Luukku 7: Lemppariohjelmat

Grey's Anatomy

Joku sanoi joskus fiksusti: on olemassa kahdenlaisia ihmisiä - niitä, jotka rakastavat Greyn anatomiaa sekä niitä, jotka eivät ole koskaan nähneet yhtäkään jaksoa. Naiset - tässä on maailmankaikkeuden parhain sarja mitä on koskaan tehty, seriously. Voit sekä nauraa typerästi että itkeä pillittää, saman jakson aikana. Ei ole mikään ihme että tätä on tehty jo kymmenen tuotantokautta. Jos et ole vielä nähnyt yhtäkään, niin tee se, heti, välittömästi. Mutta älä kiinny liikaa keneenkään hahmoon, koska kuka tahansa saattaa kuolla, milloin tahansa. Ja sitten taas itkettää.

Lost

Kun Lost tuli telkkarista vuosia sitten, olin ihan koukussa, mutta nyt kun katsottiin se Stefanin kanssa uudestaan kokonaan, olin vielä enemmän koukussa! Nukkumaan meno venähti usein yömyöhille kun se jäi aina niin jännään kohtaan että oli pakko katsoa "yks vielä". En tykkää mistään yliluonnollisesta shaibasta, mutta Lostissa sitä on niin vähän ja se on niin hyvin selitetty että se ei haittaa! Ja ah, ehkä parasta koko sarjassa on Sawyer. Ah.

Prison Break

Prison Break on samaa kastia Lostin kanssa, vuosia sitten mun oli pakko katsoa sitä netistä jenkkien tahtiin koska en jaksanut odottaa seuraavia jaksoja telkkarista. Tilasin meille jokin aika sitten kaikki tuotantokaudet, koska Stefan ei edes tiennyt kyseistä sarjaa (häpeä!), ja ajattelin että katsotaan eka kausi ja loput jätän joululahjaksi. Hyvä ajatus, ei ihan toiminut, oon unohtanut kaiken ja se on niin jännä että sitä on pakko tahkota kokoajan! Lisäksi Michael Scofield on niin fiksu ja kuuma, ettei ilman sitä voi olla!

Hyvät ja huonot uutiset

Josko jotain suomalaista tähän väliin - ihanan Henkka Hyppösen luotsaama hulvattomin keskusteluohjelma mitä kuuna päivänä olen katsonut! Mä olen oikeasti nauranut tän kanssa niin että vedet on valunut silmistä ja myöhemminkin hihitellyt typeränä kun olen muistanut jonkun jutun. Loistavat keskustelijavalinnat, varsinkin Mikko Kuustonen ja Miika Nousiainen! "Kaikki perussuomalaisethan vois lähettää sinne kuuhun niin heillä ei olis sitä maahanmuutto-ongelmaa". Ohjelma jossa pilkataan perussuomalaisia, Päivi Räsästä sekä Vauva.fi-palstaa ei yksinkertaisesti voi olla huono.

Sex And The City

No daa, tarvitseeko tätä edes perustella. Legenda. En tiedä kuinka monensia uusintoja tälläkin hetkellä katson telkkarin tyttökanavalta, ilmeisesti liian monensia koska muistan vuorosanat ulkoa jopa saksaksi dubattuna. Milloinhan tähän kyllästyy?

Desperate Housewives

Tätäkään tuskin tarvitsee sen enempää perustella, ensin saat nauraa ja loppujaksosta pillittää. Silloin tällöin jopa vähän jännittää! Tämäkin tulee tyttökanavalta joka päivä, joten myös Stefan on katsonut tätä aika paljon ja nauraa tosi usein, eli täähän sopii myös miehille!

Erilaiset äidit & Teiniäidit

Ihania mammaohjelmia! Itken aina joka jaksossa, kummassakin... Yllättävää. Teiniäidit on vielä parempi kuin viime kaudella, koska mukana on ihana Demi ja sen supersöötti Leilei, haha! Saksan telkkarista olen katsonut myös Babys!-tositv-sarjaa, joka käsittelee synnytyssairaalan tapahtumia, sekin on ihana, harmi vain että se on taas tauolla.

Lemmen viemää

Haha, aloin katsomaan Lemmen viemää Suomessa sen takia että voisin harjoitella saksan kirjoituksiin... Siinäpä ne mun opiskelut sitten olikin, mutta jäin koukkuun! Oon tartuttanut tän katsomisen myös Stefaniin, vaikka tää taitaakin olla enemmän vähän vanhemman ikäluokan ohjelma, mut hei, onhan tää nyt hauska! Kuinka monta lehtolasta Wernerille voikaan ilmestyä? MONTA!

Cold Feet

Tämä on jo tosi vanha sarja, mutta niiiin ihana! Viimeksi katsoin tämän imetysaikana, kun oli melko paljon sitä sohvalla istumista. Ihanat hahmot (kolme pariskuntaa), joiden arkeen pystyy eläytymään tosi hyvin koska meno ei ole niinkuin Salkkareissa. Jonkun mielestä tää voi olla tosi tylsä, mutta musta tää on kyllä yksi parhaista mitä koskaan on tehty ♥ !

Mä olen tässä vuosien aikana tottunut dubattuihin ohjelmiin, mutta se ei tarkoita sitä ettäkö niistä pitäisin, sietää on ehkä parempi verbi. Siksi me katsotaankin Stefanin kanssa aina dvd:ltä ohjelmia, koska ne saa alkuperäiskielellä. Prison Breakia on vielä jonkin verran jäljellä, mutta mitähän sitten keksisi?

Moni on kehunut Breaking Badia, onko se kehujensa väärti, musta kun on kiva katsoa jotain jännää että voi kaivautua kunnolla toisen kainaloon! Alettiin katsoa jo Game of Thronesia, mutta se ei oikein iskenyt, joten sitä ei kannata suositella! Nyt jään odottamaan Stefania että pääsen taas katsomaan ihania vankikarkureita, adios!

Kuvat Google

Luukku 6: Taapero ikääntyy

Lucaksen syntymästä tuli tänään kuluneeksi jo neljätoista kuukautta! Sen kunniaksi voidaan taas tarkastella vähän sitä, millainen se meidän hölmöläinen nykyään onkaan. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi edelleen vilkas. Yritin tossa päivällä myös mitata sitä, mutta menestys ei ollut kovin suuri... Yllättävää.

Katselen aina kateellisena muiden kuvia, joissa taapero istuu nätisti, hymyilee kameralle tai on ylipäätänsä paikallaan. Lucaksesta sellaisia kuvia ei juurikaan saa, paitsi silloin kun sen lahjoo jollakin. Tai kun se nukkuu. Tai kun se on oikein kiinnostunut jostakin asiasta. Mutta silloinkin yleensä heti kun vaivihkaa kaivaa kameran esille, alkaa se taas riekkua ja rellestää.

Kuten todettua, Lucas on erittäin dramaattinen kaveri! Se ei myöskään juurikaan tottele sanaa ei ja jos se saa käsiinsä jotain kiellettyä (esimerkiks nenäliinapaketin), onkin parempi esittää ettei sitä ole huomannut, koska silloin se tuo sen itse. Jos se tahtoo antaa jotakin jollekin, nappaa se lahjan saajan kädestä kiinni, avaa sormet ja laittaa tavaran käteen ja painaa käden takaisin kiinni.

Vaipanvaihto ei enää ole ongelma, samoin vaatteiden pukeminen on vähän helpottunut. Jälkimmäinen aiheuttaa tosin edelleen aika ajoin melkoisia tuskia, jonka vuoksi välillä jos on kiire jonnekin, lahjon sen pysymään paikoillaan telkkarin mainosten avulla. Onneks välillä puhelimen näpyttelykin sopii tähän tarkoitukseen!

Sukat on edelleen ehdoton ei, mutta toinen inhokki, mikä mua näin talven tullen on vähän kummastuttanut, on peitto. Sille ei voi sänkyyn viedessä laittaa peittoa päälle, koska se vihaa sitä yli kaiken, okei. Mutta kun meidän nukkumaan mennessä yritän hennosti laskea Lucaksellekin peiton, saattaa se välillä herätä siihen ja alkaa rähisemään! Asuuko kenenkään muun perheessä tällaista peittovihaajaa? Stefan ehdotti unipussia, mutta veikkaan että siitä se suuttuisi kahta kauheammin kun sitä ei sais pois ollenkaan!

Lucas ymmärtää sanoja tosi paljon, molemmilla kielillään. Itsekin se puhuu myös kokoajan, mutta kaikki on kaka. Tai ka, gä, tätä, gägä, noita se hokee osoitellessaan tavaroita (eräässäkin eläinkirjassa on yksi kala sekä 17 ka-eläintä). Onneksi sillä ei mikään kiire olekaan, kaksikielisille kun voi antaa vielä enemmän anteeksi. Se osaa nykyään myös näyttää ymmärrystaitojaan Skypen avulla sukulaisille, ennen se on vaan ihmetellyt että kuka dorka huutelee ja mistä!

Ilman tukea Lucas seisoo jo melko vakaasti, kunhan ei vain erehdy sitä siihen kehoittamaan saati yritä ottaa kuvaa. Ensimmäiset askeleensa ilman tukea se otti jo reilu kuukausi sitten, mutta ne nyt oli vain sellaisia hyökkäyksiä paikasta a paikkaan b. Tällä viikolla se kuitenkin alkoi yhtäkkiä askeltamaan ihan oikeasti! Ennätys on ollut seitsemän, aika hurja, haha, mutta jostainhan se on aloitettava!

Taaperolla on alkanut jo nyt minä itse-vaihe, kaikki sujuu mainiosti kunhan herra saa itse ainakin aloittaa touhut. Hampaiden harjaus on helppoa heti kun se saa ensin itse laittaa harjan suuhun, juominen ja syöminen on samoin menestyksekkäämpää kun se saa itse sen tehdä. Lucas ei siis ole koskaan juonut nokkamukista vaan ihan tavismukista, sen takia juotin sitä aina mieluummin kuin annoin sen kastella kaikki vaatteensa... Onneks sillä on nykyään vakaat kädet!

Kiteytettynä - meillä asuu hulvattoman dramaattinen mutta hillittömän hauska pikkudorka! Dorka, jonka kanssa jokaisesta päivästä löytyy paitsi monta turhaa kyyneltä, sitä tärkeämpänä valtava määrä hymyä ja naurua, niin taaperolta kuin isiltä ja mamilta ♥.

Luukku 5: Weihnachtsmarkt

Eilen päästiin vihdoin ensimmäisille joulumarkkinoille, kun Stefanin duunipaikan Stanglwirtin kyseiset karkelot taas alkoivat. Niitä on joulukuussa joka keskiviikko ja sattuipa Stefanilla kivasti olemaan juuri vapaapäivä!

(Mami, tossa ikkunan takana on se mesta missä me teidän kanssa oltiin illallisella!)

Lucas otti kenties liikaa glühweinia...?

Tuolla yläterassilla näkyy orkesteri, Lucas tykkäs niiden torvista!

Ei, en ole yrittänyt ottaa mitään taiteellisia kuvia, laitoin vain yöasetuksen päälle ja yritin saada jotain kuvattua, oli vaan vähän hankalaa kun oli niin paljon kaikkea hommaa samanaikaisesti!

Paettiin hetkeksi pois humusta, koska Lucasta alkoi kyllästyttää sylissä mutta kun sen laski maahan se yritti salamana kiitää ihmisten jalkoihin! (Kivat myös noi mun spagettijalat...)

Myös Nikolaus sekä Krampus vierailivat tietysti paikalla ja Lucaskin uskalsi käydä hakemassa isin kanssa paketin!

Lucas sai myös maistaa isin brodakrapfenia, mutta se ei oikein maistunut, koska isi antoi pelkkiä kuivia, kovia reunoja!

Jee, oli kivaa! Ensi viikolla yritetään Innsbruckin lekurikäynnillä ehtiä käymään myös siellä joulumarkkinoilla, olettaen että on kiva keli. Ciaoooo!

Luukku 4: Mamusuhde

Monesta on hankalaa, joistakin jopa täysin mahdotonta, kuvitella seurustelevansa henkilön kanssa, joka on erimaalainen kuin itse on. En voi taaskaan käyttää sanaa ulkomaalainen, koska mä olen sellainen - maahanmuuttaja, mamu mikä mamu. Valitettavan moni on yksinkertaisesti rasisti, jonka vuoksi parisuhde jonkun muun kuin samanlaisen isänmaallisen dorkan kanssa ei tulisi kuuloonkaan.

Onneksi sentään ihan kaikki näin ajattelevat eivät ole rasisteja! Sen sijaan moni pitää suurimpana koetinkivenä kieltä - eihän toista voi täydellisesti ymmärtää, toisen kanssa ei voi kunnolla keskustella ellei sitä pysty tekemään omalla äidinkielellään. Okei, musta olis ehkä vaikeaa elää parisuhteessa jossa kumpikaan ei puhuisi omaa äidinkieltään, vaan yhteisenä kielenä käytettäisiin esimerkiksi englantia, ihan sama kuinka hyvin sen osaisi.

Mä meinaan välillä olla vähän laiska selittämään Stefanille jotain asiaa, jos en löydä päästäni yhtään sopivia sanoja (esimerkiksi kun yritin tässä kertoa sille jotain korruptiosta ja muusta vastaavasta, ei kuulu ihan mun päivittäin käyttämiini sanoihin...). On kuitenkin helppoa kiertää kadonneet sanat selittämällä ne eritavoin, jolloin toinen keksii mistä on kyse. Sen sijaan ellei kyseessä olis toisen äidinkieli, musta ainakin tuntuu että moni asia saattais jäädä ehkä vähän vajaaksi.

Ekoina Itävallan viikkoina mun englanti oli paljon vahvempi kuin saksa joten puhuin vapaa-ajallani mieluummin sitä kaikkien kanssa, koska tunsin tulevani paremmin ymmärretyksi. Treffailin erästä saksalaista, joka kysyi multa "How about engagement?" ja tietysti pidin sitä ihan friikkinä - kuka nyt parin viikon tuntemisen jälkeen tahtoo kihlautua?! Se ei yhtään ymmärtänyt miksi otin asian niin kauhuissani, kunnes vilkaisi sanakirjaa. Se alkoi räkättää ihan hulluna, kunnes sai naurun lomasta sanottua että oho, tarkoitin sanaa relationship.

Toinen asia, mitä moni pitää suurena ongelmana, on kahden kulttuurin erot. Jos suomalainen ja ruotsalainen lyö hynttyyt yhteen, ei kontrasti ole kovin suuri. Jos taas ruotsalaisen tilalla onkin henkilö esimerkiksi Lähi-idästä, voivat erot olla jo aika hurjia. Suomalainen kulttuuri eroaa jonkin verran itävaltalaisesta mutta siitä olen kirjoittanut jo useamminkin joten en ala toistamaan itseäni, kaikki löytyy tagin kulttuurierot alta.

Monille on myös raskasta se, kuinka eri tavalla ulkomaalainen käyttäytyy suomalaisiin miehiin verrattuna. Joo, sitä ei tietenkään voi ymmärtää kuinka joissakin kulttuureissa esimerkiksi väkivalta on ihan okei, mutta myös näiden meidän ihanien Keski-Eurooppalaistenkin kanssa voi suomalaiselle iskeä pakokauhu - se kaikki avoimuus, temperamentti, intohimo sekä elämänilo - miten sen kaiken sulattaa? Olen kirjoittanut tästäkin jo aiemminkin enkä edelleenkään todellakaan yleistä, on olemassa myös kivoja suomalaisia miehiä.

Musta on ainoastaan ihanaa, että meidän katon alla asuu kaksi erilaista kulttuuria, kaksi kieltä sekä kaksi tapaa lähestulkoon jokaisen asian tekemiseen. Olen aina ollut sitä mieltä että erilaisuus on rikkaus ja sehän tekee elämästä vain tuhat kertaa mielenkiintoisempaa! On mahtavaa saada pitkä keskustelu (tai väittely...) aikaan mistä tahansa, oli kyseessä sitten lasten kasvatus tai joulukuusen koristeet.

Toki hankaluuksiakin on, mutta niitä on niin vähän että ne jää kaikkien niiden positiivisten asioiden alle, ainakin meidän suhteessa. Välillä se temperamentti on niin ylitsevuotavaa ettei sananvuoroa meinaa saada, joskus taas intohimo ihan vain vaikkapa jotain ruokaa kohtaan tuntuu ihan uskomattomalta, miten kukaan voi innostua jostain niin paljon.

Entäs sinä - uskoisitko pystyväsi suhteeseen erimaalaisen kanssa, vai onko se joko vähän tai ihan ehdoton ei, ja jos on niin mistä syystä?

Luukku 3: Hobbybobby

Lucaksella on paljon kivoja harrastuksia. Ellei se saa harrastaa, tulee se hyvin vihaiseksi. Lucashan on draamailijoiden kruunaamaton kuningas, se kuvittelee että kun vähän korottaa ääntä tai itkeä tirauttaa pari krokotiilinkyyneltä, saa se tehdä ihan mitä tahansa. Onneks osa sen harrastuksista on ihan inhimillisiä joita ei tarvitse kieltää, koska muuten sitä kiukuttelua kuuluisi varmasti aamusta iltaan!

 Pihavalon ränkkääminen on mielettömän hauskaa. Naapurit on varmasti samaa mieltä.

Mamin auttaminen imuroimisessa saa sen myös iloiseksi. Varsinkin imurin sulkeminen aina heti kun mami ehtii vähän kauemmaksi.

On kivaa tyhjentää ihan kaikki lelukorit lattialle, mitä leveämmälle alueelle, sitä parempi.

Parhaiten homma onnistuu kun koko korin kääntää kerralla reilusti ympäri!

Joululahjanarut on paljon kätevämpiä käyttää kun rulla on kunnolla purettu.

Ehkä kaikista lempparein on keittiön kaappien tyhjennys, koska sitä ei saa tehdä muutakuin silloin kun kiukuttaa kun mami kokkaa.

Lisää murusia pöydän alle, bis morgen!

Luukku 2: Mitä tänään juotaisiin?

Eilen laittamieni kuvien jälkeen aloin pohtimaan, ajatteleeko joku kukkahattutäti että meillä oikeasti kiskotaan kuningas alkoholia aamusta iltaan, ja tulin siihen tulokseen että mun pitää ehkä vähän avata tätä aihetta!

Itävallassa alkoholi ei ole samanlainen tabu ja monsteri mikä Suomessa. Täällä olut on vuorokauden ajasta riippumatta ruokajuoma samalla tavalla kuin vesi, on ihan normaalia ottaa snapsit missä tahansa tilanteessa, oli kyse sitten syntymäpäiväkahveista tai ihan vain tavallisesta perhelounaasta.

Ero tulee ehkä siinä, miten sitä alkoholia kulutetaan. Paljonhan sitä kuluu, mutta ei samalla periaatteella kuin Suomessa. Esimerkkinä olut (bisse, kalja, rakkaalla lapsella on monta nimeä). Tämän vuotisen tutkimuksen mukaan Itävallassa juodaan vuodessa olutta keskimäärin 108,3 litraa per pää, Suomessa summa on 85 litraa.

Niin, ero ei ole mikään valtava, paitsi juurikin siinä käyttötavassa. Moni suomalainen kiskoo kerran viikossa yhdellä kertaa saman määrän kuin itävaltalainen pikkuhiljaa viikon aikana. Kumpi on sitten parempi? Ehkä juurikin tämän takia alkoholi on Suomessa joidenkin keskuudessa niin negatiivinen asia. Ja nojoo, ne Suomen varmasti jokaikisestä kaupungista löytyvät ihanat kadunmiehet (spurgut, deekut, myös näillä kultseilla on monta nimeä) on ehkä myös osasyy tähän.

Seurasin huvittuneena jokin aika sitten Facebookin dorkimmassa ryhmässä, ÄiTyLeissä, ollutta keskustelua perheen alkoholin käytöstä. Järkyttävän moni sanoi että ei missään nimessä juo edes yhtä siideriä eikä todellakaan anna miehenkään juoda sitä yhtä kaljaansa, jos lapset ovat paikalla, nukkuivat tai eivät. Oli kyse saunomisesta tai juhlapyhästä. Onko tämä sitten normaalia?

Mä olen ehdottomasti sillä kannalla että lasten kanssa ei todellakaan oteta niin paljoa ettäkö ajatus vähääkään hämärtyy tai käytös tippaakaan muuttuu. Varsinkin pienet lapset huomaavat käytöksessä eron ja koska he eivät tiedä mistä on kyse, alkaa se tietysti varmasti pelottaa. Mutta herranjumala, ei sekään ole oikein että alkoholista yritetään tehdä näkymätön asia, hirviö, jota ei ole olemassa muuta kuin silloin kun äiti lähtee viihteelle ja on seuraavana päivänä huonovointinen. Mitä ne lapset myöhemmin ajattelee?

Samanlailla kun joillakin on keittiössä limsaa litrakaupalla, on meillä rehellisesti kori kaljaa. Meistä kumpikaan ei tykkää limsasta yhtään enkä mä juo myöskään mehuja, Stefan saattaa joskus ostaa tuoremehua. Mä juon älyttömästi vettä, joskus ruuan kanssa maitoa. Kuten sanoin, olut on täällä ruokajuomana no big deal. Mä rakastan sen makua ja olinkin innoissani kun luin että imetysaikana juotuna se lisää maidontuotantoa! Silloin meillä olikin aina kaksi koria kaljaa keittiössä, Stefanille tavallista ja mulle alkoholitonta.

Koffia tai kokista, ihan sama. Paitsi että kokis on hirveen makusta.

Entäs ne edellisessä postauksessa nähdyt lukemattomat punkkupullot sitten? No, juoko kukaan glögiä joulun alla? Niin, meillä tosiaan keitellään glühweinia parina iltana viikossa. Glühweinia, jossa ei keittelyn jälkeen ole prosentteja kovinkaan paljoa. Se on se maku, ei se alkoholi, minkä takia sitä meillä nautitaan. Samanlailla kuin kaljaa. Nauttia on eri asia kuin dokata.

Jokin aika sitten olin Lucaksen kanssa meidän pihassa kun naapuri huusi luokseen tien toiselle puolelle. Juteltiin niitä näitä, kunnes hän sanoi että onpas kyllä kaunis päivä, otetaanpa yhdet snapsit sille ja meidän hyvälle naapurustolle. Ihan normaalia meilläpäin, sama kuin tarjoais kahvit (paitsi että tykkään kyllä enemmän kahvista), mutta voin vain kuvitella mitä joku niistä alkoholi on tabu-äityleistä olisi tuumannut, viinaa keskellä päivää, herranenaika.

Liika on tietysti liikaa, kuten ihan jokaikisessä asiassa. Ja kuten niissä kaikissa asioissa, järjenkäyttö on sallittua, jopa suotavaa. Mikä sinä olet - kukkahattutäti, tällainen doku vai jotain siltä väliltä?

Luukku 1

Kun viime viikolla mainitsin tulevasta ylläristä, en arvannutkaan minkälaisen hulinan se saisi mun Suomituttujen kesken aikaan! Moni ilmeisesti hyppäsi sanojen blogiin liittyvä yli, koska veikkauksia sateli suuntaan jos toiseenkin (ei, en ole raskaana eikä myöskään olla tulossa lähiaikoina Suomeen). Muut bloggaajat ovat ehkä kuitenkin saattaneet arvata että ei tämä tänään alkava yllätys ole sen ihmeellisempi kuin joulukalenteri, tietysti!

Monesta tutusta on kiva että postauksia tulee usein, joten sitä saa mitä tilaa - jouluaattoon asti on tarjolla ihan joka päivä jotakin! Tässä kuussa olen siis rakkaitani (lukuunottamatta Lugia ja Stefania) ajatteleva kiltti tonttu, mutta huomautan - laatutakuuta ei ole, valituksia saa toki silti jättää. Eri asia huomioidaanko niitä. Ei vais! Huomautan myös että force majoren tullessa postausta ei heru, mutta sellaiseksi luetellaan tosiaan ehkä korkeintaan sähkö- tai nettikatko. Monelle on ehkä ihan normaalia postata joka päivä, mutta kuten todettua, minun ihanat miehet syrjäyttää tietokoneen.

Ensimmäisen päivän kunniaksi näytän teille palasia siitä, miten joulu näkyy meidän kodissa. Kuten olen useaan otteeseen sanonut, mä en ole koskaan ollut mikään hössöpössöjouluhullu, mutta nyt Lucaksen ansiosta mun fiilikset on vähän korkeammalla!

Suomesta saapunut tonttu ilahduttaa marsipaanipossua. Tuo pikkukori tuli oikeasti valkosipulien mukana, mutta tein siitä possulle pesän!

Tämäkin sukka on Suomesta peräisin, kenties Jämsän Stockmannilta!

Kas, tyhjiä viinipulloja... Meillä nautitaan PALJON glühweinia (verrattavissa ehkä vähän hehkuviiniin?), on nautittu jo kuukauden päivät!

Joulukuusen pallot odottelevat keittiössä kuustansa, jonka päällä tälläkin hetkellä istun. Ei me dokuja olla, mutta taustalla saattaa näkyä taas yksi punkkupullo...

Mitäs yhdestä nurkasta löytyy - oho, lisää punkkua! Mä voin vähän puolustella tätä määrää sillä että kyseinen viini oli marraskuun 1+1-tarjouksessa meidän kaupassa, joten oli tietysti PAKKO ottaa aina kaksi... Haha.

Jääkaapissa on aina kasapäin appelsiineja ja sitruunoita juurikin sitä glühweinia varten ♥. Tuo oikealla oleva on tosin päärynä, ei mikään huonovointinen appelsiini!

Postissa tulleet tonttulakit hengaavat edelleen olkkarissa, hengaavat varmaan vielä tammikuussakin...

Meidän pikkutonttu tunnetusti vihaa melkein kaikkia vaatteita, mutta ehdoton nöy on sukat sekä hattu sisällä. Joten arvaatte varmaan ettei tonttulakin pitäminen oikein onnistu! Lahjoin sen tänä aamuna keksillä ja telkkarin mainoksilla pysymään edes hetken aloillaan ja pitämään hattua päässä ja nyt kun katsoin kuvien aikoja - olihan se ihan oikein jopa minuutin ollut paikallaan! Ilman YHTÄKÄÄN hyvää kuvaa. Täytyy yrittää keksiä jotain parempaa, ehkä Stefanin kanssa onnistuisi jotenkin!

Miltä teidän kodoissa näyttää, onko jo täysi joulu jokapuolella? Mä rakastan jouluvaloja, mutta meillä on niin tyhmät ikkunat etten ole vielä löytänyt sopivia! Ihanaa ekaa adventtia itse kuuuullekin säääädylle ♥!