Negasekakasa!

Lucas on tämän kuluneen reilun vuoden aikana kasvattanut mun kärsivällisyyttä aivan valtavasti, mutta mitä ilmeisimmin varastanut samalla mun loistavaa vastustuskykyä. Olin taas kipeä! No okei, ei voi sanoa että kovin sairas koska voimat ei kadonneet tällä kertaa ihan täysin ja jaksoin tehdä kyllä edes jotakin toisin kuin viimeksi, eilen tallustelin jopa kauppaan asti.

Yskä ja nuha vaivaa edelleen, mutta taukoamaton aivastelu on vihdoin jättänyt mut rauhaan. Paitsi tietysti ihana ACHOO-syndrooma, jonka olemassaolosta en pitkään aikaan edes tiennyt, ajattelin vain aina että onpa kaikki dorkia kun eivät tajua katsoa valoon jos aivastuttaa. Tiedän kaksi ihmistä itseni lisäksi kenellä tämä on - Lucas ja Stefanin isi. Onko muita? Aamuisin pimeässä makkarissa annetaan Lucakselle aina puhelin vaipanvaihdon ajaksi ja kun se saa näyttöön valon tulee heti aivastus!

Aurinko saa Lugin aina aivastamaan!

Sairaskertomukset ohi, Lucas on siis taas säilynyt terveenä, kuten koko elinikänsä ajan. Se ei ole vieläkään ikinä kärsinyt kuin kerran, pari jostain mininuhasta. Onneks! Kyllä mä olen mieluummin itse kipeä kuin katselen sen kärsimyksiä, tollaista puhumatonta taaperoa kun on niin hankala auttaa kun ei se osaa kertoa missä on vika.

Tai no, osaahan se puhua tosi hyvin, se oppi juuri ensimmäisen kunnon sanansa (vaikkakin onhan mamakin tietysti kunnon sana, mutta kuitenkin). Sana oli kala. Tärkeä sana, sitä tarvitsee tosi usein!

Videossa ollaan juuri aamupalalla joten on aika hämärää, varsinkin kun tuona aamuna Lucas päätti herätä kuudelta, kuten tällä viikolla melko usein on käynyt... Ennen se on uskonut mua ja jatkanut unia kun olen sanonut sille että ei kukaan tahdo herätä näin aikaisin, mutta enää ei onnistu! Onneksi se ei sentään ihan joka aamu tee sitä vaan nukkuu sinne seitsemään, mutta jokainen kerta on musta liian usein!

Mua myös pelottaa kokoajan että Lucas herää kohta jo päikkäreiltä, koska eilen se päätti herätä TUNNIN nukuttuaan! Olin just ehtinyt itse pyöriä sängyssä vartin verran (en ilmeisesti osaa nukkua päikkäreitä edes tollain vajaakuntoisena) kun alkoi kuulua höpötystä ja kaikista yrityksistä huolimatta se ei enää nukahtanut. Yleensä se nukkuu siis kolmisen tuntia, joten voi kuinka meillä olikin mukava loppupäivä... Ei vaan, yllättävän kiltisti se oli vaikka varmasti väsytti!

Myös Lucas on usein sitä mieltä että aamu on alkanut liian aikaisin...

No mutta, ennenkuin se herää alan katselemaan josko raaskisin tilata vaatteita itselleni! Naputtelen netin ostoskoreja aina täyteen kaikenlaista ja sitten karsin sieltä pikkuhiljaa huomaamattani kaiken pois kun "en mä oikeasti tätäkään tarvitse". Mulla olis kaapissa jos jonkinlaista hepenettä mutta oon turvonnut tänä vuonna niin ettei ne näytä kovin kivoilta päällä! Ehkä me lähdetään lenkille jahka Lucas herää... Liikunnan riemusta (siis mistä...) joku toinen kerta, adioos :) !

Babyfever!

Meille muutti jokin aika sitten salakavalasti uusi asukas, jonka Stefan toi jostakin tullessaan. Asukas nimeltä vauvakuume! Onneksi täältä taloudesta löytyy kuitenkin yksi realisti, minä, joka sai taottua Stefaninkin päähän ettei vauvan aika ole ihan vielä. Kohta, mutta ei kuitenkaan ihan vielä. Ikinähän ei ole sopiva aika, joo, mutta jos tietää että tulevaisuudessa on tulossa asioita jotka ovat helpompia ilman vauvaa, niin miksi vaikeuttaa asioita kun voi vähän odottaakin!

Stefanista olisi ollut ihan okei että vauva olisi syntynyt keskelle remonttia. Niin. Remontin valmistumisajankohdasta ei ole tarkkaa varmuutta, jonka vuoksi mulla siinti mielessä kauhukuvia meistä asumassa takapihalla teltassa villin taaperon ja vastasyntyneen kanssa. Ei, me ei aiota asua teltassa, mutta jos perheeseen liittyisi kesän aikana pieni beibi, menisi satavarmasti jotain pieleen ja päätyisimme telttaan.

Syy, miksi Stefan olisi tahtonut kesävauvan (sen lisäksi että sillä tosiaan on semmoinen beibikaipuu), on sen pakkomielle syntymäpäivistä, itävaltalaiseen tapaan. Meillä on kaikilla synttärit syksyllä, joten olisihan kamalaa jos uusi perheenjäsen kehtaisi sattua syntymään esimerkiksi Lucaksen lokakuun aikana! Okei, olis se vähän tyhmää jos synttärit olis ihan peräjälkeen, mutta läheiset kuukaudet olis käteviä Suomisukulaisia varten. Samalla vierailulla voisi juhlia molemmat!

Siivoilin yksi päivä taas Lucaksen pieneksi käyneitä vaatteita pois. Jaottelen ne aina sen mukaan mitä laitan Caritasille köyhille lapsille, mitä voin antaa kavereiden lapsille ja mitä säilytän itselläni muistona tai toista beibiä varten. Mulla onkin ihania aarteita tallessa Lucaksen vauva-ajalta ja kun niitä vaatteita katsoo nyt, on kovin hankala kuvitella sen olleen joskus niin pieni. Silloin vauvakuume nostikin taas päätään, mutta realistiminä huitoi sen äkkiä pois!

Mä ajattelin aina että tahdon lapsia ennenkuin täytän kolmekymmentä, mutta en ikinä miettinyt milloin. Ylläribeibi oli ensin maailmanloppu, mutta sitten pelastus. Milloin mä muuten olisin niitä ehtinyt tekemään? En tietenkään osaa kertoa eroja nuoren tai vanhemman äidin välillä, mutta musta tämä oli kyllä täydellinen ikä. Ehdin kokea ja elää nuoruuttani, mutta nähtävää jäi vielä lasten jälkeisillekin vuosille.

Nuoren äidin keho ja mieli jaksaa tutkitusti paremmin esimerkiksi valvomista kuin nelikymppisen. Lisäksi musta ihanaa on se, että nuorena äidiksi tulleen lapsilla on vielä hyväkuntoiset isovanhemmat jotka jaksavat touhuta lastenlasten kanssa. Lucaksella on kaikkien isovanhempien lisäksi vielä kolme isomummoa ja yksi isopappa, joista ainoastaan yksi on hieman huonommassa kunnossa, muut mennä porskuttavat elämästä nauttien.

Nojoo, elämä on aivan ihanaa näinkin, tuon hulvattoman taaperon kanssa. Siksipä vaihdan nyt blogin nimenkin, edellinen tuntui niin pitkältä ja raskaalta eikä yhtään kerro siitä kuinka paljon me meidän arjesta nautitaan! Halligalli tarkoittaa iloista hauskanpitoa, jota meidän elämä on. Stefan sanoo että mä olen pessimisti, mutta omasta mielestäni mä olen erittäin optimistinen realisti. Ei arki aina ruusuilla tanssimista ole, mutta jotenkin mä huonompina hetkinä aina ajattelen kuinka pahemmin asiat voisi olla ja taas hymyilyttää. Meillä ainakin nautitaan ihan jokaisesta päivästä. :)

(Ainiin, jotta voin lisätä blogin Bloglovinissa omakseni, pitää mun ilmeisesti lisätä tämä tänne. Toivottavasti onnistuu, oon huono nörtti.)

Another Birthday!

Vuosi sitten Suomessa asuva, ala-asteelta asti tuntemani kaveri laittoi mulle Facebookin inboksiin osoitteen blogger.com ja käski pistää töpinäksi. Pohdin asiaa minimaalisen hetken ajan ja keksin pelkästään positiivisia puolia - kaikki kaukana asuvat läheiset saisivat lukea reaaliajassa meidän kuulumisia sekä Lucaksen kasvua ja nähdä siitä kuvia, lisäksi mulle jäisi paljon muistoja myöhemmille ajoille luettavaksi.

En ajatellut hetkeäkään "mitä annettavaa mulla on blogimaailmalle", ainoastaan sitä kuinka kiva olisi jos kaikki tutut saisivat säännöllisesti tietää varsinkin Lucaksen kuulumisia, ihan joka päivä kun ei satu Facebookit tai Skypet sopimaan yhteisiin aikatauluihin ihmisten kanssa. Mun pitkäaikaisimmalla kaverilla ei edes ole Facebookia... Joo, terkkuja Manseen, sua odotellaan edelleen!

Ensin kirjoitinkin pelkästään itseäni sekä tuttavia varten, mainostamatta blogia missään tai edes miettimättä muita lukijoita. Sittemmin mua alkoi kuitenkin kiinnostamaan muidenkin mielipiteet, jolloin aloin kirjoittamaan myös niitä tuntemattomia lukijoita ajatellen. Saatan silti kirjoittaa edelleen joitakin juttuja pelkästään muistoksi itselleni tai vaikka vertailukohteeksi Lucaksen mahdollista pikkusisarusta varten, joistakin taas ei välttämättä kukaan muu kuin esimerkiks mun kaverit saa hupia.

En tykkää laittaa Facebookiin kovin paljoa Lucaksesta kuvia, koska mulla on kaverilistalla jonkin verran sellaisia "lapsivihaajia", jotka eivät ehkä tajua että ei jotain muutakaan välttämättä kiinnostais aina lukea esimerkiksi niiden jokapäiväisestä kreisibailauksesta tai jatkuvasta matkan hehkutuksesta puoli vuotta etukäteen. Se on oma Facebook ja sinne saa laittaa ihan mitä lystää, mutta on ihanaa että mulla on tällainen ihan ikioma paikka jonne voi siirtää vaikka muistikortillisen kuvia päivässä, koska tänne ei kenenkään ei-kiinnostuneen tarvitse niitä tulla katsomaan.

Blogin kirjoitus on mulle tärkeä, ihana harrastus, mutta kun vaihtoehtona on joko viettää aikaa mun poikieni kanssa tai kirjoittaa, vie pojat voiton. Stefanin vapailla me vietetään yhdessä laatuaikaa, joka ei tarkoita sitä että toinen istuu tietokoneella ja toinen naputtaa läppäriä. Siksi kirjoitankin lähinnä silloin kun Stefan on duunissa ja Lucas nukkuu jonka vuoksi postaustahti ei ole mikään hurja, mutta kuten sanottu - tämä on vain harrastus, joka jää monen tärkeämmän asian taakse.

Parasta on tietysti se, että tämän kautta kaikki tutut, mukaanlukien jopa minun ihana mummoni, eli Lucaksen isomummo, saa täältä aina lukea meidän kuulumisia. Heti perässä tulee se, että saan itse tyhjentää päätäni myös sillä äidinkielelläni sekä tietysti te, meidän ihanat lukijat! Toivottavasti tämä pieni kääpiöblogi on tuottanut iloa jollekin - sukulaisille varmasti ainakin, mutta kenties myös muille!

Jos vaikutan välinpitämättömältä uusia lukijoita kohtaan niin se on väärä käsitys, kuulen mielelläni mielipiteitä myös muilta kuin vakkarilukijoilta ja olettekin kaikki lämpimästi tervetulleita seuraamaan meidän elämäämme! Kyselin lukijoiden toiveita juuri vähän aikaa sitten, mutta jos on taas jotain mielessä - postaustoiveita tai parannusehdotuksia, risuja tai ruusuja niin kertokaa ihmeessä. Prost seuraaville vuosille :) !

Muut kuvat on Stefanin reilu viikko sitten ottamia, tässä tämänaamuinen ihana yllätys joka mua herätessä odotti!

Taaperotarkastus!

Koska vauvavuosi on ohi, ei voi kirjoittaa enää vauvan kehityksestä. Sen sijaan voin kirjoittaa teille taaperon touhuista! Lucakselle tuli toissapäivänä taas kuukausi lisää ikämittariin, mutta lisää järkeä se ei ole tainnut tuoda tullessaan... Millainen meidän taaperomme sitten on? Edelleen yhtä vilkas ja hulvaton pieni pojankoltiainen joka saa meidät ihan joka päivä oikeasti nauramaan kaikilla ilmeillään ja hölmöilyillään!

Lucas on aina ollut tosi rohkea ja utelias, mutta nykyään se on noussut ihan uusiin sfääreihin. Esimerkiksi yksi sen uusista lempileikeistä on ikkunalaudalta sohvalle vapaapudotuksella lentely! Yleensä ehdin heittää siihen sohvatyynyn alle, koska kiivettyään ikkunalaudalle se odottaa virnistellen että joku katsoo ja pudottautuu vasta sitten. "Kattokaa mua"-esiintyjäsielu, ilmeisesti tätiinsä tullut.

Taapero vihaa edelleen vaatteita ja olisikin varmasti mieluiten kokoajan nakuna. Lisäksi se vihaa myös kaikkia kieltoja, sitä kun se ei saa availla takan edessä olevaa porttia, sitä kun se ei saa repiä hellannappeja irti ja no, ihan kaikkea mihin liittyy "ei". Jos sitä kieltää tarpeeksi pitkään se loukkaantuu verisesti mutta leppyy kyllä myös yhtä nopeasti, varsinkin jos laitetaan joku kiva laulu soimaan. Tanssiminen onkin yksi lempparijutuista! Samoin rakkauden osoittaminen, se tulee nykyään aina ihan pyytämättä halailemaan ja pussailemaan. ♥

Sanoja Lucakselta ei edelleenkään tule, mutta se ymmärtää kokoajan enemmän molemmilla kielillään. Se osaa kysyttäessä näyttää missä on jonkun nenä tai suu, mihin hattu tai sukka kuuluu ja tuoda tiettyjä tavaroita niitä pyydettäessä. On myös ihanaa että se osaa itse osoittaa esimerkiksi vesilasia janoisena tai kirjakoria tahtoessaan lukea jos mami on tyhjäpää eikä osaa lukea sen ajatuksia. Lucas tykkää kirjoista valtavasti!

Sellainen satahampainen pieni dramaprince meillä asustelee! Huomenna prinssi pääseekin koko päiväksi mummolle hoitoon, koska me lähdetään armaan mieheni kanssa viettämään laatuaikaa Salzburgiin gastromessuille. Onko kellään vinkata keskustasta jotain hyvää bio/vegeravintolaa? Ei tarvitse olla kokonaan vege, mähän syön välillä myös lihaa, mutta ei haittaa vaikka olisikin. Stefanilla alkaa tänään myös ihanat neljän päivän vapaat, joten täällä voi olla hiljaista! Kivaa viikonloppua kaikille muillekin!

Still waiting for the snow to fall...

Mä en ole koskaan ollut mikään jouluihminen, se on mennyt siinä missä muutkin juhlat. Olin mielelläni aina duunissa joulun pyhinäkin, koska tuplapalkka... Lucaksen ansiosta viime joulu oli kuitenkin vähän spesiaalimpi ja tänä vuonna olenkin ehkä ei voi sanoa innoissani, mutta kuitenkin melkoisella fiiliksellä, ainakin verrattuna edellisvuosiin. Olisin tänään halunnut lähteä hamstrailemaan jo joulukoristeitakin, mutta vettä tulee kaatamalla joten odottakoot vielä hetken!

En ole ikinä ollut kovinkaan niiden lahjojen perään, varsinkaan viime vuosina kun viimeiset neljä on tullut vietettyä uudessa kotimaassa, jossa ei omia sukulaisia asu. On kuitenkin ollut ihana saada ihan vain korttejakin Suomesta enkä tänäkään jouluna odota saavani itse mitään, vaikka aina joku jotain ihanaa, esimerkiksi salmiakkia lähettääkin. Lucakselle moni kuitenkin tahtoo tietysti ostaa jotakin, joten tässä jotain vinkkiä niille jotka tällaista pohtivat!

 

Kuvat Google

Heijastimia! Jalankulkijoiden heijastinhan on suomalainen keksintö, ja sieltä oonkin aina löytänyt kaikkia kivoja, täältä sais vaan jotain ihan tylsiä rumiluksia! Tämä olisi toive sekä mamille että Lugille, me kun ei uskalleta nykyään liikkua hämärällä ulkona enää ollenkaan koska täällä landella katulamppuja on about kilometrin välein ja kävelyteitä hurjan vähän.

Suomenkielisiä kirjoja! Mä olen kirjafriikki ja luen myös Lucaksen kanssa mielelläni. Varsinkin kun se osaa nykyään lukea kiltisti eikä revi niistä kirjoista läppiä tai sivuja irti. Kurkistuskirjat onkin senkin lemppareita ja tottakai niitä voi ostaa myös saksankielisinä kun ei niissä paljoa luettavaa ole, mutta onhan esimerkiks Muumeissa ja Pupessa ihan erilaista tunnelmaa! Tällaisia Lucas vois toivoa ihan käytettyinäkin, kirpparilta varmasti löytyis halvalla.

Lukiossa seinämaalauksen kurssilla sutaistiin parissa päivässä näinkin kaunis kuva seinälle... Kuka tietää tämän jakson, ihan huippu haha! "Minun ei olisi pitänyt lisätä spriitä", sanoo Nipsu kun kilpparille käy vähän köpelösti sen juotua niiden tekemää lientä.

Muumi-tavaroita! Lucashan ymmärtää tietysti just tosi paljon Muumien päälle... Mutta onhan ne nyt taaperon silmiinkin sympaattisen näköisiä! Okei joo, mä olen enemmän niiden perään, mutta musta on niin kiva että on sillekin jotain Suomesta muistuttavaa. Ihan sama mitä, oli sitten kuppia tai kippoa, lakanaa tai vaatetta, kirjaa tai lelua, aitoa tai feikkiä, kunhan siinä on Muumihahmoja!

Vaatteitahan taapero tarvitsee melko usein kun se venyä paukkuu niin huisisti kokoajan, nykyään myös leveyttä eikä vain pituutta! Voiko lahjaksi toivoa käytettyä tavaraa, miksei vois? Lugia ei paljoa kiinnosta mitä on päällä, kunhan ei ole tyttöjen väriä, mustaa eikä harmaata ja koko on alkaen 86. Ostaisin sille varmaan kaiken kirpparilta jos täällä niitä vain olisi, onneks Facebook auttaa tässäkin asiassa.

 
Paras lahja kaikista olisi kuitenkin jos joku Suomisukulaisista tai -kavereista kertoisi että on tulossa kylään, mutta ihan kaikkea ei voi saada! Toivottavasti tästä oli apua jollekin, mutta ei me kyllä oikeasti tarvita muuta kuin kivoja kortteja. Meillä on jo aivan liikaa tavaraa siihen nähden kuinka paljon tilaa meidän kämpässä on. ;) Ja kuten sanottu, mulle tärkeintä joulussa on rakkaat ympärillä ja tunnelma. Sekä tietysti glühwein... Haha. Ihanaa talvenodotusta kaikille, kyllä se sieltä vielä tulee!

Musiikkimuistoja ♥

Vanessa Mae, kaikki mitä kasetilta löytyi

Kultainen 90-luku, korvalappustereot, lentokentät, Sri Lanka, sulkapallomaila viuluna, Vanessa Maehan on viulisti. Kaunista, epäilemättä.

Macarena

Kotkan Karhula tai meidän mökki, neljä tyttöä ja tusseilla omiin vatsoihin piirretyt naamat. Muistan Macarena-tanssin vieläkin ulkoa.

Kapasiteettiyksikkö - Mita tanaan

Meidän kaveriporukkaan kuului poikia, jotka siihen 2000-luvun alkuun kuuluvasti roikottivat housuja ja kuuntelivat räppiä ja tartuttivat sen meihinkin. Tästä biisistä tulee mieleen ihana, tärkeä kaveri jonka kanssa aina parin bissen jälkeen ahkerasti räpättiin. Ja joka kyllä tietäis ilman kuvaakin että tarkoitan sitä.

Maija Vilkkumaan Meikit, ketjut ja vyöt-levy

Meidän ja kaverin hepat asuivat pienellä yksityistallilla, jonka cd-soittimessa ei toiminut mikään muu levy kuin kyseinen. Kaksi vuotta kuunneltiin sitten Maijaa, ei ole yllättävää että osaan laulaa kaikki sanat mukana.

Queen - We are the champions

Wanhojentanssit, lukion liikuntasalin pimeä käytävä ja 50 muuta kauniisiin vaatteisiin pukeutunutta wanhaa odottelemassa kutsua käydä yleisön eteen.

Antti Tuisku - Tunturibiisi

Wanhojenjatkoilta palatessa soitto kaverin poikaystävälle joka kiltisti ajelutti kolme humalaista tyttöä "tunturin päälle laulamaan Tunturibiisiä". Tunturina toimi hiihtokeskus Himoksen huippu...

 Apulanta - Viisaus ei asu meissä

Pari juhannusta, ihailtu veitsitanssi ja kanssaesiintyjänä rakas siskoni. Tappaa ei ollut tarkoitukseni, vaan rampauttaa pysyvästi. Kerran kaaduin tuolin kanssa ojaan juuri sopivasti biisin loputtua, ei sattunut, muita sattui sydämeen kun eivät saaneet sitä videolle.

Stig - Rakkauden Bermudan kolmio

Juhannus 2009, kaverini teki musta ympyrän heittämällä mut niskansa yli lattialle. Sun pääs ei oo liian soikea.

Sontsan alla

Lukemattomat kemut Sepänkujalla, alakerran ihana (siis oikeasti ihana) naapurin mummo uhkailemassa kirveellä ellei siirrytä pois parvekkeelta. Tämäkin oli mun ja siskon bravuuri, upein koreografioin tietysti.

Lady Gaga - Christmas Tree

Viimeinen talvi Suomessa, järkyttävä kiire ja ahdistus lukion kurssien kanssa, pimeää ja kylmää. Cherry cherry boom boom, tämä piristi niinä monina epätoivon hetkinä. Muunmuassa silloin kun oltiin kaverin kanssa istuttu koko yö huoltoasemalla tekstitaidon vastauksia kirjoitellen ja palasin kotiin melko väsyneenä ja maha kahvista kipeänä.

Emiliana Torrini - Jungle Drum

Ensimmäiset päivät Itävallassa, pubissa soi tämä eikä kukaan muu tiennyt tätä kuin minä. Lauloin ja rummutin aina mukana ja kaikki nimitti tämän heti ihan mua kuvaavaksi biisiksi. My hands are in the air, yes, I'm in looooove!

 

Scandinavian Music Group - 100 km Ouluun

 

Oli pakko mennä aamuvarhain darrassa laskemaan koska vapaapäivää ei ollut tiedossa, en jaksanut puhua kenellekään ja kuuntelin gondolissa vain musiikkia silmät kiinni. Tämän biisin soidessa mun ihana pomoni alkoi tökkimään mua ja kysyi että mitä heviä sä oikein kuuntelet, ei sovi sulle, onko sulla pääkallotatuointejakin.

Black Eyed Peas - Time of my life

Duunin jälkeiset après skit, aurinkoinen alkuilta, paljon iloisia ihmisiä ja mieletön fiilis seuraavan päivän töitä miettimättä. Tuntemattomien kanssa pöydällä tanssiminen, "Sä teit mulle tänään ruokaa!"-lauseisiin iloinen "Teen huomennakin, tervetuloa"-vastailu.

Kaija Koo - Maailman tuulet vie

Stubaissa saatiin aina brittiarmeija riemuksemme pariksi kuukaudeksi. Kun ne lähtivät, tuntui että koko laakso hiljeni. Se alkaa näkyä päälle päin, että lähdit ja minä jäin.

Kaija Koo - Minä uskon

Tärkeiden Suomikavereiden häissä lauloi eräs pöytäseuralaiseni tämän. Häät olivat ihanat, en ole varmaan ikinä itkenyt ilosta ja toisten onnesta niin paljon. Sua aion loppuun asti rakastaa, olen santaa, valun kilpaa tiimalasin kanssa kohti rannattomampaa rantaa. Siskon mies luuli kädessäni ollutta, mytyksi niiskutettua serviettiä alushousuiksi.

Don Omar - Danza Kuduro

Ja mammat riivaa. Kreikan kahden viikon kreisibailuloma miespuolisen kaverini kanssa, localoca, wakawaka ja niin edelleen. Mammat riivas mun päässä vielä kuukauden sen jälkeen.

 

Flo Rida - Good Feeling

Oltiin aamulla lähdössä Stefanin kanssa viiden jälkeen ylös vuorenhuipulle katsomaan auringonnousua, älyttömän väsyneinä. Radiosta alkoi soida tämä, väsy katosi.

Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

Lucas ♥. Laulan tätä aina Lucakselle nukkumaan mennessä. Ja jos sitä ei meinaa nukuttaa, laulan perään vielä SMG:n Vieläkö soitan banjoa. Paitsi että ne on herkkiä, niistä tulee myös jotenkin mieleen Suomeen jääneet ihmiset.

♥

Tästä lähin tehdään muistoja mun miesten kanssa, josta olen erittäin onnellinen. Kysyt olenko leikannut hiukseni, olenko muuttunut - luojan kiitos, olen. Vanhaa elämää ei ole ikävä, mutta ei sitä voi mitenkään unohtaa, kuinka paljon kaikkea ihanaa siihen kuului, onneksi suurin osa ihmisistä kuuluu edelleen. Muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta - muistan, mutta olen onnellinen että voin nykyään juopua siitä vuorokauden jokaisena tuntina. Hab euch lieb!

Perinteitä meiltäpäin!

Itävaltalaisilla on valtava määrä erilaisia perinteitä, musta tuntuu että törmään vähintään kerran kuukaudessa johonkin uuteen. Sen sijaan Suomesta niitä en osaa mainita juuri ollenkaan! No okei, tottakai joitakin, mutta en kuitenkaan läheskään yhtä montaa kuin täällä. Meidän pienellä kylällä on ihan ikiomiakin perinteitä, mutta en nyt tietenkään käy väittämään etteikö samanlaisia olisi myös muissa kaupungeissa, en vain uskalla varmaksi yleistää kun ei ole kokemuksia.

Vauvat on hyvin rakastettuja meilläpäin! Kun uusi vauva syntyy, saapuu tuollainen iso haikara koristamaan sen kodinpieltä niin että kaikki varmasti huomaavat pienen saapumisen. Meillä tuo ehti olla pari viikkoa, kunnes toisaalle syntyi taas uusi tulokas.

Samaan aikaan haikaran saapuessa saapuu myös kiertävä vauvakirja, johon voi laittaa pienokaisesta kuvan sekä tekstin. Mä kirjoitin tollaisen söpön runon, Lucaksen nimen ja syntymäajan sekä -mitat. Vauvakirja lähti haikaran kanssa samaa matkaa seuraavalle, ehkä meille tulee seuraavan beibin kohdalla jo uusi kirja jos tuo on täynnä, never know!

Myös paikalliset liikkeet muistavat vastasyntynyttä. Meidän pankista Lucas sai paketin jossa oli sateenvarjo, säästöpossu, body, sukat sekä tollainen seinään kiinnitettävä mittapuu. Lisäksi beibille avattiin myös tili (vanhempien niin halutessa tietysti) jonne Lucas saikin pankilta heti 15 euroa starttirahaa! Huonekaluliikkeestä lähetettiin paketti, mutta mä en enää muista mitä siellä oli, taisi olla sukkia, joku lelu ja alennuskuponkeja vauvatavaroihin.

Vappuaattona, eli huhtikuun viimeisenä, pystytetään täällä jokaiseen kylään tukien avulla iso "Maibaum", suoraan suomennettuna toukokuupuu. Menot on juhlavat ja seuraavan yön ihmiset vartioivat puuta, koska perinteenä on pitkään ollut että viereisen kylän asukkaat yrittäisivät muka kaataa puun. Toisinsanoen kukaan ei yritä kaataa mitään muuta kuin kaljaa kitaan kun on siihen hyvä syy oikein koko yön, pitäähän puuparkaa joo vartioida! Samainen parka otetaan viimeistään syksyllä alas odottelemaan seuraavaa toukokuuta. Maibaumeja näkyy paitsi Itävallassa, myös ainakin Saksan puolella.

Stefanin työpaikalla, Stanglwirt-hotellilla, on jos jonkinmoista eläintä, mukaan lukien lehmiä. Lemmut lähtevät kesäksi ylös vuorille laiduntamaan ja jos kenellekään ei kesän aikana ole sattunut mitään, vaeltavat ne syksyllä takaisin laaksoon kauniiksi koristeltuina! Koristelu on ikäänkuin kiitos ylemmälle taholle siitä, että kaikki ovat säilyneet hengissä.

Ihania joulumarkkinoita vietetään ympäri maata, marraskuun ja loppiaisen välillä. Meillä niitä järjestetään Stanglwirtillä joulukuussa joka keskiviikko, keskustassa joulunalusviikolla sekä eräällä naapuruston rouvalla jossain vaiheessa joulukuuta. Joulumarkkinoilla juodaan glühweinia tai punssia, syödään keksejä ja katsellaan kojuja, ehkä ostetaankin jotain! Isommissa kaupungeissa niillä on ohjelmaakin ja niitä myös vietetään pitkään ja hartaasti, esimerkiksi Innsbruckin ihania joulumarkkinoita pääsee ihastelemaan puolitoista kuukautta jokaikinen päivä.

Lisäksi meillä on myös päivällä kello kahdentoista ja yhden välillä paitsi useimmat pankit, virastot sun muut kiinni, myös kotioloissa työrauha! Ulkona ei saa paukuttaa eikä metelöidä, vaan esimerkiksi mopon viritys keskeytetään keskipäivällä jos sen on erehtynyt aiemmin aloittamaan. Meidän naapuri, joka ajaa nurmikkonsa kolmesti viikossa, pitää tästä tiukasti kiinni ja käynnisteleekin masiinansa tasan kello yksi, paitsi tänään kyllä viisi minuuttia etuajassa!

Olen nyt reilun vuoden asunut täällä päin Tirolia ja tällaista on jäänyt mieleen! Lisäksi löytyy paljon muutakin, joistakin olen jo aiemmin kirjoittanut ja osasta en oikein osaa kertoa, mutta en nyt jaksa odottaa Stefania kotiin kyselläkseni siltä. Ehkä mä joku kerta taas tarinoin näistä, nyt alan nauttia Greyn anatomiasta, ciao!

Ps. Ostettiin sittenkin jo se uusi kamera! Järkkäri, jota en todellakaan osaa käyttää muuta kuin perusasetuksella mutta en todellakaan jaksais lukea 219-sivuista käyttöohjetta, mutta on vissiin pakko edes vilkaista... Ja Annikan sanoin: munkaan hiukset ei ole likaiset vaan märät :D ! Noniin heippa!