Ja niin tuli joulu

Joulun aika Innsbruckissa on aivan ihana, sekä isoille että pienille ihmisille! Ensimmäiset joulumarkkinat aukeavat jo marraskuun puolivälissä ja lopulta keskustassa on auki viidet joista löytyy jokaiselle jotakin. Aatonaattona käytiin fiilistelemässä vielä viimeistä kertaa vanhankaupungin joulumarkkinoita, silloin neljät sulkeutuivat ja ainoastaan Maria-Theresien-Straßen modernit markkinat ovat loppiaiseen asti auki.

Joulumarkkinoiden lisäksi täällä on luuukuisia tapahtumia, varsinkin lapsille! Joulukuun kuudes on Nikolaus-päivä ja niinä päivinä Nikolausta (ja Krampuksia) voi tavata useissa eri paikoissa. Puolivälissä kuuta "Christkind" (eli Jeesuslapsi joka myös tuo itävaltalaislapsille kaikki lahjat sekä koristelee kuusen) muuttaa kaupunkiin suuren kulkueen kanssa - ydinkeskustasta kävelemästä löytyi 500 enkeliä, paimenta, hevosia ja jopa lampaita!

Meidän oma joulu sujui taas oikein hyvin. Stefan otti alkuviikosta vastaan kerta viikkoon-"harrastusduunin" josta palasi kotiin aattoaamuna viiden jälkeen joten me lähdettiin lasten kanssa jo aamukahdeksalta ulos jotta se saisi nukkua. Suunnattiin ylös Nordkettelle jossa väliasemalla on lumetettu pulkkamäki - muuten edes 2000 metrin korkeudessa ei ole pikkuläikkiä enempää lunta. Oli niin ihana aamu ja aamupäivä ja saatiin olla kyllä ihan rauhassa, yleensä täpötäydessä vuorille vievässä Hungerburgbahn-junassakin oli meidän lisäksi ainoastaan kaksi ihmistä!

Kotiin päästyä lapset olivatkin ilmeisesti niin poikki että jouluaaton jännityksestä huolimatta suostuivat päiväunillekin. Anopin saavuttua tehtiin vielä loput ruuat valmiiksi - meidän joulupöytä on ollut jo pitkään samanlainen: haudutettua punakaalia, porkkanalaatikkoa, uunivihanneksia, pähkinäjuuresmureketta sekä tuntikausia keiteltyä pippuripunaviinikastiketta. Nam!

Eilinen meni sukulaisia kestitessä ja tämä tapaninpäiväkin menee näköjään vielä ihan lomafiiliksissä - lasten päiväuniaika kului tenttiin lukemisen sijaan Suomisuklaan sekä Love Actuallyn kanssa joka on muuten kyllä ihan joulun ykkösleffa, onneks on vielä tunti jäljellä, en malta odottaa että pääsen pillittämään vielä vähän lisää!

Kiitos vielä kaikille aivan ihastuttavista joulun muistamisista ♥ ! Nyt täytyy mennä jatkamaan lasten kanssa piirtämis- ja väritystouhuja, ihanat joulun jatkot sekä uudetvuodet kaikille :* !

Kaksivuotiaan juhlapäivä

Koska meillä on ollut mun pienempien poikieni kanssa tänään ihan niinkin kiva päivä että Floriania piti taukoamatta kanniskella iltapäivästä aina siihen asti että se kahdeksalta vihdoin ja viimein ummisti silmänsä (se nukkuu yleensä tosi hyvin yöt mutta päivisin ottaa vain sellaisia minitorkkuja, tänään ei niitäkään joten tottakai väsyneenä kiukuttaa), jää myös tältä päivältä tämä mun oma, rauhaisa iltahetki väliin ja heitän teille tässä siivouksen lomassa pelkästään kasan Lucaksen synttärikuvia! Valikoin ja pienensin nekin jo ikuisuus sitten, mutta tänne saakka niitä ei vain ole ehtinyt saamaan koska meidän usb-laite on muuton jäljiltä jossakin hävöksissä, pahoittelen!

Florianin laskettu aika oli siis vain muutaman hassun päivän ennen Lucaksen kaksivuotispäivää, joten tuumasin jo aikoja sitten että synttärijuhlat on paras järjestää vasta lokakuun puolessa välissä, samaan aikaan kun poikien Suomimummokin miehensä kanssa on kylässä. Huhhuh, siitäkin on jo kuukausi, upsista, ai että on hauskaa ja aika vaan lentää ... Haha, sisäpiirivitsi, mutta aika todellakin on vaan lentänyt mutta kyllä meillä on silti oikeasti kivaa ollut! Olen saanut vienoja pyyntöjä että jos en ehdi kirjoittamaan niin josko edes kuvia saisi joten bitte schön!

Juhlittiin synttäreitä siis silloisella vielä-raksalla, nykyisessä kodissa, jonne näin vakava sankari saapui suoraan päiväunilta joten alkuun ei paljoa naurattanut!

Mutta jahka syömisten ja lahjojen makuun päästiin, alkoi unihiekat karista silmistä!

Sekä mun tilaamat viidakkokoristeet että Lucaksen kakun puhallus oli ihan melkein kuin suoraan elokuvista...

Mutta onneks lahjat olikin kuin suoraan parhaimmastakin leffasta! Imuri on ehkä maailman ihaninta totta, vihdoin mä saan imuroida ilman että Lucas roikkuu ja kiljuu kokoajan letkussa kiinni!

Pikkuveikan juhlaeleganssi löytyi Facebookin kirpparilta ostamastani 30-40 vaatekappaleen paketista joka on myös ollut aivan täydellinen ostos!

Mutta samainen veikka hyytyi kuteista huolimatta kesken bailujen, silloin se vielä jopa nukkui päivisinkin... Joojoo, parempi tottakai näin päin että edes öisin nukkuu!

Loppukevennys: mun äiti ja miehensä kävelivät pari kilsaa niiden majapaikalta juhlapaikalle ja Samihan kantoi tuon Muumi-matkalaukun tollain, saivatpahan vastaantulijat hilpeiksi!

Sellaiset synttärit, Lucas vähän muutti näköä niiden jälkeen kun napsasin siltä taas sen liuhuletin pois - tällä kertaa en enää vuodattanut kyyneleitä koska nyt se on huomattu, se todellakin kasvaa sekunneissa takaisin! Ja ei, tämä ei ole selfie vaikka kenties siltä näyttääkin... tosin ilman duckfacea. Kaikkien peruskiireiden lisäksi ollaan tehty myös erikoisempia juttuja, esimerkiks toissapäivänä Lucas kävi ihkaensimmäisessä Martinpäivän lyhtykulkueessaan!

Laitan joku päivä yleisiä höpönlöpökuvia menneiltä viikoilta, tämän piti nyt vaan keskittyä isoveikan synttäreihin! Ja te tutut ketkä ette ole Facebookissa: eipä sinnekään ole enempää kuvia herunut kun en tosiaan löydä sitä adapteria mistään eikä kamerassa ole usb-johdolle paikkaa, mikä tollo sekin! Vai pitäisköhän kuitenkin huijata että siellä on albumit pullollaan niin saatais teidätkin vihdoin sinne? Nyt Stefankin tuli duunista joten äkkiä vähän jatkamaan tavaroiden purkamista ja siivoilua niin voi viettää hetken laatuaikaakin, koitetaan palailla pikaisemmin ♥ !

Päivä muiden joukossa

Eilen oli sunnuntai, 11. toukokuuta. Erosiko se jotenkin muista päivistä, eipä oikeastaan. Stefanin vanhemmat kävivät kahvilla (joo, asutaan edelleen samassa talossa sen äidin kanssa mutta kuten myös todettua: se on ihan kuten kuka tahansa naapuri, ei me välttämättä nähdä joka päivä), leivoin karjalanpiirakoita (koska teki mieli jotain hyvää mutta oli vähän rajalliset ainekset, noihin ei tarvitse mitään) ja illalla tuli Suomen matsi. Siinäpä se. Bloglovin huutaa taas miljoonaa lukematonta postausta joista suurimmassa osassa otsikointi liittyy eiliseen.

Äitienpäivä on mulle samassa kastissa ystävänpäivän kanssa - ihan vain pelkkä päivämäärä. Tokihan itse olisin voinut juhlistaa sitä itseni kanssa koska olenhan äiti, mutta koska ennen siihen on kuulunut aina lahjoja ja lounaita, kakkuja ja kilistelyjä, tuntuis jotenkin tyhmältä (vai tyhjältä?) juhlistaa äitienpäivää ilman omaa äitiä, ilman omia isoäitejä. Niiden ansiostahan mä täällä olen, nykyään itsekin etuoikeutettuna kokemaan tätä maailman suurinta onnea - äitiyttä.

Ei äitiys tietenkään aina ole pelkkää vaaleanpunaista hattaraa ja iloa, sen tietää jokainen ja jos joku muuta väittää niin se joku valehtelee. Mutta siinä missä esimerkiks autokoulu ärsyttää mua kokonaisuutenaan - pelkkä sana aiheuttaa inhonväristyksiä, saati kun sinne pitää mennä paikan päälle - on äitiydessä vain sellaisia hetkiä jolloin hermot kiristyvät. Niiden kiristäjä ei välttämättä aina ole edes se itse lapsi, vaan esimerkiks lapseen liittyvät typerät paperihommat.

Mutta ne on tosiaan vain hetkiä. Lyhyitä hetkiä - ei kestä kauaa esimerkiks siivota pöydälle, syöttötuolille, vaatteille (mieluiten juuri vaihdetulle, puhtaalle yöpuvulle) sekä lattialle kaadettua maitomukia (huom. kaadettua, ei vahingossa kaatunutta), hieman kauemmin kestää pestä haluttoman taaperon hampaat ja jos se samainen taapero tuodaan ulkoa sisälle ilman hänen hyväksyntäänsä (eli aikalailla joka päivä), saattaa huutoa joutua kuuntelemaan pitkänkin aikaa.

Silti, ne on minimaalisen lyhyitä hetkiä jotka eivät vaikuta siihen kokonaisuuteen millään tavalla. On ihanaa olla äiti ja olisi tietysti vielä ihanempaa jos Lucas saisi tutustua äidinpuoleiseenkin sukuunsa muutakin kuin Skypen ja harvahkojen tapaamisten avulla, mutta kuten todettua - ihan kaikkea ei voi saada. Onneksi se saa tutustua kunnolla edes isänpuoleiseen, ihanaan sukuunsa! Jollakin ei ole mahdollisuutta tutustua kumpaankaan puoleen, joten ollaan iloisia edes tästä. Meistähän Skype on maailman paras keksintö - entäs te, soitteletteko usein kaukana asuville sukulaisille vai miten pidätte yhteyttä?

Mä vietän äitienpäivät kuten ystävänpäivät - silloin kun omaa äitiä ja isoäitejä tapaan. Enpä edes oikein ymmärrä miten äitienpäivästä onkin tullut niin hurjan tärkeä Suomessa? Miksei isänpäivä saa yhtä suurta huomiota? Itävaltalaisille synttärit on tosi iso juttu, nämä tällaiset tietyt päivät huomattavasti paljon pienempi. No, oli miten oli, reilun kuukauden päästä me päästään viettämään kaikkia typeriä päivämääriä kun suunnataan kohti Suomea. Ja nyt mä alan tekemään typeriä autokoulutehtäviä, kohta Stefan jo tuleekin, heippa!

Frohe Ostern!

Pääsiäinen melkein selvitty, jes! Pyhät on ärsyttäviä, koska kaikki paikat on kiinni, kokoajan tuntuu sunnuntailta ja suurin osa telkkarista taukoamatta tulevista leffoistakin on ihan urpoja. Ainut hyvä on se, että joka paikka on täynnä turisteja - me tykätään Lucaksen kanssa pihalla ollessamme erityisesti varsinkin Stanglwirtin lapsiperheasiakkaista, koska ne kulkee shetlanninponien kanssa tosta meidän ohi kokoajan, normiarkena ei ole ihan noin hurjaa liikennettä!

Mitä meidän tylsään pääsiäiseen sitten on kuulunut? Ei mitään! Eilen naapurin mummeli tuli tuomaan Lucakselle pääsiäismunan, kertoi käyneensä kirkossa ja kysyi olenko mäkin katolinen. Vastasin olevani evankelinen, lisäten vielä että mutta eikös ne ole samat jumalat ja jeesukset molemmilla - just silloin Lucas lähti juoksemaan eri suuntaan enkä nähnyt mummelin ilmettä, toivottavasti se ei järkyttynyt!

Yritin eilen herätellä pientä possulia päiväunilta, mutta ei sitä oikein meinannut huvittaa herätä. Lasten unikuvat on niin söpöjä, miksei aikuisten ole?

Stefan tuli eilen myöhässä duunista ja ajattelin sen johtuvan ihan vain peruspääsiäiskiireistä, mutta mitä vielä! Se oli leivoskellut mulle näin ihanan pääsiäismunan ♥ ! Näytin tota mun äitille skypessä ja se alkoi pillittämään, mistä lie oonkaan perinyt mun itkugeenini... Myös Lucas tahtoi tietysti osansa ja kävikin varkain repimässä tota pesäosaa, tyypin ekat suklaat!

Tänään oli taas vaihteeks lämmintä heti aamusta alkaen, joten vietettiin aamupäivää ulkona (heti kun maltoin jättää Hevoskuiskaajan katsomisen). Meidän viereisellä leikkikentällä ei ole hiekkalaatikkoa, joten on huippua että kaivettiin nyt toi kuoppa tohon pihalle, Lucas jaksais istua siellä varmaan koko päivän! Varsinkin kun se sai mummolta uusia hiekkaleluja pääsiäislahjaksi, täällä kun on tapana antaa jonkinmoisia lahjuksia myös pääsiäisenä, kuten joka typeränä vähääkään nimeä omaavana päivänä...

Muotitietoisina! Noi on ihan oikeat aidot Umbron tuulihousut, kaverin pojalta peritty, hyvät pihahousut! Kirahvitakki ei ehkä ollut ihan mun mieleen, mutta Lucas tarttui siihen H&M:llä niin tiukasti ja hihkui innosta että pakko se oli ostaa, varsinkin kun se maksoi vaan 7 euroa! Onhan se aika hauska ja pääasia että Lugi tykkää.

Eräänä sateen jälkeisenä päivänä kaiveltiin matoja mudasta ja nyt se on yks Lucaksen lempitouhuista:

Ainiin, koska kaikki aina valittaa kuinka blogeissa esitellään vain kiillotettua pintaa...

Munalle kävi kuten oli odotettavissa, rairuohot kuihtui ja taivaallakin on pilviä! No, onneks pääsiäinen on tosiaan jo melkein ohi! Nyt jatkan lentojen tutkimista, mua meinaan kovasti huvittais lähteä juhannuksen aikoihin käymään Suomessa - ainut vaan että jouduttais taas lähtemään ilman Stefania joten saa nyt nähdä maltetaanko. Ihanaa arkeenpaluuta kaikille :) !

Syy hiljaisuuteen

Moni on varmaan viime ajat ihmetellyt että miten mulla ei ole muka ollut aikaa kirjoitella - eihän kotiäidillä muuta olekaan kuin aikaa eikä niitä remonttiin liittyviä treffejäkään varmasti yötä myöten ole! Joo, totta, saattaishan multa vähän sitä ylimääräistä aikaa löytyäkin eikä sen puute olekaan ihan koko totuus.

Jos joku nyt säikähti että mä olen lopettamassa kirjoittamisen, ettäkö totuus olisi se ettei mua ole huvittanut kirjoittaa - ei huolta, näin ei todellakaan ole. Olisin kirjoittanut mielelläni teille ihan normaaliin, totuttuun tahtiin jos olisin pystynyt. Lienee aika että te lukijatkin kuulette tämän oikean totuuden, syyn siihen miksi blogi on ollut niin hiljainen.

Olen ollut viime viikot aivan tuhottoman väsynyt jonka takia jopa tässä tietokoneella istuminen on ollut liikaa vaadittu. Syy väsymykseen on tiedossa - samasta syystä olen esimerkiksi tehnyt hetken mielijohteesta kaksi pellillistä karjalanpiirakoita vain huomatakseni että mun tekikin sittenkin mieli näkkileipää voilla. Eräänä iltana mun oli pakko saada jotain makeaa ja tein kattilallisen suklaakiisseliä jonka valmistumiseenhan ei mene kuin vartti - siinä vartissa olin kuitenkin jo hukannut makeanhimoni enkä jaksanut syödä sitä kuin kolme lusikallista.

Ainakin samassa tilanteessa olleet luultavasti arvasivat jo mistä on kyse.

Mommy, can you feel me

I'm wriggling for you

I can hear you say you love me

Mom, I love you too

Very soon you'll meet me

And kiss my little face

And I will feel your warm skin

And admire you for your grace

Mommy, are you ready

My life ist just about to start

I will hold your little finger,

but you will hold my heart. 

Kyllä, meitä on siunattu toisella terroristilla - Lucaksesta tulee syksyllä isoveli ♥. Tämä ei ehkä tullut yllätyksenä kovinkaan monelle, koska olen kokoajan puhunut siitä kuinka sekä mun että Stefanin mielestä sopiva ikäero lapsille olisi kaksi vuotta ja syyslapsi olisi paitsi käytännön syistä, myös taloudellisesti sopiva. Kuulostipas hauskalta, tilasin tuossa vauvan kun se nyt sopii hyvin rahatilanteeseen - nojoo, kerron tästä myöhemmin!

Mutta kuten sanoinkin: meitä on siunattu. Koska Lucas tahtoi ilmestyä ilman että sitä toivoimme, ajattelin että tätä toista yritetään sitten ikuisuus. Koska raskaus sujui ongelmitta ja Lucas oli (laryngomalasiaa lukuunottamatta) ja on myös koko tähän astisen elämänsä ollut lähes täysin terve, ajattelin että tämä toinen, toivottu lapsi, ei selviä edes ensimmäisistä kuukausista. Siksi en tätä uskaltanut alkaa mainostamaan ennenkuin ollaan riskirajan turvallisemmalla puolella - ajattelin että karma iskee heti takaisin.

Tänään mennään jo viidennellätoista viikolla ja väsymys alkoi viime viikolla hellittää. Väsyviikkojen aikana Lucaksen mentyä nukkumaan olen jaksanut siivota meidän sotkut pois näkyvistä mutta that's it. Priorisoin tosiaan asiat sen mukaan mikä oikeasti on tärkeää - blogin kirjoittaminen oli pakko jättää jotta jaksoi huolehtia sekä pojista että kodista edes tyydyttävästi. Olisin toki voinut kirjoitella tylsiä täytepostauksia joita muutaman laitoinkin, mutta ajattelin että ette te pelkästään sellaisia jaksa kokoajan lukea.

Nyt onkin ihanaa kun voimat ovat palanneet lähes normaalille tasolle! Enää mun ei tee mieli mennä peiton alle heti kun Lucas nukahtaa, vaan jaksan tehdä kaikkien tavisjuttujen lisäksi vielä jotain ekstraakin. Toki huomaa etten ehkä ihan täysissä voimissani ole, mutta ainakin huomattavasti parempi kuin ne kituviikot! Kävin eilen jopa lenkillä!

Toivottavasti tämä auttoi ymmärtämään, miksi täällä on ollut niin hiljaista. Mulla on älyttömästi kirjoitettavaa, mutta moneen juttuun olisin myös tahtonut mainita jotain uuteen vauvaan liittyvää, joten päätin jättää suosiolla kaiken tämän "paljastuspostauksen" jälkeisiin. Pieni taukoilu teki ihan hyvää, mutta kyllä mua joka päivä harmitti kun en vain jaksanut pakollisten touhujen jälkeen enää kirjoittaa. Läppärin kanssa olis ehkä ollut hyvä maata sohvalla, mutta oon niin tottunut tähän meidän supernopeaan pöytäkoneeseen että läppärin hitaus olis saanut mut varmasti vain entistä enemmän rikki.

Pikkusisaruksen olisi määrä syntyä lokakuun alussa - niinpä, saa nähdä vietetäänkö Lugin 2-vuotissynttäreitä kolmisin, nelisin vai kenties synnärillä! Oli miten oli, meidän pieni perhe on onnensa kukkuloilla ja toivoo vain että kaikki menis hyvin. Luulen että tämä järkyttävin väsymys on nyt ohi ja voin taas hennosti luvata pystyväni tästä lähin postaamaan taas ihan normaalisti, mutta jos en, niin tiedätte miksei mitään kuulu! Täällä ollaan silti! Puseja!

Ps. Ultrakuva on tästä tulevasta termiitistä, lopuissa on viiden päivän ikäinen Lucas ♥

Mitä kuului Suomeen?

Tällaiset lumet piti jättää kotiin, ymmärtänette että harmitti!

Siskokultani närkästyi saatuaan mun jutuista sellaisen kuvan että meidän koko Suomilomamme oli aivan kamala, Suomi on hirveä paikka ja blablabla. Toivottavasti muut tajusivat että matkustuspostaus oli kirjoitettu ihan tarkoituksella oikein negatiiviseen, kurjuutta kärjistävään sävyyn ja että oikeasti meidän lomamme oli aivan ihana, sitä sairastelua lukuunottamatta. Tajusihan, edes joku?

No, enivei, tajusi tai ei, meillä oli siis mahtava viikko vanhoilla kotikonnuilla! Menolento meni ihan okeihyvin, ei se mitään herkkua ollut mutta mitään suuria katastrofeja ei sattunut. Paitsi ehkä meidän vieressä istuneelle aasialaiselle (kirjoitin ensin kiinalainen mutta mistä minä tiedän mistä se oli), se otti hengityssuojansa pois syömisen ajaksi ja just silloin Lucas aivasti. Ja ei, en usko tai ainakin toivon ettei sillä ollut mitään vakavaa tautia, kentillä näkyi satoja hengityssuojaisia kyseisen kansan edustajia.

Joku toivoi joskus lisää kuvia musta - no tässä! 12 tunnin reissaamisen jälkeen oli olo aikalailla kuvan mukainen!

Sisko oli kehunut tulevansa tyttönsä kanssa hakemaan meitä, mutta olikin onneks nakittanut meidän isin kuskiks! Meidän matka vähän venähti ja oltiin Keski-Suomessa, Jämsässä mun äidin luona vasta puoli seitsemän maissa. Ensin siskon Luna-tyttö juos mummon syliin jonka jälkeen äiti vain vilkaisi mua ja Lucasta ja sitten jatkoi höpötystä Lunan kanssa! Vasta kun toivotin hyvää syntymäpäivää, tajusi se että me tosiaan ollaan siinä. Siskon sanoin: "Joo eka luulin oikeesti et se kuoli polvilleen, sit alko naama nykimään ja kuulumaan epämääräistä hengen haukkomista, sit oli kyyneleet ja tärinät ja lopuks kauhee itku".

Tätin kanssa mummon kanelitankojen levitystä, miks ei!

Yllätys oli siis menestys, kyyneleet oli tietysti onnenkyyneleitä! Myös Lucas itkeä huusi nukkumaan mennessä aikalailla joten pitkän taistelun jälkeen nukutin sen sitten mun viekkuun. Ja taisin nukuttaa sen joka ilta mun sänkyyn... Oli niin paljon kivempi että oli joku siinä vieressä tuhisemassa, yksin on kurja nukkua jos on tottunut nukkumaan kaksin! Päikkärit se nukkui kuitenkin matkasängyssään, joten nyt kotona nukkumiset on sujunut ihan normaalisti ongelmitta (lukuunottamatta niitä korvatulehdusöitä).

Lucashan ei ole ikinä ollut mikään telkkarin ystävä, mutta nyt katsottiin joka päivä Lemmen viemää, kotikieli ilmeisesti kiinnosti sitä!

Aikataulut oli taas melkoisen kiireiset (mulla oli kaikki treffit ihan oikein paperilla ylhäällä...), mutta meininki ei ollut ihan yhtä stressaavaa kuin kesällä koska mullahan ei ole ajokorttia joten vaikka olis ollut autokin niin en olis päässyt liikkumaan minnekään! Majailtiin siis koko viikko mun äidin kodossa jonne kaikki ihanat aina tulivat! Kolme pitkäaikaista ystävää ihan jopa Tampereelta saakka ♥. Lucaksella kesti aina jonkin aikaa lämmetä uusille naamoille, niitä kun riitti!

Apinaorkisteri!

Lauantaiaamuna mun kummitäti tuli kyläilemään (joka sekin oli ajellut Kotkasta asti!) ja Lucas oli ihan oma, normaali itsensä. Mun piti herättää se päikkäreiltä koska meillä alkoi olla kiire mamin yllärisynttäreille mun mummon luokse. Se oli vähän jumissa, mutta aattelin että se johtui vain siitä että se oli nukkunut yli kolme tuntia ja koska olin tosiaan herättänyt sen. Se söi hyvin, mutta nukkui koko automatkan landelle, joka oli vähän erikoista koska justhan se oli uinunut ikuisuuden.

Juhlissa se jaksoi ensin jopa juoksennellakin, tutkia paikkoja ja leikkiä koiran kanssa mutta jossain vaiheessa se sitten romahti. Se oli ihan tulikuuma ja olis vaan nukkunut kokoajan mun sylissä! Hyvät bileet! Onneks me päästiin siskon ja Lunan kanssa lähtemään heti kahdeksan jälkeen (siellä oli talviralli ja tie oli suljettu siihen asti) ja äidin luona Lucas jaksoi jopa juoda maitoa joten en antanut sille enää mitään troppeja joka olikin hyvä, koska se nukkui täysin heräämättä kellon ympäri.

Loppuloma menikin siis ihan neljän seinän sisällä! Lucaksen olo oli aika vaihteleva - välillä se sai jotain virtapiikkejä ja jaksoi touhuta vähän aikaa kunnes taas väsähti ja saattoi nukahtaa lattialle. Onneks mun sisko kävi joka päivä meitä viihdyttämässä, vaikka Luna-neiti alkoikin olla jo vähän tylsistynyt "miks meidän pitää taas mennä sinne?!". Toki treffejä riitti muutenkin, kiitos teille kaikille ihanille ketkä ehditte ja jaksoitte tulla meitä katsomaan ♥ !

Sairastumisen vuoksi (tulin siis itsekin sitten vähän kipeeks, kokeilin jopa ekaa kertaa elämässäni nenäsumutetta, se oli jännittävää) meiltä jäi silti väliin pari ihmistä, kauppoja ja kirppari! Byhyy! No, olipahan halpa loma! Laukku painoi mennessä 19,8 kiloa eikä sieltä poistunut kuin muutamat lahjat joten ehkä ihan hyväkin etten shoppaillut ylikiloja (muuta kun salmiakkia, dippejä, Lucakselle vähän jotain), yhden kirjani otin mamilta mukaan. Ensi kerralla paremmin, toivottavasti!

Mutta kuten sanoin - loma oli ihana, mutta tietysti kotona on vielä ihanempaa kuten kaikki varmasti tietävät eikä se liity mitenkään siihen että Suomi olisi jotenkin hirvittävä paikka. Sehän kertoo vain  siitä että olen sittenkin löytänyt paikkani tässä maailmassa - kun on koti-ikävä, voi olla varma että siellä jossain on se paikka jossa tahtoo elämänsä viettää, paikka jossa tuntee olevansa onnellinen. Vielä muutama vuosi sitten näin ei todellakaan ollut.

En nyt uskalla laitella tähän kuvia kenestäkään ettei tule sanomista kun ties kuka puolituttu tätäkin lukee! Sen sijaan ne samaiset tutut saavat vielä muutaman videon juurikin sieltä Suomen maalta. Ainiin, sori tästä postaustahdista, olympialaiset vähän verottaa, oon ihan mahdoton talviurheilufiilistelijä eikä ole kyllä mitään parempaa kuin olla kotiäiti talviolympialaisten aikaan! Ja nyt Stefanilla alkaa myös vihdoin vapaat joten pari takuuhiljaista päivää tiedossa, tschüssii!

 

Lucas keksi ihan itse alkaa leikkiä tolla kissanlelulla Misty-kissan kanssa!

Lauantaiaamuna Lucas oli tosiaan aikalailla oma itsensä, vaikkakin normaalisti se tanssikin ton auton tahtiin tietysti seisaalleen.

Mun lemppari! Äitillä on kolme kissaa ja noin ihanan hellästi Lucas meni niitä aina silittämään ♥ !

Ja vielä ihanat Misty ja Musti ♥ Minä tahdon jo oman kissan !

Ciao 2013, remember 2009?

Mitään vuosikatsausta ei heru, koska sellaisen kirjoittelin lokakuussa Lucaksen ensimmäisestä vauvavuodesta. Sen jälkeiset tämän vuoden viimeiset kolme kuukautta ovat menneet niin siivillä, että en varmaan edes osaisi niitä mitenkään fiksusti tiivistää!

Siispä täytän taas vain tällaisen vuosikyselyn, mutta jotta tää ei olis ihan niin tylsä ja koska olette tykänneet edellisistä menneisyyspostauksista, saatte myös neljän vuoden takaiset vastaukset, sen vuoden joka oli yks parhaista ikinä, mutta samalla sellainen joka muutti koko mun loppuelämäni.

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? 

2009: moniaki :'DD

2013: Joo !

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

2009: no paljonkin kaikkee, mut ehkä tää ulkomailla asuminen on suurin juttu ja kaikki tähän liittyvä

2013: Myös paljon kaikkee, vaikkapa nähnyt kun oma vauva kasvaa ♥



3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

2009: saaks yrityksest pisteitä :D

2013: No seucannu joo, avoliiton kautta avioliittoon!

Velikulta on näköjään sentään edes yrittänyt, mikähän meitä on siukun kanssa vaivannut... tai no, aika normaaleja itsejämmehän me näytetään olevan!

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

2009: ylppärit ja juhannus! ♥

2013: Meidän vihkimispäivä ja finskien tänne yllärinä tulo, Suomiloma, sukulaisjuhannus ja kaikki pitkästä aikaa tavatut ystävät oli ainakin ihan mahtavaa. Lugin vauvavuoden päättyminen oli tosi haikeeta mutta samalla aivan ihanaa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

2009: en muistaakseni

2013: En pahasti, vähän!

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

2009: en nyt mitenkään erikoisemmin

2013: Olen, esimerkiks mun entinen olematon kärsivällisyys on nykyään aivan huippuluokkaa!

Köyhiä ritareita vuosimallia 2009!

7. Oletko lihonut?

2009: keine ahnung en ikinä käy puntaril mut ehkä tota Kaiserschmarrnii vois vetää vähemmän ettei ois kevääl ihan pallo :D

2013: Joo, terkuin löllöjen löllö!

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

2009: en!

2013: En!

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

2009: ei kai kukaan semmosta tee?

2013: No en, en oikein tykkää käydä edes kaksinkaan leffassa!

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

2009: en

2013: En



TURHAN PÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

2009: no nää Itävallan murut ♥ ja British Armylle mainintaa toki myös voi rakkaat, esim harva mies tulee mm. morsiuspuvussa tai vauvaks pukeutuneena baariin :))

2013: Täältä bongatut naiset! No okei on naapurin pappakin aika symppis ♥

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

2009: ei

2013: Joo joku miljoona, vauvoja vauvojen perään!

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

2009: ei

2013: Ei läheinen, mutta tuttu.

5. Missä maissa kävit?

2009: Itävallassa tämmösellä vähän pidemmällä käynnillä :D join mä Latvias kahvin.

2013: Saksassa ja Suomessa.



6. Mitä haluaisit vuodelta 2010 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2009?

2009: onkohan nyt jotai semmosta mitä yritin muka :o rahansäästö?

2013: Uuden kodin ja kenties uuden vauvan! Nähdä Suomituttuja useammin, saada Lugille lisää taaperokamuja.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009?

2009: 30.5., 18.-21.6., 14.10., ohan näitä !

2013: No ainakin 16.5. kun me sanoimme tahdon sekä 6.10. kun meidän vauvasta kasvoi iso poika :')

8. Vuoden suurin saavutuksesi?

2009: YLIOPPILAAKS KIRJOTTAMINEN JA SIELTÄ HELVETISTÄ POIS PÄÄSY !!! 4 years for nothing but thanks though..

2013: Opettelin tekemään herkullisia karjalanpiirakoita! No okei meillä on myös mennyt tosi mainiosti mun ihanien poikieni kanssa.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?

2009: kouluun liittynee kans, olihan se aika epäonnistumista koko lukio :D

2013: No vaikka se, että aloitin joulukorttien teon jo marraskuussa mutta ne jäi silti lähettämättä...

10. Kärsitkö vammoista?

2009: mitä ny vähä mustelmii sielä täälä

2013: Joo, huonekalut hyökkää aina mun polviin!



11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

2009: mun uus ihana maailman kaunein lumilautani ♥ ja toki lentolippu tänne oli kans semmonen :D ja Himosfestareiden lippu kans!

2013: Kaikki arkkitehtien sun muiden remppaan liittyvien ihmisten palkat! Ja laskukausikortit.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

2009: aika monen välillä

2013: Stefanin ja kaikkien mun ihanien ystävien.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

2009: Claudian, Charlyn, Oliverin.. mitenmä en nyt muista Suomesta asioista enää ollenkaan :D

2013: Oma korkeintaan! Toki Lucaksenkin välillä, esimerkiks eilen se repi lattialistan irti...

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

2009: taispa se tohon viihdekäyttöön taas mennä

2013: Remonttijuttuihin ja RUOKAAN !

Tammikuussa 2013 Lucas sai kummitädin kylään ♥.

15. Mistä innostuit eniten?

2009: ylppäreistä, juhannuksesta, Itävallasta, British Armysta ♥ :D

2013: Joka kerta siitä kun Lucas oppi jotain uutta, kaikista Suomivieraista, Suomilomasta, talvesta, ihmisten vauvauutisista ja ja ja aika monesta asiasta, oon helposti innostuva ihminen!

16. Vuoden 2009 ihmiset?

2009: no ainaski Nare, loput taitaa tänne Itävaltaan taas mennä nääkin

2013: Stefan ja Lucas, ne tärkeimmistä tärkeimmät.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

2009: niin paljon onnellisempi ettei oo tosikaan !!!

2013: En osaa sanoa, ehkä onnellisempi, vauvakuplasta irtautuneena elämä on helpompaa, vaikka ei senkään sisällä eläminen onnetonta ollut!

Tammikuu 2013 ja pikku-Lugi!

18. Lihavampi vai laihempi?

2009: tuskin eroo

2013: Lihavampi !!! Ois varmaan pitänyt imettää ikuisesti niin olis voinut syödä yhtä paljon.

19. Rikkaampi vai köyhempi?

2009: ehkä tällähetkel köyhempi ku sutasen tän palkan menee aika nopeesti :D

2013: Rikkaampi.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

2009: ollu ihmisten kanssa :(

2013: Hankala, koska olen muistanut nauttia jokaikisestä päivästä ja melkein joka hetkestä! Suomessa olis ollut kiva käydä useammin.

21. ...entä vähemmän?

2009: dokannu .. ?

2013: Syönyt...

22. Miten aiot viettää joulun?

2009: ei harmainta aavistusta. oikeesti. kauheeta :((

2013: Vietin jo ihanasti oman pienen perheen sekä Stefanin perheen kanssa.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi?

2009: yhen hetken, no emmä nyt keksi mitään yhtä tiettyy

2013: Olisin kertonut asioita ihmisille aiemmin!

24. Rakastuitko vuonna 2009?

2009: rakastuin! tulisesti! moneenkin! plus vielä sit myös kokonaiseen armeijaan!

2013: Joo, knödeleihin, ennen ne ei ollut mikään mun suosikkiruoka.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

2009: no eio tapana laskee

2013: Nolla.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

2009: Helppo elämä, Mi Gorda Bella, Lipstick Jungle, Greyn anatomia ohannäitä!

2013: Telkkarista en seuraa kyllä muuta kuin Lemmen viemää ja Verrückt nach Meer (palatkaa jo tauolta ärrr!).

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

2009: öömm tuskinpa

2013: En kai mä vihaamalla vihaa yhtään ketään?

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?

2009: Marley & Me ♥

2013: Luin tosi vähän, mutta vaikkapa Mari Jungstedtin ne mitä en ollut vielä lukenut.

29. ...entä musiikillinen löytö?

2009: tuskin mä kauheesti mitään uusia löysin

2013:  Löysin Justin Timberlaken uudelleen! Ja Haloo Helsingin!



30. Mitä halusit ja sait?

2009: paljonki kaikkee :D juhannukselle pari vapaata, ylioppilastodistuksen, pois Suomesta, no sit täälä mm. Mussukan ja Seksuaalirikollisen jajaja :D

2013: Paljon kaikkia ihania hetkiä mun poikien kanssa, monia Suomivieraita, Suomijuhannuksen ♥. Maailmankaikkeuden pehmeimmät unisukat!

31. Mitä halusit, muttet saanu?

2009: ainaki kerran Mussukkaa :D ja entiiä muuta, vapaapäiviä sillonku niitä oisin tarvinu? :D

2013: No aika vähän meillä on ainakin lunta minun makuuni!

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

2009: Marley & Me ehkä :) Eastern Promises ja Déja vu oli kans hyviä

2013: Katsoin aika vähän leffoja, mutta vaikkapa Keinohrhasen ja Zweiohrküken, koska Til Schweiger...

Rakastan kaikkia vanhoja kuvia, lisäks musta on aina hauska lueskella vanhoja juttuja ja tällain vertailla nykytilanteeseen, mutta tykkäättekö te edelleen näistä vai jätänkö jatkossa nämä vain omille silmilleni?

Siinä vielä happy hausfrau eilen, mahtavan vuoden 2013 viimeisenä päivänä. Meillä oli kiva vuodenvaihde, Stefan tuli duunista just kahdekstoista ja Stanglwirt aloitti mielettömän hienot ilotulitukset puoli yhdeltä, joten ehdittiin poksauttamaan skumpat auki ja katselemaan tulituksia yhdessä.

Miten teidän vuodenvaihde meni - rauhallisesti vai kreisibailaten? Upeaa vuotta 2014 kaikille, toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintään yhtä hieno ja rakkauden sekä onnen täyteinen kuin edeltäjänsä!