Remppavinkkejä kiitos!

Vakkarilukijat tietää että meillä alkaa kesän korvilla suuuri remontti. Vaihdetaan anopin kanssa asunnot päikseen, mutta ennen sitä täytyy tehdä hurjasti kaikkea! Tällä hetkellä meillä on kova keittiöstressi, varsinkin Stefanilla, sille on erityisen tärkeää että keittiöstä tulee just eikä melkein täydellinen.

Kuva Freshome

Muut huoneet stressaa tietysti myös, mutta ei läheskään yhtä paljoa kuin keittiö. Kylppäri on ehkä seuraava murheenkryyni, mutta se ei ole onneksi ihan yhtä paha! Meillähän uusitaan tosiaan melkein kaikki joten edessä on melkoinen homma, vaikkakaan se sisustus ei häiriköi mun unia vielä mitenkään. Verhoja ja tyynynpäällisiä voi katsella myöhemminkin, mutta huonekalut olis kyllä kiva olla jo muuttaessa!

Kuva Xxxlutz

Nyt toivoisinkin teiltä vinkkejä - kirjoitteletteko itse omasta remontista tai sisustuksesta tai onko teillä joku suosikkiblogi josta käytte usein katselemassa juttuja? Entäs huonekalut (tai niiden asettelu) - onko jotain tosi käytännölliseks havaittua vinkkiä mitä lapsiperheessä kannattaa olla tai vastaavasti ei kannata olla? Mulle tulee vaatehuone joten en tarvitse mitään kaappeja, mutta entäs lastenhuone - onko joku löytänyt jonkun ihanan kaapiston/hyllykön joka on käytännöllinen myös lapsen kasvaessa?

Pieniä toiveita:

- ei kokovalkoisia koteja

- mutta ei myöskään mitään sateenkaarioksennusta

- vauva/taaperotalouteen sopivia materiaaleja

- ei tuhansien eurojen design-huonekaluja

- Ikea on okei

- ei mitään nahkaista tai mitään mikä näyttää nahkalta

- ei tapetteja, seinätarratkin ehkä vähän niin ja näin

- sohva mieluiten yli neljän istuttava

Vinkkejä saa antaa aivan mistä vaan, aina matoista sohvan kautta pakastimeen! Kokonaisia blogeja, pelkkiä yksittäisiä postauksia tai ihan vaan jotain linkkivinkkejä, kertokaahan ja mä kiitän jo valmiiksi! :)

Ihanassa Innsbruckissa

Eilen tapahtui melkoinen ihme - ensinnäkin, Innsbruckin tohtori oli paikalla ja toisekseen päästiin herran paikalle heti sisälle ehdittyämme vaikka oltiin etuajassa! Uudet lukijat sekä huonomuistiset vanhat: Lucaksella on synnynnäinen kurkunpään vika, laryngomalasia, jonka takia käydään aina Innsbruckin kurkkunenäkorvaklinikalla tähystyksessä. Eilen tohtori sanoi että vaiva on melkein kokonaan poissa eikä seuraavaan kontrolliin tarvitse mennä kuin vasta heinäkuussa, jee!

Innsbruck on mun mielestä yksi maailman kauneimmista kaupungeista (ellei jopa kaunein), se on tosi kompakti ja lepää ihanasti vuorien ympäröimässä laaksossa. Jos joku suunnittelee talviaikaan reissua johonkin Euroopan kaupunkiin, suosittelen aina Innsbruckia! Varsinkin joulun alla siellä on aivan ihana tunnelma kun joulumarkkinat valtaavat puolet kaupungista.

Käytiin samalla reissulla myös siellä Ikeassa vähän katselemassa ja löydettiinkin yksi sen näköinen keittiö joka miellytti molempien silmiä. Tollainen vaalea, maalaistalotyylinen olisi meidän kummankin mielestä kiva - se onkin yksi niistä harvoista jutuista mistä ollaan täysin samaa mieltä! Käytiin tänään keittiösuunnittelijalla ja saatiin aika ensi viikolle johon se suunnittelee pari mallia, jännää!

Ikeassa Lucas viihtyi hedelmähuvin voimalla mutta kotimatkalla iski väsy! Nyt jatkan iloitsemista - meillä sataa lunta! Tai mitälie räntää, mutta maa on jo valkoinen! Saa nähdä onko aamulla enää mitään jäljellä, tschüssiii!

Palasia viikolta

Taas hujahti yksi viikko ihan hetkessä ohi ja kuten arvata saattaa - edelleen ilman lunta. Käyn joka päivä tarkastamassa lähiviikkojen sään josko siellä näkyisi edes jotain muutosta tähän jatkuvaan aurinkoiseen kevätilmaan ja tänään sain vihdoin yllättyä positiivisesti!

Tämähän ehtii muuttua vielä tuhat kertaa tässä tulevan viikon aikana mutta voi kunpa saataisi edes maa valkoiseksi! Normaalistihan me ollaan tähän aikaan vuodesta saatu nauttia valkeasta talvesta jo jonkin aikaa, esimerkiks viime tammikuussa meillä oli lunta jo näin paljon:

No, ei auta itkut, toivottavasti se ehtii tulemaan ennen kevättä! Jos jotain positiivista tästä lumettomuudesta täytyy keksiä, niin ainakin se, että Lucaskin alkoi vihdoin kävellä myös ulkona! Ihan yllätyin kuinka yleistä (tein aikalailla tutkimusta) on että jos lapsi oppii kävelemään talvella, ei se välttämättä silti suostu kävelemään koko talvena muuta kuin sisällä, ulkona liikkumismuoto on konttaus, joillakin jopa sinne kesään saakka.

Oho! Se on myös hirvittävän nopea, eilen se yritti juosta ohi kävelleiden koirien perään (jotka on sen suuri rakkaus, vuhvuh) ja suuttui aikalailla kun jouduin nappaamaan sen syliin ettei näin olisi käynyt, lenkkeilijöitä hieman nauratti sen karjunta!

Viikkoon mahtui muitakin juttuja, esimerkiks yksi mun sydäntä särkevä asia - saatiin katsottua Prison Break loppuun! Yhyy! Stefan osti aiemmin itselleen The Walking Deadin ekan kauden, mä vihaan kaikkea mikä liittyy just esimerkiks joihinkin dorkazombeihin tai vampyyreihin, mutta katsoin ekaa jaksoa puolella silmällä kunnes mun oli pakko mennä katsomaan sitä ihan molemmilla silmillä, se oli ihan superhyvä ja jännä! Nyt ollaan katsottu neljä jaksoa ja mä olen koukussa, hurjaa! Itkin myös heti toisessa jaksossa, yllättävää...

Joku on saattanut miettiä että miksi kuvat on edelleen yhtä huonoja vaikka meillä on ollut se uusi kamera jo jonkin aikaa. Nojoo, kuten viimeksi mainitsin, Lucaksesta on vähän hankala ottaa kuvia koska se ei oikein pysy paikallaan jonka vuoksi en ole jaksanut vieläkään opetella sen kameran käyttöä. Mua ei kiinnosta kuvailla mitään kukkasia joten ehkä mä opettelen jos Lucas joskus tosta rauhottuu ja alkaa mun malliks! Ylhäällä videokuvaa siitä minkälainen se nykyään yleensä aina on kameran huomatessaan, ehkä ymmärtänette paremmin.

Ainiin, sain kokea myös hilpeitä hädänhetkiä kun lukitsin yksi aamu itseni ja Lucaksen pihalle! Meillä on avain kiinni aina ulko-ovessa sisäpuolella ja kun laitoin oven kiinni, jäi kahva mun käteen ja avain kääntyi jotenkin ihmeellisesti lukkoon. Makkarin ikkuna oli puoliksi auki ja yritettyäni puoli tuntia saada sitä auki oli todettava että ei mussa ole Scofieldin vikaa, varsinkin kun ammattitappajien sijaan häiriköimässä oli karkaileva taapero joka oli kyllä varmasti niitäkin pahempi!

Stefan on kadottanut kotiavaimensa jokin aika sitten, mutta onneks anoppikin on duunissa tossa 500 metrin päässä joten ei ollut pitkä matka hakea avainta. Taas yksi positiivinen puoli yhteisasumisessa! Naapurin ihana pappakin olis tosin pelastanut, se kun näki mut aiemmin murtohommissa ja kun tulin avaimenhakureissulta yritti se huudella meitä niille kahville eikä meinannut ymmärtää että me päästään jo sisälle.

Eipä meille sen kummempia kuulu! On ihanaa kun Stefanilla hellitti duunissa kiireet, sillä on taas normaalit kaksi vapaata ja se myös käyttelee nyt ylityötuntejaan tulemalla aina aikaisemmin kotiin. Huomenna meillä olis tohtori Innsbruckissa, JOS on... Soitin jo perjantaina mahtaako herra olla paikalla ja lupailivat kyllä mutta soitan vielä aamulla ettei tarvitse taas turhaan ajella. Ajateltiin käydä samalla Ikeassa katselemassa vähän keittiöitä, vaikkakaan en usko että me sieltä keittiötä tilataan mutta aina voi löytää ideoita!

Nyt jään odottelemaan josko Lucas kohta heräilisi, sitten taidetaan lähteä käymään Ellmaussa kun on taas vaikkakin valitettavan keväinen, mutta kuitenkin ihanan aurinkoinen ilma. Ensi viikosta on tulossa kiva, koska ollaan vihdoin saamassa remonttiin liittyviä kustannusarvioita ja saadaan taas mietittyä asioita eteenpäin! Tykkääkö joku muukin kuin mun siukkuni näistä kuulumispostauksista - kertokaahan jos ei miellytä! Nyt ciaooo!

Bloggaaja, älä erotu!

Mammablogeissa on kierrellyt nyt muutaman päivän ajan leikkimielinen "Oletko supermammabloggaaja?"-testi. Tiesin jo ennen testin lukemista etten kuuluisi tähän kastiin mitenkään, koska vaikka luen paljon suomalaisia mammablogeja, en silti ymmärrä suurinta osaa kirjoittajien hehkutuksista jotain vaatetta tai tavaraa kohtaan.

Tänään tekstin kuvituksena toimii mustelmaposkinen (ei, en tiedä mistä se(kään) on peräisin) itse tosi siististi syövä aamupalasankari!

LAPSESI OMISTAA SEURAAVISTA TAVAROISTA:

[  ] Sophie the Giraffe

[  ] Ainun ensipupu

[x] Brion taaperokärry

[  ] SkipHop-leluja

[  ] Lamaze-leluja

[  ] BabyBjörn-sitteri

[  ] Mitä tahansa Färg&Form-merkkistä

[  ] Manduca TAI Tula

[  ] Stokken Tripp Trapp-tuoli

+ ainakin yhden vaatteen seuraavilta merkeiltä:

[  ] Polarn o. Pyret

[  ] Mini Rodini

[  ] Newbie

[  ] Pomp de Lux

[x] Me & I

Niin. Vaatteista en sano mitään, koska niistä olen kirjoittanut jo moneen otteeseen, esimerkiksi täällä. Paitsi että noi lasten "merkkivaatteet" on musta melko rumia, on niitä myös kaikilla. Musta on paljon kivempi että Lucaksella on erilaisia vaatteita kuin muilla, täällä paikalliset ihastelee suomalaisia kuoseja ja sitten taas finskeille on hauska näytellä paikallisia vaatteita!

Moni pitää noita suosittuja merkkejä tottakai kauniina, mutta en tiedä olisiko niitä kaikilla jos ne eivät olisi niin suosittuja. Jos esimerkiks Mini Rodinin kuosit koristaisivat jotain markettirutkuja, niitä tuskin bongaisi joka blogista. Eikö erilaisuus olekaan rikkaus? Olenko muka ainoa josta on kivaa kun jokaiselta ei löydy samanlaisia vaatteita kuin omalta beibiltä?

Tavarat ymmärrän paremmin, koska jos lukee monesta blogista paljon hyviä käyttökokemuksia jostain lelusta tai tarvikkeesta, on sellainen myös kiva ostaa kun tietää että ostos tuskin tulee olemaan turha! Esimerkiks noista Lamaze-leluista olen lukenut monta ylistystarinaa ja ihan hyvin voisin itsekin sellaisia ostaa.

Mutta ehkä se on se ero - mä ostaisin jonkun tavaran sen käytännöllisyyden vuoksi, joku ostaa niitä ihan vain siksi koska kaikilla muillakin on. Esimerkiksi taaperokärryä valitessani päädyin monia vaihtoehtoja punnittuani lopulta Brioon, koska siitä luin eniten hyvää ja se oli mun mielestä kaikista sievin.

MAMMABLOGGAAJAN ELÄMÄ JA TEOT

[  ] miehesi kulkee blogissa nimellä Isi tai Isimies

[x] olet naimisissa tai häät ovat vähintäänkin suunnittelutasolla

[  ] olet osallistunut ainakin yhteen mammamiittiin blogiurasi aikana

[x] kirjoitat blogiin kuukausikatsauksia lapsesi kehityksestä ("Mussukka 1 kk, Mussukka 2 kk jne.)

[  ] jos olet raskaana, kirjoitat tasaviikkopostauksia!

[x] ja vauvan synnyttyä tietenkin synnytyskertomuksen

[  ] olet toteuttanut blogissa vähintään yhden yhteistyöarvonnan

[  ] ...ja vähintään yhden kysymyspostauksen

[  ] teet Instaweek-postauksia

[  ] sinulla on meneillään laihdutuskuuri tai elämäntaparemontti

[  ] blogillasi on Facebook-sivu

Tämäkin on vähän huono mulle, koska en oikein nykyään enää tiedä kenelle tätä blogia itseni jälkeen eniten kirjoittelen - Suomitutuille vai teille muillekin "tuntemattomille" lukijoille! En mitenkään tietoisesti pyri välttämään mitään joka blogissa näkyviä juttuja, mutta en myöskään tykkää tehdä kaikkia asioita samanlailla kuin kaikki muut, ihan vain koska ne on in.

"0-8 pistettä: Aloittelija

Olet vasta pääsemässä bloggaamisen makuun tai välttelet tietoisesti äitibloggaajien kliseitä. Ehkä haluat kulkea omia teitäsi, ehkä et vain tiedä mikä on blogimaailmassa pinnalla juuri nyt. Aloita vaikka nyt ensiksi liittymällä Facebookin Äiti Bloggaajat-ryhmään - sieltä löytyy vertaistukea.

9-17 pistettä: Wannabe-mamma

Olet hoksannut muutaman blogimaailman kirjoittamattomista säännöistä, mutta vähän on vielä matkaa huipulle. Osaat jo tunnollisesti valokuvata kaikki ostoksesi ja postata blogiin, ja seasta löytyy sekä Polarn o. Pyretiä että Cittarin alepotkareita. Nyt vain äkkiä järkkäämään arvontoja ja blogimiittejä...

18-25 pistettä: Supersopuli

Olet äitibloggaajien eliittiä! Namedroppailet merkkien nimiä sujuvasti keskustelun lomassa ("Mussukka, älä tahraa niitä Rodineja!") niin ettei keneltäkään jää huomaamatta että teiltä löytyy kaikki tavarat jotka ovat tällä hetkellä in. Et löydä hetken rauhaa instaweek-postausten, kuukausikatsausten ja rakas joulupukki-näitä-kamoja-haluamme-seuraavaksi-kollaasien keskeltä. Pitäisikö jossain välissä muka ehtiä kirjoittaa jotain ihan tavallisiakin tekstejä...?"

Mähän keräsin pisteitä hurjat viisi, joka olikin musta ihan maksimaalinen summa! Testi oli siis tosiaan ihan leikkimielinen ja kieli poskessa tehty, mutta kyllähän se aika paljon kertoo - jos tahdot olla "eliittiä", sulaudu massaan, älä erotu!

Haha, mä olen enemmän kuin mielelläni täällä aloittelijakastissa ja hihittelen joka blogista löytyville blogimaailmassa pinnalla juuri nyt-asioille! Toki jos tahdotte antaa jotain palautetta joka ei liity eliittitavaroihin, niin kertokaa, kyllä mä kiltisti kuuntelen vaikka en välttämättä lupaakaan niin tehdä! Ciaoo!

Newborn vs. taapero

En ole koskaan uskonut sitä että Osama bin Laden olisi kuollut ja viime viikkojen aikana olenkin saanut siitä varmistuksen. Joku on nimittäin vaihtanut meidän kiltin vauvamme ihan oikeaan terroristiin ja taaperon saamasta koulutuksesta päätellen epäilen vahvasti Al Gaidan olleen asialla.

Pieni vauva makasi kiltisti sohvalla, katseli suurilla silmillään ja väläytteli välillä söpöä, pikkuruista hymyään. Jos sen jätti paikkaan A, löytyi se myöhemmin samasta paikasta, aina siihen asti kunnes se oppi ensin kääntyilemään, sitten ryömimään ja lopulta nousemaan kaikkiin paikkoihin joihin sillä ei olisi ollut mitään asiaa.

Taapero taas pystyy olemaan paikallaan ainoastaan nukkuessaan. Selällään makaaminen onkin yksi pahimmista asioista mitä on olemassa. Vieno hymy on vaihtunut hullun virneeseen ja kovaan ääneen nauramiseen, joka se on tosin hulvatonta kuunneltavaa.

Pienen vauvan kanssa oli helppo laittaa ruokaa, sillä se oli pitkiäkin aikoja tyytyväinen ainoastaan lattialla makoillessaan ja leluja tutkiessaan. Taaperon kanssa kokkaaminen on lähes mahdotonta, koska Lucaksesta on tullut aivan järkyttävän huomionkipeä ja jos erehdyn poistumaan keittiöön yli minuutiksi, tulee se kitisten roikkumaan lahkeeseen, paukuttamaan kaapinovia ja repimään seinätarroja sekä lattialistaa irti. Lattialistaa! Kuka tekee sellaista!

Pikkuvauva ei ymmärtänyt sanoja lainkaan, mutta sille ei myöskään tarvinut sanoa ei, koska se ei koskaan tehnyt mitään kiellettyä. Jopa meidän kaksikielinen taaperomme ymmärtää valtavasti, mutta kieltäminen kaikuu kyllä täysin kuuroille korville. Se tietää tasan tarkkaan mitä se ei saa tehdä ja sellaista tehdessään ei tarvitse sanoa kuin Lucas ja kävellä sitä kohti niin se alkaa hihkumaan! Siis hihkumaan!

Olin jo unohtanut sen että pienet vauvat eivät oikein nukkumisen ja syömisen lisäksi tee muuta kuin makoilevat vaikuttaen söpöiltä ja viattomilta, kunnes tapasin kaverin beibin. Muistiini palasi myös se aika, jolloin vauva ei tosiaan ikinä tehnyt mitään mitä ei saisi tehdä jonka vuoksi sen ei myöskään tarvinut oppia miksei jotain kannata tehdä.

Taapero sen sijaan vaikuttaa melko itsetuhoiselta yrittäessään juosta upottavalla sohvalla ja sieltä pudotessaan sitä luulee että se olisi oppinut ettei niin kannata tehdä. Väärin, hetken itkun jälkeen sama toistuu uudestaan. Milloin se vaihe tulee jolloin se oppii kerrasta?

Tottakai monet asiat sujuu helpommin nyt kun lapsi on jo isompi. Esimerkiksi syöminen - kaiken ei tarvitse olla puhdistettua, kuorittua, soseutettua tai keitettyä eikä lattioita tarvitse hinkata enää joka päivä jotta vauva ei ryömisi tunkemaan suuhunsa jotain kiellettyä.

Lucas onkin melkoinen hausschwein, kotipossu, jos ruokaa laittaessa keittiön lattialle putoaa mitä tahansa, esimerkiks raakaa sipulia, menee se ja syö sen! Kyyneleet silmistä valuen, mutta syö! Melkein kaiken kielletyn, esimerkiks paperin, syömisen se on onneksi lopettanut, se tuskin oli kovin terveellistä.

Pienelle vauvalle tuli toisteltua enimmäkseen "voi sua pientä ihanuutta"-lauseita. Taaperon kanssa näiden sijaan suusta pääsee enemmän "sä et voi käydä ihan täysillä"-tyylisiä kommentteja. Toki taapero huvittaa päättömillä touhuillaan enemmän kuin newborn. Sillä on myös paljon mielenkiintoisempia leluja kuin pikkuvauvalla - mä sovinkin ilmeisesti aika hyvin pojan äidiksi, koska leikin esimerkiks legoilla välillä jopa mieluummin kuin Lucas!

Yksi asia, joka on taaperoarjessa ehdottomasti parempaa kuin pikkuvauvan kanssa, on rakkaus. Pikkuvauvan kanssa tunsi olonsa tarpeelliseksi, taapero taas antaa paitsi sitä tarpeellisuudentunnetta, myös vastarakkautta. Täydellä sydämellään, kuolaisilla pusuillaan ja repivillä halauksillaan. Taapero ottaa paljon, mutta antaa niin valtavasti takaisin.

Vaikka hermot on päivittäin tiukalla kiitos Lucaksen käsittämättömien tempausten, kuurojen korvien ja turhan rääkymisen, rakastan sitä myös joka päivä enemmän. Toki näin oli ensihetkestä alkaen, mutta kun toinen osoittaa rakkautta takaisinkin niin tottakai siitä saa myös enemmän irti. Lucas on myös löytänyt ensirakkautensa jota se kirjoista pussailee - Pikku Myyn! Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

(Niin, ja kiitos taaperoksi muuttumisen on tarjolla taas vain vanhoja kuvia, koska lapsesta on lähes mahdoton saada kuvia, paitsi ehkä urheiluasetuksella. Tai silloin kun se nukkuu.)

Naapurina anoppi

Kaikki eivät ole oikein ymmärtäneet meidän asumisjärjestelyjä. Ja jos ovat, on joistakin erittäin hankala kuvitella, miksi kukaan haluaa asua anopin kanssa samassa talossa. Me ei siis asuta samassa asunnossa, vaan ainoastaan samassa talossa. Tätä voisikin kuvailla tavallaan paritaloksi, tosin musta paritaloissa asunnot on yleensä toistensa kopiot, tässä tapauksessa niin ei todellakaan ole, meidän minikämppä on ehkä neljännes (meidän tulevasta) yläkerran asunnosta.

Kuten olen monta kertaa sanonut, Tirolissa asunnot ovat aivan järkyttävän hintaisia, myös täällä meillä. Asumisesta ja siitä miksi tällainen monilla toimiva samassa talossa asuminen on melkeinpä ainut vaihtoehto ellei tahdo mennä vararikkoon, olen kirjoittanut esimerkiksi tässä postauksessa. Tuossa on tosin remonttisuunnitelmien suhteen vähän vanhoja juttuja, remontista löytyy tuoreempaa tietoa täältä.

Siksi ajattelinkin kertoa teille nyt siitä, millaista on asua samassa talossa anopin kanssa! Monella on moisesta varmasti melkoisia kauhukuvia, enkä mäkään voisi kuvitella asuvani näin jos oma anoppini olisi joku noita-akka. Stefanin äiti on kuitenkin onneksi aivan ihana ihminen jonka kanssa olen aikalailla samalla aaltopituudella (no niin samalla kuin 30 vuotta vanhemman, eri kulttuurissa kasvaneen ihmisen kanssa voi olla), joka sanoikin meidän vihkimispäivänä "nyt minäkin sain tyttären".

Moni ehkä ajattelee että kotona ei ole hetkeäkään rauhaa kun anoppi tunkeutuu kokoajan nurkkiin. Meillä näin ei ole, joskus saattaa mennä päiviä niin että en näe omaani ollenkaan - niin, törmäätkö sä naapureihisi joka päivä, en usko.

Toki tässäkin asiassa pitää muistuttaa että ihmiset ovat erilaisia, ehkä jonkun toisen anoppi onkin juuri sellainen jonka on pakko mennä joka päivä mennä tarkistamaan miten se miniä sitä hänen lapsenlastaan siellä hoitaa. Sellainen, joka kyselee asioista jotka eivät hänelle kuulu, kertoo ikivanhoja ohjeita odottaen että niitä käytetään ja ehkä jopa arvostelee esimerkiks vähän sotkuista kotia.

Kuten sanoin, Stefanin äiti on ihana ihminen jonka kanssa on helppo jutella ja kysellä asioista ilman arvostelua. Se ei todellakaan tyrkytä mitään neuvojaan, vaan kertoo niitäkin ehkä jopa vähän varauksella - "silloin 25 vuotta sitten lääkärit sanoivat niin ja näin, mieti!". Jos Lucas on sillä hoidossa, se tekee kiltisti asiat sen kanssa kuten olen pyytänyt. Paitsi sukkahousut se laittaa bodyn päälle, ai kauhea. Se nyt ei ehkä maailmaa kaada.

Samassa talossa asumisesta löytyy oikeastaan lähinnä positiivisia puolia. Ehkä paras on tietysti se, että jos tarvitaan lastenvahtia, se todellakin löytyy läheltä ja on helppo käydä pikaisestikin jossakin kun ei tarvitse ensin ajella viemään lasta jonnekin hoitoon. No okei, niin usein me ei ilman Lucasta jossain käydä, mutta kuitenkin, näin talven tullessa sentään laskemassa!

Kun Lucas oli pieni, tuli Stefanin äiti yleensä meille. Jos käytiin kesällä illalla jossain kun Lucas jo nukkui, vietiin yläkertaan vain itkuhälytin koska se nukkui illat aina tosi sikeästi, mutta jos olisikin käynyt niin että se olis sattunut heräämään olis mummon pitänyt tulla vasta sitten alakertaan.

Jos leipoessa huomaan että eikä, jotain puuttuu, on helppoa ja nopeaa käydä koputtelemassa anopin ovella josko hänellä olis lainata mulle jotakin (esimerkiks perunalaatikon jo aloitettuani huomasin että olin edellispäivänä käyttänyt kaikki vehnäjauhot). Tämä toimii molemminpäin, samoin jos kauppaan lähtiessä törmää pihalla toiseen voi kysyä tarvisko hänkin jotakin.

Ulkoroskis on ääriään myöten täyteen tupattu, jäteauto tulee seuraavana päivänä mutta kotona ei ole enää yhtään roskikseen laitettavaa lappua jotta auto ottaisi senkin kyytiin. Anoppi hei, lainaisitko yhden. Ja seuraavalla kerralla toisinpäin.

Jos Lena-serkku tai Stefanin isi tai joku muu sen sukulaisista on käymässä mummolla, on helppo hilpaista yläkertaan ottamatta mitään tavaravuorta mukaan tai suunnittelematta kuinka pitkään aikoo poissa olla. Ei kuitenkaan ravata siellä kovin usein, joten kaikki mummolan lelut sun muut on Lugista aina yhtä kiinnostavia!

Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin ehkä se, että koska asutaan näin lähekkäin, tapahtuu yllätyshyökkäyksiä usein! Tunnen itseni välillä tosi saamattomaksi etanaksi kun anoppi tulee tuomaan jotakin ja esimerkiks ikkunat on edelleen yhtä likaiset (Lucas lääsii niitä aika huolella) kuin viikko sitten - sehän tietää että en käy töissä eli pitäishän mulla olla aikaa pestä ne vaikka joka päivä! Höpöhöpö, ei se niin ajattele, sanoo Stefan aina, se on itsekin ollut kotiäiti. Silti!

Ennen, silloin kun Lucas oli pieni, tunsin itseni myös superlaiskaksi aina kun anoppi tuli yllättäen kylään (siis yleensä sillä on aina joku syy, tuo esimerkiks postia) ja olin äksänä sohvalla Lucaksen kanssa. Miten niin pienen vauvan kanssa saa muka itsensä väsyneeksi, sehän voisi vaikka mopata lattiaa, ajattelin aina anopin miettivän. Nykyään kun Scofield tuhoaa mun unensaantini, voin uupuneena lukea Lucaksen kanssa kirjoja tai leikkiä legoilla eikä näytä ollenkaan siltä ettäkö olisin kamala laiskuri!

Kuvat tarjosi Google ja kuten ehkä voitte tekstistä päätellä, ne eivät kuvasta meidän anoppi-miniä-suhdettamme! Onko muilla yhtä kivoja anoppeja vai onko jollakin oikeasti sellainen hirviöanoppi mitä leffoissa näkee tai edes vähän sellaiseen viittaavaa? Joitakin yksittäisiä kauhujuttuja olen joskus kuullut, mutta niitä ei ole paljoa!

Jos joku miettii tämänkin jälkeen edelleen sitä, miksi ihmeessä me ei vain osteta jostain muualta taloa vaan remontoidaan tämä ja asustellaan anopin kanssa - no tässä vielä yksi esimerkkivaihtoehto (about samankokoinen mikä meidän tuleva asunto tulee olemaan) meiltä päin:

www.immowelt.at

Vois ostaa! Nyt Prison Breakia kun mun armas mieheni on vihdoin hetken kotona, sillä vähän kiirusta pitää duunissa! Adioos!

Ciao 2013, remember 2009?

Mitään vuosikatsausta ei heru, koska sellaisen kirjoittelin lokakuussa Lucaksen ensimmäisestä vauvavuodesta. Sen jälkeiset tämän vuoden viimeiset kolme kuukautta ovat menneet niin siivillä, että en varmaan edes osaisi niitä mitenkään fiksusti tiivistää!

Siispä täytän taas vain tällaisen vuosikyselyn, mutta jotta tää ei olis ihan niin tylsä ja koska olette tykänneet edellisistä menneisyyspostauksista, saatte myös neljän vuoden takaiset vastaukset, sen vuoden joka oli yks parhaista ikinä, mutta samalla sellainen joka muutti koko mun loppuelämäni.

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? 

2009: moniaki :'DD

2013: Joo !

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

2009: no paljonkin kaikkee, mut ehkä tää ulkomailla asuminen on suurin juttu ja kaikki tähän liittyvä

2013: Myös paljon kaikkee, vaikkapa nähnyt kun oma vauva kasvaa ♥



3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

2009: saaks yrityksest pisteitä :D

2013: No seucannu joo, avoliiton kautta avioliittoon!

Velikulta on näköjään sentään edes yrittänyt, mikähän meitä on siukun kanssa vaivannut... tai no, aika normaaleja itsejämmehän me näytetään olevan!

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

2009: ylppärit ja juhannus! ♥

2013: Meidän vihkimispäivä ja finskien tänne yllärinä tulo, Suomiloma, sukulaisjuhannus ja kaikki pitkästä aikaa tavatut ystävät oli ainakin ihan mahtavaa. Lugin vauvavuoden päättyminen oli tosi haikeeta mutta samalla aivan ihanaa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

2009: en muistaakseni

2013: En pahasti, vähän!

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

2009: en nyt mitenkään erikoisemmin

2013: Olen, esimerkiks mun entinen olematon kärsivällisyys on nykyään aivan huippuluokkaa!

Köyhiä ritareita vuosimallia 2009!

7. Oletko lihonut?

2009: keine ahnung en ikinä käy puntaril mut ehkä tota Kaiserschmarrnii vois vetää vähemmän ettei ois kevääl ihan pallo :D

2013: Joo, terkuin löllöjen löllö!

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

2009: en!

2013: En!

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

2009: ei kai kukaan semmosta tee?

2013: No en, en oikein tykkää käydä edes kaksinkaan leffassa!

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

2009: en

2013: En



TURHAN PÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

2009: no nää Itävallan murut ♥ ja British Armylle mainintaa toki myös voi rakkaat, esim harva mies tulee mm. morsiuspuvussa tai vauvaks pukeutuneena baariin :))

2013: Täältä bongatut naiset! No okei on naapurin pappakin aika symppis ♥

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

2009: ei

2013: Joo joku miljoona, vauvoja vauvojen perään!

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

2009: ei

2013: Ei läheinen, mutta tuttu.

5. Missä maissa kävit?

2009: Itävallassa tämmösellä vähän pidemmällä käynnillä :D join mä Latvias kahvin.

2013: Saksassa ja Suomessa.



6. Mitä haluaisit vuodelta 2010 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2009?

2009: onkohan nyt jotai semmosta mitä yritin muka :o rahansäästö?

2013: Uuden kodin ja kenties uuden vauvan! Nähdä Suomituttuja useammin, saada Lugille lisää taaperokamuja.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009?

2009: 30.5., 18.-21.6., 14.10., ohan näitä !

2013: No ainakin 16.5. kun me sanoimme tahdon sekä 6.10. kun meidän vauvasta kasvoi iso poika :')

8. Vuoden suurin saavutuksesi?

2009: YLIOPPILAAKS KIRJOTTAMINEN JA SIELTÄ HELVETISTÄ POIS PÄÄSY !!! 4 years for nothing but thanks though..

2013: Opettelin tekemään herkullisia karjalanpiirakoita! No okei meillä on myös mennyt tosi mainiosti mun ihanien poikieni kanssa.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?

2009: kouluun liittynee kans, olihan se aika epäonnistumista koko lukio :D

2013: No vaikka se, että aloitin joulukorttien teon jo marraskuussa mutta ne jäi silti lähettämättä...

10. Kärsitkö vammoista?

2009: mitä ny vähä mustelmii sielä täälä

2013: Joo, huonekalut hyökkää aina mun polviin!



11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

2009: mun uus ihana maailman kaunein lumilautani ♥ ja toki lentolippu tänne oli kans semmonen :D ja Himosfestareiden lippu kans!

2013: Kaikki arkkitehtien sun muiden remppaan liittyvien ihmisten palkat! Ja laskukausikortit.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

2009: aika monen välillä

2013: Stefanin ja kaikkien mun ihanien ystävien.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

2009: Claudian, Charlyn, Oliverin.. mitenmä en nyt muista Suomesta asioista enää ollenkaan :D

2013: Oma korkeintaan! Toki Lucaksenkin välillä, esimerkiks eilen se repi lattialistan irti...

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

2009: taispa se tohon viihdekäyttöön taas mennä

2013: Remonttijuttuihin ja RUOKAAN !

Tammikuussa 2013 Lucas sai kummitädin kylään ♥.

15. Mistä innostuit eniten?

2009: ylppäreistä, juhannuksesta, Itävallasta, British Armysta ♥ :D

2013: Joka kerta siitä kun Lucas oppi jotain uutta, kaikista Suomivieraista, Suomilomasta, talvesta, ihmisten vauvauutisista ja ja ja aika monesta asiasta, oon helposti innostuva ihminen!

16. Vuoden 2009 ihmiset?

2009: no ainaski Nare, loput taitaa tänne Itävaltaan taas mennä nääkin

2013: Stefan ja Lucas, ne tärkeimmistä tärkeimmät.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

2009: niin paljon onnellisempi ettei oo tosikaan !!!

2013: En osaa sanoa, ehkä onnellisempi, vauvakuplasta irtautuneena elämä on helpompaa, vaikka ei senkään sisällä eläminen onnetonta ollut!

Tammikuu 2013 ja pikku-Lugi!

18. Lihavampi vai laihempi?

2009: tuskin eroo

2013: Lihavampi !!! Ois varmaan pitänyt imettää ikuisesti niin olis voinut syödä yhtä paljon.

19. Rikkaampi vai köyhempi?

2009: ehkä tällähetkel köyhempi ku sutasen tän palkan menee aika nopeesti :D

2013: Rikkaampi.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

2009: ollu ihmisten kanssa :(

2013: Hankala, koska olen muistanut nauttia jokaikisestä päivästä ja melkein joka hetkestä! Suomessa olis ollut kiva käydä useammin.

21. ...entä vähemmän?

2009: dokannu .. ?

2013: Syönyt...

22. Miten aiot viettää joulun?

2009: ei harmainta aavistusta. oikeesti. kauheeta :((

2013: Vietin jo ihanasti oman pienen perheen sekä Stefanin perheen kanssa.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi?

2009: yhen hetken, no emmä nyt keksi mitään yhtä tiettyy

2013: Olisin kertonut asioita ihmisille aiemmin!

24. Rakastuitko vuonna 2009?

2009: rakastuin! tulisesti! moneenkin! plus vielä sit myös kokonaiseen armeijaan!

2013: Joo, knödeleihin, ennen ne ei ollut mikään mun suosikkiruoka.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

2009: no eio tapana laskee

2013: Nolla.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

2009: Helppo elämä, Mi Gorda Bella, Lipstick Jungle, Greyn anatomia ohannäitä!

2013: Telkkarista en seuraa kyllä muuta kuin Lemmen viemää ja Verrückt nach Meer (palatkaa jo tauolta ärrr!).

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

2009: öömm tuskinpa

2013: En kai mä vihaamalla vihaa yhtään ketään?

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?

2009: Marley & Me ♥

2013: Luin tosi vähän, mutta vaikkapa Mari Jungstedtin ne mitä en ollut vielä lukenut.

29. ...entä musiikillinen löytö?

2009: tuskin mä kauheesti mitään uusia löysin

2013:  Löysin Justin Timberlaken uudelleen! Ja Haloo Helsingin!



30. Mitä halusit ja sait?

2009: paljonki kaikkee :D juhannukselle pari vapaata, ylioppilastodistuksen, pois Suomesta, no sit täälä mm. Mussukan ja Seksuaalirikollisen jajaja :D

2013: Paljon kaikkia ihania hetkiä mun poikien kanssa, monia Suomivieraita, Suomijuhannuksen ♥. Maailmankaikkeuden pehmeimmät unisukat!

31. Mitä halusit, muttet saanu?

2009: ainaki kerran Mussukkaa :D ja entiiä muuta, vapaapäiviä sillonku niitä oisin tarvinu? :D

2013: No aika vähän meillä on ainakin lunta minun makuuni!

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

2009: Marley & Me ehkä :) Eastern Promises ja Déja vu oli kans hyviä

2013: Katsoin aika vähän leffoja, mutta vaikkapa Keinohrhasen ja Zweiohrküken, koska Til Schweiger...

Rakastan kaikkia vanhoja kuvia, lisäks musta on aina hauska lueskella vanhoja juttuja ja tällain vertailla nykytilanteeseen, mutta tykkäättekö te edelleen näistä vai jätänkö jatkossa nämä vain omille silmilleni?

Siinä vielä happy hausfrau eilen, mahtavan vuoden 2013 viimeisenä päivänä. Meillä oli kiva vuodenvaihde, Stefan tuli duunista just kahdekstoista ja Stanglwirt aloitti mielettömän hienot ilotulitukset puoli yhdeltä, joten ehdittiin poksauttamaan skumpat auki ja katselemaan tulituksia yhdessä.

Miten teidän vuodenvaihde meni - rauhallisesti vai kreisibailaten? Upeaa vuotta 2014 kaikille, toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintään yhtä hieno ja rakkauden sekä onnen täyteinen kuin edeltäjänsä!