Florian 7 kuukautta

• Leluilla on mukava leikkiä — puristella, paukuttaa, pudotella ja maistaa. V
• Vauva osaa nostaa esimerkiksi pallon lattialta tai pöydältä. V
• Polvella hyppyyttäminen on monen vauvan mielestä mukavaa. V
• Lapsi oppii osoittamaan sormellaan asioita, joita hän haluaa tai joista hän on kiinnostunut. X
• Jos lapsen halutaan kiinnittävät huomionsa johonkin tiettyyn kohteeseen, onnistuu sekin kohdetta lapselle osoittamalla. V
• Lapsi oppii etsimään piilotettuja esineitä. V
• Jotkut lapset jo kokeilevat istuvaa asentoa. X
• Voimistuneet jalat kannattelevat lapsen painoa sen verran, että vauva saattaa pystyä seisomaan jonkin aikaa tukea vasten ja ”tanssimaan” tuettuna. V
• Käsien liikkeiden kontrollointi onnistuu jo melko hyvin; lapsi osaa esimerkiksi kiinnittää yhteen kaksi yksinkertaista esinettä ja erottaa ne jälleen sekä pitää itse kiinni mukistaan tai pullostaan. V

Florian on tällähetkellä liikkumisen suhteen täysin kuten veljensä samanikäisenä - "...on tuultakin nopeampi pieni mato, joka ryömii hetkessä paikasta toiseen.  Jo pelkästään olkkarissakin se vetää hillitöntä rinkiä, vaikkakin välillä rauhoittuu leikkimään myös lelujensakin kanssa. Lisäksi se nousee kokoajan myös konttausasentoon ja heiluttaa itseään melko epäilyttävän näköisesti, mutta eteenpäin ei vielä ole menty.". Konttaamista yrittäessä pettävät takajalat tosiaan alta, mutta onneksi ryömienkin pääsee niin kovaa, aina siihen asti kunnes jumiutuu jonnekin kurjaan paikkaan!

Rytmikin on aivan kuin suoraan samanikäiseltä Lucakselta napattu, paitsi että Florian syö päivällä kerran enemmän ja yöllä milloin sattuu. Tämä johtuu melko varmasti siitä että imetän edelleen, Lucas sai tässä iässä jo korviketta mun iho-ongelmieni takia. Aamulla Florian herää kaikesta mahdollisesta riippuen 6-8 välillä, aamupuuroa syödään 8-9 välillä, lounasta keskipäivällä, kolmelta välipalaa, 17-18 välillä päivällistä ja iltapalaa mahdollisimman paljon kello 19:30 jälkeen! Yleensä sitä ei kuitenkaan saa kovin pitkään venytettyä, koska puoli yhdeksältä Florian on aivan taju pois.

... joka taas johtunee siitä että herra tekee vihdoin ja viimein ensimmäisiä hampaitansa ja herää pari tuntia nukuttuaan raivoamaan. Muutama ilta on nyt mennyt niin että sitä on joutunut nukuttamaan uudelleen noin tunnin verran - ihan vain jotta se voi sitten taas pari tuntia siitä herätä syömään! Aloin jo aiemmin jättämään yöimetyksiä vähemmälle, joten en nyt mielelläni halua taas vain väliaikaisen tilanteen vuoksi rikkoa yksin nukahtamaan oppimista. Kyllä se joskus taas nukkuu, aivan varmasti!

Yöt ovat siis hampaiden vuoksi melkoista showta, mutta sen ansiosta päiväunet ovatkin sitten taas erittäin hyviä! Vaikka meteliäkin olisi, nukkuu Florian aina vähintään tunnin, välillä jopa kaksi, paitsi iltatorkkujen en anna venyä yli puolituntisiksi. Myös vaunuissa se alkaa viihtyä kokoajan pidempään - kunhan näkee ympärilleen, niihin se tosi harvoin nukahtaa. Muuten istuminen ei kiinnosta, siis vaunuja ja syöttötuolia lukuunottamatta, jos edes yrittää niin se vetää jalat suoriksi ja selän kaarelle!

Florianin ehdoton lempitouhu tällähetkellä on keinuminen jota se voisi harrastaa varmaan tuntitolkulla jos mahdollisuus olisi! Muita superkivoja juttuja on isoveljen kanssa riehuminen, ulkona nurmikon ja kukkien repiminen, kaikenmalliset piiloleikit ja suihkussa käyminen. Lucashan on aina vihannut suihkua vaikka tykkää kylpemisestä kovasti, saa nähdä miten käy Florianin!

Se on muutenkin edelleen tosi iloinen ja onnellinen pieni poika (päivisin siis, jospa yötkin pian taas helpottaa) jonka kanssa jopa perheen miehet mielellään viettävät aikaa - toisinkuin se ensikuukausien kaikesta suuttuva, sylissä roikkuva vinkuiita. Siihen verrattuna siis heräilen myös koko yön lähes mielelläni, mitä tahansa kunhan tänne ei enää muuta samanlaista beibiä! Ainoa mikä vähän riepoo on sen korviavihlova kiljunta ja karhun lailla rääyntä ellei jokin asia mene kuten hän haluaa, mutta sekin on pientä! Iloisia terveisiä meiltä!

Kevään ensimmäinen

Stefan ehti vihdoin viettää talvilomaansa reilun viikon verran - tai no, ei se vielä käyttänyt edes lomaviikkojansa vaan pelkkiä ylityötunteja villin talven jäljiltä. Toukokuu sillä on vielä melkoista hässäkkää uusien kokoonpanojen vuoksi mutta sitten pitäisi alkaa helpottaa, joka tarkoittaa tietysti helpotusta myös mulle!

Loma ei kovin lomalta sille tuntunut kun lähinnä aherrettiin pihan kanssa, se kun on remontin jäljiltä vielä erittäin karussa kunnossa kun eihän talvella voinut mitään tehdä, kiitos valtavien lumikinosten. Ehdittiin kuitenkin sen lisäksi tehdä kivojakin juttuja - esimerkiks käytiin ensi kertaa nelihenkisenä perheenä vaeltamassa!

Florian lähti retkelle täydellisellä moodilla - hyvin syöneenä ja uupuneena.

Ja viisi minuuttia käveltyämme se olikin umpiunessa!

Oltiin ihan tuossa kotivuorella, Wilder Kaiserilla, sieltäkin kun sentään löytyy vielä paikkoja joissa Stefan ei ole ehtinyt käydä! Heidän isihän on erittäin kova vuori-ihminen (talvet sukset selässä ensin ylös ja sitten laskien alas, kesät kiipeillen ja vaeltaen) joten Stefan ja veljensä viettivät suuren ajan lapsuudesta myös samalla tavalla.

Puolen tunnin voimatorkut otettuaan heräsi Puppakin iloisena!

Lukijoihin kun kuuluu myös ihan vain Tirolin maisemista kiinnostuneita: vasemmalla Kitzbüheler Horn, oikeista ei tietoa, jos joku muistaa niin jakakoon tietonsa. Appiukko joskus tarinoi kuinka jotkut vuoret on jo jotain Salzburgin puolella olevia, mutta en muista mitkä!

Evästauko pidettiin näin kivalla paikalla! Oli kyllä tosi karua vielä jokapuolella kun laakson vallannut vihreys ja vehreys ei ulottunut ihan noin ylös.

Lucaskin koki monia hurjan jännittäviä seikkailuja, ne jotka sanoo ettei ole varaa harrastaa: menkää metsään, jo se on leikki-ikäisen paratiisi!

Laaksossa lämpötilat ehtivät olla jo jopa yli 25 astetta ja mehän esimerkiks syötiin useampanakin päivänä terassilla. Floriankin on nykyään hyvä syömäkaveri, se kun on alkanut viihtymään sitterissä vähän pidempään - varsinkin jos saa mussuttaa jotakin, tässä taas yksi lempikaveri nimeltä kurkku! Tämä viikko sen sijaan on taas ollut säiden puolesta perustirolikevättä - sadetta, aurinkoa, sadetta, sumua, aurinkoa. Eikä tuleva viikko ennusteiden mukaan näytä yhtään sen vakaammalta, mutta Lucasta lainaten: ei haittaa! Kivaa alkavaa viikkoa myös muille!

Oma koti turhan kallis

Kuten mainitsinkin, meillä on tällähetkellä menossa jälleen uusi projekti, nimittäin tämän talon myynti ja uuden kodin etsintä josta toivottiin lisäinfoa. Ainakin vakkarilukijat tietää millainen elämänkatsomus mulla on - happiness is not a destination, it's a way of life. Ja jotta voi kokeilla olisiko mahdollista olla nykyhetkeä onnellisempi, täytyy välillä tehdä vähän isompiakin päätöksiä - oli se sitten ulkomaille muutto tai talon myyminen.

Meidän remonttihan sai monia monituisia yllättäviä käänteitä kuten vanhaa remontoidessa yleensä käy. Olimme varautuneet myös siihen, mutta emme niin suuresti mitä nyt satuttiin vaatimaan (esimerkiksi se koko alakerran lattian auki kaivaminen, katon uusiminen, seiniin rautapalkkien asennusta ja mitähän muuta). Kaikkia näitä kamaluuksia varten jouduttiin ottamaan iso lisälaina - ei siis mikään parin tonnin vaan lähes neljäsosa alkuperäisen päälle. Mietittiin tosin jo silloin että entä jos vain jätetään jotain tekemättä, mutta ajateltiin että tehdään nyt huolella ja jos tulee finanssiongelmaa niin on helpompi sitten myydä kun kaikki on perfekt!

Jokunenhan ajatteli että no, oma vikansa kun aloivat hulluttelemaan. Mutta kuka nyt haluaisi asua kodissa jossa ei viihdy? Tuskin kovin moni. Me emme hullutelleet, raha ei palanut timanttihanoihin tai kullattuihin ovenkahvoihin, vaan esimerkiksi energiaystävällisiin lämmitysmenetelmiin, jotka taas ovat sellaisia jotka hyödyttävät myös uutta ostajaa. Jo viime viikolla lämmitys sammutti itse itsensä pariksi päiväksi ja vesi lämpeni pelkän auringon voimalla - eli täysin ilmaiseksi!

Jotta keittiöstä saimme sellaisen kuten toivoimme sekä yhteydessä olohuoneeseen, piti uuteen tilaan laittaa kokonaan uudet putket. Ja koska kaikki putket ja johdot olivat jo 35 vuotta vanhoja, miksei sitten samalla vaivalla uusittu jokaikistä kun se olisi muutenkin kohta ollut edessä. En tiedä miten Suomessa, mutta täällä ainakin uusi, energiamyönteinen talo, sellainen josta tietää ettei sitä vuosikymmeniin tarvitse muuta kuin pintaremontoida, myy huomattavasti paremmin kuin vanha, öljylämmitteinen torppa jonka lämmitykseen saa vuodessa kulumaan kolminollaisen summan.

Lainan kuukausierä kohosi siis melko suureksi. Sekin vielä menisi, mutta lähes millekään ylimääräiselle ei sitten olisikaan tilaa. Kuten kaikki myös tietävät, mä en todellakaan ole mikään suuri rahankuluttaja joka shoppailee kaikki päivät (tai edes kerran kuukaudessa...), mutta joskus sitä haluaa kuitenkin ostaa muutakin kuin ruokaa tai jotain isoa - esimerkiksi lentolippujen tilaaminen äkkiaikataululla ei olisi mahdollista.

Miksi siis kuluttaa lasten lapsuusvuodet puolivalmiissa kodissa suurta lainaa maksellen kaikesta kivasta tinkien kun voi myydä koko talon, maksaa sekä oman että anopin lainat pois, ostaa sille asunnon ja saada vielä varsin mukavan starttisumman uutta, valmista, ihanampaa kotia varten. Niinpä, miksi, mutta silti joku niin sijainnin tai talon vuoksi tekee.

Meille tämä itse talo ei ole tärkeä eikä sijaintikaan juuri meille ole häävi. Nyt kun tätä myy niin sijainti on tietysti paras kaikista koska esimerkiksi dorkat saksalaiset dorkine rahoinensa ovat niin hulluina tähän alueeseen. Suomalaisten on ehkä vaikea käsittää miksi joku maksaa aivan tavallisesta talosta niin friikkejä summia ja onkin aivan eri asia tehdä talokauppoja täällä kuin Suomessa samanlaisella landella, täällä kun jo pelkän tontin hinta on 500-1500 euroa neliöltä.

Mutta että siinä muutama syy jonka ansiosta meitäkin kenties ymmärretään paremmin! Moni kun tuntuu ajattelevan että ihan kamalaa, miksi, mutta me ollaan vain ja ainoastaan innoissamme - ihana päästä sittenkin pois täältä, hihi! Saa nähdä minne me päädytään, ehdottomasti lähemmäs sivistystä ainakin. Jonkin aikaa pääajatuksena oli että muutetaan Innsbruckin lähelle ja siellä käytiin katsomassakin yhtä aivan täydellistä kotosta, mutta sitten Stefan ylenikin yllättäen töissä niin että me taidetaankin pysytellä vähän lähempänä.

Seuraavan kerran asumisista kirjoitellessa voin sitten kertoa millainen asunto meillä on haaveissa - jos on jotain kyseiseen aiheeseen liittyvää mielessä niin hep! Muista aiheista on tulossa mahdollisimman pian juttuja - kun vain joskus ehtisi, tätäkin kirjoitin varmaan viikon kun aina joku heräsi tai tuli kotiin. ;) Ja kohta herää taas Florian eli adioos!

Ps. Ehkä ainoa tänne jäävä asia jota täältä sitten jään kaipaamaan on meidän vastapäiset, ihanat naapurit. Talvella heidän isi rakensi pihalle suuren iglun, jolle Lucas aina nukkumaan mennessä halusi antaa ikkunasta pusun. Kerroin tämän heille ja iglun alkaessa murentua teki naapuri siitä Minionin jotta Lucaksella olisi vielä kivempi hyvänyöntoivotuskamu! How cute is that! :*

Florian 6 kuukautta

• Jokunen puolivuotias osaa jo kääntyä selältä vatsalleen. V
• Vauva tukee ylävartaloaan vankasti käsivarsiensa varassa ollessaan päinmakuulla. V
• Käsien koordinointi kehittyy, lapsi oppii taputtamaan. X
• Lapsi oppii siirtämään esineitä kädestä toiseen ja pitämään kiinni yhdestä esineestä samalla, kun hän kurottuu ottamaan toista. V
• Lapsi tekee kaikkensa päästäkseen liikkeelle joko pyörimällä, ryömimällä ja itseään vetämällä. V
• Vauva on kosketusherkkä. Hän erottaa toisistaan märän ja kuivan sekä kylmän ja lämpimän. V
• Tykkää leikkiä vedellä. V
• Vauvan muisti kehittyy ja yltää nyt noin kahden viikon päähän. ?
• Kiinnostus leluihin kasvaa ja vauva tutkii niitä entistä perusteellisemmin. V
• Tavaroiden heitteleminen lattialle on todella mukavaa, koska sillä on monia seurauksia. V
• Äänet ja äänteet kiinnostavat, mikä on tärkeä osa kielellistä kehitystä. V
   

Florianin syliriippuvuus alkoi pikkuhiljaa hellittää neljän kuukauden jälkeen ja pari viikkoa sitten uskalsin jo tännekin juhlia ettei sitä tarvitse kantaa enää ihan koko päivää. Iloisena voin todeta että tilanne menee kokoajan vain parempaan suuntaan! Nykyään se saattaa makoilla lattialla yli puolikin tuntia leluillansa leikkien ja hyväntuulisena höpötellen samalla kun esimerkiksi kokkailen. Ennen se viihtyi pöydällä, mutta nyt se on jo niin nopea liikkeissään etten uskalla pitää sitä niin korkealla.

Liikkeet on tosiaan nopeat (ja näyttävät...) ja kokoajan myös hallitummat! Ennen mahalta selälleen kääntyessään se kopsautti aina ensimmäisenä painavan päänsä lattiaan, nykyään sitä tapahtuu ainoastaan silloin jos Lucas antaa pikkuveljelle vähän kääntövauhtia... Florian pääsee nykyään myös ryömien eteenpäin mutta onneks ei vielä muuta kuin sohvalla, lattia ja alta luistava matto on vähän liian liukkaita. Lattialla se pyörii rinkiä masullaan ja selällään, työntelee itseään päkiöillä ympäriinsä ja nousee konttausasentoon, mutta ilmeisen kovasta halusta huolimatta eteenpäin ei vielä päästä!

Florianin kiinteiden aloitus tapahtui vähän vaille viisikuisena, jolloin se maistelu oli sen mielestä ihan kamalaa. Aloiteltiin siispä ihan hissukseen ja melkein kuukauden päivät siihen menikin että se pikkuhiljaa suopui ajatukselle, mutta nyt syöminen onkin ihan parasta ikinä (ylläolevassa herra hieman himoitsee bataattia)! Hedelmäsoseet oli alkuun kaikista pahimmat, mutta nyt nekin maistuu. Syödään jo viidesti päivässä ja parit maidot yöllä/aamuyöllä/aamulla (vähän vaihtelee milloin...) päälle ja välisnackseina se napostelee ihan itse omin kätösin esimerkiks kurkkua!

Nukkuminen on parantunut ihan koko talossa hurjasti ja Florian nukkuu nykyään melkein joka päivä yhdet tai kahdet puolen tunnin tirsat sekä usein yhdet pidemmät iltapäiväunoset. Tämä riippuu kovasti myös siitä, onko Lucas kotona/hereillä, koska isoveli on hieman äänekäs (varsinkin innostuessaan) ja pikkuveli taas melkoisen herkkäkuuloinen... Tirsojen ajaks me mennään melkein aina ulos Lucaksen kanssa jotta Florian saa nukuttua (= jolloin se on myös hyvällä tuulella), mutta ei se silti koskaan yli puolta tuntia nuku.

Pupan selkä on edelleen yhtä pitkä, koska jotkut bodyt ovat tällähetkellä jo kokoa 80! Toki ne on Lucaksen vanhoja eli pesussa pienentyneitä, mutta ihan uudetkin bodyt on oltava kokoa 74 kun taas housuista menee jopa 62 ongelmitta. Lähes ongelmitta sujuu nykyään myös vaunuilu (ainakin yleensä) mutta ei edelleenkään kovin kauaa kerralla, muuten loppumatkasta joutuu kantohommiin. Koska kaikki muutkin Florin ongelmat on helpottaneet, uskon että tämäkin on vielä joskus muisto vain! Se on nykyään aina niin iloinen ja aurinkoinen etten edes osaa valittaa enää mistään, koska ah, se nyt vaan on niiin ihana puolivuotias ♥ ♥ ♥ ! Vähintään yhtä ihanaa viikonloppua kaikille!

Viisi puolikasta

Meidän hurmaava esikoisemme, yhtä ihanalta isopapaltaan toisen nimensä perinyt Lucas Olavi, täytti toissapäivänä viisi kertaa niin paljon kuin samana päivänä puolivuotispäiväänsä juhlistanut pikkuveljensä. Kaksi ja puoli vuotta! Iiks ja kääks, nyt on ikioman postauksen paikka! Kuvat on valitettavasti vähän mitä on, koska Lucas ei oikein valokuvauksesta pidä - tai paremminkin: hän ei EHDI.

Millainen Lucas sitten onkaan? Päikkytäti juuri mainitsi sen olevan niin iloinen että on ihanaa miten joku onkin aina niin hyvällä tuulella. Ja se on kyllä täysin totta - Lucas on tosi elämäniloinen pieni poika! Ellei uhmakohtaus ole päällä (joita se ei päiväkodissa tietenkään saa) tai mami kiellä tekemästä jotain kivaa (esimerkiks ottaa kynät pois herran keksiessä seinän olevan hyvä piirustusalusta), on se aikalailla aina ihan huisin hyväntuulinen. Se on myös hurjan itsenäinen ja omatoiminen ja vaikka se "ITE, ITE" meinaa joskus hieman ärsyttää (esimerkiks jos se "IHAN ITE!" on piirtänyt koko ruhonsa tussilla täyteen viivoja), on se toisinaan myös oikea pelastus! Allaolevassa kuvassa hän on ihan itse hakenut housut kaapista ja pukenut ne, voitte kuvitella millainen sota täällä oli että ulos lähtiessä sain nämä "housut" herralta riisuttua.

Uhmaikä on ehkä juuri nyt syvimmissä syövereissään - ainakin toivon ettei tästä enää kovin paljoa alemmas porauduta! Se alkoi melko voimakkaana jo pitkän aikaa sitten, mutta silloin olisin kaivannut juuri sitä ärsyttävää "odota vaan, pahempaa on luvassa"-lausahdusta, koska hyvin paljon pahempaa todella oli luvassa! Onneks siihen on tottunut jo niin että osaa säilyttää hermonsa täydellisesti niissä aivan järkyttävissäkin tilanteissa, silloin kun mielessä tekee mieli nakata kakara ojaan ja juosta pois niin kovaa kuin jaloista lähtee - silloinkin sitä vain laskee kymmeneen ja selittää sen 597. kerran lapsiparalle miksei ole okei kävellä autotiellä ja miksi siihen kiellon jälkeen ei saa jäädä myöskään makaamaan.

Vaikka uhmakohtauksia saadaan edelleen useita päivissä ties ja mistä toinen toistaan hulvattomimmista syistä, mahtuu meidän päiviin myös paljon niitä Lucaksen iloiseks tekeviä asioita. Kaksi sen ehdotonta lempparia on piirtäminen ja lukeminen, samoin askartelu, maalaaminen ja muutenkin kaikki käsillä tehtävä on hauskaa ja niissä se viihtyy pidempäänkin keskittyneenä. Vesi on aina ollut sen mielestä ihanaa - paitsi suihku ja tukanpesu, ne on niitä maailman kamalimpia asioita. Kylvyssä ja uimassa se kuitenkin viihtyis vaikka kuinka pitkään!

Lucas on automies henkeen ja vereen, samoin eläimet on hyvin lähellä sen sydäntä. Niistä se tunnistaakin vaikka kuinka monta - just tossa satuin pistämään merkille eläinkirjaa lukiessamme että yhteensä 18 eläimestä se osasi nimetä kolmetoista, niistä kolme saksaksi (ja lehmä on edelleen "muu"). Se, kumpaa kieltä Lucas käyttää, riippuu jo ihan täysin siitä kenen kanssa se puhuu. Se muistaa että mamin kanssa ja skypessä jutellessa puhutaan suomea, isin, sen sukulaisten sekä muiden lasten kanssa saksaa. Toki se sekoittaa edelleen kieliä tosi paljon yhteen ja joukossa on muutama niitä keksittyjäkin sanoja, mutta pääasiassa se on kyllä tosi taidokas kaksi- ja puolivuotias joka vaihtaa kieltä lennossa hyvinkin nopeasti tarpeen niin vaatiessa.

Kielellisestä kehityksestä voin joskus kirjoitella ihan erikseen koska kuten olen monesti sanonut, kaksikielisyys on musta valtavan kiinnostava aihe ja haluan myös vertailla myöhemmin miten veljesten kehitys toisistaan eroaakaan. Oon varma että Lucas ihan kohta herää joten ennenkuin niin tapahtuu niin lopetan tähän että ehdin julkaistakin tämän! Meillä on ollut tässä edelleen vähän hässäkkää, varsinkin kun mun äitini oli täällä just melkein viikon. Tänään illalla Stefanilla alkaa viikon loma ennen enedeshaluatietääkuinkapitkää työputkea joten koitan ehtiä silloin kirjoittelemaan teille nuita rästijuttuja, Florianin puolivuotistarinat seuraa pian perässä! Heibba!

Unettomat Tirolissa

Voi, mistähän sitä edes aloittaisi! On tapahtunut niin hurjan paljon kaikkia - lähinnä kivoja - juttuja, että jos illalla on aikaa istua koneella, kuluu se joko niitä kivoja juttuja katsellen tai sitten kaikkia turhuuksia touhuillen. Muutaman edellisviikon ajan meidän päiväthän alkoivat Lucaksen toimesta jo kello viideltä, yleensä kuitenkin viimeistään puoli seitsemältä, joten illalla ei ymmärrettävästi ollut enää ihan terävimmillään!

Otin Lucakselta pinnat pois häkkisängystä, joten sehän nousi sitten aina heti ekalla kerralla herätessään. Eräänä aamuna se oli levittänyt kaakaojauhetta ympäri keittiötä ja itseään, joten en oikein uskaltanut jäädä enää "hetkeks köllimään" sänkyyn kun se tuli meitä herättämään ja jatkoi matkaansa. Aina se ei tosin tullut, kerran esimerkiks heräsin puoli kuuden aikaan siihen kun se imuroi olkkarissa. Kyllä, harkitsin erittäin vakavasti pinnojen takaisin ruuvaamista.

Pidin sen kanssa kuitenkin vähän palaveria ja nykyään se nukkuu noin kuuteen asti, jonka jälkeen tulee hissukseen meitä herättämään kuullessaan Florianin olevan hereillä. Nämä aamut on tosi vaihtelevia varsinkin nyt kun valoisaa on joka päivä aiemmin enkä todellakaan tiedä mitä kellojensiirto saa aikaan. Tuskin ainakaan mitään hyvää. Ja ei, sillä monelta se menee illalla nukkumaan ei ole mitään vaikutusta, kerran se kukkui melkein yhteentoista asti ja tsädääm - viiden jälkeen sirkus jälleen aukesi!

Asiaa ei toki parantanut yhtään se, että Florianin nelikuisena alkanut yöhulinointivaihe ei oikein ottanut rauhoittuakseen, päinvastoin vain pahentui siten että sen höpöttelyn sijaan se itkusteli ja rähinöi. Onneks nyt on alkanut näyttämään paljon paremmalta, viime yönäkin se heräsi vain kahdesti eikä ollut ollenkaan vihainen, tahtoi vain syödä ja nukahti pian uudestaan. Kylläpä olinkin tänä aamuna jälleen kuin uusi ihminen kun Lucas kymmentä vaille kuusi tuli kuiskailemaan olevansa hereillä.

Florian on myös kuin uusi ihminen - se viihtyy nykyään jopa yksin! Siis yksin! En nyt tarkoita ettäkö jätän sen kotiin kun lähden kauppaan, tottakai jonkun pitää olla kokoajan näköetäisyydellä, mutta ne ketkä ovat sen tavanneet voivat myös todeta että ei todellakaan ole sen tapaista viihtyä yksin leikkimatolla leluja katselemassa. Tai ylipäätänsä viihtyä jossain muualla kuin sylissä. Mutta kyllä, nyt se on tapahtunut! Pari kuukautta sitten kirjoitinkin että tuskinpa sitä ikuisesti pitää kantaa ja näin se päivä koitti, kannatti olla kärsivällinen!

Se on siis jo pari viikkoa ollut usein suopea muullekin paikalle kuin sylille eli uskallan jo sanoa että se kanniskelu on ohi. Nyt kun sen vuoksi olen opetellut käyttämään jälleen kahta kättä päivittäisissä askareissa sen yhden sijasta, olen myös tajunnut että olipahan melkoiset ensikuukaudet! Florian on aina ollut aivan ihastuttava, rakas pieni pallero, mutta sen kaltaista newbornia en kyllä toivo kenellekään jolla on jo yksi vilkas uhmainen kotona.

Ylläolevaan kuvaan voi kuvitella Lucaksen kyseisessä tilanteessa: "BABYY, ota kuukkua!". Mun molemmat ihanat muruset ansaitsevat ihan kohta ikiomat postauksensa, kun vain ehtisin! Meillä on tosiaan melkoinen härdelli täällä käynnissä, kun suunnitellaan tässä talon kanssa kaikenlaista kivaa, esimerkiksi siitä pois muuttamista! Niinpä, kauanpa me täällä viihdyttiinkin, mutta koska ilman tätä mahdollisuudet olisi niin paljon suuremmat ollaan päätetty että eihän me haluta näitä lasten lapsuusvuosia elää ikivelkavankeudessa ja finanssihuolissa.

Velkavankeudessa ei siis ole mitään vikaa, mutta jos se velka on niin suuri ja pitkäikäinen (kiitos remontissa ilmenneiden kaikkien hauskojen yllätysten...) kuten meillä, houkuttelee tietysti pienempi ja lyhyempi kivemmalla kodolla hyvin paljon enemmän. Saas nähdä mitä kevät tuo tullessaan, kirjoittelen myös talojutuista mahdollisimman pian lisää, nyt jään odottelemaan armasta miestäni kotiin! Jos jotakuta kiinnostaa joku tietty juttu niin toivokaa, lupaan kiireiltäni toteuttaa toiveenne, pusimuii!

Florian 5 kuukautta

• Vauva osaa nousta päinmakuulla suorien käsivarsien varaan, ja hän harjoittelee ahkerasti kääntymistä päinmakuulta selälleen. V
• Selällään ollessaan vauva pystyy nostamaan päätään sen verran, että hän ulottuu tarttumaan omiin polviinsa ja varpaisiinsa. V
• Jotkut lapset alkavat vähitellen ryömiä tai vetää itseään eteenpäin. X
• Esineen vaihtaminen kädestä toiseen onnistuu. V
• Esineeseen tarttumiseen vauva käyttää koko kättään, tai molempia käsiään, mutta irrottaa otteensa, jos hänen eteensä tuodaan jotain muuta kiinnostavaa. V
• Pitää toistosta ja tekee mielellään yhtä ja samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. V/X
• Osa erottaa toisistaan kolme esinettä muodon, värin ja koon perusteella. V
• Side omiin vanhempiin vahvistuu ja epäluulo vieraita ihmisiä kohtaan kasvaa. Lapsi iloitsee tutut kasvot nähdessään ja saattaa pelästyä tuntemattomia ihmisiä kohdatessaan. V
• Vauva on kiinnostunut peilikuvastaan, jolle hän usein hymyilee. V
• Hän kuuntelee mieluiten yksinkertaisia sanoja ja lauseita, laulua ja ”vauvapuhetta” ja vastailee mielellään kysymyksiin. V

 

Florian on jo pitkään osannut kääntyä kumpaankin suuntaan ja nostelee myös takamustaan mutta ryömimiseen ei vielä osoita sen enempää kiinnostusta. Selällään se viihtyykin ainoastaan jos joku tekee jotain hassua, mutta muuten se on vain masullaan, meidän syödessä se makaa pöydällä! Se ei edelleenkään viihdy hetkeäkään kauempaa yksin, mutta enää sitä ei tarvitse sentään kanniskella ympäriinsä kokoaikaa.

Aloitettiin soseiden maistelu viikko sitten, tähän asti selvittiin siis täysin täysimetyksellä josta olen hyvin iloinen. Ei me olla vielä ehditty maistamaan kuin porkkanaa (ihkaensikosketus yllä) ja kesäkurpitsaa, aloitellaan ihan rauhassa ja tutustutaan myös siihen lusikkaan, tämä aloitus tuli lähinnä sen vuoksi, ei ruokatarpeen sillä Florian on todellakin kasvanut vallan tarpeeksi! Tältä kuulta ei ole kuin pituus joka on 68cm, mutta nelikuisena paino oli jo (vaikka tyhjensi koko masun sekunti ennen punnitusta) 7180g, puh!



Florian on jälleen parantanut päiväuniaan entisestä ja saattaa nukkua jopa puolitoistatuntia kerralla (jolloin olen ihan paniikissa että onko se kipeä)! Mutta jos sille kehittyy joku rytmi kestää sitä riemua ehkä viikon verran. Edelleen välillä on päiviä että se ottaa yhdet puolen tunnin unet koko päivän aikana. Nyt olen tosin saanut sitä nukahtamaan myös jopa vaunuihin (pitkällisten lykkimisten ja laulelujen jälkeen), mutta ei se niissäkään pidempään nuku. Öisin herätään nykyään myös ihan miten sattuu ja välillä halutaan yrittää pysyä hereillä höpöttämässä (jolloin vaan käännän kylkeä ja annan sen jatkaa seurusteluaan yksin), nelikuisena alkanut hulinavaihe ei meinaa ottaa loppuakseen.

Kun Florian syntyi, samana päivänä kuin Lucas, ajattelin heti että onpa kätevää, Lucaksen vanhat vaatteet mahtuvat täydellisesti! Joopajoo, se on käyttänyt nyt sellaisia vaatteita joita Lucas piti vasta ensimmäisenä kesänään ja syksynään! Suurin osa on edelleen sen selän syytä, koska housuista menee vieläkin jotkut 56:t, mutta bodyt ja haalarit on oltava 68-74-kokoa. Mutta yksi sama niissä on ollut: Floriankin vihaa pukemista ylikaiken.

Vaunuilu ei siis edelleenkään ole mikään Florianin lempiharrastus enkä kovin kauas kotoa uskalla lähteä, mutta olen esimerkiks voinut hakea Lucaksen "päiväkodista" niin että Flori on vaunuissa! Edistystä! Toki selkänoja pitää olla koholla niin ettei se ole täysin makuuasennossa, mutta ennen sekään ei auttanut. Vaikka tämäkin beibe on joihinkin muihin tuholaisiin verrattuna edelleen sellainen helppo vauva, olen silti iloinen että vauvat on nyt tehty ja kohta meillä asustaa kaksi taaperoa! Siihen asti nautiskellaan vielä tästä kaikesta kitisevästä höpönassusesta, on se tällaisenakin niin kovin söpö ♥ !