Talven yli odotin

Halojaa, tänne kuuluu hyvää vaikkei täällä mitään kuulukaan! Tammikuu meni hurjan nopeasti kaikkien kouluhommien parissa, sitten mun äiti tuli ja mulla oli tenttiviikko, sitten alkoikin lukukausiloma (sisältäen mm. Faschingin, silmätulehduksen ja pari lenssua) mutta mulla oli yksi iso työ kirjoitettavana joten kulutin aamupäivät vain sen parissa, kerran kävin hulvattoman päivän reissun jäätiköllä (siis entisellä työpaikallani) mun vanhan kaverin kanssa. Ja sitten alkoikin jo uusi, ihanan kiinnostava (mutta työläs) lukukausi ja nyt sitäkin on mennyt jo kaksi viikkoa! Oho!

Lapsille kuuluu vähintään yhtä kivaa, he viihtyvät päiväkodeissaan molemmat tahoillaan paremmin kuin hyvin. Florian on alkanut puhua pulputtamaan ja toistaa, tai ainakin yrittää toistaa, kaikki sanat mitä sille sanoo. Päiväkodin tätien nimetkin se osaa jo sanoa, näin puolen vuoden jälkeen! Siis se sanoo tosiaan vain yksittäisiä sanoja, ei sentään mitään lauseita vielä! Osaa se pari yhdyssanaa, esimerkiksi palapeli...

Myös Lucas on innokas päiväkotilainen ja mä olen niin iloinen juuri tuosta päiväkodista: aamulla viedessä lapsi saa itse päättää jääkö ulos vai meneekö sisälle. Vaikka silloin menisi sisälle, menevät he Jausen jälkeen puoli yhdentoista maissa kuitenkin aina kaikki yhdessä ulos! Florianin päiväkodissakin mennään nykyään joka päivä ulos ellei sada, tällä viikolla olivat jopa kävelleet narun kanssa (normaalisti lapset istuvat siis sellaisissa kärryissä) koko konkkaronkka (lapset siis 1,5 - 3,5-vuotiaita) puistoon 500 metrin päähän!

On kyllä ihanaa kun lämmöt nousee ja ulos lähtiessä pukeminen ei kestä enää puolta tuntia, toissapäivänä oli jopa +22°C. Se ei onneks ole vielä sentään ihan jokapäiväistä, sellainen viime viikot vallinnut noin 12-17 astetta on oikein jees! Tämän päiväinen sade on myös jees, lähdetään Achenseelle isomummolaan vielä vikan kerran omalla autolla koska huomenna se on vihdoin myyty! Se ehtikin olla myynnissä puoli vuotta koska tarjoukset oli niin alhaisia eikä meillä ollut mikään kiire myydä niin voitiin hyvin odottaa kunnon summan tarjonnutta. Mutta että heippa Hyundai, johan se tallissa ehtikin seisoa, hyvä ettei ressukka ruostunut kiinni paikalleen!

Mitähän muuta meille kuuluu? Ei kai mitään suurempia eikäkön hei Lucakselta heiluu ensimmäinen hammas kääk! Ja Florian tusaa about kaikkia poskihampaitaan kerralla joten unet on vähän katkonaisia! Mutta nyt me aletaan siivoamaan kun ei tosiaan ulos pääse kun sataa kaatamalla, viime aikoina kaikki viikonloppuaamut on menneet ulkona koska i-l-m-a ♥ ! Joka ehkä tästä allaolevasta kuvasta näkyy aika hyvin, adiooos!

Pupan uudet kujeet

Hallihalloo! Tulin vaan kertomaan että mulla on vihdoin ja viimein hammas! Mami yritti valokuvata sitä eräänä päivänä, mutta 37 kuvaa otettuaan joutui myöntymään siihen että ei se saa yhtäkään! Buahaha! Onneks sitten myöhemmin samana päivänä tuttuun tapaani raivosin autossa niin lujaa ja pitkään että silloin se sai kuin saikin kuvansa!

Noniin - tällainen on siis mun hieno, ensimmäinen hampaani jonka sain noin 7,5 kuukauden iässä. Mun isoveljeni oli tässä vähän nopeampi, sille tuli ensimmäiset kaksi jo 5,5-kuisena, ja nimenomaan kaksi kerralla. Mulle tuli vain yksi, mutta toivon että muut tulevat vähän helpommin että nukkuisin edes hieman paremmin, en tiedä kestääkö mamin masu niin paljon kahvia mitä se nyt lipittelee.

Mami ja Papi ovat molemmat enemmän kissaihmisiä, mutta ensinmainitun haaveisiin kuuluu koira syystä että olisi kätevä kun olisi joku kuka söisi lattialta kaiken sinne putoavan ruoan (plus että sen olisi sitten pakko lenkkeillä vähän enemmän). Mä ajattelin ryhtyä nyt hetkeks sellaiseks koiraks - yhtenä aamuna huomasin kuinka mun isoveljeni jätti paahtamattoman paahtoleivän palasensa saavutettavissa olevaan paikkaan ja heti kun mamin silmä vältti, iskin kiinni! Omnomnom!

Jos tästä tuli nyt tällainen mun oma postaus jossa voin kertoa kaikenlaisia uusia juttuja, niin kerrottakoon vielä että oon opetellut kaikkia muitakin hullutteluja - sellaisia, joita tehdessäni mami on aika kauhuissaan! Katsokaa kun olen taitava!

Ensin kiipesin polvilleni ...

... ja samana päivänä päätin nousta vielä seisomaankin! Mun mami oppi nämä jekut ihan samanikäisenä kuin mäkin, isoveikka pari kuukautta myöhemmin.

Sellaisia terkkuja multa, osaan myös jo kontata mutta sitä en tee vielä muuta kuin kylpyhuoneessa - mami ottaa mut aina mukaan suihkuun niin että makoilen alasti matolla leikkien omaa pesuvuoroani odottaen. Viime viikolla huomasin että kun konttaan, lattia ei tunnu niin kylmältä! Ja nyt sitten aina konttaan mamin suihkun alle läpsyttelemään, sillä kun on sellainen leveä sadesuihku niin mullekin riittää vettä! Onko mulla lukijoiden joukossa muita yhtä ovelia vauvakamuja joilla on kaikkia samanlaisia hauskoja jekkuja? Nyt mun mamin pitää jatkaa passihakemusten tekoa, heibbulii :* !

Ainiin ps. mamilta vielä sellaiset terkut että mä en saa sitä kommenttirobottivarmennusta pois päältä vaikka kuinka ja miten yritän. Yritin hankkia apua ja googlettaa, mutta en vain osaa! Ellei kukaan mua osaa tälläkään itkulla auttaa niin ainahan teillä kommentoijilla on mahdollisuus - tehkää omat tunnukset/tilit! Poikien ihana isomummokin osasi, ehkä te muutkin osaatte, ja ellette - kysykäähän siltä apua ;) !

Puolitoistavuotias

Luulin ennen että aika menee nopeasti. Lucas syntyi ja aika alkoi kulkea valonnopeudella. Viikko sitten kyseisestä tapahtumasta tuli kuluneeksi puolitoista vuotta. Puolitoista vuotta! Enää yksi kolmasosa siitä ja tyyppi on kaksivuotias! Apua, kulkeeko kaikkien mielestä aika näin käsittämätöntä vauhtia vai onko se vain äitiytyneiden ongelma?

En olekaan omistanut Lucakselle pitkään aikaan kokonaista postausta, joten ehkä onkin jo aika! Millainen on meidän puolitoistavuotiaamme? Edelleen melkoisen helposti räjähtävä ja herkästi suuttuva, mutta jotenkin ehkä tuntuu siltä että se on saattanut rauhoittua hieman. Jos sitä kieltää asiasta josta se tietää jo valmiiksi ettei se saa tehdä sitä, se ei suutu enää joka kerta ihan yhtä pahasti kuin ennen.

Draamaprinssin tittelistä se ei silti toki ole luopumassa! Vaikka raivokohtaukset ovat ehkä sekä vähentyneet että laimenneet, on sen mielikuvitus kaiken draamailun suhteen silti vailla vertaa. Mistä vaan voi vetää raivarit - siitä jos ei saa koskea kuumaan uuniin, siitä kun ei voi lähteä isin mukaan töihin, siitä kun ei voi olla yöpuvussa koko päivää. Yritän tehdä vaatteiden vaihdosta aina superhauskan tapahtuman mutta yleensä epäonnistun surkeasti ja Lucas riuhtoo kuin hullu ja huutaa kuin hyeena. Välillä (harvoin...) se toki myös yllättää positiivisesti ja kaikki sujuu ongelmitta!

Entäs mitäs herra osaa? Mitä puolitoistavuotiaan edes kuuluisi osata? Noo, ainakin huomasin eräänä päivänä (tai siis joku sanoi Skypessä) että en ole enää pitkään aikaan syöttänyt sitä vaan se syö aina siististi itse, useimmiten haarukalla itseään telomatta. Mukista juominen sillä on onnistunut oikeastaan aina, ei meillä edes ole nokkamukeja. Tuttipullostahan pitäisi luopua juurikin tähän 1,5 ikävuoteen mennessä mutta me hylättiin sekin jo ajat sitten koska Lucas joi siitä ainoastaan iltamaidon joten se oli aika turha.

Entäs muuta? Hampaidenpesu sujuu taas ongelmitta, jee! Ilmeisesti pieni tauko niiden tehtailussa menossa, ehkä ihan hyväkin, sillähän on niitä jo suu täynnä! En nyt voi mennä tarkistamaan kun se nukkuu, mutta just tällä viikolla laskeskelin että alhaalla oli 8-9, ylhäällä jotain samoja lukemia. Kiirettä pitänyt! "Useimmilla lapsilla siis kaikki 20 maitohammasta ovat ilmaantuneet ennen 3-vuotissyntymäpäivää." Lucas aikoo ilmeisesti ehtiä keräämään ne kaikki ennen kuin täyttää kaksi!

Lucas ei todellakaan eikä tietenkään ole pelkkä kiukuttelija jos alusta sellaisen kuvan sai, ehei, suurimman osan ajasta se on ihastuttavan positiivinen pieni poika joka hurmaa kaikki, sekä tutut että tuntemattomat. Se onkin ahkera näyttämään myös näitä iloisia tunteitaan ja pussailu onkin yksi sen lemppariharrastuksista, bakteerit kiertää hyvin kun se suuteloi kaikki ihmiset aina läpi! Toinen uusi suosikkileikki on nukkuminen - maataan ihan-sama-missä ja "kuorsataan" krooh-pyyh-tyylillä. Silloin kun olin superväsynyt niin tää oli ehdottomasti mun lempileikki!

Mitään kunnon puhetta ei tule edelleenkään, mutta aina välillä Lucas yllättää jollain uudella sanalla. Se ymmärtää valtavasti, kokoajan paremmin myös saksaa! En muista yhtään mitä kaikkea teille tänne olen näistä sen kielitaidoista jakanut, mutta olen hyvin tyytyväinen sen tämänhetkiseen tasoon. Jos se ei tottele, se hyvin harvoin johtuu siitä etteikö se olis ymmärtänyt, vaan siitä että sitä ei vain huvita...

Sellainen on meidän ihana Lucas! Se on myös löytänyt kaikkien vanhojen lemppareiden lisäksi uuden rakkaudenkohteen - VAUVAT! Oli kyseessä sitten oikea vauva (mun täkäläinen kaveri sai just muutama viikko sitten pojan ♥), kuva kirjassa tai telkkarin mainos, se alkaa aina hihkua innosta. Äidin masullekin annetaan pusuja aika usein, toivottavasti tämä innostus jatkuis vielä syksylläkin!

Nyt herättämään se pallopää ja hop ulos! Ps. etsin jotain kommenttia ja törmäsin vahingossa joihinkin vanhoihin joihin en ollut vastannut koska _en ollut huomannut niitä_ - pahoittelen, vastasin nyt, myöhässä toki, mutta tarkoitukseni ei ollut jättää vastaamatta! Pusbyeee!

Pps. olen pari kertaa kitissyt ettei Lucaksesta oikein saa sisällä kuvia kun se ei pysy hetkeäkään paikallaan. Jos joku ei mua ole uskonut, niin tässä vielä esimerkkikokoelma. Tällaisia on noin viisisataa, joukossa ehkä yksi onnistunut! Jebou!

Lucas 12 kuukautta!

• Lapsi on nyt toivon mukaan päässyt pahimman vierastamisvaiheen yli ja alkaa suhtautua luottavaisesti tuntemattomiinkin ihmisiin. V
• Samalla lapsi entistä tietoisemmin oivaltaa siteensä omiin vanhempiinsa, ja siksi vanhempien poissaolo saattaa surettaa. V
• Yksivuotiaana lapsi antaa toisille mielellään tavaroita ja kuulee mielellään kiitoksen palkinnoksi. V
• Yksivuotias ymmärtää jo useimmat yksi- ja kaksitavuiset sanat. V
• Osa lapsista osaa jo muodostaa ensimmäisen kokonaisen (kaksisanaisen) lauseen. X !
• Kaikki uusi kiinnostaa suunnattomasti, erityisesti värikkäät, kiiltävät ja liikkuvat kohteet ovat omiaan herättämään lapsen mielenkiinnon. V

Viimeinen kuukausipostaus, hui! Yksivuotias Lucas liikkuu edelleen kontaten, kävely onnistuu ainoastaan tuen kanssa - kärryllä ajellen, jonkun käsistä kiinni pitäen tai huonekaluja ja seiniä pitkin. Ilman tukea se seisoo maksimissaan viisi sekuntia, jonka jälkeen on hirveän hauska joko ottaa kiinni siitä mitä ikinä edessä onkaan tai sitten kaatua mamin syliin tai pepulleen lattialle. Ennen se ylsi käsillään pelkästään ruokapöydälle mutta nykyään onnistuu kaikki muutkin tasot, joten tavaroiden täytyy aina olla kaukana reunasta, muuten se vetää kaiken alas.

Vuotiaan uusia lempijuttuja on uuninluukun ja keittiön lukittujen kaappien ovien paukuttaminen, kärpästen kiinni ottaminen (tai siis yrittäminen) sekä olkkarin pöydän alatasolle kiipeäminen ja siellä ryömiminen. Lisäksi palikat ja legot ovat ehdottomia suosikkileluja, joiden kanssa vois leikkiä vaikka koko päivän. Erityisen hauskaa niitä (kuten ihan kaikkea muutakin) on tosiaan tuoda aina jollekin joka sitten kiittää, samoin niiden heittely niille kuuluvaan paikkaan on kivaa, koska siitäkin saa kiitosta. Kärryn lastaaminen leluilla ja sen täytenä ympäriinsä työntely kuuluu myös lemppareihin.

Rytmi on muuten sama kuin viime kuukaudet, paitsi että ison pojan elkein päikkäreitä nukutaan enää yhdet, lounaan jälkeen kestoltaan 1,5-3 tuntia. Uusia hampaita tulee ainakin alavasemmalle, muualta en osaa sanoa koska Lucas ei vieläkään mielellään anna tarkastella suuta, vaikka harjaus sujuukin nyt jo taas hyvin. Se syö nykyään myös kaikkea ja korvike on vaihtunut kokonaan "lastenmaitoon" sekä tavismaitoon. Painoa vuotiaalla on tosiaan 9070 g ja pituutta 75,5 cm, eli vuodessa kasvua on ollut tasan 6 kiloa ja 25,5 senttiä!

Puheen ymmärtämisestä kerroin pari viikkoa sitten, sen jälkeen lista on kasvanut muutamalla sanalla tai lauseella. Pusun antaminen onnistuu nykyään molemmilla kielillä ja ihan kelle tahansa, myös esimerkiks pehmopupulle. Aaiaai saa Lucaksen painamaan päänsä olkapäätä/sohvaa/lattiaa/pöytää tmv. vasten. Kun isi sanoo keine ahnung ("ei aavistustakaan"), heiluttelee se hartioitaan. Ohhoh/oh gott saa sen heittämään kätensä pään päälle. Mamaa lukuunottamatta siltä ei tule sanaakaan puhetta, eikä vaikuta siltä että lähiaikoina olis tulossakaan.

Taaperolla on ollut jo pitkään se hirrrvittävä sukkaviha, mutta nykyään se on kehittynyt kunnon vaatevihaksi. Varsinkin yöpuvun näkeminen saa sen huutamaan kuin hyeena. Välillä vaatteiden vaihtaminen sujuu ongelmitta, mutta useimmiten se on melkoista kiukuttelua! Vaipanvaihto sen sijaan on muuttunut paljon helpommaksi.

Niinpä meidän pikkuinenkin tosiaan muuttui taaperoksi! Niin kovin haikeaa, mutta samalla hurjan hauskaa, koska se oppii kokoajan niin paljon uutta että hyvä jos me perässä pysytään! :)

Kun mama sairastaa...

... vaikka eihän mamalla ole aikaa sairastaa! Vai onko? Kukas beibiä hoitaa? Oon ihan älyttömän harvoin kipeä, ehkä kerran kahdessa vuodessa. Varmaan siksi menen aina niin jumiin, koska en ole sellaiseen tottunut. Vaikka mulle ei koskaan nouse kuume (eilenkin ruumiinlämpö oli 0,2 astetta normaalia korkeampi haha) tappamaan pöpöjä niin silti se pahin vaihe ei yleensä onneks kestä kovin kauaa, nytkin selvisin yhdellä päivällä. Kipeänä olo on kurjaa, mutta hammaskipuisen, huomiota ja hellyyttä kaipaavan taaperon kanssa kipeänä olo on vielä kurjempaa.

Edelleen olo on vähän vajaa, mutta ei mitään verrattuna eiliseen! Lucakselle tulee siis taas hampaita, joten se on nyt oman aurinkoisen itsensä sijaan melkoinen kiukuttelija. Eilen mulla ei ollut kuitenkaan voimia edes kantaa sitä, joten päivä meni lähinnä lattialla maaten. Onneksi sen lempileikki nykyään on tavaroiden tuominen, joten oli helppo "leikkiä" sen kanssa niin että itse vain makas sen kantaessa mulle kaikki palikkansa ja legonsa. Ja onneks Stefanilla oli hyppyvuoro, se oli kahdesta viiteen kotona ja pääsin hetkeks taas peiton alle.

En edes tykkää teestä, mutta pakko oli jotain yrittää tautia vastaan tehdä! Mulla on myös kotona aina leggarit jalassa, mutta nyt oli kokoajan niin kylmä että oli pakko etsiä paksut kolitsit kaapin perältä. Siihen vielä lämpöinen villapaita ja mummon kutomat villasukat niin a'vot, tarkeni jotenkin.

Mä siivoan joka päivä melko innokkaasti, mutta nyt ei kyllä kyennyt. Lucas repi pyykit alas, no, antaa olla. Sen synttärikakun jämätkään eivät vieläkään päätyneet kompostiin, joten jätinpä teepussitkin sitten siihen. En tykkää yhtään jos keittiössä on tiskiä tai tasoilla jotakin, mutta eilen en kyllä pystynyt tekemään asialle yhtään mitään, pakenin vain paikalta.

Lucaksella jäi keittoakin vähän syömättä koska heti kun se sylki lusikallisen pois annoin olla, koska mielessä siinti vain päikkärit sen kanssa (nukuttiinkin sitten 2,5 tuntia). Yleensä heitän ruuanjämät heti samantien pois, mutta sekin tuntui liian raskaalta idealta. Sen ruokapaikan on yleensä oltava tyhjä kaikesta, koska muuten se heittää kaiken lattialle, mutta eilen siirsin vain Lucaksen kauemmaksi pöydästä... Ja illallahan se sitten kippasikin tuon vesilasin pöydälle, oho.

Voi minun nenäliinojani, onneks tämä tapahtui vasta tänään!

Tänä aamuna yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen maailma näytti taas hieman paremmalta paikalta, jospa tänään sais syötyä jotain muutakin kuin riisikakkuja! Täytyy toivoa että mun pojat pysyis terveinä, Lucaksen Luis-kaverikin on just toipumassa keuhkoputkentulehduksesta. Nyt taidan kuitenkin yrittää vähän siivota, adiooos :*

Lucas 11 kuukautta!

• Lapsi osaa nyt kääntyä 90 astetta seisaallaan. V
• Hän osaa myös nostaa esineitä lattialta yhdellä kädellä samalla, kun hän ottaa tukea toisella kädellä esimerkiksi pöydänkulmasta. V
• Silloin tällöin tukea vasten seisova lapsi saattaa päästää irti kokonaan ja seistä tuokion täysin omilla jaloillaan. Toisaalta on lapsia, jotka osaavat jo kävellä. X
• Aikuisen sylissä on mukava tanssahdella, mutta moni lapsi tanssii myös jo ihan itse tukea vasten. V
• Istuessaan lapsi osaa kääntyä poimimaan esineitä sivuiltaan. V
• Mukista juominen alkaa onnistua ja syödä lapsi osaa poimimalla ruuan lautaselta pinsettiotteella ja laittamalla sen suuhunsa. V
• Lapsen käyttämät äänteet tulevat selkeämmiksi, ja pian hän  alkaa käyttää sanoja johdonmukaisesti niin, että tietty sana tarkoittaa joka kerta samaa asiaa. V
• Lapsi tykkää jutella, laulaa ja leikkiä loruleikkejä. V

Lucaksen liikkumisessa ei ole tapahtunut kummempaa kehitystä. Kontataan kovaa ja kävellään ympäri olkkarin pöytää siitä tukea pitäen. Joka paikkaan noustaan edelleen seisomaan, uusi suosikki on kaappien ovien availu. Nykyään se ei tykkää vilkutella oikeastaan muuta kuin isille, välillä ei edes sille. Kun mami tekee pusuhuulet, maiskauttaa Lugi takaisin!

Lucas on nykyään kova poika tanssimaan, oli musiikkina sitten Hakuna Matata, Dodo-sorsa tai Greyn anatomian tunnari (telkkarin tyttökanavalta tulee joka päivä vanhoja jaksoja). Lukeminen on edelleen parasta, samoin pyykkien vetäminen alas narulta. Uusia lemppareita on hiekalla leikkiminen sekä portaiden ylös kiipeäminen, sitä se tahtois harrastaa aina kun ollaan portaiden lähettyvillä!

Rytmi ei ole muuttunut, nukkumaan mennään 20.30-21 välillä ja nukutaan heräämättä seitsemään. Lounaan jälkeen uni tulee aikalailla minuutilleen kello 11 (eilen kaupoilla vähän venähti ja Lucas nukahti kello 11:01 ostoskärryihin...) ja unet kestävät 1-2,5 tuntia. Jos illemmalla ei enää nukuta ~30 minuutin pikkupäikkäreitä, on se ilta sitten yleensä aikamoista huutoa. Siis kirjaimellisesti huutoa, se ei aina itke, vaan HUUTAA ja KILJUU, jos erehdyn poistumaan esimerkiks keittiöön, jonne se ei pääse.

Ollaan alettu totuttelemaan lehmänmaitoon, ainakin tähän asti ilman mitään ongelmia. Lucas ei myöskään saa enää korviketta joka ruokailulla, vaan esimerkiks aamuisin pelkkää puuroa. Se ei juo muuta kuin oikeasta mukista ja aina vettä, paitsi nyt välillä tavismaitoa ruuan kanssa. Pituutta löytyy hurjat 74 cm (ehkä, vähän hankala mitata...), joka on 2,5 cm enemmän kuin kuukausi sitten. Hampaita on edelleen kahdeksan, mutta en tiedä tekeekö se nyt lisää koska hampaiden harjaus on ollut jonkin aikaa lähes mahdotonta eikä se anna oikein koskea suuhun.

Lucas osaa maman ja papan lisäksi sanoa myös "toto" (siis ehkä lähimpänä sitä mitä se sanoo) ja osoittaa tietokonetta - tarkoittaa tietysti meidän uusinta lempparibiisiä Dodo-sorsaa. Lisäks se osaa myös osoittaa missä lamppu on ja mitähän se vielä osaa, aikamoisia taitoja eikö... Aikamoinen pölkkypääkin se on, mutta ah, kuinka ihana sellainen ♥ !

Lucas 9 kuukautta!

• Vartalon hallinta kehittyy, ja useimmat lapset pystyvät jo istumaan melko vakaasti tuetta. Jos tasapaino pettää, osaavat he ottaa tukea käsillään. V
• Moni lapsi osaa jo ryömiä, konttaamistakin jo kokeillaan ja joskus jopa onnistutaan. V
• Seisominen tukea vasten onnistuu jo monelta. V
• Myös etu- ja keskisormen pinsettiote alkaa olla useimmilla hallussa. V
• Lapsi ymmärtää jo, että esineet tai ihmiset eivät lakkaa olemasta silloin, kun niitä ei voi nähdä. V
• Lähes kaikki lapset tunnistavat oman nimensä ja reagoivat sen kuullessaan. V

Lucas on oppinut kuukaudessa ihan valtavan kasan uusia taitoja! Se oppi sitten pitkän aikaa hytkyteltyään sen konttaamisen, eikä ryömi enää ollenkaan vaan kulkee nelinkontin salamana paikasta toiseen. Viime viikolla se oppi nousemaan itse istumaan ja laskeutumaan takaisin, ja osaakin nyt istua ihan ilman tukea niin ettei jonkun tarvitse olla kokoajan vieressä ottamassa kiinni jos se kippaa. Ei istutettu sitä oikeastaan ollenkaan (paitsi syöttötuolissa), jotta se saisi itse rauhassa oppia sen ilman että selkäranka vääntyy vängäksi.

Lisäksi tällä viikolla se oppi nousemaan itse myös seisomaan tukea vasten! Siis kahdelle jalalle ja jostain kiinni pitäen, ja nyt se reenaiskin sitä nousemista ja laskeutumista mielellään ihan kokoajan. Se myös kävelee jos joku pitää sen käsistä kiinni. Se osaa myös vilkuttaa jos joku tulee tai lähtee, isille tosin vilkutetaan yleensä oikein kahdella kädellä, muille yksi on riittävä. Pinsettiote on jopa vähän liian hyvä, se löytää ja nappaa jokaikisen miniroskan lattialta ja laittaa suuhun!

Rytmissä ei ole kuukaudessa tapahtunut muutoksia, paitsi nyt viime päivinä Lucas on aamupäivällä nukkunut noin kahden tunnin päikkärit ja ottanut myöhään iltapäivällä vielä toisetkin 0,5-1,5 tunnin unet jonka vuoksi se on mennyt sitten yöunille "vasta" yhdeksältä. Lisäksi iltapalan pelkkä hedelmäsose on vaihtunut puuroon, koska testasin kiukkuaisko se edelleen siitä mutta ongelmia ei enää ilmennytkään! Nukkuminen on lisääntynyt varmasti siitä syystä, että se opettelee noita uusia juttuja niin hirveällä vauhdilla, öisinkin kun se nukkuu aina 10-12 tuntia.

Mittoja ei taas ole kuin pituus, meillä ei ole vaakaa! Kaksi viikkoa sitten se painoi jotain 7,8 kiloa, tänään mitattu pituus on about 70 cm, joka on kuukauden takaisesta kasvanut kahdella sentillä. Hampaita sillä on jo seitsemän! Niiden harjaus on nykyään saanut uusia haasteita, koska Lucas puree heti harjan suuhunsa saatuaan sen hampaidensa väliin eikä meinaa päästää irti.

Oon nyt siirtänyt meidän puulaatikon keittiöön, niin ettei Lucas voi enää järsiä sitä. Takan edessä on tylsä, ruskea, paksu pahvieste jota se ei edes enää noteeraa. Sen omat kirjat on olkkarin pöydän alatasolla, josta se levittää ne alas noin tuhat kertaa päivässä. Kenkäteline on edelleen lemppari, nekin on ihana levittää lattialle. Meidän keinuva sitterikin on viety kellariin, joten se ei voi heiluttaa sitäkään niin että se kolahtelee päähän. Johdotkin on piilossa eikä Lucas osaa vielä avata laatikoita, joten sen terrorisointiyritykset on aika harmittomia! Ehkä eniten se tykkää nykyään harjoitella jonkun kanssa niitä uusia oppimiaan asioita. Ja ilmeillä!

En taas viitsi toistaa itseäni, joten sanon vain että maailman ihanin ja hulvattomin pieni poika joka tuo mielettömästi paitsi rakkautta, myös huumoria jokaiseen päivään ♥ !

Lucas 8 kuukautta!

• Peukalon ja etusormen pinsettiote saattaa jo onnistua, ja lapsesta onkin tavattoman hauskaa poimia sormiinsa pieniä esineitä. V
• Lapsi osaa siirtää esineen kädestä toiseen, paukuttaa leluja toisiaan vasten ja esimerkiksi laittaa lusikan kuppiin. V
• Useimmat lapset osaavat nyt kääntyä selinmakuulta päinmakuulle. V
• Kahdeksannen kuukauden loppuun mennessä jotkut lapset oppivat istumaan ilman tukea. X
• Lapsi kommunikoi innokkaasti ympärillään olevien ihmisten kanssa. V
• Hän sekä toivoo että vaatii huomiota osakseen ja rakastaa yleisöä. Aplodit erilaisten ”esitysten” jälkeen ilahduttavat suunnattomasti. V
• Lapsi matkii ja opettelee sanoja ja osaa vilkuttaa hyvästiksi. X
• Hän saattaa myös naurattaa vanhempiaan matkimalla heitä. V
• Yhä enemmän liikkuva lapsi nauttii uudesta vapaudestaan. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä vanhempien luomat rajat ovat lapsen oman turvallisuuden tähden vielä kovin tiukat. Tätä lapsen saattaa olla usein vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta hän alkaa reagoida kieltoon. V

Lucas ei malta edelleenkään pysyä hetkeäkään paikallaan, paitsi silloin jos joku tutkii leluja sen kanssa. Muuten se mennä viipottaa menemään hirmuisella nopeudella, liikkumismuoto on edelleen ryömiminen. Se harjoittelee konttausta kuitenkin jatkuvasti, mutta ainoastaan hytkymällä nelinkontin. Se nousee myös entistä enemmän polvilleen pitäen käsillään tukea jostain ja yrittää nykyään myös aina vain ylemmäs, enää ei riitä olkkarin pöydän alataso, vaan myös ylätaso olisi kiva. Siitä se onkin nyt kerran kaatunut takaraivolleen lattiaan. Lucas osaa myös seistä lyhyen ajan pitäen itse jostain kiinni, ilman että jonkun tarvitsee antaa tukea. Istuminen ilman tukea onnistuu maksimissaan kymmenen sekunnin ajan.

Rytmi on sama kuin kuukausi sittenkin. Aamulla herätään 5-7 välillä maidolle, jatketaan unia 7-8 asti, aamupuuroa syödään 8-9 välillä, lounasta ja maitoa 11-12, päivällistä ja maitoa 15-16 ja illalla 20-21 hedelmäsosetta ja maitoa. Välissä syödään hedelmiä, babykeksejä tai babyriisikakkuja (Lucas osaa jo hienosti syödä itse, melkein kaikki päätyy mahaan). Nukkumaan se menee edelleen viimeistään kello 21, yleensä jo aikaisemmin. Päikkäreitä vetää välissä 1-3 tuntia, joskus kerralla, joskus osissa, riippuu ollaanko vaan kotona vai jossain menossa, koska autoon se nukahtaa melkein aina mutta herää kun otetaan sitä taas ulos. Kotona taas jos sen laittaa sänkyyn nukkumaan niin se saattaa nukkua kolmekin tuntia putkeen.

Mittoja ei ole muutakuin itsemitattu pituus, 68 cm, joka on kaksi senttiä enemmän kuin kuukausi sitten. Meillä oli tuo MKP-tutkimus seitsenkuisena ja seuraava on vasta viikkoa ennen yksivuotispäivää! Täällä on ollut joo aina paljon pidemmät "neuvola"-välit kuin Suomessa, mutta tämä viisi kuukautta on musta jo tosi pitkä, täytyy taas keksiä jostain joku vaaka, pituuden saa itse onneksi mitattua. Lucaksella on myös jo neljä hammasta ja viides on nyt just lähipäivinä ilmestynyt alhaalle, tänään se oli jo melkein läpi!

Lemppariasioita vanhojen suosikkien lisäksi on kaiken terrorisointi ja oikeasti ihan kaiken syöminen. Jos se saa hetkenkin olla yksin niin se järsii pahvista puulaatikkoa niin että siitä irtoaa paloja, imuria ei varmaan tarvitsis ollenkaan kun Lucas nappaa suuhun jokaisen silmillä just ja just nähtävän roskan, mitä tahansa se näkee - suuhun. Kannan sen yleensä aina keittiöön lattialle vahdittavaks kun oon siellä ja annan sille jotain uskomattoman hienoja ennennäkemättömiä leluja - kauhan, lastan, tmv. ja se on hetken tyytyväinen ilman että se kokee palavaa halua syödä jotain tai terrorisoida kaikkea (kaataa sitä lamppua, mennä pöydän alle, yrittää kaataa takan edessä olevaa estettä...).

Kaikenkaikkiaan Lucas on kyllä aivan käsittämättömän ihana, utelias pieni poika joka edelleen kiukuttelee ainoastaan hyvästä syystä. Se ei enää edes suutu niinkuin ennen kun en anna sen tehdä jotain, vaan yrittää ensin kokeilla uudestaan mutta kun ei onnistu niin se keksii tyynesti jotain muuta. Tyyneksi sitä tosin ei voi muuten sanoa, mutta onneksi me ollaan totuttu sen vauhtiin. :)

Touhuiluja.

Hiphei, kesä vaihtui toissapäivänä yhdessä yössä kalsean kylmään sateeseen, joten me viihdyttiin pari päivää ihan neljän seinän sisällä. Tänään lämpö sitten taas palasi ja ens viikolla pitäis olla taas päälle kahtakymppiä. Jawohl, ehkä mä voin jo vihdoin ja viimein kantaa nuo talvitakit ja -kengät ensi talvea odottamaan kun ei niitä ole kukaan pitkään aikaan edes enää käyttänyt, mäkin oon jo hyvän tovin sipsutellut ballerinoissa ja kohta voikin jo jättää leggaritkin mekon alta pois! No okei, siihen menee kyllä vielä hetki ellei tahdo keuhkokuumetta.

 Ei huolta, sillä oli kyllä hattukin! Ja mistä saa kunnollisia lasten aurinkolaseja eikä tommosia pilipalibrillejä?!

Sadepäivien ansiosta sain jopa jotain aikaiseksikin - vaihdoin vihdoin makkarissa järjestystä ja keksin fiksun paikan sille häkkisängylle (kyllä, minä yksin, Stefan kun oli eilen duunissa vaivaset 15 tuntia). Tai no, fiksun ja fiksun, mutta kun meidän makkari on oikeasti ihan minimaalinen ja tavarat jotenkin ihan dorkia (sänkykin syö siitä vähästä pinta-alasta jo neljä neliötä) niin ei sille nyt löytynyt mitään parempaakaan paikkaa. En millään tahtois luopua tosta Lucaksen ihanasta kehtosängystä koska se on niin kovin kauniskin, joten jätän sen nyt vielä makkariin. Ei sitä siis todellakaan myydä mutta ehkä se vois kuitenkin varastoitua siihen asti kunnes sille tulee mahdollisesti taas uusi käyttäjä.

Nuinpäin! Lucas nukkui vielä viime yön stubenwagenissaan, mutta tänään aattelin kokeilla pinnistä! Aloitin siis jo eilen tyhjentämään sitä mutta motivaatio katos ja jatkoin tänään, koska siellä oli tosiaan kaikki Lucaksen pieneks käyneet vaatteet ja niitä oli paljon... Sain ne järjesteltyäkin vihdoin kolmeen kasaan, Caritasille (vähän niinkuin UFF) menevät, kirpparille menevät ja sitten tietysti ne tärkeimmät eli meille jäävät! Mulla on ihania suosikkeja joista ei vaan pysty luopumaan mutta ne oli kaikki jotain 50-56-kokoa (ja tietty unisex), sitä suuremmat menee kyllä kaikki pois. Paitsi muutama, mutta oikeasti pois menevien kasa oli kyllä paljon isompi, mä en ole mikään hamstraaja! :D

 Vanha sänky vs. uusi sänky, saa nähdä kuinka käy!

Mitähän vielä, käytiin kukkakaupoilla tällä viikolla kun Stefan on nyt sitten innostunut tällä kertaa bonsaipuista ja on repinyt pihalta ja metsistä ja ties mistä ehdokkaita joista aikoo kasvattaa semmosia. En tiedä kuinka kauan tää innostus kestää, koska niiden kasvamiseen menee vuosia. :D Tosin se on edelleen yhtä innoissaan kaktuksistaan vaikka ei nekään sen nopeammin kasva joten saa nähdä. Enivei, mentiin sinne rehukaupoille oikeasti hakemaan jotain Lucakselle - istutettiin sille takapihalle kirsikkapuu! :) Nyt kun on lähes sataprosenttisen varmaa että tässä pysytään (ei tässä asunnossa, mutta samassa talossa), niin voitiin vihdoin tehdä sekin. Ja nojoo eipä sitä talvella paljoa puita istutellakaan.

 

 Kovin on kaunis, vähän saattaa tuota aikaa vierähtää ennenkuin saadaan omia kirsikoita napaan... :D Aita alkaa jo vähän vihertää, kesäisin se on niin tiheä ettei läpi näe.

Mulla oli vielä jotain muitakin uutuuksia mutta ylläri kun en muista mut ei se mitään, Lucas herääkin kohta joten alan laittelemaan sille ruokaa. Se söi lounaaks jotain kalaskeidaa ja yök miltä sen henki hais vielä tunti sen jälkeenkin, harmi kun vauvojen hampaita ei voi pestä hammastahnalla. :D Niin just, HAMPAITA! Me ei käydä enää pesemässä hammasta, vaan niitä on kaksi ja ne on jättimäiset! Ja nyt ciaoo :*

Jotain uutta.

Lucas kävi tuttuun tapaansa kympiltä nukkumaan ja Stefan on kaverinsa kanssa bissellä. Telkkarista ei tullut yhtään mitään, joten katsoin netistä taas Matkaoppaita (se on mun uusin lemppari mut mulla on enää viikko katsomisaikaa jäljellä voiei!) ja apua en kestä miten jotkut ihmiset voi olla niin aivotornadoja. Suokaa mulle anteeks kun päivittelen kyseistä ohjelmaa näin pari vuotta jäljessä, mut en oo koskaan aiemmin kattonut sitä. Selvis sekin minkä takia Teuvo Hakkaraisen tyyliset sankarit on päässeet eduskuntaan, no, jos ihmiset äänestää niissäkin vaaleissa samoilla periaatteilla kun yhdet Turkissa asuvat eläkeläiset kunnallisvaaleissa niin ei ole mikään ihme. "Kunhan nyt jotain äänestin" sekä "ihan nimen perusteella valitsin" oli musta mitä mahtavimmat perustelut.

 Lucaskin pohtii.

Mutta asiaan! Lucaksella on HAMMAS! Kääk! Ei se taida vielä olla ihan läpi, mutta se on niin terävä että mua sattuu kun se järsii mun kättä. Se oli yks ilta tosi itkuinen, kesti kaksi tuntia saada se nukkumaan (normaalisti se siis nukahtaa heti syötyään) ja Stefan sanoikin että tän on nyt pakko johtua niistä hampaista koska sillä oli muuten asiat ihan kohdallaan ja sanoin vaan et joojoo, niin ollaan luultu monesti aiemminkin. Mutta eilen se sitten oli ilmestynyt! Illalla se vielä heräs kaksi tuntia nukuttuaan, itki lohduttomasti hetken ja nukahti sitten taas uudestaan ja nukkui aamuun asti. Siinä toista sylitellessäni mietin jo kauhulla kuinka se heräilee koko yön vartin välein itkemään mutta ei (kaikki kunnioitus ja syvä kumarrus koliikkivauvojen vanhemmille, mulle riitti kauhuks jo kun mietin moista mahdollisuutta).

Toinen uutuus on se että Lucas on alkanut nukkumaan kyljellään? Erikoinen tyyppi, mutta nukkukoon miten tahtoo. En tosiaan tiedä nukkuuko se koko yön tai päikkärit kyljellään vai ei kun en siinä vieressä vahtaa ja herätessään se on kääntynyt jo takaisin selälleen. Paitsi aamuisin, jolloin sängyssä norsunsa kanssa hihitellessään se on ehtinyt yleensä kääntyä jo mahallensa ja läpsii sängyn reunoja kun mä nousen ja aloitetaan uusi päivä. Yhyy, musta on kurjaa että meidän pitää kohta jo luopua meidän ihanasta kehtosängystä ja siirtyä pinnasänkyyn, koska pian Lucas ei mahdu enää nukkumaan tuossa. Se on niin kovin ihana, pitää varmaan jo alkaa miettimään jotain vielä ihanempia tapoja millä naamioida alkuun katala pinniskin samanlaiseks pesäks kun tuo että tottuminen olis helpompi.

 Ilopilleri Tikruineen.

Eikö mulla muita uutuuksia ollukaan! Ups, no nyt tää mama menee sit sänkyyn odottelemaan kumpi tulee ensin, uni vai Stefan, ciaooo :*