lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannus on meillä olematon

Kuukauden jatkuneen sateen jälkeen saapui meillekin Tiroliin vihdoin jälleen kesä! Ainakin toviksi, huomenna pitäisi taas sataa. Kauhulla olen odotellut tuleeko tästä kesästä yhtä kamala kuin viime vuotisesta - kaksi kuukautta taukoamatta jatkuneita 35 asteen helteitä kun ei tällainen pohjoisen tyttö ihan hetkessä unohda... Tällä hetkellä näyttää kuitenkin vielä melko positiiviselta, eilisen 32 asteen iltapäivän sain viettää autokoulun ilmastoidussa autossa ja aktuelli 25 astetta tuntuu mukavan viileältä!


Ollaan tehty nyt pari viikkoa muuttoa Innsbruckiin ja hommat on hyvällä mallilla. Lucas on vielä ensi viikolla päiväkodissa täällä landella, sitten yritetään päästä lopullisesti muuttamaan ennen kuin 12. päivä matkataan Suomeen. Innsbruckin kaikki päiväkodit ovat kaupungille ominaisesti ihan täynnä, mutta sainkin tuurilla Lucakselle ihan mun suosikista paikan ja syyskuussa se aloittaakin sitten uuden taipaleen aivan ihanassa päiväkodissa. Sehän olisi muutenkin elokuussa vaihtanut "pienten päiväkodista", Kinderkrippestä, oikeaan päiväkotiin joten yritän olla haikailematta liikaa näiden nykyisen päikyn mahtavien tätien perään.


Lapset ovat sopeutuneet ongelmitta uuteen kotiin jossa ollaan nyt välillä vietetty jo muutamia päiviä ja öitä. Varsinkin Florianin ehdoton lemppari on istua meidän makkarin ikkunalaudalla ja katsoa alhaalla kadulla ajavia autoja, busseja, rekkoja sekä traktoreita - joita muuten näkyy enemmän kuin meillä täällä landella vaikka koti on keskustassa! Lisäksi vastapäätä oleva kirkko saa sen myös aina iloitsemaan kellonkilkatuksellaan. Innolla odotetaan että asutaan siellä ihan pysyvästi ja loppuu tämä jatkuva tavaroiden raahaaminen!


On nyt pakko käydä kertomassa tällaisia kuulumisia kun mulla on edelleen vain tämä anopin läppäri joka ei skypeä pyöritä. Uudessa kodissa oli keskiviikkona nettiasentaja, enää pitäis formatoida pöytäkone kuosiin niin sitten voitais skypeillä sieltä suunnilta! Nyt ollaan tosin ensi viikkoon täällä landella paitsi Lucaksen päikyn, myös sen takia että mulla on pari ajotuntia sekä INSSI! Huhhuh, saa nähdä miten käy, toivottavasti ei tulis liian tiukka tarkastaja niin ehkä selviän...


Kohta lapset herää joten lopetan tähän, sitten täytyy lähteä mitä pikimmiten purolle. Sekä maalata päiväkotitätien jäähyväislahjat valmiiksi, tosin se tehdään ehkä vasta huomenna jos kerta sataa. On vielä sata ja yksi muutakin juttua (kivoja siis vain) mitä täällä päässä Tirolia pitäisi vielä nähdä ja kokea, saa nähdä ehditäänkö tekemään kaikki vai täytyykö tulla sitten Oman luokse niitä tusaamaan! Nyt heippa, kertoilkaahan kuulumisia, tuttujen kanssa enää pari hassua viikkoa ja nähdään ♥ !

perjantai 3. kesäkuuta 2016

And a part of me will stay here

Olen tähän, lähes 27 vuoden ikään, mennessä asunut kahdessa eri maassa, viidellä eri paikkakunnalla kahdessatoista eri kodissa. Eli tuleva muutto ei ole mikään järkyttävän suuri, erilainen muutos elämässäni eikä myöskään varmasti jää viimeiseksi muutoksi. Ollaan ajateltu että jos nyt tuossa viihdytään niin noin kuuden vuoden päästä olisi hyvä jälleen vaihtaa isompaan asuntoon, Lucaksen ollessa kymmenen eli vaihtaessa muutenkin koulua. Mutta saa nähdä, voi olla että muutetaan heti vuoden päästä, never know!


Tottakai asunnosta toiseen muutto on aina muutos, oli se sitten samalla paikkakunnalla tai jopa maasta toiseen. Innsbruck on kuitenkin meille molemmille tuttu paikka vaikka mä en juuri siellä asunut olekaan ja jossa esimerkiksi tiedän eksyväni ehkä jopa joka päivä ensimmäisten vuosien ajan. Asuin Jämsässä yli 20 vuotta ja viimeisinä vuosinani eksyin sinne kahdesti (Tervasmäkeen sekä Palomäkeen, varokaa vain, petollisia paikkoja). Kitzbühel on vielä Jämsääkin pienempi kaupunki jossa käyn melko usein, mutta eksyn sinne silti jokaikinen kerta. En tajua miten ihmismuisti voi pelata - muistan kaikenmaailman tunnusluvut, vakuutusnumerot, pankkikoodit sekä -salasanat vuosien takaa mutta en muista mistä risteyksestä pitikään kääntyä ja minnehän suuntaan jotta löytää viraston jossa kuukausi sitten kävi.


Olen asunut mitä kauneimmissa paikoissa, mitä upeimpien vuorien juurilla. Montaa tietä on tullut kuljettua, monia maisemia nähty. Ja nyt on jälleen aika vaihtaa niitä maisemia. Mutta se ei tietenkään tarkoita ettäkö jätettäisiin Wilder Kaiser täysin taaksemme - asuuhan täällä edelleen meidän sukulaisiamme joita varmasti tullaan tervehtimään. Ja kuvat kulkevat aina mun mukana, minne ikinä menenkin. Ei voi ehkä kuitenkaan puhua ikävästä, sillä maisemiin liittyviä tunteita ei voi mitenkään verrata siihen ikävään mitä tunnen ihmisiä kohtaan. Mutta joku tunne.


Se joku tunne mulle tulee mietin mä mitä tahansa ihanaa paikkaa jossa olen ollut vain lomallakin. Esimerkiksi Kreikan pieni, sympaattinen Kos-saari, sinne haluan ehdottomasti vielä joskus uudestaankin! Tai Sri Lankan valkeat hiekkarannat! Toisaalta voisi myös ajatella että Innsbruckiin muutto on myös hieman paluuta mun Tirol-juurilleni - ensi kertaa Itävaltaan tullessani laskeuduin juurikin Innsbruckin lentokentälle, katsoin Nordketteä ja olin hetkessä myyty. Nyt se mun samainen ensirakkaus näkyy meidän uuden kodin ikkunasta.


Ihan sama missä on, kaikkein tärkeintä on musta ehdottomasti yksi ainoa asia: se että on onnellinen. Oli se sitten Tirolissa, Lapissa tai Jämsässä (nämä vaihtoehdot eivät tietystikään ole ainoat mahdollisuudet...)! Tunnen läheisesti ihmisiä jotka ovat asuneet koko elämänsä kotikaupungissaan ja ovat siellä enemmän kuin onnellisia. Moni koko ikänsä jopa samassa talossa! Ihmiset ovat niin erilaisia, joten ymmärrän jos jonkun on hankala käsittää meidän intoiluamme tästä muutosta. Samalla haluan kuitenkin muistuttaa asiasta jonka olen jo sata kertaa sanonut: elämä ei ole ikuinen, jos haluaa asioita muuttaa niin se kannattaa tehdä nyt eikä myöhemmin.


"I take a part of you with me now and you won’t get it back
And a part of me will stay here
You can keep it forever dear


Byebye Hollywood Hills
I’m gonna miss you where ever I go
I’m gonna come back to walk these streets again
Remember that we had fun together"


Hollywood Hillsin tilalle voi oikeastaan vaihtaa minkä tahansa paikan jossa olen viihtynyt. Byebye Stubai Hills, byebye Neste Jämsän Portti, byebye St. Johann, byebye Sepänkuja ... Pusii ja ainiin ps. meidän tietokone sekosi (ja olin 6, siis kuusi, vuorokautta täysin ilman internetiä) niin mulla on anopin läppäri lainassa joka ei jaksa pyörittää skypeä :( ! Stefanilla alkoi ISYYSLOMA ja se lupasi yrittää korjata koneen kuntoon, siihen asti hejpodej!