keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Luukku 4: Mamusuhde



Monesta on hankalaa, joistakin jopa täysin mahdotonta, kuvitella seurustelevansa henkilön kanssa, joka on erimaalainen kuin itse on. En voi taaskaan käyttää sanaa ulkomaalainen, koska mä olen sellainen - maahanmuuttaja, mamu mikä mamu. Valitettavan moni on yksinkertaisesti rasisti, jonka vuoksi parisuhde jonkun muun kuin samanlaisen isänmaallisen dorkan kanssa ei tulisi kuuloonkaan.

Onneksi sentään ihan kaikki näin ajattelevat eivät ole rasisteja! Sen sijaan moni pitää suurimpana koetinkivenä kieltä - eihän toista voi täydellisesti ymmärtää, toisen kanssa ei voi kunnolla keskustella ellei sitä pysty tekemään omalla äidinkielellään. Okei, musta olis ehkä vaikeaa elää parisuhteessa jossa kumpikaan ei puhuisi omaa äidinkieltään, vaan yhteisenä kielenä käytettäisiin esimerkiksi englantia, ihan sama kuinka hyvin sen osaisi.

Mä meinaan välillä olla vähän laiska selittämään Stefanille jotain asiaa, jos en löydä päästäni yhtään sopivia sanoja (esimerkiksi kun yritin tässä kertoa sille jotain korruptiosta ja muusta vastaavasta, ei kuulu ihan mun päivittäin käyttämiini sanoihin...). On kuitenkin helppoa kiertää kadonneet sanat selittämällä ne eritavoin, jolloin toinen keksii mistä on kyse. Sen sijaan ellei kyseessä olis toisen äidinkieli, musta ainakin tuntuu että moni asia saattais jäädä ehkä vähän vajaaksi.

Ekoina Itävallan viikkoina mun englanti oli paljon vahvempi kuin saksa joten puhuin vapaa-ajallani mieluummin sitä kaikkien kanssa, koska tunsin tulevani paremmin ymmärretyksi. Treffailin erästä saksalaista, joka kysyi multa "How about engagement?" ja tietysti pidin sitä ihan friikkinä - kuka nyt parin viikon tuntemisen jälkeen tahtoo kihlautua?! Se ei yhtään ymmärtänyt miksi otin asian niin kauhuissani, kunnes vilkaisi sanakirjaa. Se alkoi räkättää ihan hulluna, kunnes sai naurun lomasta sanottua että oho, tarkoitin sanaa relationship.

Toinen asia, mitä moni pitää suurena ongelmana, on kahden kulttuurin erot. Jos suomalainen ja ruotsalainen lyö hynttyyt yhteen, ei kontrasti ole kovin suuri. Jos taas ruotsalaisen tilalla onkin henkilö esimerkiksi Lähi-idästä, voivat erot olla jo aika hurjia. Suomalainen kulttuuri eroaa jonkin verran itävaltalaisesta mutta siitä olen kirjoittanut jo useamminkin joten en ala toistamaan itseäni, kaikki löytyy tagin kulttuurierot alta.

Monille on myös raskasta se, kuinka eri tavalla ulkomaalainen käyttäytyy suomalaisiin miehiin verrattuna. Joo, sitä ei tietenkään voi ymmärtää kuinka joissakin kulttuureissa esimerkiksi väkivalta on ihan okei, mutta myös näiden meidän ihanien Keski-Eurooppalaistenkin kanssa voi suomalaiselle iskeä pakokauhu - se kaikki avoimuus, temperamentti, intohimo sekä elämänilo - miten sen kaiken sulattaa? Olen kirjoittanut tästäkin jo aiemminkin enkä edelleenkään todellakaan yleistä, on olemassa myös kivoja suomalaisia miehiä.

Musta on ainoastaan ihanaa, että meidän katon alla asuu kaksi erilaista kulttuuria, kaksi kieltä sekä kaksi tapaa lähestulkoon jokaisen asian tekemiseen. Olen aina ollut sitä mieltä että erilaisuus on rikkaus ja sehän tekee elämästä vain tuhat kertaa mielenkiintoisempaa! On mahtavaa saada pitkä keskustelu (tai väittely...) aikaan mistä tahansa, oli kyseessä sitten lasten kasvatus tai joulukuusen koristeet.

Toki hankaluuksiakin on, mutta niitä on niin vähän että ne jää kaikkien niiden positiivisten asioiden alle, ainakin meidän suhteessa. Välillä se temperamentti on niin ylitsevuotavaa ettei sananvuoroa meinaa saada, joskus taas intohimo ihan vain vaikkapa jotain ruokaa kohtaan tuntuu ihan uskomattomalta, miten kukaan voi innostua jostain niin paljon.

Entäs sinä - uskoisitko pystyväsi suhteeseen erimaalaisen kanssa, vai onko se joko vähän tai ihan ehdoton ei, ja jos on niin mistä syystä?

20 kommenttia:

  1. No en voi sanoa, että olisi ehdoton ei, koska olen seurustellut virolaisen kanssa joskus, tai heilastellut, sellanen kesän juttu :D

    Paha mennä sanomaan, on tiettyjä kulttuureita ja maita joiden asukkien kanssa tiedän, etten voisi koskaan seurustella, monista syistä ja suurin niistä on todella henkilökohtainen.. Mutta mistä sitä koskaan tietää minkä ihanan jenkin vaikka jostain pokaisin ;D Meinaan pientä säätöä on kyllä sellasenkin kanssa ollut (ei luoja mikä säätäjä!!!!) vuosisadan rakkaustarinaa ei tästä saatu kun toinen oli täällä vain väliaikaisesti armeijan kautta töissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, riippuu tottakai paljon minkämaalaisesta ihmisestä on kyse! Mutta tietysti eniten kuitenkin siitä, millainen kyseinen ihminen on, mutta monet ei ehkä edes tahdo tutustua sen lähemmin vain koska toinen sattuu olemaan väärässä maassa syntynyt :D

      Ihana jenkki kuulostaa myös hyvältä suunnitelmalta, go for it :D !

      Poista
  2. Sanon voi kyllä, koska olen seurustellut nyt kaksi vuotta (ja seurustelen siis edelleen) itävaltalaisen kanssa. Me puhuttiin ensiksi englantia keskenämme, mutta nykyään saksaa. Tosin edelleen lipsuu välillä englannin puolelle, koska mun enkku on vahvempi kuin saksa (opiskelin tutkinnon enkuks, joten käytin sitä täällä Itävallassakin enemmän kuin saksaa ekat kaks vuotta).

    Oon seurustellut myös suomalaisten miesten kanssa, ja itse asiassa en edes huomaa mitenkään superisoja eroja kulttuureissa, tai ainakaan jos vertaan nykyistä itävaltalaista entiseen pidempiaikaiseen suomalaiseen poikaystävään. Toki Itävallassa ollaan mun mielestä perhekeskeisempiä kuin Suomessa, ja tietyt tavat ja ruoat jne on erilaisia ja niistä tulee välillä kiistaa, mutta pääosin mun mielestä suomalainen ja itävaltalainen kulttuuri sopii hyvin yhteen parisuhteessa :) Toki en voi tän yhden miehen perusteella yleistää, että kaikki itävaltalaiset miehet oisi samanlaisia kuin omani, mutta tiedän aikamonta Suomi&Itävalta-pariskuntaa ja kaikilla meillähän suhde erilaisuuksista huolimatta toimii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä muistelinkin että puhuit myös vaihtareiden kanssa lähinnä englantia, niin saksaa ei oikein saanut puhuttua! Onneks sulla on hyvä reenaaja ;)

      Kuten sanoinkin, tottakai se riippuu myös ihmisestä, eihän kaikki Keski-Eurooppalaisetkaan miehet ole mitään villivarsoja (kuten suurin osa keihin mä olen lähemmin tutustunut :D), samanlailla kuin kaikki suomalaisetkaan eivät ole hiljaisia mököttäjiä. Meillä tulee kyllä Stefanin kanssa tosi usein jotain esiin :D !

      Ja joo, kyllä tämä Suomi-Itävalta on mustakin tosi toimiva kombo! :D Ei tosiaan olla mitään ääripäätä, mutta vähän erilaisia kuitenkin, Stefanilla vielä kun on tosi vahvat mielipiteet miten asiat kuuluis hoitaa niin sen päätä on hauska yrittää kääntää. :)

      Poista
    2. Joo tai siis itseasiassa meillä oli kansainvälinen luokka ja siellä oli muitakin mamuja kuin minä suorittamassa koko tutkintoa, ja jostain syystä paikalliset syrji meitä sen verran et oltiin aina mamut keskenämme vaan :D

      Itseasiassa noista vahvoista mielipiteistä tuli mieleen, että Danielin tempperamentti näkyy kyl siinä, että jos koitan itse suuttua jostain asiasta, niin hetken päästä se onkin saanut käännettyä sen jutun niin päin, että oikeastaan hänen pitäisi olla se joka on vihainen :D Suomalaisten miesten kanssa taas ei saa kunnolla mitään riitoja tai kinoja ees aikaseks, ne on nii hiljasia ja tyytyy osaansa ja miettii et mitä toi akka taas mäkättää (ainakin omien kokemuksieni mukaan) :D

      Poista
    3. Ehkä johtuu siitä itävaltalaisten LOISTAVASTA englanninkielentaidosta... eivät uskaltaneet puhua mamuille! Ja hei voi ei, mä teen tota samaa Stefanille ! Ja sitten se jo suuttuukin ja saa taas riidellä. :D Ja musta tuntuu että mulla on samanlaisia kokemuksia ... :D

      Poista
  3. Olen itsekin päätynyt itävaltalaisen kainaloon, ja voin sanoa että tässä on hyvä olla! Tosin kielen valitsemisessa meillä on välillä vähän ongelmia: puhumme sekaisin niin suomea, saksaa kuin englantiakin, eniten kuitenkin englantia, sillä ko. kielellä tämä meidän juttu alkoikin, ja nykyään poikaystäväni haluaa harjoitella sitä vielä enemmän. Minun saksanikin on hänen englantiaan parempi, mutta jostain syystä olen vähän ujo sen kanssa (varsinkin jos muut puhuvat murretta), niin en ole pistänyt hirveästi hanttiin. Lisäksi hän haluaa oppia suomea, joten aikamoinen sillisalaatti tämä kyllä on...mutta siitä ollaan sovittu, että jos lapsia tulee, niin sitten unohdetaan se englanti ihan kokonaan: karmea ajatus, että kehitettäisiin joku oma pidgin-kieli jonka lapsi sitten omaksuisi!!

    Olen tapaillut muutaman eri kansalaisuuden edustajaa, mutta eniten ongelmia on kyllä ollut ihan supisuomalaisten kanssa! :D johtuuko se sitten omasta asenteesta vai mistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuten just Ainolle kirjoitinkin, tunnen HYVIN harvoja paikallisia joilla on oikeasti hyvä englanninkielentaito, ehkä jostain kouluttautuneista löytyis enempi. Mullakin oli erään treffailemani itävaltalaisen kanssa käytössä pääosin englanti kun oli vähän sama tilanne, ujostutti vielä käyttää saksaa kun aatteli että kaikki menee väärin, mutta se jäbä oli kyllä tosi huono englannissa ja se oli kamalaa joten puhuttiin kans vähän kaikkea sekaisin. :D

      Allekirjoitan myös viimeiset lauseet... :D Ei voi olla meidän asenteesta kiinni, en usko :D !

      Poista
  4. Juuri tunteista, oli ne sitten mitä tahansa tunteita, onkin vaikeinta puhua vieraalla kielellä mutta sekin harjaantuu ajan myötä.

    Vaikka kuvitteliskin että tuskin rakastuis ihmiseen jolla on vaikka just toinen äidinkieli kuin itsellä niin totuus on usein tarua ihmeellisempää ja saa huomata olevansa tilanteessa jota ei osannut ennalta arvata. Muistan sellaisen t-paidan viime vuosikymmeneltä missä luki "Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen".

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mulla oli nuorena itseasiassa haaveena bongata rikas suomenruotsalainen jostain rannikolta ja saada fiksuja kaksikielisiä lapsia ;) Saksa-suomi käy nyt paremmin kuin hyvin vaikka ei rikkaita eikä rannikolla ollakaan :D !

      Poista
  5. Taa oli mielenkiintoinen postaus, tykkasin taas!
    Mulla oli joskus pienta juttua yhen ruotsalaisen kanssa ja se oli jo mulle ihan liian avoin, intohimoinen ja tunteellinen XD Sen kaveripiirissa parit julisti rakkauttaan joka paikassa, kun mun taas ollaan ihan hissukseen niin ei sitten toiminut se juttu ollenkaan. Silla oli facet ja instat tays jotain rakkauslassynlaa kuvia ja tagaili mua niihin ni meni sit vahan maku.. Ehka mie sit joskus loydan van jonkun perussuomalaisen juntin ;D
    No, kun on naihin jenkkipojuihin tutustunut niin oikeasti hitto et suomalaiset jatkat kuulostaa niin hyvalta. Taalla ollaan joo kohteliaita, maksetaan tytonkin ruuat ja juomat, avataan ovi, sanotaan kauniiksi jne jne, mutta jotenkin tykkaan suomalaisesta rehellisyydesta. Naytetaan jos oikeesti valitetaan, eika turhia puhella. Oon huomannut taalla etta hirvean monet feikkaa niin parisuhteissa (puhun nyt muistakin kuin high school suhteista mitka oikeasti kestaa taalla sen KAKS VIIKKOA xD) kuin muutenkin elamassa. Ehka mun suomikuva on vaan niin romantisoitunut taalla ollessa haha :D

    Kavin vahan aikaa sitten treffeilla jatkan (toinen vaihtari) kanssa, joka on kotoisin lahi-idasta. Oli tosi mukavaa ja aluksi ajattelin, etta eihan tassa mitaan kulttuurieroja edes huomaa, kunnes alettiin jossain kohtaan puhua homoista (kerroin vissiin jostaan mun kaverista) ja sielta tulikin sellaista tekstia, etta jos lansimainen sellaista sanoisi, ni ei kylla kunniankukko laulaisi! Toisaalta ymmarran kulttuurien erilaisuuden takia, etta miksi meilla on niin erilaiset mielipiteet hanen kanssaan.

    Toinen hassu juttu oli kun poika siina ihan tavallisesti kavellessa huikkasi: Do you wanna make out?
    Siis ihan oikeesti XD On kuulemma normaalia hanen maassaan..

    Mutta joo, ihanaa, etta teille suhde toimii kulttuurieroista huolimatta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä vihaan noita someissa olevia rakkaudentunnustuksia...... Stefanin veli on tyttöystävänsä kanssa ehkä pahin, niillon oikeasti tyyliin joka päivä "Lieb di schatz" "I di a" jne... aaarrrgh. :D

      En mäkään tykkäis sellaisesta esittämisestä tai feikkaamisesta, voi ihan suoraan sanoa jos ei kiinnosta! Täällä siitä ei kyllä onneks ole pelkoa, toiset otetaan kyllä paremmin huomioon kuin Suomessa mutta mielistellä ei tarvitse kuin asiakkaita. :D

      Ahaha do you wanna make out :D :D Ei ainakaan turhaa kiertelyä ja kaartelua :D !

      Poista
  6. Yhteiselossa on aina pitemmän päälle ongelmansa,vaikka kuinka olisi rakkauttakin.Vähän helpompaa se toki on aina jokseenkin samankaltaisten kesken.Hyviä poikkeuksia tiedän aika useita,mutta vanha ruotsalainen sanonta "lika barn leka bäst" pitää pitkälti paikkansa,puhuu vanha ja paljon nähnyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai on! Mutta meistä taas on kivaa kun erilaisuus näkyy ja kuuluu, koska tylsistyminen olis yks niistä ikävimmistä mitä suhteessa vois tapahtua. :)

      Poista
    2. Ja te nyt ette kyllä kovinkaan erilaisia ole,tuonverran eroa on jo ehtasuomalaisen ja ruotsinsuomalaisen välillä

      Poista
    3. Haha, mä en ainakaan myönnä olevani yhtä tulta ja tappuraa kuin Stefan :D !

      Poista
    4. Kyllä sitä sinustakin tulta löytyy,tappurasta en sitten niin tiedä.Tulta on hyvä olla,kunhan muistaa,että sen kanssa ei saa leikkiä

      Poista
  7. Musta välillä tuntuu, että asun muusta kulttuurista tulevan kanssa, ja meillähän on kotipaikkojen ero kokonaiset 8km :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha :D Se on kyllä aikamoinen se velikulta, vai liekö sinä koskelaisena se aikamoinen ;) !

      Poista