Kuten oon ehkä joskus tännekin kertonut, Itävallassa kirpputorikulttuuri on kaukana suomalaisesta. Täällä ei ole samanlaisia, "pysyviä" kirppareita, vaan yleensä joku on varannut tilan jonne pöydät jaetaan joko varaamalla etukäteen tai sitten aamulla ensimmäisinä paikalle oleville. Nämä kirpparit kestävät yhdestä päivästä maksimissaan pariin viikkoon, ja usein niillä on myös joku teema - huonekalut, lastentavarat tmv. Osaiskohan joku suurkaupunkilainen kertoa onko esimerkiksi Wienissä yhtään suomalaistyylistä kirpparia? Facebookista löytyy kyllä monia samanlaisia ryhmiä kuten suomalaisillakin, jaoteltuna joko alueittain tai tavaratyyleittäin.
Tämä on musta hyvinkin kurja asia, koska tykkään kirppareista niin kovin! Vaikka en ennen ikinä löytänytkään niiltä muuta kuin lähinnä kirjoja ja satunnaisesti jotain muuta, tiedän että vauvanvaatteita sieltä löytyy aina. Mun sisko ja äiti onkin pari kertaa käynyt hamstraamassa Lucakselle kirppareilta vaatteita, koska hinta niiden laatuun verrattuna on yleensä aivan naurettavan alhainen! Toki jotkut pyytävät vaatteista isojakin summia (mulle "iso" summa yhdestä vauvan sisävaatteesta tarkoittaa kirpparilla ehkä 5-8 euroa), mutta eihän se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Kaikki saatuja, joko Suomesta sukulaisilta ja kavereilta tai täältä mun kavereilta. Oi paitsi noi ihanat tossut on naapurilta! Suurin osa vaatteista on niitä kirpparilta halvalla hamuttuja.
Me ollaan ostettu Lucakselle tosi vähän vaatteita. Suurin osa on jonkun ostamia, lahjana saatuja tai juurikin niiltä Suomen kirppareilta. Lisäksi viimeksi Suomessa käydessämme mun ihana kaveri toi meille kaksi Ikean kassillista täynnä niiden pojan vanhoja vaatteita, joita en kyllä valitettavasti kaikkia voinut mukaan ottaa (vaikka otettiin äitiltä vielä kolmas matkalaukkukin takastulomatkalle lainaan). Suurin osa tällä hetkellä Lucaksen päällä vilahtelevista vaatteista onkin siis Kalle-pojan vanhoja, kiitos vielä ihana Katja ♥ !
Esimerkiks nämä kaikki bodyt ja sortsiasut (joita ei muuten Itävallassa juurikaan näy) on Kallelta! Esimerkiks! Lisää on ja paljon!
Vaikka rakastan uusien lastenvaatteiden hipelöintiä (ja okei, välillä myös ostelua), on se musta silti vähän tyhmää! Nykyään Lucas käyttää vaatteita toki pidempään kun kasvu ei ole enää ihan niin hurja, mutta käyttöikä on silti melko lyhyt! Kalliiden vaatteiden ostelua en ymmärrä ollenkaan, usein ne "merkkivaatteet" ei edes ole mitään erikoisen kauniita ... :D Sama kuin aikuistenkin vaatteissa, merkki (ja laatu, onhan ne tietysti laadukkaampia) maksaa. Nojoo, aikuisten muotivaatteet on suoraan sanottuna kyllä ihan hirveän näköisiä, lapsilla ne yleensä yrittää olla sentään vähän söpömpiä.
Ulkohaalareista ollaan ostettu itse tasan yksi, vaikka niihin oisin kyllä valmis sijottamaan enemmänkin! Ensimmäinen on vissiin kirpparilta, musta toi oli tosi söpö! H&M:n talvihaalarin oli mun kaveri käynyt ostamassa ja toi meille muiden lahjusten joukossa kun tuli katsomaan parin viikon ikäistä Lucasta, ylemmän Name It:in karhuhaalarin lähetti yks mun parhaista kavereista Suomesta ja tuon alemman H&M:n karhuhaalarin tahdoin itse ehdottomasti, ostin samanlaisen Kalle-pojalle kun se pari vuotta sitten syntyi ja mietin silloin että tahdon myös omalle beibille joskus sellaisen!
Näissä kuvissa näkyvä Vendin haalari on myös meidän ehdoton lemppari, mun sydän itkee verta koska se on kohta jo liian pieni!
Niitä harvoja meidän itse ostamia vaatteita, mulle tärkeintä vaatteissa on värit ja mukavuus! Tykkään valkoisesta, sinisen eri sävyistä, punaisesta, ruskeasta, keltaisesta, oranssista, vihreästä... Ainoat, mitä en Lucakselle pukisi on vaaleanpunainen, pinkki, violetti sekä musta. Harmaastakaan en oikein pidä. Näistä yksikään ei ole maksanut yli 10 euroa, paitsi ehkä toi
Me&I:n body uutena, mutta mä maksoin siitä kirpparilla 1,5 euroa. Senkin pelkästään siitä syystä, että se on tosi söpö ja erinomaisessa kunnossa, en tuon typerän merkin takia.
Project Maman Facebook-sivulta bongattu, my sentiments exactly! Mä en ymmärrä sitä merkkihullutusta, mutta onneks mun ei tarvitsekaan, jokainen saa tehdä niin kuin tahtoo! Mulla on vain niin paljon parempaakin käyttöä rahalle ja kuten sanoin, normaalihintaiset vaatteet on yleensä paljon söpömpiä. Lisäksi niiden kanssa ei tarvitse "varoa", ei haittaa vaikka niihin tulee tahra joka ei lähde pesussa pois, jälleenmyyntiarvo olisi muutenkin ollut alhainen. Ne ei tietenkään kestä yhtä hyvin kuin kalliit, materiaaliltaan laadukkaammat vaatteet, mutta kun niistä ei ole maksanut niin paljoa niin ei haittaa kun niitä ei voi myydä yhtä kalliilla pois.
Yksi esimerkki tästä laadusta on Lucaksen Me&I:n tipupuku. Se on alunperin Luna-serkun (mun sisko on just semmonen merkkihulluttelija, mun vastakohta), jonka jälkeen se jatkoi matkaansa sille mun kaverin pojalle Kallelle ja nyt Lucakselle. Näin kolmannenkin käyttäjän kohdalla se on edelleen yhtä hyvässä kunnossa, kangas ei ole haalistunut eikä mitkään nepparit ole edes irtoamaisillaan. Mutta silti, en siitä kyllä sitä 20-30 euroa olis maksanut mitä se uutena on kustantanut.
Mulla olis ehkä riittänyt enemmänkin asiaa näistä lastenvaatteista, mutta nyt alettava tekemään lähtöä Innsbruckiin! Kuulisin tästäkin asiasta mielelläni mielipiteitä kaikilta, molempia, sekä niiden muotihulluttelijoiden että meidän pihiliisojen :) !