Florian 9 kuukautta

• Vartalon hallinta kehittyy, ja useimmat lapset pystyvät jo istumaan melko vakaasti tuetta. Jos tasapaino pettää, osaavat he ottaa tukea käsillään. V
• Moni lapsi osaa jo ryömiä, konttaamistakin jo kokeillaan ja joskus jopa onnistutaan. V !
• Seisominen tukea vasten onnistuu jo monelta. V
• Myös etu- ja keskisormen pinsettiote alkaa olla useimmilla hallussa. V
• Lapsi ymmärtää jo, että esineet tai ihmiset eivät lakkaa olemasta silloin, kun niitä ei voi nähdä. V
• Lähes kaikki lapset tunnistavat oman nimensä ja reagoivat sen kuullessaan. V

Florian on edelleen lähes aina maailman iloisin ilopilleri joka aurinkoisuudellaan hurmaa sekä tutut että tuntemattomat. Toki välillä on päiviä kun kaaaikki tuntuu vaaajoavaaan, mutta yleensä sekin johtuu väsymyksestä johon unet tietysti auttavat - siis jos sen vain saa niille unille, nukkuminenhan on aika tyhmää! 

Taidot on muuten edelleen samaa luokkaa kuin kuukausi sitten, paitsi että lomalla Florian oppi istumaan täydellisesti itse sekä nousemaan istuma-asentoon - aivan kuten veljensäkin tasan kaksi vuotta sitten Suomen juhannuslomalla! Sen konttausvauhti on ihan käsittämätön, varsinkin ulkona ja isoissa tiloissa se kiitää niin että polvet just ja just ehtii koskea maahan.

Rytmissä ei ole tapahtunut viime kuukausina muutoksia, paitsi yöthän tuovat aina jotain uutta kivaa tullessaan eikä niistä voikaan koskaan tietää miten mikäkin menee. Yleensä ensimmäinen herääminen tapahtuu pari tuntia nukkumaan menon jälkeen ja uudestaan nukahtaminen kestää puolesta minuutista kahteen tuntiin. Näitä on sitten vaihtelevasti pitkin yötä, milloin mistäkin syystä. Yksi ongelma meidän herneprinsessan uudestaan nukahtamisessa on se että se herää silloin pienimpäänkin ääneen - siihen kun peitto kahahtaa, mun nivel naksahtaa, Lucas yskäisee toisella puolella taloa...

Muuten Pupalla menee mainiosti, varsinkin nyt kun sille vihdoin, viiden viikon opettelun jälkeen, alkoi maistua myös korvike! Imetän enää illalla ja aamuyöllä/aamulla ja tässä mahdollisimman pian yritän päästä niistäkin eroon. Kolmen viikon päästähän tuo on jo kymmenkuinen ja saa alkaa maistelemaan lehmämaitotuotteita! Kauramaitoa se onkin jo ruokien seassa saanut. Nyt on vähän kiire kun helle palasi taas joten on äkkiä kiirehdittävä järveen, ei tätä muuten kestä, tschüssii!

Luukku 18: Jokainen tavallaan, mutta...

 

Ei varmasti tarvitse olla äiti- tai isäihminen tietääkseen, että jokaikinen vauva on erilainen. Toki monella lapsettomalla on ennakkoluuloja, tai ehkä paremmin sanottuna todeksi uskomaansa tietoa, asioista joista ei todellisuudessa tiedäkään mitään. Esimerkiks mä luulin ennen vauvan saamista, että kaikki ne äidit, jotka eivät imetä, eivät vain halua imettää ettei tissit mene pilalle! Ei mulla ollut hajuakaan että se on osalle lähes mahdotonta, ihan sama kuinka paljon sitä tahtoo.

Koska jokainen vauva on erilainen, tarvitsee jokainen myös erilaista, juuri hänen korkeudelleen sopivaa hoitoa! Mä en todellakaan tässä nyt tahdokaan arvostella ketään (en edes sillä hauskalla "ei millään pahalla, mutta..."-tavalla), kerron vain mitä suosituista perusjutuista en ITSE tahtoisi tehdä. Vähän toivonkin että tämä aiheuttaisi keskustelua, koska ei musta ole ollenkaan väärin että joku tekee just toisinpäin kuin minä, päinvastoin! Olishan se nyt kamalaa jos me kaikki oltais samanlaisia, eikö?

(Laitan samalla parit kuvat finskeille, isin kanssa isossa kylvyssä ♥.)

Perhepeti on mun aivoille käsittämätön ajatus. Onhan se aivan ihanaa kun beibi tuhisee ihan vieressä, mutta varsinkin se, kun se nukkuu vanhempien välissä, kuulostaa musta erittäin epätoimivalta - paitsi vanhempien nukkumisen, eritoten parisuhteen kannalta. Ehkä mä olen jotenkin kummallinen, mutta jos esimerkiks kuulen joidenkin eronneen ensimmäisen vauvavuoden aikana ja kuulen että heillä on nukuttu vauva välissä, en ylläty erouutisesta ollenkaan. Musta on ihana nukahtaa Stefanin kainaloon, on ihana olla päivän päätteeksi vielä ihan kaksin ihan lähekkäin.

Ulkomailla asuvien suomalaisten äitien Facebook-ryhmästä olen huomannut, että taaperoimetys tuntuu olevan normaalia ainakin ulkomailla. En tiedä miten Suomessa siihen suhtaudutaan, mihin esimerkiks neuvolassa kehoitetaan? Tottakai se on musta siis mahtavaa, upeaa että vauva saa terveellistä, juuri itselleen sopivaa (ja ilmaista!) ravintoa pitkään, mutta musta siinä on jotain outoa.

En tiedä kuinka pitkään mulla olis riittänyt maito, mutta lopettelin omasta halustani imetyksen joskus puolen vuoden jälkeen. Imetys ei todellakaan ole musta mitenkään ällöttävää, mutta jotain omituista siinä on, että taapero tulee repimään äidin paidanrinnuksesta kun tahtoo vähän tissitellä, varsinkin jos se sitten tulistuu kun ei sitä saakaan. Erityisesti julkisilla paikoilla tämä kuulostaa musta jotenkin, no, kummalliselta.

(Haha, aika filosofisen näköinen mietiskelijä.)

Yksi turhake jonka käyttöä en myöskään ymmärrä, on tutti. Ymmärrän kyllä että se tuo vauvalle turvaa ja lohtua, mutta en mä nyt tiedä kumman vauva valitsisi jos se saisi itse valinnan suorittaa - muovinen kapistus imettäväksi vai mamin syli. Varsinkin sellainen "tarpeeton" taaperotutteilu mua kummastuttaa, usein kun näkee jopa 2-3-vuotiaita leikkimässä jossain tutit suussa. Silloin se ei ole musta enää sitä lohdun saamista, vaan vanhempien laiskuutta, koska he ovat varmasti tietoisia mitä pitkään jatkuva tutin syöminen aiheuttaa hampaille, eivät vain ole jaksaneet vieroittaa vauvaa siitä.

Entäs ne lastenvaatteet? Nehän on ihania! Mutta vähän turhan kalliita tälle pihiliisalle! Kuten olen monesti todennut, mä en ymmärrä sitä että tuhlataan satoja euroja nimenomaan vauvanvaatteisiin, koska pieni beibi kasvaa niin hirveän nopeaa tahtia, vaate saattaa olla jo kahdessa viikossa liian pieni! Nykyään, kun Lucas ei enää veny ihan samanlailla, olenkin malttanut kuluttaa roposia sen vaatteisiin vähän useammin.

Tässä vaateasiassa tosin ymmärrän äitejä (isit niitä harvemmin hamuavat...) aika hyvin, koska lastenvaatteet on oikeasti ihan supersöpöjä, ja mä ostelisinkin mielelläni kaikki maailman vaatteet, jos vain raaskisin. Niistä ei kuitenkaan ikinä saa täyttä hintaa takaisin (toki joissain vaatteissa aika lähelle saattaa päästä) ja tahdon että beibi saa rellestää kuten tahtoo, ilman että tarvitsee pelätä ikilikaa tai hajoamista. Lastenvaatteista olen kirjoittanut jo aiemmin, joten jätetään tämä asia nyt!

(Pitäisköhän tota tukkaa vähän leikata...)

Vielä kerran muistutan, että olen sitä mieltä että jokainen tehköön parhaakseen näkemällään tavalla, minä en ketään tuomitse saatika koita käännyttää, kenties mä sit olen vain liian suvaitsevainen ihminen? Kyllä moni varmasti ihmettelee jotain meidänkin touhuja, mutta ihmetelkööt! Kuulisin myös toki mielelläni jos näin on, voin yrittää selittää miksi niin on! Onko joku koittanut käännyttää jotakin meidän ihanista lukijoista johonkin? Onko teillä joku asia mitä ette tahtoisi itse vauvan kanssa tehdä? :)

Mahlzeit!

Mitä ihmettä syö itävaltalais-suomalainen kasvissyöjäperhe, ihmetteli joku joskus. Tai no, mähän en mikään kasvissyöjä ole, mutta syön lihaa ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin, joten on ehkä vähän turha kehua itseään kunnon lihansyöjäksikään. Jos ostan lihaa, sen on oltava luomua, koska ainakaan täällä hintaero tavallisen lihan kanssa ei ole kovin suuri.

Suomessa käydessämme en muistanut katsella ja vertailla kaupassa luomutuotteita, minkälaisia hintoja siellä on? Mitä maksaa esimerkiksi kilo banaaneja? Me ei todellakaan olla mitään luomuhippihörhöilijöitä jos joku niin kuvittelee (tuli mieleen Erilaiset äidit... joillain menee vähän yli :D), mutta ainakin täällä lähes joka tuotteen saa luomuna, usein jopa melkein samaan hintaan kuin tavallisen, joten miksi ei?

Lucas on syönyt pienen ikänsä pelkästään luomuruokaa, johtuen paitsi Stefanin toiveesta, myös kamalasta dokumentista jonka kerran näin. Siinä pieni vauva kärsi järkyttävästä ihottumasta ja lääkärit yritti pitkään tutkia mistä se johtuu, kunnes syyksi paljastui äidinmaito! Äidin syömissä ei-ekologisesti valmistetuissa ruuissa, vihanneksissa ja hedelmissä, oli viljelyvaiheessa aineksiin suihkutettuja myrkkyjä (esimerkiksi torjunta-aineita) joille vauvaparka oli allerginen. Tämän vuoksi mäkin söin imetysaikana pelkästään luomua. Joojoo, harvinaista on, mutta ei mahdotonta!

Stefan on siis kasvissyöjä täysin eettisistä syistä, ja kun kerroin sille että ainakin Suomessa on paljon ihmisiä jotka sanovat että ovat kasvissyöjiä, koska eivät syö "punaista lihaa", oli se ihan ihmeissään - mitä eroa on esimerkiksi lehmällä ja kanalla, eläimiä ne ovat molemmat. Se ei ole koskaan yrittänyt mitenkään käännyttää mua kasvissyöjäksi, mutta on silti saanut mun tiukasti suljettuja silmiä vähän auki.

Meillä pääkokkina toimii siis Stefan, sillä kun on vaan paljon enemmän mielikuvitusta ruoan suhteen ja lisäksi tietysti paljon paremmin kokemusta kasvisruuista. Toki mäkin oon yrittänyt soveltaa mun Suomen lemppariruokia kasvisversioiksi, mutta kaikki ei vielä ihan onnistu! Kinkkukiusaukseen (ehdoton lemppari punajuurisalaatin kanssa) pitäisi keksiä joku lihankorvike joka maistuisi kinkulta, koska siihen ei sovi mikään muu! Veget hei, vinkkejä? Makaronilaatikko sen sijaan on normaalin makuista, tosi hyvää, joko tofun tai soijarouheen kanssa (kunhan ne maustaa kunnolla, maustamaton tofuhan ei maistu yhtään millekään).

Lisäksi mun suosikkeihin kuuluu nachopaistos, siitäkin tulee huippuhyvää tofulla tai sitten soijakebabilla. Se on myös superhelppo eikä vaadi juuri aikaa tai aineksia. Soijarouheen kanssa tein just elämäni ensimmäistä kertaa lihapullia (tai siis soijapullia mut enivei) joista tuli älyttömän hyviä! Soijarouhe kun on ihan kuin jauhelihaa, sekä koostumukseltaan että maultaan (eihän maustamaton jauhelihakaan maistu miltään).

Jos jääkaappi alkaa olemaan tyhjä, saatan tehdä pizzaa tai pizzataskuja. Taskut syödään dipin kanssa, rakastan dippejä yli kaiken mutta koska en oikein osaa syödä sipsejä niin teen mielelläni ruokaa mitä voi dipata! Ihan tavistaikina ja päälle vihanneksia ja papuja ja juustoja ja mitä ikinä kaapeista löytyykään. Yleensä meillä on jääkaapissa aina tofua ja fetaa, niiden lisäksi sipuli on ehdoton mitä pizzassa täytyy olla.

Meidän kaapista löytyy myös aina pastaa sekä valmiita tomaattikastikkeita. Niihin sitten heitetään sekaan aina sipulia ja yrttejä, tuoretta kesäkurpitsaa, fetaa tai pakastevihanneksia. Se on sellainen helppo ja nopea ruoka, jota syödään aika usein. Toinen helppo, usein syöty on paikallinen omeletti. Tosi paksu lettutaikina paistetaan pannulla, päälle mooonta viipaletta juustoa ja sipulia, jos löytyy sieniä niin Stefan heittää myös niitä omaansa (ne ei oikein ole mun juttu). Chiliketsupin kanssa huippuherkkua! Lisäksi tietysti perunoita on aina kotona, niistä tykkään eniten paistettuna vihannesten ja itse tehtyjen kasvispihvien (ja dipin!) kanssa.

Ensimmäistä kertaa kun tapasin erään paikallisen herkun olin melko kauhuissani enkä pariin vuoteen uskaltanutkaan maistaa sitä, kunhan iloisesti niitä tein ja syötin asiakkaille. Kyseessä on tietysti knödelit! Nykyään tykkään Stefanin tekemistä knödeleistä tosi paljon, mutta en tiedä tilaisinko ravintolassa niitä, massatuotannolla tehdyt kun maistuu aina erilaiselta kuin kotona tehty. Kerran olen syönyt niitä ravintolassakin, kun oltiin viettämässä bestecklos-iltaa (kolmen ruokalajin menu syödään sormin ilman ruokailuvälineitä) ja pääruokaan kuului semmelknödel. Aika tylsän makuinen mutta se oli helppo syödä käsin!

Stefanin tekemät kaspressknödelit, jotenkin suomennettuna "painetut juustoknöödelit" on ihan jumalaisen hyviä (ja en ehkä edes halua tietää kuinka lihottavia, niissä on joku tuhat kiloa juustoja)! Eniten tykkään niistä puna- tai hapankaalin kanssa, mutta maistuu ne myös keiton kanssa. Toinen lemppari on pinaattiknödelit jota herkutellaan aina gorgonzolakastikkeen kanssa. Stefan tekee aina kerralla jättimäisen satsin knödeleitä, niin että niistä riittää syötävää 5-6 kerraksi, pakkasessa kun eivät mene miksikään.

Yks herkullinen suosikki jota silloin tällöin ostetaan on valmisfondue (johon tungetaan lisäksi vielä aina aika määrä valkosipulia joukkoon) ja kyytipojaks tuoretta patonkia, omnom! Lisäksi me syödään paljon riisiä ja vihanneksia, yleensä hapanimeläkastikkeen kanssa. Pakkasessa meillä on aina hirveesti vihannessekoituksia, lisäksi ostetaan paljon tuoreita vihanneksia, esimerkiksi tortillojen kanssa tuoreet on tietysti ehdoton. Halloumijuusto on myös nannaa ja sopii melkein mihin vain! Aika paljon kaikkea muutakin meillä tietysti syödään, mutta tässä edes jotakin yksinkertaisia ruokia ihmettelijöille.

Meidän perhe syö siis ihan normaalia ruokaa, liha on helppo maullisesti korvata tofulla ja erilaisilla soijavalmisteilla, ravintoaineet pavuilla, linsseillä sun muilla (en ole jaksanut perehtyä tähän asiaan edelleenkään kovin paljoa, Stefan tietää paremmin). En usko että ikinä lopetan lihansyöntiä kokonaan ja odotankin kovasti sitä että Lucas kohta alkaa syödä meidän kanssa samaa ruokaa, silloin teen ehkä useammin lihaa kun on kaksi syöjää. Kalaahan pitäisi syödä kerran viikossa, mutta sama pätee myös muuhun lihaan, ihminen saa kyllä muustakin ruuasta tarvitsemansa eikä lihaa ole pakko ahtaa napaan seitsemänä päivänä viikossa.

Onko joku maistanut tirolilaisia/itävaltalaisia herkkuja? Mitä teillä syödään, syödäänko lihansyöjäperheissä usein vegeruokia?

Uusia juttuja!

Meillä ei asu enää pelkästään vauhtimato vaan myös pieni papupata! Lucas on äännellyt tähän asti lähinnä mölisemällä, kiljumalla sekä ääööäää-vokaaliäänteillä. Muutama päivä sitten se kuitenkin keksi miten kivoja myös pehmeät konsonantit on ja nyt täällä kuunnellaankin aamusta iltaan sen höpötystä. Bäbäbäbäbä. Papapapa. Mamamama. Typerä todellisuudentajunsa menettänyt supermutsi sanois että minun lapseni osaa sanoa isi ja äiti - papa, mama. Mutta koska oon realisti enkä olemattomia kuvitteleva dorka, sanon että lapseni osaa jokellella ja voi kuinka hauskalta se kuulostaakaan!

Lisäksi se samainen lapsonen alkaa uhkaavasti näyttää siltä että se tahtois kovasti nousta jo lattiatasosta vähän ylemmäs. Se on jo jonkinaikaa noussut yhden käden varassa jonnekin (esimerkiksi olkkarin pöydän alatasolle), mutta pitänyt yleensä toisen käden lattiassa. Nyt se kuitenkin nostaa itsensä kahdella kädellä ylös, ottaa tukea joko siitä olkkarin tasosta tai sitten meidän puu/pahvilaatikosta (joka on muuten mun siskon vanha äitiyspakkaus :D) ja kurottelee toisella kädellään tavaroita.

Entäs miten sujui se pinnasänkyyn siirtyminen? Mahtavasti! Ei mitään ongelmaa, Lucas koki sen heti omakseen. No ehkä norsu auttoi asia ja se että tein siitä vähän pesämäisemmän, se sänkyhän on aika pitkä koska siitä saa irroitettua pinnat jolloin se on sopiva pidemmäksikin aikaa. Nyt on mamilla turvallinen olo, koska Lucashan ei herätessään ala huutamaan, vaan pyörii ympäriinsä, repii sängyn reunoja ja koittaa kiivetä ylöspäin, paukuttelee jaloillaan ja aloittaa juttelemaan vasta vähän myöhemmin. Siks en aina kuulekaan heti kun se herää, joten pelkäsin ennen että milloin se kiipeää siitä pikkusängystä reunan yli vaikka ei se edes osannut silloin vielä nostella itseään samanlailla, mutta aattelin et se keksii sen kuitenkin just sillon siellä ollessaan.

Imetys on nyt loppu! Imetin eilen aamuyöllä vielä vikan kerran, mutta viime yönä annoin maidon pullosta! Ja tottakai Lucas päätti herätä KAHDELTA. Se on ennen herännyt aina kerran syömään, 4-6 aikaan, mutta se ilmeisesti kuuli illalla mun suunnitelmista ja keksi että kello kaksi on nyt hyvä aika. Sillä oli kyllä nälkä, koska se söi hetkessä koko pullollisen. Kuudelta se heräs sitten lopullisesti ja vetäs kaks desiä. Tosi kiva jos se nyt sitten päätti aloittaa jonkin sortin öisen kasvukauden kun en voi enää vaan napata sitä sängystä ja imettää, vaan pitää mennä lämmittämään noita korvikkeita.

Vähensin sitä imetystä tosiaan pikkuhiljaa ja lopussa mentiin jonkinaikaa niin, että imetin ainoastaan kerran päivässä, just sillon aamuyöstä. Nyt sekin on kuitenkin historiaa! Se mun lopetus on siksikin kestänyt niin kauan (tärkeenä syynä kuitenkin se, että Lucas ehtii tottumaan), koska ei olla löydetty mistään isommastakaan marketista samanlaisia tetrakorvikepurkkeja kuin Suomessa, ja oon ajatellut etten jaksa aamuyöstä silmät ristissä alkaa keittelemään vesiä ja taas jäähdyttämään ja blaa. Me sitten otettiin Hipp:n nettisivuilta muun tilauksen yhteydessä niitä ja 8 x 4,5dl maksoi 16 euroa! Käyttääkö kukaan Suomessa tollasta veteen sekoitettavaa korvikejauhetta mikä täällä on normaali vai onko kaikilla vaan noita valmistetroja?

Tässä kuvassa juuri aamu-uniltaan herännyt vähän vielä jumissa oleva kaksihampainen terroristi ei ole enää ollenkaan jumissa, vaan paukuttaa tällähetkellä mun kenkiä lattiaan ja syö niitä joten taidan mennä pelastamaan kenkäparat! Adioooos ja aurinkoista viikkoa kaikille! :*