Kellokuvapäivä!

Aamulla Lucas herätti mut jokeltelullaan 7:40, 9 tuntia putkeen nukuttuaan. Jos se herää noin "myöhään", se ei enää syönnin jälkeen jatka unia, mutta jos se herää ennen seitsemää niin se syö ja nukkuu sitten vielä max. yhdeksään. Nyt se oli syönnin jälkeen jo ihan pirtee eikä muakaan enää väsyttäny, joten avattiin verhot mutta kellittiin sitten kuitenkin meidän sängyssä vielä jonkin aikaa. :)

HERÄTYYYYS !

  Lucas ja sen ihan ite tekemä kummitus haha.:D

 Yksi päivän sadasta jumppahetkestä nyt kun ne varpaat on löytynyt. :D

Kävin suihkussa niin että Lucas oli mukana kylppärissä sitterissä lelujensa kanssa. :D Käyn normaalisti illalla suihkussa enkä koskaan aamuisin ellei Stefan ole kotona, mutta eilen ei huvittanut. Suihkun jälkeen keitettiin kahvit, tehtiin aamupala ja Lucas kelli sohvalla mun vieressä leluillansa leikkien sillä aikaa kun mä join kaffet ja datailin. Otin Lucaksen ruuan sulamaan, peruna-kesäkurpitsaa ja parsakaalia namnam

Vaihdettiin päivävaatteet päälle ja leikittiin kunnes kello 10:15 Lucas söi maitoa, siis maman maitoa, ja mä nautin samaanaikaan ikivanhasta iki-ihanasta Cold Feet-sarjasta. Yleensä kun päivisin imetän katon Cold Feetiä dvd:ltä, Greyn anatomiaa koneelta tai sitten luen. Se kun ei yksinään mitään kovin jännittävää touhua ole ja Lucas syö yleensä 20-30 minuuttia kerralla, niin vähän tylsäks kävis ilman mitään muuta tekemistä. :D Iltaisin se syö yleensä siihen aikaan että telkkaristakin tulee jotain kivaa (eli vanhoja Greyn anatomioita).

 UHHH, IHANA TIROLINSOMELAINEN MIES MINÄ!

 Hirveen helppo pukea...

Sitten vain leikittiin ja puuhailtiin, kello 13:15 syötiin sosetta ja sen jälkeen kunnon satsi mun maitoa (soseet on edelleen vaan pikkulisänä, Lucas on ihan täysimetyksellä). Laitoin perunat kiehumaan, puettiin pihavaatteet päälle ja lähdettiin lenkille kello 14:15, samalla poikettiin kauppaan hakemaan maitoa jota ei kotona ollut kun ihan tippa jäljellä. Lucas nukahti kuitenkin vasta 14:45, siihen asti se vain kuunteli lampaansa hieman yksitoikkoista säveltä ja katteli mamaa.

 Tais vähän mennä jotain ohi... :D

 Kun mä avaan suun jo nyt niin ei varmasti mee ainakaan ruokaa ohi!

Lenkiltä palattiin kello 15:00 ja kannoin Lucaksen kylmään makkariin ja siirsin sen omaan sänkyynsä josta on kiva sit herätä, mahtuu kunnolla venyttelemäänkin! Mä heitin eilen pakkasesta sulamaan ottaneeni lohen päälle mausteet ja kermat ja pistin uuniin ja sillävälin levitin pyykit, tiskasin, siivosin ja mitä näitä nyt on. :D Tein perunamuusia lohen kamuks ja sit se olikin valmista, omnomnom (vihannekset unohtu heti kun vege on poissa ups)!

Sitten siivoilin vähän lisää, jumppasin, datailin ja söin ihania vitamiinipommikarkkeja! Huomasin kuinka paljon kello on ja avasin makkarin oven mut Lucas ei herännyt vaikka metelöinkin aikani joten mun oli pakko herättää se että päästäis sit yöunille normaaliin aikaan, kello oli melkein 18:30, eli melkein 4 tunnin unet se vetäisi. Sitten syötiin omenapersikkasosetta ja maitua tietty päälle ja oltiin niin tyytyväisiä että! :)

Iltapuuhiin päästiinkin siis vasta 19:45, normaalisti käydään aikaisemmin. Iltapesut, manteliöljyä, d-vitamiini-tippa, yöpuku päälle ja sitten ilman vaippaa sohvalle köllöttelemään pyyhe vaippana. :) Iso valo pois ja sit vaan unen odottelua ! Telkkarista olis tullu Purppuravirrat 2, mutta Lucas piti niin kovaa meteliä etten kuullu mitään, joten katoin puolella silmällä jotain dorkaa RTL:ltä, suuremmalla puolella seurustelin Lucaksen kanssa ja yritin rauhottaa sitä uneen.

Kello 21:50 alettiin syömään pitkä vika tankkaus ja aattelin et ehkä jospa kuitenkin kävis niinkun normaalisti ja se nukahtais nyt jo, vaikka nukkuikin niin pitkään ja pitkät päikkärit. No way, ei häntä väsyttänyt yhtään! Plus että illalta oli jäänyt yks ruokailukin välistä, sekin varmaan vaikutti, mutta ei se silti tissiä huolinut kun vasta sitten ihan lopussa, ja nukahtikin sitten siihen. Onneks, sillon kello oli 00:30 joka on kaukana sen nukkumaanmenoajasta joka normaalisti on siis viimeistään kello 23.

Tää oli tämmönen esimerkki kotipäivästä kun ei tehdä mitään erikoista. Kellonajat vaihtelee sen mukaan monelta Lucas herää ja monelta se käy päikkäreille ja herää niiltä (nyt se on nukkunut jopa alle viikon yli tunnin päikkäreitä), mutta muuten rytmi on nykyään aikalailla aina sama, vaikka käytäiskin tai oltais jossain muualla. Tosin vähän huono esimerkki ilman Stefania, mut oli nyt helpompi kun ei tarvinut olla ottamatta sitä kuviin mukaan. :D Mut nyt on munkin nukkumaanmenoaika jo ohi, gute nacht :*

Shopping!

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydille! Meillä alkoi Lucaksen kanssa siis yh-arki, ja tähän asti ollaan selvitty hyvin! Okei, Stefan on ollut seitsemän tuntia poissa, sen normaali duunipäivähän on 10 tuntia eli vähän huono nyt alkaa vielä leuhkimaan. :D Nomut kyllä mä uskon että me ehkä selvitään tästä ikävästä, mulla on sentään Lucas, Stefanilla on pelkät vanhat kaverit. Tosin ei niissäkään toki mitään vikaa ole, hulvattomia tyyppejä melkein kaikki. Anyway, mä sulatin vihdoin kanaa pakkasesta ja tein currykastiketta, Stefan ei tykkää currysta joten vähän hypin pöydille! :D Ei koskaan huvita kokata itselle eri ruokaa, joten teen tai tehdään jotain tarkoittaen jotain vegesafkaa. Tosta tänpäiväsestä riittää vielä huomiselle ja sit jos keskiviikkona ehkä lohta! Stefanilla ei tietenkään ole mitään mun lihansyöntiä vastaan (kunhan se on luomua), mua ei vaan huvita. :D

Koska Lucas herää hetkenä minä hyvänsä, laitan vaan vihdoin niistä ostoksista mitä ollaan tehty. Se Philipsin lahja maailmalle, maailman ihanin tehosekoitin, kotiutui siis jo ikuisuus sitten ja sitä käytetäänkin monta kertaa viikossa. Sillä voi tehdä memua hedelmistä, kastikkeita, soseita, pirtelöitä, anything is possible. Eniten käytän sitä Lucaksen soseisiin. Ainut huono puoli on se että sinne ei voi laittaa vähää kerrallaan, eli yhden annoksen tekeminen on mahdotonta.

Sitten, tilasin uuden ihanan hoitolaukun ! Koska meidän vaunut on myös semmoset ihanat ruskeakukkaiset, sopii tuo tietysti täydellisesti yhteen niiden kanssa. Ja se sopii sekä pojalle että tytölle, jos myöhemmin Lucakselle siukku tulisi. :) Olisin tahtonut jonkun kirjavan (ja varsinkin Stefan olis tahtonut, se rakastaa kaikkee kirjavaa :D) mutta ne oli Amazonissa alkaen 40 euroa joka on musta liikaa hoitolaukusta, onneks sitten löysin tommosen simppelin söpöläisen.

Tilailtiin myös vähän vaatteita (siitäkin on tosin jo aikaa), mä en tosin löytänyt kun yhden mekon, mutta Stefan oli sitten nakannut tilaukseen toisenkin mekon jonka sain sit ystävänpäivälahjaks tuitui ♥ Se oli ihan mun lemppari kun kateltiin, mutta koska se oli niin kallis niin en todellakaan olis tahtonut sitä mutta Stefan vetos siihen että ostan nykyään vaatteita hirmu harvoin, joka on ihan totta. Musta on paljon kivempi ostella Lucakselle, sen vaatteet on paljon söpömpiäkin! :D Ja kun panostaa kerralla vähän kalliimpiin vaatteisiin joka yleensä on tae laadusta niin eipähän hajoa heti ekasta päällelaitosta. Olin tosin vähän uhkarohkee, mulla on Benchin vaatteita entuudestaan kokoa S ja mietin nyt sit M:n ja L:n välillä ja kallistuin sit kuitenkin M:n, mut onneks se olikin hyvä. :D

Stefanille annoin tosiaan ystävänpäivälahjaks ihanan ison taulun siitä Hexenkopfilla, musta se oli superhieno ja kyl sekin tykkäs. Täällä toi ystävänpäivähän on vähän eri kuin Suomessa, täällä se on edelleen enemmän jenkkityylinen rakastavaisten päivä eikä ystävien. Nojoo, sekin oli jo ikuisuus sitten ja nyt mä kyllä lähen meneen ennenku eksyn taas ihan aiheesta ja ennenku Lucas herää. Lähen meneen, haha, siis aattelin lähtee ihan tohon kolmen metrin päähän keittiötä siivoomaan. :D Lucas löys myös eilen ensimmäistä kertaa varpaansa, siitä lisää joku päivä ahihihii se on niin hulvattoman näköstä touhua etten kestä mut egaaal nyt ciaooo :* !

Sunnuntaiblaa.

Mulle sattu tälläviikolla niinkin hauska juttu että pakko jakaa se teidän kanssa (ei saa kertoa Itävallan vakuutusviranomaisille), ihan vaan jotta saisitte vähän kuvaa tirolilaisten ystävällisyydestä josta jaksan mainostaa. Hain uutta reseptiä lääkkeisiini neurologilta (en ole siis psyykkisesti sairas vaan aivolohkosta on kaviolla potkaistu pala pois, kiitos rakkaat heppakullat) ja sanoin vastaanottovirkailijalle ettei mun e-card (sosiaaliturva, vähän niinkuin Kela-kortti) toimi, vaan mun pitää hakea korvaukset niistä sitten itse, maksan ne nyt kokonaan itse (mulla on yksityinen vakuutus siihen saakka kunnes saadaan Lucaksen touhut hoidettua jolloin myös mun e-card on taas aktivoitu, Lucas on vakuutettu Stefanin kortille). Itse vastaanoton omistaja Dr. Neurologi (ei mikään Dr. McDreamy mut tosi symppis) hengaili siinä myös ja ne yhdessä päivitteli että kun ne on niin kalliit ne lääkkeet kunnes virkailija sanoi että hei, mä kirjoitan tän reseptin mun nimellä niin saat ne halvalla, kysyen vielä multa että sopiiko. :D No tietysti sopii, kiitos. :D

Eilen kävin siis Maijan kanssa almost-sokkotreffeillä ja olipa hauskaa! :) Muistaakseni Katja mulle joskus sanoi että vaikka mamakavereiden kanssa onkin kiva jutella, on silti niin ihana välillä puhua jostain ihan muusta kun vauvoista ja se on ihan totta. Vaikka Lucas onkin ihanin ja tärkein asia koko universumissa, viettää sen kanssa kuitenkin suurimman osan ajastansa joten joskus tekee oikein hyvää puhua oikeasti muustakin kuin siitä miten se nukkuu, mitä se syö, mikä pistää sen kiukuttelemaan, mikä tekee sen iloiseksi (tokihan me Stefanin kanssa puhutaan paljon muustakin mutta ei sitä lasketa, no okei ei se olekaan mun sellanen kaveri :D). Mutta se mikä tekee myös olon taas euforiseksi on se jälleennäkemisen riemu, se ilo toisen pienillä kasvoilla. :) Ja omilla vähän isommilla, vaikka ei kauaa olisikaan poissa tulee noinkin pientä ihmistä silti valtava ikävä.

Ikävä iskee huomennakin, tosin vähän isompaa naamaa, tänään Stefanilla alkaa siis loma ja huomenaamulla se lähteekin sit ajeleen. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, ehkä jos St. Johannista kävis etsimässä uutta unihaalaria kun ei meinaa mahtua jalat taas kohta enää suoriks. :D Taaskaan, toi jäbä venyy ja paukkuu kasvamaan niin että hirvittää! Ei vaan, ei hirvitä, en malta odottaa että saan ottaa taas uusia vaatteita kohta käyttöön, tai no, oon ottanukin jo muutaman pienen 68:n. Lucaksen vaatekaappi on kyllä paljon siistimpi kun mun, kaikki on melkein värilleenkin jaettu, musta sen vaatteita on paljon kivempi järjestellä! Oikeestaan erittäin hyväkin, musta olis vähän ikävää jos mun pitäis kerran kuukaudessa etsiä itselleni kaapista isompia vaatteita kun ei mahdu päälle, ai kauhee.

Nyt Lucas on taas viihtynyt päikkäreillä jo kaks tuntia joten mä alan odottelemaan josko se kohta alkais heräilemään ciaoo :*

Koska Lucas repii hiuksia niin että sattuu, pidän niitä kiinni ja se sit roikkuu aina mun kaulakorussa. Kätevä kaulapanta.

Olen Lucas ja...

... katselen aina mitä mama tusaa.

 ... osaan mm. räpätä.

 ... tsekkailen mielelläni tarjouksia mainoslehdestä.

... minusta kielennäyttö on taas parin kuukauden tauon jälkeen hirmukivaa.

... on hauska ottaa itsestään kuvia.

... osaan käyttää molempia käsiäni ja harsotkin ovat edelleen hauskoja.

... isin kanssa on silti vielä hauskempaa.

Koska mun ajatus juoksee tällähetkellä yhtä lujaa kun ton hattara-aivon en kykene kirjottamaan mitään ja taidan siirtyä sen tavoin unimaailmaan jotta oon huomenna vähän tuoreempi. Lucas menee mummollensa pariks tunniks hoitoon siihen saakka kunnes Stefan tulee duunista ja mä lähden Wörgliin treffaamaan finski-Maijaa. :) Telkkarista tulee Saksan Suurin pudottaja, mun kaveri kutsuu mua edelleen nimellä Bob koska yks kesä mun piti ajottaa treffit arkipäivisin aina sen mukaan että olin himassa kun tuli Amerikan The Biggest Loser koska olin ihan rakastunut Bob Harperiin. :D Oon toki edelleen, nää Saksan treenaajat vaikuttaa ihan nössöiltä. Okei, ennenkun nää jutut menee ihan ilmapallojutuiks sanoo tää nössö ciaociaoo ja siirtyy sinne untenmaille :*

Zucchini !

 Lisääää, nopeutta!

Testattiin tänään ekaa päivää kesäkurpitsaa, oli namnamnamia. Muutenkin kuuluu kivaa, oon vihdoin löytänyt sopivan vauvauinnin jossa oli vielä tilaa :) ! Nojoo, se alkaa vasta toukokuussa mutta silti, kivaa. Lucas on sillon jo 7 kuukautta, outo aatella niin pitkän ajan päähän vaikka tällä ajannopeudella se on jo ihan kohta. Täällä oli tänään ihan kevät, joutu laittaan lenkille ohuemman takin. Onneks on vasta helmikuu niin ehtii tulla vielä lunta. Joku vuosi oltiin ekakerran jätskillä terassilla ilman takkeja tammikuussa, aurinko lämmittää täällä niin erilailla kuin Suomessa. Toki laskiessa istuu aina syömään tai juomaan mennessä hyvällä säällä terassilla, mut se on eri asia kun on laskukamat päällä ja muutenkin lämmin liikkumisesta.

Toinenkin asia minkä oon unohtanut kertoa - mun isi ja isoveikka tulee pääsiäisenä kylään :) ! Hauskaa, harmi vaan et se on tosiaan pääsiäinen niin Stefanilla ei varmasti ole vapaata, mut pitää kysyä jospa sen mamalla olis vapaata ja se ehtis hoitaa Lucasta niin voisin viedä ne ehkä laskeen hihi entiedä millon ne on ollu viimeks mäessä, kenties Lapissa joskus 90-luvulla. :D Ei kai sentään. Stefan myös sanoi että voitais kesällä mennä kahdeks viikoks Suomeen, apua, toivottavasti olis samanlainen kesä kun viime vuonna kuulemma oli ollut eikä semmonen hirvee helle. Tai sitten täytyy tulla ennen juhannusta, sillon on aina vielä viileempää, tai ehkä nimenomaan just juhannuksena koska sillon sataa AINA. Myös eräänä juhannuksena kun Iidan kanssa kaksin juhlittiin ja istuttiin terassilla toppatakit päällä eikä edes huomattu että sataa. :D

Mutta nyt Stefan tuli vihdoin duunista joten adiooos gute nacht :*

Terkkuja.

Huaa, vihdoin Lucas kävi päikkäreille, mikä ihana aamu meillä täällä onkaan ollut :D ! Se heräs jo vähän ennen kahdeksaa (johtuen siitä että se meni nukkumaan jo puoli kymmeneltä) ja yleensä jos se herää "niin aikasin" niin se ottaa pikkutirsat ennen iltapäivän mahdollisia pidempiä unia (jotka nyt tosin vaihtelevalla menestyksellä vaihtelee puolesta tunnista alkaen :D), mutta nyt ne tirsat jäi kun oli niin kiire pitää älämölöä ja puklata litrakaupalla. Missään asennossa ei ollut hyvä, mama oli ihan dorka eikä antanut edes katsoa telkkaria saatika tukehtua viltteihin ja harsoihin! Herra ei toki itkenyt, mutta se epämääräinen älämölö ei myöskään hivellyt korvia. Se puklas ensin yöpukunsa suoraan pyykkikasaan meneväks (sinne minne munkin vaatteita sitten sen puklaamina lensi), sen jälkeen yöbodynsa, sitten annoinkin sen olla vaippasilteen kunnes aattelin et ehkei siellä enää ole mitään puklattavaa - nääää ! Seuraava body oli alle minuutissa märkä. Sen jälkeen se saikin sitten olla ilman vaatteita siihen saakka kunnes silmät alko vihdoin lupsumaan. :D

Äööäääööääetsaaauttaamuaäääöööääöööääööääööää...

Nojoo, nää on näitä sen harvoja huonoja hetkiä joten en kyllä sais valittaa, mutta kun pakkohan teillekin oli tää tieto jakaa ettei taas joku kuvittele kuinka se on ihan synonyymi sanalle aurinko eikä koskaan mun hermoja kiristä. :D Mutta nyt kun istun tässä sohvalla yksin herkkisbiisejä kuunnellen tuore kahvi kädessä on mulla jo ikävä tota pientä ölisijää. Se osaa olla niin läsnä, enemmän kuin kukaan muu tuntemani henkilö. Ja kun se ei ole läsnä, tuntuu huone kovin tyhjältä ja hiljaiselta. Vaikka sen suusta ei vielä pitkään aikaan tule mitään viisasta ulos, osaa se silti ottaa koko huoneen haltuunsa sillä pelkällä älämölöllänsä, jokeltelullaan, naurullaan ja huulten pärisyttelyllään. En koskaan muuten tiennyt kuinka söpöltä moinen touhu näyttääkään toisen tekemänä, ja nyt veikkaan että moni aattelee tätä lukiessaankin edelleen että what the fuck mutta odottakaa jahka saatte oman Lucaksenne niin ymmärrätte, mun ajatus ei suinkaan ole muuttunut ihan hattaraks vaikka tommosen hattara-aivon kanssa aikaani vietänkin. :D

Se samainen hattara-aivo maisteli muutamana päivänä tosiaan sitä porkkanaa, mutta koska se oli myös niinä muutamina iltoina aivan uskomattoman kiukkuinen ja itkeä vollotti niin aattelin että annan pelkkää pottua ja olipas se sitten onnellinen ja nukahti seuraavana iltana taas normaalisti. Porkkana saattaa allergisoida ensisoseina joitakin vauvoja, mutta myöhemmin tarjottuna menee ihan normaalisti. Ei se välttämättä sen porkkanan vika edes ollut (ei sillä mitään muita oireita, esimerkiks ihottumaa, siis edes ollut :D), ne itkut tais olla ihan vaan sattumaa muiden tekijöiden vuoksi mutta sain siitä typerästä porkkanasta nyt päähänpinttymän enkä tiedä tahdonko kokeilla sitä nyt vielä, meidän harmoniseen iltarytmiin ei kuulu moinen sekoilu. :D Tai ehkä kokeilen taas sitten kun Stefanilla on loma haha. :D

Stefan on tosiaan vielä ens viikon duunissa ja sit sillä on reilun viikon loma! :) Tosin se lähtee neljäks päiväks Serfaukseen laskeen mut jää meille silti viis päivää. Vähän kurjaa toki että se lähtee mutta pakotin sen itse siihen joten en voi kitistä. :D Meinattiin eka että mekin oltais Lucaksen kanssa lähdetty mutta ei me jaksettukaan ja saa isi nyt sit nukkua vuorilla eikä laaksossa. Ehkä mekin sitten ens vuonna. :) Oltiin siellä siis viime talvi duunissa ja Stefan kiipes kaverinsa kanssa Hexenkopf-huipulle pari kertaa (lumikengät jalassa ja alastuloa varten lauta selässä) jonka ne nytkin sitten tahtoo tehdä. Ja saapahan olla rauhassa ilman meitä muutaman päivän, palata vanhaan arkeensa ja siihen kun kaikki oli vielä huoletonta ja helppoa haha. :D

 

Steve melkein huipulla ja Stefanin pikkujalanjäljet. :D

En ehtinyt/muistanut julkaista tätä ups mutta nyt Lucas on siis kyllä jo hereillä, ihana oma itsensä ja syönyt hyvin ja meidän täytyykin lähteä katsomaan Lena-serkkua ciaoo :*

Fasching!

Toissapäivänä oli Rosenmontag (ruusumaanantai) joka aloitti ihanan Faschingin, itävaltalaisen "laskiaisen". Tai no, oikeastihan Fasching alkaa jo marraskuussa ja liittyy aikaan ennen paastoa (Itävalta on katolinen maa), mutta me ollaan juhlittu aina maanantai ja tiistai (Faschingtiistai) ja niitä pidän tietysti tärkeimpinä päivinä. :D Fasching on karnevaali, joka juontaa juurensa jonnekin erittäin kaukaiseen historiaan mutta koska ketään ei kiinnosta minne niin jätän kertomatta. Sen sijaan voin näyttää lähempää historiaa ja paria viime Faschingia kuvien avulla. :) Voin laittaa myös muistakin kuvia kun en usko että kovin moni tänne eksyy. :D

2011 olin Stubaissa ja oltiin seitsemän Lumikkia ja yks kääpiö. Osa tytöistä oli ollu duunissa toi mini-dirndl päällä mutta mä en voinut koska olisin sotkenut sen ruokaa laittaessani ihan kokonaan (mun valkoiset kokkipaidat oli joka ilta aika hirveen näkösiä, onneks joka aamu sai uuden). Pääsin jo puoli neljältä, laskin kauhee kasa tavaraa mukanani sinne ravintolaan missä muut tytöt oli duunissa, vaihdettiin siellä vaatteet ja juotiin vielä pomon tarjoamia skumppia terassilla ennenkuin hypättiin gondoliin ja matkattiin ala-aseman après skihin bailaamaan. Sieltä suunnattiin illalla vielä keskustaan baariin, oli kyllä tosi hauska ilta. :D

Mites noi ripset ! :D

Mulle jäi vähän hämärän peittoon noi Intersportin poikien asut, niillä oli kaikilla tommonen kiva vihreä/kastelukannuteema. :D Noi naiset bongattiin après skistä, en tiedä kuinka kauan ne on noita tehnyt! Hans oli kamala nainen ja vielä kamalempaa tosta tekee sen että noi kaikki hirviövaatteet oli yhden työkaverin kaapista. :D

*

2012 olin Serfauksessa (ja autuaan tietämätön Lucaksesta :D) ja alettiin etsiä pukuja netistä tosi aikasin ja itsehän löysin sitten aivan ihastuttavan ilmestyksen, LUMIUKON! Ajattelin että sen kanssa olis helppo olla sekä duunissa että laudan päällä, mutta no way, se pää oli ihan katastrofaalinen! :D Säikäytin myös yhden lapsiparan, se luuli että oon nukke haha ja kun aloinkin puhua se melkein hyppäs seinälle. Illalla oltiin vaan meidän duuniporukalla vuorten keskellä ja oli kyllä ihan huippuhauskaa, syötiin ja juotiin hyvin ja laulettiin Singstaria. :) Ja seuraavana päivänä pukeuduttiin taas meidän ihaniin asuihimme asiakkaiden iloksi.

 

Iso Paha Susi-Lenka ja minä ja meidän baarin kauniit koristelut. :D

Juominen oli hankalaa, piti juoda pillillä silmän kautta :D

 Amppari-Anita ja Kipparikalle-Peter

Kohti ääretöntä ja sen yli-Björn :D

Illan inkkari-Lenka ja kamala transu-Stefan :D

Mä en muista mikä Jakob oli ... :D

Kana-Stefan ja Saw-Dominik.

Manni korjaili mun tanssissa vaurioitunutta päätä. :D

 Anja tais olla joku pirunmorsian. :D

Vielä joskus taas juhlitaan Faschingia samanlailla, tai no, toivottavasti ei ihan samanlailla. :D Tällähetkellä oon kuitenkin edelleen onnellisempi näin, mulla on ihania muistoja ja vielä ihanempi syy miksei seuraaviin vuosiin kuulu moinen päätön bailaus (haha miten oiva sanavalinta lumiukko olikin illalla ilman päätä). Ikävä vaan kaikkia noita ihania tyyppejä, luojan kiitos on olemassa Facebook! Mitä ihmiset teki ennen internetiä ja kännykkää? Etsi osotteita puhelinluettelosta ja toivoi että kirje löytää perille? Ihmisparat! Jopa mun 73-vuotias mummoni on Facebookissa, harmi vaan et kovin moni muu sen ikäluokasta ei varmaan edes osaa käyttää tietokonetta. :D

Mulla olis ollu enemmänki kuvia mutta se muistikortti on Stefanin mukana duunissa josta se kohta myös pääsee joten me aletaan Lucaksen kanssa tekeen nachopaistosta (tai kuten entinen poikaystäväni totesi: sipsipitsaa) omnomnom ciaooo :*