Kaksivuotias

Niin siinä sitten kävi. Pojat täyttivät jälleen kerran vuosia - Florian kaksi ja Lucas jo neljä! Aivan uskomatonta miten nopeasti aika juoksee. Kummastahan sitä sitten aloittaisi, mennäänkö pienimmästä suurempaan? Pahoittelen että tämä tulee näin myöhässä, mutta ensin eka viikko koulua oli aika jänskää ja sittenhän meille tuli kylään oksennustauti... Synttäreitä juhlitaan siis vasta tänään, onneksi melkein kaikille sopii!

Florian oli vielä pari kuukautta sitten hyvin leppoisa kaveri joka tiesi käsitteen uhma ainoastaan veljensä kautta. Jos sitä yhtäkkiä alkoikin kiukuttaa, oli sen huomio kuitenkin helppo siirtää johonkin muuhun - esimerkiksi jos se olisi halunnut mennä hissillä ja oli valmis saamaan megakilarit, ei tarvinut sanoa kuin näytätkö vielä miten nopeasti sä osasitkaan mennä portaita ja se oli jo unohtanut kiukkunsa ja kiisi hymy korvissa kohti portaita. Se oli silloin se...

Vaikka uhma onkin siis saavuttanut Florianinkin, on se silti paljon miedompi kuin Lucaksella tässä iässä! Sille on helppo ehdottaa jotain muuta tekemistä esimerkiksi paperisen jalkalampun tuhoamisen tai kirjahyllyssä kiipeilyn tilalle, tosin sen kanssa pitää myös sitten touhuta sitä korvaavaa tekemistä. Eli jos se alkaa tonttuilla kesken ruoanlaiton mutta ei halua kokkailla mukana, saattaa olla hieman hankalaa sillä niinä hetkinä se ei halua esimerkiksi piirtää tai lukea yksin.

Yleensä se on kuitenkin melko itsenäinen ja keksii paljon ihan normaalejakin touhuja (ei pelkästään kaiken terrorisointia). Valokuvien katsomista se rakastaa älyttömästi, vähintään kerran päivässä se hakee jonkun albumin ja katselee kuvia! Muita suosikkeja on tietysti autoleikit, kokkausleikit, lukeminen sekä kaikki laulut ja tanssit! Ja tietysti kastanjoiden kerääminen ulkona, mahdollisimman suurten.

Florianin puhe ei oikein ole ottanut tuulta alleen, se käyttää muutamaa sanaa joille on sata eri merkitystä. Esimerkiksi pappa tarkoittaa isi-Papa, kaivinkone (Bagger), loppu. Nännä on Mummo, Anna-täti sekä mennään. Pää on leipä, peitto ja jotain mitä en nyt muista. Sen kanssa on hauska jutella ja paljon se höpöttääkin, mutta ulkopuoliset eivät kyllä mitään ymmärrä. Päiväkodissa se oli ikkunasta nähnyt rekan ja juhlinut "Ka, ka, ka!" ja tädit olivat luulleet että hän sanoo englanniksi "Car".

Pääasiassa Florian on siis aivan hulvaton tyyppi jonka kiukkukilarit ja pöllöilyt yleensä unohtuu sen touhuja katsellessa ja juttuja kuunnellessa. Tällähetkellä se istuu nakuna keittiön pöydän ääressä, mussuttaa kurkkua ja teroittaa kyniä ja näyttää just niin hauskalta kuin mitä on! Florbun mitat kaksivuotispäivänä olivat 12,4 kg sekä 87,2 cm - Lucaksella ne oli kaksivuotiaana 12 kg ja 88 cm! Hyvää toista syntymäpäivää rakas ♥

The Very First Year

Ensimmäinen vauvavuosi sekoittaa aina potin täydellisesti, oli kyseessä sitten ensimmäinen tai neljäs lapsi. Florianin ensimmäinen vuosi on nyt taputeltu ja kaikesta härdellistä huolimatta meillä voidaan tällähetkellä vallan hyvin. Vuoteen mahtui kaikkea mahdollista - remontti, muutto, finanssikriisejä, uhmakriisejä, ajokoulukriisejä, superluminen talvi, ylikuuma kesä, serkkupojan syntymä, pari lomamatkaa, muutamat Suomisukulaisten vierailut sekä paljon ihan vain ihanaa kotosalla oleilua.

Kaikki alkoi sunnuntaina 5. lokakuuta kun astelin aamutuimaan St. Johannin sairaalaan. Olin saanut perjantaina käskyn tulla käynnistykseen liian vähäisen lapsiveden vuoksi, viikkojakin kun oli kasassa jo neljäkymmentä. Lucaksesta poiketen tälläkertaa selvittiin alle vuorokaudessa ja aamuyöstä puoli neljän aikaan pieni tummatukkainen poika näki synnytyssalin tuikkivan tähtikaton. Kätilö kysyi nimeä ja katsoin Stefania, sitten pientä poikaa ja vastasin että kyllähän se on ihan Florianin näköinen.

Itävallassa on aivan sama kuinka monennen lapsen synnytät, sairaalassa täytyy silti pysyä viisi päivää. Mulla oli siellä niin tylsää (500-sivuinen kirjakin kun loppui het alkuunsa) että sain meidät onneksi puhuttua ulos jo neljäntenä (joka sekin oli enemmän kuin tarpeeksi). Ensimmäiset päivät väliaikaiskodossa menivät leppoisasti, Florian nukkui vastasyntyneen tapaan paljon ja sain viettää aikaa Lucaksen kanssa.

Pariviikkoisena Florian pääsi ensimmäisille synttärijuhlille kun juhlistimme Lucaksen kaksivuotispäivää suunnitellusti vähän myöhemmin - olin ajatellut että tuskin niin huono sattuma käy että pikkuveli päättää syntyä isoveljen syntymäpäivän aikaan mutta juhlitaan nyt kuitenkin varulta myöhemmin. Niinpä, onneks ajattelin koska kävihän siinä just eikä melkein päivälleen sellainen tsägä!

Florianin ollessa lähes kolmiviikkoinen pääsimme vihdoin muuttamaan takaisin kotiin ja elämä helpottui hetkessä. Oli tilaa, oli valoa, oli ihmisiä! Loppusyksy oli aurinkoinen ja lämmin ja lumikin tuli jälleen vasta joulun jälkeen, mutta myöhästymisestä johtuen sitä tulikin sitten heti kerralla metritolkulla! Joulun tienoilla alkoi myös Florianin uskomaton syliriippuvuus joka kesti pari kuukautta.

Tammikuussa saimme myös kaksin verroin vierailijoita kaukaa pohjolasta - ensin tuli mun siskoni tyttönsä kanssa ja heidän lähdettyään heti seuraavana päivänä mun äiti. Näinä aikoina aloimme miettiä myös talon myyntiin laittoa, sillä remontissa ilmenneiden yllärien vaatiman lisälainan vuoksi kuukausierä kohosi pilviin emmekä varmasti olisi saaneet taloa seuraavaan 30 vuoteen valmiiksi. Nyt onkin jälleen ihana etsiä uutta asuntoa, heti kun talo on myyty on suuntana Innsbruck tai joku sen lähikylistä emmekä voisi olla enemmän innoissamme!

Kevät oli jälleen Tirolille tyypillistä säidenvaihteluaikaa, oli lämmintä, tuli lunta, oli jälleen lämmintä... Pääsiäisenä saapui taas mun äitini muutamaksi päiväksi ja ehdimme muunmuassa käydä heittämässä hyvästit pitkään palvelleelle Hartkaiserbahn-funikulaarille jolla aika moni mun sukulaisistakin on vuorille ajellut! Kesän aikana hiihtokeskus on rakentanut sen tilalle huippumodernin 10 hengen gondoliradan joten eivätpä tosiaan huonompaan vaihtanut!

Kevät vaihtui kuitenkin nopeasti kesäksi ja toukokuussa Florian sai kokea myös ensimmäiset helteensä! 7,5 kuukauden iässä ilmestyi vihdoin ensimmäinen hammas ja samoihin aikoihin herra alkoi kehittyä hurjaa tahtia myös motorisesti - ryömiminen vaihtui konttaamiseksi ja polvien kautta se nousi myös seisomaan. Lisäksi se alkoi myös viimein viihtyä rattaissa - tähän asti olin joutunut kantamaan sitä aina kantorepussa eli voitte vain kuvitella mikä helpotus tämä oli!

Nautittiin hyvistä, ei vielä liian kuumista, keleistä, retkeiltiin ja ulkoiltiin paljon. Juhannuksen alla lähdettiin äkkilähdöllä Kroatiaan - varattiin bungalow tiistai-iltana ja siitä noin 12 tuntia ja lähdettiinkin jo ajamaan. Reissu oli aivan ihana, jo itse ajomatka Alppien läpi aina Välimerelle asti oli hurjan mielenkiintoinen. Loma olikin meidän ensimmäinen oikea perheloma jonka vuoksi se ehkä olikin niin ihana, muuten ollaan oltu vain Suomessa ja kerran kaksin Italiassa.

Kroatiasta palattuamme alkoi kuumuus. Ei mikään miellyttävä lämpö, vaan aivan järkyttävä jokapäiväinen 30-38 asteen kuumuus. Eilen illalla kun kiiruhdin autokoulusta liian ohuessa takissa, korvat jäässä ja aivan paleltuneena mietin vain että parempi tämä kuin se helle! Kuumuutta kesti kaksi kuukautta lähes taukoamatta, sinne tänne mahtui pari viileämpää päivää - ja tokihan öisin helle hellitti ja saatiin nauttia jopa niinkin viileästä kuin 25 asteesta.

Meidän heinä-elokuu kului siis lähinnä rannalla, sillä järvi oli ainoa paikka jossa pystyi olemaan hikoilematta. Heinäkuussa myös mun äitini tuli jälleen vieraisille ja koska Suomen kesä oli ilmeisesti aika kurja, nautti se tietysti täysin sieluin siitä hikoilusta! Kuumuudesta huolimatta Florian oppi paljon uutta ja monia asioita täysin saman ikäisenä kuin Lucas kaksi vuotta sitten.


Syyskuussa kelit alkoivat vihdoin parantua ja ulos kykeni menemään muutakin kuin anivarhain aamulla tai myöhään iltapäivällä. Jouduin jopa etsimään jälleen pitkähihaiset bodyt ja housut jostain kaapin periltä - viimeistään silloin kun puolivälissä kuuta lähdettiin Suomeen koko perhe. Florianista ei kuoriutunut kivaa lentokaveria, koska eihän siellä voinutkaan kiitää pitkin käytäviä vaan piti vain kokoajan istua mamin sylissä. Lennon lopulla olikin aika urakka yrittää etsiä kaikki sen ympäriinsä heittelemät tavarat, samalla tuli otettua vahingossa mukaan myös infantin pelastusliivi, vielä ei ole tullut Finnairilta palautuspyyntöjä...

Muuten pohjoisen loma meni oikein mukavasti, pojat nukkuivat vieraassakin paikassa (tässä tapauksessa mummolassa) hyvin ja isi hoiti heitä mainiosti kun mami kävi muunmuassa 50 ihmisen luokkakokouksessa jossa oli aivan huikeaa nähdä kaikki monen vuoden jälkeen! Lisäksi Florian pääsi myös tapaamaan meidän Facebookin lokavauvaryhmän 17 mammaa ja 17 vauvaa kun käväisimme Tampereella treffeillä! Reilun viikon loma oli äkkiä lusittu ja kotiin palatessa syksy oli alkanut ihan tosissaan.

Lokakuu alkoi lempeänä ja aurinko on hellinyt meitä aina tähän päivään asti. Florian saavutti sen maagisen yhden vuoden iän ja Lucas täytti jo kolme - ja samana päivänä sain puhelun Suomesta että rakas mummoni oli pitkän sairaalassa olon jälkeen nukkunut pois. Itkun lomassa vähän nauratti se, että myös rakas pappani (jolta Lucas toisen nimensä on perinyt) nukkui 14 vuotta sitten lähisukulaisen synttärinä pois - liekö pariskunta suunnitellut tämän ettei kukaan varmasti vahingossakaan ikinä meinaa unohtaa!

Poikien oikea syntymäpäivä ajoittui tiistaille, joten juhlimme niitä vasta seuraavana viikonloppuna. Florian osasi jo hienosti availla lahjoja ja papereista se taisikin olla eniten innoissaan! Ja niin päättyi hänen ensimmäinen, ihana vuotensa. Hurja ajatella että meillä asuu nykyään jo toista elinvuottaan viettävä, melko vakaasti kävelevä hulvattoman hauska pikkutaapero eikä enää se ainoastaan sylissä viihtyvä, kaikesta loukkaantuva dramaqueen.

Niin - Florian on tosiaan parin viikon verran kävellyt jo pitkiäkin matkoja! Sisällä siis, ulkona ei vielä niinkään. Sanoja ei tule vielä yhtään, mutta se ymmärtää puhetta todella hyvin. Erityisen paljon Florian tykkää nuppipalapeleistä ja taputtaa aina itselleen leveästi hymyillen oikeaan osuessaan. Vuotiaana oli myös se ensimmäinen korvatulehdus joka onneksi antibiooteilla helpotti nopeasti. Yksivuotismitat olivat komeat 9530 g, 75,5cm ja 46,5cm. Pituus olikin tismalleen sama kuin Lucaksella yksivuotiaana!

Sellainen oli meidän ihanan kuopuksen ensimmäinen vuosi. Jäämme innolla odottamaan seuraavia ♥.

"Each year we'll add another candle,

so proud to see you grow.

But always with the memory,

of your first day long ago."

Florian 10 kuukautta

• Useimmat lapset osaavat nyt ryömiä tai kontata nopeasti. V !
• Tasapaino kehittyy huimaa vauhtia, ja jotkut lapset saattavat jo osata kävellä tuen, esimerkiksi työnnettävän kärryn, avulla. V
• Seisomaan nouseminen on lapselle helpompaa kuin takaisiin istumaan laskeutuminen. ?
• Kiipeäminen esimerkiksi matalien tuolien päälle tai rappusille alkaa kiinnostaa. V
• Kaatumiset ja muksahtelut kuuluvat siis asiaan ja lapsen kokeilut vaativat vanhemmilta suurta tarkkaavaisuutta — ja nopeaa reaktiokykyä! V
• Liikkuvainen ja utelias lapsi ei ehkä enää ole syömis- ja vaipanvaihtotilanteissa aivan yhä yhteistyöhaluinen kuin ennen. V
  
  

Florian on hurjan vauhdikas veikko joka edelleen kontaten kiitää paikasta toiseen. Jos meidän makkarin ovi on auki (eli aamulla ja illalla jos lämpötila on viilennyt alle sen kolmenkympin) niin ellei ole tarkkana niin se aina karkaa ulos asti! Sama parvekkeella, sen kautta pääsee myös takaterassille ja pihalle ja sinnehän se aina kiitää jos silmä välttää!

Pitkään jatkuneen seisomaan nousemisen lisäksi se osaa nykyään seisoa vähän myös ilman tukea - ellei se kiinnitä siihen huomiota niin jopa aika pitkäänkin. Myös sohvalle kiipeäminen onnistuu ja sen uusi lempiharrastus on kiivetä sohvan kautta ikkunalaudalle ja heittäytyä sieltä selälleen takaisin sohvalle! Yhtä hullu kuin isoveljensä samanikäisenä! Toinen lemppari on syöttötuoli, sen taakse se kiipeää lukemattomia kertoja päivässä ja heiluu ja hytkyy ja kiipeilee ylösalas.

Florianin lempijuttuja on kaikki terrorisoinnit - kirjahyllyjen ja laatikoiden tyhjennys, kaiken lattialla olevan syöminen (lakaistessa se konttaa roskakasan perässä ja haluaa levitellä kaiken uudestaan), kukkapurkkien multien tyhjentely... Lisäks kaiken työntely on myös kivaa, varsinkin isoveikan potkuautojen, ne kun ei mene yhtä kovaa kuin taaperokärry. Toisinkuin samanikäinen Lucas, ei Florian jaksa vielä keskittyä kirjoihin paitsi tooosi väsyneenä sylissä kölliessään.

Rytmissä ei ole edelleenkään mitään muutoksia, paitsi että yöt sujuvat nykyään hieman leppoisammin. Florian heräilee kyllä edelleen 2-5 kertaa mutta nukahtaa hyvin nopeasti takaisin, paitsi aamuyöstä syö vielä. Varsinkin näin kuumalla ymmärrän ravinnontarpeen erittäin hyvin, päivisin kun suosituskorvikemäärät eivät ihan meinaa täyttyä. Ruoka ja vesi maistuis herralle hurjan hyvin mutta korvike se vaan tökkii!

Florian tykkää hurjasti isoveljestänsä vaikka se usein edelleen melko väkivaltainen onkin. Nykyään kuitenkin leikit ihan kahdestaan sujuvat jo jonkin aikaa - aina siihen asti kunnes Florian rikkoo jotain ja Lucas suuttuu... Yleensä pojat heräävät eri aikaan sekä yö- että päiväunilta ja jos Florian herää aiemmin, sitten kun Lucaskin vihdoin herää leviää sen kasvoille leveä hymy tai päinvastoin.

Kuumuuden lisäksi mua piinaa nyt myös toi autokoulu, jonka vuoksi mun täytyy poikien yhtäaikaa nukkuessa käyttää kaikki aika pelkästään teoriakysymysten tekemiseen että saan sen typeryyden vihdoin pois alta. Jos Lucas nukkuu ja Florian on hereillä voin tehdä tällaista ei niin paljon keskittymistä vaativaa, mutta molempien nukkuessa täytyy aika pyhittää täysin pelkästään teorioille, koska niihin tarvitsen 100% keskittymisen. Siispä kärsivällisyyttä, jahka sen on ohi ja lämmötkin helpottaa niin meidän kuulumisia kuulee taas varmasti useammin! Puseja ja onnittelut (vai osanotot...) lämmöistä Suomeenkin!

Florian 9 kuukautta

• Vartalon hallinta kehittyy, ja useimmat lapset pystyvät jo istumaan melko vakaasti tuetta. Jos tasapaino pettää, osaavat he ottaa tukea käsillään. V
• Moni lapsi osaa jo ryömiä, konttaamistakin jo kokeillaan ja joskus jopa onnistutaan. V !
• Seisominen tukea vasten onnistuu jo monelta. V
• Myös etu- ja keskisormen pinsettiote alkaa olla useimmilla hallussa. V
• Lapsi ymmärtää jo, että esineet tai ihmiset eivät lakkaa olemasta silloin, kun niitä ei voi nähdä. V
• Lähes kaikki lapset tunnistavat oman nimensä ja reagoivat sen kuullessaan. V

Florian on edelleen lähes aina maailman iloisin ilopilleri joka aurinkoisuudellaan hurmaa sekä tutut että tuntemattomat. Toki välillä on päiviä kun kaaaikki tuntuu vaaajoavaaan, mutta yleensä sekin johtuu väsymyksestä johon unet tietysti auttavat - siis jos sen vain saa niille unille, nukkuminenhan on aika tyhmää! 

Taidot on muuten edelleen samaa luokkaa kuin kuukausi sitten, paitsi että lomalla Florian oppi istumaan täydellisesti itse sekä nousemaan istuma-asentoon - aivan kuten veljensäkin tasan kaksi vuotta sitten Suomen juhannuslomalla! Sen konttausvauhti on ihan käsittämätön, varsinkin ulkona ja isoissa tiloissa se kiitää niin että polvet just ja just ehtii koskea maahan.

Rytmissä ei ole tapahtunut viime kuukausina muutoksia, paitsi yöthän tuovat aina jotain uutta kivaa tullessaan eikä niistä voikaan koskaan tietää miten mikäkin menee. Yleensä ensimmäinen herääminen tapahtuu pari tuntia nukkumaan menon jälkeen ja uudestaan nukahtaminen kestää puolesta minuutista kahteen tuntiin. Näitä on sitten vaihtelevasti pitkin yötä, milloin mistäkin syystä. Yksi ongelma meidän herneprinsessan uudestaan nukahtamisessa on se että se herää silloin pienimpäänkin ääneen - siihen kun peitto kahahtaa, mun nivel naksahtaa, Lucas yskäisee toisella puolella taloa...

Muuten Pupalla menee mainiosti, varsinkin nyt kun sille vihdoin, viiden viikon opettelun jälkeen, alkoi maistua myös korvike! Imetän enää illalla ja aamuyöllä/aamulla ja tässä mahdollisimman pian yritän päästä niistäkin eroon. Kolmen viikon päästähän tuo on jo kymmenkuinen ja saa alkaa maistelemaan lehmämaitotuotteita! Kauramaitoa se onkin jo ruokien seassa saanut. Nyt on vähän kiire kun helle palasi taas joten on äkkiä kiirehdittävä järveen, ei tätä muuten kestä, tschüssii!

Florian 8 kuukautta

• Peukalon ja etusormen pinsettiote saattaa jo onnistua, ja lapsesta onkin tavattoman hauskaa poimia sormiinsa pieniä esineitä. V
• Lapsi osaa siirtää esineen kädestä toiseen, paukuttaa leluja toisiaan vasten ja esimerkiksi laittaa lusikan kuppiin. V
• Useimmat lapset osaavat nyt kääntyä selinmakuulta päinmakuulle. V
• Kahdeksannen kuukauden loppuun mennessä jotkut lapset oppivat istumaan ilman tukea. X
• Lapsi kommunikoi innokkaasti ympärillään olevien ihmisten kanssa. V
• Hän sekä toivoo että vaatii huomiota osakseen ja rakastaa yleisöä. Aplodit erilaisten ”esitysten” jälkeen ilahduttavat suunnattomasti. V
• Lapsi matkii ja opettelee sanoja ja osaa vilkuttaa hyvästiksi. X
• Hän saattaa myös naurattaa vanhempiaan matkimalla heitä. V
• Yhä enemmän liikkuva lapsi nauttii uudesta vapaudestaan. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä vanhempien luomat rajat ovat lapsen oman turvallisuuden tähden vielä kovin tiukat. Tätä lapsen saattaa olla usein vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta hän alkaa reagoida kieltoon. V

Florianin touhuista on tullut viime aikoina kerrottua useammankin kerran, mutta kehitystä on silti taas ehtinyt tapahtumaan! Se osaa nykyään kontata mainiosti missä vain, mutta jos sillä vain on vaatteet päällä niin sisällä se mieluiten silti edelleen ryömii. Nakuna sitten täälläkin konttaillaan, kun lattia ei taida paljaaseen masuun tuntua niin kivalta!

Joka paikkaan noustaan vähintään polvilleen, yleensä kuitenkin ihan seisomaan asti. Hellepäivät ei taidakaan olla Florin lemppareita kun mamilla on pelkät sortsit jalassa eikä niihin ylety eli niitä pitkin ei pääsekään kiipeämään! Vielä ei ole mitään hurjaa vahinkoa sattunut, lattialle kaatuessa ensin vähän säikähdetään mutta sitten jo nauretaan ja tietysti jatketaan kiipeilyä... Kun joku on sohvalla on hauska roikkua sohvan vilteissä reunaa järsien ne heiluvat vastasyntyneen Bambin jalat ruhoa juuri ja juuri kannatellen. Eilen se keksi uuden harrastuksen: se kävelee samaista sohvanreunaa eestaas!

Rytmissä ei ole tapahtunut mitään muutoksia, paitsi että parin viikon ajan Florian onkin saanut kerran, kaksi päivässä imetyksen sijaan korviketta! Huonolla menestyksellä! Jos tässä on sama tahti kuin kiinteitä aloitellessa tai mitä tahansa muuta uutta kokeiltaessa niin voi olla että muutaman viikon päästä menee jo viisi milliä, jihuu. Nojoo, jos nyt viimeistään kymmenen kuukauden korvilla imetys olis loppunut niin olisin tyytyväinen. Jos on niin nopea tuholainen kaikissa touhuissaan niin miten voikin olla näin hidas omaksumaan jotain uutta! Onneks meillä on aikaa opetella!

Florian kokeilee myös tosi paljon istumista, mutta vielä ei suju ilman tukea. Lucas kyllä usein silmät pyöreinä huutaa "Beibi istuu! Kato, mama, kato, beibi osaa!", mutta yleensä silloinkin se on vain noussut vähän pystympään ja nojaa käsiinsä. Lucas oppi istumisen jalon taidon juhannuksena, joten Florillakin on vielä vähän aikaa! Käytiin maanantaina vihdoin meidän ihanalla lastenlääkärillä MKP-tutkimuksessa joka totesi kaiken olevan jälleen perfekt - mitatkin olivat komeat 8430 g ja 73 cm. Vaatekoko vaihtelee merkin ja käyttöiän mukaan, mutta yleisesti bodyt ja haalarit ovat 74-80-86, housut ja sortsit 62-68-74 - selkä on edelleen jalkoja pidempi.

Muuta uutta en sitten enää keksi ja vaikka keksisinkin niin en ehdi! Olen tämän viikonlopun yksinhuoltaja kun Stefan lähti työreissulle  Düsseldorfiin tai Dortmundiin - molemmat on niin kaukana että vaikka tietäisinkin kumpi olikaan kyseessä niin eipä se hädän hetkellä auttais. Yksi hätähän mulla tuli jo keskiviikkoiltana kun telkkari ei lähtenytkään enää päälle vaan hajos lopullisesti. Ihan kamalaa! Varsinkin kun meillä on pelkkä kallis prepaid-nettitikku niin ei oikein netistäkään viitsi mitään katsella. Toistan: ihan kamalaa! Tai no, muuten menee ihan hyvin mutta illat on melko mielenkiintoisia... Ei voi mitään, vielä pari päivää pitäis kestää! Bis dann!

Pupan uudet kujeet

Hallihalloo! Tulin vaan kertomaan että mulla on vihdoin ja viimein hammas! Mami yritti valokuvata sitä eräänä päivänä, mutta 37 kuvaa otettuaan joutui myöntymään siihen että ei se saa yhtäkään! Buahaha! Onneks sitten myöhemmin samana päivänä tuttuun tapaani raivosin autossa niin lujaa ja pitkään että silloin se sai kuin saikin kuvansa!

Noniin - tällainen on siis mun hieno, ensimmäinen hampaani jonka sain noin 7,5 kuukauden iässä. Mun isoveljeni oli tässä vähän nopeampi, sille tuli ensimmäiset kaksi jo 5,5-kuisena, ja nimenomaan kaksi kerralla. Mulle tuli vain yksi, mutta toivon että muut tulevat vähän helpommin että nukkuisin edes hieman paremmin, en tiedä kestääkö mamin masu niin paljon kahvia mitä se nyt lipittelee.

Mami ja Papi ovat molemmat enemmän kissaihmisiä, mutta ensinmainitun haaveisiin kuuluu koira syystä että olisi kätevä kun olisi joku kuka söisi lattialta kaiken sinne putoavan ruoan (plus että sen olisi sitten pakko lenkkeillä vähän enemmän). Mä ajattelin ryhtyä nyt hetkeks sellaiseks koiraks - yhtenä aamuna huomasin kuinka mun isoveljeni jätti paahtamattoman paahtoleivän palasensa saavutettavissa olevaan paikkaan ja heti kun mamin silmä vältti, iskin kiinni! Omnomnom!

Jos tästä tuli nyt tällainen mun oma postaus jossa voin kertoa kaikenlaisia uusia juttuja, niin kerrottakoon vielä että oon opetellut kaikkia muitakin hullutteluja - sellaisia, joita tehdessäni mami on aika kauhuissaan! Katsokaa kun olen taitava!

Ensin kiipesin polvilleni ...

... ja samana päivänä päätin nousta vielä seisomaankin! Mun mami oppi nämä jekut ihan samanikäisenä kuin mäkin, isoveikka pari kuukautta myöhemmin.

Sellaisia terkkuja multa, osaan myös jo kontata mutta sitä en tee vielä muuta kuin kylpyhuoneessa - mami ottaa mut aina mukaan suihkuun niin että makoilen alasti matolla leikkien omaa pesuvuoroani odottaen. Viime viikolla huomasin että kun konttaan, lattia ei tunnu niin kylmältä! Ja nyt sitten aina konttaan mamin suihkun alle läpsyttelemään, sillä kun on sellainen leveä sadesuihku niin mullekin riittää vettä! Onko mulla lukijoiden joukossa muita yhtä ovelia vauvakamuja joilla on kaikkia samanlaisia hauskoja jekkuja? Nyt mun mamin pitää jatkaa passihakemusten tekoa, heibbulii :* !

Ainiin ps. mamilta vielä sellaiset terkut että mä en saa sitä kommenttirobottivarmennusta pois päältä vaikka kuinka ja miten yritän. Yritin hankkia apua ja googlettaa, mutta en vain osaa! Ellei kukaan mua osaa tälläkään itkulla auttaa niin ainahan teillä kommentoijilla on mahdollisuus - tehkää omat tunnukset/tilit! Poikien ihana isomummokin osasi, ehkä te muutkin osaatte, ja ellette - kysykäähän siltä apua ;) !