Hiihtoloma Suomessa ♥

Juuri kun viimeksi hehkutin ihanaa talvea, bongasin siitä seuraavalla viikolla itselleni keuhkokuumeen. Alun ehdoton vuodelepo tuntui kurjalta mutta oli onneksi aika pian kärsitty, sen sijaan antibiootti-kortisoni-kuureja lateli keuhkolääkäri viikkotolkulla. Viimeisiä puhdistuslääkkeitä napsiessani alkoi jäätävä kurkkukipu joka osoittautui streptokokeiksi nielussa! Onneksi aikoinaan valitsin itselleni aivan ihanan omalääkärin joka ottaa kaiken heti todesta ja tekee just oikeat kokeet niin että diagnoosi osuu nopeasti oikeaan ilman että tarvitsee päiväkausia kärsiä.

Noo, parempi näin - lapset on sentään pysyneet perusterveinä (yskää ja nuhaa lukuunottamatta), tai no, toissaviikolla saatiin mahatauti iloksemme.. Tosin siitäkin kärsiessämme ajattelin vain että mieluummin aina se kuin esimerkiksi täitä, niitä meillä ei olekaan vielä koskaan ollut! Oli mikä tauti oli, sitä ennen tehtiin kuitenkin jotain tosi kivaa: käytiin Suomessa!

Yhtä kertaa lukuunottamatta ollaan oltu Suomessa aina vain kesällä, joten odotukset talvilomaa kohtaan oli vähän pelonsekaiset (varsinkin kun mun äiti oli just sitä ennen käymässä meillä niin positiivisena "En muista milloin olen viimeksi nähnyt auringon"). Mutta meillä oli niin ihanaa! Parin päivän harmauden jälkeen taivas aukesi ja se aurinko paistoi meille melkein joka päivä! Ja voi miten nykyteknologia on mahtavaa, oli niin helppo joka päivä soitella videopuheluja kotiin jääneen isin kanssa ja lähetellä videoita ja kuvia.

Menomatka oli vähän kurja, sillä Lucas oksensi molemmilla lennoilla ja automatkallakin vielä monta kertaa. Silloin mietin vain kokoajan että jahka päästään kotiin en lähde enää ikinä never ever koskaan minnekään! Kunnes sitten kotimatkalle katsoin pahoinvointirannekeiden paikat tarkemmin eikä Lucas oksentanut kertaakaan, edes sellaisessa pienessä heiluvassa potkurikoneessa. Joko ne oli oikeasti ensin huonosti tai sitten lumevaikutus auttoi - mikä ikinä olikaan, saatan uskaltaa sittenkin lähteä vielä jonnekin.

Pakkanen oli meille keskieurooppalaisille aika rapsakka (tai ei oikeastaan meille, mutta lasten kengille ja hanskoille lukemat oli vähän liikaa) mutta viihdyttiin silti ulkona koska pulkkailu oli niiiin hauskaa! Lisäksi siellä oli aivan uskomattoman kaunista koska lunta oli niin paljon - eihän me tunneta esimerkiksi teiden lumisuutta muuta kuin metsästä! Tosin tänä talvena meidän lumet on muutenkin olleet aika vähäiset, onneksi ylhäällä on sentään aina lunta.

Ei kyllä tehty taaskaan mitään ihmeellistä, vietettiin vain laatuaikaa kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa. Pulkkailtiin tosiaan joka päivä useamman kerran, syötiin riisipiirakoita, paijailtiin kissoja, vietettiin enon ja serkkujen luona pulkkamäki-vohveli-iltapäivää, käytiin katsomassa tädin koiria... Ja oltiin vaan! Mummolassa oli vain äärimmäisen kylmä, onneksi isomummo toi meille ihanat uudet villasukat, ihan harmittaa että kotona on niin lämmin ettei tarvii pitää niitä!

Olin myös aika hurja ja uskaltauduin ajamaan ensimmäistä kertaa autolla lumella! Itävallassahan talvirenkaat tarkoittavat vain kitkarenkaita sillä kaikki pienimmätkin tiet suolataan suliksi. En ehkä kaupungissa lähtisi ajelemaan, mutta Jämsässä ei liiku juuri mitään (ei autoja, kävelijöitä tai pyöräilijöitä) joten siellä on oikein leppoisa ajella kun ei risteyksissäkään tarvitse miettiä ketään muuta kuin itseään!

Kotiin oli kuitenkin taas ihan parasta palata, varsinkin juuri syystä että joka paikkaan pääsee kävellen (tai fillarilla). Meillä oli kuitenkin aivan ihana loma (josta onneksi muistona kasa kuvia ja videoita) - kiitos kaikille kaikesta ♥ ! Tulkaa tekin meille, meilläkin on ihanaa!

Elokuun Suomiloma

Long time no see! Kevät ja kesä oli aikamoista haipakkaa koulun kanssa ja kun vihdoin viimeisen työni palautin ja suullisen tentin tein heinäkuun puolessavälissä, tulikin heti kasa ihania Suomisukulaisia meidän riemuksemme. Sitten oltiin pari viikkoa kotona ja lähdettiinkin Suomeen josta viime viikolla kotiuduttiin. Finskit haluais varmasti nähdä kuvia tutuista tyypeistä joten täältä tulee!

Meillä oli oikein kiva, rauhallinen loma Suomessa. Vietettiin paljon aikaa sukulaisten kanssa, juhlittiin papan pyöreitä ja nähtiin kavereita ja lapsia kunnolla ajan kanssa. Syötiin tuhat kiloa riisipiirakoita ja shoppailtiin kaikkia kivoja Suomijuttuja. Tai no, mitä sattui löytymään kirpparilta (kirjoja) tai missä sattui olemaan Muumeja... Florian juuri tänä aamuna taas kertoi kuinka "Mä iloinen, sä Muumiyöpaita kaufen", eli ostaa.

Kaikki Suomiserkut samassa kuvassa!

Matkat meni hyvin, junalla oli niin helppo ja nopea kulkea. Eikä Lucas voinut yhtään pahoin! Lentokoneessakin meni aika melko nopeasti ilman suuria kärsimyksiä ja mun isin Volvo kulki Helsingistä Jämsään oikein joutuisaan. Paluumatkakin meni tosi hyvin ottaen huomioon sen kuinka pieniä lapset ovat ja että tehtiin matkaa yli 10 tuntia ollen kotona vasta puoli kymmenen maissa illalla. Toki osansa on sillä etten ikinä ota mitään aamu- tai iltalentoja, mutta silti, oli ne vain reippaita ♥ !

Isomummolla kesäjuhlilla ♥

Kotiin oli ihana palata, varsinkin kun täällä tuoksui ihan uudelta! Sitä odotti sellaista tunkkaista hajua, mutta sen sijaan tuoksu oli sama kuin reilu vuosi sitten kun tätä asuntoa käytiin katsomassa sen juuri valmistuttua. Oli ihana tehdä kaikkia kotijuttuja ja heti seuraavana päivänä mennä palloilemaan paikkoihin joita oli niin ikävöinyt. Ja mennä uimaan kun en mä Suomessa kyennyt, oli se 20 astetta kuitenkin niin viileä kun tottunut siihen vähintään kolmeenkymmeneen.

Päästiin myös ensimmäistä kertaa Luna-serkun synttäreille joissa koitti myös poikien ehkä koko loman kohokohta - kaikki Lunan isin miesryönät, esimerkiksi lava-auto... Florian pelkää jostain syystä tosi paljon koiria ja kissoja, mutta loppulomasta se uskalsi vihdoin jopa vähän leikkiä Misti-kissan kanssa.

Oli kivaa, kiitos kaikille ketkä meitä kestitsi tai jotenkin avusti ♥ ! Kelitkin oli ihan mielettömät. Ehkä ensi kesänä nähdään taas, ellei repäistä ja lähdetäkin jonnekin ihan muualle (kuten tänäkin kesänä niin kovasti suunniteltiin mutta lopulta kuitenkin päädyttiin vain Suomeen...), olisi kiva päästä näkemään pitkästä aikaa muutakin. Tervetuloa meille, heippa!

Hellurei Suomi!

Heinäkuun puolivälissä me tosiaan sanoimme Innsbruckin kodille ensimmäistä kertaa loman merkeissä adjö ja suuntasimme auton nokan kohti Müncheniä. Entisestä kodista ajoi lentokentälle vain tunnin verran, joten kaksituntinen ajo tuntui melko pitkältä vaikka koko matka olikin pelkkää autobaanaa! Münchenissä meitä odotti jo Stefanin äiti ja tämän paras ystävä. Anoppi oli puhunut jo pitkään että haluaisi joskus lähteä meidän mukaan Suomeen ja kun mun ihana Mummoni vielä sanoi heidän olevan tervetulleita asustelemaan hänen luokseen loman ajaksi, oltiin jo heti menossa!

Otettiin tämäkin loma melko rennoissa merkeissä: vietettiin paljon aikaa sukulaisten kanssa mutta näin myös muutamia mun tärkeitä, pitkäaikaisia ystäviä - joista kahden kanssa bailattiin kirjaimellisesti ihan aamuun asti! Taas me kohdataan kuin päiviä ois mennyt vaan, elämälle kiitos, jatketaan siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin ... Saattoi ihan pari Kaijaa ja muutama muistelubiisi tulla laulettua ja todettua että kyllä vanhatkin vielä jaksaa, vitsi oli niin kivaa pus!

Näissä kuvissa ollaan mun veljen perheen kanssa Varpaisniemessä uimassa joka oli aivan mahtava uimaranta, harmi vain että olen ilmeisesti vähän liian ulkosuomalaistunut enkä pystynytkään niin kylmässä uimaan! Pojat sentään läpsytteli jonkin verran, niissä selkeästi virtaa suomalainen veri! Äitin luona saunasta uskaltauduin kyllä uimaan ja vaikka se oli kyllä äärimmäisen viileää, oli se samalla kyllä niin ihanaakin! Viimeisenä iltana myös Stefan pakotti itsensä järveen ja uikin heti naapuriin asti. Lucas taas olis halunnut uida joka päivä!

Rantaleijona-Florian, joka myös kaatui järveen mutta eipä haitannut!

Anna-tädin luona landella oli hirvittävästi tilaa juosta ja tutkia, kuin myös ihania miesryöniä...

Loman loppupuolelle oli mun isi sopinut melkoisen hauskuuden - vene-ajelun! Se olikin varsinkin mulle ihan yksi kohokohdista. Kuten olen monesti todennut, täällä vuorten keskellä tulee usein ikävä vettä - sitä mikä on suomalaisille aivan normaali, monille jopa ihan jokapäiväinen, asia. Vaikka muuten lomalla ripotteli vettä joka päivä, sattui meidän veneilyillalle aivan mainio sää joka kruunasi loistavan iltapäivän!

Florian ja Lucas pääsivät molemmat ohjaamaan, onneksi ei ollut Päijänteellä ruuhkaa...

Näihin tunnelmiin päättyi anopin ja hänen ystävänsä loma, he kun lähtivät seuraavana aamuna kohti kotia. Me jäimme vielä pariksi päiväksi kunnes koitti meidänkin aika! Lomilla on aina ihanaa mutta borta bra, hemma bäst, kotiin on vielä ihanampi tulla. Toivottelin jo silloin kaikkia tervetulleiksi meille mutta sanon vielä täälläkin: tulkaa tulkaa tulkaa! Olis ihana nähdä ihmisiä ennen ensi kesää, sitä ennen me tuskin pohjoiseen päin ollaan tulossa! :)

Toukoterkut

Helöyy ja sateisia terveisiä Tirolista kesäiseen Suomeen! Siinä missä huhtikuu oli aivan oma itsensä - tuli lunta, oli +25°C-lämpötiloja, tuli rakeita, tuli vettä, oli hiki, oli jäätä, niin toukokuu on kyllä yllättänyt kaikki! Aamut alkavat usein tosi kauniina (Florianin eli myös mun aamut alkavat usein kello kuusi) mutta pian pilvet kiitävät jostain taivaalle ja sataa sataa sataa. Välillä ne on vain pieniä kuuroja, mutta välillä sitten taas sataa koko päivän taukoamatta. Ja ukkostaa! Ja tuulee! Myrskyt on kyllä bingo, mutta näin jatkuvaa sadetta en ehkä tarvitsisi.

Pääsykokeiden toinen osa oli kolme viikkoa sitten ja se oli tosi kiva kokemus. Se vaihtelee kouluittain ja vuosittain niin paljon etten tiennyt mikä mua odotti - ja se olikin 2,5-tuntinen 12 ihmisen (6 hakijaa ja 6 arvioijaa) sessio täynnä puhumista! Esiteltiin toisiamme, keskusteltiin ryhmässä, esiteltiin itseämme... Vaikka en edelleenkään usko mahdollisuuksiini tänä vuonna, jäi mulle kuitenkin siitä hyvä mieli - kiva että tietää taas enemmän mitä siellä ensi vuonna ehkä odottaa ja varsinkin tietää ettei se ole mitään kurjaa!

... ja sitten alkoikin jääkiekon MM-kisat! Kevään kohokohta, tai no, oikeastaan koko vuoden koska mä en juuri muuta kiekkoa seuraamalla seuraakaan. Kun talvilajit loppuvat maalis-huhtikuussa, loppuu myös mun urheilun seuraaminen sillä kesälajeissa ei ole yhtäkään mua kiinnostavaa lajia - varsinkaan sellaista jota katsoisi pulssi taivaissa telkkarin edessä hyppien! Ajatuksissani olen jo ensi talvessa Innsbruckin Bergiselillä katsomassa Vierschanzentourneeta! Vielä ehtii Suomesta päin varata lentoja...

... koska meillä on nyt myös uusi koti! Kokonaisuudessaan jokseenkin täydellinen, täydellisen vuokraisännän kanssa samassa talossa. Täydellisyyttä lisäisi vielä se jos viimeistään ensi vuonna pääsisin kouluun - se kun sijaitsee olemattoman 1,5 kävelykilometrin päässä. Siihen asti voin nauttia muutenkin täydellisestä sijainnista, esimerkiksi siitä että 500 metrin päässä on Markthalle josta saa kuutena päivänä viikossa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Toki talon takaa alkava Innpromenade on myös todellinen helmi - vaikka on lähes ytimessä, on silti samalla keskellä vihreää.

Kirjoitin oikeastaan tästä alun jo viime viikolla, mutta en sitten ehtinyt jatkamaan ja yleensä aina kun lasten nukkuessa ajattelin että no nyt, jumituinkin esimerkiksi katsomaan Youtubesta jääkiekkopätkiä... Tai etsimään lentoja, ollaan heinäkuussa tulossa/menossa Suomeen ja hauskaa siinä on se, että myös anoppi lähtee parhaan ystävättärensä kanssa mukaan! Mun ihana mummoni lupasi jo majoittaa heidät, joten nyt ei tarvitsisi muutakuin löytää sopivat lennot. Niillehän loma Suomessa tulee olemaan todellista eksotiikkaa - he kun eivät voisi kuvitellakaan ettäkö jollain olisi esimerkiksi takapihalla järvi jossa voisi ihan omassa rauhassa käydä polskimassa!

Olisi taas paljon vielä lisääkin kaikenlaista, mutta nyt täytyy alkaa valmistautumaan Suomi-Venäjä-välierään ennenkuin lapset herää! Huominen tulee olemaan jännä, koska paitsi että tulee pronssi- tai kultamatsi, tulee lisäksi myös presidentinvaalien toinen kierros. En todellakaan ole yhtään poliittisesti aktiivinen, mutta huomisia ehdokkaita olen seurannut tämän pari kuukautta - he ovat niin täydellisen erilaisia että jännittää miten Itävalta valitsee! Varsinkin kun toinen kandidaateista on aivan kammottava, joten tietysti toivon toisen voittoa. Arvaakohan joku itävallansuomalaisista kumpi tässä on kumpi...

Nomutta nyt täytyy jo mennä, heippa ja sukulaiset ja kaverit: nähdään viimeistään heinäkuussa :* !

The Very First Year

Ensimmäinen vauvavuosi sekoittaa aina potin täydellisesti, oli kyseessä sitten ensimmäinen tai neljäs lapsi. Florianin ensimmäinen vuosi on nyt taputeltu ja kaikesta härdellistä huolimatta meillä voidaan tällähetkellä vallan hyvin. Vuoteen mahtui kaikkea mahdollista - remontti, muutto, finanssikriisejä, uhmakriisejä, ajokoulukriisejä, superluminen talvi, ylikuuma kesä, serkkupojan syntymä, pari lomamatkaa, muutamat Suomisukulaisten vierailut sekä paljon ihan vain ihanaa kotosalla oleilua.

Kaikki alkoi sunnuntaina 5. lokakuuta kun astelin aamutuimaan St. Johannin sairaalaan. Olin saanut perjantaina käskyn tulla käynnistykseen liian vähäisen lapsiveden vuoksi, viikkojakin kun oli kasassa jo neljäkymmentä. Lucaksesta poiketen tälläkertaa selvittiin alle vuorokaudessa ja aamuyöstä puoli neljän aikaan pieni tummatukkainen poika näki synnytyssalin tuikkivan tähtikaton. Kätilö kysyi nimeä ja katsoin Stefania, sitten pientä poikaa ja vastasin että kyllähän se on ihan Florianin näköinen.

Itävallassa on aivan sama kuinka monennen lapsen synnytät, sairaalassa täytyy silti pysyä viisi päivää. Mulla oli siellä niin tylsää (500-sivuinen kirjakin kun loppui het alkuunsa) että sain meidät onneksi puhuttua ulos jo neljäntenä (joka sekin oli enemmän kuin tarpeeksi). Ensimmäiset päivät väliaikaiskodossa menivät leppoisasti, Florian nukkui vastasyntyneen tapaan paljon ja sain viettää aikaa Lucaksen kanssa.

Pariviikkoisena Florian pääsi ensimmäisille synttärijuhlille kun juhlistimme Lucaksen kaksivuotispäivää suunnitellusti vähän myöhemmin - olin ajatellut että tuskin niin huono sattuma käy että pikkuveli päättää syntyä isoveljen syntymäpäivän aikaan mutta juhlitaan nyt kuitenkin varulta myöhemmin. Niinpä, onneks ajattelin koska kävihän siinä just eikä melkein päivälleen sellainen tsägä!

Florianin ollessa lähes kolmiviikkoinen pääsimme vihdoin muuttamaan takaisin kotiin ja elämä helpottui hetkessä. Oli tilaa, oli valoa, oli ihmisiä! Loppusyksy oli aurinkoinen ja lämmin ja lumikin tuli jälleen vasta joulun jälkeen, mutta myöhästymisestä johtuen sitä tulikin sitten heti kerralla metritolkulla! Joulun tienoilla alkoi myös Florianin uskomaton syliriippuvuus joka kesti pari kuukautta.

Tammikuussa saimme myös kaksin verroin vierailijoita kaukaa pohjolasta - ensin tuli mun siskoni tyttönsä kanssa ja heidän lähdettyään heti seuraavana päivänä mun äiti. Näinä aikoina aloimme miettiä myös talon myyntiin laittoa, sillä remontissa ilmenneiden yllärien vaatiman lisälainan vuoksi kuukausierä kohosi pilviin emmekä varmasti olisi saaneet taloa seuraavaan 30 vuoteen valmiiksi. Nyt onkin jälleen ihana etsiä uutta asuntoa, heti kun talo on myyty on suuntana Innsbruck tai joku sen lähikylistä emmekä voisi olla enemmän innoissamme!

Kevät oli jälleen Tirolille tyypillistä säidenvaihteluaikaa, oli lämmintä, tuli lunta, oli jälleen lämmintä... Pääsiäisenä saapui taas mun äitini muutamaksi päiväksi ja ehdimme muunmuassa käydä heittämässä hyvästit pitkään palvelleelle Hartkaiserbahn-funikulaarille jolla aika moni mun sukulaisistakin on vuorille ajellut! Kesän aikana hiihtokeskus on rakentanut sen tilalle huippumodernin 10 hengen gondoliradan joten eivätpä tosiaan huonompaan vaihtanut!

Kevät vaihtui kuitenkin nopeasti kesäksi ja toukokuussa Florian sai kokea myös ensimmäiset helteensä! 7,5 kuukauden iässä ilmestyi vihdoin ensimmäinen hammas ja samoihin aikoihin herra alkoi kehittyä hurjaa tahtia myös motorisesti - ryömiminen vaihtui konttaamiseksi ja polvien kautta se nousi myös seisomaan. Lisäksi se alkoi myös viimein viihtyä rattaissa - tähän asti olin joutunut kantamaan sitä aina kantorepussa eli voitte vain kuvitella mikä helpotus tämä oli!

Nautittiin hyvistä, ei vielä liian kuumista, keleistä, retkeiltiin ja ulkoiltiin paljon. Juhannuksen alla lähdettiin äkkilähdöllä Kroatiaan - varattiin bungalow tiistai-iltana ja siitä noin 12 tuntia ja lähdettiinkin jo ajamaan. Reissu oli aivan ihana, jo itse ajomatka Alppien läpi aina Välimerelle asti oli hurjan mielenkiintoinen. Loma olikin meidän ensimmäinen oikea perheloma jonka vuoksi se ehkä olikin niin ihana, muuten ollaan oltu vain Suomessa ja kerran kaksin Italiassa.

Kroatiasta palattuamme alkoi kuumuus. Ei mikään miellyttävä lämpö, vaan aivan järkyttävä jokapäiväinen 30-38 asteen kuumuus. Eilen illalla kun kiiruhdin autokoulusta liian ohuessa takissa, korvat jäässä ja aivan paleltuneena mietin vain että parempi tämä kuin se helle! Kuumuutta kesti kaksi kuukautta lähes taukoamatta, sinne tänne mahtui pari viileämpää päivää - ja tokihan öisin helle hellitti ja saatiin nauttia jopa niinkin viileästä kuin 25 asteesta.

Meidän heinä-elokuu kului siis lähinnä rannalla, sillä järvi oli ainoa paikka jossa pystyi olemaan hikoilematta. Heinäkuussa myös mun äitini tuli jälleen vieraisille ja koska Suomen kesä oli ilmeisesti aika kurja, nautti se tietysti täysin sieluin siitä hikoilusta! Kuumuudesta huolimatta Florian oppi paljon uutta ja monia asioita täysin saman ikäisenä kuin Lucas kaksi vuotta sitten.


Syyskuussa kelit alkoivat vihdoin parantua ja ulos kykeni menemään muutakin kuin anivarhain aamulla tai myöhään iltapäivällä. Jouduin jopa etsimään jälleen pitkähihaiset bodyt ja housut jostain kaapin periltä - viimeistään silloin kun puolivälissä kuuta lähdettiin Suomeen koko perhe. Florianista ei kuoriutunut kivaa lentokaveria, koska eihän siellä voinutkaan kiitää pitkin käytäviä vaan piti vain kokoajan istua mamin sylissä. Lennon lopulla olikin aika urakka yrittää etsiä kaikki sen ympäriinsä heittelemät tavarat, samalla tuli otettua vahingossa mukaan myös infantin pelastusliivi, vielä ei ole tullut Finnairilta palautuspyyntöjä...

Muuten pohjoisen loma meni oikein mukavasti, pojat nukkuivat vieraassakin paikassa (tässä tapauksessa mummolassa) hyvin ja isi hoiti heitä mainiosti kun mami kävi muunmuassa 50 ihmisen luokkakokouksessa jossa oli aivan huikeaa nähdä kaikki monen vuoden jälkeen! Lisäksi Florian pääsi myös tapaamaan meidän Facebookin lokavauvaryhmän 17 mammaa ja 17 vauvaa kun käväisimme Tampereella treffeillä! Reilun viikon loma oli äkkiä lusittu ja kotiin palatessa syksy oli alkanut ihan tosissaan.

Lokakuu alkoi lempeänä ja aurinko on hellinyt meitä aina tähän päivään asti. Florian saavutti sen maagisen yhden vuoden iän ja Lucas täytti jo kolme - ja samana päivänä sain puhelun Suomesta että rakas mummoni oli pitkän sairaalassa olon jälkeen nukkunut pois. Itkun lomassa vähän nauratti se, että myös rakas pappani (jolta Lucas toisen nimensä on perinyt) nukkui 14 vuotta sitten lähisukulaisen synttärinä pois - liekö pariskunta suunnitellut tämän ettei kukaan varmasti vahingossakaan ikinä meinaa unohtaa!

Poikien oikea syntymäpäivä ajoittui tiistaille, joten juhlimme niitä vasta seuraavana viikonloppuna. Florian osasi jo hienosti availla lahjoja ja papereista se taisikin olla eniten innoissaan! Ja niin päättyi hänen ensimmäinen, ihana vuotensa. Hurja ajatella että meillä asuu nykyään jo toista elinvuottaan viettävä, melko vakaasti kävelevä hulvattoman hauska pikkutaapero eikä enää se ainoastaan sylissä viihtyvä, kaikesta loukkaantuva dramaqueen.

Niin - Florian on tosiaan parin viikon verran kävellyt jo pitkiäkin matkoja! Sisällä siis, ulkona ei vielä niinkään. Sanoja ei tule vielä yhtään, mutta se ymmärtää puhetta todella hyvin. Erityisen paljon Florian tykkää nuppipalapeleistä ja taputtaa aina itselleen leveästi hymyillen oikeaan osuessaan. Vuotiaana oli myös se ensimmäinen korvatulehdus joka onneksi antibiooteilla helpotti nopeasti. Yksivuotismitat olivat komeat 9530 g, 75,5cm ja 46,5cm. Pituus olikin tismalleen sama kuin Lucaksella yksivuotiaana!

Sellainen oli meidän ihanan kuopuksen ensimmäinen vuosi. Jäämme innolla odottamaan seuraavia ♥.

"Each year we'll add another candle,

so proud to see you grow.

But always with the memory,

of your first day long ago."