Hello summer!

Oli pakko vaihtaa banneri koska kyllä se kesä sieltä hiljakseen tekee tuloaan, ei sille vaan voi mitään! Mut lämpö tuo tullessaan taas uusia pulmia - mitä tarvitsee Lucas silloin lenkille päällensä ettei paahdu! Käääk! Ei mitään! Nakuna vaan, me molemmat! Onneks tänään saa pukea vielä päälle, ciaoo!

Pilipilipom!

Sataa, sataa ropisee ja sataa muuten kaatamalla, jo aamusta asti! Ai että, rakastan sadepäiviä (olettaen ettei niitä ole ihan miljoonaa putkeen), musta on ihana kun joskus oikein hyvällä omallatunnolla saa vaan jumittaa koko päivän sisällä. Jos ei huvita tehdä mitään järkevää, voi sen pistää sateen piikkiin - on niin pimeetä ja harmaata, masentaa. Tosin toi ei nyt ihan toimi mulla, koska musta jotenkin tuntuu että mulla on näinä harvoina sadepäivinä paljonkin energiaa, hirvee into siivota ja järjestellä kaappeja ja laatikoita ja kaikkea muuta vastaavaa! Paitsi että se tais laantua näin iltapäivän puolelle tultaessa, no, mulla OLI paljon energiaa... Nyt taas tuntuu että sitä raitista ilmaa kaipais muutenkin kuin sen mitä "shokkituuletuksen" avulla saa (Itävallassa on tapana tuulettaa myös talvisin aamuisin ja iltaisin niin, että avataan ovi ja yksi ikkuna sepposen selälleen (siis koko ikkuna, pikkusia tuuletusikkunoita ei juurikaan vanhoissa taloissa edes näe) joksikin aikaa).

Se, mikä sateessa on myös positiivista on se vihreys mitä se aiheuttaa! Muistan kun joku kevät olin Tampereella pitkän viikonlopun ja kotipuolessa oli satanut koko sen ajan ja kun tulin takaisin, oli puihin ilmestynyt lehdet, nurmikko joka lähtiessäni oli ollut keltainen vihersi ja jokapuolella oli ihanan kesäisen väristä. Tätä mä nytkin odotan koska huomenna pitäis alkaa ne lämpöiset kelit jos sääennusteisiin on luottaminen, vaikkakin harvemmin tosin taitaa olla mutta kuitenkin. En poistu siis ulos ennenkuin siellä voi olla ilman takkia, koska en ole edelleenkään löytänyt moista. Ginatricotilla olis yks kiva, saatan tilata sen kun hintakaan ei ollut mikään ihan hirveä. Tyhmä maksaa kevät/syystakista mitään miljoonia kun Itävallan kevät ja syksy on molemmat yleensä niin lämpimiä.

Achenseen reissulla näytti näkymä laaksoon päin näin vihreeltä tällä kertaa! 

Keskiviikkona käytiin extemporereissulla Achenseellä Stefanin mummolla ja papalla, siellä Lucas höpötti kamalasti ja huomasi taas kuinka se taitaa oikeasti tykätä vieraista mieskasvoista enemmän kuin naisista, koska Stefanin papalle se hymyili ja kiljui mutta mummoa vähän vierasti.

Achenseelle ajeltaessa tiet oli mutkaisia vuoristoteitä ja Lucasta tais vähä jännittää isin ajotyyli. :D Perillä syötiin, moni on sanonut että näissä kuvissa Lucaksen tukka näyttää ihan punaiselta (Stefanilla oli siis pienenä ihan punaisenoranssit kiharat, niiin söpö ♥) ja tässä kuvassa mäkin huomaan sen!

Ollaan ehditty touhuamaan muutakin sateen vankeina ollessamme: Lucas nous eilen ensimmäistä kertaa konttausasentoon! Mun sisko just sitä ennen Skypessä kysyi joko se konttaa, ja siitä meni ehkä puoli tuntia niin jäbä oli kontallaan! Meillä oli just meidän vakuutusmies kylässä päivittämässä tietoja niin en löytänyt kameraa tarpeeksi nopeasti eikä Lucasta sitten enää tietenkään huvittanut nousta kun istuin kameran kanssa sen vieressä lattialla. :D Mutta kyllä se siinä asennossa varmaan kymmenen sekuntia viihtyi, siitä se lähtee!

Piti tietysti kaivaa ihana konttaushaalari sitten laatikosta, se on 74 mutta ihan on passeli! Lucas sai sen Suvilta joululahjaks ja oon odottanut kuin kuuta nousevaa että milloin se vihdoin sopii. :D

Lisäksi ollaan tehty paljon  muutakin, vedellä leikkiminen on nyt jonkinaikaa ollut ihan ykkösjuttu! Mutta siitä ja muista kivoista jutuista (ainiin ja olihan mulla Lucaksen mielestä kurjista viljoistakin asiaa, höh unohdin!) lisää joskus toiste, Lucas heräsi joten me aletaan syömään ja katsomaan Lemmen viemää ciaoo :*

Suomi vs. Itävalta

Suomi on äärettömän hieno maa ja oon ylpeä synnyinmaastani sekä suomalaisuudestani. Suomi maana ei sitten kuitenkaan valitettavasti sopinut mulle. Tosin ensimmäisen kerran Itävaltaan lähdettyänihän vakuuttelin kaikille että menen sitten seuraavana syksynä opiskelemaan, mutta se ideahan kuoli about ensimmäisen viikon aikana. Tirolin upeat vuoret, lokakuun lämpimä sää, ihanat ihmiset sekä hauska duuni vei mun sydämen ja kun mun kesän korvilla piti palata kylmään Suomeen tuli monta itkua itkettyä, oli ikävä kotiin. Vaikka en ollutkaan kuin reilu puoli vuotta poissa, Suomi ei enää tuntunut kodilta. Tätä en tosin ihmettele, en ikävöinyt sieltä muutakun kaikkia mun ihania sukulaisia ja ystäviä, kavereita ja tuttavia. Only hate the road when you're missing home.

Oon tottunut siihen ikävään, totuin jo ensimmäisenä talvena. Päivät on kuitenkin olleet aina niin täynnä kaikkea ettei siinä ikävässä ole edes ehtinyt rypeä, se onkin enemmän semmoinen krooninen ikävä joka vahvistuu mitä lähemmäs tullaan sitä päivää, jolloin näkee jotain ikävöimiään ihmisiä. Sen sijaan Suomessa ollessani en tietenkään ikävöi niitä läheisiäni sieltä, mutta sen sijaan koko Itävaltaa. Vuoria, kieltä, ihmisiä, kauneutta, tuntemattomien hymyileviä kasvoja, aurinkoa, kotia. Itävallalla on mulle itselleni selkeästi enemmän plussia, koska sen ainoaksi miinukseksi lasken sen kroonisen ikävän ja että se on vähän turhan sivussa Suomesta eikä kukaan sieltä lähde meille vain poikkeamaan.

Suomessa tämmöinen auringonlasku ei ole lainkaan harvinainen (tää on äiskän parvekkeelta), jos sen sijaan Itävallassa tahtoo moisen nähdä joutuu kiipeämään vähintään 1500 metriin.

Ikävöin Suomesta toki muutakin, mutta en todellakaan niin paljoa ettäkö itkettäisi. Salmiakin, dippijauheiden, MeNaisten, dubbaamattomien ohjelmien ja muun höpönlöpön lisäksi (ne onneksi tulee postinkin avulla, mutta niitä ilmankin pärjää vallan hyvin) kaipaan kovasti myös jotain vähän suurempaakin - vettä, siis järviä ja meriä. Kasvoin Järvi-Suomessa pienessä kaupungissa jossa oli about tuhat ja yksi järveä, oma ranta oli mm. molemmilla mummoillani, äidilläni siitä asti kun olin 14, kaverini porukoilla ja tietysti kaikilla tutuilla joilla oli mökki jossakin. Kaupungin poikki virtasi joki (virtaa toki edelleen) ja kesäisin kävimme Kotkan saaristossa Suomenlahdella purjehtimassa kummieni kanssa ja kahtena kesänä vietin viikon Haapasaaressa. Matkoilla, etenkin Sri Lankassa, meri oli ihan ykkösjuttu.

Itävallan pinta-alasta 1,3% on vettä. Suomella lukema on jopa 10,2%, vaikka Itävallan pinta-ala on alle neljänneksen Suomen kokonaispinta-alasta, joten voitte mielessänne pohtia kuinka vähän täällä on järviä (vuoret syövät pinta-alasta myös melko suuren osan). Mä olen tosin onnekas, koska ihan muutaman sadan metrin päässä meiltä on paikallinen "maauimala", joten voin käydä kesällä uimassa vaikka joka ilta. Niin tein aina Suomessakin, illalla töistä tullessani juoksin samantien (tai välillä saatoin tulla ehkä terassibissen kautta..) äiskällä järveen ja polskin siellä aikani. Meri on kuitenkin musta ehkä vielä kiinnostavampi, sitä kun vain jatkuu ja jatkuu silmänkantamattomiin, se on jotenkin niin ihanan pelottavakin. Mutta jos pitäis valita vuoret vai vesi, niin vuoret vie kyllä voiton.

Siskorakkaan kanssa kotikaupungin yhden "vuoren" takana olevalla järvellä, se oli ainut paikka missä kesällä 2010 oli viileempää vettä, muualla melkein kiehui. Siukulla on masussa Luna-neiti. :)

Se, miksi Stefanin kanssa mietittiin kuitenkin jopa vakavissammekin Suomeen muuttoa, oli mm. koulutusjärjestelmä. Sehän nyt on vain yksinkertaisesti maailman parhaita ja usein jopa paras, ei sille mitään mahda. Itävallan koulutusjärjestelmä ei sen sijaan ole viimeisimmässä vertailussa yltänyt edes kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Lisäksi Suomi valtionakin vetää useissa vertailuissa pisteet kotiin, kun vertailukohteina ovat koulutuksen lisäksi esimerkiksi terveyspalvelut, talouden vireys, poliittiset olot sekä elämänlaatu. Mutta koska se elämänlaatu on musta kuitenkin ihmiselle se kaikkein tärkein, pysytään me kuitenkin täällä, täällä missä sydän tuntee olevansa kotona ja aamuisin tekee mieli nousta eikä vain laittaa verhoja takaisin kiinni kun taas tulee kolmatta kuukautta putkeen vettä taivaalta.

Jos Lucas tahtoo kouluttautua pitkälle, hän voi sen tietysti myös Itävallassa tehdä, ei täällä nyt oikeasti niin huono taso ole enkä ole ollenkaan huolissani (paitsi ehkä kielten opetuksesta, joten veikkaan että niitä meidän pitää sitten päntätä kotona aikalailla). Mulle kielet on olleet aina tärkeitä (vaikka en niitä jaksanutkaan enää lukiossa kovin ahkerasti lukea, esimerkiks ranskan lopetin yhden kurssin jälkeen, harmittaa), sekin on yksi syy miksi tahdoin pysyä Itävallassa. Kaikista maailman ihmisistä kovin harva osaa suomea (jännä), saksaa sen sijaan puhuu pelkästään äidinkielenään noin 100 miljoonaa ihmistä. Siihen lisäksi vielä kaikki me, jotka osaavat sitä. Englanti on musta silti edelleen se tärkein kieli mutta sen jälkeen tulee kyllä heti saksa, vaikka aionkin opettaa Lucakselle tietysti myös suomen. Voihan se mennä vaikka Suomessa korkeakouluun (tai olla menemättä kouluun ollenkaan ja valita toisen asteen koulutuksen jälkeen heti työnteon, oma päätöksensä).

 Kuvituksena on nyt pelkästään näitä järvikuvia kun sitä vettä ikävöin ihmisten jälkeen eniten, tämäkin on äiskän parvekkeelta.

Mutta tän tekstin tarkotuksena oli lähinnä osoittaa että en todellakaan vähättele Suomea enkä pidä sitä huonona maana, vaan kuten sanoin alussa: se ei vain ollut se mulle sopiva. Elämä on ehkä vähän liian lyhyt siihen että jumittaisit paikassa, jossa sut onnelliseks tekee ainoastaan ihmiset siellä (vaikka kuinka huipputyyppi jokainen onkin ♥) mutta muuten olisit kokoajan valmis hyppäämään lentokoneeseen ja matkustamaan ihansamaminnekunhanpois. Pahoittelen jos tekstin laatu on kummallinen, me herättiin Lucaksen kanssa tänään jo kuuden jälkeen ja oon viihdyttänyt sitäkin kokoajan. Äiti myös sanoi että en kirjota suomea enää samanlailla kuin ennen... vaikee uskoo! Mutta nyt mä alan siivoamaan kun Stefan hauskuuttaa Lucasta ja se kiljuu taas onnesta. :D Lucas siis, vaikka kyllä Stefankin aika onnelliselta näyttää. Pusipusi, jos en tarpeeksi usein sitä sano (taidan kyllä sanoa) niin vaikka en Suomea ikävöikään niin teitä finskejä kyllä ja kamalasti. :*

home is where your heart is
find where you belong, start to take control, show a little soul
then you feel who you are
home is where your heart is
find where you belong, start to take control, show a little soul
then you feel who you are

but I leave you with a kiss, there's so much more than this
when you know who you are

Puolivuotismitat.

Töttöröö! Tänään oli ihana päivä ja loppuviikoks on luvattu kahtakymmentä! Kyllä kelpaa, koska en oo löytänyt mistään mitään kivaa kevättakkia, on mulla noita kivoja lenkkitakkeja mut ei ne päällä voi lähteä kun nimenomaan sinne lenkille. :D Oon kattonut netistä varmaan jokaisen keksimäni puljun mutta ei! Kaikissa on se typerä leikkaus mikä saa ihmisen näyttään lihavalta säkiltä. Kävin tänään St. Johannissa mittauttamassa Lucaksen, ja meinasin että olisin käynyt vielä kaupoilla kattomassa olisko sieltä löytynyt joku kiva mut bussi lähti just niin sopivasti ja seuraava olis lähtenyt vasta tunnin päästä niin en sitten jaksanut. Any ideas mistä löytyis kiva takki?

Täällä ei tosiaan "neuvoloita" ole niin tiheästi kuin Suomessa, vaan tutkimusten välillä on pari kuukautta. Oon kuitenkin kovin kiinnostunut tietämään miten Lucas kasvaa, harmi että meidän keittiövaa'alla maksimi on 3000 g, muutenhan voisin punnita sitä tietysti sillä. :D Enivei, mun tarvii keksiä aina muita keinoja joten tälläkertaa menin sitten St. Johannin sairaalan "babyvastaanotolle". Tänään, ikää puoli vuotta ja kaksi päivää, Lucas painoi 6310 g ja pituutta oli 64 cm. Äiti on antanut mulle mun oman neuvolakortin, mä olen puolivuotiaana painanut 7050 g ja ollut samoin 64 cm pitkä. Lucas on kokoajan ollut samaa pituutta pienen minun kanssa, mutta painanut aina vähemmän, paitsi syntyessään se oli isompi.

 

 Hoitsu lähti etsiin mittanauhaa, sillävälin Lucas tuijotti näitä:

Tää nyt oli vaan tällanen pikapäivitys, nyt mä menen pelastamaan Lucaksen kun se on kierinyt kauas kauas matolta! Se on taas löytänyt kivan uuden oikein kehittävän harrastuksen - kuolan pärskyttäminen paljaalle lattialle ja sen kuolalammikon tarkkailu! Enkä keksinyt mitään muuta sanaa kuin paljas (se on kuulemma myös mun veljentytön uus lempparisana), mut se kuulostaa vähän oudolta tossa yhteydessä! Egal, nyt on mentävä, tulee Sinkkuelämääkin telkkarista ciaoooo :*

Ainii, värjäsin tukan viime viikolla! Olin siis 23,5 vuotta blondi mutta nyt meni hermo lopullisesti, tää oli aika radikaali muutos tämmönen ruskee! :D Toivottavasti Lucas saa isinsä tukan ♥

Lucas 6 kuukautta!

• Jokunen puolivuotias osaa jo kääntyä selältä vatsalleen. V
• Vauva tukee ylävartaloaan vankasti käsivarsiensa varassa ollessaan päinmakuulla. V
• Käsien koordinointi kehittyy, lapsi oppii taputtamaan. X
• Lapsi oppii siirtämään esineitä kädestä toiseen ja pitämään kiinni yhdestä esineestä samalla, kun hän kurottuu ottamaan toista. V
• Lapsi tekee kaikkensa päästäkseen liikkeelle joko pyörimällä, ryömimällä ja itseään vetämällä. V !
• Vauva on kosketusherkkä. Hän erottaa toisistaan märän ja kuivan sekä kylmän ja lämpimän. ?
• Tykkää leikkiä vedellä. V
• Vauvan muisti kehittyy ja yltää nyt noin kahden viikon päähän. ?
• Kiinnostus leluihin kasvaa ja vauva tutkii niitä entistä perusteellisemmin. V
• Tavaroiden heitteleminen lattialle on todella mukavaa, koska sillä on monia seurauksia. V
• Äänet ja äänteet kiinnostavat, mikä on tärkeä osta kielellistä kehitystä. V

Lucas ei pysy enää paikoillaan ollenkaan, paitsi ollessaan tosi väsynyt tai jännittynyt. Muuten se vaan pyörisi ja hyörisi, eikä sitä voi jättää sohvalle tai hoitopöydälle enää hetkekskään yksin. Nykyään se viihtyy lattialla jo paljon paremmin kuin ennen eikä ala heti mölisemään, vaan saattaa leikkiä leluillansa yksinkin pitkän tovin jos esimerkiks siivoon. Sen ryömiminen on edelleen sitä että takapuoli nousee korkeuksiin ja pää on lattiassa, mutta pääasia toki että eteenpäin pääsee, ei kai sillä tyylillä niin väliä. :D

Ollaan syöty jo vaikka ja mitä ja suurinta herkkua on tietysti hedelmä- ja marjasoseet. Jopa kaurapuuron kanssa ne on namnam! Oon tässä lopetellut pikkuhiljaa imetystä, ja Lucas saakin nykyään jo neljästi päivässä pullosta korviketta (joka täällä on muuten maailman ärsyttävin valmistaa). Imetän sen enää aamuisin ja iltaisin. Syödessä Lucaksella meinaa joskus aluksi olla vähän keskittymisvaikeuksia, ja varpaiden syöminen tuntuskin usein olevan paljon hauskempaa.

Syömis- ja unirytmi on mennyt nyt jonkinaikaa niin, että aamulla Lucas herää kuuden aikaan maidolle, jatkaa unia 7-8, yhdeksältä syödään puuroa ja maitoa, 12-13 välillä kasvis- tai lihasosetta ja maitoa ja sitten käydään yleensä unille. Huomio: yleensä. Välillä se ei tahdo nukkua ollenkaan, välillä se nukkuu puolesta tunnista kolmeen. Riippuen siitä monelta se herää vai onko se nukkunut ollenkaan, 15-17 aikaan syödään sitten kasvis- tai lihasosetta (ja maitoa), riippuen mitä ollaan syöty lounaaksi. Illemmalla syödään vielä hedelmäsosetta ja maitoa. 21-21.30 aikaan otetaan vielä kunnon satsi maitoa ja 21.30-22 välillä se käy yöunille. Ajat riippuu ihan siitä monelta se on aamulla syönyt ekan maitonsa ja miten se päivällä nukkuu, mutta yöunille se käy aina viimeistään kymmeneltä.

5 päivän ikäinen pieni ♥

Vaatteista menee edelleen muutama 62, vaikkakin bodyt on hihoista vähän lyhyitä. :D Muuten mennään 68:ssa. Herralla on yksi hammas edessä alhaalla ja toista meinaa pukata viereen. Niiden tuleminen on hyvin kurjaa, mutta pakkasessa viihtyneet purulelut vähän helpottaa. Muita kurjuuksia on se usein vieraana oleva väsymys kun ei päivisin aina malta nukkua. Kivaa sen sijaan on mm. alahuulen imeskely, huulten ja kielen pärisyttely niin että kuola lentää, pyörivän pesukoneen ja palavan takkatulen katseleminen, lelujen levittäminen ja sitten tyhjällä lelulaatikolla leikkiminen. Vaikka Lucaksellakin on tietysti huonoja hetkiä ja päiviä jolloin mikään ei ole hyvin, on se suurimman osan ajasta kuitenkin vain hirmuisen hyväntuulinen pieni poika, aivan ihana puolivuotias joka tekee maman ja isin joka päivä kovin onnelliseks ♥

Laatikkovideo!

Koska meitä molempia Lucaksen kanssa väsyttää, saatte ihkaekan videon. Iltana eräänä levitin pyykkejä, Stefan leikki Lucaksen kanssa sohvalla mutta Lucaksella oli ihan omat leikkinsä, kuten yleensäkin. Mä en tiennyt että Stefan kuvaa videota, joten anteeks toi mun takalistoni lopussa. :D Ja ei, Lucas ei oo koskaan (vielä...) pudonnut sohvalta, koska jompikumpi on kokoajan niin lähellä, vaikkakin nykyään se hengaileekin enimmäkseen lattialla. Ja kyllä, puhun ja laulan sille normaalisti kyllä aina suomeks, mutta välillä lipsahtaa saksaks kun sitä puhun kuitenkin kokoajan Stefanin kanssa. Mun lemppari on ehkä se kun se ottaa ton laatikon ekan kerran pois päästään. Maailman ihanin pieni rakkauspakkaus, joka täyttää huomenna jo puoli vuotta ♥

Sukulaispääsiäinen!

Huhhuh Toffee puuskahti, olipahan viikonloppu, kiitos isipapan ja isoveljen! Vauhtia piisas, mutta niiltä vaarallisilta tilanteilta onneks vältyttiin. :) Kelit oli huonot, joka tosin ei ollut mikään yllätys kun kyseessä oli noin lyhyt loma. Noo, onneks perjantaina paistoi sentään aurinko ja tottakai sitten oli ihan pilvetön taivas kun vieraat oli jo takaisin Suomessa. :D Harmi vaan et siellä oli vissiin vietetty ältsin nättiä pääsiäistä ja täällä nuo saivat nauttia vesisateesta! No can do, ehkä ne on myös vähän enemmän sinut sateen kanssa kun minä. Sunnuntaina löllöiltiin Lucaksen kanssa vaan koko päivä sisällä sateen vankeina ja alkuviikosta Stefanilla olikin sit vapaata joten ei ole ehtinyt dataamaan. Nyt yritän saada tän valmiiks kun Lucas nukkuu, siitä kun ei koskaan tiedä kauan se nukkuu.

 Meidän kotivuori Wilder Kaiser hamus vähän pilviä itselleen perjantaina.

Perjantaina vieraat siis saapui puolenpäivän jälkeen, Stefan ehti olla vartin kotona ennen töihin lähtöä. :D Syötiin sitten sen tekemiä Kaspressknödeleitä punakaalin kera, ihan yks mun ehdoton lemppari kunnon tirolilaisruuista. Ja kyllähän finskitkin tykkäs, ottivat jopa lisää! :D Niiden laukuista löytyi tuhansia kaikkia ihanuustuliaisia Suomesta (mm. Luna-serkun vanha leikkimatto, vaatteita Lucakselle, hullusti sitä salmiakkia, dippijauheita, paljon MeNaisia (maailman paras lehti), pari kirjaa, mun vanhat verhot ja astioita, isin ostama KAIVINKONE :D ja mitähän vielä). Perjantai ei ollut täällä pyhäpäivä, joten lähdettiin tuliaisostoksille St. Johanniin, käytiin terassilla jätskillä ja kierreltiin siellä pari tuntia, Lucas nukkui kokoajan! Takaisin tullessa käytiin yhdessä vielä katsastamassa niiden koto, pyörähdettiin kaupassa ja sitten ne lähtikin sinne kotoonsa, olivat kuitenkin heränneet aamulla jo puoli kuudelta niin painoi väsy.

 

Lucasta meinas ensin vähän jännittää, isin sylissä oli hyvä katsella omituisia kasvoja...

...mutta myöhemmin olikin kiva leikkiä tuliais-Angrybirdillä papan sylissä!

...sekä skypeillä enon kanssa Suomen serkuille!

 St. Johannissa oli ihan kevät, nuo kuvaili maasta kukkivia orvokkeja. :D (Ja siis eikö mätsää hyvin toi uus hoitolaukku vaunuihin!)

Lauantaina Lucaksen kanssa aamupalaa syödessämme ilmestyivät finskit meille, niillä tais hupiloitua puhelimien akut niin siihen kuvaamiseen ettei koko loman aikana voineet soittaa mulle kertaakaan. :D Lähdettiin kohti Ellmauta ja mentiin junagondolilla vuorille, en oo ennen mennyt sellaisella ja olipas se hauskaa, varsinkin alastulo oli ihan kuin vuoristoradassa! Lucas oli tosi kiltisti kokoajan, alastullessa se jopa nukahti, oli vissiin niin tylsää. :D Kotona se sai syödäkseen ja lähti sitten mummonsa, setänsä ja Lena-serkkunsa kanssa kävelylle (Stefan kun pääs vasta myöhemmin töistä) ja me lähdettiin finskien kanssa laskemaan!

Lucas ja eno, Lucas pohtii, no se juna! Ja aamusella näkyi vielä jopa vähän sinistä taivasta. Ainiin, onkstää Kimperi joku ihana muotimerkki Suomessa or what, mulle ihan neverheard, sisko osti kirpparilta. :D

 Noin innoissaan jäbä oli vielä ylhäällä (kiva tukka myös), mutta sitten tuli uni. :D

Lumi oli ihan loskaa ja sääkin oli kaukana hyvästä mutta kiitos sen olipahan rauhallista, välillä saatiin mennä joku mäki ihan kolmisin! :D Mieluummin niinpäin, olin aika kauhuissani että jos aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta niin rinteet on täynnä kaikkia kamikazedorkaurpoja mut onneks ei! Muutama tunti laskettuamme mentiin sitten palauttamaan suksia ja vaikka oltiin menty aiemmin hakemaan ne vahingossa viis minuuttia ennen "päivätaukoa" (täällä useat liikkeet, pankit jne. on aina keskipäivällä pari tuntia kiinni) sanoi kiva vuokraamojäbä että en minä näistä mitään maksua ota kun olitte niin vähän aikaa! Kiitoos, tervetuloa Tiroliin, Himoksella ehkä turha moista odottaa. No, ne jätti sitten tippikippoon kolmanneksen siitä mitä vuokraus olis maksanu. :D

 Niillä oli vaihtunut sukset, onneks huomasivat jo ekan mäen jälkeen. :D Saatiin tosiaan olla ihan kolmisin tuolla harmaudessa!

 

Loskassa oli pehmeä istua. :) Ja mieluummin loskaa kun jäätä, en oo huoltanut mun lautaa ja siitä on pohja ja kantit siinä kunnossa että jäällä ei pysty tekemään yhtään mitään, ainoastaan olemaan kyydissä. :D

Laskemasta palattuamme erottiin taas, Stefan oli mennyt Lucaksen kanssa Lena-serkkua katsomaan mamallensa joten mäkin menin suihkun kautta sitten sinne. Myöhemmin me käytiin vielä isin ja veljen kanssa syömässä Ellmaussa, ai että kanasalaatti on kyllä täällä päin aina ihan paras valinta, en tosin oo varma oonko koskaan selviytynyt siitä kokonaan kun se on joka paikassa niin jättikokoinen! Uni tuli illalla aikaisin ja Lucaskin nukkui kellojensiirrosta välittämättä melkein yhdeksään asti, eli vanhaan kahdeksaan, nykyään kun se on aina herännyt viimeistään puoli kahdeksalta. Ei sitten ehditty sunnuntaina mitään enää tekemään, kunhan juotiin meillä litrakaupalla kahvia ja Stefanin isi tuli myös käymään. Puoliltapäivin finskit sitten lähti ajelemaan kohti Müncheniä, hirmukiva kun kävitte, ciaociaoo ja ens kertaan! :)

Lucas miesseurassa! Mun isin takana näkyy myös se mun Stefanille ostama taulu josta en tiedä miten sen saisin seinälle! :D

 

Ja näin kivaa oli kelliä uudella leikkimatolla Suomipupun kanssa ♥ (matosta kiitos alunperin Anja-tädille ja pupusta mamalle, Stefan sanoo myös aina "Suuo-mipupu" :))