sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ulkosuomalaisen hoono soomi

Kerran jo mainitsemani Facebookin dorkin ryhmä, ÄiTyLit, jaksaa huvittaa mua harva se päivä. Välillä siellä saattaa olla jopa ihan asiallinenkin keskustelu joka ei herätä mussa mitään tunteita, mutta sellainen tulee vastaan aika harvoin. Jokaikinen kerta kun sieltä jotain lueskelen, mietin vain mielessäni wtf, miten kukaan voi olla noin idiootti ja kiitän ylempää tahoa siitä, että itse en ole, tai vaikka olisinkin, niin ainakaan en jaa tyhmyyttäni kymmenelletuhannelle tuntemattomalle.

Eilen seurailin taas kerran huvittuneena erästä keskustelua, jossa aloittaja oli erittäin ärsyyntynyt käytyään ulkomailla asuvan kaverinsa kanssa kahvilla. Kyseinen kaveri ei ollut muistanut kaikkia sanoja suomeksi, ja oli korvannut ne englanninkielisillä. Kaveri oli monesti jopa sanonut "Meillä siellä ... ". No ai kamala. Pitäiskö munkin pyöritellä silmiäni jos joku kertoo mulle että meillä Suomessa ... ?


Muut myöntelivät mukana - joo, ihan naurettava pelle, ei kukaan unohda äidinkieltään. Moni kertoi kuinka joku tutuista oli myös asunut sata vuotta ulkomailla ja puhui ihan normaalia suomea. Jokunen sentään tajusi muistuttaa muita dorkia siitä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, toisilla unohtuu, toisilla ei. Erilaisuuden lisäksi tietysti sekin vaikuttaa paljon, puhuuko uudessa kotimaassaan myös suomea vai pelkästään toista kieltä.

Huvituksen lomassa aloin pohtimaan kuinka paljon mun Suomessa asuvia läheisiäni ärsyttää keskustella mun kanssa. Kun olen käynyt Suomessa ja iloinnut nähdessäni kavereita, kuinkahan moni on vain odottanut milloin treffit on ohi ettei tarvitse kuunnella juurikin noita ÄiTyLeissäkin bongattuja fraaseja - "mikä se nyt on suomeksi" tai "meillä Itävallassa...".


Tottahan se on, että oma äidinkieli, se, jota on puhunut kaksikymmentä vuotta, tuskin koskaan voi unohtua. Mutta jos käyttää toista kieltä kokoajan, on ihan normaalia että sen kielen sanoja tunkeutuu helposti lauseisiin, jos ei heti muista sen vähemmän käytetyn kielen vastaavaa sanaa. Suomeen palatessani tungen tiedostamatta esimerkiks bitteä joka väliin, jolle ei suomenkielessä kunnollista käännöstä ole. Kahvia, kiitos.

Nykyään käytän suomea kokoajan mutta on vähän eriasia höpötellä Lucaksen kanssa, joka ei puutu mun kielioppiini tai outoihin sanoihin. Samaisen tontun ansiosta skypeilen Suomeen paljon useammin kuin ennen. Blogin kirjoittaminenkin toki vaikuttaa, saan muistella sitä omaa äidinkieltä myös kirjoittamisen saralla. Tämäkin on kyllä välillä älyttömän hankalaa, ette uskois kuinka kauan saatan miettiä jotain ihan yksinkertaista sanaa.


Kuten mainitsin, tungen usein tiedostamatta saksankielisiä sanoja lauseisiin. Mutta välillä tulee myös niitä ongelmia, kun ei oikeasti keksi hyvää, sopivaa vastaavaa sanaa suomeksi, jolloin on pakko hetkeksi katkaista keskustelu sanomalla odota, mikä se nyt olis suomeksi. Jos en katkaise, saatan sanoa jonkun aivan ihmeellisen sanan jota ei ole olemassakaan vain koska olen nopeasti ajatellut että se on suomea, vaikka se on joku saksankielinen sana johon olen esimerkiks vain tunkenut i:n perään.

Toki on olemassa myös niitä, jotka ovat asuneet tyyliin kuukauden ulkomailla ja ovat niin maailmankansalaisia ettei suomenkieli suju enää ollenkaan ja isossa maailmassa kaikki on paremmin ja laadilaadilaa. Mä tiedän että että ekoina vuosina ensimmäisinä päivinä Suomeen palattuani olin tosi rasittava, koska kipuilin ja ikävöin takaisin Itävaltaan niin paljon että oli hankala nähdä valoa tunnelin päässä, sitä että Suomessakin on ihanaa.

Kirjoittelen joskus toiste juurikin tuosta toisesta ihmisten vihaamasta tavasta, tämä keskittyi nyt pelkästään kieliasioihin. Antakaa mulle anteeksi jos ärsytän teitä puheellani, mutta musta on outo yrittää muistaa esimerkiks tervehtiä sanomalla moi, kun hallo tulee suoraan miettimättä eikä kuulosta tyhmältä mun korvaan, toisinkuin moi.

Kuka on törmännyt meihin ärsyttäviin ulkomailla asuviin, luonnottomasti äidinkielen sanojaan unohteleviin pelleihin? Minkälaisia pellejä olette tavanneet, mikä on ärsyttänyt eniten? Entäs ulkosuomalaiset - miten teidän aivot yhdistävät kaksi kieltä?

24 kommenttia:

  1. Äidinkieltään unohteleva pelle täälläkin, tosin maailmalla vietettyä aikaa paljon vähemmän. Toi ÄiTyLit kuulostaa niin tyypilliseltä!
    Törmäsin ite tuohon taivasteluun(niinkuin moni muukin lukioikäisenä vaihto-oppilaana ollut) lukiossa kun haluaa kertoa kaikille Suomi-kavereille kuinka "minä aina Brasiliassa" "silloin kun olin Brasiliassa" ja porukka on vaan että "pää kii jo siitä Brasiliasta". Paitsi ne muut vaihtarit, jotka silmät loistaen vastaa että "Niin ja mä siellä Itävallassa/Japanissa/Kanadassa tein näin!!!" Ehkä siinä on jotain kateuttakin taustalla? Kun toinen on ollut ulkomailla ja muka kehuskelee kun huomaamattomasti mainostaa sitä että on ollut ulkomailla "Kun siellä meillä X-maassa..." Että se nyt luulee olevansa jotenkin parempi kun asuu "muailimalla". "Miksi sä siitä Brasiliasta/Japanista/Itävallasta koko ajan selität kun oot nyt meidän kanssa täällä Suomessa?!"

    Ei äidinkieltä voi täysin unohtaa, mutta kyllä mä jo kolmessa kuukaudessa Itävallassa(oon nyt joulun Suomessa ja meen sitten taas takas Salzburgiin) unohtelin sanoja ja kummastelin Helsinki-Vantaalla ja Tampereella kun kaikki puhuu suomea ja tietyt sanat oli hakusessa. Toki 10kk jälkeen Brasiliassa se oli vielä pahempaa. :DD Lukiossa kirjoitin ihan sujuvasti yhteen hissan aineeseen kuinka "Varsovan liiton tankkerit vyöryivät Prahaan vuonna 1968." Olisko kuitenkin ollut tankit eikä mitkään öljylaivat. :D Yks vaihtarikaveri kirjoitti Afrikan valloittamisen onnistuneen koska Afrikassa on hyvät kulkuyhdistykset(=kulkuyhteydet). Onneks mulla on paljon tuttavapiireissä Suomessa asuvia ulkomaalaisia sekä enemmän ja vähemmän ulkosuomalaisia(eli vaihdossa olleita ja pysyvämmin maailmalla olleita) joten kömpelöt ilmaisut ja hassut sanat kuuluu asiaan. Eikä kukaan niiden takia pidä tyhmänä. Yks lattarivaihtari järkeili että "Shit happens" on sama suomeksi eli "kakka tapahtuu" ja USAssa ollut suomalainen kertoi isänsä ostaneen lumimobiilin(eihän se snowmobile nyt mikään moottorikelkka suomeksi ole).

    Salzburgissa meitä suomalaisia on muutama ja vanhempien kanssa tulee skypeteltyä silloin tällöin, mutta kyllä se kieli silti takkuaa kun kotikielenä asuntolassa ja kämppiksen kanssa on saksa ja monista täkäläisistä asioista osaa puhua vaan saksaks ja kuulostaa jotenkin hassulta puhua niistä muilla kielillä. "Olin Christkindlmarktilla ja ostin Glühweiniä". Lisäks käyn Salzburgissa portugalin kurssia eli pääasiassa se on saksa-portugali-englanti -akselilla se puhuminen. Eli aivot saa yhdistellä aika montaa eri kieltä kyllä. :D Hypin riemusta kun Tampereen keskustassa kuulin ekana päivänä jonkun perheen puhuvan saksaa.

    Tässä viikon Suomi-lomailun aikana, varsinkin kun ei oo lunta eli se mun valkee joulu -haave ei toteutunut, oon taas muistanu mikä Suomessa vituttaa eniten. Töissä ahdisti samat asiat ku ennenkin jne. Itävallassa vitutti keskimäärin paljon vähemmän. Tosin se voi osin johtua myös siitä kulttuurishokista ja siitä, etten oo ehtiny kauheesti muuta tekeen ku oleen kotona ja töissä(lupasin mennä takas jeesaileen sinne joulunpyhiksi). Kavereita ei oo ehtiny oikein näkeen vielä.

    En ehkä pysyvästi haluis Itävaltaan takaisin muuttaa(ainakaan Salzburgiin ja tohon asuntolaan, ehkä Alpeille sitten?), mutta ulkomaille pidemmäks aikaa ehdottomasti kyllä. Suomessa on ihan mukavaa, ainakin välillä, mutta oon entistä enemmän alkanu kyseenalaistaa haluunko asua täällä pysyvästi(=EN). Toisaalta samansorttisia ajatuksia mulla oli Brasiliastakin, en mä sinne haluais pysyvästi uudestaan asumaan, mutta vois siellä jonkin aikaa viettää, vaikka muutaman kuukauden. Onneks yliopiston vaihto- ja harjoittelumahdollisuuksia on vielä pari käyttämättä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mustakin se on vaan kiva keskustella eri maiden tavoista ja kulttuureista, en mä näe siinä mitään leuhkimista. Samanlailla voisin kysellä Lapissa asuvalta ihmiseltä moniakin kysymyksiä niiden tavoista ja tuskin kukaan samassa seurassa oleva suomalainen pitäis sitä mitenkään kehumisena siltä lappilaiselta. :D

      En mäkään usko että kukaan ainakaan ulkosuomalaisia pitää tyhmänä vaikka kaikkia sanoja ei aina muistakaan. Mäkin eilen kerroin mun isille skypessä katsoneeni biathlonia, kunnes korjasin sen ammuntahiihdoksi... Tollaiset sanat joita ei käytä usein suomenkielisinä versioina, unohtuu vähän helpommin!

      Suomessa on joo mukavaa, mutta mustakin vaan sellaisina pieninä pätkinä! Onneks sulla on aikaa miettiä ja katsella sopivia vaihtoehtoja jos se Suomi ei lopulliseksi kotimaaksi sovellu mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt :D ! Tyhmähän sitä oliskin sitten vanhana miettiä että olisinpa etsinyt. :)

      Poista
    2. Katos mitä löyty suosikkisivultani Feissarimokista http://www.feissarimokat.com/2013/12/mammapalstalta-paivaa/ :DD

      Poista
    3. Joo ne on just tollasia urpoja, en ymmärrä miten kaikki kehtaa omilla nimillään ja naamoillaan kirjottaa sinne kaikenmaailman dorkajuttuja kun siellä on kuitenkin aina satavarmasti joku tuttu. :D

      Poista
  2. Kyllä mulla on alkanut jo suomi tökkimään näin viiden kuukauden Jenkeissä vietetyn ajan jälkeen. Suomea puhuessa varsinkin pikkusanat tai -lauseet kääntyvät englanniksi, "really?", "cool", "I don't know". Ja toisen suomalaisen vaihtarin kanssa puhutaan aina kuinka "meijän koulun exchange studentit.." ja jotkut sanat kuten "idean" lausuu joskus englantilaisittain. En mie sitten tiedä ärsyttääkö se mun kavereita, kun skypetellään, eivät ole ainakaan hirveitä rage quiteja saaneet. Mut muistan kyllä kun viimevuonna yks tyttö lähti jonnekin johokin vaihtovuoden tapasee (vissii kansainvälisee lukioo yms) kaheks vuodeks ja ku se tuli 2 kuukauden jälkee kotii käymää jouluks ni kaikkii ärsytti ku se vaa huus kovaa äänee ympäri kouluu "joo en tiä miten tää mun suomi nyt onnistuu, kun mie puhun nykyään vaan englantia ja ruotsia".. Ja se muisti sanoa sen jokaiselle jokaisen keskustelun aluksi ni se oli vähän ärsyttävää mustakin ja mun kaverit sano et ne lyö mua jos tuun tollasena takasin vaihtovuoden jälkeen xD

    Mutta siis en mie nyt ymmärrä minkä takia tollasesta pitää vetää herneet nenäänsä. Ehkä sellanen on vaa ymmärtämättömyyttä (on muuten hankala sana toi edellinen!!) ja ehkä kateuttakin että aletaan haukkua ulkomailla asuvaa pelleksi. Ei mulla varsinkaan nyt vaihtovuoden jälkeen tulis mieleenkään käydä ketään, joka ulkomailla asuu niin nillittämään äidinkielemme sanojen unohtelusta tai just tosta lauseesta "täällä meillä x-maassa".

    Voi hitto kun tosta äitylit ryhmästä on niin paljon juttua joka paikassa, pitäs itsekin vissiin liittyä vaikken äiti olekaan xd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No okei tommonen on joo jo ärsyttävää, siis sen tytön touhu, se on jo ihan pelkkää leuhkimista :D ! Mutta musta on ihan normaalia että se kieli, jota puhuu ja kuulee enemmän, on tietysti myös kokoajan tulossa ulos, ihan sama puhuitko jotain toista kieltä. Ja toikin on musta ihan normaalia että tollasia reallyja ja cooleja käyttää, multakin tulee aina vahingossa kaikenmaailman saksankieliset pikkusanat. :D

      Niin, kai se jotain ymmärtämättömyyttä (halusin ihan testata kirjoittaa ton, ihana äidinkielemme :D) on, toki jos se menee ihan yli äyräiden niin tottakai se ärsyttää. Mutta kuten sanoin, musta on ainakin vaan kiva jutella erilaisista tavoista ja kulttuureista ihmisten kanssa! Mutta eihän sekään tietenkään kaikkia kiinnosta, jotkut on sitä mieltä että Suomi Finland perkele ja muusta ei tahdota kuullakaan. :D

      Ja hei kannattaa ihan totta se on parasta hupia mitä voi olla, saa myös tuntea itsensä useasti tosi fiksuks kun niitä lukee :D ! Eikä tarvii olla äiti sinne liittyäkseen, myös "äitiyttä suunnitteleva" riittää, kyllä säkin varmaan joskus vuosien päästä tahdot lapsia, ei siinä sanota takarajaa haha :D !

      Poista
  3. Kyllä äidinkieli tietysti on pyhä asia ja rakastan suomenkieltä intohimoisesti,mutta ei sitäkään tarvitse niin vakavasti ottaa,ainakaan puheessa.Minä olen asunut koko ikäni (kohta 75 vuotta) Suomessa,mutta jos puhutaan vaikka simpukoista ja kotiloista,en tiedä niitten suomenkielisiä nimiä,kun olen ne oppinut vain ranskaksi ja italiaksi.Monet tietotekniset termit osaan vain englanniksi.Jos joku pitää sitä snobbailuna,niin so what? Jos joutuisin kirjoittamaan esim .artikkelin merenelävistä lautasella,toki silloin tarkastaisin suomenkielisen sanan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So what, ihana mummo :D ♥ ! Mäkin olen oppinut monia sanoja pelkästään saksaks ja usein käytänkin niitä vain saksaks, koska jos niitä yrittäis kääntää suomeks siihen tarvis paljon enemmän sanoja. :D

      Poista
  4. Täällä ilmoittautuu kanssa ulkosuomalainen, jolla on jatkuvasti ongelmia muistaa sanoja ja jopa lauserakenteita suomeksi! Vaikka kuinka suomea puhun tyttärelleni ja pajatan äidinkielelläni skypen välityksellä niin Suomessa asuvan perheen kanssa kuin suomikavereiden täällä ollessa niin usein kuin mahdollista treffaillaan ja silloin nimenomaan puhutaan suomea.. Niin.. Silti. Kun muuten koko ajan käyttää englantia, niin sitä huomaa puhuvansa jatkuvasti niin sanottua finglishia, lauserakenteet muuttuvat englannin kielen mukaisiksi ja sanoja joutuu jatkuvasti hakemaan. En edes kehtaa myöntää, miten monta kertaa joudun sanakirjan avulla kääntämään omia ajatuksiani englannista suomeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta, harmi ettei lapset osaa korjata mamia :D ! Usein myös kun alan kesken biisin miettiä jotain ihan muuta asiaa laulan myös ihan mitä sattuu, eikä mies edes huomaa kun eihän se tietenkään ymmärrä, luulee vaan että noinhan sen kuuluukin mennä mitä ikinä laulaakaan. :D Ja toi sanakirja on tuttu, saatan myös unohtaa aivan jotain niin perussanoja kuin olla ja voi, esimerkiks kerran yritin sanoa Lucakselle että korjaa KATTILAT takaisin kaappiin, mutta en saanut sitä sanaa mieleeni, onneks googletranslate pelasti. :D

      Poista
  5. No ei ärsytä. Isäni on asunut lähes 40 vuotta ruotsissa eikä välillä ymmärrä hölkäsen pöläystä (= suomeksi ei mitään, niille jotka ei tiedä mitä tuo tarkoittaa ;) ) mitä puhun. Koska kieleen on tullut paljon slangisanoja ja murrekin vaikuttaa aika paljon,

    Hertta, ei sun kanssa puhuessä ärsytä muu kuin se että pääsee nykyään niin harvoin keskustelemaan maailman taloustilanteesta, euroviisujen äänestysmalista ja presidentinvaaleista. Kaipaan näitä meidän syvällisiä, henkeviä ja opettavaisia keskusteluja. Topi myös kaipaa niitä. :D
    T: KatjaMama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja onhan suomellakin monia eri murteita joista toiset ei ymmärrä mitään! Laita fönerit kii ja dörtsit posee ettei stikkaa inee käski mun kaverin helsinkiläinen äiti aina. :D

      Ahahaa nauroin täällä ääneen kun muistelin noitakin keskusteluja aaa en kestä :'DDD Mäkin kaipaan niitä (no ehkä enemmän teitä) kyllä niin kovin paljon ♥. Pitää lähtee sinne lomalle niin voidaan pitää keskusteluja esim iltakahdeksalta ja olla HURJIA... :D

      Poista
  6. Kyllä kaksi kieltä vielä menee, mutta sitten kun puhun mun parhaan kaverin kanssa ruotsia, niin se on niin ruotsi-saksa -sekoitusta ettei mitään järkeä. Onneksi tämä kaveri puhuu itsekin samanlaista sekoitusta kun asuu (TÄÄLLÄ ITÄVALLASSA, huom. :D) niin ei hävetä. Kirjoittaessa huomaa mun mielestä vielä selkeämmin ulkosuomalaisuuden. Tai ainakin itse huomaan omassa tekstissäni, ei se mua muiden jutuissa häiritse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ruotsi ja saksa on jotenkin tosi samiskieliä :o ! En ole kyllä puhunut ruotsia vuosikausiin mutta silti, rakenteet jotenkin ja varsinkin monet sanat on jopa samat! Toki äänteissä eron huomaa sit, vaikka dubattuja svenskasarjoja katsoessa, saksalaiset ääntää tosi uskottavasti Liljegrenit ja muut ruotsalaiset nimet ja paikat. :D

      Poista
  7. Mua välillä pelottaa kertoa Itävalta-juttuja, kun tuntuu, että se voi ärsyttää ihmisiä. Mutta enhän mä sitä oikein voi kieltääkään, että asuin siellä neljä vuotta. :D Yhtä lailla se oli mulle arkea, kuin jos olisin muuttanut vaikka Ouluun samaksi ajaksi... Nyt mua harmittaa, kun saksantaitoni kuihtuu, kun tuo tomppelomies ei halua puhua mulle saksaa vaan englantia! Yhtä typerää se oli Itävallassa, kun mies rupeaa selittämään esimerkiksi mun läsnäollessa äidilleen kertomaansa juttua mulle englanniksi, vaikka hyvin tietää, että ymmärsin ihan kaiken.. :D Kyrsii tuo! Ja se aina selittää sitä, ettei tykkää puhua standardisaksaa, kun silloin se tuntee olonsa tyhmäksi. Haloo! Ymmärrän sitä murrettakin jo niin hyvin, että mulla tulee jo puolet sanoista päässä vaan enää murteella eka mieleen. En tajua tuota sen kompleksia. Hirveintä oli kesällä, kun kielitaidottomat isäni ja ukkini olivat Itävallassa noutamassa meidän kamoja ja piti kääntää suomi-saksa-englanti-akselilla KOKO ajan. Mulle tuli välillä sellainen aivojen pysähtyminen ja tuntui, etten osannut mitään kieltä ja sitten oli pakko lopettaa juttu, kun tuli samaan lauseeseen sanoja joka kielellä ja piti aloittaa kääntäminen alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama! Oon kans miettinyt että onko se sitten myös rikos kertoa tarinoita uudelta paikkakunnalta jos se sattuukin olemaan Suomessa? Tyyliin "Meillä täällä Oulussa on paljon suojateitä" - oisko ihmiset sillonki ihan että just joooo taaaas se alkaa .. :D

      Oho! Ei tykkää puhua hochdeutschia kun tuntee olevansa tyhmä, haha, outo :D ! Stefan puhuu töissä aikalailla pelkästään sitä (tai lähellä sitä), koska sillä on paljon muunmaalaisia duunikavereita, mutta kotona se on vähän sellaista sekoitusta. Ei se ehkä ihan hochdeutschista mene, mutta ei yhtä paha murre kuin esimerkiks äidillään. :D

      Ehkä se sun tomppelis tahtoo reenata englantiaan, ehkä se on keksinyt että Suomessa pärjää helpommin englannilla kuin saksalla? :o Ainakaan toi mun tomppeli ei pärjäis englannilla kovin pitkään kun täällähän sitä ei koulussa kovin hyvin opeteta, toivottavasti sun tomppeli on ollut ahkerampi opiskelija :D !

      Poista
  8. P.S.Unohdin sanoa,että kuvat Lugista olivat taas ihania.On se iso tenava jo ja niin viisaan näköinen.Soittaakohan se isomummolle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs tiedä, ainakin Luna oli kertonut äidillensä että hänen ollessa päiväkodissa oli Lucas-seekku soittanut ja pyytänyt leikkimään, eli ehkä se soittaa juurikin tossa serkkutytölle :D ?

      Poista
  9. Tosi mielenkiintoinen postaus taas! Vaikka täällä Itävallassa on vierähtänyt jo vuosia en huomaa kuin hyvin satunnaisia pieniä ongelmia tässä kielten sekamelskassa. Joskus harvoin ja esim. silloin kun on väsynyt, tuntuu että pätkii kovasti eikä meinaa löytää oikeita sanoja. Tosin nämä tilanteet ovat yleensä täällä kun puhun puhelimessa eikä juuri koskaan Suomessa. Tosin nää sanat mitä tulee "automaattisesti" ovat vaikeimpia. Mun nimeä huudettaessa olen vastannut Suomessa joskus "Ja" tai "Bitte". Joskus on meinannut tulla "Entschuldigung" mutta toistaiseksi vaan meinannut. Uskon että tähän vaikuttaa paljon se että puhun suomea oikeastaan päivittäin. Viimeisin virhe mistä äiti huomautti oli se kun sanoin "Thaimaahan" sijasta "Thaimaaseen" (vaikka tällä nyt ei oo mitään tekemistä saksan kans). Meidän äiti on kyllä erit. arka sille jos alkaisin "leuhkimaan" etten osais suomea ;). On meinaan puhuttu aiheesta ja mustakin sellanen on tosi noloa. Tosin kun kuuntelee esim. Arnold Schwarzeneggerin saksaa niin tuntuu ettei se oikeesti enää osaa eikä esitä...hassu äijä muutekin.

    Otan vielä esimerkkinä kaks Itävallan suomalaista joista toinen on asunut täällä 35 vuotta ja sen puheesta ei huomaa ikinä mitään virheitä eikä se koskaan edes etsi sanoja. No on se kyllä kova puhumaankin x) niin ja sitten tää toinen on ollut kohta 15 vuotta täällä ja sen kohdalla musta välillä tuntuu että se "hoono soomi" on ainakin välillä diivailua josta olen hänelle kyllä varovasti maininnutkin ja tuntuu että häpeää välillä suomalaisuuttaan. Näiden kahden kohdalla on se ero että tää jälkimmäinen ei esim. lue suomenkielisiä lehtiä tai sivuja netistä lähes ollenkaan mikä on itselleni taas elintärkeää.

    Tuon toisesta maasta puhumisen allekirjoitan myös. Itsestänikin tuntuu monien Suomi kavereiden seurassa ettei Itävalta jutut ole tervetulleita eikä niistä paljon kyselläkään. Moni varmaan luulee että täällä eläminen on jotenkin glamouria vaikka olen kyllä alusta asti pitänyt kovin matalaa profiilia näistä jutuista eikä tapanani ole muutenkaan kehuskella. Toi Oulu esimerkki oli hyvä! Uskon että ovat ainakin Suomessa arkoja myös paikkakuntatasolla. Itävallassa en vastaavasta osaa sanoa. Kuittailua toisin tulee aina silloin tällöin Suomessa tyyliin "jaa-a, sitä siellä lämpimässä palmun alla pitää asustella...". Nii-in, pikkuserkun mies ei tiennyt ettei Itävallassa taida liiemmin palmuja kasvaa. Tosin itse olen taas se joka tenttaan kaikki muut ulkomailla asuvat/käyneet siihen pisteeseen että heikoimpia varmaan hirvittää. Mua kiinnostaa kuulla aina millaista elämä muualla on ja seuraankin monen ulkosuomalaisen/ulkomaalaisen blogia kuten tätä Pampun aina yhtä mielenkiintoista blogia :).

    Mukavaa alkanutta vuotta sinne Tiroliin! Prosit Neujahr (mitenhän tänkin kääntäis, näitähän löytyy :D)
    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin puhun nykyään suomea kokoajan, mutta kuten sanoin, ehkä vähän eri asia höpöttää Lucaksen kanssa kuin aikuisten ihmisten, jotka ehkä huomaa kun puhut jotenkin oudosti, toisinkuin toi taapero ... :D Sitten kun saksaa käyttää ja kuulee muuten kokoajan (vaikka me toki suomalaista musiikkia kuunnellaan tosi paljon), varsinkin just niissä "aikuisten keskusteluissa", niin kyllä se on mulla tosi vahvasti kokoajan tossa hollilla.

      Toikin on aika sääli jos vähän tarkoituksella unohtelee sanoja jos ei ole ylpeä juuristaan. Mä ainakin puhun suomea Lugin kanssa kokoajan oli paikka kuinka julkinen tahansa, siinähän ihmettelevät! Tosin meidän naapurustossa kaikki kyllä tietää että olen suomalainen, osasta se on jotenkin tosi kiinnostavaa ja kaikki aina kertoo mulle innoissaan jos ovat esimerkiks tavanneet jossain retkellä suomalaisia. :D

      Haha, palmuja joo... Tosin säätiedote näytti lauantaille +16 jossain osassa maata, et voihan se olla että nekin täällä pian kasvaa :D ! Mutta kuten sanottua, ihmiset on niin erilaisia! Mä olen samanlainen tenttaaja, eikä tarvitse edes asua ulkomailla, reissukin johonkin niin oon jo kiinnostunut! Ei kaikkia kiinnosta, silloin myös se "meillä täällä"-heitto varmasti tuntuu kauhealta leuhkimiselta. :)

      Ja kiitos samoin! Pitäis varmaan tehdä uudenvuodenlupaus että tänä vuonna tulen käymään Wienissä, olishan tässä 365 päivää aikaa, saa nähdä ehtiikö :D !

      Poista
  10. Kyllä täytyy tunnustaa, että suomalaiset sanat ja sanonnat alkavat reilun kahden vuoden jälkeen jo vähän unohtua. Vaikkakin suomea tulee puhuttua melkein viikottain muutaman suomalaisen kaverin kanssa. Tosin monesti vaan nauretaan toisillemme, kun vuoronperään haetaan sanoja tai korvataan englannilla/saksalla :D Myös blogia kirjoittaessa tulee välillä sellaisia idioottihetkiä, kun tajuaa vasta tekstin julkaistuaan, että mitäs mä tuossa oikein kirjotin, eihän sitä noin kuulu sanoa..!

    Töistä puhuminen onkin sitten vielä ihan asia erikseen. Jos sellaiseen tilanteeseen joutuu, niin täytyy ihan oikeasti miettiä mitä sanoja käyttää eikä asia ehkä sittenkään mene täysin oikein. Suomessakin kyllä käytetään nettialalla paljon "finglishiä", mutta mä en vaan oikein tiedä, että mitkä sanat on ok sanoa englanniks ja mille sanoille olisi olemassa joku käännös. Itseasiassa toistaiseksi ainoa tilanne, missä mulle on "huomautettu" (hyvällä toki) unohtuneesta suomenkielentaidosta, oli juurikin kun puhuin työasioista suomalaisen asiakkaan kanssa. Ei vaan löydy oikeat termit tarpeeksi nopeesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finglish kuulostaa hyvältä, oliskohan siitä sellaista findeutsch-versiota olemassa. :D Ei tarvitse olla edes täällä asuva, korvaan silti tiettyjä sanoja saksalla suomea puhuessani, koska se on vaan niin paljon helpompaa kuin alkaa selittämään tuhannella lauseella yhtä sanaa, jos keskustelukaveri sen myös saksaksi tietää!

      Tää blogin kirjoittaminen on kyllä tosiaan välillä aika hankalaa... Vaikka luenkin paljon suomeksi (muita blogeja, kirjoja, lehtiä, netistä uutisia), silti usein pitää lukea moneen kertaan joku lause ja yrittää kirjoittaa sitä järkevään muotoon ja silti tuntuu että se kuulostaa ihan dorkalta. :D

      Poista
  11. Äityleistä nyt ei aina kannata tosiaan välittää.

    Mä tykkään ryhmästä,en ehkä kaikkien ajatuksista siellä kuitenkaan.

    Tullut itse oltua paljon äänessä ja saanut lokaakin niskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on vaan niin suurta hupia, toki siellä jotain asiallistakin välillä on mutta onneks aika harvoin, viihdearvo on paljon suurempi :D !

      Poista