Sä laitoit minut nettiin

Aloin kirjoittamaan blogia kolmisen vuotta sitten ystäväni pyynnöstä - olisi kiva lukea meidän kuulumisia ja nähdä kuvia Lucaksesta. Ensin kirjoittelinkin ainoastaan sukulaisia ja kavereita varten kunnes jostain tarttui mukaan lisää lukijoita. Osa toivoi vauvoihin liittyviä juttuja, toiset halusivat mun kertovan ulkomailla asumisesta, kolmannet olivat kovia Tiroli-faneja ja tykkäsivät siihen liittyvistä teksteistä ja kuvista.

Mielessä on tottakai käynyt myös lasten oikeuksiin liittyvät asiat, se, miten paljon heistä kirjoitan tai minkälaisia kuvia heistä julkaisen. Toisin kuin suomalaisia perhebloggareita, ei mua pelota esimerkiksi voidaanko lapsia myöhemmin kiusata heistä netistä löytyvän materiaalin takia. Jos poikien nimillä yrittää googlata, ainoa mitä löytää on sairaalan babygalleriassa olevat syntymäilmoitukset. Kuvagooglauksella ei löydy yhtäkään kuvaa, ei vaikka kirjoittaisi molempien nimet samaan hakuun.

Olisi ehkä eri asia jos kirjoittaisin blogia sen maan kielellä jossa asumme, eli saksaksi. Silloin olisi kenties helpompi alkaa etsimään tietoja ja kuvia - mutta silloinkin pitäisi ensin tietää edes se että kirjoitan koko blogia! Ja että kirjoitan sitä lempinimelläni! Munkaan nimellä ei löydy mitään muuta kuin samaiset sairaalan ilmoitukset, sillä olen Facebookissakin tyttönimelläni - jota moni muuten on ihmetellyt. Siihenkin on kuitenkin fiksut syyt: kaikki vanhat tutut jotka liittyvät vasta nyt Facebookiin löytävät mut helposti mutta kukaan uusi tuttu (ts. henkilö joka tuntee mut mun nykyisellä sukunimelläni) ei mua löydä ellen niin tahdo! Ha!

Sitten joskus kun pojat alkavat ymmärtää tällaisista asioista, saavat he tietysti itse päättää mitä blogilleni teen (jos tätä silloin enää edes olemassa on). Tällähetkellä tämä kuitenkin on tärkeä paikka kirjoitella ajatuksia (vaikkakin viimeisen reilun vuoden aikana toki vähemmän), laitella kuvia sukulaisia varten ja lueskella vanhoja muistoja. Nyt varsinkin Florianin kasvaessa on ollut hauska lukea miten se kehittyy kahden vuoden takaiseen Lucakseen verrattuna. Esimerkiksi puheen suhteen molemmat ovat näin 1,5-vuotiaina olleet täysin samalla tasolla - Mama, Papa sekä lisäksi yksi sana! Lucaksella se oli kala, Florianilla nenä...

Mä en siis koe mitään tunnontuskia vaikka tällaisia moraalisia vääryyksiä teenkin - kirjoitan asioita muista ihmisistä ja julkaisen kuvia joita nämä kyseiset henkilöt eivät itse ole valinneet julkaistavan. Kuten sanoin, isompina saavat itse sitten päättää kuinka kammottava asia tämä onkaan ollut. Siihen asti, yritän pysyä taas enemmän linjoilla! Stefan viettää kuitenkin juuri "talvilomaansa" ja kelit on hellineet (aina +25°C asti) niin hilijasta o! Pusii!

Bloggaaja, älä erotu!

Mammablogeissa on kierrellyt nyt muutaman päivän ajan leikkimielinen "Oletko supermammabloggaaja?"-testi. Tiesin jo ennen testin lukemista etten kuuluisi tähän kastiin mitenkään, koska vaikka luen paljon suomalaisia mammablogeja, en silti ymmärrä suurinta osaa kirjoittajien hehkutuksista jotain vaatetta tai tavaraa kohtaan.

Tänään tekstin kuvituksena toimii mustelmaposkinen (ei, en tiedä mistä se(kään) on peräisin) itse tosi siististi syövä aamupalasankari!

LAPSESI OMISTAA SEURAAVISTA TAVAROISTA:

[  ] Sophie the Giraffe

[  ] Ainun ensipupu

[x] Brion taaperokärry

[  ] SkipHop-leluja

[  ] Lamaze-leluja

[  ] BabyBjörn-sitteri

[  ] Mitä tahansa Färg&Form-merkkistä

[  ] Manduca TAI Tula

[  ] Stokken Tripp Trapp-tuoli

+ ainakin yhden vaatteen seuraavilta merkeiltä:

[  ] Polarn o. Pyret

[  ] Mini Rodini

[  ] Newbie

[  ] Pomp de Lux

[x] Me & I

Niin. Vaatteista en sano mitään, koska niistä olen kirjoittanut jo moneen otteeseen, esimerkiksi täällä. Paitsi että noi lasten "merkkivaatteet" on musta melko rumia, on niitä myös kaikilla. Musta on paljon kivempi että Lucaksella on erilaisia vaatteita kuin muilla, täällä paikalliset ihastelee suomalaisia kuoseja ja sitten taas finskeille on hauska näytellä paikallisia vaatteita!

Moni pitää noita suosittuja merkkejä tottakai kauniina, mutta en tiedä olisiko niitä kaikilla jos ne eivät olisi niin suosittuja. Jos esimerkiks Mini Rodinin kuosit koristaisivat jotain markettirutkuja, niitä tuskin bongaisi joka blogista. Eikö erilaisuus olekaan rikkaus? Olenko muka ainoa josta on kivaa kun jokaiselta ei löydy samanlaisia vaatteita kuin omalta beibiltä?

Tavarat ymmärrän paremmin, koska jos lukee monesta blogista paljon hyviä käyttökokemuksia jostain lelusta tai tarvikkeesta, on sellainen myös kiva ostaa kun tietää että ostos tuskin tulee olemaan turha! Esimerkiks noista Lamaze-leluista olen lukenut monta ylistystarinaa ja ihan hyvin voisin itsekin sellaisia ostaa.

Mutta ehkä se on se ero - mä ostaisin jonkun tavaran sen käytännöllisyyden vuoksi, joku ostaa niitä ihan vain siksi koska kaikilla muillakin on. Esimerkiksi taaperokärryä valitessani päädyin monia vaihtoehtoja punnittuani lopulta Brioon, koska siitä luin eniten hyvää ja se oli mun mielestä kaikista sievin.

MAMMABLOGGAAJAN ELÄMÄ JA TEOT

[  ] miehesi kulkee blogissa nimellä Isi tai Isimies

[x] olet naimisissa tai häät ovat vähintäänkin suunnittelutasolla

[  ] olet osallistunut ainakin yhteen mammamiittiin blogiurasi aikana

[x] kirjoitat blogiin kuukausikatsauksia lapsesi kehityksestä ("Mussukka 1 kk, Mussukka 2 kk jne.)

[  ] jos olet raskaana, kirjoitat tasaviikkopostauksia!

[x] ja vauvan synnyttyä tietenkin synnytyskertomuksen

[  ] olet toteuttanut blogissa vähintään yhden yhteistyöarvonnan

[  ] ...ja vähintään yhden kysymyspostauksen

[  ] teet Instaweek-postauksia

[  ] sinulla on meneillään laihdutuskuuri tai elämäntaparemontti

[  ] blogillasi on Facebook-sivu

Tämäkin on vähän huono mulle, koska en oikein nykyään enää tiedä kenelle tätä blogia itseni jälkeen eniten kirjoittelen - Suomitutuille vai teille muillekin "tuntemattomille" lukijoille! En mitenkään tietoisesti pyri välttämään mitään joka blogissa näkyviä juttuja, mutta en myöskään tykkää tehdä kaikkia asioita samanlailla kuin kaikki muut, ihan vain koska ne on in.

"0-8 pistettä: Aloittelija

Olet vasta pääsemässä bloggaamisen makuun tai välttelet tietoisesti äitibloggaajien kliseitä. Ehkä haluat kulkea omia teitäsi, ehkä et vain tiedä mikä on blogimaailmassa pinnalla juuri nyt. Aloita vaikka nyt ensiksi liittymällä Facebookin Äiti Bloggaajat-ryhmään - sieltä löytyy vertaistukea.

9-17 pistettä: Wannabe-mamma

Olet hoksannut muutaman blogimaailman kirjoittamattomista säännöistä, mutta vähän on vielä matkaa huipulle. Osaat jo tunnollisesti valokuvata kaikki ostoksesi ja postata blogiin, ja seasta löytyy sekä Polarn o. Pyretiä että Cittarin alepotkareita. Nyt vain äkkiä järkkäämään arvontoja ja blogimiittejä...

18-25 pistettä: Supersopuli

Olet äitibloggaajien eliittiä! Namedroppailet merkkien nimiä sujuvasti keskustelun lomassa ("Mussukka, älä tahraa niitä Rodineja!") niin ettei keneltäkään jää huomaamatta että teiltä löytyy kaikki tavarat jotka ovat tällä hetkellä in. Et löydä hetken rauhaa instaweek-postausten, kuukausikatsausten ja rakas joulupukki-näitä-kamoja-haluamme-seuraavaksi-kollaasien keskeltä. Pitäisikö jossain välissä muka ehtiä kirjoittaa jotain ihan tavallisiakin tekstejä...?"

Mähän keräsin pisteitä hurjat viisi, joka olikin musta ihan maksimaalinen summa! Testi oli siis tosiaan ihan leikkimielinen ja kieli poskessa tehty, mutta kyllähän se aika paljon kertoo - jos tahdot olla "eliittiä", sulaudu massaan, älä erotu!

Haha, mä olen enemmän kuin mielelläni täällä aloittelijakastissa ja hihittelen joka blogista löytyville blogimaailmassa pinnalla juuri nyt-asioille! Toki jos tahdotte antaa jotain palautetta joka ei liity eliittitavaroihin, niin kertokaa, kyllä mä kiltisti kuuntelen vaikka en välttämättä lupaakaan niin tehdä! Ciaoo!

Another Birthday!

Vuosi sitten Suomessa asuva, ala-asteelta asti tuntemani kaveri laittoi mulle Facebookin inboksiin osoitteen blogger.com ja käski pistää töpinäksi. Pohdin asiaa minimaalisen hetken ajan ja keksin pelkästään positiivisia puolia - kaikki kaukana asuvat läheiset saisivat lukea reaaliajassa meidän kuulumisia sekä Lucaksen kasvua ja nähdä siitä kuvia, lisäksi mulle jäisi paljon muistoja myöhemmille ajoille luettavaksi.

En ajatellut hetkeäkään "mitä annettavaa mulla on blogimaailmalle", ainoastaan sitä kuinka kiva olisi jos kaikki tutut saisivat säännöllisesti tietää varsinkin Lucaksen kuulumisia, ihan joka päivä kun ei satu Facebookit tai Skypet sopimaan yhteisiin aikatauluihin ihmisten kanssa. Mun pitkäaikaisimmalla kaverilla ei edes ole Facebookia... Joo, terkkuja Manseen, sua odotellaan edelleen!

Ensin kirjoitinkin pelkästään itseäni sekä tuttavia varten, mainostamatta blogia missään tai edes miettimättä muita lukijoita. Sittemmin mua alkoi kuitenkin kiinnostamaan muidenkin mielipiteet, jolloin aloin kirjoittamaan myös niitä tuntemattomia lukijoita ajatellen. Saatan silti kirjoittaa edelleen joitakin juttuja pelkästään muistoksi itselleni tai vaikka vertailukohteeksi Lucaksen mahdollista pikkusisarusta varten, joistakin taas ei välttämättä kukaan muu kuin esimerkiks mun kaverit saa hupia.

En tykkää laittaa Facebookiin kovin paljoa Lucaksesta kuvia, koska mulla on kaverilistalla jonkin verran sellaisia "lapsivihaajia", jotka eivät ehkä tajua että ei jotain muutakaan välttämättä kiinnostais aina lukea esimerkiksi niiden jokapäiväisestä kreisibailauksesta tai jatkuvasta matkan hehkutuksesta puoli vuotta etukäteen. Se on oma Facebook ja sinne saa laittaa ihan mitä lystää, mutta on ihanaa että mulla on tällainen ihan ikioma paikka jonne voi siirtää vaikka muistikortillisen kuvia päivässä, koska tänne ei kenenkään ei-kiinnostuneen tarvitse niitä tulla katsomaan.

Blogin kirjoitus on mulle tärkeä, ihana harrastus, mutta kun vaihtoehtona on joko viettää aikaa mun poikieni kanssa tai kirjoittaa, vie pojat voiton. Stefanin vapailla me vietetään yhdessä laatuaikaa, joka ei tarkoita sitä että toinen istuu tietokoneella ja toinen naputtaa läppäriä. Siksi kirjoitankin lähinnä silloin kun Stefan on duunissa ja Lucas nukkuu jonka vuoksi postaustahti ei ole mikään hurja, mutta kuten sanottu - tämä on vain harrastus, joka jää monen tärkeämmän asian taakse.

Parasta on tietysti se, että tämän kautta kaikki tutut, mukaanlukien jopa minun ihana mummoni, eli Lucaksen isomummo, saa täältä aina lukea meidän kuulumisia. Heti perässä tulee se, että saan itse tyhjentää päätäni myös sillä äidinkielelläni sekä tietysti te, meidän ihanat lukijat! Toivottavasti tämä pieni kääpiöblogi on tuottanut iloa jollekin - sukulaisille varmasti ainakin, mutta kenties myös muille!

Jos vaikutan välinpitämättömältä uusia lukijoita kohtaan niin se on väärä käsitys, kuulen mielelläni mielipiteitä myös muilta kuin vakkarilukijoilta ja olettekin kaikki lämpimästi tervetulleita seuraamaan meidän elämäämme! Kyselin lukijoiden toiveita juuri vähän aikaa sitten, mutta jos on taas jotain mielessä - postaustoiveita tai parannusehdotuksia, risuja tai ruusuja niin kertokaa ihmeessä. Prost seuraaville vuosille :) !

Muut kuvat on Stefanin reilu viikko sitten ottamia, tässä tämänaamuinen ihana yllätys joka mua herätessä odotti!