Hiihtoloma Suomessa ♥

Juuri kun viimeksi hehkutin ihanaa talvea, bongasin siitä seuraavalla viikolla itselleni keuhkokuumeen. Alun ehdoton vuodelepo tuntui kurjalta mutta oli onneksi aika pian kärsitty, sen sijaan antibiootti-kortisoni-kuureja lateli keuhkolääkäri viikkotolkulla. Viimeisiä puhdistuslääkkeitä napsiessani alkoi jäätävä kurkkukipu joka osoittautui streptokokeiksi nielussa! Onneksi aikoinaan valitsin itselleni aivan ihanan omalääkärin joka ottaa kaiken heti todesta ja tekee just oikeat kokeet niin että diagnoosi osuu nopeasti oikeaan ilman että tarvitsee päiväkausia kärsiä.

Noo, parempi näin - lapset on sentään pysyneet perusterveinä (yskää ja nuhaa lukuunottamatta), tai no, toissaviikolla saatiin mahatauti iloksemme.. Tosin siitäkin kärsiessämme ajattelin vain että mieluummin aina se kuin esimerkiksi täitä, niitä meillä ei olekaan vielä koskaan ollut! Oli mikä tauti oli, sitä ennen tehtiin kuitenkin jotain tosi kivaa: käytiin Suomessa!

Yhtä kertaa lukuunottamatta ollaan oltu Suomessa aina vain kesällä, joten odotukset talvilomaa kohtaan oli vähän pelonsekaiset (varsinkin kun mun äiti oli just sitä ennen käymässä meillä niin positiivisena "En muista milloin olen viimeksi nähnyt auringon"). Mutta meillä oli niin ihanaa! Parin päivän harmauden jälkeen taivas aukesi ja se aurinko paistoi meille melkein joka päivä! Ja voi miten nykyteknologia on mahtavaa, oli niin helppo joka päivä soitella videopuheluja kotiin jääneen isin kanssa ja lähetellä videoita ja kuvia.

Menomatka oli vähän kurja, sillä Lucas oksensi molemmilla lennoilla ja automatkallakin vielä monta kertaa. Silloin mietin vain kokoajan että jahka päästään kotiin en lähde enää ikinä never ever koskaan minnekään! Kunnes sitten kotimatkalle katsoin pahoinvointirannekeiden paikat tarkemmin eikä Lucas oksentanut kertaakaan, edes sellaisessa pienessä heiluvassa potkurikoneessa. Joko ne oli oikeasti ensin huonosti tai sitten lumevaikutus auttoi - mikä ikinä olikaan, saatan uskaltaa sittenkin lähteä vielä jonnekin.

Pakkanen oli meille keskieurooppalaisille aika rapsakka (tai ei oikeastaan meille, mutta lasten kengille ja hanskoille lukemat oli vähän liikaa) mutta viihdyttiin silti ulkona koska pulkkailu oli niiiin hauskaa! Lisäksi siellä oli aivan uskomattoman kaunista koska lunta oli niin paljon - eihän me tunneta esimerkiksi teiden lumisuutta muuta kuin metsästä! Tosin tänä talvena meidän lumet on muutenkin olleet aika vähäiset, onneksi ylhäällä on sentään aina lunta.

Ei kyllä tehty taaskaan mitään ihmeellistä, vietettiin vain laatuaikaa kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa. Pulkkailtiin tosiaan joka päivä useamman kerran, syötiin riisipiirakoita, paijailtiin kissoja, vietettiin enon ja serkkujen luona pulkkamäki-vohveli-iltapäivää, käytiin katsomassa tädin koiria... Ja oltiin vaan! Mummolassa oli vain äärimmäisen kylmä, onneksi isomummo toi meille ihanat uudet villasukat, ihan harmittaa että kotona on niin lämmin ettei tarvii pitää niitä!

Olin myös aika hurja ja uskaltauduin ajamaan ensimmäistä kertaa autolla lumella! Itävallassahan talvirenkaat tarkoittavat vain kitkarenkaita sillä kaikki pienimmätkin tiet suolataan suliksi. En ehkä kaupungissa lähtisi ajelemaan, mutta Jämsässä ei liiku juuri mitään (ei autoja, kävelijöitä tai pyöräilijöitä) joten siellä on oikein leppoisa ajella kun ei risteyksissäkään tarvitse miettiä ketään muuta kuin itseään!

Kotiin oli kuitenkin taas ihan parasta palata, varsinkin juuri syystä että joka paikkaan pääsee kävellen (tai fillarilla). Meillä oli kuitenkin aivan ihana loma (josta onneksi muistona kasa kuvia ja videoita) - kiitos kaikille kaikesta ♥ ! Tulkaa tekin meille, meilläkin on ihanaa!

Kuvia tulvillaan

Lupasin tulla laittamaan kuvia meidän talvesta joten täältä tulee - nyt jos sukulaiset ei ole tyytyväisiä niin jo on markkinat!

20.11.  näytti vielä tältä - lämpötilat olivat myös niin korkealla että välikausihaalaria enempää ei olis voinut päälle pukea!

Viikko sen jälkeen oli yllärinä yhtenä aamuna maa valkoisena, mutta kovin montaa päivää siitä ei ehditty nauttimaan kun aurinko taas senkin sulatti.

Mutta onneksi edes vähän!

Suomen itsenäisyyspäivänä, ihana hiekkakeli...

Pari päivää ennen jouluaattoa tunnelma oli ihan näinkin talvinen.

 

Kunnes lunta sitten tammikuussa alkoi tulla!

 Ja sitähän tuli, päiväkausia taukoamatta!

Ja sitten, monen päivän jälkeen taivas viimein aukesi ♥

Tehtiin omaan pihaan pulkkamäki!

Florian on kova poika halimaan ja pussailemaan ♥

Erään ihanan pakkasaamun aamulenkki, sama lenkki löytyy tästäkin vuoden takaisesta postauksesta!

Mä tykkään enemmän pulkkailusta, mutta täkäläiseen tapaan käydään myös kelkkailemassa, rodeln.

Sellainen on ollut meidän talvi! Aika tosiaan kuluu vaikkei välttämättä mitään erikoisempaa tekisikään, varsinkin tällaisten touhutaaperoiden kanssa joiden hereillä ollessa ei todellakaan voi istuskella koneella - siitä ei varmasti seuraa muuta kuin jotain katastrofaalista! Eli en taas lupaa ettäkö meistä pian mitään kuuluisi, mutta en myös sano että eikö kuuluisi! Hejpodej ja kivaa talvipäivää missä ikinä kukakin lukija onkaan ♥ !

Kolmevuotias

Kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt enää pitkään aikaan kirjoittamaan Lucaksesta, meidän rakkaasta esikoisesta, siitä kenestä koko blogi sai alkunsa. Florianista on ollut niin helppo kirjoittaa aina nopeasti puolivalmiit kuukausipostaukset - alle vuoden ikäinen kun kehittyy jo muutamassa viikossa niin hurjasti. Yli kaksivuotiaasta sen sijaan se on vähän hankalampaa, mutta yritetään (sukulaisia varten) - mitä kuuluu kolmevuotiaalle Lucakselle?

Lucas on ihastuttavan hyväntuulinen, utelias ja avoin pieni poika. Kunhan se nukkuu hyvät päiväunet, on sen kanssa ihan hulvattoman hauskaa - sillä on aina niin hyviä juttuja kerrottavana ja kyseltävänä että luulen että tämä +3-vuotta on mun seuraava ikävaihelemppari! En tiedä kannattaako tätä kirjoittaa, mutta musta on jo pidempään tuntunut että sen uhma alkais hieman helpottaa. Esimerkiks pukemisen voi nykyään erittäin usein neuvotella niin että se sujuu helposti ja lähes ongelmitta (joka kuulostaa varmasti uskomattomalta ihmiselle joka on nähnyt meidän pukemisrumban).

Toki se saa edelleen aika käsittämättömiä kohtauksia jos vaikkapa esimerkiksi myslikulho on väärän värinen, mutta lähes kaiken saa tosiaan nykyään tosi helposti neuvoteltua jokahan ei ennen kirjaimellisesti tullut kuulonkaan - sillä se ei huudoltaan tietenkään mitään kuullut. Nykyään näitä raivokohtauksia tulee aina vain vähemmän, ja kun sellainen tulee, osaa se hyvin kertoa "Mua HARMITTAA!" ja selittää mikä milloinkin harmittaa jolloin voidaan keksiä siihen yhdessä ratkaisu.

Kuten mainittua - Lucas puhuu aivan valtavasti. Lauseet rakentuvat paitsi sen mukaan kenen kanssa se puhuu (onko juttukaveri suomen- vai saksankielinen), myös sen mukaan, mitkä sanat se osaa milläkin kielellä. Eli se sekoittaa edelleen hyvin sujuvasti molempia kieliään yhteen mutta se annettakoon anteeksi, eihän se olekaan vasta kuin kolme. Jos juttukaveri ei ymmärrä mitä se hakee takaa, kysyy se aina multa esimerkiksi "Mikä se on Anna-tädin kielellä?" tai "Mikä se on Papan kielellä?". Se tietää siis että on olemassa eri kielet joita puhutaan eri ihmisten kanssa.

Florianin kanssa se puhuu lähes aina pelkästään saksaa - johtuen varmaan päiväkodista ja muista pienistä kavereista, saksa on leikin kieli (meillä ei ole täällä yhtään suomalaisia lapsikavereita paria vierailevaa tähteä lukuunottamatta). Olen kirjoitellut välillä sen sanomisia ylös ja kerran Florian yritti (kuten aina) kiivetä pöydälle jolloin Lucas totesi täydellisellä saksalla "So geht das nicht. Ich esse jetzt!" = "Ei noin voi tehdä. Minä syön nyt!". Mun kanssa se puhuu kuitenkin myös leikkiessä suomea, esimerkkinä autoleikistä "Kato, se ajaa mit Tür!" (Tür = ovi) - mitä - "Se ajaa mit ovi!". Suomen taivutukset meinaa olla hieman hankalia.

Lucaksen lempijuttuja on edelleen AUTOT. Hinausauto sitä, bussi tätä, rekka tuota ja peräkärry tätä. Se osaa jokaisen automerkin ja muistaa myös kenellä on millainenkin auto "Hansillakin on BMW!" "Opallakin on Volvo, iso, musta!". Se ei välillä meinais autoleikeiltään ehtiä edes ulos tai kylpyyn ollenkaan! Useimmiten käsken sen levittää rojunsa keittiön pöydälle, koska muuten kuuluu jatkuvasti huutoa siitä kuinka Florian rikkoo kaiken ja sitten sattuu...

Jos joku haluaa tietää vielä jotain tiettyä niin kysyhän - tai jos joku haluaa kysyä Lucakselta jotakin niin voin toimia välikätenä ja kirjoittaa vastauksen sitten kuten hän sen sanoo. Tosin en lupaa mitään, sillä Lucas on yleensä hyyyvin kiireinen. Tässä vielä siitä yksi esimerkki kun kesähelteillä leikkasin sen liuhuletin - aikaa tähän herra antoi mulle ihan jopa ruhtinaalliset 9 minuuttia! Siihen verrattuna musta varsin onnistunut lopputulos! Kiireetöntä viikonloppua kaikille!

Kevään ensimmäinen

Stefan ehti vihdoin viettää talvilomaansa reilun viikon verran - tai no, ei se vielä käyttänyt edes lomaviikkojansa vaan pelkkiä ylityötunteja villin talven jäljiltä. Toukokuu sillä on vielä melkoista hässäkkää uusien kokoonpanojen vuoksi mutta sitten pitäisi alkaa helpottaa, joka tarkoittaa tietysti helpotusta myös mulle!

Loma ei kovin lomalta sille tuntunut kun lähinnä aherrettiin pihan kanssa, se kun on remontin jäljiltä vielä erittäin karussa kunnossa kun eihän talvella voinut mitään tehdä, kiitos valtavien lumikinosten. Ehdittiin kuitenkin sen lisäksi tehdä kivojakin juttuja - esimerkiks käytiin ensi kertaa nelihenkisenä perheenä vaeltamassa!

Florian lähti retkelle täydellisellä moodilla - hyvin syöneenä ja uupuneena.

Ja viisi minuuttia käveltyämme se olikin umpiunessa!

Oltiin ihan tuossa kotivuorella, Wilder Kaiserilla, sieltäkin kun sentään löytyy vielä paikkoja joissa Stefan ei ole ehtinyt käydä! Heidän isihän on erittäin kova vuori-ihminen (talvet sukset selässä ensin ylös ja sitten laskien alas, kesät kiipeillen ja vaeltaen) joten Stefan ja veljensä viettivät suuren ajan lapsuudesta myös samalla tavalla.

Puolen tunnin voimatorkut otettuaan heräsi Puppakin iloisena!

Lukijoihin kun kuuluu myös ihan vain Tirolin maisemista kiinnostuneita: vasemmalla Kitzbüheler Horn, oikeista ei tietoa, jos joku muistaa niin jakakoon tietonsa. Appiukko joskus tarinoi kuinka jotkut vuoret on jo jotain Salzburgin puolella olevia, mutta en muista mitkä!

Evästauko pidettiin näin kivalla paikalla! Oli kyllä tosi karua vielä jokapuolella kun laakson vallannut vihreys ja vehreys ei ulottunut ihan noin ylös.

Lucaskin koki monia hurjan jännittäviä seikkailuja, ne jotka sanoo ettei ole varaa harrastaa: menkää metsään, jo se on leikki-ikäisen paratiisi!

Laaksossa lämpötilat ehtivät olla jo jopa yli 25 astetta ja mehän esimerkiks syötiin useampanakin päivänä terassilla. Floriankin on nykyään hyvä syömäkaveri, se kun on alkanut viihtymään sitterissä vähän pidempään - varsinkin jos saa mussuttaa jotakin, tässä taas yksi lempikaveri nimeltä kurkku! Tämä viikko sen sijaan on taas ollut säiden puolesta perustirolikevättä - sadetta, aurinkoa, sadetta, sumua, aurinkoa. Eikä tuleva viikko ennusteiden mukaan näytä yhtään sen vakaammalta, mutta Lucasta lainaten: ei haittaa! Kivaa alkavaa viikkoa myös muille!