Kiireinen tammikuu

Puhhuh! Ensin meillä oli viisi päivää vieraisilla minun rakas siskokulta ja hänen hurmaava nelivuotiaansa, minun kummityttöni Luna. Sitten oltiin yksi yö keskenämme ja seuraavana päivänä saapui minun armas äitini. Sitten minä tulin hyvin kipeäksi. Olenpa tainnut täälläkin mainita siitä, että ollessani kipeä en koskaan saa kuumetta vaan kituuttelen sellaisessa nuhayskässä ikuisuuden. Edes synnytyksissä lämpö ei ole noussut siitä 36 asteesta mihinkään joka on herättänyt hoitsuissa ihmetystä.

No, nyt nousi! Enpä todellakaan tiedä milloin mulla olisi viimeks ollut lämpöä ennen tätä, joten 39 asteen kuume oli erittäin raaka, varsinkin kun piti samaan aikaan pitää Florian tyytyväisenä. Korkeimmille voimille kiitos siitä että äiti oli edelleen silloin vielä täällä, koska se viihdytti Lucasta niin ettei sen sentään tarvinut kärsiä siitä tylsyydestä. Toki vähän harmi että loppupäivät menivät niin että mä makasin vain sohvalla, mutta aina ei voi voittaa. Onneks äiti tietänee että on tervetullut meille milloin vain ehtiikään, nyt kun meillä on niin ihanasti tilaa!

Tilaa on tosiaan edelleen reilusti, osaksi huonekalujen puutteesta johtuen. Viedessään mun siskon ja Luna-neidin Münchenin lentokentälle otti Stefan äitinsä mukaan ja he poikkesivat Ikeaan Saksan puolelle, koska siellä suuri osa tavaroista on halvempaa kuin Itävallan puolella. Mukaan tarttuikin esimerkiksi pari Kallaxia joista rakennellaan ihana kirjahylly meille, musta kirjat kun ovat yksi kauneimmista sisustuselementeistä! Pelastin ennen remonttia anopilta 21-osaisen valtavan kokoisen kirjasarjan jonka se meinas heittää mäkeen, ne sopii täydellisesti Kallaxin lokeroihin!

Mutta sisustuksesta lisää höpöjä myöhemmin, tämä oli nyt vain tällainen pikainen päivitys että elossa ollaan mutta tämän pidempää en ehdi tarinoimaan, kuvat ehdin ehkä pienentämään! Florian on edelleen samanlainen possu kuin ennen jolle ei juuri kelpaa muu kuin syli, joten näin iltaisin menee hetki ennenkuin saa kaikki asiat hoidettua. Milloinhan se huomaa että elämä on ihan kivaa vaikka ei oliskaan kokoajan mamin sykyssä? Noo, ei parane valittaa, onneks se on tyytyväinen edes silloin, voishan se kitistä vaikka kokoajan! Terveisiä talven keskeltä!

Kaksivuotiaan juhlapäivä

Koska meillä on ollut mun pienempien poikieni kanssa tänään ihan niinkin kiva päivä että Floriania piti taukoamatta kanniskella iltapäivästä aina siihen asti että se kahdeksalta vihdoin ja viimein ummisti silmänsä (se nukkuu yleensä tosi hyvin yöt mutta päivisin ottaa vain sellaisia minitorkkuja, tänään ei niitäkään joten tottakai väsyneenä kiukuttaa), jää myös tältä päivältä tämä mun oma, rauhaisa iltahetki väliin ja heitän teille tässä siivouksen lomassa pelkästään kasan Lucaksen synttärikuvia! Valikoin ja pienensin nekin jo ikuisuus sitten, mutta tänne saakka niitä ei vain ole ehtinyt saamaan koska meidän usb-laite on muuton jäljiltä jossakin hävöksissä, pahoittelen!

Florianin laskettu aika oli siis vain muutaman hassun päivän ennen Lucaksen kaksivuotispäivää, joten tuumasin jo aikoja sitten että synttärijuhlat on paras järjestää vasta lokakuun puolessa välissä, samaan aikaan kun poikien Suomimummokin miehensä kanssa on kylässä. Huhhuh, siitäkin on jo kuukausi, upsista, ai että on hauskaa ja aika vaan lentää ... Haha, sisäpiirivitsi, mutta aika todellakin on vaan lentänyt mutta kyllä meillä on silti oikeasti kivaa ollut! Olen saanut vienoja pyyntöjä että jos en ehdi kirjoittamaan niin josko edes kuvia saisi joten bitte schön!

Juhlittiin synttäreitä siis silloisella vielä-raksalla, nykyisessä kodissa, jonne näin vakava sankari saapui suoraan päiväunilta joten alkuun ei paljoa naurattanut!

Mutta jahka syömisten ja lahjojen makuun päästiin, alkoi unihiekat karista silmistä!

Sekä mun tilaamat viidakkokoristeet että Lucaksen kakun puhallus oli ihan melkein kuin suoraan elokuvista...

Mutta onneks lahjat olikin kuin suoraan parhaimmastakin leffasta! Imuri on ehkä maailman ihaninta totta, vihdoin mä saan imuroida ilman että Lucas roikkuu ja kiljuu kokoajan letkussa kiinni!

Pikkuveikan juhlaeleganssi löytyi Facebookin kirpparilta ostamastani 30-40 vaatekappaleen paketista joka on myös ollut aivan täydellinen ostos!

Mutta samainen veikka hyytyi kuteista huolimatta kesken bailujen, silloin se vielä jopa nukkui päivisinkin... Joojoo, parempi tottakai näin päin että edes öisin nukkuu!

Loppukevennys: mun äiti ja miehensä kävelivät pari kilsaa niiden majapaikalta juhlapaikalle ja Samihan kantoi tuon Muumi-matkalaukun tollain, saivatpahan vastaantulijat hilpeiksi!

Sellaiset synttärit, Lucas vähän muutti näköä niiden jälkeen kun napsasin siltä taas sen liuhuletin pois - tällä kertaa en enää vuodattanut kyyneleitä koska nyt se on huomattu, se todellakin kasvaa sekunneissa takaisin! Ja ei, tämä ei ole selfie vaikka kenties siltä näyttääkin... tosin ilman duckfacea. Kaikkien peruskiireiden lisäksi ollaan tehty myös erikoisempia juttuja, esimerkiks toissapäivänä Lucas kävi ihkaensimmäisessä Martinpäivän lyhtykulkueessaan!

Laitan joku päivä yleisiä höpönlöpökuvia menneiltä viikoilta, tämän piti nyt vaan keskittyä isoveikan synttäreihin! Ja te tutut ketkä ette ole Facebookissa: eipä sinnekään ole enempää kuvia herunut kun en tosiaan löydä sitä adapteria mistään eikä kamerassa ole usb-johdolle paikkaa, mikä tollo sekin! Vai pitäisköhän kuitenkin huijata että siellä on albumit pullollaan niin saatais teidätkin vihdoin sinne? Nyt Stefankin tuli duunista joten äkkiä vähän jatkamaan tavaroiden purkamista ja siivoilua niin voi viettää hetken laatuaikaakin, koitetaan palailla pikaisemmin ♥ !

Kiirekuun viimeinen

Jaahas, mistähän sitä aloittaisi melkein kolmen viikon tauon jälkeen? Kiireiden päivittelyistä? Pienen, pian neljä viikkoa täyttävän Florianin kuulumisista? Hieman suuremman Lucaksen syntymäpäiväjuhlista? Meidän ihanista Suomivieraista? Yhdessä yössä saapuneesta lyhyestä talvesta? Vai kenties eräästä ihanasta asiasta, jota ollaan nyt toukokuusta asti odotettu ja joka viime viikonloppuna vihdoin ja viimein toteutui? Kyllä, me asumme jälleen kotona ♥ !

Vaikka koti ei ole vielä täysin valmis, on elo täällä noin tuhat kertaa miellyttävämpää kuin siellä pimeässä, ahtaassa väliaikaiskämpässä keskellä metsää. "Ei täysin valmis" tarkoittaa siis sitä että täältä puuttuu esimerkiksi ulko-ovia lukuunottamatta kaikki ovet, sisäpuolen ikkunalaudat ja parvekekin käsittää tällähetkellä vielä ainoastaan muutaman hassun laudan. Mutta kaikki elintärkeä löytyy - vertauksena: mun eräät sukulaisethan muuttivat myös remontin jälkeen hyvissä ajoin uuteen kotiin eikä heillä ollut suihkua ensimmäiseen kolmeen kuukauteen... Oliko edes lämmintä vettä, en muista? Ja perheessä myös kaksi pientä lasta, ai että!

Noo, ei sentään ihan näin pieniä kuin Florian! Käytiin sen kanssa tiistaina ekaa kertaa meidän lastenlääkärillämme (joka onneks oli leikannut sen oudon pitkän lettinsä pois ja oli taas komea oma itsensä) joka totesi kaiken olevan perfekt eikä löytänyt moitteen sijaa, parin viikon päästä sitten lonkkaultraan. Florian on valitettavasti yhtä ahkera puklaaja kuin Lucas oli, mutta kasvu on siitä huolimatta hurjaa joten ei tarvitse muuta kuin laulattaa pesukonetta joka sekin on niin ihanaa kun sitä ei ole kuukausiin voinut tehdä!

Kotiinmuutto on tosiaan ottanut erittäin suuren osan mun ajastani, koska täällä riittää hommaa aivan kokoajan, nytkin mun pitäis tehdä vaikka ja mitä mutta ajattelin että suon teille nyt edes tällaisen pienen hetken, josko se helpottais ihmisten ikävää! Tätä suurempaan en kyllä nyt pysty venymään, koska Stefan tulee ihan pian töistä enkä tahdo hukata meidän yhteistä aikaa läppärillä istuen! Koitan joku ilta taas ehtiä kirjoittelemaan joitakin terveisiä jostakin aiheesta - järjestys lienee edelleen aika sama ainakin sukulaisille, muut kertokoon jos on jotain tiettyä mielessä, siihen asti kiiremuii!

Maaliskuun viimeiset

Apua! Ihan tahaton jättitauko, tai oikeastaan tietysti tahallinen, mutta kun ei tuo kellonpirulainen vaan anna yhtään tota lisäaikaa niin laitan sen täysin vain sen viaksi! Tälläkin hetkellä mun pitää näpytellä melko hiljaa, koska meidän asentaja (hyvä suomennos, no se kuka tekee kaiken putkistoihin ja vesiin liittyvän, putkimies?) on käymässä. Mä kuuntelen sen juttuja tässä samalla puolella korvalla, ajattelin vain että nyt on pakko tulla teille kertomaan edes se että elossa ollaan!

Pari viikkoa sitten meillä nautittiin tosiaan aikamoisia lämpölukemia eikä aurinko antanut rauhaa hetkeksikään. Sen jälkeen olikin hulvatonta eräänä aamuna katsoa ikkunasta kun ulkona näyttikin tältä:

Ai että! Kyllä me oltiin onnellisia Lucaksen kanssa, ei paljoa ampiaiset häirinnyt tai hiki puskenut! Harmi vain että lumi alkoi sulaa jo heti iltapäivällä eikä seuraavana päivänä sitä ollut enää missään paria varjokohtaa lukuunottamatta. Mutta silti, ihana piristys!

Viime viikolla Stefanilla oli kolmen päivän vapaat joiden aikana saatiin taas vähän asioita eteenpäin. Stefan tahtoi myös kaivaa talon vierestä vähän maata nähdäkseen mitä sieltä paljastuu, mutta se lähti vähän käsistä, varsinkin kun Lucas oli niin reipas auttaja...

Tossa vaiheessa kuoppa oli hiekkakasasta päätellen vielä melko pieni, mutta siitä se vaan kasvoi ja Lucaskin sai kunnon rymyhaalarin päällensä että pääsi auttamaan isiä kunnolla:

Meidän ihanat suomalaiset vieraamme saapuivat perjantaina, joten olin niiden kanssa melkoisen kiireinen aina tähän päivään asti. Ehdin päivisin käydä kotona korkeintaan aina sen verran että Lucas nukkui (aina en edes silloin) jonka aikana piti tietysti tehdä myös kotihommia, koska mulle ne on edelleen tärkeämpiä kuin blogi... Täällä odotti silti aika kamala kaaos aina, tänään olen saanut sitä vähän selvitettyä!

Suomivierailla oli Lufthansan lennot, joten perjantaina turvahenkilöstön lakon vuoksi ne tulivat puoli päivää odotettua myöhemmin ja tänään, kiitos idioottimaisten pilottien ja heidän lakkoilunsa, pääsevät he lähtemään Suomeen 14 tuntia myöhemmin kuin oli suunniteltu. Tosi kurjaa, varsinkin kun matkassa on 3-vuotias siskontyttökin, mutta no can do, tämä on välillä tällaista!

Lucas, täti ja pari serkkua katsomassa PETTÄ purosta ♥

Kirjoittelen meidän ihanasta yhteisestä ajasta myöhemmin, nyt mun pitää alkaa tekemään ruokaa ennenkuin Lucas herää ja koska asentajamies on ehkä pian lähdössä ja mä olen kuolemassa nälkään! Jospa tämä vähän helpotti joidenkin ikävää, mulla olis niin valtaisa määrä juttuja mutta taas itseäni toistaen: tyhmä kello ei anna periksi! Eiköhän se tästä kuitenkin, kyllä mä vielä ehdin! Heippaciao!

Joulu/Weihnachten

Meidän perheen toinen yhteinen joulu oli ihana, mutta on myös ihanaa että se on ohi! Lucas on pari päivää repinyt ikkunassa olevia jouluvaloja alas ja heitellyt ikkunalaudalla olevaa tonttua sillä voimalla lattialle, että sekin vaikuttaa olevan jo täysin sitä mieltä että ciao joulu. Onneks vesisade sentään alkoi vasta eilen, joten saatiin nauttia edes osittain valkeasta joulusta (kun kohdisti katseen pihalla varjopaikkoihin).

Aattona heräsin Lucaksen höpötykseen pirteänä seitsemältä. Laitoin heti riisipuurot tulille porkkanalaatikkoa varten, en siis sellaisenaan syötäväksi, taapero tuskin olis jaksanut odottaa niin pitkään aamupalaansa. Ainiin, se perunalaatikko EI todellakaan onnistunut! Ehkä vielä joskus? Stefanin herättyä vietiin Lucas mummollensa ja me lähdettiin laskemaan. Ei ollut yhtä autiot rinteet kuin viime jouluna, mutta ei myöskään yhtäkään urpoa, kukaan ei yrittänyt teilata!

Aurinko on sulattanut tuolta Sonnseitelta, "aurinkopuolelta", kaiken lumen, byhyy!

Me tultiin kotiin kahdentoista maissa, joka on siis normaali Lucaksen nukkumaanmenoaika. Mutta taaperopa olikin jo nukkunut puolitoista tuntia ja väitti olevansa ihan pirteä! Vein siis aamulla Lugin mukana myös sen ulkovaatteet jos he tahtovat mennä ulos, mutta unohdin sanoa että ei saa lähteä vaunuilemaan. Koska jos lähtee, Lucas nukahtaa heti eikä sitä saa mitenkään hereille.

Tonttuakin vähän kiinnosti isin videot!

No, ei siinä enää mikään auttanut! Lohduttauduin sillä että ehkä se ei se jaksa olla kiukkuinen kun on niin paljon muuta puuhaa (eli lahjojen availu). Kotona mä halusin keittää päiväkahvit, mutta hajotin kahvipannun sitä pestessäni. Olipa yllätys kun on pyhät! Tästä en meinannut löytää lohtua ollenkaan, kunnes löysin kaapin perältä jotain pikakahvia, sekin maistuu taivaalliselta kun on kuvitellut ettei kolmeen päivään saa kahvia.

Koska tein vielä sitä porkkanalaatikkoa ja lisää karjalanpiirakoita (Stefan teki munavoin, Suomitraditiot hallussa), jäi itsensä tekeminen yllättäen viime tinkaan. Oltiin sovittu viideksi treffit anopille, mä olin valmis noin kolmea vaille. Kerrankin ajoissa!

Mun joululautanen oli suomalaisin vuosikausiin - karjalanpiirakoita, porkkanalaatikkoa, graavilohta sekä Stefanin mamin tekemää perunasalaattia. Lähes kaikissa asioissa olen aika ehdoton kumpi on parempi - suomalainen tai itävaltalainen, mutta perunasalaatti on niitä harvoja joista en osaa päättää koska molemmat on hyviä!

Lucas toi meille lahjoja jo meidän syödessä, joten niiden availu pitikin aloittaa sitten heti ruuan jälkeen. Ja onneks aloitettiin, koska niitä oli valtavasti! Kuviakin on paljon, mutta aika harva on edes vähän onnistunut, koska Lucas ei tietenkään pysynyt sekuntiakaan paikallaan, vaan kiisi paketilta paketille.

Yllättäen paras lahjojenavailukaveri oli Stefanin veli, jonka kanssa Lucas ei koskaan ole ollut erikoisen läheinen!

Tonttu oli vakaasti sitä mieltä että iso paketti oli hänelle, eikä meinannut suostua hyväksymään että se oli Toni-papan eikä sen...

 Roman-sedältä Lugi sai maailman cooleimman pikku-Hyundain, jossa on musiikit ja vilkut ja kaikki pelit ja vehkeet!

Loppuillasta meininki alkoikin olla aikalailla tätä luokkaa, kaikilla! Lucas jaksoi kyllä aivan mahtavasti valvoa yhdeksään asti niillä lyhyillä aivan liian aikaisilla päikkäreillään, superreipas tonttu!

Lucas sai aivan upeita lahjoja, suurkiitos vielä kaikille Joulupukeille ja Christkindleille! Paketeista paljastui esimerkiks iso kasa kirjoja, jättipaketti Duploja (vähän isiäkin varten...), lahjakortteja ja tietysti myös kaikkia ihania vaatteita. Leluja tuli onneks sopivan vähän, koska niitä onkin jo ihan tarpeeks!

Parhaat lahjat kaikista oli kuitenkin SEITSEMÄNTOISTA heijastinta sekä pieni heijastinliivi Lucakselle! Nämä oli kirjaimellisesti LOISTAVAT lahjat, varsinkin kun kaikki oli niin söpöjä! Mami ja isi sai lisäksi kamalan paljon muutakin tarpeellista, kyllä olikin Joulupukki ollut fiksuna.

Tänään saatiin vielä aamulla ihania vieraita, kun Ala-Itävallasta Tirolissa joulua viettämässä olleet Maija ja parikuinen poikansa tulivat kylään! Pikku K onkin (Lugin lisäksi tietysti) ainut suomenitävaltalainen beibi jonka tunnen, lisäksi myös ensimmäinen noin pieni tyyppi johon Lucas sai tehdä lähempää tuttavuutta. Tai olis saanut, mutta rakkaus meinas olla vähän liian rajua, turvallisen välimatkan päästä tutustuminen sujui paremmin! Ihana kun ehditte käymään!

Porkkanalaatikko loppui eilen, suklaat voinee jo siirtää syrjään ja täten poistaa päivittäisestä ruokavaliosta (eilinen aamupala oli kourallinen Dumleja), vielä kun telkkaristakin tulis muutakin kuin kaikkia dorkaleffoja (huhuu Lemmen viemää, missä viivyt?) niin tavallinen rytmi sais vallan tästä joulun ihmeellisestä ajasta. Joulu on nykyään ihanaa aikaa, mutta kuten sanoin - on se vaan huippua palata normaaliin arkeenkin! Nyt menen kokkailemaan jotain oikein suolaista ruokaa, toivottavasti teilläkin oli kiva joulu ♥ !

Luukku 23: Willkommen zurück!

Minun ihana mummoni, eli Lucaksen isomummo, on ollut viikon Madeiralla Suomen synkkää "talvea" paossa ja palaa tänään takaisin kotiin. Ainakaan mun vanhassa kotikaupungissa ei ole kuulemma yhtään lunta (en sitten tiedä miten muissa osissa maata), joten jotta mummon sopeutuminen takaisin Pohjolan pimeyteen sujuisi helpommin, tässä vähän kuvamuisteloita tältä vuodelta!

Osa on ennen julkaisemattomia, osa jo nähtyjä, osa huonolla kameralla otettuja, osa puhelimella joten laatu on sen mukaista mutta ei anneta sen häiritä!

Isomummo ja kaksi tavismummoa, toukokuussa kun tulivat yllätyksenä kylään. Vihkimisjuhlallisuuksien jälkeen vietettiin ihana ilta hyvin syöden, Lucaskin tykkäs kun oli niin paljon viihdyttäjiä, kaikki sille just tossakin ilmeilee!

Samoin toukokuussa, isomummo oli pukenut pinkkiä päälle ettei lapsenlapsenlastansa jänskäis koska lapset kuulemma tykkää värikkäistä vaatteista hihi!

Mummoilla näyttäis olevan hauskaa, Lucas ei taida olla samaa mieltä :D !

Toukokuun keli helli, mummon ja isomummon lisäksi kuvassa myös Toni-pappa ja mummon mies!

Ciao Tirol!

♥

Sitten olikin meidän perheen vuoro pakata kimpsut ja kampsut ja lentää Suomeen - koitti ihana juhannus, jonka saimme viettää mummon luona landella.

Lucas olis heti tahtonut tehdä tuttavuutta mummon kissan kanssa, mutta Siiri ei oikein lämmennyt, jännä...

Juhannusaattona saatiin lippukin lopulta salkoon!

Kuusi juhlijaa puuttuu kuvasta, mutta ihana joukko silti! Varsinkin Naku-koira, jonka Stefan tahtois meille koska niin moni sitä vähän syrjii. :D

Saman sävyiset Stefan ja mummo ja taustalla menossa viiden juhannusruusun (minä, Anna, Luna, Sofia, Emma) kuvaustuokio...

Juhannuspäivällistä syötiin pitkään ja hartaasti omnomnom.

Kyllä meitä kelit helli Suomessakin!

 

Lucas pääsi isomummonsa kanssa ihan kaksin kävelyllekin, molemmat olivat kiltisti!

Kyllä landella rakkaiden ihmisten keskellä sielu lepäsi, kiitos vielä kaikille ketkä niin ihanan juhannuksen mahdollisti ♥ !

Toivottavasti tästä oli iloa rakkaalle mummolle, ja miksei tietysti muillekin sukulaisille. Näin ihanien muistojen avulla sitä jaksaa odottaa seuraavaa kesää, saa nähdä päästäänkö juuri juhannukseks Suomeen, olis se kuitenkin jotenkin niin erityinen juttu! En sitä itse kesää mitenkään odota (varsinkaan keväällä alkavaa remonttia...), talvihan se on se paras vuodenaika, mutta onhan siinä kesässäkin tiettyä hohtoa!

Mulla on huomiseksi teille ajastettuna kalenterin viimeinen luukku, koska en ehdi/jaksa/huvitu (viimeisin on ihan varmasti taas hyvää suomea) jouluaattona enää mitään postaamaan. Laitan sen aamuksi Suomen kellon anivarhaiseksi, koska mun mami toivoi että voisi avata jonkun luukun heti aamusta! Se olkoon se viimeinen luukku, haha, hei parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Nyt täytyy mennä herättämään Lucas ja lähteä kauppaan - vielä kerran tervetuloa Suomeen mummo ♥ !