Nelivuotias

Huhuu, lupasin tulla kertomaan myös Lucaksen synttärikuulumiset ja nyt kun ei just tällähaavaa ole mitään isompia koulujuttuja tehtävänä tai tekstejä luettavana, on vähän hyvää aikaa ennen seuraavia! Kun herää viikonloppuisinkin ennen kuutta, on hyvin aamuisin aikaa vaikka ja mille... Meillä todellakin pätee "My kids are the reason I wake up every morning. Really freakin' early. Every. Single. Morning." !

Lucas on edelleen avoin ja puhelias tyyppi tuttuja kohtaan. Tuntemattomista sen sijaan se ei nykyään enää aluksi pidä ja saattaa mennä hyvinkin kauan ennenkuin se lämpeää. Paitsi jos ne "tuntemattomat" (ts. esimerkiksi Stefanin isin uusi naisystävä tai ihmiset joiden näkemisestä on kulunut niin kauan ettei se enää muista niitä, esimerkiksi Stefanin vanhoja työkavereita) ovat meidän kotona, silloin se on alusta asti oma iloinen itsensä ja hakee heitä heti leikkimään.

Päiväkodin aloitus syyskuussa oli siksikin melko hankalaa. Totutus kesti kauan, mutta onneksi siellä sattui olemaan juuri samoja ongelmia poteva poika joten saatiin molemmat vertaistukea, Lucas Jonakselta ja mä Jonaksen mamilta ja papalta! Siellä me sen äidin kanssa istuttiin monen monta aamupäivää ja pohdittiin että kuinkahan pitkään meidän täällä vielä pitää hengailla... Lopulta Lucas alkoi viihtyä ja totesi mulle "Lähde vaan kauppaan, heippa!" ja seuraavana päivänä myös Jonas hääti äitinsä pois! Päiväkodille kiitokset lapsenmukaisesta totutuksesta, joka paikassa ei näin ole.

Lucas viihtyi siis monta viikkoa päiväkodissa ja kertoi iloisena aina mitä olivat tehneet. Kunnes eräänä maanantaiaamuna hän totesikin ettei halua mennä eikä todellakaan aio syödä mitään Jausea (itse tehtävä eväs jonka syövät noin kello 10 aikaan). Ja tätä lystiä kesti taas piiitkään, joka aamu sama virsi. Hoitopäivän aikana (joka kestää siis noin 3-3,5h) se ei puhunut kenenkään kanssa saati leikkinyt, ulkonakin vain istua tönötti tätien kanssa. Nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä, eilen oli syönyt jo koko Jausen, toivotaan että tämä tästä helpottaa!

Se siitä, entäs muuten? Lucas on edelleen autofriikki eikä halua katsoa enää edes Prinsessa Sofiaa koska se on muka tyttöjen ohjelma. Yritän kovasti aina painottaa että ei ole olemassa tyttöjen tai poikien ohjelmia vaan ihan voit katsoa mitä haluat, mutta ei mene läpi. Dora The Explorer on sentään vielä hauska - ehkä koska siinä opetellaan myös englantia josta Lucas on kovin innostunut. "We did it, we did it!" se laulaa jos esimerkiksi ehdittiin ylittää suojatie ilman että liikennevalo alkoi vilkkua. Päiväkodissa sillä onkin hyvin multiculti-ryhmä, niillä on siellä 20 lapsen ryhmässä muistaakseni kahdeksan (! suomi, slovakia, venäjä, bosnia, arabia, espanja, serbia, korea) kaksikielistä lasta! Siitä syystä pitävätkin yllä hauskaa sanakirjaa ja opettelevat perussanoja muiden kielillä.

Autojen lisäksi Lucas tykkää myös piirtää, värittää ja lukea - sillä on sohvapöydän hyllyllä oma kori jossa kaikki sen lehdet on! Se haluaa siis aina ostaa kaikenmaailman Cars-, Puuhapete-, Bussibär- tms. lastenlehtiä kaupasta eikä se raha kyllä hukkaan mene koska se oikeasti lukeekin niitä sitten usein ja hartaasti, yhtäkään lehteä ei ole pois heitetty. Lisäksi se haluaa usein harjoitella myös kirjoittamista, aakkoset se osaa sanoa paria sekaannusta lukuunottamatta (esim. M, N) jo täysin ja se osaa jo lukea muutamia sanoja, esimerkiksi oman nimensä jostain "Äl, uu, see, aa, äs! Lucas!".

Bonuksena vielä: kyselin Lucakselta tämän somessa pyörineen kyselyn ja aika hauskoja vastauksia siltä tulikin, kirjoitin ne nyt juuri niinkuin se sanoi enkä pyytänyt edes kääntämään jos se puhui saksaa.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- "No, ei!"
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- "Aufräumen!" (= siivota/raivata tavarat paikoilleen ...)
 3. Mikä tekee surulliseksi?
- "Joku weint Sturm der Liebessä!" (= joku itkee Lemmen viemässä :D)
 4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- "Wenn mä kitzelt sua!" (= jos mä kutitan sua)
5. Millainen äitisi oli lapsena?
- "Pieni!"
 6. Kuinka vanha äitisi on?
- "Öömm... 1, 2, 3, 4 jne. ... 23!"
7. Kuinka pitkä äitisi on?
- *laskee sormilla varpaista päähän mua 1, 2, 3 jne.* "25!"
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- "Aufräumen!" (Mä en kyllä pidä siivoamisesta mutta koska vielä vähemmän pidän sotkusta niin on pakko siivota, yök! Keksisin miljoona parempaa ajanvietetapaa kuin se!)
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- "Sä abholen mir Kindergarten!" (= Sä haet mut päiväkodista)
 10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- "Lujkkis? Mä en tiedä." (Kysyin siis miksi mamasta tulisi julkkis, ei tiennyt mitä tarkoittaa lujkkis :D)
 11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- "Lernen! Autoilla ja Legoilla leikkiä." (lernen = oppia)
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- "Kuiskata!"
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- "Sä meet Schule!" (Schule = koulu)
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- "Brezeli!"
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- "Mitä...? Mä en tiedä mikä on ylpeä."
16. Jos äitisi olisi joku telkkarihahmo, kuka hän olisi?
- "Mädchen, tyttö!"
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- "Auto spielen!" (= leikkiä autoilla)
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi on?
- "Socken, villasukat!" (= Socken = sukat)
 19. Mitä eroa teissä on?
- "Mä en tiedä."
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- "No Papa ja Mama, ja Floriania!"
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
-"KAIKKI leikkipuistot!"(Painotus sanalla KAIKKI ...)

Tästä siis huomaa kuinka Lucas edelleen laiskana vain sekoittaisi molempia kieliään. Normaalisti kuitenkin jos se puhuu mulle saksaa puheensa seassa, kysyn aina mitä jolloin se kääntää kaiken (osaamansa, on tietysti sanoja joita se osaa vain jommalla kummalla kielellä) suomeksi. Tässä kyselyssä jätin sen kuitenkin väliin, muuten ei tällain laiskotella! Florianin kanssa se puhuu nykyään kumpaakin kieltä, usein vaikuttaa se onko mama vai papa kotona niiden kanssa.

Veljekset tappelee usein, paljon ja tunteella, mutta toisaalta ovat sovussa ollessaan aivan ihana pari. Lucas lukee paljon Florianille, ne leikkivät yhdessä kaikkia mahdollisia leikkejä (joissa Lucaksella usein menee hermo jos Florian ei tottelekaan sitä...) ja lisäksi Lucas tykkää myös opettaa veljeään puhumaan. Florianin sanoessa jonkun sanan/äänteen on Lucaksen innostus ja riemu jotain aivan uskomatonta, täytyy joskus ottaa videolle!

Lasten päiväkodit on eri suunnissa ja me aina vuorotellaan kumpi vie kumman. Vaikka matkat ei ole pitkiä, on ne silti ihania hetkiä kun saa jutella ihan rauhassa vain yhteen keskittyen, normaalisti kun olen liikkeellä aina molempien kanssa. Lucaksen kanssa juttelu on jo tosi antoisaa, sillä on aina hurjasti asiaa ja paljon tärkeitä kysymyksiä. Lisäksi se osaa jo miljoona eri laulua ulkoa joilla se viihdyttää paitsi mua, myös vastaantulijoita.

Kaikesta uhmasta huolimatta se on vaan niin äärettömän loistava poika ♥ ♥ Josta toivon vielä joskus saavani vähän enemmän kuvia, kuten näistä kuvista huomaa on nyt menossa taas vähän hankala vaihe sen suhteen, toivottavasti selviätte :* !

Kolmevuotias

Kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt enää pitkään aikaan kirjoittamaan Lucaksesta, meidän rakkaasta esikoisesta, siitä kenestä koko blogi sai alkunsa. Florianista on ollut niin helppo kirjoittaa aina nopeasti puolivalmiit kuukausipostaukset - alle vuoden ikäinen kun kehittyy jo muutamassa viikossa niin hurjasti. Yli kaksivuotiaasta sen sijaan se on vähän hankalampaa, mutta yritetään (sukulaisia varten) - mitä kuuluu kolmevuotiaalle Lucakselle?

Lucas on ihastuttavan hyväntuulinen, utelias ja avoin pieni poika. Kunhan se nukkuu hyvät päiväunet, on sen kanssa ihan hulvattoman hauskaa - sillä on aina niin hyviä juttuja kerrottavana ja kyseltävänä että luulen että tämä +3-vuotta on mun seuraava ikävaihelemppari! En tiedä kannattaako tätä kirjoittaa, mutta musta on jo pidempään tuntunut että sen uhma alkais hieman helpottaa. Esimerkiks pukemisen voi nykyään erittäin usein neuvotella niin että se sujuu helposti ja lähes ongelmitta (joka kuulostaa varmasti uskomattomalta ihmiselle joka on nähnyt meidän pukemisrumban).

Toki se saa edelleen aika käsittämättömiä kohtauksia jos vaikkapa esimerkiksi myslikulho on väärän värinen, mutta lähes kaiken saa tosiaan nykyään tosi helposti neuvoteltua jokahan ei ennen kirjaimellisesti tullut kuulonkaan - sillä se ei huudoltaan tietenkään mitään kuullut. Nykyään näitä raivokohtauksia tulee aina vain vähemmän, ja kun sellainen tulee, osaa se hyvin kertoa "Mua HARMITTAA!" ja selittää mikä milloinkin harmittaa jolloin voidaan keksiä siihen yhdessä ratkaisu.

Kuten mainittua - Lucas puhuu aivan valtavasti. Lauseet rakentuvat paitsi sen mukaan kenen kanssa se puhuu (onko juttukaveri suomen- vai saksankielinen), myös sen mukaan, mitkä sanat se osaa milläkin kielellä. Eli se sekoittaa edelleen hyvin sujuvasti molempia kieliään yhteen mutta se annettakoon anteeksi, eihän se olekaan vasta kuin kolme. Jos juttukaveri ei ymmärrä mitä se hakee takaa, kysyy se aina multa esimerkiksi "Mikä se on Anna-tädin kielellä?" tai "Mikä se on Papan kielellä?". Se tietää siis että on olemassa eri kielet joita puhutaan eri ihmisten kanssa.

Florianin kanssa se puhuu lähes aina pelkästään saksaa - johtuen varmaan päiväkodista ja muista pienistä kavereista, saksa on leikin kieli (meillä ei ole täällä yhtään suomalaisia lapsikavereita paria vierailevaa tähteä lukuunottamatta). Olen kirjoitellut välillä sen sanomisia ylös ja kerran Florian yritti (kuten aina) kiivetä pöydälle jolloin Lucas totesi täydellisellä saksalla "So geht das nicht. Ich esse jetzt!" = "Ei noin voi tehdä. Minä syön nyt!". Mun kanssa se puhuu kuitenkin myös leikkiessä suomea, esimerkkinä autoleikistä "Kato, se ajaa mit Tür!" (Tür = ovi) - mitä - "Se ajaa mit ovi!". Suomen taivutukset meinaa olla hieman hankalia.

Lucaksen lempijuttuja on edelleen AUTOT. Hinausauto sitä, bussi tätä, rekka tuota ja peräkärry tätä. Se osaa jokaisen automerkin ja muistaa myös kenellä on millainenkin auto "Hansillakin on BMW!" "Opallakin on Volvo, iso, musta!". Se ei välillä meinais autoleikeiltään ehtiä edes ulos tai kylpyyn ollenkaan! Useimmiten käsken sen levittää rojunsa keittiön pöydälle, koska muuten kuuluu jatkuvasti huutoa siitä kuinka Florian rikkoo kaiken ja sitten sattuu...

Jos joku haluaa tietää vielä jotain tiettyä niin kysyhän - tai jos joku haluaa kysyä Lucakselta jotakin niin voin toimia välikätenä ja kirjoittaa vastauksen sitten kuten hän sen sanoo. Tosin en lupaa mitään, sillä Lucas on yleensä hyyyvin kiireinen. Tässä vielä siitä yksi esimerkki kun kesähelteillä leikkasin sen liuhuletin - aikaa tähän herra antoi mulle ihan jopa ruhtinaalliset 9 minuuttia! Siihen verrattuna musta varsin onnistunut lopputulos! Kiireetöntä viikonloppua kaikille!

Parikielinen parivuotias

Lucas täyttää ensi viikolla kaksi vuotta ja vaikka varsin hyvin tiedostan sen että jokainen lapsi on yksilö, on musta silti hauska lueskella mitä kaksivuotiaan normaalisti pitäisi osata ja vertailla taaperoita keskenään. Mä en ole oikeastaan ikinä jaksanut stressata siitä osaako Lucas tarpeeksi vai onko se jotenkin alikehittynyt - johtunee ehkä siitä että oon tosi kiinnostunut kaksikielisyydestä ja oon lukenut siitä niin paljon että mun päähän on todellakin iskostunut se että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja jokainen kehittyy omaa tahtiansa.

Jos joltain on siis mennyt ohi: mä puhun Lucakselle suomea, Stefan saksaa ja keskenämme me puhutaan saksaa. Mutta siis - miten Lucas kommunikoikaan? Monipuolisesti, sanoisin! Suomi oli kevääseen asti ehdottomasti vahvempi kieli, mutta nyt kun olemme kesän asumistilanteen vuoksi olleet paljon tekemisissä anopin kanssa, on saksakin vahvistunut hurjasti. Jotkut sanat Lucas on tosin keksinyt ihan itse, joko päästään tai yhdistelemällä kumpaakin kieltänsä (esimerkiksi suihku/duschen on sen kielellä dissi ja keksi on kika), mutta eiköhän nekin ajan myötä muutu oikeiksi.

Lucaksen "lauseet" ovat edelleen luokkaa verbi + verbi/äänne tai verbi + substantiivi/äänne tai substantiivi/tekijä + verbi/substantiivi ja näissä se myös sekoittelee kieliä keskenään (tai tunkee sekaan kieltosanan nää). Esimerkiksi:

"mennään essen" (essen = syödä)
"mennään brrrmm" (ajamaan autolla)
"mennään Papa/Oma/naauu" (eli jonkun luokse, viimeisin esimerkki Haisuli)

"Mama essen"
"Papa kuorsauksenääni" (= nukkua)
"Oma brrrmm"

Henkilöiden "nimet" on opetettu Lucakselle pelkästään yhdellä kielellä - mä en ole ikinä sanonut itseäni äidiksi, on paitsi kivempi olla kummallakin kielellä sama, on Mama musta myös paljon kauniimpi sana kuin äiti. Isi on Papa, jonka vuoksi paitsi Itävallan pappa, myös Suomen pappa on Opa. Stefanin äiti on Oma, mun äiti on Mummo. Miten muilla kaksikielisillä, onko joku tehnyt samanlailla vai onko kaikilla käytössä kumpienkin kielten sanat? Moni suomituttu ei oikein osaa puhua musta mamana, joka taas mulle on täysin looginen ja paljon luonnollisempi kuin töksähtävä äiti.

Eläimiä Lucas tunnistaa ison kasan molemmilla kielillään, mutta ei sano muita kuin pupu, kala, kukko ja ankka, muut kerrotaan miten mikäkin ääntelee - koira on vuhvuh, tipu piippiippiip, lehmä muu, norsu töö jne. Muitakin asioita se ilmaisee siten minkälaista ääntä mikäkin päästää - auto on brrmm (paitsi hälytysauto tietysti piipaa), kaktus (ja aika moni muukin rehu) on aiaiaii, juna tsutsutsutsu.

Muita Lucaksen itse sanomia sanoja on poppu/puppu (= loppu), kurkku, Bagger (kaivinkone), mennään, ukko (= ukkonen), Baby, pii (= piirtää), essen (syödä), kakka, pissa, bissi (= bussi tai pizza), vettä/pettä, tyttö, puu, Bier, omppu (= omena), kuu... Nimenomaan siis itse sanomia, on muitakin joita se toistaa pyydettäessä, mutta tässä listalla niitä jotka se sanoo ihan pyytämättäkin - nämä piti tänään lastenlääkärillä käydessä erottaa toisistaan!

Tämä postaus keskittyi siis ihan täysin pelkästään Lucaksen kielelliseen osaamiseen, muista kaksivuotiskuulumisista seuraa juttuja myöhemmin! Käytiin tänään tosiaan meidän ihanalla lastenlääkärillä ekaa kertaa sitten yksivuotistarkastuksen ja kaikki oli niin mainiosti että päällimmäisenä jäi mieleen että lääkäri oli kasvattanut pitkän tukan! Siltä pääsi myös epäuskoinen "Mitä, oikeesti?!" vastatessani lasketun ajan olevan huomenna.

Älkää silti soitelko tai jokojoko-häiriköikö Facebookissa, en vastaa, minä vaan pakkaan koska ensi viikolla muutetaan KOTIIN! Nyt herättämään Lucas ja sitten ihastelemaan mun vaatehuonetta, raksafirma meinasi unohtaa sen mutta ovat tänään vihdoin muuranneet siihen seinän, huomenna Lucas menee Krabbelstubeen niin pääsen heti maalaamaankin sen! Puspus! Niin ja jos jollain on toive missä järjestyksessä kuulumisia sopisi tulla - beibi, Lucas, remontti ... niiin, kertokaahan toiveenne :) !

Asiasta kuudenteen

Hupsista, en mä eilen ehtinytkään kirjoittamaan tätä sekametelisoppaa koska illalla Lucaksen mentyä nukkumaan telkkarista tuli pyhä asia - Wallander! Rakastan ruotsalaisia dekkareita mutta mulla ei ole kotona niitä kuin kirjoina, joten telkkarista tulevia ei voi missata. Katselen aina Huuto.netistä himoiten kaikkia dvd-paketteja, mutta en tietystikään raaski tilata koska onhan sille rahalle parempaakin käyttöä... Onneks löydän Suomessa usein kirppareilta edes niitä kirjoja!

Oli miten oli, kirjoitin viime postaukseen vahingossa tyhmästi, just sillä tavalla jota itse vihaan - vähän arvuutellen. Viime viikon ultrassa paljastui tosiaan muutakin kuin sukupuoli, mutta ei sentään mitään niin jännittävää että siitä noin pitäis kirjoittaa, sori! Sieltä löytyi lisäistukka, jota katsotaan tarkemmin Innsbruckin klinikalla toukokuussa. Lääkäri sanoi ettei se ole vaarallista eikä aiheuta mitään toimenpiteitä, usein ne löydetäänkin vasta synnytyksessä! Mä en ollut koskaan moisesta kuullutkaan, onko joku muu?

Menen Innsbruckiin siis ihan muusta asiasta (mun täytyy ottaa päivittäin lääkkeitä joiden vuoksi lääkäri tahtoo erikoisultrata vaavin elimet), mutta lekuri sanoi että ne voivat siellä niillä hienoilla laitteillaan katsoa sitten samalla sitäkin. Luultavasti kohdussa on siis kasvanut kaksoset, joka olis musta aika hurjaa, koska meidän kummankaan lähisuvussa ei ole yksiäkään! Kauemmasta suvusta en tiedä, tietääkö joku meidän sukulaisista? Niin ja ettei jää epäselväksi: enää siellä ei siis todellakaan ole kuin yksi vauva, jos on koskaan enempää ollutkaan!

Tästä syystä hannailin vähän kesäistä reissua Suomeen - entäs jos tämä lisäistukka alkaa vuotamaan kesken loman ja joudun siellä meidän pikkukaupungin ensiapuun? Oon kuullut siitä vain ja ainoastaan kamalia juttuja, just sellaisia että ellet sä ole ihan oikeasti kuolemaisillas, niin et saa hoitoa ennen tuntikausien odotusta, ihan sama olitko raskaana, vanhus tai pieni lapsi. Tällainen mamu kaikista vähiten. No, sen näkee sitten jos jotain tapahtuu. Toivotaan tietysti että ei tapahdu, mutta koska olen realisti, vähän jännittää!

Niin, varasin siis lennot! Sinisiivet kuljettaa mut ja Lucaksen tiistaina 17. kesäkuuta Helsinkiin ja palauttaa takaisin Müncheniin seuraavan viikon sunnuntaina. Kolmetoista päivää ilman Stefania kääks, saa nähdä mitä siitä tulee, se tammikuinen viikkokin kun oli jo ihan liikaa! Nojoo, onneks se on tällä kertaa sillekin helpompaa kun se voi kuluttaa kaiken vapaa-aikansa remonttihommissa, viimeks se meinas tylsyyksissään ikävöidä aikalailla. Oli pakko ottaa noin pitkä reissu koska kaikista halvimmat liput löytyi just kyseiselle päiväyhdistelmälle, haha! Finnair on ainut joka lentää a) fiksuihin aikoihin b) suoria lentoja mutta silti c) suht edullisesti, joka on hyvin ärsyttävää koska sen terminaali Münchenissä on aivan kamala.

Olikohan mulla vielä muuta? Joo, Lucas oppi uuden sanan: Männer - miehet, kun pojat vietti miestenaamupäivää kun olin hoitelemassa asioita ja sen jälkeen se onkin hokenut sitä aina isin kanssa. Asioiden hoito liittyi autokouluun joka alkais ens maanantaina... En tahdo! Vihaan autoja! Mutta ostettiin uusi auto, joten on se kortti vaan ajettava. Ja jos joku nyt yrittää multa kysyä millainen auto on - hopeinen! Hyundai! Menen ylihuomenna hoitelemaan vähän lisää asioita, saa nähdä ehdinkö saada kaiken valmiiksi niin että voin sen typerän autokoulun nyt aloittaa.

Muuta mä en enää tähän hätään muista ja vaikka muistaisinkin, en ehkä niitä jaksais kirjoittaa! Eikun hei, Stefan allekirjoitti uuden rakennuttajan kanssa sopimukset ja arvatkaa kenelle kukkalähetti toi kyseiseltä firmalta seuraavana päivänä kukkia - MULLE! Hauskaa! Nyt on pakko mennä mussuttamaan näkkäriä ja katsomaan Disney Channelilta Everwoodia, adios!

Puolitoistavuotias

Luulin ennen että aika menee nopeasti. Lucas syntyi ja aika alkoi kulkea valonnopeudella. Viikko sitten kyseisestä tapahtumasta tuli kuluneeksi puolitoista vuotta. Puolitoista vuotta! Enää yksi kolmasosa siitä ja tyyppi on kaksivuotias! Apua, kulkeeko kaikkien mielestä aika näin käsittämätöntä vauhtia vai onko se vain äitiytyneiden ongelma?

En olekaan omistanut Lucakselle pitkään aikaan kokonaista postausta, joten ehkä onkin jo aika! Millainen on meidän puolitoistavuotiaamme? Edelleen melkoisen helposti räjähtävä ja herkästi suuttuva, mutta jotenkin ehkä tuntuu siltä että se on saattanut rauhoittua hieman. Jos sitä kieltää asiasta josta se tietää jo valmiiksi ettei se saa tehdä sitä, se ei suutu enää joka kerta ihan yhtä pahasti kuin ennen.

Draamaprinssin tittelistä se ei silti toki ole luopumassa! Vaikka raivokohtaukset ovat ehkä sekä vähentyneet että laimenneet, on sen mielikuvitus kaiken draamailun suhteen silti vailla vertaa. Mistä vaan voi vetää raivarit - siitä jos ei saa koskea kuumaan uuniin, siitä kun ei voi lähteä isin mukaan töihin, siitä kun ei voi olla yöpuvussa koko päivää. Yritän tehdä vaatteiden vaihdosta aina superhauskan tapahtuman mutta yleensä epäonnistun surkeasti ja Lucas riuhtoo kuin hullu ja huutaa kuin hyeena. Välillä (harvoin...) se toki myös yllättää positiivisesti ja kaikki sujuu ongelmitta!

Entäs mitäs herra osaa? Mitä puolitoistavuotiaan edes kuuluisi osata? Noo, ainakin huomasin eräänä päivänä (tai siis joku sanoi Skypessä) että en ole enää pitkään aikaan syöttänyt sitä vaan se syö aina siististi itse, useimmiten haarukalla itseään telomatta. Mukista juominen sillä on onnistunut oikeastaan aina, ei meillä edes ole nokkamukeja. Tuttipullostahan pitäisi luopua juurikin tähän 1,5 ikävuoteen mennessä mutta me hylättiin sekin jo ajat sitten koska Lucas joi siitä ainoastaan iltamaidon joten se oli aika turha.

Entäs muuta? Hampaidenpesu sujuu taas ongelmitta, jee! Ilmeisesti pieni tauko niiden tehtailussa menossa, ehkä ihan hyväkin, sillähän on niitä jo suu täynnä! En nyt voi mennä tarkistamaan kun se nukkuu, mutta just tällä viikolla laskeskelin että alhaalla oli 8-9, ylhäällä jotain samoja lukemia. Kiirettä pitänyt! "Useimmilla lapsilla siis kaikki 20 maitohammasta ovat ilmaantuneet ennen 3-vuotissyntymäpäivää." Lucas aikoo ilmeisesti ehtiä keräämään ne kaikki ennen kuin täyttää kaksi!

Lucas ei todellakaan eikä tietenkään ole pelkkä kiukuttelija jos alusta sellaisen kuvan sai, ehei, suurimman osan ajasta se on ihastuttavan positiivinen pieni poika joka hurmaa kaikki, sekä tutut että tuntemattomat. Se onkin ahkera näyttämään myös näitä iloisia tunteitaan ja pussailu onkin yksi sen lemppariharrastuksista, bakteerit kiertää hyvin kun se suuteloi kaikki ihmiset aina läpi! Toinen uusi suosikkileikki on nukkuminen - maataan ihan-sama-missä ja "kuorsataan" krooh-pyyh-tyylillä. Silloin kun olin superväsynyt niin tää oli ehdottomasti mun lempileikki!

Mitään kunnon puhetta ei tule edelleenkään, mutta aina välillä Lucas yllättää jollain uudella sanalla. Se ymmärtää valtavasti, kokoajan paremmin myös saksaa! En muista yhtään mitä kaikkea teille tänne olen näistä sen kielitaidoista jakanut, mutta olen hyvin tyytyväinen sen tämänhetkiseen tasoon. Jos se ei tottele, se hyvin harvoin johtuu siitä etteikö se olis ymmärtänyt, vaan siitä että sitä ei vain huvita...

Sellainen on meidän ihana Lucas! Se on myös löytänyt kaikkien vanhojen lemppareiden lisäksi uuden rakkaudenkohteen - VAUVAT! Oli kyseessä sitten oikea vauva (mun täkäläinen kaveri sai just muutama viikko sitten pojan ♥), kuva kirjassa tai telkkarin mainos, se alkaa aina hihkua innosta. Äidin masullekin annetaan pusuja aika usein, toivottavasti tämä innostus jatkuis vielä syksylläkin!

Nyt herättämään se pallopää ja hop ulos! Ps. etsin jotain kommenttia ja törmäsin vahingossa joihinkin vanhoihin joihin en ollut vastannut koska _en ollut huomannut niitä_ - pahoittelen, vastasin nyt, myöhässä toki, mutta tarkoitukseni ei ollut jättää vastaamatta! Pusbyeee!

Pps. olen pari kertaa kitissyt ettei Lucaksesta oikein saa sisällä kuvia kun se ei pysy hetkeäkään paikallaan. Jos joku ei mua ole uskonut, niin tässä vielä esimerkkikokoelma. Tällaisia on noin viisisataa, joukossa ehkä yksi onnistunut! Jebou!

Sotschi vie, sori!

Hupsista! Kuten sanoin, olympialaiset vähän verottaa mun koneella istumista, koska telkkarin kaksi ihanaa kanavaa näyttää niitä aamusta iltaan ihan taukoamatta. En katso pelkästään sellaisia lajeja joissa kilpailee jommankumman kotomaan kansalainen, vaan curlingia ja pikaluistelua lukuunottamatta ihan kaikkia mahdollisia. On ihana fiilistellä kun ei tätä voi tehdä kuin neljän vuoden välein! Illalla hypätään mäkeä, mua jänskää jo nyt!

Olympialaiset siis pyörii aina kotona ollessa ihanasti tossa taustalla, Lucashan ei telkkaria edes katso (ehkä koska se on melko ylhäällä seinällä?) mutta sen ollessa unimaailmassa mä olen mieluiten sohvalla peiton alla ja katselen niitä, jos on joku tylsempi laji niin luen tabletilla muiden blogeja (tai olympiajuttuja, ups...). Löytyykö meidän lukijoista muita talviurheilun ystäviä vai olenko taas ainoa hulleropossu?

Ei me silti kahta viikkoa sisällä jumiteta jos joku näin nyt luulee! Ollaan ulkoiltu paljon koska täällä on valitettavasti ihan kevätkelit. Kyllä, se on aika valitettavaa koska eihän meille ehtinyt tulla edes kunnon talvi! Kamalaa jos tämä naurettava talvi oli nyt tässä, vaikka toki mä odotan taas kevättä ja kesääkin jonkin verran - kiitos Lucaksen. Odotan myös kovin remontin tuloksia, mutta en itse remonttia!

Jos jossain on vähänkin vettä - esimerkiks pieni puro, pitää sitä ehdottomasti jäädä tuijottamaan!

Stefan tahtoi ottaa meistä kuvia eikä meinannut ymmärtää että me ei voida katsoa kameraan kun aurinko paistoi suoraan sen takaa silmiin!

Ajattelin että oltais kierretty yksi kiva peltolenkki (jonka kuuluisi olla hiihtolatu, mutta ei näillä lumilla), mutta se olikin jäässä! Ja koska siinä on kävelty niin paljon, ei Lucas oikein pystynyt taapertamaan noin epätasaisen muhkuraisella, liukkaalla polulla joten käännyttiinkin takaisin.

Hoppa, Lucaksen uusi lempisana! Jos se kompastuu tai mitä tahansa putoaa maahan (tai se itse tiputtaa), sanoo se heti HOPPA! Saksankielisten käyttämä (muidenkinko?) hoppla tarkoittaa siis hupsista, oho.

Nyt jään taas odottelemaan että Lucas heräisi niin päästäisiin pihalle nauttimaan auringosta. Oltiin Stefanin äidillä aamupäivällä lounastamassa kunnon tirolilaista ruokaa ja Lucas söi superhyvällä ruokahalulla hapankaalia! Mä en ole antanut sitä sille ollenkaan kun olen automaattisesti ajatellut että kaikki lapset vihaa sitä mutta ei! Noniin ennenkuin taas eksyn höpöttämään jotain turhuuksia sanon heippa ja hennosti lupaan yrittäväni saada blogin kirjoittelun mahtumaan jonnekin olympialaisrakoon, pusbyeee!

Lugin 2. kielikatsaus

Toivoessani Lindiztä kirjoittamaan oman, kaksikielisen poikansa kielellisestä kehityksestä tajusin että enhän mä ole itse pitkään aikaan kirjoitellut Lucaksen kielitaidoista! Meidän tutut ovat kuulleet Skypessä sen juttuja aikalailla, mutta se jäätyy aika usein niin että opittuja taitoja ei teekään mieli esitellä Suomisukulaisille.

Mitä Lucas sitten osaa? Puhetta ei tule edelleenkään juuri ollenkaan, toissapäivänä se oppi yhden uuden sanan - PÄÄ. Sitä se onkin pari viime päivää hokenut aika huolella ja muistanut aina taputella kaikkien päitä, enpä olekaan ennen huomannut kuinka hauska kyseinen sana onkaan!

Tämän lisäksi tulee vanhoja opittuja sanoja - Mama, Papa, kala, mutta siinäpä ne sitten oikeastaan olikin. Se on kyllä aivan uskomaton hölöttäjä eikä ole hetkeäkään hiljaa, mutta ei sitä puheeksi voi sanoa. Kaksikielisillä on normaalia että ensimmäinen sana tulee noin vuoden iässä, lauseita voi alkaa odottamaan noin puolitoistavuotiailta.

Kameran nähdessään se tosiaan vähän jäätyy, mutta tässä vähän esimerkkiä millä tavalla se höpöttää kokoajan!

Se ymmärtää muiden puhetta kuitenkin aivan älyttömän hyvin! Suomi sujuu edelleen tietysti paremmin koska saksaa se kuulee paljon harvemmin, tämä tottakai tasoittuu sitten joskus päiväkotiin mentäessä. En tiedä kuinka paljon yksikieliset tässä vaiheessa ymmärtävät kun en ole koskaan seurannut niin läheltä lapsen kehitystä, mutta kyllä mä olen ainakin tosi iloisesti yllättynyt.

Lucas rakastaa kaikkia eläimiä ja osaakin kertoa monien eri eläinten ääntelyt - koira, heppa, possu, karhu... Kun se ensimmäisen kerran Skypessä mun äidille ja siskolle näytti miten karhu sanoo, repesivät ne nauramaan! Niitä tais vaan pelottaa ja yrittivät kätkeä pelkonsa naurulla, on se sen verran hurja se Lucas-karhu!

Meidän vieressä on aika tiheään kuhiseva tie jolla kulkee päivittäin niin koiria kuin heppojakin ja Lucas naurattaakin ohikulkijoita aika usein ääntelyillään jonkun eläimen nähdessään. Viimeksi Innsbruckissa käydessä nähtiin paljon puluja joita nähdessään Lucas alkoi myös aina haukkua, kieltämättä sellaiset pulleat tummat puluset, jotka vain tepastelevat maassa lentämättä, näyttävät vähän joltain pikkukoirilta!

 Tuleva Ronaldo?

Kehonosat on tuttuja, sekä suomeksi että saksaksi. Kaikki kasvojenosat, jalka ja masu, se aina pussailee isin masua! Tavaroita ja asioita se ymmärtää sitäkin enemmän, ihan sama oliko kyse jostain tietystä vaatteesta (housut, sukat, paita, hanskat jne.) tai lelusta, jos sille sanoo että tuo mulle se ja se, hakee se juurikin sen tietyn tavaran.

Kun illalla tai päiväunille mentäessä sanon että korjataanpa Legot pois, alkaa se kiltisti siivota mun kanssa. Kirjoistansakin se tietää melko monta, jos sillä on kirjalaatikko edessään ja sille sanoo että tuo vaikkapa juna- tai Muumikirja, etsii se juurikin sen kyseisen kirjan sieltä ja kiipeää sen kanssa syliin!

Ihan tavallisia verbejä Lucas ymmärtää myös, molemmilla kielillään. Esimerkiksi syödä, vaihtaa vaippa, nukkua, kylpeä - varsinkin jos vain mainitseekin kylpemisen juoksee se samantien kylppäriin! Jos siltä aamuisin kysyy vaihdetaanko vaippa, hyökkää se kitisten sängynnurkkaan, mutta jos siltä kysyy mennäänkö syömään, alkaa se hihkua ja pomppia. Gemma raus/mennään ulos saa aikaan sen että se alkaa repimään naulakosta haalariaan tai kaivamaan laatikosta hanskoja sun muita.

Ronaldon pallo hukkui!

Jos Stefan on lähdössä töihin ei sen tarvitse ottaa kuin kenkänsä ja Lucas juoksee heti kaivamaan korista sen pipon ja tuo sen sille. Jos se on jossain muualla ja sille huikkaa että isi on lähdössä, juoksee se kitisten paikalle ja alkaa etsimään isin pipoa. Isille annetaan tietysti aina sata pusua kun se on lähdössä, äitiä ei pussailla ihan yhtä paljoa!

Mitähän muuta? Ainakin yksi supersöpö on se että osoittaessaan eräästä sanakuvakirjasta maitopurkin sekä -lasin kuvan, alkaa Lucas maiskutella! Joo, maitohan ON hyvää! Tollaisia kaikkia pikkujuttuja se osaa yhdistellä, varsinkin kuvien avulla. Tästä tulis hirvittävän pitkä jos kirjoittaisin kaikki sen hulvattomat jutut joten jätetään tämä nyt tähän!

Sellainen on meidän kaksikielisen taaperomme kielitaso tällä hetkellä. Kuten sanoin, mami on erittäin onnellinen! Musta on myös tosi kiinnostavaa seurata Lucaksen kehitystä, koska olen lukenut aika paljon kaksikielisyydestä ja siitä millä tavalla monikielisen lapsen paitsi kielellinen, myös muu kehitys eroaa yksikielisestä lapsesta.

"Pieni possu hilpeä, leikin jälkeen kömpii nukkumaan" ♥

Vaikka mua kiinnostaa eritoten kaksikielisten lasten kielitaidot, kuuntelen myös enemmän kuin mielelläni pelkästään suomen kieltä oppivien lasten vanhempien kokemuksia koska kuten sanoin, olen tosi kiinnostunut näistä asioista! Joko teidän taaperoilta tulee lauseita ja jos talossa asuu jo vanhempi lapsi, milloin se on alkanut puhumaan ymmärrettävästi?

Nyt jään taas odottelemaan josko Lucas kohta heräisi niin päästäisiin kauppaan ja tapaamaan erästä yksikielistä lasta! Harmi vain että tämä kyseinen lapsi puhuu paitsi tietysti lapsekasta, epäselvää saksaa myös niin murteella että en ymmärrä siitä juuri sanaakaan! Macht nix, ciao!

Luukku 6: Taapero ikääntyy

Lucaksen syntymästä tuli tänään kuluneeksi jo neljätoista kuukautta! Sen kunniaksi voidaan taas tarkastella vähän sitä, millainen se meidän hölmöläinen nykyään onkaan. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi edelleen vilkas. Yritin tossa päivällä myös mitata sitä, mutta menestys ei ollut kovin suuri... Yllättävää.

Katselen aina kateellisena muiden kuvia, joissa taapero istuu nätisti, hymyilee kameralle tai on ylipäätänsä paikallaan. Lucaksesta sellaisia kuvia ei juurikaan saa, paitsi silloin kun sen lahjoo jollakin. Tai kun se nukkuu. Tai kun se on oikein kiinnostunut jostakin asiasta. Mutta silloinkin yleensä heti kun vaivihkaa kaivaa kameran esille, alkaa se taas riekkua ja rellestää.

Kuten todettua, Lucas on erittäin dramaattinen kaveri! Se ei myöskään juurikaan tottele sanaa ei ja jos se saa käsiinsä jotain kiellettyä (esimerkiks nenäliinapaketin), onkin parempi esittää ettei sitä ole huomannut, koska silloin se tuo sen itse. Jos se tahtoo antaa jotakin jollekin, nappaa se lahjan saajan kädestä kiinni, avaa sormet ja laittaa tavaran käteen ja painaa käden takaisin kiinni.

Vaipanvaihto ei enää ole ongelma, samoin vaatteiden pukeminen on vähän helpottunut. Jälkimmäinen aiheuttaa tosin edelleen aika ajoin melkoisia tuskia, jonka vuoksi välillä jos on kiire jonnekin, lahjon sen pysymään paikoillaan telkkarin mainosten avulla. Onneks välillä puhelimen näpyttelykin sopii tähän tarkoitukseen!

Sukat on edelleen ehdoton ei, mutta toinen inhokki, mikä mua näin talven tullen on vähän kummastuttanut, on peitto. Sille ei voi sänkyyn viedessä laittaa peittoa päälle, koska se vihaa sitä yli kaiken, okei. Mutta kun meidän nukkumaan mennessä yritän hennosti laskea Lucaksellekin peiton, saattaa se välillä herätä siihen ja alkaa rähisemään! Asuuko kenenkään muun perheessä tällaista peittovihaajaa? Stefan ehdotti unipussia, mutta veikkaan että siitä se suuttuisi kahta kauheammin kun sitä ei sais pois ollenkaan!

Lucas ymmärtää sanoja tosi paljon, molemmilla kielillään. Itsekin se puhuu myös kokoajan, mutta kaikki on kaka. Tai ka, gä, tätä, gägä, noita se hokee osoitellessaan tavaroita (eräässäkin eläinkirjassa on yksi kala sekä 17 ka-eläintä). Onneksi sillä ei mikään kiire olekaan, kaksikielisille kun voi antaa vielä enemmän anteeksi. Se osaa nykyään myös näyttää ymmärrystaitojaan Skypen avulla sukulaisille, ennen se on vaan ihmetellyt että kuka dorka huutelee ja mistä!

Ilman tukea Lucas seisoo jo melko vakaasti, kunhan ei vain erehdy sitä siihen kehoittamaan saati yritä ottaa kuvaa. Ensimmäiset askeleensa ilman tukea se otti jo reilu kuukausi sitten, mutta ne nyt oli vain sellaisia hyökkäyksiä paikasta a paikkaan b. Tällä viikolla se kuitenkin alkoi yhtäkkiä askeltamaan ihan oikeasti! Ennätys on ollut seitsemän, aika hurja, haha, mutta jostainhan se on aloitettava!

Taaperolla on alkanut jo nyt minä itse-vaihe, kaikki sujuu mainiosti kunhan herra saa itse ainakin aloittaa touhut. Hampaiden harjaus on helppoa heti kun se saa ensin itse laittaa harjan suuhun, juominen ja syöminen on samoin menestyksekkäämpää kun se saa itse sen tehdä. Lucas ei siis ole koskaan juonut nokkamukista vaan ihan tavismukista, sen takia juotin sitä aina mieluummin kuin annoin sen kastella kaikki vaatteensa... Onneks sillä on nykyään vakaat kädet!

Kiteytettynä - meillä asuu hulvattoman dramaattinen mutta hillittömän hauska pikkudorka! Dorka, jonka kanssa jokaisesta päivästä löytyy paitsi monta turhaa kyyneltä, sitä tärkeämpänä valtava määrä hymyä ja naurua, niin taaperolta kuin isiltä ja mamilta ♥.

Negasekakasa!

Lucas on tämän kuluneen reilun vuoden aikana kasvattanut mun kärsivällisyyttä aivan valtavasti, mutta mitä ilmeisimmin varastanut samalla mun loistavaa vastustuskykyä. Olin taas kipeä! No okei, ei voi sanoa että kovin sairas koska voimat ei kadonneet tällä kertaa ihan täysin ja jaksoin tehdä kyllä edes jotakin toisin kuin viimeksi, eilen tallustelin jopa kauppaan asti.

Yskä ja nuha vaivaa edelleen, mutta taukoamaton aivastelu on vihdoin jättänyt mut rauhaan. Paitsi tietysti ihana ACHOO-syndrooma, jonka olemassaolosta en pitkään aikaan edes tiennyt, ajattelin vain aina että onpa kaikki dorkia kun eivät tajua katsoa valoon jos aivastuttaa. Tiedän kaksi ihmistä itseni lisäksi kenellä tämä on - Lucas ja Stefanin isi. Onko muita? Aamuisin pimeässä makkarissa annetaan Lucakselle aina puhelin vaipanvaihdon ajaksi ja kun se saa näyttöön valon tulee heti aivastus!

Aurinko saa Lugin aina aivastamaan!

Sairaskertomukset ohi, Lucas on siis taas säilynyt terveenä, kuten koko elinikänsä ajan. Se ei ole vieläkään ikinä kärsinyt kuin kerran, pari jostain mininuhasta. Onneks! Kyllä mä olen mieluummin itse kipeä kuin katselen sen kärsimyksiä, tollaista puhumatonta taaperoa kun on niin hankala auttaa kun ei se osaa kertoa missä on vika.

Tai no, osaahan se puhua tosi hyvin, se oppi juuri ensimmäisen kunnon sanansa (vaikkakin onhan mamakin tietysti kunnon sana, mutta kuitenkin). Sana oli kala. Tärkeä sana, sitä tarvitsee tosi usein!

Videossa ollaan juuri aamupalalla joten on aika hämärää, varsinkin kun tuona aamuna Lucas päätti herätä kuudelta, kuten tällä viikolla melko usein on käynyt... Ennen se on uskonut mua ja jatkanut unia kun olen sanonut sille että ei kukaan tahdo herätä näin aikaisin, mutta enää ei onnistu! Onneksi se ei sentään ihan joka aamu tee sitä vaan nukkuu sinne seitsemään, mutta jokainen kerta on musta liian usein!

Mua myös pelottaa kokoajan että Lucas herää kohta jo päikkäreiltä, koska eilen se päätti herätä TUNNIN nukuttuaan! Olin just ehtinyt itse pyöriä sängyssä vartin verran (en ilmeisesti osaa nukkua päikkäreitä edes tollain vajaakuntoisena) kun alkoi kuulua höpötystä ja kaikista yrityksistä huolimatta se ei enää nukahtanut. Yleensä se nukkuu siis kolmisen tuntia, joten voi kuinka meillä olikin mukava loppupäivä... Ei vaan, yllättävän kiltisti se oli vaikka varmasti väsytti!

Myös Lucas on usein sitä mieltä että aamu on alkanut liian aikaisin...

No mutta, ennenkuin se herää alan katselemaan josko raaskisin tilata vaatteita itselleni! Naputtelen netin ostoskoreja aina täyteen kaikenlaista ja sitten karsin sieltä pikkuhiljaa huomaamattani kaiken pois kun "en mä oikeasti tätäkään tarvitse". Mulla olis kaapissa jos jonkinlaista hepenettä mutta oon turvonnut tänä vuonna niin ettei ne näytä kovin kivoilta päällä! Ehkä me lähdetään lenkille jahka Lucas herää... Liikunnan riemusta (siis mistä...) joku toinen kerta, adioos :) !