Nelivuotias

Huhuu, lupasin tulla kertomaan myös Lucaksen synttärikuulumiset ja nyt kun ei just tällähaavaa ole mitään isompia koulujuttuja tehtävänä tai tekstejä luettavana, on vähän hyvää aikaa ennen seuraavia! Kun herää viikonloppuisinkin ennen kuutta, on hyvin aamuisin aikaa vaikka ja mille... Meillä todellakin pätee "My kids are the reason I wake up every morning. Really freakin' early. Every. Single. Morning." !

Lucas on edelleen avoin ja puhelias tyyppi tuttuja kohtaan. Tuntemattomista sen sijaan se ei nykyään enää aluksi pidä ja saattaa mennä hyvinkin kauan ennenkuin se lämpeää. Paitsi jos ne "tuntemattomat" (ts. esimerkiksi Stefanin isin uusi naisystävä tai ihmiset joiden näkemisestä on kulunut niin kauan ettei se enää muista niitä, esimerkiksi Stefanin vanhoja työkavereita) ovat meidän kotona, silloin se on alusta asti oma iloinen itsensä ja hakee heitä heti leikkimään.

Päiväkodin aloitus syyskuussa oli siksikin melko hankalaa. Totutus kesti kauan, mutta onneksi siellä sattui olemaan juuri samoja ongelmia poteva poika joten saatiin molemmat vertaistukea, Lucas Jonakselta ja mä Jonaksen mamilta ja papalta! Siellä me sen äidin kanssa istuttiin monen monta aamupäivää ja pohdittiin että kuinkahan pitkään meidän täällä vielä pitää hengailla... Lopulta Lucas alkoi viihtyä ja totesi mulle "Lähde vaan kauppaan, heippa!" ja seuraavana päivänä myös Jonas hääti äitinsä pois! Päiväkodille kiitokset lapsenmukaisesta totutuksesta, joka paikassa ei näin ole.

Lucas viihtyi siis monta viikkoa päiväkodissa ja kertoi iloisena aina mitä olivat tehneet. Kunnes eräänä maanantaiaamuna hän totesikin ettei halua mennä eikä todellakaan aio syödä mitään Jausea (itse tehtävä eväs jonka syövät noin kello 10 aikaan). Ja tätä lystiä kesti taas piiitkään, joka aamu sama virsi. Hoitopäivän aikana (joka kestää siis noin 3-3,5h) se ei puhunut kenenkään kanssa saati leikkinyt, ulkonakin vain istua tönötti tätien kanssa. Nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä, eilen oli syönyt jo koko Jausen, toivotaan että tämä tästä helpottaa!

Se siitä, entäs muuten? Lucas on edelleen autofriikki eikä halua katsoa enää edes Prinsessa Sofiaa koska se on muka tyttöjen ohjelma. Yritän kovasti aina painottaa että ei ole olemassa tyttöjen tai poikien ohjelmia vaan ihan voit katsoa mitä haluat, mutta ei mene läpi. Dora The Explorer on sentään vielä hauska - ehkä koska siinä opetellaan myös englantia josta Lucas on kovin innostunut. "We did it, we did it!" se laulaa jos esimerkiksi ehdittiin ylittää suojatie ilman että liikennevalo alkoi vilkkua. Päiväkodissa sillä onkin hyvin multiculti-ryhmä, niillä on siellä 20 lapsen ryhmässä muistaakseni kahdeksan (! suomi, slovakia, venäjä, bosnia, arabia, espanja, serbia, korea) kaksikielistä lasta! Siitä syystä pitävätkin yllä hauskaa sanakirjaa ja opettelevat perussanoja muiden kielillä.

Autojen lisäksi Lucas tykkää myös piirtää, värittää ja lukea - sillä on sohvapöydän hyllyllä oma kori jossa kaikki sen lehdet on! Se haluaa siis aina ostaa kaikenmaailman Cars-, Puuhapete-, Bussibär- tms. lastenlehtiä kaupasta eikä se raha kyllä hukkaan mene koska se oikeasti lukeekin niitä sitten usein ja hartaasti, yhtäkään lehteä ei ole pois heitetty. Lisäksi se haluaa usein harjoitella myös kirjoittamista, aakkoset se osaa sanoa paria sekaannusta lukuunottamatta (esim. M, N) jo täysin ja se osaa jo lukea muutamia sanoja, esimerkiksi oman nimensä jostain "Äl, uu, see, aa, äs! Lucas!".

Bonuksena vielä: kyselin Lucakselta tämän somessa pyörineen kyselyn ja aika hauskoja vastauksia siltä tulikin, kirjoitin ne nyt juuri niinkuin se sanoi enkä pyytänyt edes kääntämään jos se puhui saksaa.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- "No, ei!"
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- "Aufräumen!" (= siivota/raivata tavarat paikoilleen ...)
 3. Mikä tekee surulliseksi?
- "Joku weint Sturm der Liebessä!" (= joku itkee Lemmen viemässä :D)
 4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- "Wenn mä kitzelt sua!" (= jos mä kutitan sua)
5. Millainen äitisi oli lapsena?
- "Pieni!"
 6. Kuinka vanha äitisi on?
- "Öömm... 1, 2, 3, 4 jne. ... 23!"
7. Kuinka pitkä äitisi on?
- *laskee sormilla varpaista päähän mua 1, 2, 3 jne.* "25!"
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- "Aufräumen!" (Mä en kyllä pidä siivoamisesta mutta koska vielä vähemmän pidän sotkusta niin on pakko siivota, yök! Keksisin miljoona parempaa ajanvietetapaa kuin se!)
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- "Sä abholen mir Kindergarten!" (= Sä haet mut päiväkodista)
 10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- "Lujkkis? Mä en tiedä." (Kysyin siis miksi mamasta tulisi julkkis, ei tiennyt mitä tarkoittaa lujkkis :D)
 11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- "Lernen! Autoilla ja Legoilla leikkiä." (lernen = oppia)
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- "Kuiskata!"
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- "Sä meet Schule!" (Schule = koulu)
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- "Brezeli!"
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- "Mitä...? Mä en tiedä mikä on ylpeä."
16. Jos äitisi olisi joku telkkarihahmo, kuka hän olisi?
- "Mädchen, tyttö!"
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- "Auto spielen!" (= leikkiä autoilla)
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi on?
- "Socken, villasukat!" (= Socken = sukat)
 19. Mitä eroa teissä on?
- "Mä en tiedä."
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- "No Papa ja Mama, ja Floriania!"
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
-"KAIKKI leikkipuistot!"(Painotus sanalla KAIKKI ...)

Tästä siis huomaa kuinka Lucas edelleen laiskana vain sekoittaisi molempia kieliään. Normaalisti kuitenkin jos se puhuu mulle saksaa puheensa seassa, kysyn aina mitä jolloin se kääntää kaiken (osaamansa, on tietysti sanoja joita se osaa vain jommalla kummalla kielellä) suomeksi. Tässä kyselyssä jätin sen kuitenkin väliin, muuten ei tällain laiskotella! Florianin kanssa se puhuu nykyään kumpaakin kieltä, usein vaikuttaa se onko mama vai papa kotona niiden kanssa.

Veljekset tappelee usein, paljon ja tunteella, mutta toisaalta ovat sovussa ollessaan aivan ihana pari. Lucas lukee paljon Florianille, ne leikkivät yhdessä kaikkia mahdollisia leikkejä (joissa Lucaksella usein menee hermo jos Florian ei tottelekaan sitä...) ja lisäksi Lucas tykkää myös opettaa veljeään puhumaan. Florianin sanoessa jonkun sanan/äänteen on Lucaksen innostus ja riemu jotain aivan uskomatonta, täytyy joskus ottaa videolle!

Lasten päiväkodit on eri suunnissa ja me aina vuorotellaan kumpi vie kumman. Vaikka matkat ei ole pitkiä, on ne silti ihania hetkiä kun saa jutella ihan rauhassa vain yhteen keskittyen, normaalisti kun olen liikkeellä aina molempien kanssa. Lucaksen kanssa juttelu on jo tosi antoisaa, sillä on aina hurjasti asiaa ja paljon tärkeitä kysymyksiä. Lisäksi se osaa jo miljoona eri laulua ulkoa joilla se viihdyttää paitsi mua, myös vastaantulijoita.

Kaikesta uhmasta huolimatta se on vaan niin äärettömän loistava poika ♥ ♥ Josta toivon vielä joskus saavani vähän enemmän kuvia, kuten näistä kuvista huomaa on nyt menossa taas vähän hankala vaihe sen suhteen, toivottavasti selviätte :* !

Kolmevuotias

Kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt enää pitkään aikaan kirjoittamaan Lucaksesta, meidän rakkaasta esikoisesta, siitä kenestä koko blogi sai alkunsa. Florianista on ollut niin helppo kirjoittaa aina nopeasti puolivalmiit kuukausipostaukset - alle vuoden ikäinen kun kehittyy jo muutamassa viikossa niin hurjasti. Yli kaksivuotiaasta sen sijaan se on vähän hankalampaa, mutta yritetään (sukulaisia varten) - mitä kuuluu kolmevuotiaalle Lucakselle?

Lucas on ihastuttavan hyväntuulinen, utelias ja avoin pieni poika. Kunhan se nukkuu hyvät päiväunet, on sen kanssa ihan hulvattoman hauskaa - sillä on aina niin hyviä juttuja kerrottavana ja kyseltävänä että luulen että tämä +3-vuotta on mun seuraava ikävaihelemppari! En tiedä kannattaako tätä kirjoittaa, mutta musta on jo pidempään tuntunut että sen uhma alkais hieman helpottaa. Esimerkiks pukemisen voi nykyään erittäin usein neuvotella niin että se sujuu helposti ja lähes ongelmitta (joka kuulostaa varmasti uskomattomalta ihmiselle joka on nähnyt meidän pukemisrumban).

Toki se saa edelleen aika käsittämättömiä kohtauksia jos vaikkapa esimerkiksi myslikulho on väärän värinen, mutta lähes kaiken saa tosiaan nykyään tosi helposti neuvoteltua jokahan ei ennen kirjaimellisesti tullut kuulonkaan - sillä se ei huudoltaan tietenkään mitään kuullut. Nykyään näitä raivokohtauksia tulee aina vain vähemmän, ja kun sellainen tulee, osaa se hyvin kertoa "Mua HARMITTAA!" ja selittää mikä milloinkin harmittaa jolloin voidaan keksiä siihen yhdessä ratkaisu.

Kuten mainittua - Lucas puhuu aivan valtavasti. Lauseet rakentuvat paitsi sen mukaan kenen kanssa se puhuu (onko juttukaveri suomen- vai saksankielinen), myös sen mukaan, mitkä sanat se osaa milläkin kielellä. Eli se sekoittaa edelleen hyvin sujuvasti molempia kieliään yhteen mutta se annettakoon anteeksi, eihän se olekaan vasta kuin kolme. Jos juttukaveri ei ymmärrä mitä se hakee takaa, kysyy se aina multa esimerkiksi "Mikä se on Anna-tädin kielellä?" tai "Mikä se on Papan kielellä?". Se tietää siis että on olemassa eri kielet joita puhutaan eri ihmisten kanssa.

Florianin kanssa se puhuu lähes aina pelkästään saksaa - johtuen varmaan päiväkodista ja muista pienistä kavereista, saksa on leikin kieli (meillä ei ole täällä yhtään suomalaisia lapsikavereita paria vierailevaa tähteä lukuunottamatta). Olen kirjoitellut välillä sen sanomisia ylös ja kerran Florian yritti (kuten aina) kiivetä pöydälle jolloin Lucas totesi täydellisellä saksalla "So geht das nicht. Ich esse jetzt!" = "Ei noin voi tehdä. Minä syön nyt!". Mun kanssa se puhuu kuitenkin myös leikkiessä suomea, esimerkkinä autoleikistä "Kato, se ajaa mit Tür!" (Tür = ovi) - mitä - "Se ajaa mit ovi!". Suomen taivutukset meinaa olla hieman hankalia.

Lucaksen lempijuttuja on edelleen AUTOT. Hinausauto sitä, bussi tätä, rekka tuota ja peräkärry tätä. Se osaa jokaisen automerkin ja muistaa myös kenellä on millainenkin auto "Hansillakin on BMW!" "Opallakin on Volvo, iso, musta!". Se ei välillä meinais autoleikeiltään ehtiä edes ulos tai kylpyyn ollenkaan! Useimmiten käsken sen levittää rojunsa keittiön pöydälle, koska muuten kuuluu jatkuvasti huutoa siitä kuinka Florian rikkoo kaiken ja sitten sattuu...

Jos joku haluaa tietää vielä jotain tiettyä niin kysyhän - tai jos joku haluaa kysyä Lucakselta jotakin niin voin toimia välikätenä ja kirjoittaa vastauksen sitten kuten hän sen sanoo. Tosin en lupaa mitään, sillä Lucas on yleensä hyyyvin kiireinen. Tässä vielä siitä yksi esimerkki kun kesähelteillä leikkasin sen liuhuletin - aikaa tähän herra antoi mulle ihan jopa ruhtinaalliset 9 minuuttia! Siihen verrattuna musta varsin onnistunut lopputulos! Kiireetöntä viikonloppua kaikille!

Viisi puolikasta

Meidän hurmaava esikoisemme, yhtä ihanalta isopapaltaan toisen nimensä perinyt Lucas Olavi, täytti toissapäivänä viisi kertaa niin paljon kuin samana päivänä puolivuotispäiväänsä juhlistanut pikkuveljensä. Kaksi ja puoli vuotta! Iiks ja kääks, nyt on ikioman postauksen paikka! Kuvat on valitettavasti vähän mitä on, koska Lucas ei oikein valokuvauksesta pidä - tai paremminkin: hän ei EHDI.

Millainen Lucas sitten onkaan? Päikkytäti juuri mainitsi sen olevan niin iloinen että on ihanaa miten joku onkin aina niin hyvällä tuulella. Ja se on kyllä täysin totta - Lucas on tosi elämäniloinen pieni poika! Ellei uhmakohtaus ole päällä (joita se ei päiväkodissa tietenkään saa) tai mami kiellä tekemästä jotain kivaa (esimerkiks ottaa kynät pois herran keksiessä seinän olevan hyvä piirustusalusta), on se aikalailla aina ihan huisin hyväntuulinen. Se on myös hurjan itsenäinen ja omatoiminen ja vaikka se "ITE, ITE" meinaa joskus hieman ärsyttää (esimerkiks jos se "IHAN ITE!" on piirtänyt koko ruhonsa tussilla täyteen viivoja), on se toisinaan myös oikea pelastus! Allaolevassa kuvassa hän on ihan itse hakenut housut kaapista ja pukenut ne, voitte kuvitella millainen sota täällä oli että ulos lähtiessä sain nämä "housut" herralta riisuttua.

Uhmaikä on ehkä juuri nyt syvimmissä syövereissään - ainakin toivon ettei tästä enää kovin paljoa alemmas porauduta! Se alkoi melko voimakkaana jo pitkän aikaa sitten, mutta silloin olisin kaivannut juuri sitä ärsyttävää "odota vaan, pahempaa on luvassa"-lausahdusta, koska hyvin paljon pahempaa todella oli luvassa! Onneks siihen on tottunut jo niin että osaa säilyttää hermonsa täydellisesti niissä aivan järkyttävissäkin tilanteissa, silloin kun mielessä tekee mieli nakata kakara ojaan ja juosta pois niin kovaa kuin jaloista lähtee - silloinkin sitä vain laskee kymmeneen ja selittää sen 597. kerran lapsiparalle miksei ole okei kävellä autotiellä ja miksi siihen kiellon jälkeen ei saa jäädä myöskään makaamaan.

Vaikka uhmakohtauksia saadaan edelleen useita päivissä ties ja mistä toinen toistaan hulvattomimmista syistä, mahtuu meidän päiviin myös paljon niitä Lucaksen iloiseks tekeviä asioita. Kaksi sen ehdotonta lempparia on piirtäminen ja lukeminen, samoin askartelu, maalaaminen ja muutenkin kaikki käsillä tehtävä on hauskaa ja niissä se viihtyy pidempäänkin keskittyneenä. Vesi on aina ollut sen mielestä ihanaa - paitsi suihku ja tukanpesu, ne on niitä maailman kamalimpia asioita. Kylvyssä ja uimassa se kuitenkin viihtyis vaikka kuinka pitkään!

Lucas on automies henkeen ja vereen, samoin eläimet on hyvin lähellä sen sydäntä. Niistä se tunnistaakin vaikka kuinka monta - just tossa satuin pistämään merkille eläinkirjaa lukiessamme että yhteensä 18 eläimestä se osasi nimetä kolmetoista, niistä kolme saksaksi (ja lehmä on edelleen "muu"). Se, kumpaa kieltä Lucas käyttää, riippuu jo ihan täysin siitä kenen kanssa se puhuu. Se muistaa että mamin kanssa ja skypessä jutellessa puhutaan suomea, isin, sen sukulaisten sekä muiden lasten kanssa saksaa. Toki se sekoittaa edelleen kieliä tosi paljon yhteen ja joukossa on muutama niitä keksittyjäkin sanoja, mutta pääasiassa se on kyllä tosi taidokas kaksi- ja puolivuotias joka vaihtaa kieltä lennossa hyvinkin nopeasti tarpeen niin vaatiessa.

Kielellisestä kehityksestä voin joskus kirjoitella ihan erikseen koska kuten olen monesti sanonut, kaksikielisyys on musta valtavan kiinnostava aihe ja haluan myös vertailla myöhemmin miten veljesten kehitys toisistaan eroaakaan. Oon varma että Lucas ihan kohta herää joten ennenkuin niin tapahtuu niin lopetan tähän että ehdin julkaistakin tämän! Meillä on ollut tässä edelleen vähän hässäkkää, varsinkin kun mun äitini oli täällä just melkein viikon. Tänään illalla Stefanilla alkaa viikon loma ennen enedeshaluatietääkuinkapitkää työputkea joten koitan ehtiä silloin kirjoittelemaan teille nuita rästijuttuja, Florianin puolivuotistarinat seuraa pian perässä! Heibba!

Tosihikeväsekoitus

Puh! Ei riitä että on kuuma, on myös kiire! Outo ajatella että kotiinpaluusta on jo melkein kolme viikkoa, ei mitään hajua minne kaikki päivät on jälleen kerran hävinneet koska justhan me nautiskeltiin Suomen antimista. Sitten jos sattuiskin olemaan aikaa istua tässä, tapahtuu jotain odottamatonta - läppäri ei lähde päälle (siitä on ilmeisesti hajonnut virtajohto jonka kanssa aika pitkään kituuteltiin kunnes otettiin anopin kone lainaan) tai Stefan tuleekin yllättäen tunnin etuajassa töistä (joka tosin on pelkästään positiivista).

Ei meidän kiireet ole taaskaan olleet mitään jännittäviä, lähinnä remonttiin liittyviä ja vielä sitäkin paljon tylsempien asioiden hoitoa, mullahan kun alkaa ihan kohta Mutterschutz, äitiysloma! Tuntuu että Suomessa tyyliin kaiken voi hoitaa Kelassa, täällä on tuhat erilaista virastoa ripoteltuina ympäriinsä joista yhteen mennessä saa (lähinnä bussien aikataulujen vuoksi) aikaa varata kokonaisen aamupäivän olematta silti varma saako asiaa hoidettua just sinä päivänä. Osa on St. Johannissa ja osa Kitzbühelissä, tosta meidän pienestä kylästä ei löydy kuin Gemeindeamt. Onneks Kitziinkin pääsee junalla alle kymmenessä minuutissa! Hoitelen asioita mieluummin silloin kun Stefan on töissä ettei meidän tarvitse kuluttaa sen vapaita sellaisiin tylsyyksiin.

Mutta ei mun teille mistään tylsyyksistä pitänyt tulla kirjoittelemaan vaan esimerkiks remontin edistymisestä, koska tuntuu että on taas tapahtunut sata ja yksi ihanaa asiaa! Ehkä kaikista kivoin on se että meillä on jälleen IKKUNAT! Koko raksa näyttää hetkessä hurjan paljon valmiimmalta kun reikien tilalla on ihan oikeat ikkunat laseineen. Lisäksi koko talo on täynnä jo ihan valmiiksi asennettuja putkia, ne näyttää musta kyllä vielä jokseenkin keskeneräisiltä... En nyt osaa sanoa kuinka paljon vielä uupuu koska Stefan on töissä, mutta voiton puolella ollaan aivan varmasti! Se myös tahtois kirjoittaa mun kanssa jopa ihan oman remonttipostauksen MIEHIÄ varten, mutta toistaiseks ei olla löydetty vielä sopivaa aikaa, haha.

Ja hups, taas mä unohdin kaiken mitä mun piti viime ajoilta kertoa, ei tää kuumuus sovi mun päälle! Mutta! Oon helteestä huolimatta muuttunut edes vähän enemmän kesäihmiseks, ehkä siks että meillä on täällä landella paljon metsää ja viileitä vuoristopuroja jonne lähteä myös tätä kevyttä 28 asteen sisälämpötilaa pakoon. Ollaan Lucaksen kanssa käyty useasti myös keräämässä mustikoita, niitä on kaikki puskat ihan täynnä. Suurin osa turisteista liikkuu fillareilla joten ei niillä ole aikaa napostella edes ihan teiden vieressä kasvaviakaan marjoja!

Lucas on oppinut kamalasti kaikkea uutta, paitsi uusia sanoja, myös alkanut pottailemaan! Ihan itse, vapaaehtoisesti, innoissaan! Kyllä kannatti odottaa näin pitkään, on tämä ollut helppoa! Koska aika harvaa (lähinnä varmaan ainoastaan niitä kenen omalla taaperolla on samat hommat menossa) kiinnostaa muiden ihmisten eritteet, jätän tämän aiheen näin sikseen ja sanon vaan että me happy, luulin että se kestäisi ikuisuuden. No okei, aika kauanhan siihen tässä hitaudessa menikin, mutta eipä meillä mikään kiire tämän asian kanssa ole ollutkaan (eikä ole). Lucas saa ihan oman postauksensa mahdollisimman pian!

No mutta, nyt Stefan tulikin taas jo töistä joten jätän tämän nyt taas tähän joka on ehkä ihan hyväkin, alkoi lähteä tämä sillisalaatti jo aika käsistä sekavuudeltaan! Meillä on nyt tosiaan tämä anopin läppäri, joten voi olla että skypekin toimii tällä, kokeillaan tänä iltana siukun kanssa, ihan vain muillekin tiedoks! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ainiin, meillä olis tässä myös ihan pieni homma valita talon ulkoseiniin tulevat värit! Lähemmäs 800 vaihtoehtoa, onnea ja menestystä meille, pitäiskö vetää arvalla?

Puolitoistavuotias

Luulin ennen että aika menee nopeasti. Lucas syntyi ja aika alkoi kulkea valonnopeudella. Viikko sitten kyseisestä tapahtumasta tuli kuluneeksi puolitoista vuotta. Puolitoista vuotta! Enää yksi kolmasosa siitä ja tyyppi on kaksivuotias! Apua, kulkeeko kaikkien mielestä aika näin käsittämätöntä vauhtia vai onko se vain äitiytyneiden ongelma?

En olekaan omistanut Lucakselle pitkään aikaan kokonaista postausta, joten ehkä onkin jo aika! Millainen on meidän puolitoistavuotiaamme? Edelleen melkoisen helposti räjähtävä ja herkästi suuttuva, mutta jotenkin ehkä tuntuu siltä että se on saattanut rauhoittua hieman. Jos sitä kieltää asiasta josta se tietää jo valmiiksi ettei se saa tehdä sitä, se ei suutu enää joka kerta ihan yhtä pahasti kuin ennen.

Draamaprinssin tittelistä se ei silti toki ole luopumassa! Vaikka raivokohtaukset ovat ehkä sekä vähentyneet että laimenneet, on sen mielikuvitus kaiken draamailun suhteen silti vailla vertaa. Mistä vaan voi vetää raivarit - siitä jos ei saa koskea kuumaan uuniin, siitä kun ei voi lähteä isin mukaan töihin, siitä kun ei voi olla yöpuvussa koko päivää. Yritän tehdä vaatteiden vaihdosta aina superhauskan tapahtuman mutta yleensä epäonnistun surkeasti ja Lucas riuhtoo kuin hullu ja huutaa kuin hyeena. Välillä (harvoin...) se toki myös yllättää positiivisesti ja kaikki sujuu ongelmitta!

Entäs mitäs herra osaa? Mitä puolitoistavuotiaan edes kuuluisi osata? Noo, ainakin huomasin eräänä päivänä (tai siis joku sanoi Skypessä) että en ole enää pitkään aikaan syöttänyt sitä vaan se syö aina siististi itse, useimmiten haarukalla itseään telomatta. Mukista juominen sillä on onnistunut oikeastaan aina, ei meillä edes ole nokkamukeja. Tuttipullostahan pitäisi luopua juurikin tähän 1,5 ikävuoteen mennessä mutta me hylättiin sekin jo ajat sitten koska Lucas joi siitä ainoastaan iltamaidon joten se oli aika turha.

Entäs muuta? Hampaidenpesu sujuu taas ongelmitta, jee! Ilmeisesti pieni tauko niiden tehtailussa menossa, ehkä ihan hyväkin, sillähän on niitä jo suu täynnä! En nyt voi mennä tarkistamaan kun se nukkuu, mutta just tällä viikolla laskeskelin että alhaalla oli 8-9, ylhäällä jotain samoja lukemia. Kiirettä pitänyt! "Useimmilla lapsilla siis kaikki 20 maitohammasta ovat ilmaantuneet ennen 3-vuotissyntymäpäivää." Lucas aikoo ilmeisesti ehtiä keräämään ne kaikki ennen kuin täyttää kaksi!

Lucas ei todellakaan eikä tietenkään ole pelkkä kiukuttelija jos alusta sellaisen kuvan sai, ehei, suurimman osan ajasta se on ihastuttavan positiivinen pieni poika joka hurmaa kaikki, sekä tutut että tuntemattomat. Se onkin ahkera näyttämään myös näitä iloisia tunteitaan ja pussailu onkin yksi sen lemppariharrastuksista, bakteerit kiertää hyvin kun se suuteloi kaikki ihmiset aina läpi! Toinen uusi suosikkileikki on nukkuminen - maataan ihan-sama-missä ja "kuorsataan" krooh-pyyh-tyylillä. Silloin kun olin superväsynyt niin tää oli ehdottomasti mun lempileikki!

Mitään kunnon puhetta ei tule edelleenkään, mutta aina välillä Lucas yllättää jollain uudella sanalla. Se ymmärtää valtavasti, kokoajan paremmin myös saksaa! En muista yhtään mitä kaikkea teille tänne olen näistä sen kielitaidoista jakanut, mutta olen hyvin tyytyväinen sen tämänhetkiseen tasoon. Jos se ei tottele, se hyvin harvoin johtuu siitä etteikö se olis ymmärtänyt, vaan siitä että sitä ei vain huvita...

Sellainen on meidän ihana Lucas! Se on myös löytänyt kaikkien vanhojen lemppareiden lisäksi uuden rakkaudenkohteen - VAUVAT! Oli kyseessä sitten oikea vauva (mun täkäläinen kaveri sai just muutama viikko sitten pojan ♥), kuva kirjassa tai telkkarin mainos, se alkaa aina hihkua innosta. Äidin masullekin annetaan pusuja aika usein, toivottavasti tämä innostus jatkuis vielä syksylläkin!

Nyt herättämään se pallopää ja hop ulos! Ps. etsin jotain kommenttia ja törmäsin vahingossa joihinkin vanhoihin joihin en ollut vastannut koska _en ollut huomannut niitä_ - pahoittelen, vastasin nyt, myöhässä toki, mutta tarkoitukseni ei ollut jättää vastaamatta! Pusbyeee!

Pps. olen pari kertaa kitissyt ettei Lucaksesta oikein saa sisällä kuvia kun se ei pysy hetkeäkään paikallaan. Jos joku ei mua ole uskonut, niin tässä vielä esimerkkikokoelma. Tällaisia on noin viisisataa, joukossa ehkä yksi onnistunut! Jebou!

Lugin 2. kielikatsaus

Toivoessani Lindiztä kirjoittamaan oman, kaksikielisen poikansa kielellisestä kehityksestä tajusin että enhän mä ole itse pitkään aikaan kirjoitellut Lucaksen kielitaidoista! Meidän tutut ovat kuulleet Skypessä sen juttuja aikalailla, mutta se jäätyy aika usein niin että opittuja taitoja ei teekään mieli esitellä Suomisukulaisille.

Mitä Lucas sitten osaa? Puhetta ei tule edelleenkään juuri ollenkaan, toissapäivänä se oppi yhden uuden sanan - PÄÄ. Sitä se onkin pari viime päivää hokenut aika huolella ja muistanut aina taputella kaikkien päitä, enpä olekaan ennen huomannut kuinka hauska kyseinen sana onkaan!

Tämän lisäksi tulee vanhoja opittuja sanoja - Mama, Papa, kala, mutta siinäpä ne sitten oikeastaan olikin. Se on kyllä aivan uskomaton hölöttäjä eikä ole hetkeäkään hiljaa, mutta ei sitä puheeksi voi sanoa. Kaksikielisillä on normaalia että ensimmäinen sana tulee noin vuoden iässä, lauseita voi alkaa odottamaan noin puolitoistavuotiailta.

Kameran nähdessään se tosiaan vähän jäätyy, mutta tässä vähän esimerkkiä millä tavalla se höpöttää kokoajan!

Se ymmärtää muiden puhetta kuitenkin aivan älyttömän hyvin! Suomi sujuu edelleen tietysti paremmin koska saksaa se kuulee paljon harvemmin, tämä tottakai tasoittuu sitten joskus päiväkotiin mentäessä. En tiedä kuinka paljon yksikieliset tässä vaiheessa ymmärtävät kun en ole koskaan seurannut niin läheltä lapsen kehitystä, mutta kyllä mä olen ainakin tosi iloisesti yllättynyt.

Lucas rakastaa kaikkia eläimiä ja osaakin kertoa monien eri eläinten ääntelyt - koira, heppa, possu, karhu... Kun se ensimmäisen kerran Skypessä mun äidille ja siskolle näytti miten karhu sanoo, repesivät ne nauramaan! Niitä tais vaan pelottaa ja yrittivät kätkeä pelkonsa naurulla, on se sen verran hurja se Lucas-karhu!

Meidän vieressä on aika tiheään kuhiseva tie jolla kulkee päivittäin niin koiria kuin heppojakin ja Lucas naurattaakin ohikulkijoita aika usein ääntelyillään jonkun eläimen nähdessään. Viimeksi Innsbruckissa käydessä nähtiin paljon puluja joita nähdessään Lucas alkoi myös aina haukkua, kieltämättä sellaiset pulleat tummat puluset, jotka vain tepastelevat maassa lentämättä, näyttävät vähän joltain pikkukoirilta!

 Tuleva Ronaldo?

Kehonosat on tuttuja, sekä suomeksi että saksaksi. Kaikki kasvojenosat, jalka ja masu, se aina pussailee isin masua! Tavaroita ja asioita se ymmärtää sitäkin enemmän, ihan sama oliko kyse jostain tietystä vaatteesta (housut, sukat, paita, hanskat jne.) tai lelusta, jos sille sanoo että tuo mulle se ja se, hakee se juurikin sen tietyn tavaran.

Kun illalla tai päiväunille mentäessä sanon että korjataanpa Legot pois, alkaa se kiltisti siivota mun kanssa. Kirjoistansakin se tietää melko monta, jos sillä on kirjalaatikko edessään ja sille sanoo että tuo vaikkapa juna- tai Muumikirja, etsii se juurikin sen kyseisen kirjan sieltä ja kiipeää sen kanssa syliin!

Ihan tavallisia verbejä Lucas ymmärtää myös, molemmilla kielillään. Esimerkiksi syödä, vaihtaa vaippa, nukkua, kylpeä - varsinkin jos vain mainitseekin kylpemisen juoksee se samantien kylppäriin! Jos siltä aamuisin kysyy vaihdetaanko vaippa, hyökkää se kitisten sängynnurkkaan, mutta jos siltä kysyy mennäänkö syömään, alkaa se hihkua ja pomppia. Gemma raus/mennään ulos saa aikaan sen että se alkaa repimään naulakosta haalariaan tai kaivamaan laatikosta hanskoja sun muita.

Ronaldon pallo hukkui!

Jos Stefan on lähdössä töihin ei sen tarvitse ottaa kuin kenkänsä ja Lucas juoksee heti kaivamaan korista sen pipon ja tuo sen sille. Jos se on jossain muualla ja sille huikkaa että isi on lähdössä, juoksee se kitisten paikalle ja alkaa etsimään isin pipoa. Isille annetaan tietysti aina sata pusua kun se on lähdössä, äitiä ei pussailla ihan yhtä paljoa!

Mitähän muuta? Ainakin yksi supersöpö on se että osoittaessaan eräästä sanakuvakirjasta maitopurkin sekä -lasin kuvan, alkaa Lucas maiskutella! Joo, maitohan ON hyvää! Tollaisia kaikkia pikkujuttuja se osaa yhdistellä, varsinkin kuvien avulla. Tästä tulis hirvittävän pitkä jos kirjoittaisin kaikki sen hulvattomat jutut joten jätetään tämä nyt tähän!

Sellainen on meidän kaksikielisen taaperomme kielitaso tällä hetkellä. Kuten sanoin, mami on erittäin onnellinen! Musta on myös tosi kiinnostavaa seurata Lucaksen kehitystä, koska olen lukenut aika paljon kaksikielisyydestä ja siitä millä tavalla monikielisen lapsen paitsi kielellinen, myös muu kehitys eroaa yksikielisestä lapsesta.

"Pieni possu hilpeä, leikin jälkeen kömpii nukkumaan" ♥

Vaikka mua kiinnostaa eritoten kaksikielisten lasten kielitaidot, kuuntelen myös enemmän kuin mielelläni pelkästään suomen kieltä oppivien lasten vanhempien kokemuksia koska kuten sanoin, olen tosi kiinnostunut näistä asioista! Joko teidän taaperoilta tulee lauseita ja jos talossa asuu jo vanhempi lapsi, milloin se on alkanut puhumaan ymmärrettävästi?

Nyt jään taas odottelemaan josko Lucas kohta heräisi niin päästäisiin kauppaan ja tapaamaan erästä yksikielistä lasta! Harmi vain että tämä kyseinen lapsi puhuu paitsi tietysti lapsekasta, epäselvää saksaa myös niin murteella että en ymmärrä siitä juuri sanaakaan! Macht nix, ciao!

Luukku 9: Taaperrusvideoita

Koska minun mamilla ja siukulla on tänään nimpparit, saavat he niiden kunniaksi muutaman videon! Tietysti muutkin saavat katsoa, mutta varsinkin siukku toivoi videoita koska lapsensa, minun ihana 3-vuotias kummityttöni, on jo ihan kyllästynyt katselemaan pelkkiä kuvia Lucaksesta! Ja mä tahdon kovasti tietää mitä Luna-neiti näistä heittää, koska nähtyään videon jossa Lucas sanoi ensimmäisen sanansa, oli neiti tokaissut "Eikö Lucas-seekku oikeesti osaa puhua mitään, mää kyllä osaan".

Lucasta ei huvita oikein kävellä jos se huomaa kameran, mutta illalla sain sen piilotettua kun oli jo hämärää, siksi ne nyt on vähän mitä on, mutta se tärkein niistä kyllä näkyy! Lucas käveli tota väliä yli KAKSIKYMMENTÄ minuuttia, mutta olin niin haltioissani että tajusin ottaa kameran vasta tosi myöhään, siksi tämän parempia ei nyt ole.

Tosiaan jos tollaisilla tappijaloilla ravaa niin pitkään niin kyllähän siinä väsy iskee eikä ne tapit sitten välttämättä oikein enää jaksakaan kantaa (varsinkaan jos yrittää katsella myös vähän telkkaria samaan aikaan)! Haha, ihanaa uutta viikkoa kaikille ♥ !

Luukku 6: Taapero ikääntyy

Lucaksen syntymästä tuli tänään kuluneeksi jo neljätoista kuukautta! Sen kunniaksi voidaan taas tarkastella vähän sitä, millainen se meidän hölmöläinen nykyään onkaan. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi edelleen vilkas. Yritin tossa päivällä myös mitata sitä, mutta menestys ei ollut kovin suuri... Yllättävää.

Katselen aina kateellisena muiden kuvia, joissa taapero istuu nätisti, hymyilee kameralle tai on ylipäätänsä paikallaan. Lucaksesta sellaisia kuvia ei juurikaan saa, paitsi silloin kun sen lahjoo jollakin. Tai kun se nukkuu. Tai kun se on oikein kiinnostunut jostakin asiasta. Mutta silloinkin yleensä heti kun vaivihkaa kaivaa kameran esille, alkaa se taas riekkua ja rellestää.

Kuten todettua, Lucas on erittäin dramaattinen kaveri! Se ei myöskään juurikaan tottele sanaa ei ja jos se saa käsiinsä jotain kiellettyä (esimerkiks nenäliinapaketin), onkin parempi esittää ettei sitä ole huomannut, koska silloin se tuo sen itse. Jos se tahtoo antaa jotakin jollekin, nappaa se lahjan saajan kädestä kiinni, avaa sormet ja laittaa tavaran käteen ja painaa käden takaisin kiinni.

Vaipanvaihto ei enää ole ongelma, samoin vaatteiden pukeminen on vähän helpottunut. Jälkimmäinen aiheuttaa tosin edelleen aika ajoin melkoisia tuskia, jonka vuoksi välillä jos on kiire jonnekin, lahjon sen pysymään paikoillaan telkkarin mainosten avulla. Onneks välillä puhelimen näpyttelykin sopii tähän tarkoitukseen!

Sukat on edelleen ehdoton ei, mutta toinen inhokki, mikä mua näin talven tullen on vähän kummastuttanut, on peitto. Sille ei voi sänkyyn viedessä laittaa peittoa päälle, koska se vihaa sitä yli kaiken, okei. Mutta kun meidän nukkumaan mennessä yritän hennosti laskea Lucaksellekin peiton, saattaa se välillä herätä siihen ja alkaa rähisemään! Asuuko kenenkään muun perheessä tällaista peittovihaajaa? Stefan ehdotti unipussia, mutta veikkaan että siitä se suuttuisi kahta kauheammin kun sitä ei sais pois ollenkaan!

Lucas ymmärtää sanoja tosi paljon, molemmilla kielillään. Itsekin se puhuu myös kokoajan, mutta kaikki on kaka. Tai ka, gä, tätä, gägä, noita se hokee osoitellessaan tavaroita (eräässäkin eläinkirjassa on yksi kala sekä 17 ka-eläintä). Onneksi sillä ei mikään kiire olekaan, kaksikielisille kun voi antaa vielä enemmän anteeksi. Se osaa nykyään myös näyttää ymmärrystaitojaan Skypen avulla sukulaisille, ennen se on vaan ihmetellyt että kuka dorka huutelee ja mistä!

Ilman tukea Lucas seisoo jo melko vakaasti, kunhan ei vain erehdy sitä siihen kehoittamaan saati yritä ottaa kuvaa. Ensimmäiset askeleensa ilman tukea se otti jo reilu kuukausi sitten, mutta ne nyt oli vain sellaisia hyökkäyksiä paikasta a paikkaan b. Tällä viikolla se kuitenkin alkoi yhtäkkiä askeltamaan ihan oikeasti! Ennätys on ollut seitsemän, aika hurja, haha, mutta jostainhan se on aloitettava!

Taaperolla on alkanut jo nyt minä itse-vaihe, kaikki sujuu mainiosti kunhan herra saa itse ainakin aloittaa touhut. Hampaiden harjaus on helppoa heti kun se saa ensin itse laittaa harjan suuhun, juominen ja syöminen on samoin menestyksekkäämpää kun se saa itse sen tehdä. Lucas ei siis ole koskaan juonut nokkamukista vaan ihan tavismukista, sen takia juotin sitä aina mieluummin kuin annoin sen kastella kaikki vaatteensa... Onneks sillä on nykyään vakaat kädet!

Kiteytettynä - meillä asuu hulvattoman dramaattinen mutta hillittömän hauska pikkudorka! Dorka, jonka kanssa jokaisesta päivästä löytyy paitsi monta turhaa kyyneltä, sitä tärkeämpänä valtava määrä hymyä ja naurua, niin taaperolta kuin isiltä ja mamilta ♥.

Lomalätinät.

Nonni, nyt on Stefanin loma lusittu ja karu paluu arkeen taas alkanut (tää kotiäidin arki kun onkin just niin tosi rankkaa...). Yhdeksän päivää meni tietysti ihan liian nopeasti mutta silti samalla se tuntui jotenkin tosi pitkältä, koska totun aina heti siihen että Stefan on kokoajan kotona. En ymmärrä miten joku voi valittaa "menis jo takas duuniin"-tyylillä siitä että mies on kotona, musta se on aivan ihanaa!

Menossa on kansainvälinen säästöviikko, mummo toi Lugille pankista saamansa ilmapallon ja pikkuautoja!

Ei ehditty tekemään mitään sen erikoisempaa, koska meillä oli melkein joka päivä jotkut remonttiin liittyvät treffit. Rakennusmestarin käynti oli odotetuin, koska se osas kertoa kustannuksia sekä kestoa. Tai no, kustannuksia sen pitää ensin laskea jahka kaikki muutokset on tiedossa (esimerkiks putkimies tulee tänään), mutta kestoksi se arvioi kolme kuukautta. Tuo on siis ehdoton maksimi, mutta silti kovin pitkä! Ei auta valittaa, kyllä sen kestää kun tietää mitä ihanaa on tiedossa.

 Pieni sneak peek tulevaan pohjapiirrokseen (versio numero viisi, hyvin mahdollista että tästäkin vielä muuttuu jos esimerkiks kaikki ei mahdu budjettiin), kirjoittelen remontista tosiaan vielä erikseen!

Sitten päätähteen! Lucashan oppi muutama viikko sitten kiipeämään sohvalle ja nykyään se kiipeileekin ihan joka paikkaan, olkkarin pöydälle, sohvalta ikkunalaudalle sekä ruokapöydän tuoleille. Mutta mikä parasta - se oppi heti miten kaikkialta laskeudutaan nätisti itse takaperin ketään telomatta takaisin alas! Paitsi kaktukselle meinas käydä köpelösti ja se pitikin siirtää makkarin ikkunalaudalle, koska Lucas tarrasi siitä kiinni ja kitisi tuntikaupalla kun pienet piikit kutittivat kädessä eikä niitä saanut mitenkään pois.

Myös ensimmäiset askeleet ilman tukea otettiin viime viikolla! Mummo oli käymässä ja Lucaksella taisi olla kiire mamin luokse ja niin se vain tepsutteli kolme askelta mun luokse! Joo, kolme... Sen jälkeen se käveli vielä uudestaan muutaman askeleen, mutta sittemmin niitä ei olekaan enää näkynyt. Mikäpä kiire sillä olisi, onneksi konttaamallakin pääsee tosi kovaa!

Oi, Lucas oli Stefanin loman aikana myös mummollansa pari kertaa hoidossa kun me ensin karsittiin pensasaitaa ja toisena päivänä raivattiin vinttiä ja kellaria ja voi kuinka se viihtyi! Sehän vierasti ennen tosiaan melko pahasti varsinkin naisia eikä suostunut jäämään ollenkaan yksin Stefanin äidin kanssa, mutta se on nyt ollutta ja mennyttä, ihanaa! Ihan hyväkin että se vierastusvaihe sattui just kesälle kun ei päässyt laskemaan niin ei tarvinut jättää Lucasta hoitoon, haha.

Semmosta! Nyt mulla on taas aikaa teille ihanaisille, ainakin Stefanin seuraavaan lomaan saakka joka ei kyllä valitettavasti ihan hetkeen koita! Pusciao!

Lucas 12 kuukautta!

• Lapsi on nyt toivon mukaan päässyt pahimman vierastamisvaiheen yli ja alkaa suhtautua luottavaisesti tuntemattomiinkin ihmisiin. V
• Samalla lapsi entistä tietoisemmin oivaltaa siteensä omiin vanhempiinsa, ja siksi vanhempien poissaolo saattaa surettaa. V
• Yksivuotiaana lapsi antaa toisille mielellään tavaroita ja kuulee mielellään kiitoksen palkinnoksi. V
• Yksivuotias ymmärtää jo useimmat yksi- ja kaksitavuiset sanat. V
• Osa lapsista osaa jo muodostaa ensimmäisen kokonaisen (kaksisanaisen) lauseen. X !
• Kaikki uusi kiinnostaa suunnattomasti, erityisesti värikkäät, kiiltävät ja liikkuvat kohteet ovat omiaan herättämään lapsen mielenkiinnon. V

Viimeinen kuukausipostaus, hui! Yksivuotias Lucas liikkuu edelleen kontaten, kävely onnistuu ainoastaan tuen kanssa - kärryllä ajellen, jonkun käsistä kiinni pitäen tai huonekaluja ja seiniä pitkin. Ilman tukea se seisoo maksimissaan viisi sekuntia, jonka jälkeen on hirveän hauska joko ottaa kiinni siitä mitä ikinä edessä onkaan tai sitten kaatua mamin syliin tai pepulleen lattialle. Ennen se ylsi käsillään pelkästään ruokapöydälle mutta nykyään onnistuu kaikki muutkin tasot, joten tavaroiden täytyy aina olla kaukana reunasta, muuten se vetää kaiken alas.

Vuotiaan uusia lempijuttuja on uuninluukun ja keittiön lukittujen kaappien ovien paukuttaminen, kärpästen kiinni ottaminen (tai siis yrittäminen) sekä olkkarin pöydän alatasolle kiipeäminen ja siellä ryömiminen. Lisäksi palikat ja legot ovat ehdottomia suosikkileluja, joiden kanssa vois leikkiä vaikka koko päivän. Erityisen hauskaa niitä (kuten ihan kaikkea muutakin) on tosiaan tuoda aina jollekin joka sitten kiittää, samoin niiden heittely niille kuuluvaan paikkaan on kivaa, koska siitäkin saa kiitosta. Kärryn lastaaminen leluilla ja sen täytenä ympäriinsä työntely kuuluu myös lemppareihin.

Rytmi on muuten sama kuin viime kuukaudet, paitsi että ison pojan elkein päikkäreitä nukutaan enää yhdet, lounaan jälkeen kestoltaan 1,5-3 tuntia. Uusia hampaita tulee ainakin alavasemmalle, muualta en osaa sanoa koska Lucas ei vieläkään mielellään anna tarkastella suuta, vaikka harjaus sujuukin nyt jo taas hyvin. Se syö nykyään myös kaikkea ja korvike on vaihtunut kokonaan "lastenmaitoon" sekä tavismaitoon. Painoa vuotiaalla on tosiaan 9070 g ja pituutta 75,5 cm, eli vuodessa kasvua on ollut tasan 6 kiloa ja 25,5 senttiä!

Puheen ymmärtämisestä kerroin pari viikkoa sitten, sen jälkeen lista on kasvanut muutamalla sanalla tai lauseella. Pusun antaminen onnistuu nykyään molemmilla kielillä ja ihan kelle tahansa, myös esimerkiks pehmopupulle. Aaiaai saa Lucaksen painamaan päänsä olkapäätä/sohvaa/lattiaa/pöytää tmv. vasten. Kun isi sanoo keine ahnung ("ei aavistustakaan"), heiluttelee se hartioitaan. Ohhoh/oh gott saa sen heittämään kätensä pään päälle. Mamaa lukuunottamatta siltä ei tule sanaakaan puhetta, eikä vaikuta siltä että lähiaikoina olis tulossakaan.

Taaperolla on ollut jo pitkään se hirrrvittävä sukkaviha, mutta nykyään se on kehittynyt kunnon vaatevihaksi. Varsinkin yöpuvun näkeminen saa sen huutamaan kuin hyeena. Välillä vaatteiden vaihtaminen sujuu ongelmitta, mutta useimmiten se on melkoista kiukuttelua! Vaipanvaihto sen sijaan on muuttunut paljon helpommaksi.

Niinpä meidän pikkuinenkin tosiaan muuttui taaperoksi! Niin kovin haikeaa, mutta samalla hurjan hauskaa, koska se oppii kokoajan niin paljon uutta että hyvä jos me perässä pysytään! :)

Lugin kielikatsaus!

Kaksikielisyys on sekä vanhemmille että lapselle hurja haaste. Yleensä perhe asuu jommankumman vanhemman kotimaassa (ei tietenkään aina), jolloin toisen äidinkieli jää auttamatta enemmän varjoon. Tässä tapauksessa mun kieleni, joka sattuu olemaan just se yks maailman hankalimmista kielistä oppia. Jos lapsen tahtoo opettaa kaksikieliseksi, on kummankin vanhemman puhuttava lapselle aina pelkästään omaa äidinkieltään, vaikka pieni vauva ei sitä eroa ensin tietenkään huomaakaan. Myöhemmin lapsi alkaa erottamaan kielet toisistaan, koska kummallakin kielellä on omat, erilaiset äänenpainot sekä rytmi.

Me puhutaan Stefanin kanssa keskenämme saksaa eikä se osaakaan suomeksi kuin muutamia (lähinnä melko tarpeettomia, kuten esimerkiksi nakupelle) sanoja. Siksi onkin vähän tyhmää, että kun mä puhun Lucakselle, ei Stefan (tai kukaan muukaan) ymmärrä edes mistä on kyse. Silti olen ahkerasti jaksanut puhua pelkästään suomea, mitä nyt välillä saattaa lipsahtaa jotain saksaksi, mutta tosi harvoin. Välillä käännän meidän juttuja Stefanille, mutta silloin en edes katso Lucakseen päin.

Kaksikielisten lasten puheenkehitys on yleensä huomattavasti hitaampaa kuin yksikielisten, sillä aivojen täytyy rekisteröidä niin paljon enemmän. Jo pelkästään puheen ymmärtäminen saattaa kestää kauemmin, joten oonkin tosi iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon Lucas tällä hetkellä jo ymmärtääkään! Mä olen eniten sen kanssa, joten se ymmärtää tietysti paljon paremmin suomenkielisiä sanoja.

Tällä hetkellä, 11,5 kuukauden iässä, Lucas ymmärtää mitä tarkoittaa anna (äidille/isille) ja kiitos/danke.  Jos sillä on jotain kädessä ja sille sanoo että anna äitille, antaa se tavaran kiltisti ja kun sitä sen jälkeen kiittää, alkaa se hihkua ja taputtaa itselleen.

Ennen se ymmärsi myös sanan isi, jos siltä kysyi esimerkiks missä isi on, kääntyi se heti katsomaan Stefania tai konttasi etsimään sitä. Nykyään isikin on mama... Jos näytän itseäni ja kysyn kuka tässä on, vastaus on mama. Jos Stefan näyttää itseään ja kysyy kuka minä olen, vastaus on mama.

Lucas osaa joka paikassa osoittaa missä lamppu on, ollaan sitten kotona tai kylässä tai kaupassa. Lamppu ja saksaksi Lampe on niin samankuuloinen, että kun Stefan kysyy saksaksi wo ist die Lampe, osaa Lucas näyttää sen sillekin.

Toinen helppo sekä suomeksi että saksaksi on auto. Kun Lucakselta kysyy mitä auto sanoo, kummalla tahansa kielistä, alkaa se pärisemään. Lisäksi se myös tietää mikä auto on, koska ihan sama näyttääkö sille leluautoa, kirjasta auton kuvaa tai ulkona oikeaa autoa, alkaa sama pärinä.

Verbi taputtaa on myös jäänyt pääkoppaan, missä tahansa muodossa sen suomeksi sanoo (taputa/osaaksä taputtaa/miten taputetaan), ymmärtää Lucas sen ja alkaa taputtaa. Sen se ymmärtää myös myös saksaksi. Isi sanoo klatschen, ja taas taputetaan.

Lucaksella on puinen viiden palan kalapalapeli (mun lempparisana), josta se sanoo aina tata. Kun se tahtoo kuunnella Dodo-sorsan, kipittää se tietokoneen luo ja sanoo toto. Lisäksi yksi tosi tarpeellinen sana minkä se osaa, on haisulipossu. Kun siltä kysyy onko se haisulipossu, alkaa se nyrpistellä nenäänsä.

En nyt muista enää enempää, saattaa se osata muutakin. Tule tänne/komm on myös yksi, tosin sitä se ei aina tajua ilman että näyttää myös käsillä. Haliakin se osaa, esimerkiks sylissä ollessa kaulaa tai sitten pehmolelua, kun sanoo aaiaai, mutta sitäkään se ei välttämättä tajua heti. Pusun antaminen onnistuu myös yleensä (tuo huulensa suu auki mun naamalle). Yksi sen kokoajan hokemista sanoista on mitä, vaikkei se sen merkitystä taidakaan ymmärtää.

Semmonen zweisprachige tonttu meillä, entäs teillä? Tarkastellaan kielen kehitystä taas joku kerta, ciao :) !

Lucas 9 kuukautta!

• Vartalon hallinta kehittyy, ja useimmat lapset pystyvät jo istumaan melko vakaasti tuetta. Jos tasapaino pettää, osaavat he ottaa tukea käsillään. V
• Moni lapsi osaa jo ryömiä, konttaamistakin jo kokeillaan ja joskus jopa onnistutaan. V
• Seisominen tukea vasten onnistuu jo monelta. V
• Myös etu- ja keskisormen pinsettiote alkaa olla useimmilla hallussa. V
• Lapsi ymmärtää jo, että esineet tai ihmiset eivät lakkaa olemasta silloin, kun niitä ei voi nähdä. V
• Lähes kaikki lapset tunnistavat oman nimensä ja reagoivat sen kuullessaan. V

Lucas on oppinut kuukaudessa ihan valtavan kasan uusia taitoja! Se oppi sitten pitkän aikaa hytkyteltyään sen konttaamisen, eikä ryömi enää ollenkaan vaan kulkee nelinkontin salamana paikasta toiseen. Viime viikolla se oppi nousemaan itse istumaan ja laskeutumaan takaisin, ja osaakin nyt istua ihan ilman tukea niin ettei jonkun tarvitse olla kokoajan vieressä ottamassa kiinni jos se kippaa. Ei istutettu sitä oikeastaan ollenkaan (paitsi syöttötuolissa), jotta se saisi itse rauhassa oppia sen ilman että selkäranka vääntyy vängäksi.

Lisäksi tällä viikolla se oppi nousemaan itse myös seisomaan tukea vasten! Siis kahdelle jalalle ja jostain kiinni pitäen, ja nyt se reenaiskin sitä nousemista ja laskeutumista mielellään ihan kokoajan. Se myös kävelee jos joku pitää sen käsistä kiinni. Se osaa myös vilkuttaa jos joku tulee tai lähtee, isille tosin vilkutetaan yleensä oikein kahdella kädellä, muille yksi on riittävä. Pinsettiote on jopa vähän liian hyvä, se löytää ja nappaa jokaikisen miniroskan lattialta ja laittaa suuhun!

Rytmissä ei ole kuukaudessa tapahtunut muutoksia, paitsi nyt viime päivinä Lucas on aamupäivällä nukkunut noin kahden tunnin päikkärit ja ottanut myöhään iltapäivällä vielä toisetkin 0,5-1,5 tunnin unet jonka vuoksi se on mennyt sitten yöunille "vasta" yhdeksältä. Lisäksi iltapalan pelkkä hedelmäsose on vaihtunut puuroon, koska testasin kiukkuaisko se edelleen siitä mutta ongelmia ei enää ilmennytkään! Nukkuminen on lisääntynyt varmasti siitä syystä, että se opettelee noita uusia juttuja niin hirveällä vauhdilla, öisinkin kun se nukkuu aina 10-12 tuntia.

Mittoja ei taas ole kuin pituus, meillä ei ole vaakaa! Kaksi viikkoa sitten se painoi jotain 7,8 kiloa, tänään mitattu pituus on about 70 cm, joka on kuukauden takaisesta kasvanut kahdella sentillä. Hampaita sillä on jo seitsemän! Niiden harjaus on nykyään saanut uusia haasteita, koska Lucas puree heti harjan suuhunsa saatuaan sen hampaidensa väliin eikä meinaa päästää irti.

Oon nyt siirtänyt meidän puulaatikon keittiöön, niin ettei Lucas voi enää järsiä sitä. Takan edessä on tylsä, ruskea, paksu pahvieste jota se ei edes enää noteeraa. Sen omat kirjat on olkkarin pöydän alatasolla, josta se levittää ne alas noin tuhat kertaa päivässä. Kenkäteline on edelleen lemppari, nekin on ihana levittää lattialle. Meidän keinuva sitterikin on viety kellariin, joten se ei voi heiluttaa sitäkään niin että se kolahtelee päähän. Johdotkin on piilossa eikä Lucas osaa vielä avata laatikoita, joten sen terrorisointiyritykset on aika harmittomia! Ehkä eniten se tykkää nykyään harjoitella jonkun kanssa niitä uusia oppimiaan asioita. Ja ilmeillä!

En taas viitsi toistaa itseäni, joten sanon vain että maailman ihanin ja hulvattomin pieni poika joka tuo mielettömästi paitsi rakkautta, myös huumoria jokaiseen päivään ♥ !

Lucas 7 kuukautta!

• Leluilla on mukava leikkiä — puristella, paukuttaa, pudotella ja maistaa. V
• Vauva osaa nostaa esimerkiksi pallon lattialta tai pöydältä. V
• Polvella hyppyyttäminen on monen vauvan mielestä mukavaa. V
• Lapsi oppii osoittamaan sormellaan asioita, joita hän haluaa tai joista hän on kiinnostunut. X
• Jos lapsen halutaan kiinnittävät huomionsa johonkin tiettyyn kohteeseen, onnistuu sekin kohdetta lapselle osoittamalla. V
• Lapsi oppii etsimään piilotettuja esineitä. V
• Jotkut lapset jo kokeilevat istuvaa asentoa. X
• Voimistuneet jalat kannattelevat lapsen painoa sen verran, että vauva saattaa pystyä seisomaan jonkin aikaa tukea vasten ja ”tanssimaan” tuettuna. V
• Käsien liikkeiden kontrollointi onnistuu jo melko hyvin; lapsi osaa esimerkiksi kiinnittää yhteen kaksi yksinkertaista esinettä ja erottaa ne jälleen sekä pitää itse kiinni mukistaan tai pullostaan. V

Huom ! Vaikka tämä tulee näin myöhässä niin nää on silti seitsenkuisen juttuja (kirjoitin tätä jo aiemmin luonnoksiin), Lucashan täyttää kohta jo 8 kuukautta!

Lucas on tuultakin nopeampi pieni mato, joka ryömii hetkessä paikasta toiseen. Jos joku on keittiössä, se ryömii usein mielellään katsomaan mitä siellä tapahtuu. Jos sieltä siirtyy vessaan tai makkariin, ryömii se olkkarin läpi yhtä nopeasti perässä. Jo pelkästään olkkarissakin se vetää hillitöntä rinkiä, vaikkakin välillä rauhoittuu leikkimään myös lelujensakin kanssa. Lisäksi se nousee kokoajan myös konttausasentoon ja heiluttaa itseään melko epäilyttävän näköisesti, mutta eteenpäin ei vielä ole menty. Se on ollut viimesen viikon ajan ihan torvelo, herännyt välillä yöllä ja tahtonut harjoitella sitä konttaamista... Tosin ihan hereillä se ei taida olla, kunhan mölisee ja nousee polvilleen ja heiluu.

Rytmistä on nyt hankala sanoa kun testailen tässä just mikä aikataulu ja ruokamäärä sopis Lucakselle parhaiten. Edelleen (kirjoitettu 9. toukokuuta) se on pääpiirteissään aikalailla sama - aamulla maitoa 6-7 maissa (paitsi muutamana yönä se on ollut nälissään jo 4-5 aikaan), 8-9 aikaan aamupuuroa, 11-12 välillä lounas, 15-16 välillä päivällinen ja sitten 20-21 välillä vielä hedelmäsosetta ja maitoa. Maitoa menee ruuan yhteydessä aina 150-240 ml, joten kai tuo tarpeeks syö kun niin tyytyväiseltä vaikuttaa ja kasvaa ihan normaalisti. Se menee nykyään nukkumaan aina klo 21 mennessä ja nukkuukin yleensä 7-8 asti vaikka välissä söisikin.

Tohon sen lisääntyneeseen nukkumiseen vaikuttaa tietysti se sen touhotus ja liikkuminen, joka on varmasti myös yksi syy siihen miksi se on niin hoikka! Lucaksen syntymäpäivä on siis 6.10. ja 8.5. eli melkein tasan 7 kuukauden iässä meillä olikin MKP-tutkimus (suluissa 8.4. mitat):

Paino: 6680 g (6310 g)

Pituus 66 cm (64 cm)

Pipo: 44 cm

Lucaksen lempitouhuja on kenkien syöminen, rapisevan jalkalampun heiluttaminen (kerran se on ehtinyt kaataa sen päälleen kun en ole nähnyt mitä se puuhaa, se on tosin niin kevyt ettei se satu eli eipä oppinut) ja sellaisiin paikkoihin meneminen joista on hankala tulla pois. Imurointi on hurjan hauskaa ja jos se on lattialla kun imuroin, se yleensä ryömii imurin perässä ja yrittää koskettaa sitä. Lisäksi se kiljuu innosta myös monien muiden asioiden kohdalla, mm. aamulla ja iltapäivällä kun joku vihdoin kuulee että herra on hereillä ja hakee sen sängystä. Hauskaa on tietysti edelleen se kun joku lennättää ympäriinsä tai kun isi pärisyttää mahasta. Jos Lucakselle sanoo joopas/doch, se heiluttaa päätään ihankuin kieltääkseen ja se on sen mielestä myös hurjan hauskaa.

 

Se on nyt tosiaan jo kahdessa viikossa oppinut muutakin ja rytmi on nyt taas muuttunut, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin, nyt on kamala kiire kun täytyy lähteä vaeltamaan :D !