Kiireinen tammikuu

Puhhuh! Ensin meillä oli viisi päivää vieraisilla minun rakas siskokulta ja hänen hurmaava nelivuotiaansa, minun kummityttöni Luna. Sitten oltiin yksi yö keskenämme ja seuraavana päivänä saapui minun armas äitini. Sitten minä tulin hyvin kipeäksi. Olenpa tainnut täälläkin mainita siitä, että ollessani kipeä en koskaan saa kuumetta vaan kituuttelen sellaisessa nuhayskässä ikuisuuden. Edes synnytyksissä lämpö ei ole noussut siitä 36 asteesta mihinkään joka on herättänyt hoitsuissa ihmetystä.

No, nyt nousi! Enpä todellakaan tiedä milloin mulla olisi viimeks ollut lämpöä ennen tätä, joten 39 asteen kuume oli erittäin raaka, varsinkin kun piti samaan aikaan pitää Florian tyytyväisenä. Korkeimmille voimille kiitos siitä että äiti oli edelleen silloin vielä täällä, koska se viihdytti Lucasta niin ettei sen sentään tarvinut kärsiä siitä tylsyydestä. Toki vähän harmi että loppupäivät menivät niin että mä makasin vain sohvalla, mutta aina ei voi voittaa. Onneks äiti tietänee että on tervetullut meille milloin vain ehtiikään, nyt kun meillä on niin ihanasti tilaa!

Tilaa on tosiaan edelleen reilusti, osaksi huonekalujen puutteesta johtuen. Viedessään mun siskon ja Luna-neidin Münchenin lentokentälle otti Stefan äitinsä mukaan ja he poikkesivat Ikeaan Saksan puolelle, koska siellä suuri osa tavaroista on halvempaa kuin Itävallan puolella. Mukaan tarttuikin esimerkiksi pari Kallaxia joista rakennellaan ihana kirjahylly meille, musta kirjat kun ovat yksi kauneimmista sisustuselementeistä! Pelastin ennen remonttia anopilta 21-osaisen valtavan kokoisen kirjasarjan jonka se meinas heittää mäkeen, ne sopii täydellisesti Kallaxin lokeroihin!

Mutta sisustuksesta lisää höpöjä myöhemmin, tämä oli nyt vain tällainen pikainen päivitys että elossa ollaan mutta tämän pidempää en ehdi tarinoimaan, kuvat ehdin ehkä pienentämään! Florian on edelleen samanlainen possu kuin ennen jolle ei juuri kelpaa muu kuin syli, joten näin iltaisin menee hetki ennenkuin saa kaikki asiat hoidettua. Milloinhan se huomaa että elämä on ihan kivaa vaikka ei oliskaan kokoajan mamin sykyssä? Noo, ei parane valittaa, onneks se on tyytyväinen edes silloin, voishan se kitistä vaikka kokoajan! Terveisiä talven keskeltä!

Florian 3 kuukautta

• Vauva tykkää kuunnella omaa ääntään, hän nauraa ja kehittelee jatkuvasti erilaista puheenpulputusta. V
• Hän käyttää monenlaisia ääniä ja ilmeitä tarpeidensa ja tunteidensa ilmaisemiseen. V
• Hän kuuntelee tarkkaavaisesti ja vastaa ääntelemällä, kun hänelle puhutaan tai lauletaan. V
• Tarttuminen esineisiin alkaa jo onnistua, kuten myös helistimen käyttö. V
• Vauva kurottautuu eteensä asetettuja esineitä kohti ja alkaa tarttua omiin vaatteisiinsa ja vetää niistä. V
• Katse kääntyy ääntä kohti ja tämä taito kehittyy nyt nopeasti. V
• Vauvan potkuihin tulee lisää voimaa. V
• Vauva osaa tehdä jo kahta asiaa yhtä aikaa, esimerkiksi imeä jotakin ja katsoa jotakin muuta. V
• Hän pystyy nostamaan päinmakuulla päänsä ja rintakehänsä maasta ja tukemaan itseään käsivarsiensa varassa. V
• Vauvan kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan kasvaa entisestään. Hän on utelias pieni tutkija. V
• Äänellään vauva leikittelee yhä ahkerammin ja rohkeammin. V
• Hymy kirvoittaa hymyn myös vauvan kasvoille, ääntely innostaa myös lasta ääntelemään.V
• Vauva kannattaa päätään käsistä kohotettaessa ja vatsallaan ojentaa lantiota, hänen kätensä ovat enimmäkseen auki. V
• Vauva nukkuu noin 14 tuntia vuorokaudessa.V/X
  

Florian on edelleen melko kova kitisemään jos asiat ei mene kuten hän haluaa, mutta nimenomaan kitisemään, se itkee kunnolla ainoastaan tosi nälkäisenä, autossa, vaunuissa, ulospukeutumisen loppuvaiheessa tai jostain muusta yhtä hyvästä syystä. Kuulostaa siltä että se muka kokoajan itkisi tai kitisisi mutta eijei, se on itse aurinko! Kunhan kaikki on tosiaan kuten herra haluaa, onneks se ei vaadi ihan kovin paljoa.

Nykyään päiväunet on tosiaan hieman paremmalla mallilla, vaikka usein onkin päiviä että niitä kertyy pätkissä maksimissaan yhteensä puolitoistatuntia. Rytmi vaihtelee miten sattuu, mutta nyt on jonkin aikaa ollut vakio että aamupäivällä otetaan aika kellontarkasti 30 minuutin unet ja iltapuolella vielä toiset samanlaiset. Mitä päivällä ja iltapäivällä tapahtuu, vaihtelee hurjasti. Välillä Florian saattaa repäistä ja nukkua melkein kaksi tuntia!

Syömisessä ei ole minkäänlaista aikataulua, edelleen 2-3 tunnin välein on nälkä. Paitsi öisin, koska öisin tietysti nukutaan. Viimeistään kympiltä jäbä on umpiunessa ja nukkuu heräämättä yleensä aamuun asti asti, riippuen monelta on nukahtanut, mutta pätkä on 8-11 tuntia. Paitsi öihinkin mahtuu tietysti poikkeuksia, esimerkiks viime yönä herra heräsi kolmelta, tahtoi syödä ja tämän jälkeen jutella! En ollut juttutuulella joten hänhän alkoi sitten esittelemään kuinka hän osaa kääntyillä masulta selälleen! En oikein ollut taitotuulellakaan joten ei nyt ole kuvia esitellä.

Mutta siis niin - Florian on aivan ihana epeli joka saa todellakin hymyn aina huulille, joko sitten silloin kun kuvittelee että se käy unille mutta sieltä paljastuukin ihana hampaaton virnistys tai sitten silloin kun joku ihan yksinkertainen asia naurattaa sitä hurjasti. Tai ei nyt naurata, ääneen se ei ole vielä nauranut mutta hymisee ja juttelee jo tosi kovasti! Se on myös tosi kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu ja varsinkin Lucaksen touhut on siitä huvittavia (paitsi silloin kun se on hieman väkivaltainen).

Florianilla on tosi pitkä selkä, koska bodyt ja unihaalarit ovat jo kokoa 68, muutama 62 enää mahtuu! Housuista sitten taas menee vielä parit 56:setkin! Anyhow, ainakin kaksi asiaa on jo paremmin: enää pikkupossua ei tarvitse kantaa koko päivää. Toinen: se yleensä viihtyy kantorepussa, joten päästään ongelmitta ulkoilemaan, Lucas joko pulkan kanssa tai vaunuihin teljettynä. Eiköhän se vielä joskus innostu myös vaunuilusta, onko kenelläkään muulla ollut vauvaa joka vihaa vaunuja, milloin on helpottanut? Vihaa mitä vihaa, niin kovin ihana se on silti ♥ !

Taikaterveiset

Tirolin talvi on siitä hauska, että koskaan ei tiedä millainen keli aamulla herätessä on. Tai millaiseksi se muuttuu tunnin sisällä. Jos se ei olisi niin yllätyksellinen ja vaihteleva, olisi se yllätys. Jos joku tätä lukeva sattui esimerkiks eilen olemaan tässä lähistöllä, koki hänkin sen aamupäiväisen lystin - ensin satoi vettä kaatamalla, sitten tuli hurja tuuli joka toi tullessaan myrskyisän räntä- ja lumipöllytyksen, hetken päästä paistoi aurinko ja puolilta päivin alkoi sataa lunta. Tämä kaikki viiden tunnin sisällä, ei huonosti!

Kuten kerroin, meillä vietettiin aivan lumeton, täysin musta joulu. Mutta mitäs sen jälkeen tapahtui - lunta saatiin kerralla (Tirolin tapoihin kuuluen) heti kahden kuukauden edestä! Ei voi ehkä edes enää sanoa lumisade, sillä se oli jotain paljon enemmän. Ja sitähän kesti kolme päivää aivan täysin taukoamatta. Vähän harmitti että Lucas sairastui juuri silloin, koska jouduttiin ihailemaan kasvavia hankia vain ikkunan takaa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä se oli sittenkin onni!

Kun lumisade vihdoin ja viimein kolmantena päivänä lakkasi ja taivas aukeni, esittäytyi edessä uskomattoman kaunis maisema. Tutut ja vakkarilukijat tietää että mä olen ehdoton talvi-ihminen. Nyt kuitenkin kun on kaksi puettavaa: yksi uhmainen pukemista inhoksuva taapero ja yksi aikalailla kaikkea vähänkin epämiellyttävää vihaava beibi, on se talven hehku ehkä vähän vähentynyt. Mutta tämä lumisade palautti hehkun takaisin. Hien pintaan nostava, yleensä 20-30 minuutin mittaiseksi venyvä pukemisrumba on jälleen kaiken sen huutamisen ja kiljumisen arvoista.

Kuten myös viimeksi mainitsin, kun lähtökohdat joululle ovat huippuhyvät, on jotain pakko mennä pieleen. Ja sehän tapahtui välittömästi aamulla - heti herättyään Lucas oksensi Stefanin päälle! Onneks se kuitenkin jäi ainoastaan siihen yhteen oksuun, mutta lämpö oli vähän normaalia korkeammalla (lopulta se nousi jopa yli neljänkympin, sairasteluista lisää myöhemmin). Muuten Lucas oli melkein normaali itsensä koko päivän, hieman väsyneempi johon vaikutti tietysti myös ne huuurjan monet, upeat lahjat!

Joulusta ja sairastelusta tosiaan myöhemmin, tässä kuitenkin edes vähän kuvia tästä meidän taikatalvesta! Toivotaan pian samaa myös eteläisempäänkin Suomeen, Lapissa on kuulemma jo ihan täysi talvi päällä!

Uudenvuodenpäivän aamulenkiltä palatessa jopa repussa matkannut Herra Herneprinsessa (saksaa taitavat: Floriania kuvaa täydellisesti sana Zicke, en tiedä miten sen suomentais yhtä hyvin) oli näin hyvällä tuulella!

Jopa Lucas tuli erittäin mielellään sisälle pitkän ulkoilun jälkeen, mutta kiukku iski kun mami tahtoi ottaa kuvan sen ihanista omppuposkista!

Keittiön (jossahan oli ennen makuuhuone) ikkunasta aukeaa tällainen maisema - vieläkö joku ihmettelee miksi vaihdettiin makuuhuoneen ja keittiön paikkaa? 

Kesällä mainitsin kuinka helposti sitä unohtaakaan miten kauniissa ympäristössä asuukaan. Sama mulla oli Suomessa - kuinka monen aamu siellä alkaa ikkunasta katsoen samalla huokaisemalla aahh, onpa täällä kaunista. Niinpä, tuskin kovin monen, koska ne maisemat siellä on niin itsestäänselvyydet. Ne maisemat, joita mä pääsen kerran, pari vuodessa ihastelemaan. En muista olenko kesän jälkeen muistanut huokaista kotona, mutta nyt ihan pysähdyin ja hymähtelin hetken itsekseni. Koska - niin, tuskin tarvitsee enää edes sanoja, ainakaan tällaiset mun kaltaiset talven ystävät. Tschüssii!

A very merry Christmas...

Houhouhouu, täällä ollaan! Oon kirjoittanut teille hirvittävän useasti - öisin, unissani! Se onkin ainoa aika jolloin mulla olis ihan oikeasti aikaa, mutta meidän talossa nukutaan öisin, ihan joka iikka (varsinkin minä). Tälläkin hetkellä mua odottais ties ja mikä tärkeämpi, mutta ajattelin että kaikki saa nyt tosiaan vielä hetken odottaa ja vihdoin ja viimein kerron kuulumisia ja laitan kuvia, koska aika harvan kanssa tulee esimerkiksi skypeiltyä! Suomen suunnilta kantautui vieno toive jostakin ihanasta joulupostauksesta, olkoon tämä sekamelska moinen!

Jos joku on jo ehtinyt pohtimaan johtuuko mun hiljaisuuteni eräästä syystä jota useammastakin blogista on syksyn mittaan jouduttu lukemaan, niin ehei, siitä ei ole kyse - meidän parisuhde voi varsin mainiosti! Samoin mitään kolmatta termiittiä ei todellakaan ole tulossa (never say never, mutta minä kyllä sanon, lapsiluku on täynnä) joka väsyttäisi tätä mamia. Väsynyt olen muutenkin erittäin harvoin, sillä Florian herää nykyään normaalisti maksimissaan kerran yössä, välillä vasta aamulla yhtäaikaa meidän kanssa!

Koska herra nukkuu yöt tosiaan niin mahtavasti, annettakoon sille anteeksi se että päivisin moinen touhu oli ennen sen mielestä täysin turhaa. Onneks nyt parin viikon sisällä se on alkanut oppimaan että päiväunet on sittenkin ihan kiva juttu, koska se on myös siten paremmalla tuulella ja viihtyy hetken myös jossain muualla kun kanniskeltavana. Aiemmin se oli ainut paikka missä se oli tyytyväinen, liikkuvassa sylissä. Ei siis riittänyt että esimerkiksi istui lattialla Lucaksen kanssa samalla jotain rakennellen, vaan häntä kantavan ihmisen piti liikuskella, tai vähintään seistä. Mutta sitten taas jos yritti tehdä samalla jotain järkevää, vaikkapa viikata pyykkejä, niin sepäs ei sopinutkaan!

Florian on kuitenkin ihan perustyytyväinen kaveri jos se on nukkunut ja kunhan asiat menee kuten hän haluaa. Lucashan oli varsin helppo beibi, joten tällaisessa sylipossuitkumaakarissa on ollut vähän totuttelemista, mutta kuten sanoin, onneksi se nukkuu öisin niin uskomattoman hyvin (pahoittelut, V & E...) että sen kanssa on melko harvoin hermo kireällä ja jos meinaa olla, niin sille ei tarvitse kuin vähän venyttää suupieliä niin sieltä tulee takaisin sellainen hymy joka sulattaa joka sydämen! Lucas taas ottaa vauvahelppouttaan nyt triplana takaisin, sen uhma sekoitettuna mustasukkaisuuteen on välillä aivan täysin käsittämätöntä, mutta yritän sen parhaita keksintöjä todistaessa vaan miettiä että ei tätä ainakaan vuosikausia kestä, pelkät vuodethan kuluu nopeasti!

Meidän joulu menee ihan rauhassa kotona, tänä vuonna anoppi tuleekin meille eikä toisinpäin koska meidän kodithan vaihtuivat. Porkkanalaatikko onnistui viime jouluna niin hyvin että tein täysin samasta ohjeesta nytkin, huomenna näkee suosiko onni toistekin. Perunalaatikkoa en edes yrittänyt koska se oli viimeksi niin katastrofi! Kenties tässä toimii ne vuosikaudet, ehkä se joskus onnistuu... mites siskokulta, yrititkö?

Stefanilla ei olekaan kuin huominen vapaa joten mä touhuan nyt äkkiä vielä loput hommat valmiiksi ja painun unimaan jotta herään pirteänä viettämään ihanaa jouluaattoa. Ja näin kun ajattelee, jotainhan on pakko mennä ihan pieleen, eikös! No, toivotaan tietysti että ei, lähtökohdat on kuitenkin ihan hyvät. Paitsi että meillä ei ole yhtään lunta. Hyvä jos edes vuorenhuiput valkoisina. Yllättävää. When you're still waiting for the snow to fall, doesn't really feel like Christmas at all... Noo, kyllä tuntuu, on näitä lumettomia jouluja tässä tullut jo muutama vietettyä. Ehkä sitten tammikuussa!

Oli miten oli, IHANAA JOULUA JOKAISELLE ♥ ! Täällä tosiaan ollaan ja teitä ajatellaan, tänne asti ei vain ajatus aina ehdi juosta! Eiköhän se tästä pikkuhiljaa, jos tuo pienempi tonttu nyt meinaa tosissaan alkaa viihtyä muuallakin kuin mamin sykyssä! Isot jouluhalit kaikille meidän koko poppoolta!

Pikkuprinssi

Adapteria muistikortille ei ole vieläkään löytynyt joten vaikka aikaa sattuiskin olemaan (no okei, ei sitä kyllä ole tai jos oliskin, mietin vaan kokoajan mitä pitäisi tehdä jolloin se tärkeämpi vie voiton) en saa aikaiseksi aloittaa mitään kun olen ilman kuvia ihan hukassa! Jaksoin joku aika sitten (oho, siitä onkin jo viikko...) vähän säätää läppärin kautta (jonka senkin palautan anopille anydaynow, meidän kummankin läppärithän on hajalla) joten on edes jotakin - kun en tosiaan kirjoittamaan ehdi niin toive oli että jospa edes kuvia joten voin tällä kertaa vilautella teille otoksia Florianista!

 

 

Florian oli ahkera vääntelemään naamaansa ja kurtistelemaan kulmiansa kunnes viiden viikon iässä myös se tapahtui. Hän hymyili ♥ ! Kesti viikon ennenkuin sain sitä edes taltioitua, koska kameran nähdessäänhän se tietysti heti vakavoitui. Nyt hymyt on kuitenkin jo ihan jokapäiväisiä eikä enää ihan vahinkoja, tällä viikolla se on jopa hihkunut!

 

Kukkuuuu, tervehtii Lucas aina kun soitetaan jollekin skypellä. Mutta enpäs taaskaan ehdi tähän hätään enää muuta koska Stefan tuli juuri duunista, kerroin sille heti siitä kamalasta uutisesta että suklaa on loppumassa maailmasta ja mistä se sitten leipoo kaakkuja johon hän vain totesi että eiköhän niiden hotlalla ole silti sitä varaa ostaa. Nojoo, kyseisen hotlan nähneet ehkä yhtyvät mielipiteeseen...

Nyt bai, mä en ihan totta enää tiedä mistä sitä adapteria etsiä kun olen mielestäni purkanut kaikki mahdolliset laatikot ja laukut missä se voisi olla, mutta ehkä pitää tästedes alkaa etsiä niistä mahdottomistakin paikoista! Huomenna juhlitaan Stefanin syntymäpäiviä ja ostin sille lahjaks älyluurin (siis ei mitään yliälykästä, konsultoin mun elektroniikkaveljeltä saman kuin sen 8-vuotiaalla pojalla on), oon dorkien dorka apua mitä meninkään tekemään! Heibba!

Kaksivuotiaan juhlapäivä

Koska meillä on ollut mun pienempien poikieni kanssa tänään ihan niinkin kiva päivä että Floriania piti taukoamatta kanniskella iltapäivästä aina siihen asti että se kahdeksalta vihdoin ja viimein ummisti silmänsä (se nukkuu yleensä tosi hyvin yöt mutta päivisin ottaa vain sellaisia minitorkkuja, tänään ei niitäkään joten tottakai väsyneenä kiukuttaa), jää myös tältä päivältä tämä mun oma, rauhaisa iltahetki väliin ja heitän teille tässä siivouksen lomassa pelkästään kasan Lucaksen synttärikuvia! Valikoin ja pienensin nekin jo ikuisuus sitten, mutta tänne saakka niitä ei vain ole ehtinyt saamaan koska meidän usb-laite on muuton jäljiltä jossakin hävöksissä, pahoittelen!

Florianin laskettu aika oli siis vain muutaman hassun päivän ennen Lucaksen kaksivuotispäivää, joten tuumasin jo aikoja sitten että synttärijuhlat on paras järjestää vasta lokakuun puolessa välissä, samaan aikaan kun poikien Suomimummokin miehensä kanssa on kylässä. Huhhuh, siitäkin on jo kuukausi, upsista, ai että on hauskaa ja aika vaan lentää ... Haha, sisäpiirivitsi, mutta aika todellakin on vaan lentänyt mutta kyllä meillä on silti oikeasti kivaa ollut! Olen saanut vienoja pyyntöjä että jos en ehdi kirjoittamaan niin josko edes kuvia saisi joten bitte schön!

Juhlittiin synttäreitä siis silloisella vielä-raksalla, nykyisessä kodissa, jonne näin vakava sankari saapui suoraan päiväunilta joten alkuun ei paljoa naurattanut!

Mutta jahka syömisten ja lahjojen makuun päästiin, alkoi unihiekat karista silmistä!

Sekä mun tilaamat viidakkokoristeet että Lucaksen kakun puhallus oli ihan melkein kuin suoraan elokuvista...

Mutta onneks lahjat olikin kuin suoraan parhaimmastakin leffasta! Imuri on ehkä maailman ihaninta totta, vihdoin mä saan imuroida ilman että Lucas roikkuu ja kiljuu kokoajan letkussa kiinni!

Pikkuveikan juhlaeleganssi löytyi Facebookin kirpparilta ostamastani 30-40 vaatekappaleen paketista joka on myös ollut aivan täydellinen ostos!

Mutta samainen veikka hyytyi kuteista huolimatta kesken bailujen, silloin se vielä jopa nukkui päivisinkin... Joojoo, parempi tottakai näin päin että edes öisin nukkuu!

Loppukevennys: mun äiti ja miehensä kävelivät pari kilsaa niiden majapaikalta juhlapaikalle ja Samihan kantoi tuon Muumi-matkalaukun tollain, saivatpahan vastaantulijat hilpeiksi!

Sellaiset synttärit, Lucas vähän muutti näköä niiden jälkeen kun napsasin siltä taas sen liuhuletin pois - tällä kertaa en enää vuodattanut kyyneleitä koska nyt se on huomattu, se todellakin kasvaa sekunneissa takaisin! Ja ei, tämä ei ole selfie vaikka kenties siltä näyttääkin... tosin ilman duckfacea. Kaikkien peruskiireiden lisäksi ollaan tehty myös erikoisempia juttuja, esimerkiks toissapäivänä Lucas kävi ihkaensimmäisessä Martinpäivän lyhtykulkueessaan!

Laitan joku päivä yleisiä höpönlöpökuvia menneiltä viikoilta, tämän piti nyt vaan keskittyä isoveikan synttäreihin! Ja te tutut ketkä ette ole Facebookissa: eipä sinnekään ole enempää kuvia herunut kun en tosiaan löydä sitä adapteria mistään eikä kamerassa ole usb-johdolle paikkaa, mikä tollo sekin! Vai pitäisköhän kuitenkin huijata että siellä on albumit pullollaan niin saatais teidätkin vihdoin sinne? Nyt Stefankin tuli duunista joten äkkiä vähän jatkamaan tavaroiden purkamista ja siivoilua niin voi viettää hetken laatuaikaakin, koitetaan palailla pikaisemmin ♥ !