Zucchini !

 Lisääää, nopeutta!

Testattiin tänään ekaa päivää kesäkurpitsaa, oli namnamnamia. Muutenkin kuuluu kivaa, oon vihdoin löytänyt sopivan vauvauinnin jossa oli vielä tilaa :) ! Nojoo, se alkaa vasta toukokuussa mutta silti, kivaa. Lucas on sillon jo 7 kuukautta, outo aatella niin pitkän ajan päähän vaikka tällä ajannopeudella se on jo ihan kohta. Täällä oli tänään ihan kevät, joutu laittaan lenkille ohuemman takin. Onneks on vasta helmikuu niin ehtii tulla vielä lunta. Joku vuosi oltiin ekakerran jätskillä terassilla ilman takkeja tammikuussa, aurinko lämmittää täällä niin erilailla kuin Suomessa. Toki laskiessa istuu aina syömään tai juomaan mennessä hyvällä säällä terassilla, mut se on eri asia kun on laskukamat päällä ja muutenkin lämmin liikkumisesta.

Toinenkin asia minkä oon unohtanut kertoa - mun isi ja isoveikka tulee pääsiäisenä kylään :) ! Hauskaa, harmi vaan et se on tosiaan pääsiäinen niin Stefanilla ei varmasti ole vapaata, mut pitää kysyä jospa sen mamalla olis vapaata ja se ehtis hoitaa Lucasta niin voisin viedä ne ehkä laskeen hihi entiedä millon ne on ollu viimeks mäessä, kenties Lapissa joskus 90-luvulla. :D Ei kai sentään. Stefan myös sanoi että voitais kesällä mennä kahdeks viikoks Suomeen, apua, toivottavasti olis samanlainen kesä kun viime vuonna kuulemma oli ollut eikä semmonen hirvee helle. Tai sitten täytyy tulla ennen juhannusta, sillon on aina vielä viileempää, tai ehkä nimenomaan just juhannuksena koska sillon sataa AINA. Myös eräänä juhannuksena kun Iidan kanssa kaksin juhlittiin ja istuttiin terassilla toppatakit päällä eikä edes huomattu että sataa. :D

Mutta nyt Stefan tuli vihdoin duunista joten adiooos gute nacht :*

Terkkuja.

Huaa, vihdoin Lucas kävi päikkäreille, mikä ihana aamu meillä täällä onkaan ollut :D ! Se heräs jo vähän ennen kahdeksaa (johtuen siitä että se meni nukkumaan jo puoli kymmeneltä) ja yleensä jos se herää "niin aikasin" niin se ottaa pikkutirsat ennen iltapäivän mahdollisia pidempiä unia (jotka nyt tosin vaihtelevalla menestyksellä vaihtelee puolesta tunnista alkaen :D), mutta nyt ne tirsat jäi kun oli niin kiire pitää älämölöä ja puklata litrakaupalla. Missään asennossa ei ollut hyvä, mama oli ihan dorka eikä antanut edes katsoa telkkaria saatika tukehtua viltteihin ja harsoihin! Herra ei toki itkenyt, mutta se epämääräinen älämölö ei myöskään hivellyt korvia. Se puklas ensin yöpukunsa suoraan pyykkikasaan meneväks (sinne minne munkin vaatteita sitten sen puklaamina lensi), sen jälkeen yöbodynsa, sitten annoinkin sen olla vaippasilteen kunnes aattelin et ehkei siellä enää ole mitään puklattavaa - nääää ! Seuraava body oli alle minuutissa märkä. Sen jälkeen se saikin sitten olla ilman vaatteita siihen saakka kunnes silmät alko vihdoin lupsumaan. :D

Äööäääööääetsaaauttaamuaäääöööääöööääööääööää...

Nojoo, nää on näitä sen harvoja huonoja hetkiä joten en kyllä sais valittaa, mutta kun pakkohan teillekin oli tää tieto jakaa ettei taas joku kuvittele kuinka se on ihan synonyymi sanalle aurinko eikä koskaan mun hermoja kiristä. :D Mutta nyt kun istun tässä sohvalla yksin herkkisbiisejä kuunnellen tuore kahvi kädessä on mulla jo ikävä tota pientä ölisijää. Se osaa olla niin läsnä, enemmän kuin kukaan muu tuntemani henkilö. Ja kun se ei ole läsnä, tuntuu huone kovin tyhjältä ja hiljaiselta. Vaikka sen suusta ei vielä pitkään aikaan tule mitään viisasta ulos, osaa se silti ottaa koko huoneen haltuunsa sillä pelkällä älämölöllänsä, jokeltelullaan, naurullaan ja huulten pärisyttelyllään. En koskaan muuten tiennyt kuinka söpöltä moinen touhu näyttääkään toisen tekemänä, ja nyt veikkaan että moni aattelee tätä lukiessaankin edelleen että what the fuck mutta odottakaa jahka saatte oman Lucaksenne niin ymmärrätte, mun ajatus ei suinkaan ole muuttunut ihan hattaraks vaikka tommosen hattara-aivon kanssa aikaani vietänkin. :D

Se samainen hattara-aivo maisteli muutamana päivänä tosiaan sitä porkkanaa, mutta koska se oli myös niinä muutamina iltoina aivan uskomattoman kiukkuinen ja itkeä vollotti niin aattelin että annan pelkkää pottua ja olipas se sitten onnellinen ja nukahti seuraavana iltana taas normaalisti. Porkkana saattaa allergisoida ensisoseina joitakin vauvoja, mutta myöhemmin tarjottuna menee ihan normaalisti. Ei se välttämättä sen porkkanan vika edes ollut (ei sillä mitään muita oireita, esimerkiks ihottumaa, siis edes ollut :D), ne itkut tais olla ihan vaan sattumaa muiden tekijöiden vuoksi mutta sain siitä typerästä porkkanasta nyt päähänpinttymän enkä tiedä tahdonko kokeilla sitä nyt vielä, meidän harmoniseen iltarytmiin ei kuulu moinen sekoilu. :D Tai ehkä kokeilen taas sitten kun Stefanilla on loma haha. :D

Stefan on tosiaan vielä ens viikon duunissa ja sit sillä on reilun viikon loma! :) Tosin se lähtee neljäks päiväks Serfaukseen laskeen mut jää meille silti viis päivää. Vähän kurjaa toki että se lähtee mutta pakotin sen itse siihen joten en voi kitistä. :D Meinattiin eka että mekin oltais Lucaksen kanssa lähdetty mutta ei me jaksettukaan ja saa isi nyt sit nukkua vuorilla eikä laaksossa. Ehkä mekin sitten ens vuonna. :) Oltiin siellä siis viime talvi duunissa ja Stefan kiipes kaverinsa kanssa Hexenkopf-huipulle pari kertaa (lumikengät jalassa ja alastuloa varten lauta selässä) jonka ne nytkin sitten tahtoo tehdä. Ja saapahan olla rauhassa ilman meitä muutaman päivän, palata vanhaan arkeensa ja siihen kun kaikki oli vielä huoletonta ja helppoa haha. :D

 

Steve melkein huipulla ja Stefanin pikkujalanjäljet. :D

En ehtinyt/muistanut julkaista tätä ups mutta nyt Lucas on siis kyllä jo hereillä, ihana oma itsensä ja syönyt hyvin ja meidän täytyykin lähteä katsomaan Lena-serkkua ciaoo :*

Fasching!

Toissapäivänä oli Rosenmontag (ruusumaanantai) joka aloitti ihanan Faschingin, itävaltalaisen "laskiaisen". Tai no, oikeastihan Fasching alkaa jo marraskuussa ja liittyy aikaan ennen paastoa (Itävalta on katolinen maa), mutta me ollaan juhlittu aina maanantai ja tiistai (Faschingtiistai) ja niitä pidän tietysti tärkeimpinä päivinä. :D Fasching on karnevaali, joka juontaa juurensa jonnekin erittäin kaukaiseen historiaan mutta koska ketään ei kiinnosta minne niin jätän kertomatta. Sen sijaan voin näyttää lähempää historiaa ja paria viime Faschingia kuvien avulla. :) Voin laittaa myös muistakin kuvia kun en usko että kovin moni tänne eksyy. :D

2011 olin Stubaissa ja oltiin seitsemän Lumikkia ja yks kääpiö. Osa tytöistä oli ollu duunissa toi mini-dirndl päällä mutta mä en voinut koska olisin sotkenut sen ruokaa laittaessani ihan kokonaan (mun valkoiset kokkipaidat oli joka ilta aika hirveen näkösiä, onneks joka aamu sai uuden). Pääsin jo puoli neljältä, laskin kauhee kasa tavaraa mukanani sinne ravintolaan missä muut tytöt oli duunissa, vaihdettiin siellä vaatteet ja juotiin vielä pomon tarjoamia skumppia terassilla ennenkuin hypättiin gondoliin ja matkattiin ala-aseman après skihin bailaamaan. Sieltä suunnattiin illalla vielä keskustaan baariin, oli kyllä tosi hauska ilta. :D

Mites noi ripset ! :D

Mulle jäi vähän hämärän peittoon noi Intersportin poikien asut, niillä oli kaikilla tommonen kiva vihreä/kastelukannuteema. :D Noi naiset bongattiin après skistä, en tiedä kuinka kauan ne on noita tehnyt! Hans oli kamala nainen ja vielä kamalempaa tosta tekee sen että noi kaikki hirviövaatteet oli yhden työkaverin kaapista. :D

*

2012 olin Serfauksessa (ja autuaan tietämätön Lucaksesta :D) ja alettiin etsiä pukuja netistä tosi aikasin ja itsehän löysin sitten aivan ihastuttavan ilmestyksen, LUMIUKON! Ajattelin että sen kanssa olis helppo olla sekä duunissa että laudan päällä, mutta no way, se pää oli ihan katastrofaalinen! :D Säikäytin myös yhden lapsiparan, se luuli että oon nukke haha ja kun aloinkin puhua se melkein hyppäs seinälle. Illalla oltiin vaan meidän duuniporukalla vuorten keskellä ja oli kyllä ihan huippuhauskaa, syötiin ja juotiin hyvin ja laulettiin Singstaria. :) Ja seuraavana päivänä pukeuduttiin taas meidän ihaniin asuihimme asiakkaiden iloksi.

 

Iso Paha Susi-Lenka ja minä ja meidän baarin kauniit koristelut. :D

Juominen oli hankalaa, piti juoda pillillä silmän kautta :D

 Amppari-Anita ja Kipparikalle-Peter

Kohti ääretöntä ja sen yli-Björn :D

Illan inkkari-Lenka ja kamala transu-Stefan :D

Mä en muista mikä Jakob oli ... :D

Kana-Stefan ja Saw-Dominik.

Manni korjaili mun tanssissa vaurioitunutta päätä. :D

 Anja tais olla joku pirunmorsian. :D

Vielä joskus taas juhlitaan Faschingia samanlailla, tai no, toivottavasti ei ihan samanlailla. :D Tällähetkellä oon kuitenkin edelleen onnellisempi näin, mulla on ihania muistoja ja vielä ihanempi syy miksei seuraaviin vuosiin kuulu moinen päätön bailaus (haha miten oiva sanavalinta lumiukko olikin illalla ilman päätä). Ikävä vaan kaikkia noita ihania tyyppejä, luojan kiitos on olemassa Facebook! Mitä ihmiset teki ennen internetiä ja kännykkää? Etsi osotteita puhelinluettelosta ja toivoi että kirje löytää perille? Ihmisparat! Jopa mun 73-vuotias mummoni on Facebookissa, harmi vaan et kovin moni muu sen ikäluokasta ei varmaan edes osaa käyttää tietokonetta. :D

Mulla olis ollu enemmänki kuvia mutta se muistikortti on Stefanin mukana duunissa josta se kohta myös pääsee joten me aletaan Lucaksen kanssa tekeen nachopaistosta (tai kuten entinen poikaystäväni totesi: sipsipitsaa) omnomnom ciaooo :*

Soseterkkuja.

Lieropäämieheni on varastanut kameran duuniin mukaan jotta saa kuvata työvaiheet sen majakasta. Kyllä, hän rakentaa nyt en tiedä monettako päivää suklaamajakkaa kalabuffetin koristeeksi ja on hupiloinu siihen jo yli 20 kiloa suklaata. Anyway, mun kameran laturi on hävinnyt mystisesti jonnekin, oon etsinyt sitä jo useamman kerran tästä meidän pienestä kodosta mutta ei näy ja luulin että Stefanin toinen kamera on rikki mutta tänään se mulle kertoi että se toimii vallan hyvin (toisinkun mun siskoraukan kamera joka oli myös rikki puoli vuotta kunnes korjasin sen ... vaihdoin patterit).

Syy miksi tänään siis kaipasin kameraa oli se että maistettiin ekakertaa porkkanaa ja voi mitä hulvattomia ilmeitä Lucakselta ensin tuli :D ! Maisteltiin viime viikko sitä perunaa ja kuten todettua eihän se nyt maistu millekään, varsinkaan verrattuna porkkanaan. Porkkana on paljon kivemman väristäkin! Lucas on hauska kun se oppi heti sen syömisen jujun - kun avaa suun niin saa nannaa eikä sen tarvi kun nähdä lusikan nousevan lautasesta (MUUMI-lautasesta ♥) niin heti aukee suu. :D Soseutin tota porkkanaa kerralla vähän enemmän niin ei tarvii tälläviikolla enää tehdä muuta kun naputella sitä jääpaloina pois pakkasesta ja jos perunan kanssa sotkis sitä joku kerta.

Joo, soseutin myös kukkakaalia pakkaseen odottamaan parempia aikoja (koska ostin sen alunperin mun dippejä varten mutta unohdin sen sitten ja aattelin et en tahdo syödä sitä ennenkun se menee huonoks) koska ostettiin uusi kone keittiöön, ihana Philipsin lahja maailmalle, ja voisin käyttää sitä kokoajan ja kaikkeen. :D Kerron siitä myöhemmin sitten jahka saan loputkin ostokseni kotiutumaan ja eritoten jahka saan mun ystävänpäivälahjani Stefanilta! Mä melkein tiedän mitä se on mulle ostanut mutta en ole ihan varma. :D Sille mulla on myös jotain ihanaa mut en voi kertoa sitä vielä (se tahtoo aina et saksannan näitä mun juttuja sille), katotaan torstaina, toivon että se saapuu siihen mennessä!

Huijasin Lucasta hymyilemään kuvaa otettaessa (kameraan katsominen ei ihan vielä onnistunut).

Tänään Lucas nukkui jopa kolmen tunnin päikkärit, unbelievable! Nyt toivon jospa se jaksais kuitenkin valvoa ainakin sinne kybään asti vaikkei otettukaan enää miniunia tossa illemmalla, kohta alkaa varmaan kiukuttaa. Siispä jätän tän nyt tähän ja jään Lucaksen viihdytyksen ohessa ihastelemaan telkkarista taas vanhoja sataan kertaan nähtyjä, mutta aina yhtä ihania (mutta dubattuja..) Sinkkuelämiä ja ihanaa lyhyttukkaista Aidenia ciaooo :*

Parisuhde.

Lucaksella on taas uusi rytmi, jota ollaan noudateltu nyt muutama päivä (ensi viikolla on luvassa varmaan taas jotain uutta kivaa). Aamulla syödään seitsemältä ja nukutaan vielä yhdeksään, sitten syödään puoli yhdentoista maissa ja yhdeltä käydään päiväunille jotka on nyt kestänyt jopa tunnista kahteen ! Heitin sille yks päivä karhupuvun päälle ja laitoin kylmään makkariin omaan sänkyynsä peiton alle ja se tais nyt olla mieluinen paikka (oon yrittäny sitä aiemminkin, tuloksetta), koska nykyään se uinuu siellä ne päikkärinsä. :) Toissapäivänä se tosin ei nukkunut sit illalla enää miniunia joten se oli sitten tosi pitkään putkeen hereillä, illalla väsyttikin kamalasti ja kesti kaksi tuntia saada se itku ja kitinä vaihtumaan uneksi. Joo, meillä ei tosiaan normaalisti kiukutella. :D

Paitsi että kiukutellaanhan! Emma sanoi että se on kade kun se lukee meidän tarinoita, joten aattelin että mun pitää varmaan valasta muutama asia. Ei, meillä ei aina paista aurinko tässäkään taloudessa, vaan kyllä mekin esimerkiks riidellään silloin tällöin. Okei kääk, kuulosti edelleen aika huonolta yritykseltä, mutta kun ei me oikeasti hirveesti riidellä. :D Siis tarkotan nyt sellaista oikeaa riitelyä, joka päivähän me ollaan asioista eri mieltä, mutta ei siitä mitään kunnon riitaa saa aikaiseksi. Jos me oikeasti riidellään saadaan se kyllä selvitettyä (varsinkin jos "riidellään" siten että mä oon ajatellu jotain dorkia Stefanin ajatuksista ja itken), siitä yleensä krediitit Stefanille koska mä dorkamykkäilen ja koen sen muka aina velvolliseks avaamaan suunsa ekana. :D Mutta tosiaan semmosta "mikset siivoo valivali"-riitelyä ja siitä puhkeavaa kolmatta maailmansotaa meillä ei ole.

Ja tämä johtuu varmasti siitä että ollaan molemmat perussiistejä ihmisiä ja ehdittiin molemmat asumaan jo jonkin aikaa yksin ennenkuin yhteen päädyttiin (ja no mun äiti ei kyllä ollut kovin siisti ihminen joten se meni lähinnä toisinpäin kun sen kanssa asuin, mä siivosin sen sotkuja :D). En tiedä millasta olis asua miehen kanssa joka jättäis vaatteita lojumaan joka paikkaan, astiat pöytään ja ei muutenkaan tekis yhtään mitään. Siivous on sit musta mun tehtävä, johtuen siitä että Stefan käy duunissa ja mä olen "vaan kotona". Toki se aina muistuttaa että Lucaksen hoito on mun duuni, mut se nyt on niin helppo vauva (paitsi välillä, sillon saattaa jäädä tiskit tiskaamatta :D) ettei sitä oikein voi oikeeks duuniks sanoa. Tottakai se vastuu on aivan valtava vuorokauden ympäri seitsemän päivää viikossa, mutta Kaijaa taas lainatakseni "ja se ottaa, se enemmän takaisin antaa".

Me ollaan tosi läheisiä, siis fyysisesti, ollaan tosi paljon kosketuksissa toisiimme. Se, ja se että jutellaan hirveesti on varmaan myös syitä miksei meille tule mitään suuria riitoja. Ollaan Lucaksesta huolimatta aika tuore pari (esimerkiks yks mun Suomen parhaista kavereista, samanikänen kun minä, on seurustellu melkein kahdeksan vuotta...), sekin varmaan vielä vähän vaikuttaa (tosin synnytyksen kokeminen yhdessä tuntu pidentävän suhdetta vuosilla :D). Mutta oon aina aatellut että se puhuminen suhteessa on tärkeintä (rakkauden jälkeen siis, jos ei sitä enää ole niin ei se puhuminenkaan sillon enää mitään auta), toivottavasti pystytään tulevaisuudessakin keskustelemaan samanlailla. Stefan aina sanoo että suomalaiset ei puhu mitään jos joku painaa mieltä (mä en tiedä mistä se on sen oppinut, varmaan internetin ihmeellisestä maailmasta) ja pakottaa mut sitten puhumaan, mikä toki on hyvä. :D

Keskieurooppalaiset miehet on ihania. En taas voi yleistää, kaikki ei ole, mutta ne joita mä olen tavannut on olleet jotain ihan muuta kuin ne suomalaismiehet joiden kanssa olen ehtinyt seurustelemaan. Enkä taas todellakaan yleistä ettäkö kaikki suomalaismiehet olisi hiljaisia tylsimyksiä, oon kohdannut myös poikkeuksia haha. :D Mutta keskieurooppalaiset saa silti mun pisteet, täällä osataan suhtautua elämään ihan eri tavalla kuin kylmässä pimeässä pohjolassa (pätee toki myös naisiin, niitä en tosin ole kokeillut muuta kuin kaveripohjalta :D) ja se leidenschaft, intohimo, ihan kaikkea kohtaan on ihana. Stefanilla tätä piisaa ja musta on myös hauskaa että se on niin temperamenttinen ja keskustellessa se innostuu ihan hulluna jostain aivan tavallisesta asiasta (vaikkakin se aika usein esimerkiks ruokaa tehdessä kuvittelee että hänen tapansa on se ainoa oikea, no okei, se usein onkin...).

Lisäksi se on mahtava Lucaksen kanssa. Eikä sitä todellakaan tarvitse käskeä että tekisitkö sitä ja tätä jos tahdon vaikka siivota, vaan se tekee sen mielellään. Se onkin sanonut että nyt on kiva kun Lucas kasvaa ja se voi vihdoin tehdä sen kanssa jotain, koska sillon ihan pienenä se oli sille vähän ns. tylsää kun ei se muuta tehnyt kuin söi tissiä ja nukkui. Tuttipulloakin kokeiltaessa se oli aina ihan innoissaan että vihdoin hän voi tehdä jotain itse eikä vaan katsella nukkuvaa tai syövää vauvaa. :D Nojoo, aika menee niin nopeesti että kohtahan me päästään kaikki kolme jo yhdessä esimerkiks laskemaan ... Joojoo päästäänpäs, mäkin olin hei 3-vuotiaana ekan kerran! :D

Hupsista, tää meni nyt ihan ohi alotusaiheen, siitä riitelystähän mun piti kertoa! Noo macht nix, katotaan uudestaan sit jos Lucas päättää alkaa terrorisoimaan mun unta - väsyneenä saatan ehkä olla vähän herkemmin syttyvä. Mutta näin harmonisten miesten kanssa on kyllä hankala keksiä riidan aiheita joka toki on aivan ihanaa, musta jokapäiväinen riitely tai mökötys ei vaan kuulu parisuhteeseen, eihän sillon voi olla ihminen onnellinen? Nojoo, nyt me onnipallot aletaan iltapuuhiin ja toivotaan josko tänään uni tulis taas ilman että maman täytyy laulaa kaikki tuntemansa laulut läpi, ciaooo :*

Kuka vois olla onneton kun huushollissa asuu tämmönen tyyppi ♥ Joka on oppinut juuri pärisyttämään huuliansa noin hienosti ja tekis sitä mielellään kokoajan. :D

Lucas 4 kuukautta!

• Vauva kohottaa päätään ja vartaloaan kyynärnojassa. V
• Hän tavoittelee lelua.V
• Viihtyy vatsallaan ja ojentaa alaraajansa. V
• Lapsi havainnoi ja tarkastelee ympäristöään jo keskittyneesti, tutkii leluja ja esineitä kädessään ja suullaan. V
• Hän hymyilee, jokeltelee ja hihkuu. V
• Hän vastaa jokeltelulla, kun hänelle puhutaan. V
• Vauva ilahtuu äidin/isin lähestymisestä. V
• Hän on aktiivinen, hyväntuulinen ja nauraa ääneen. V
• Hän kaipaa seuraa, koskettelee äitiä ja huutelee herättääkseen huomiota. V
• Äänet ja musiikki kiinnostavat: lapsi kuuntelee mielellään loruja ja lauluja. V
• Yksin oleminen ei ole erityisen mieluisaa. Vauva osaakin jo tehdä selväksi, milloin seura olisi paikallaan tai milloin hän haluaa syliin. V
• Hän kääntää päätään äänen suuntaan, vaikka äänilähde olisi näkökentän ulkopuolella. V

Lucas on edelleen mielellään selinmakuulla (jos sen kanssa seurustelee), mutta usein ei kovin kauaa kerralla. Mieluiten se hengailis kuitenkin sitterissä tai mahallaan, sylissä toki viihtyy myös, varsinkin jos liikkuu tai se saa katsella jotain liikkuvaa. Se on vallattoman iloinen ja nauravainen pieni poika ja suurimman osan hereilläoloajastansa se taitaakin vain hymyillä (harmi ettei se vieläkään näytä sitä kameralle :D). Hirmuisen hauskaa on kuunnella musiikkia varsinkin jos mama laulaa mukana.

Toisten raapiminen on edelleen kivaa, samoin hiusten repiminen (syy miks mulla on lähes aina kotona nuttura päässä). Hauskaa on myös harson tai viltin vetäminen pään päälle ja sen alla avun öliseminen. Lelut on kivoja, varsinkin helistimen sisältävien lelujen heiluttaminen niin kovaa että mamaa pelottaa milloin se pääsee irti ja lentää päähän. Kylpiessä on kivaa polskuttaa jaloilla niin että roiskuu ammeen ulkopuolelle asti. Kylvystä poistuminen meinaa välillä kiukuttaa, samoin kuin hampaiden teko. Muita kiukutuksia ei oikeastaan ole, paitsi tietysti se yleisin, väsy.

Lucas pyörii ja hyörii kovasti ja selältä mahalleen kääntyessään se osaa jo ottaa kädet alta pois. Se potkii mielellään itseään taaksepäin selinmakuulla ollessaan, varsinkin vaippaa vaihdettaessa, jolloin se myös tykkää heitellä itseään kyljelleen (jolloin toimenpide on tosi helppo saattaa loppuun). Pukeminen on useimmiten ihan kivaa, välillä tosi kurjaa, varsinkin väsyneenä pihalle lähdettäessä. Vaatteista käytetään kokoa 62, jotkut tosin niistäkin jäänyt jo pieneks. Pituutta jäbällä onkin kotimittauksen mukaan nyt hurjat 62 cm!

Sammakko-Lucas 5 päivän ikäisenä ♥

Nukkumisesta tuskin tarvitsee mainitakaan, mutta jotta itse voin myöhemmin tarkastella niin yöunille käy noin 22-23 aikoihin ja heräilee aamulla 8-9 maissa. Poikkeuksia molempiin suuntiin tietysti on. Välillä nukkuu aamuun asti heräämättä, mutta yleensä on herännyt viimeistään seitsemän maissa syömään, mutta jatkaa sitten unia. Päikkärit vaihtelee ja rytmi tuntuu muuttuvan viikottain, mutta nyt ollaan menty jonkin aikaa rytmillä 3 x 0,5h. Joskus saattaa nukkua 2h putkeen, mutta melko harvoin, joskus se nukkuu useampiakin pätkiä, joskus vain kaksi.

Herra syö nyt noin 6-7 kertaa vuorokaudessa, aina maman maitua (ja mummolla hoidossa korviketta), paitsi "lounaalla" nykyään maistellaan vähän sosetta, mutta sillonkin saa jälkkäriks maitoa. Aloteltiin tosiaan vasta se maistelu joten noista soseiluista en nyt vielä tähän rytmejä osaa sanoa. Yritän pitää ton imetysrytmin vielä melko tiiviinä jospa maito vaikka riittäisikin vielä pari kuukautta. Tosin en pidä sitä katastrofina jos ei riitäkään, nää neljä kuukautta on jo oikein mainio. Nää neljä kuukautta on muutenkin olleet jotain aivan käsittämättömän ihanaa, danke Lucas und Stefan :*

"Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kuin sinä
Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä
Minä tahtoisin piirtää sinun kasvosi tauluun
Minä tahtoisin siirtää sanasi tähän lauluun
Sinä olet minun ilta
Päiväsiestan tee
Olet kultainen kuunsilta yli raivoovan veen
Sinä olet eri maata, ei sitä kartalla näy
Eikä sieltä tahtoisi pois, kun kerran siellä käy"

Helmikuu !

Huuu, ne viime viikolla vähän tuskastuttaneet yöhengailut olikin vaan hetkellinen mielenhäiriö gott sei dank :) ! Mutta silti Lucas ei kyllä enää kokonaista yötä putkeen nuku, vaan herää jo 4-5 välillä tankkaamaan, mutta onneks syö vain äkkiä ja jatkaa sitten heti unia 8-9 asti. Paitsi viime yönä se heräskin vasta seiskan jälkeen ekan kerran, olethan taas palaamassa takaisin vanha ihana rytmi jooko. :D Tai ehkä se johtukin siitä että totutun 3 x 0,5h päikkäreiden sijaan se nukkuikin vain 2 x 0,5h haha. Joo, tossa päiväuniasiassa (vai pitäskö sanoa päiväunettomuus) ei ole edelleenkään tapahtunut muutosta. :D

 

Kukkuuuuuu mää meen ulos ♥

Sen sijaan se on muuttunut entistä seurallisemmaksi eikä meinaa viihtyä enää yhtään yksin (siis niin että mä en kokoajan leiki sen kanssa, vaan että se esimerkiks makoilee yksin sohvalla/lattialla kun siivoon). Se on yksi syy miksei meikältä oo postauksia herunu, me kun täällä leikitään ja lauletaan ja siivotaan ja ulkoillaan ja katellaan tulta ja ja ja jotta jäbä pysyy tyytyväisenä. :D Sillä on muutamia lempparilelujansa joiden kanssa se suostuu jopa olemaan hetken yksinkin, joka musta olis ihan kiva taito jo tässä iässä ettei se totu siihen että sillä on aina joku siinä seurana. Meillon tommonen keinuva sitteri jossa se viihtyy nykyään onneks tosi hyvin, kannan sen aika usein keittiöön tai makkariin jos siivoon tai kokkaan. :)

 Siis sehän melkein jopa hymyilee näissä! Otin varmaan sata kuvaa ja yritin jopa naamioida kameraa mutta ei auttanut, hymy hyyty heti kun se näki kameran. :D

Mutta, se tärkein, alotettiin eilen se soseiden maistelu :) ! Ihan niin pekkaperuksella (vai onkse pirkkaperus?) kuin perunalla ja hyvin meni alas, ilmekin oli melko normaali, ihankun se olis aina vaan samaa pottua mussuttanut. :) Nojoo, eihän se millekään maistu ettei sinänsä ihmeellistä mut kyllähän siitä se maidon makeus puuttuu. Tänään taas uudestaan, ehkä viikonloppuna maistetaan sit jotain uutta. Joo, mulla on hirvittävän jännä elämä kun oon objektista peruna ihan intopiukeena haha. :D

 Tänäänhän Lucas täyttää jo hurrrjat neljä kuukautta :) ! Laitan vielä tästä merkkipaalun saavutuksesta eri postauksen, Ellmaussa on tänään juurikin semmonen hoitsu/kätilövastaanotto mistä kerroin joskus niin täytyy katsoo jos jaksaisin mennä mittauttaan jäbän. En oo ihan satavarma onko se tänään enkä löydä mistään sitä lappua mistä sen näkis, täytyy koittaa ettiä netistä josko siellä olis. Mutta nyt mä alan nauttimaan Stefanin tekemästä herkkulasagnesta (jossa lähes kaikki on luomua....), ciaociaoo :*

Sanooks Anna taas yööök ;) mä sanon omnomnom!