutta sitä en tee vielä muuta kuin kylpyhuoneessa - mami ottaa mut aina mukaan suihkuun niin että makoilen alasti matolla leikkien omaa pesuvuoroani odottaen. Viime viikolla huomasin että kun konttaan, lattia ei tunnu niin kylmältä! Ja nyt sitten aina konttaan mamin suihkun alle läpsyttelemään, sillä kun on sellainen leveä sadesuihku niin mullekin riittää vettä! Onko mulla lukijoiden joukossa muita yhtä ovelia vauvakamuja joilla on kaikkia samanlaisia hauskoja jekkuja? Nyt mun mamin pitää jatkaa passihakemusten tekoa, heibbulii :* !

Ainiin ps. mamilta vielä sellaiset terkut että mä en saa sitä kommenttirobottivarmennusta pois päältä vaikka kuinka ja miten yritän. Yritin hankkia apua ja googlettaa, mutta en vain osaa! Ellei kukaan mua osaa tälläkään itkulla auttaa niin ainahan teillä kommentoijilla on mahdollisuus - tehkää omat tunnukset/tilit! Poikien ihana isomummokin osasi, ehkä te muutkin osaatte, ja ellette - kysykäähän siltä apua ;) !

Palasia viikolta

Taas hujahti yksi viikko ihan hetkessä ohi ja kuten arvata saattaa - edelleen ilman lunta. Käyn joka päivä tarkastamassa lähiviikkojen sään josko siellä näkyisi edes jotain muutosta tähän jatkuvaan aurinkoiseen kevätilmaan ja tänään sain vihdoin yllättyä positiivisesti!

Tämähän ehtii muuttua vielä tuhat kertaa tässä tulevan viikon aikana mutta voi kunpa saataisi edes maa valkoiseksi! Normaalistihan me ollaan tähän aikaan vuodesta saatu nauttia valkeasta talvesta jo jonkin aikaa, esimerkiks viime tammikuussa meillä oli lunta jo näin paljon:

No, ei auta itkut, toivottavasti se ehtii tulemaan ennen kevättä! Jos jotain positiivista tästä lumettomuudesta täytyy keksiä, niin ainakin se, että Lucaskin alkoi vihdoin kävellä myös ulkona! Ihan yllätyin kuinka yleistä (tein aikalailla tutkimusta) on että jos lapsi oppii kävelemään talvella, ei se välttämättä silti suostu kävelemään koko talvena muuta kuin sisällä, ulkona liikkumismuoto on konttaus, joillakin jopa sinne kesään saakka.

Oho! Se on myös hirvittävän nopea, eilen se yritti juosta ohi kävelleiden koirien perään (jotka on sen suuri rakkaus, vuhvuh) ja suuttui aikalailla kun jouduin nappaamaan sen syliin ettei näin olisi käynyt, lenkkeilijöitä hieman nauratti sen karjunta!

Viikkoon mahtui muitakin juttuja, esimerkiks yksi mun sydäntä särkevä asia - saatiin katsottua Prison Break loppuun! Yhyy! Stefan osti aiemmin itselleen The Walking Deadin ekan kauden, mä vihaan kaikkea mikä liittyy just esimerkiks joihinkin dorkazombeihin tai vampyyreihin, mutta katsoin ekaa jaksoa puolella silmällä kunnes mun oli pakko mennä katsomaan sitä ihan molemmilla silmillä, se oli ihan superhyvä ja jännä! Nyt ollaan katsottu neljä jaksoa ja mä olen koukussa, hurjaa! Itkin myös heti toisessa jaksossa, yllättävää...

Joku on saattanut miettiä että miksi kuvat on edelleen yhtä huonoja vaikka meillä on ollut se uusi kamera jo jonkin aikaa. Nojoo, kuten viimeksi mainitsin, Lucaksesta on vähän hankala ottaa kuvia koska se ei oikein pysy paikallaan jonka vuoksi en ole jaksanut vieläkään opetella sen kameran käyttöä. Mua ei kiinnosta kuvailla mitään kukkasia joten ehkä mä opettelen jos Lucas joskus tosta rauhottuu ja alkaa mun malliks! Ylhäällä videokuvaa siitä minkälainen se nykyään yleensä aina on kameran huomatessaan, ehkä ymmärtänette paremmin.

Ainiin, sain kokea myös hilpeitä hädänhetkiä kun lukitsin yksi aamu itseni ja Lucaksen pihalle! Meillä on avain kiinni aina ulko-ovessa sisäpuolella ja kun laitoin oven kiinni, jäi kahva mun käteen ja avain kääntyi jotenkin ihmeellisesti lukkoon. Makkarin ikkuna oli puoliksi auki ja yritettyäni puoli tuntia saada sitä auki oli todettava että ei mussa ole Scofieldin vikaa, varsinkin kun ammattitappajien sijaan häiriköimässä oli karkaileva taapero joka oli kyllä varmasti niitäkin pahempi!

Stefan on kadottanut kotiavaimensa jokin aika sitten, mutta onneks anoppikin on duunissa tossa 500 metrin päässä joten ei ollut pitkä matka hakea avainta. Taas yksi positiivinen puoli yhteisasumisessa! Naapurin ihana pappakin olis tosin pelastanut, se kun näki mut aiemmin murtohommissa ja kun tulin avaimenhakureissulta yritti se huudella meitä niille kahville eikä meinannut ymmärtää että me päästään jo sisälle.

Eipä meille sen kummempia kuulu! On ihanaa kun Stefanilla hellitti duunissa kiireet, sillä on taas normaalit kaksi vapaata ja se myös käyttelee nyt ylityötuntejaan tulemalla aina aikaisemmin kotiin. Huomenna meillä olis tohtori Innsbruckissa, JOS on... Soitin jo perjantaina mahtaako herra olla paikalla ja lupailivat kyllä mutta soitan vielä aamulla ettei tarvitse taas turhaan ajella. Ajateltiin käydä samalla Ikeassa katselemassa vähän keittiöitä, vaikkakaan en usko että me sieltä keittiötä tilataan mutta aina voi löytää ideoita!

Nyt jään odottelemaan josko Lucas kohta heräilisi, sitten taidetaan lähteä käymään Ellmaussa kun on taas vaikkakin valitettavan keväinen, mutta kuitenkin ihanan aurinkoinen ilma. Ensi viikosta on tulossa kiva, koska ollaan vihdoin saamassa remonttiin liittyviä kustannusarvioita ja saadaan taas mietittyä asioita eteenpäin! Tykkääkö joku muukin kuin mun siukkuni näistä kuulumispostauksista - kertokaahan jos ei miellytä! Nyt ciaooo!

Luukku 9: Taaperrusvideoita

Koska minun mamilla ja siukulla on tänään nimpparit, saavat he niiden kunniaksi muutaman videon! Tietysti muutkin saavat katsoa, mutta varsinkin siukku toivoi videoita koska lapsensa, minun ihana 3-vuotias kummityttöni, on jo ihan kyllästynyt katselemaan pelkkiä kuvia Lucaksesta! Ja mä tahdon kovasti tietää mitä Luna-neiti näistä heittää, koska nähtyään videon jossa Lucas sanoi ensimmäisen sanansa, oli neiti tokaissut "Eikö Lucas-seekku oikeesti osaa puhua mitään, mää kyllä osaan".

Lucasta ei huvita oikein kävellä jos se huomaa kameran, mutta illalla sain sen piilotettua kun oli jo hämärää, siksi ne nyt on vähän mitä on, mutta se tärkein niistä kyllä näkyy! Lucas käveli tota väliä yli KAKSIKYMMENTÄ minuuttia, mutta olin niin haltioissani että tajusin ottaa kameran vasta tosi myöhään, siksi tämän parempia ei nyt ole.

Tosiaan jos tollaisilla tappijaloilla ravaa niin pitkään niin kyllähän siinä väsy iskee eikä ne tapit sitten välttämättä oikein enää jaksakaan kantaa (varsinkaan jos yrittää katsella myös vähän telkkaria samaan aikaan)! Haha, ihanaa uutta viikkoa kaikille ♥ !

Luukku 6: Taapero ikääntyy

Lucaksen syntymästä tuli tänään kuluneeksi jo neljätoista kuukautta! Sen kunniaksi voidaan taas tarkastella vähän sitä, millainen se meidän hölmöläinen nykyään onkaan. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi edelleen vilkas. Yritin tossa päivällä myös mitata sitä, mutta menestys ei ollut kovin suuri... Yllättävää.

Katselen aina kateellisena muiden kuvia, joissa taapero istuu nätisti, hymyilee kameralle tai on ylipäätänsä paikallaan. Lucaksesta sellaisia kuvia ei juurikaan saa, paitsi silloin kun sen lahjoo jollakin. Tai kun se nukkuu. Tai kun se on oikein kiinnostunut jostakin asiasta. Mutta silloinkin yleensä heti kun vaivihkaa kaivaa kameran esille, alkaa se taas riekkua ja rellestää.

Kuten todettua, Lucas on erittäin dramaattinen kaveri! Se ei myöskään juurikaan tottele sanaa ei ja jos se saa käsiinsä jotain kiellettyä (esimerkiks nenäliinapaketin), onkin parempi esittää ettei sitä ole huomannut, koska silloin se tuo sen itse. Jos se tahtoo antaa jotakin jollekin, nappaa se lahjan saajan kädestä kiinni, avaa sormet ja laittaa tavaran käteen ja painaa käden takaisin kiinni.

Vaipanvaihto ei enää ole ongelma, samoin vaatteiden pukeminen on vähän helpottunut. Jälkimmäinen aiheuttaa tosin edelleen aika ajoin melkoisia tuskia, jonka vuoksi välillä jos on kiire jonnekin, lahjon sen pysymään paikoillaan telkkarin mainosten avulla. Onneks välillä puhelimen näpyttelykin sopii tähän tarkoitukseen!

Sukat on edelleen ehdoton ei, mutta toinen inhokki, mikä mua näin talven tullen on vähän kummastuttanut, on peitto. Sille ei voi sänkyyn viedessä laittaa peittoa päälle, koska se vihaa sitä yli kaiken, okei. Mutta kun meidän nukkumaan mennessä yritän hennosti laskea Lucaksellekin peiton, saattaa se välillä herätä siihen ja alkaa rähisemään! Asuuko kenenkään muun perheessä tällaista peittovihaajaa? Stefan ehdotti unipussia, mutta veikkaan että siitä se suuttuisi kahta kauheammin kun sitä ei sais pois ollenkaan!

Lucas ymmärtää sanoja tosi paljon, molemmilla kielillään. Itsekin se puhuu myös kokoajan, mutta kaikki on kaka. Tai ka, gä, tätä, gägä, noita se hokee osoitellessaan tavaroita (eräässäkin eläinkirjassa on yksi kala sekä 17 ka-eläintä). Onneksi sillä ei mikään kiire olekaan, kaksikielisille kun voi antaa vielä enemmän anteeksi. Se osaa nykyään myös näyttää ymmärrystaitojaan Skypen avulla sukulaisille, ennen se on vaan ihmetellyt että kuka dorka huutelee ja mistä!

Ilman tukea Lucas seisoo jo melko vakaasti, kunhan ei vain erehdy sitä siihen kehoittamaan saati yritä ottaa kuvaa. Ensimmäiset askeleensa ilman tukea se otti jo reilu kuukausi sitten, mutta ne nyt oli vain sellaisia hyökkäyksiä paikasta a paikkaan b. Tällä viikolla se kuitenkin alkoi yhtäkkiä askeltamaan ihan oikeasti! Ennätys on ollut seitsemän, aika hurja, haha, mutta jostainhan se on aloitettava!

Taaperolla on alkanut jo nyt minä itse-vaihe, kaikki sujuu mainiosti kunhan herra saa itse ainakin aloittaa touhut. Hampaiden harjaus on helppoa heti kun se saa ensin itse laittaa harjan suuhun, juominen ja syöminen on samoin menestyksekkäämpää kun se saa itse sen tehdä. Lucas ei siis ole koskaan juonut nokkamukista vaan ihan tavismukista, sen takia juotin sitä aina mieluummin kuin annoin sen kastella kaikki vaatteensa... Onneks sillä on nykyään vakaat kädet!

Kiteytettynä - meillä asuu hulvattoman dramaattinen mutta hillittömän hauska pikkudorka! Dorka, jonka kanssa jokaisesta päivästä löytyy paitsi monta turhaa kyyneltä, sitä tärkeämpänä valtava määrä hymyä ja naurua, niin taaperolta kuin isiltä ja mamilta ♥.

Pikaterkut!

Oho, minne katosi taas yksi viikko? Oho, en tosiaan tiedä! Stefanin mummo ja pappa Achenseeltä olivat yks päivä käymässä ja menin ihan shokkiin kun pappa sanoi että Lucaksellahan on ensi viikolla synttärit. ENSI VIIKOLLA JO? Tiedän kyllä varsin hyvin minä päivänä lapseni on syntynyt ja tiesin kyllä että se on tässä kohta, mutta että se on jo viikon päästä!

Ensimmäinen vauvavuosi alkaa olla ohi. En tiedä ymmärtävätkö lapsettomat noiden sanojen merkitystä samanlailla, ainakaan itse en ennen ajatellut sitä mitenkään erikoisemmin. Vauva täyttää vuoden, okei, mutta onhan niitä synttäreitä joka vuosi. Ensimmäisen vauvavuoden päättyminen on kuitenkin ihan ainutlaatuista ja mulla meinaa tulla itku jo nyt, joten jatkan joku toinen kerta!

Yritän kuvien avulla muistella mitähän on tapahtunut... Pöydällä olevat Stefanin mummon tuomat kukat muistuttaa ainakin siitä, että ne kävi tosiaan vieraisilla. Sitten olen näköjään kuvaillut Lucaksen hiuksia, jotka kasvaa ihan hullua vauhtia! Tosin osa tukasta on ihan kiharaa kuten isillänsä, JEE!

Tilasin Suomesta sen välikausihaalarin, koska en vain löytänyt täältä yhtäkään kivaa. Se tuli alkuviikosta, onneks mittailin koon 74 vaikka Lucas käyttääkin lähinnä kokoa 80, koska se on valtava!

Samaan syssyyn tilasin myös töppöset ja rukkaset. Toi haalari oli -50% alennuksessa koska se on vissiin viime kauden mallia, aika kamalaa vai mitä. Sen kanssa käytiin yksi aamu Badeseellä (joo, aamu, koska päivisin on ollut niin lämmin ettei mistään haalarista puhettakaan):

Eipäs, tänään satoi koko päivän! Oli kuitenkin silti pakko päästä myös ulos, Lucas oli innoissaan ja oliskin tahtonut vaan istua nurtsilla siinä sateessa.

Mulla olis iso kasa videoitakin, mutta en osaa kääntää niitä... Mutta tästä saatte yhden oikeinpäin olevan, Lucashan on jo jonkin aikaa työnnellyt taaperokärryänsä kuten taaperon kuuluukin sitä työnnellä! Jatketaan joskus toiste, Stefan tulee hetkenä minä hyvänsä duunista, adiooos!

Lucas 9 kuukautta!

• Vartalon hallinta kehittyy, ja useimmat lapset pystyvät jo istumaan melko vakaasti tuetta. Jos tasapaino pettää, osaavat he ottaa tukea käsillään. V
• Moni lapsi osaa jo ryömiä, konttaamistakin jo kokeillaan ja joskus jopa onnistutaan. V
• Seisominen tukea vasten onnistuu jo monelta. V
• Myös etu- ja keskisormen pinsettiote alkaa olla useimmilla hallussa. V
• Lapsi ymmärtää jo, että esineet tai ihmiset eivät lakkaa olemasta silloin, kun niitä ei voi nähdä. V
• Lähes kaikki lapset tunnistavat oman nimensä ja reagoivat sen kuullessaan. V

Lucas on oppinut kuukaudessa ihan valtavan kasan uusia taitoja! Se oppi sitten pitkän aikaa hytkyteltyään sen konttaamisen, eikä ryömi enää ollenkaan vaan kulkee nelinkontin salamana paikasta toiseen. Viime viikolla se oppi nousemaan itse istumaan ja laskeutumaan takaisin, ja osaakin nyt istua ihan ilman tukea niin ettei jonkun tarvitse olla kokoajan vieressä ottamassa kiinni jos se kippaa. Ei istutettu sitä oikeastaan ollenkaan (paitsi syöttötuolissa), jotta se saisi itse rauhassa oppia sen ilman että selkäranka vääntyy vängäksi.

Lisäksi tällä viikolla se oppi nousemaan itse myös seisomaan tukea vasten! Siis kahdelle jalalle ja jostain kiinni pitäen, ja nyt se reenaiskin sitä nousemista ja laskeutumista mielellään ihan kokoajan. Se myös kävelee jos joku pitää sen käsistä kiinni. Se osaa myös vilkuttaa jos joku tulee tai lähtee, isille tosin vilkutetaan yleensä oikein kahdella kädellä, muille yksi on riittävä. Pinsettiote on jopa vähän liian hyvä, se löytää ja nappaa jokaikisen miniroskan lattialta ja laittaa suuhun!

Rytmissä ei ole kuukaudessa tapahtunut muutoksia, paitsi nyt viime päivinä Lucas on aamupäivällä nukkunut noin kahden tunnin päikkärit ja ottanut myöhään iltapäivällä vielä toisetkin 0,5-1,5 tunnin unet jonka vuoksi se on mennyt sitten yöunille "vasta" yhdeksältä. Lisäksi iltapalan pelkkä hedelmäsose on vaihtunut puuroon, koska testasin kiukkuaisko se edelleen siitä mutta ongelmia ei enää ilmennytkään! Nukkuminen on lisääntynyt varmasti siitä syystä, että se opettelee noita uusia juttuja niin hirveällä vauhdilla, öisinkin kun se nukkuu aina 10-12 tuntia.

Mittoja ei taas ole kuin pituus, meillä ei ole vaakaa! Kaksi viikkoa sitten se painoi jotain 7,8 kiloa, tänään mitattu pituus on about 70 cm, joka on kuukauden takaisesta kasvanut kahdella sentillä. Hampaita sillä on jo seitsemän! Niiden harjaus on nykyään saanut uusia haasteita, koska Lucas puree heti harjan suuhunsa saatuaan sen hampaidensa väliin eikä meinaa päästää irti.

Oon nyt siirtänyt meidän puulaatikon keittiöön, niin ettei Lucas voi enää järsiä sitä. Takan edessä on tylsä, ruskea, paksu pahvieste jota se ei edes enää noteeraa. Sen omat kirjat on olkkarin pöydän alatasolla, josta se levittää ne alas noin tuhat kertaa päivässä. Kenkäteline on edelleen lemppari, nekin on ihana levittää lattialle. Meidän keinuva sitterikin on viety kellariin, joten se ei voi heiluttaa sitäkään niin että se kolahtelee päähän. Johdotkin on piilossa eikä Lucas osaa vielä avata laatikoita, joten sen terrorisointiyritykset on aika harmittomia! Ehkä eniten se tykkää nykyään harjoitella jonkun kanssa niitä uusia oppimiaan asioita. Ja ilmeillä!

En taas viitsi toistaa itseäni, joten sanon vain että maailman ihanin ja hulvattomin pieni poika joka tuo mielettömästi paitsi rakkautta, myös huumoria jokaiseen päivään ♥ !

Babyschwimmen!

Näitä kuvia on varsinkin mun äitini odotellut! Meillä kävi viime viikolla vauvauinnissa valokuvaaja ja eilen saatiinkin jo kuvat levyillä itsellemme. Me ei olla ikinä jaksettu kuvata altaassa oloa, joten tää oli tosi kiva! Tiesin sen kyllä tulevan mutta en yhtään muistanut päivämäärää, jos olis muistanut niin olis ehkä voinut laittaa vähän meikkiäkin, mä kun vaan luulin että me jatketaan sukellusharjoituksia mut mitäpä tuosta! :D

Lucas näyttää ihan siltä kuin se itkeä huutais täyttä kurkkua ton kastelukannun alla mut ei, se tykkää siitä, en tiedä miksi se näyttää tolta. :D

Vasemmanpuolimmaisesta kuvasta mun piti rajata mut kokonaan pois koska näytin niin dorkalta ja yläkuvassa Lucas vissiin komentaa kuvaajaa.

Stefan oli eilen vielä vähän kipeä eikä tullut mukaan uimaan ja Lucas tais sitä vähän ikävöidä! Vetäjällä ei ole omaa vauvaa mukana, vaan se käyttää nukkea tai lainaa aina meistä joltakin oikean vauvan (kuulostipas hauskalta). Ennen Lucas ei ole ottanut millänsäkään vaikka se muuten vierastaakin, mutta eilen vetäjä ei meinannut saada tulla lähellekään! Onneks isi ei ole usein pipi. Kuinka yleistä Suomessa on että miehet on mukana vauvauinnissa?

Eilen aamulla uimahallilla Lucas myös otti aika montakin askelta nelinkontin mutta kotiin tullessa se taas unohtui. Pojat jäi kotiin kun mä lähdin treffaamaan Maijaa ja illalla Lucas sitten konttas! Täysiä! Tänään se on jatkanut reenejänsä, nopeiten pääsee tietysti nurmikolla ja matolla, vaikka on se kyllä paljaalla lattiallakin hirmuisen nopea. Sen passi myös tuli tänään, haha, aika koominen läpyskä! Tähän hätään ei muita terkkuja, loma stressaa, mitä kaikkea tarvii mukaan, mitä ei kannata kantaa mukanaan ja blabla! Saako Suomesta mistään Hippin veteen sekoitettavaa jauhekorviketta? Jos ei, niin edes Hippin valmiskorviketta?

Nyt kaikki stressipallot nukkumaan! Kun Lucasta väsyttää illalla, se on aina tuollaisessa asennossa. Ihan rento! Pus ciao!

Lucas 8 kuukautta!

• Peukalon ja etusormen pinsettiote saattaa jo onnistua, ja lapsesta onkin tavattoman hauskaa poimia sormiinsa pieniä esineitä. V
• Lapsi osaa siirtää esineen kädestä toiseen, paukuttaa leluja toisiaan vasten ja esimerkiksi laittaa lusikan kuppiin. V
• Useimmat lapset osaavat nyt kääntyä selinmakuulta päinmakuulle. V
• Kahdeksannen kuukauden loppuun mennessä jotkut lapset oppivat istumaan ilman tukea. X
• Lapsi kommunikoi innokkaasti ympärillään olevien ihmisten kanssa. V
• Hän sekä toivoo että vaatii huomiota osakseen ja rakastaa yleisöä. Aplodit erilaisten ”esitysten” jälkeen ilahduttavat suunnattomasti. V
• Lapsi matkii ja opettelee sanoja ja osaa vilkuttaa hyvästiksi. X
• Hän saattaa myös naurattaa vanhempiaan matkimalla heitä. V
• Yhä enemmän liikkuva lapsi nauttii uudesta vapaudestaan. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä vanhempien luomat rajat ovat lapsen oman turvallisuuden tähden vielä kovin tiukat. Tätä lapsen saattaa olla usein vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta hän alkaa reagoida kieltoon. V

Lucas ei malta edelleenkään pysyä hetkeäkään paikallaan, paitsi silloin jos joku tutkii leluja sen kanssa. Muuten se mennä viipottaa menemään hirmuisella nopeudella, liikkumismuoto on edelleen ryömiminen. Se harjoittelee konttausta kuitenkin jatkuvasti, mutta ainoastaan hytkymällä nelinkontin. Se nousee myös entistä enemmän polvilleen pitäen käsillään tukea jostain ja yrittää nykyään myös aina vain ylemmäs, enää ei riitä olkkarin pöydän alataso, vaan myös ylätaso olisi kiva. Siitä se onkin nyt kerran kaatunut takaraivolleen lattiaan. Lucas osaa myös seistä lyhyen ajan pitäen itse jostain kiinni, ilman että jonkun tarvitsee antaa tukea. Istuminen ilman tukea onnistuu maksimissaan kymmenen sekunnin ajan.

Rytmi on sama kuin kuukausi sittenkin. Aamulla herätään 5-7 välillä maidolle, jatketaan unia 7-8 asti, aamupuuroa syödään 8-9 välillä, lounasta ja maitoa 11-12, päivällistä ja maitoa 15-16 ja illalla 20-21 hedelmäsosetta ja maitoa. Välissä syödään hedelmiä, babykeksejä tai babyriisikakkuja (Lucas osaa jo hienosti syödä itse, melkein kaikki päätyy mahaan). Nukkumaan se menee edelleen viimeistään kello 21, yleensä jo aikaisemmin. Päikkäreitä vetää välissä 1-3 tuntia, joskus kerralla, joskus osissa, riippuu ollaanko vaan kotona vai jossain menossa, koska autoon se nukahtaa melkein aina mutta herää kun otetaan sitä taas ulos. Kotona taas jos sen laittaa sänkyyn nukkumaan niin se saattaa nukkua kolmekin tuntia putkeen.

Mittoja ei ole muutakuin itsemitattu pituus, 68 cm, joka on kaksi senttiä enemmän kuin kuukausi sitten. Meillä oli tuo MKP-tutkimus seitsenkuisena ja seuraava on vasta viikkoa ennen yksivuotispäivää! Täällä on ollut joo aina paljon pidemmät "neuvola"-välit kuin Suomessa, mutta tämä viisi kuukautta on musta jo tosi pitkä, täytyy taas keksiä jostain joku vaaka, pituuden saa itse onneksi mitattua. Lucaksella on myös jo neljä hammasta ja viides on nyt just lähipäivinä ilmestynyt alhaalle, tänään se oli jo melkein läpi!

Lemppariasioita vanhojen suosikkien lisäksi on kaiken terrorisointi ja oikeasti ihan kaiken syöminen. Jos se saa hetkenkin olla yksin niin se järsii pahvista puulaatikkoa niin että siitä irtoaa paloja, imuria ei varmaan tarvitsis ollenkaan kun Lucas nappaa suuhun jokaisen silmillä just ja just nähtävän roskan, mitä tahansa se näkee - suuhun. Kannan sen yleensä aina keittiöön lattialle vahdittavaks kun oon siellä ja annan sille jotain uskomattoman hienoja ennennäkemättömiä leluja - kauhan, lastan, tmv. ja se on hetken tyytyväinen ilman että se kokee palavaa halua syödä jotain tai terrorisoida kaikkea (kaataa sitä lamppua, mennä pöydän alle, yrittää kaataa takan edessä olevaa estettä...).

Kaikenkaikkiaan Lucas on kyllä aivan käsittämättömän ihana, utelias pieni poika joka edelleen kiukuttelee ainoastaan hyvästä syystä. Se ei enää edes suutu niinkuin ennen kun en anna sen tehdä jotain, vaan yrittää ensin kokeilla uudestaan mutta kun ei onnistu niin se keksii tyynesti jotain muuta. Tyyneksi sitä tosin ei voi muuten sanoa, mutta onneksi me ollaan totuttu sen vauhtiin. :)

Erste Mai.

Myös Itävallassa toukokuun ensimmäinen on pyhäpäivä, työn juhla, vaikka sitä ei täällä yhtä innokkaasti ja perinteikkäästi juhlitakaan kuin Suomessa (joka ei mua haittaa ollenkaan, tippaleivät ja simat sun muut ei kovin hääville maistu). Me ei Lucaksen kanssa tykätty tästä pyhästä kyllä ollenkaan, koska Lemmen viemää ei tullut kahteen päivään ja koska maitokin loppui mutta kaupat oli tietysti kiinni. Ehdittiin kuitenkin olemattomissa vapputohinoissamme harrastamaan kaikenlaista, muunmuassa:

Kiipeilyä!

Riemusta kiljumista!

 Yöpuvussa kiipeilyä!

Ja ihan vaan söpöilyä ♥ Toivottavasti kaikilla oli kivaa, meillä oli ainakin!

Oi ps. kesän eka ukkonen tais just saapua ♥ !!!

Uusia juttuja!

Meillä ei asu enää pelkästään vauhtimato vaan myös pieni papupata! Lucas on äännellyt tähän asti lähinnä mölisemällä, kiljumalla sekä ääööäää-vokaaliäänteillä. Muutama päivä sitten se kuitenkin keksi miten kivoja myös pehmeät konsonantit on ja nyt täällä kuunnellaankin aamusta iltaan sen höpötystä. Bäbäbäbäbä. Papapapa. Mamamama. Typerä todellisuudentajunsa menettänyt supermutsi sanois että minun lapseni osaa sanoa isi ja äiti - papa, mama. Mutta koska oon realisti enkä olemattomia kuvitteleva dorka, sanon että lapseni osaa jokellella ja voi kuinka hauskalta se kuulostaakaan!

Lisäksi se samainen lapsonen alkaa uhkaavasti näyttää siltä että se tahtois kovasti nousta jo lattiatasosta vähän ylemmäs. Se on jo jonkinaikaa noussut yhden käden varassa jonnekin (esimerkiksi olkkarin pöydän alatasolle), mutta pitänyt yleensä toisen käden lattiassa. Nyt se kuitenkin nostaa itsensä kahdella kädellä ylös, ottaa tukea joko siitä olkkarin tasosta tai sitten meidän puu/pahvilaatikosta (joka on muuten mun siskon vanha äitiyspakkaus :D) ja kurottelee toisella kädellään tavaroita.

Entäs miten sujui se pinnasänkyyn siirtyminen? Mahtavasti! Ei mitään ongelmaa, Lucas koki sen heti omakseen. No ehkä norsu auttoi asia ja se että tein siitä vähän pesämäisemmän, se sänkyhän on aika pitkä koska siitä saa irroitettua pinnat jolloin se on sopiva pidemmäksikin aikaa. Nyt on mamilla turvallinen olo, koska Lucashan ei herätessään ala huutamaan, vaan pyörii ympäriinsä, repii sängyn reunoja ja koittaa kiivetä ylöspäin, paukuttelee jaloillaan ja aloittaa juttelemaan vasta vähän myöhemmin. Siks en aina kuulekaan heti kun se herää, joten pelkäsin ennen että milloin se kiipeää siitä pikkusängystä reunan yli vaikka ei se edes osannut silloin vielä nostella itseään samanlailla, mutta aattelin et se keksii sen kuitenkin just sillon siellä ollessaan.

Imetys on nyt loppu! Imetin eilen aamuyöllä vielä vikan kerran, mutta viime yönä annoin maidon pullosta! Ja tottakai Lucas päätti herätä KAHDELTA. Se on ennen herännyt aina kerran syömään, 4-6 aikaan, mutta se ilmeisesti kuuli illalla mun suunnitelmista ja keksi että kello kaksi on nyt hyvä aika. Sillä oli kyllä nälkä, koska se söi hetkessä koko pullollisen. Kuudelta se heräs sitten lopullisesti ja vetäs kaks desiä. Tosi kiva jos se nyt sitten päätti aloittaa jonkin sortin öisen kasvukauden kun en voi enää vaan napata sitä sängystä ja imettää, vaan pitää mennä lämmittämään noita korvikkeita.

Vähensin sitä imetystä tosiaan pikkuhiljaa ja lopussa mentiin jonkinaikaa niin, että imetin ainoastaan kerran päivässä, just sillon aamuyöstä. Nyt sekin on kuitenkin historiaa! Se mun lopetus on siksikin kestänyt niin kauan (tärkeenä syynä kuitenkin se, että Lucas ehtii tottumaan), koska ei olla löydetty mistään isommastakaan marketista samanlaisia tetrakorvikepurkkeja kuin Suomessa, ja oon ajatellut etten jaksa aamuyöstä silmät ristissä alkaa keittelemään vesiä ja taas jäähdyttämään ja blaa. Me sitten otettiin Hipp:n nettisivuilta muun tilauksen yhteydessä niitä ja 8 x 4,5dl maksoi 16 euroa! Käyttääkö kukaan Suomessa tollasta veteen sekoitettavaa korvikejauhetta mikä täällä on normaali vai onko kaikilla vaan noita valmistetroja?

Tässä kuvassa juuri aamu-uniltaan herännyt vähän vielä jumissa oleva kaksihampainen terroristi ei ole enää ollenkaan jumissa, vaan paukuttaa tällähetkellä mun kenkiä lattiaan ja syö niitä joten taidan mennä pelastamaan kenkäparat! Adioooos ja aurinkoista viikkoa kaikille! :*

Ajankohtaisuuksia.

Istun terassilla mekossa ja leggareissa ja varvastossut jalassa, Lucas nukkuu vaunuissa eikä silläkään ole päällä muuta kun body, housut ja hattu. Auringossa on melkein kuuma kun ei tuule yhtään, no Lucas olis muutenkin varjossa mutta niin oon minäkin mielelläni. Se kesä tuli sitten hetkessä rytinällä, taitaa kadotakin yhtä rytinällä. Oli ihana käydä äsken lenkillä kun poikkesin kauppaan ja siellä oli vähän viileempi. :D Lucas on nukkunut jo kaks tuntia, eilen olin pukenut sen ulos vähän liian lämpösesti, se ei meinannut saada unesta millään kiinni kun oli reppanalla varmaan vähän kuuma ja tietysti kun se vaan venkoili niin tuli entistä kuumempi. Nukahti se sitten vihdoin, mutta sisällä oli parempi nukkua kun siellä oli niin paljon viileempi.

Se on alkanut nukkumaan paljon enemmän kuin ennen, johtuen varmasti siitä että se kuluttaa niin valtavasti energiaa ryömiessään ja pyöriessään ympäri kämppää koko päivän. Kyllä, meille on muuttanut pieni vauhtimato! Onneks meillä ei ole kauheasti mitään kiellettyä missään mihin se pääsis käsiks, paitsi tietysti takka, mut nyt kun on niin lämmin niin sitä ei tarvii lämmittää kun iltaisin joten se ei ole kuuma, ainoastaan likainen yök... Olkkarin pöydän alatasolta olis ihana repiä kaikki alas, kenkiä olis kiva syödä, jalkalamppu näyttäis paremmalta kaadettuna, sohvan alla olis aivan varmasti kaikkea mielenkiintoista (Lucaksen pää ei mahdu sinne jes!) ja ruokapöydän tuolien alle on hauskaa yrittää sulloutua. Noi on tosiaan kaikki onneks aika harmittomia ja vaarattomia.

Pyörivän pesukoneen katselukin on niiiin hauskaa kun mami touhuaa vessassa!

Lucas nukkuu siis nykyään yleensä yöunien (normaalisti 8-10h) lisäksi aamulla puolen tunnin unet, 1-3 tunnin päikkärit ja saattaa vielä illallakin nukkua puolisen tuntia jos on ollut hyvinkin touhukas päivä. Eihän noi määrät edelleenkään mitään jättisuuria ole, mutta ainakin vähän parempi kuin se joskus talvella ollut, 9-10 tuntia koko vuorokaudessa. Puolivuotiaan normimäärä internetin ihmeellisen maailman mukaan (Stefan kertoi) on 14 tuntia vuorokaudessa, joten ollaan aika lähellä! Tosin Lucas taitaa olla niitä tyyppejä jotka ei tarvitse kovin paljoa unta, sen se on kyllä perinyt isältään eikä multa. Nukkumisesta puheenollen, meidän pitäis nyt oikeasti siirtää Lucas sinne pinnasänkyyn (joka on jäänyt koska makkariin pitäis keksiä joku uusi järjestys sen takia, mutta kun se on niin pieni!)...

...tästä syystä. Tältä se näyttää yleensä kun on mielestään nukkunut tarpeeksi pitkät päikkärit, yksinään tuolla pyörii ja hihittelee kunnes joku kuulee ja hakee sen pois. :D

Siitä Lucaksen viljavihasta - syötiin pitkään aamuisin aina puuroa tai viljaa sisältävää lastenruokaa. Ilman mitään ongelmia, ei mitään masuvaivoja tai muitakaan. Aattelin sitten vielä pidemmät yöunet mielessä (vaikkakin toi 7-9 tuntia putkeen on jo mainio) tarjota sitä illalla ja voi herranjestas mitä öitä täällä oli! Sen on pakko johtua siitä viljasta, koska mitään muita syitä en keksi sille kitinälle ja heräilylle ja byää kun elämä on kurjaa kun tais mahaan sattua. Kokeilin niin että annoin illalla pelkkää hedelmäsosetta ja ai että kun oli elämä taas auvoista, kokeilunhaluisena sitten taas jotain viljatuotetta ja yö oli taas ihan kamala. Ostettiin "Gute-Nacht-Fläschen"-korviketta ("hyvää yötä-pullonen"), joka on oikeestaan ihan taviskorviketta, mut siinä 3% riisiä ja 3% tattaria - noin vähän viljaa ja silti sama ongelma. Joten meillä syödään ainoastaan aamupuuroa ja iltaisin pelkästään hedelmäsosetta. Piste, punkt, schluss.

Sen sijaan se yks uus lempijuttu - vesi! Veden kanssa on niiin kiva leikkiä, sitä ei tosin voi tehdä kovin usein koska sen jälkeen on ihan märkä ja pitää mennä lämpöiseen kylpyyn (mun yöpuku on kuivumassa tuolla taustalla, se ei ole siis mikään koriste vaan ripustan vaatteita henkareille kuivumaan :D).

Onneks kylvyssäkin on hauskaa! Meidän kylppärikin on niin pieni (kiitos kylpyammeen) että jos kylvetetään Lucas kahdestaan niin ollaan mieluummin olkkarissa. Onneks meidän lattia on muovimattoa niin ei haittaa jos (kun) vähän roiskuu! Meillä oli kerran tossa ammeessa oleva tulppa vahingossa auki (en tiedä miten se on auennut), oli myös tommonen samanmoinen kiva tulva lattialla. :D

Tultiin sisälle jo ajat sitten mutta syötiin ja katottiin Lemmen viemää (jossa huijataan ihmisiä aikalailla, Münchenin lähellä ei kyllä ole semmosia vuoria). Nyt pitkästä aikaa nachopaistoksen tekoon omnomnom ciaoo!

Mami mä tuun sun luokse!

Matka sohvalla lelulaatikolta maman luokse oli pitkä, raskas ja kivinen mutta veni, vidi, vici, tän pitkän matkan Lucas selvitti ihan yksin ja jopa suuttumatta! Tyyli on tosiaan hieman erikoinen, mutta ehkä toi vielä tosta kehittyy. Ehkä ens viikolla, ehkä kuukauden päästä, ehkä ei ollenkaan, ehkä suoraan johonkin muuhun liikkumismuotoon, mihinpä meillä olis kiire! On jo plussaa että se pääsee eteenpäin ilman että hermo menee kovin pahasti. :D Vielä kun se onnistuis myös lattialla, mutta tähän mennessä siellä on alkanut ainoastaan kiukuttaan (vähemmästäkin kun samaanaikaan kun takapuoli nousee ni pää laskee). No, ei meillä tosiaan sitä kiirettä ole, paitsi nyt kun Germany's Next Topmodelissa on muodonmuutosjakso menossa haha ciaoo! :D