keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Matkajuttuja.

Ulkosuomalaisuudessa on myös huonot puolensa. Se krooninen ikävä, se että et voi nähdä läheisiä muuta kuin Skypen välityksellä on tietysti pahin, mutta siihen tottuu ajan myötä, jotenkin turtuu. Yksi hyvin ikävä puoli on kuitenkin myös se, että matkustus jää niin vähälle! Samalla kun haaveilen matkustamisesta kaikkiin maailman kolkkiin, mieleen hyppää heti ajatus "mutta kun siellä Suomessakin pitäisi käydä".

Pitäisi on ehkä vähän väärä ilmaus, kävisin läheisteni luona mielelläni vaikka joka viikonloppu jos se olisi mahdollista ja pidän Suomesta maana kyllä tosi paljon (täältä voi lukea lisää), vaikka me ei oikein yhteen mätsättykään. Olis kiva asua kotimaassaan ilman mitään kytköksiä muihin maihin, niin että kun reissuun lähtöön olisi mahdollisuus saisi valita ihan mikä vain päähän putkahtaa ilman huonoa omatuntoa tai kaipuuta vanhaan kotimaahan (tai mun tapauksessa ihmisiin). On muuten hirveän hankala asia selittää, ymmärtääköhän mua kukaan?



Meidän "oma" biitsi Kosgodassa, siellä kyllä harvoin törmäsi muihin ihmisiin!

Oon ollut kolmesti Sri Lankassa ja sinne tahdon vielä joskus (siis sitten kun oon tosi vanha). Me asuttiin aina meidän perhetutun kotona joten päästiin viettämään lomat oikeissa paikallisoloissa, ei millään turistimeiningillä. Kosgodassa, meidän "kotikylässä", oltiin aina aamupäivä merenrannalla ja laguunilla ja siitä tallusteltiin rantahotelliin lillumaan altaille. Kierreltiin myös tosi paljon ympäriinsä, Sri Lanka on pieni saari, alle viidesosa Suomen pinta-alasta.


1. Sri Lankan korkeimmalle vuorelle, Adam's Peakille (2243 m), vaellettiin yöllä, koska päivällä olis ollut aivan liian kuuma. 2. Hikkaduwan biitseillä oli ruuhkaisempaa! 3. Meidän laguuni. 4. Norsujen orpokoti ♥

Sri Lankan lisäksi tahtoisin toki nähdä muitakin paratiisisaaria. Karibian saaret, Indonesia, Malediivit... Kuvissa ne näyttää niin upeilta että olis tosi hienoa nähdä ja kokea se kauneus ja ne kaikki värit ihan livenä. Vaikka tutkinkin mielelläni uutta ja voisin nukkua jossain bambumajassakin, oon silti tosi mukavuudenhaluinen ja rakastan hotelleja!


1. Malediivit 2. Bali 3. Barbados 4. Jamaica (kuvat Google)

Oon ehdottomasti enemmän biitsi- kuin kulttuurilomailija. Kun olin Kreikassa kaverini kanssa, meille sanottiin että pääsemme eräällä junalla vuoristoon - eipä päästykään kuin jollekin Hippokrateen kivikokoelmalle jossa jouduttiin olemaan tunti ennenkuin se juna tuli takaisin! Meinattiin kuolla tylsyyteen, naurettiin vaan kokoajan kuinka edes kiviä vois kiinnostaa semmoset kivikasat.


Kivikasoja lukuunottamatta Kos oli kyllä ihana, pikkuinen, kompakti saari ja sinne tahdon vielä joskus, vaikkakin muutkin Kreikan saaret kiinnostaisivat, esimerkiks Rodos. Oon ollut myös Santorinissa, mutta siitä en kyllä mitään muista koska olin ihan mini.


Aamuviiden koirakaveri terassilla sekä jonkun toisen baari-illan jälkeinen auringonnousu satamassa, Kosin kahden viikon lomaan mahtui aika paljon bailaamista!

Yksi paikka, joka ei sinällään mua vakuuttanut, mutta jossa vietin yhden elämäni parhaista lomista, oli Egyptin Hurghada. Lomasta niin mahtavan teki meidän ihana seurue, ei niinkään kyseinen mesta. Jokapuolella oli niin paljon hiekkaa ja rakennustyömaita (niin pitkään kun talo on rakennusvaiheessa, ei siitä Egyptissä tarvitse maksaa veroa), ei sitä vihreyttä ja niitä kauniita värejä, joista niin tykkään. Punainen meri sekä hotellialue oli ehkä ainoat, jotka sai mut ihastumaan väreillään!


Kirkkaansinisen meren ja valkeiden hiekkarantojen lisäks unelmoin myös kaupunkilomista. Niihin en tosin ehkä jaksais tuhlata kuin maksimissaan jonkun pitkän viikonlopun, koska kuten edellä totesin, oon enemmän biitsillä löhöäjä kuin museoissa ja muissa vastaavissa kohteissa juoksentelija. Yksi kaupunki, johon nuorena höpöpäänä rakastuin, on Berliini. Älyttömän monipuolinen ja kirjavan kaunis suurkaupunki, jossa voi tehdä ihan mitä vaan! Lapsettomana oli ykkösjuttu iltaisin ne monet, monet raflakadut joissa halpojen drinkkien lista on valtava...


Kaupunkikohteista Pariisi taitaa olla monella se must see-juttu, niin myös mulla! Edes kerran! Edes pari päivää! Oon kyllä kuullut ettei se paikan päällä ole ihan niin romanttinen kuin mitä odottaa, mutta hei, silti! Pariisi! Pari muutakin kaupunkia olis mulla listalla, Kööpenhamina lähinnä siksi että sitä kehutaan lapsiperheiden ykköspaikaksi.


1. Pariisi 2. Barcelona 3. Kööpenhamina (kuvat Google)

Koska rakastan merta, on risteilyt musta tosi kivoja! Siljat ja Vikingit käy mainiosti, mutta joku Välimeren risteily olis myös ihan kiva... Sellanen parin viikon reissu, jonka aikana paitsi ihasteltais merta, myös pysähdeltäis eri paikoissa, kiitos!

Amerikka ei ole koskaan kiinnostanut mua erityisen paljoa enkä osaa sanoa sieltä yhtään paikkaa jonne mielisin, edes se uskomaton New York ei kuulu mun ehdottomiin haaveisiin (toivottavasti Annika ei kohta muuta tätä asiaa, en tarvitse yhtään enempää listalleni :D). Sen sijaan Kanada on sieltä suunnalta sellainen paikka, jossa mielelläni kävisin! Koska talvi on mun lempivuodenaika, lähtisin myös Kanadaan mieluiten talvella lauta kainalossa - vuoria ja puuterilunta melkein kuin kotona, kuitenkin toisella puolella Atlanttia aivan erilaisessa kulttuurissa.


Whistler, Kanada, kuva Google

Mun matkustushimoista voi syyttää äitiä ja isiä, me matkusteltiin hirveästi silloin kun oli pieni. Nykyään se toteutus ei ole enää yhtä helppoa kuin nuorena, lapsettomana ja asunnottomana, mutta ei se silti sitä haaveilua tapa. Ehkä ensi kesänä vois ihan oikeastikin suunnitella rantalomaa, Italiaan Välimeren rannalle kun ei meiltä kovin kauaa autolla aja. Haaveilen monista muistakin asioista, mutta ennenkuin niistä voi kirjoittaa oli kirjoitettava matkaunelmat ihan erillisenä postauksena!

Onko jollakin joku ihan ehdoton suosikki, jonne pääsystä on haaveillut koko ikänsä? Entäs lempparikohteet Euroopassa, tai miksei muuallakin? Kertokaa, lukisin mielelläni muidenkin missä, mitä ja miksi! :)

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hikipikaterkut!


 
Viime päivät, sekä näköjään myös tulevat, on menneet melko lämpimissä tunnelmissa. Kuten todettua, mä en ole koskaan ollut mikään helteen ylin ystävä, mutta tänä kesänä olen kyllä osannut nauttia siitä ihan erilailla kuin ennen. On aivan eriasia olla kesällä "lomalla" (musta kotiäitiyttä ainakaan näin helpon beibin kanssa ei edelleenkään voi sanoa työksi) kuin ahertaa niska limassa duunissa, jota viimeiset seitsemän kesää tein. Oon ollut koko työikäni ravintola-alalla ja varsinkin keittiövuorot oli helteillä aina aika helvettiä, mittari sisällä näytti muutenkin jo neljääkymmentä ja siihen kun lisäs vielä tulikuuman grillin ääressä työskentelyn... Että kyllä täällä on nyt nautittu!


Lucaksen kanssa ollaan vietetty ulkona aikaa meidän vieressä olevalla maauimalalla käyden, omalla pihalla kasvavia viinimarjoja syöden, maauimalalle ajavia miljoonia autoja katsellen (se on Lugin mielestä parasta ikinä) sekä viime viikolla käytiin mustikassa! Me keskityttiin Lucaksen kanssa lähinnä niiden syömiseen, meillä kun ei ollut mukana kuin yksi marjanpoimuri joten Stefan hoiti sen puolen. Saatiin lyhyessä ajassa melko paljon mustikoita, mutta pitää kyllä mennä pian vielä ainakin toisenkin kerran. Ensi viikolla on vuorossa myös treffit, samalla kertaa sekä mamille että Lucakselle!


Oon laittanut Lucaksen nukkumaan päikkärit aina sisälle, koska meidän kämpässä on tosi viileetä joten siksi täällä nukuttaa myös tietysti paljon paremmin kuin ulkona. Sen päikkäriaika on mulle laatuaikaa - makaan pihalla kirjan kanssa (varjossa tosin koska auringossa tulee hiki yök) jota menen nytkin tekemään koska kuka tässä jaksais istua, ciao!

Ps. Ellan ja Aleksin Yöjuna Rovaniemelle-musiikkivideo on Lucaksen mielestä autojen katselun lisäksi maailman parasta viihdettä, ei tarvitse kuulua kuin sen alku niin se alkaa kiljua... Muuten se ei ikinä pysy hetkeäkään aloillaan, mutta tätä katsellessa se istuu paikallaan jopa kolme minuuttia!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Mahlzeit!

Mitä ihmettä syö itävaltalais-suomalainen kasvissyöjäperhe, ihmetteli joku joskus. Tai no, mähän en mikään kasvissyöjä ole, mutta syön lihaa ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin, joten on ehkä vähän turha kehua itseään kunnon lihansyöjäksikään. Jos ostan lihaa, sen on oltava luomua, koska ainakaan täällä hintaero tavallisen lihan kanssa ei ole kovin suuri.

Suomessa käydessämme en muistanut katsella ja vertailla kaupassa luomutuotteita, minkälaisia hintoja siellä on? Mitä maksaa esimerkiksi kilo banaaneja? Me ei todellakaan olla mitään luomuhippihörhöilijöitä jos joku niin kuvittelee (tuli mieleen Erilaiset äidit... joillain menee vähän yli :D), mutta ainakin täällä lähes joka tuotteen saa luomuna, usein jopa melkein samaan hintaan kuin tavallisen, joten miksi ei?


Lucas on syönyt pienen ikänsä pelkästään luomuruokaa, johtuen paitsi Stefanin toiveesta, myös kamalasta dokumentista jonka kerran näin. Siinä pieni vauva kärsi järkyttävästä ihottumasta ja lääkärit yritti pitkään tutkia mistä se johtuu, kunnes syyksi paljastui äidinmaito! Äidin syömissä ei-ekologisesti valmistetuissa ruuissa, vihanneksissa ja hedelmissä, oli viljelyvaiheessa aineksiin suihkutettuja myrkkyjä (esimerkiksi torjunta-aineita) joille vauvaparka oli allerginen. Tämän vuoksi mäkin söin imetysaikana pelkästään luomua. Joojoo, harvinaista on, mutta ei mahdotonta!

Stefan on siis kasvissyöjä täysin eettisistä syistä, ja kun kerroin sille että ainakin Suomessa on paljon ihmisiä jotka sanovat että ovat kasvissyöjiä, koska eivät syö "punaista lihaa", oli se ihan ihmeissään - mitä eroa on esimerkiksi lehmällä ja kanalla, eläimiä ne ovat molemmat. Se ei ole koskaan yrittänyt mitenkään käännyttää mua kasvissyöjäksi, mutta on silti saanut mun tiukasti suljettuja silmiä vähän auki.


Meillä pääkokkina toimii siis Stefan, sillä kun on vaan paljon enemmän mielikuvitusta ruoan suhteen ja lisäksi tietysti paljon paremmin kokemusta kasvisruuista. Toki mäkin oon yrittänyt soveltaa mun Suomen lemppariruokia kasvisversioiksi, mutta kaikki ei vielä ihan onnistu! Kinkkukiusaukseen (ehdoton lemppari punajuurisalaatin kanssa) pitäisi keksiä joku lihankorvike joka maistuisi kinkulta, koska siihen ei sovi mikään muu! Veget hei, vinkkejä? Makaronilaatikko sen sijaan on normaalin makuista, tosi hyvää, joko tofun tai soijarouheen kanssa (kunhan ne maustaa kunnolla, maustamaton tofuhan ei maistu yhtään millekään).

Lisäksi mun suosikkeihin kuuluu nachopaistos, siitäkin tulee huippuhyvää tofulla tai sitten soijakebabilla. Se on myös superhelppo eikä vaadi juuri aikaa tai aineksia. Soijarouheen kanssa tein just elämäni ensimmäistä kertaa lihapullia (tai siis soijapullia mut enivei) joista tuli älyttömän hyviä! Soijarouhe kun on ihan kuin jauhelihaa, sekä koostumukseltaan että maultaan (eihän maustamaton jauhelihakaan maistu miltään).


Jos jääkaappi alkaa olemaan tyhjä, saatan tehdä pizzaa tai pizzataskuja. Taskut syödään dipin kanssa, rakastan dippejä yli kaiken mutta koska en oikein osaa syödä sipsejä niin teen mielelläni ruokaa mitä voi dipata! Ihan tavistaikina ja päälle vihanneksia ja papuja ja juustoja ja mitä ikinä kaapeista löytyykään. Yleensä meillä on jääkaapissa aina tofua ja fetaa, niiden lisäksi sipuli on ehdoton mitä pizzassa täytyy olla.

Meidän kaapista löytyy myös aina pastaa sekä valmiita tomaattikastikkeita. Niihin sitten heitetään sekaan aina sipulia ja yrttejä, tuoretta kesäkurpitsaa, fetaa tai pakastevihanneksia. Se on sellainen helppo ja nopea ruoka, jota syödään aika usein. Toinen helppo, usein syöty on paikallinen omeletti. Tosi paksu lettutaikina paistetaan pannulla, päälle mooonta viipaletta juustoa ja sipulia, jos löytyy sieniä niin Stefan heittää myös niitä omaansa (ne ei oikein ole mun juttu). Chiliketsupin kanssa huippuherkkua! Lisäksi tietysti perunoita on aina kotona, niistä tykkään eniten paistettuna vihannesten ja itse tehtyjen kasvispihvien (ja dipin!) kanssa.


Ensimmäistä kertaa kun tapasin erään paikallisen herkun olin melko kauhuissani enkä pariin vuoteen uskaltanutkaan maistaa sitä, kunhan iloisesti niitä tein ja syötin asiakkaille. Kyseessä on tietysti knödelit! Nykyään tykkään Stefanin tekemistä knödeleistä tosi paljon, mutta en tiedä tilaisinko ravintolassa niitä, massatuotannolla tehdyt kun maistuu aina erilaiselta kuin kotona tehty. Kerran olen syönyt niitä ravintolassakin, kun oltiin viettämässä bestecklos-iltaa (kolmen ruokalajin menu syödään sormin ilman ruokailuvälineitä) ja pääruokaan kuului semmelknödel. Aika tylsän makuinen mutta se oli helppo syödä käsin!

Stefanin tekemät kaspressknödelit, jotenkin suomennettuna "painetut juustoknöödelit" on ihan jumalaisen hyviä (ja en ehkä edes halua tietää kuinka lihottavia, niissä on joku tuhat kiloa juustoja)! Eniten tykkään niistä puna- tai hapankaalin kanssa, mutta maistuu ne myös keiton kanssa. Toinen lemppari on pinaattiknödelit jota herkutellaan aina gorgonzolakastikkeen kanssa. Stefan tekee aina kerralla jättimäisen satsin knödeleitä, niin että niistä riittää syötävää 5-6 kerraksi, pakkasessa kun eivät mene miksikään.


Yks herkullinen suosikki jota silloin tällöin ostetaan on valmisfondue (johon tungetaan lisäksi vielä aina aika määrä valkosipulia joukkoon) ja kyytipojaks tuoretta patonkia, omnom! Lisäksi me syödään paljon riisiä ja vihanneksia, yleensä hapanimeläkastikkeen kanssa. Pakkasessa meillä on aina hirveesti vihannessekoituksia, lisäksi ostetaan paljon tuoreita vihanneksia, esimerkiksi tortillojen kanssa tuoreet on tietysti ehdoton. Halloumijuusto on myös nannaa ja sopii melkein mihin vain! Aika paljon kaikkea muutakin meillä tietysti syödään, mutta tässä edes jotakin yksinkertaisia ruokia ihmettelijöille.

Meidän perhe syö siis ihan normaalia ruokaa, liha on helppo maullisesti korvata tofulla ja erilaisilla soijavalmisteilla, ravintoaineet pavuilla, linsseillä sun muilla (en ole jaksanut perehtyä tähän asiaan edelleenkään kovin paljoa, Stefan tietää paremmin). En usko että ikinä lopetan lihansyöntiä kokonaan ja odotankin kovasti sitä että Lucas kohta alkaa syödä meidän kanssa samaa ruokaa, silloin teen ehkä useammin lihaa kun on kaksi syöjää. Kalaahan pitäisi syödä kerran viikossa, mutta sama pätee myös muuhun lihaan, ihminen saa kyllä muustakin ruuasta tarvitsemansa eikä lihaa ole pakko ahtaa napaan seitsemänä päivänä viikossa.

Onko joku maistanut tirolilaisia/itävaltalaisia herkkuja? Mitä teillä syödään, syödäänko lihansyöjäperheissä usein vegeruokia?

maanantai 15. heinäkuuta 2013

"Kuka toi on, hilfeee!"

"Kun vauva vierastaa, voivat vanhemmat olla tyytyväisiä. Lapsi tunnistaa omat vanhempansa muista ihmisistä ja hän on muodostanut kiintymyssuhteen vanhempiinsa. Tyypillisesti vierastaminen alkaa kuuden kuukauden iässä ja menee ohi muutamassa kuukaudessa. Vierastaminen ei ole kaikilla lapsilla yhtä voimakasta, eikä toiset vauvat vierasta laisinkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he olisi kiintyneet vanhempiinsa turvallisesti."

(Lähde vau.fi)

Lucas on ollut vierastamisen suhteen vähän valikoiva. Ennen se viihtyi kaikkien kanssa, välillä se oli hoidossa Stefanin äidillä jos me oltiin hoitamassa asioita tai esimerkiks laskemassa, maksimi tais silloin olla 4-5 tuntia (johtuen myös siitä että se oli täysimetyksellä ja mun olo alkoi olla jo aika tukala jos olin noin pitkään imettämättä). Noin viisikuisena se alkoi selvästi tykkäämään enemmän miehistä kuin naisista (lukuunottamatta mamia), esimerkiks lastenlääkärillä käydessä naispuoliset hoitsut ei ollut yhtään niin kivoja kuin meidän miespuolinen lääkäri ja Stefanin isi oli paljon hauskempi kuin Stefanin äiti.


Lucas reilu 2,5kk ja Itävallan mummonsa jouluaattona.

Sitten noin puolivuotiaana Stefanin äiti, jota Lucaskin näkee lähes päivittäin, olikin yhtäkkiä hurjan pelottava. Lucas ei suostunut olemaan edes sen sylissä, saatika jäämään yksin sen kanssa. Jos oltiin sen luona, niin jopa lattialla olo oli välillä liikaa, Lucas olis tahtonut olla kokoajan vain mamin tai isin sylissä. Kotona oli helpompaa, vaikka mummo oli silti melko epäilyttävä. Sensijaan esimerkiks Stefanin isin sylissä Lucas saattoi jopa viihtyäkin hetken.

Lucas on niinkuin varmasti monet vauvat, se tarvitsee vähän aikaa uusiin kasvoihin tottumiseen. Se oli seitsenkuinen, kun mun isi ja veli tuli meille muutamaksi päiväksi. Silloin tottuminen kävi melko nopeasti, kunhan sai ensin katsella turvallisesta sylistä pienen välimatkan päästä pappaa ja enoa. Tosi pian se kuitenkin silloinkin suostui ihan ongelmitta olemaan molempien sylissä, myös ilman että mun olis kokoajan pitänyt olla näköetäisyydellä.


Lucaksen ollessa melkein kahdeksankuinen tuli mun suomalainen tyttökaveri meille viideksi päiväksi. Se on potenut jo pitkään kovaa vauvakuumetta ja olikin iloinen kun sanoin sille aiemmin että Lucaksella on nyt se pahin vierastus päällä (sekä hampaita tulossa), se aatteli että kuume helpottaa kun viettää aikaa babyn kanssa joka ei tahdo viettää aikaa sen kanssa. Mutta pah, Lucas oli kuin itse aurinko kokoajan eikä vierastanut yhtään, mä sain käydä ihan rauhassa esimerkiks suihkussa, ei Lucas edes huomannut että olin poissa kun se viihtyi niin mainiosti Tiinan kanssa.

Suomen lomaa odoteltiin hieman epäilevästi, mutta silti avoimin mielin. Lucas oli siihen asti pelännyt melkein jokaista vierasta nassua, varsinkin jos se oli esimerkiks vaunuissa tai vieraassa paikassa, mamin tai isin sylissä kohtaamiset ei ollut ihan niin pahoja. Yks erikoinen ketä se ei vierastanut ja kuka sai ottaa sen syliin ja viedä jopa pois meidän läheltä, oli meidän vauvauinnin ohjaaja! Se johtui tosin varmaan siitä, että se oli niin innoissaan ettei se ehtinyt keskittyä kuin hauskoihin asioihin.

En tiedä minkä vallin läpi me lennettiin mutta Lucas oli Suomessa vieraita kohtaan ihankuin eri ihminen! Se ei vierastanut lähes ollenkaan, kaikki halukkaat sai ottaa sen syliin, usein jopa ilman sitä mietintäaikaa minkä se yleensä tarvitsee, tietenkään aina ei meinannut sujua, varsinkin jos väsytti. Oli ihanaa kun se viihtyi sekä muiden sylissä että lattialla, koska meillä kävi pieniä kauhukuvia mielessä että jos meidän täytyy koko loma vaan kantaa sitä sylissä. Kotiin palattuamme se on ollut myös paljon suopeampi kaikkia kohtaan ja on viihtynyt jopa sen hurjan pelottavan Stefanin äidinkin kanssa!


Tämä teksti oli siis tarkoituksella pelkästään Lucaksen vierastamisesta eikä mitenkään yleisesti vauvojen vierastamisesta, koska jos meille suodaan toinenkin tällainen ihana pikkutonttu, on musta mielenkiintoista päästä sitten vertaamaan miten pienempi sisarus eroaa isoveljestä. Vauvavuosi menee niin tohinalla ohi ja asiat unohtuu hirvittävän helposti, joten oli pakko saada jotain kirjoitettua ylöskin, muuten en muista myöhemmin mitään!

Miten teillä vierastetaan/on vierastettu? Onko monihenkisillä perheillä käynyt kuten monesta paikasta luin, ettei seuraava lapsi (tai lapset) ole vierastanut ollenkaan?

torstai 11. heinäkuuta 2013

Materiavinkkejä a'la meidän perhe.

Juttelin tuossa taannoin erään ensiodottajan kanssa (tietänet kuka, terkkuja :D) ja muistin kuinka hankalaa se silloin olikaan kun ei tiennyt mistään mitään, mitä kannatti hankkia etukäteen ja mitä ei. Kirjoitin tähän jo "tietysti kaikki välttämättömyydet - turvakaukalo autoon, vaatteita" mutta jouduin poistamaan sieltä kaiken, koska nykyään löytyy ihmisiä jotka eivät pidä edes vauvalle juuri mitään välttämättömyyksinä. Joku ekohippi ei ehkä edes pue vauvaansa vaatteisiin, vaan käärii joihinkin harsoihin. Mutta sairaalasta sen babyn on tultava kuitenkin autolla turvakaukalossa kotiin, joten olkoot sitten se ainut välttämättömyys.


SÄNKY + PETIVAATTEET

Jos tietää jo ennen vauvan syntymää tahtovansa että koko perhe nukkuu yhdessä, niin tokihan joku dorka saattaa jättää sängynkin hankkimatta (siksi dorka, että perhepeti ei halusta huolimatta ehkä silti toimi ja silloin on ihan kiva että on joku paikka missä baby saa uinua). Suomessahan saa äitiyspakkauksen ja vauvan voi laittaa sinne, täällä ei moisia herkkuja jaeta. Me ei ikinä tahdottu perhepetiä, vaan Lucas nukkui heti alusta alkaen omassa pienessä kehtosängyssään, josta siirtyi sitten noin puolivuotiaana pinnasänkyyn.


VAUNUT JA KANTOHÄRVELIT

Vaunujakaan ei jokainen hanki, koska "ei ennenvanhaankaan ollut vaunuja, lapsi kannetaan kantoliinassa". Normaalisti kuitenkin ihan ehdoton, niin myös meillä. Kantoliinaa voi käyttää kuinka pienestä asti, en tiedä, joten kai sen voi etukäteen hankkia (asiantuntevaa eikö :D). Mutta jos meinaa kantorepun ostaa niin kannattaa odottaa siihen saakka kunnes baby on maailmassa, on helpompi testata sitä niin että myös kyytiläinen on mukana!


(oon ottanut kuvaa mun ihanista siivous- ja pakkausyrityksistä, mut hei on se hoitopöytäkin siinä :D)

HOITOPÖYTÄ

Tätä ei oikeasti tarvitse, mutta kyllä se on vaan ihana, vauva on juuri oikealla korkeudella hoitotoimenpiteisiin! Baby tietää yöunien kohta koittavan kun tekee aina ne samat iltahommat hoitopöydällä, siinä ne on kiva tehdä pitkän kaavan mukaan kun ei tarvitse olla itse missään vänkäasennossa. En muutenkaan ennen tykännyt vaihtaa vaippaa esimerkiks sohvalla, mutta nykyään se on jo täysin mahdotonta koska Lucas ei oikeasti pysy paikallaan edes sitä hetkeä että saat vaipan kiinni, paitsi hoitopöydällä. Meillä siitä saa myös irroitettua "hoitopöytä"-osan kun se käy tarpeettomaksi, jolloin siitä tulee ihan tavallinen hylly tai mikä lie. Muovinen alusta on lisäksi ehdoton, Lucas ainakin pissi siihen hyvin mielellään!


KIETAISUBODYT

Ainakaan Lucas ei pienenä juurikaan tykännyt siitä kun vaatteita vedettiin pään kautta, joten nämä oli meidän newbornille ihan maailman kätevimpiä, tykkäsin paljon enemmän kuin normibodyista!






IMETYSTYYNY

Kokeilin näitä sairaalassa (kätilö näytti oikein eri tyylejäkin) mut ei ollut kyllä mun juttu. Onhan se ihan söpö, joo, mutta turha. Mulle paras imetysasento oli rennosti puolittain makaaminen sohvan divaaniosassa jalat suorana yksi sohvatyyny babyn pään alla. Ja mä imetin kauan!

KORVIKETTA + PARI TUTTIPULLOA

Niin, siinähän voi käydä myös niin että imetys ei välttämättä onnistu vaikka kuinka tahtoisi. Sen varalle on hyvä olla korviketta vähän jemmassa! Pieniä tuttipulloja ei kannata ennen vauvan syntymää hamstrata kovin paljoa, koska jos se imetys onnistuu niin ne on myöhemmin sitten tosiaan liian pieniä!

RINTAPUMPPU

Jos mamilla on monta kertaa viikossa jotain pidempää menoa, niin ehkä silloin ihan kiva, tai jos isi tahtoo myös osallistua syöttämiseen mahdollisimman usein, niin silloin on tietty kivempi että on omaa maitoa. Mutta meillä kyllä riitti korvikkeen antaminen niinä kertoina kun en ollut maisemissa. Jos täysimettää, niin silloin kun vauvalla on ruoka-aika on myös tissit täynnä joten on aika sama ootko kotona pumppaamassa vai imetätkö? Jos imettäminen on tylsää niin se pumppaaminen on vielä paljon tylsempää!


(näin voi käydä jos Lucas istuu heti syömisen jälkeen :D)

HARSOT JA RASVAT YMS.

Lucas puklaili pienenä ihan älyttömästi ja meillä sotkeentui päivässä joku tuhat harsoa. Nyt se on onneksi vähentynyt, mutta niitä menee silti edelleen jonkinverran, Lucas on aikamoinen kuolapelle. Rasvoja meillä ei käytetty vaippa-alueelle ollenkaan, sen sijaan ihan tavallinen manteliöljy oli se ykkösjuttu ja nykyään käytetään ihan tavallista babyöljyä. Mun rasvaa sekä sinkkirasvaa ollaan käytetty pieniin ihottuman tapaisiin läiskiin taipeissa. Talkkia ei kokeiltu ikinä, musta se vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä... Korjatkaa mun epäilyksiä!

ITKUHÄLYTIN

Me ostettiin meidän itkuhälytin, baby phone, vasta muutama kuukausi sitten. Ja ostettiin vahingossa muuten sellainen malli, että vauvan osan täytyy olla kokoajan kiinni seinässä! Enpä tajunnut ostohetkellä sitä tarkastaa, Keski-Euroopassahan ei todellakaan ole normaalia laittaa lasta ulos nukkumaan, hyvä ettei ihmiset poliisille soita. Näin kesällä se ei tosin haittaa, koska on niin kuuma että Lucas nukkuu aina sisällä. Oikein kätevä kapistus, jos babyn nukkuessa tahtoo viettää lämpöisiä iltapäiviä ulkona auringossa viileän kämpän sijaan tai iltaisin istua terassilla.


KYLPYTARVIKKEET

Vauvan kylpyamme on taas yksi niistä must have-jutuista. Tämäkään ei tietenkään ole pakollinen, voihan sitä vauvaa kylvettää vaikka vadissa tai lavuaarissa, mutta mun mielestä kätevä. Vielä kätevämpi olis varmasti ollut sellaisen telineen kanssa, koska jos amme on lattialla on asento kaikkea muuta kuin mukava... Mutta meni se ilmankin! Lisäksi on olemassa se kylpytukikin, mutta ei me kyllä sitäkään kaivattu. Meidän amme on peruja Lena-serkulta ja siinä on myös "jarrupohja", joka on nyt tosi kiva kun Lucas osaa jo itse istua. Lisäksi myös lämpötilamittari vedelle on ainakin mulle tosi kätevä, koska en osaa yhtään arvioida kuinka kuumaa tai kylmää vesi on! Tykkään myös hupullisista pienistä babypyyhkeistä, kuvassa Lucaksella on itseasiassa mun vanha pyyhe. :)


SITTERI

Pikkuiselle varmaan aika kätevä. Meidän sitteri oli myös peruja Lena-serkulta ja se oli jotenkin tosi "istuma-asennossa", eikä sitä voinut säätää, joten aloin käyttämään sitä vasta noin kolmen kuukauden tienoilla. Se oli semmoisessa telineessä jota pystyi keinuttamaan, ihan kätevä siihen saakka kunnes Lucas tahtoi opetella liikkumaan, sen jälkeen se suostui olemaan siinä ainoastaan syödessään.


LEIKKIMATTO

Meillä ei ollut Lucakselle ennen mattoa ollenkaan, vaan se kelli lattialla aina viltillä. Luna-serkun perintömatto saapui meille Lucaksen ollessa puolivuotias, jolloin se harjoitteli ryömimistä jonka opittuaan se ei enää suostunutkaan olemaan hetkeäkään paikallaan saati pysymään matolla. Eli kannattaa hankkia matto vähän aikaisemmin jos semmoista mielii! Se on meillä edelleen kyllä aina päivät lattialla, koska jos Lucas ei ole liikkeellä tai pahanteossa niin se aina kellii siinä ja leikkii leluillaan. Ja mä tykkään makoilla siinä sen kanssa!

Vauvoille on lukemattomia tarvikkeita joiden jokaisen hyödyllisyydestä on yhtä monta mielipidettä kun on äitejäkin. Joku tavara jota ylistän maasta taivaaseen, saattaa olla toiselle mamille aivan käsittämätön turhake ja toisinpäin. Tästä listasta olis voinut tulla paljon pidempikin, mutta koska Lucas herää hetkenä minä hyvänsä lopetan tämän tähän NYT :D !

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Viime päivinä...


... olen joutunut käyttämään silmälaseja jo neljä päivää yhyy! Heitin viimeisen, loppuun käytetyn piilariparin roskiin, koska olin varma että uudet tulee seuraavana päivänä. Eipä ole näkynyt, jos se tilaus ei tänään tule niin en tiedä mitä teen! Silmälasien käyttö on luonnotonta, onneks edes Lucas rakastaa näitä.


... olen joutunut rakentamaan lisää esteitä Lucakselle. En tiedä kuinka kauan näillä pärjätään, toivottavasti siihen asti kunnes se oppii kävelemään! Mä itse opin 11 kuukauden iässä, toivon että Lucaksella kestää pidempään, siihen kun on enää kaksi kuukautta ... :D Ollaan vaan valitettavasti menty aika samaa tahtia monien juttujen kanssa!


... olen nauranut paitsi mun ihanan lapseni hölmöille toilailuille, myös sen kanssa. Lucas on aivan mahtava pieni ihminen, vaikka sillä onkin välillä päiviä jolloin se ei suostu olemaan yksin lattialla hetkeäkään vaan jonkun on ihan kokoajan oltava siellä sen kanssa. Oon yrittänyt nyt etsiä sille jonkinlaista babyseuraa, koska ainut missä se muita vauvoja näkee on vauvauinti ja sekin loppuu ensi viikolla!


... olen Suomesta kotiutumisen tohinoiden jälkeen huomannut että oon ihan unohtanut mainita että mun ihanat kummit poikkesi moottoripyöräreissullaan meillä! Oltiin kotona myöhään lauantai-iltana, ja sunnuntaina iltapäivällä ne päristeli Salzburgista meille. Vietettiin aikaa meidän kaaoksen valtaamassa kodossa, käytiin syömässä ja yön ne vietti tuossa meidän naapurissa olevassa pienessä hotellissa. Aamulla ne tuli hakemaan vielä pyykkinsä ja lähtivät jatkamaan matkaa Saksaan. Oli ihanaa että ehditte käymään! ♥


... ollaan yritetty muistaa sormiruokailla! Omena oli ilmeistä päätellen hyvinkin hapanta ja tälläkertaa suurin osa lautaselta päätyikin lattialle... Nyt on hyvä harjoitella syömistä eikä pelkästään harjoitella, vaan itse syöminenkin on helppoa kun käytiin viime viikolla vihdoin hakemassa se syöttötuoli! Päädyttiin ihanaan i'coo Pharo-tuoliin (juurikin tuossa värissä), koska se uhkaa kestävänsä 40 kiloon asti, eli ei pitäis ihan hetkeen olla hankkimassa uutta!


... olen myös huomannut että Sinkkuelämän the very last episode saa aina kyyneleet virtaamaan, jopa saksaksi dubattuna! Lisäksi mun myös telkkariin liittyvä toive on vihdoin ja viimein kuultu ja eräs ihana kanava alkoi näyttämään vanhoja kunnon svedu-Wallandereita joka sunnuntai-ilta! Edellinen näytettiin noin puoli vuotta sitten joten on tätä odotettukin!

Nyt kahvinkeittoon, ulkona on taas niin kiva ilma että kai se on sinnekin mentävä, ciaooo :* !

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Lucas 9 kuukautta!

  • Vartalon hallinta kehittyy, ja useimmat lapset pystyvät jo istumaan melko vakaasti tuetta. Jos tasapaino pettää, osaavat he ottaa tukea käsillään. V
  • Moni lapsi osaa jo ryömiä, konttaamistakin jo kokeillaan ja joskus jopa onnistutaan. V
  • Seisominen tukea vasten onnistuu jo monelta. V
  • Myös etu- ja keskisormen pinsettiote alkaa olla useimmilla hallussa. V
  • Lapsi ymmärtää jo, että esineet tai ihmiset eivät lakkaa olemasta silloin, kun niitä ei voi nähdä. V
  • Lähes kaikki lapset tunnistavat oman nimensä ja reagoivat sen kuullessaan. V
Lucas on oppinut kuukaudessa ihan valtavan kasan uusia taitoja! Se oppi sitten pitkän aikaa hytkyteltyään sen konttaamisen, eikä ryömi enää ollenkaan vaan kulkee nelinkontin salamana paikasta toiseen. Viime viikolla se oppi nousemaan itse istumaan ja laskeutumaan takaisin, ja osaakin nyt istua ihan ilman tukea niin ettei jonkun tarvitse olla kokoajan vieressä ottamassa kiinni jos se kippaa. Ei istutettu sitä oikeastaan ollenkaan (paitsi syöttötuolissa), jotta se saisi itse rauhassa oppia sen ilman että selkäranka vääntyy vängäksi.

Lisäksi tällä viikolla se oppi nousemaan itse myös seisomaan tukea vasten! Siis kahdelle jalalle ja jostain kiinni pitäen, ja nyt se reenaiskin sitä nousemista ja laskeutumista mielellään ihan kokoajan. Se myös kävelee jos joku pitää sen käsistä kiinni. Se osaa myös vilkuttaa jos joku tulee tai lähtee, isille tosin vilkutetaan yleensä oikein kahdella kädellä, muille yksi on riittävä. Pinsettiote on jopa vähän liian hyvä, se löytää ja nappaa jokaikisen miniroskan lattialta ja laittaa suuhun!


Rytmissä ei ole kuukaudessa tapahtunut muutoksia, paitsi nyt viime päivinä Lucas on aamupäivällä nukkunut noin kahden tunnin päikkärit ja ottanut myöhään iltapäivällä vielä toisetkin 0,5-1,5 tunnin unet jonka vuoksi se on mennyt sitten yöunille "vasta" yhdeksältä. Lisäksi iltapalan pelkkä hedelmäsose on vaihtunut puuroon, koska testasin kiukkuaisko se edelleen siitä mutta ongelmia ei enää ilmennytkään! Nukkuminen on lisääntynyt varmasti siitä syystä, että se opettelee noita uusia juttuja niin hirveällä vauhdilla, öisinkin kun se nukkuu aina 10-12 tuntia.

Mittoja ei taas ole kuin pituus, meillä ei ole vaakaa! Kaksi viikkoa sitten se painoi jotain 7,8 kiloa, tänään mitattu pituus on about 70 cm, joka on kuukauden takaisesta kasvanut kahdella sentillä. Hampaita sillä on jo seitsemän! Niiden harjaus on nykyään saanut uusia haasteita, koska Lucas puree heti harjan suuhunsa saatuaan sen hampaidensa väliin eikä meinaa päästää irti.


Oon nyt siirtänyt meidän puulaatikon keittiöön, niin ettei Lucas voi enää järsiä sitä. Takan edessä on tylsä, ruskea, paksu pahvieste jota se ei edes enää noteeraa. Sen omat kirjat on olkkarin pöydän alatasolla, josta se levittää ne alas noin tuhat kertaa päivässä. Kenkäteline on edelleen lemppari, nekin on ihana levittää lattialle. Meidän keinuva sitterikin on viety kellariin, joten se ei voi heiluttaa sitäkään niin että se kolahtelee päähän. Johdotkin on piilossa eikä Lucas osaa vielä avata laatikoita, joten sen terrorisointiyritykset on aika harmittomia! Ehkä eniten se tykkää nykyään harjoitella jonkun kanssa niitä uusia oppimiaan asioita. Ja ilmeillä!

En taas viitsi toistaa itseäni, joten sanon vain että maailman ihanin ja hulvattomin pieni poika joka tuo mielettömästi paitsi rakkautta, myös huumoria jokaiseen päivään ♥ !

torstai 4. heinäkuuta 2013

Suomi: Lomatarinoita ja -kuvia!

Loppuloma Suomessa meni helteisissä ja kuten todettua, kiireisissä tunnelmissa! Ainoastaan aamuisin oli vähän aikaa viettää semmoista rauhallista, meidän oman pikkuperheen keskeistä lomalta tuntuvaa aikaa. Lisäksi iltaisin, Lucaksen mentyä nukkumaan, istuttiin terassilla keskiyöhön asti koska kelit tosiaan helli. Muuten aika kuluikin kuin siivillä, sukulaisten lisäksi ehdin nähdä yhteensä kymmentä kaveria! Harmillisesti tapaamiset jäi vaan aina ihan kesken. :( Ruokaa ehdittiin tehdä vissiin yhtenä päivänä!


Juhannuksen jälkeen majailtiin mun äitin luona. "Kotona" ollessamme ehdittiin päivittäin mm. paijailla kissoja, leikkiä Luna-serkun kanssa ja kylpeä ihanassa mummon tuomassa pienessä mikä lie toi onkaan, vadissa? Lucas olis varmaan mieluiten ollut tossa kokoajan! Mun sisko ja Luna kävi joka päivä, yleensä aamupäivällä jos mun siskon piti mennä töihin. Maanantaina kävivät myös Katja, Topi, Taru ja Kalle jonka jälkeen me lähdettiin kirpparille ja olin hyvin pettynyt kun sieltä ei löytynyt juuri mitään, mutta onneks Katja toi illalla tuhat kiloa Kallen ihania vanhoja vaatteita, kiitos ♥ !


Tiistaina vietettiin kiva iltapäivä mun veljen perheen luona. Me saatiin piirakkaa ja jäätelöä ja Lucas sai mussuttaa Emman kasvattamia kurkkuja ja lisäksi kotiintuomisiksi ison kasan lasten vanhoja kirjoja, jee! Sitä ennen käytiin mun toisella mummollani ja illalla toinen Emma tuli meille vielä illaksi mun kanssa höpöttämään (ja taas loppui aika kesken).


Keskiviikkona heräiltiin taas rauhassa ja Hannele tuli kylään. Sen jälkeen Annikan piti tulla, mutta se oli jumittunut lounaalle ja tulikin vähän myöhemmin ja mun sisko meinas saada hermoromahduksen, koska meidän piti mennä niiden luokse ja päästiinkin lähtemään melko myöhään. :D Ehdittiin kuitenkin olemaan siellä silti onneks jonkin aikaa, Lucas viihtyi trampoliinilla!


Torstai ei ollut onneks ihan niin stressipäivä, koska meillä ei ollut autoa käytössä hihi! Aamulla Silja kävi, sen kanssa oltiin vuosia sitten jokapäivä yhdessä kun meidän hepat asui samoilla talleilla mutta lukion jälkeen lähdettiin eri suuntiin maailmoja, oli tosi kiva nähdä ekaa kertaa sitten mun ylppäreiden! Sen jälkeen Hanna kävi ja toi tullessaan hurjan ukkosmyrskyn, joten jumitettiin sisällä muutama tunti. Illalla mentiin vielä mun isille jonne myös mun serkku puolivuotiaan ihanan Sampo-poikansa kanssa tuli käymään. :)


Perjantai alkoi hyvästien merkeissä, kun äiti lähti duuniin. Onneks Misti-kissa on tottunut tommosiin pikkutonttuihin, koska Lucas ehti kiusata sitä aikalailla, tossa kuvassa sillä näkyy kädessä sen irti repimä karvatuppo! Mun sisko, Luna, Katja ja Kalle kävi ja siskon lähtiessä duuniin Luna jäikin meille hoitoon. Siinä se aamupäivä kuluikin pakatessa, Luna oli mieletön apuri! Sitten sen isi haki sen ja mun isi meidät ja me lähdettiin kohti Helsinkiä. Kiitos mun ihanalle isille joka meidät kentältä haki ja vei vielä takaisinkin! :)


Helsingissä mentiin Iidan luokse yökylään ja Lucas tykkäs! Käytiin Amarillossa syömässä ja kun oltiin vihdoin valmiit alkoi olla jo Lucaksen iltapuuhien aika, joten lämpöisen kesäillan ihastelu jäi ja lähdettiin vain takaisin Iidan kotoa kohti. Bussissa koin jotain hurjaa - vieras nainen alkoi jutella! Kiitos Lucaksen hampaiden, mutta silti, go Finland! :D Joku vanha mieskin ilmeili sen kanssa, mutta se ei sentään sanonut mitään.


Lauantaina oltiin kunnon turisteja ja lähdettiin käymään Suomenlinnassa! Lähtö vähän viivästyi sateenvarjon metsästyksen takia, mutta onneks koko päivänä ei sitten satanut ollenkaan. Mun piti nähdä Suomenlinnan jälkeen vielä muita Helsingin kavereita, mutta aikataulu ei meinannut antaa myöden joten sekin jäi toiseen kertaan. :(


Oltiin kentällä taas hyvissä ajoin, koska hurautettiin Iidalta taksilla sinne! Ei vaan olis hermo kestänyt niiden laukkujen kanssa busseja, me kun otettiin äitiltä vielä kolmaskin matkalaukku lainaan. Yhteensä tuotiinkin 28 kiloa enemmän tavaraa tullessamme, kuin mitä mennessä oli! Ei haittaa, kyllähän täällä meidän minikämpässä tilaa on hohoo! Lento ei mennyt yhtä kivasti kuin ensimmäinen, koska Lucas oli tosi väsynyt mutta ei malttanut nukkua, mutta ei myöskään pysyä paikoillaan. Jotenkin siitäkin kuitenkin selvittiin, automatka kotiin meni nopeasti ja yöllä mekin nukuttiin 10,5 tunnin (Lucas kahdentoista) unet, kyllä tuli tarpeeseen!

Lucas on oppinut hirveästi uusia asioita, mutta niistä lisää myöhemmin, koska kohta se jo herää aikaisilta päikkäreiltänsä ja meidän pitää lähteä vaippakaupoille heippa! Iso kiitos vielä kaikille ketkä jotain meidän hyväks Suomessa teki :) !