torstai 28. helmikuuta 2013

Kellokuvapäivä!

Aamulla Lucas herätti mut jokeltelullaan 7:40, 9 tuntia putkeen nukuttuaan. Jos se herää noin "myöhään", se ei enää syönnin jälkeen jatka unia, mutta jos se herää ennen seitsemää niin se syö ja nukkuu sitten vielä max. yhdeksään. Nyt se oli syönnin jälkeen jo ihan pirtee eikä muakaan enää väsyttäny, joten avattiin verhot mutta kellittiin sitten kuitenkin meidän sängyssä vielä jonkin aikaa. :)

HERÄTYYYYS !

  Lucas ja sen ihan ite tekemä kummitus haha.:D

 Yksi päivän sadasta jumppahetkestä nyt kun ne varpaat on löytynyt. :D

Kävin suihkussa niin että Lucas oli mukana kylppärissä sitterissä lelujensa kanssa. :D Käyn normaalisti illalla suihkussa enkä koskaan aamuisin ellei Stefan ole kotona, mutta eilen ei huvittanut. Suihkun jälkeen keitettiin kahvit, tehtiin aamupala ja Lucas kelli sohvalla mun vieressä leluillansa leikkien sillä aikaa kun mä join kaffet ja datailin. Otin Lucaksen ruuan sulamaan, peruna-kesäkurpitsaa ja parsakaalia namnam


Vaihdettiin päivävaatteet päälle ja leikittiin kunnes kello 10:15 Lucas söi maitoa, siis maman maitoa, ja mä nautin samaanaikaan ikivanhasta iki-ihanasta Cold Feet-sarjasta. Yleensä kun päivisin imetän katon Cold Feetiä dvd:ltä, Greyn anatomiaa koneelta tai sitten luen. Se kun ei yksinään mitään kovin jännittävää touhua ole ja Lucas syö yleensä 20-30 minuuttia kerralla, niin vähän tylsäks kävis ilman mitään muuta tekemistä. :D Iltaisin se syö yleensä siihen aikaan että telkkaristakin tulee jotain kivaa (eli vanhoja Greyn anatomioita).

 UHHH, IHANA TIROLINSOMELAINEN MIES MINÄ!

 Hirveen helppo pukea...

Sitten vain leikittiin ja puuhailtiin, kello 13:15 syötiin sosetta ja sen jälkeen kunnon satsi mun maitoa (soseet on edelleen vaan pikkulisänä, Lucas on ihan täysimetyksellä). Laitoin perunat kiehumaan, puettiin pihavaatteet päälle ja lähdettiin lenkille kello 14:15, samalla poikettiin kauppaan hakemaan maitoa jota ei kotona ollut kun ihan tippa jäljellä. Lucas nukahti kuitenkin vasta 14:45, siihen asti se vain kuunteli lampaansa hieman yksitoikkoista säveltä ja katteli mamaa.

 Tais vähän mennä jotain ohi... :D

 Kun mä avaan suun jo nyt niin ei varmasti mee ainakaan ruokaa ohi!

Lenkiltä palattiin kello 15:00 ja kannoin Lucaksen kylmään makkariin ja siirsin sen omaan sänkyynsä josta on kiva sit herätä, mahtuu kunnolla venyttelemäänkin! Mä heitin eilen pakkasesta sulamaan ottaneeni lohen päälle mausteet ja kermat ja pistin uuniin ja sillävälin levitin pyykit, tiskasin, siivosin ja mitä näitä nyt on. :D Tein perunamuusia lohen kamuks ja sit se olikin valmista, omnomnom (vihannekset unohtu heti kun vege on poissa ups)!


Sitten siivoilin vähän lisää, jumppasin, datailin ja söin ihania vitamiinipommikarkkeja! Huomasin kuinka paljon kello on ja avasin makkarin oven mut Lucas ei herännyt vaikka metelöinkin aikani joten mun oli pakko herättää se että päästäis sit yöunille normaaliin aikaan, kello oli melkein 18:30, eli melkein 4 tunnin unet se vetäisi. Sitten syötiin omenapersikkasosetta ja maitua tietty päälle ja oltiin niin tyytyväisiä että! :)

Iltapuuhiin päästiinkin siis vasta 19:45, normaalisti käydään aikaisemmin. Iltapesut, manteliöljyä, d-vitamiini-tippa, yöpuku päälle ja sitten ilman vaippaa sohvalle köllöttelemään pyyhe vaippana. :) Iso valo pois ja sit vaan unen odottelua ! Telkkarista olis tullu Purppuravirrat 2, mutta Lucas piti niin kovaa meteliä etten kuullu mitään, joten katoin puolella silmällä jotain dorkaa RTL:ltä, suuremmalla puolella seurustelin Lucaksen kanssa ja yritin rauhottaa sitä uneen.


Kello 21:50 alettiin syömään pitkä vika tankkaus ja aattelin et ehkä jospa kuitenkin kävis niinkun normaalisti ja se nukahtais nyt jo, vaikka nukkuikin niin pitkään ja pitkät päikkärit. No way, ei häntä väsyttänyt yhtään! Plus että illalta oli jäänyt yks ruokailukin välistä, sekin varmaan vaikutti, mutta ei se silti tissiä huolinut kun vasta sitten ihan lopussa, ja nukahtikin sitten siihen. Onneks, sillon kello oli 00:30 joka on kaukana sen nukkumaanmenoajasta joka normaalisti on siis viimeistään kello 23.

Tää oli tämmönen esimerkki kotipäivästä kun ei tehdä mitään erikoista. Kellonajat vaihtelee sen mukaan monelta Lucas herää ja monelta se käy päikkäreille ja herää niiltä (nyt se on nukkunut jopa alle viikon yli tunnin päikkäreitä), mutta muuten rytmi on nykyään aikalailla aina sama, vaikka käytäiskin tai oltais jossain muualla. Tosin vähän huono esimerkki ilman Stefania, mut oli nyt helpompi kun ei tarvinut olla ottamatta sitä kuviin mukaan. :D Mut nyt on munkin nukkumaanmenoaika jo ohi, gute nacht :*

maanantai 25. helmikuuta 2013

Shopping!

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydille! Meillä alkoi Lucaksen kanssa siis yh-arki, ja tähän asti ollaan selvitty hyvin! Okei, Stefan on ollut seitsemän tuntia poissa, sen normaali duunipäivähän on 10 tuntia eli vähän huono nyt alkaa vielä leuhkimaan. :D Nomut kyllä mä uskon että me ehkä selvitään tästä ikävästä, mulla on sentään Lucas, Stefanilla on pelkät vanhat kaverit. Tosin ei niissäkään toki mitään vikaa ole, hulvattomia tyyppejä melkein kaikki. Anyway, mä sulatin vihdoin kanaa pakkasesta ja tein currykastiketta, Stefan ei tykkää currysta joten vähän hypin pöydille! :D Ei koskaan huvita kokata itselle eri ruokaa, joten teen tai tehdään jotain tarkoittaen jotain vegesafkaa. Tosta tänpäiväsestä riittää vielä huomiselle ja sit jos keskiviikkona ehkä lohta! Stefanilla ei tietenkään ole mitään mun lihansyöntiä vastaan (kunhan se on luomua), mua ei vaan huvita. :D

Koska Lucas herää hetkenä minä hyvänsä, laitan vaan vihdoin niistä ostoksista mitä ollaan tehty. Se Philipsin lahja maailmalle, maailman ihanin tehosekoitin, kotiutui siis jo ikuisuus sitten ja sitä käytetäänkin monta kertaa viikossa. Sillä voi tehdä memua hedelmistä, kastikkeita, soseita, pirtelöitä, anything is possible. Eniten käytän sitä Lucaksen soseisiin. Ainut huono puoli on se että sinne ei voi laittaa vähää kerrallaan, eli yhden annoksen tekeminen on mahdotonta.


Sitten, tilasin uuden ihanan hoitolaukun ! Koska meidän vaunut on myös semmoset ihanat ruskeakukkaiset, sopii tuo tietysti täydellisesti yhteen niiden kanssa. Ja se sopii sekä pojalle että tytölle, jos myöhemmin Lucakselle siukku tulisi. :) Olisin tahtonut jonkun kirjavan (ja varsinkin Stefan olis tahtonut, se rakastaa kaikkee kirjavaa :D) mutta ne oli Amazonissa alkaen 40 euroa joka on musta liikaa hoitolaukusta, onneks sitten löysin tommosen simppelin söpöläisen.


Tilailtiin myös vähän vaatteita (siitäkin on tosin jo aikaa), mä en tosin löytänyt kun yhden mekon, mutta Stefan oli sitten nakannut tilaukseen toisenkin mekon jonka sain sit ystävänpäivälahjaks tuitui ♥ Se oli ihan mun lemppari kun kateltiin, mutta koska se oli niin kallis niin en todellakaan olis tahtonut sitä mutta Stefan vetos siihen että ostan nykyään vaatteita hirmu harvoin, joka on ihan totta. Musta on paljon kivempi ostella Lucakselle, sen vaatteet on paljon söpömpiäkin! :D Ja kun panostaa kerralla vähän kalliimpiin vaatteisiin joka yleensä on tae laadusta niin eipähän hajoa heti ekasta päällelaitosta. Olin tosin vähän uhkarohkee, mulla on Benchin vaatteita entuudestaan kokoa S ja mietin nyt sit M:n ja L:n välillä ja kallistuin sit kuitenkin M:n, mut onneks se olikin hyvä. :D

Stefanille annoin tosiaan ystävänpäivälahjaks ihanan ison taulun siitä Hexenkopfilla, musta se oli superhieno ja kyl sekin tykkäs. Täällä toi ystävänpäivähän on vähän eri kuin Suomessa, täällä se on edelleen enemmän jenkkityylinen rakastavaisten päivä eikä ystävien. Nojoo, sekin oli jo ikuisuus sitten ja nyt mä kyllä lähen meneen ennenku eksyn taas ihan aiheesta ja ennenku Lucas herää. Lähen meneen, haha, siis aattelin lähtee ihan tohon kolmen metrin päähän keittiötä siivoomaan. :D Lucas löys myös eilen ensimmäistä kertaa varpaansa, siitä lisää joku päivä ahihihii se on niin hulvattoman näköstä touhua etten kestä mut egaaal nyt ciaooo :* !

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sunnuntaiblaa.

Mulle sattu tälläviikolla niinkin hauska juttu että pakko jakaa se teidän kanssa (ei saa kertoa Itävallan vakuutusviranomaisille), ihan vaan jotta saisitte vähän kuvaa tirolilaisten ystävällisyydestä josta jaksan mainostaa. Hain uutta reseptiä lääkkeisiini neurologilta (en ole siis psyykkisesti sairas vaan aivolohkosta on kaviolla potkaistu pala pois, kiitos rakkaat heppakullat) ja sanoin vastaanottovirkailijalle ettei mun e-card (sosiaaliturva, vähän niinkuin Kela-kortti) toimi, vaan mun pitää hakea korvaukset niistä sitten itse, maksan ne nyt kokonaan itse (mulla on yksityinen vakuutus siihen saakka kunnes saadaan Lucaksen touhut hoidettua jolloin myös mun e-card on taas aktivoitu, Lucas on vakuutettu Stefanin kortille). Itse vastaanoton omistaja Dr. Neurologi (ei mikään Dr. McDreamy mut tosi symppis) hengaili siinä myös ja ne yhdessä päivitteli että kun ne on niin kalliit ne lääkkeet kunnes virkailija sanoi että hei, mä kirjoitan tän reseptin mun nimellä niin saat ne halvalla, kysyen vielä multa että sopiiko. :D No tietysti sopii, kiitos. :D

Eilen kävin siis Maijan kanssa almost-sokkotreffeillä ja olipa hauskaa! :) Muistaakseni Katja mulle joskus sanoi että vaikka mamakavereiden kanssa onkin kiva jutella, on silti niin ihana välillä puhua jostain ihan muusta kun vauvoista ja se on ihan totta. Vaikka Lucas onkin ihanin ja tärkein asia koko universumissa, viettää sen kanssa kuitenkin suurimman osan ajastansa joten joskus tekee oikein hyvää puhua oikeasti muustakin kuin siitä miten se nukkuu, mitä se syö, mikä pistää sen kiukuttelemaan, mikä tekee sen iloiseksi (tokihan me Stefanin kanssa puhutaan paljon muustakin mutta ei sitä lasketa, no okei ei se olekaan mun sellanen kaveri :D). Mutta se mikä tekee myös olon taas euforiseksi on se jälleennäkemisen riemu, se ilo toisen pienillä kasvoilla. :) Ja omilla vähän isommilla, vaikka ei kauaa olisikaan poissa tulee noinkin pientä ihmistä silti valtava ikävä.


Ikävä iskee huomennakin, tosin vähän isompaa naamaa, tänään Stefanilla alkaa siis loma ja huomenaamulla se lähteekin sit ajeleen. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, ehkä jos St. Johannista kävis etsimässä uutta unihaalaria kun ei meinaa mahtua jalat taas kohta enää suoriks. :D Taaskaan, toi jäbä venyy ja paukkuu kasvamaan niin että hirvittää! Ei vaan, ei hirvitä, en malta odottaa että saan ottaa taas uusia vaatteita kohta käyttöön, tai no, oon ottanukin jo muutaman pienen 68:n. Lucaksen vaatekaappi on kyllä paljon siistimpi kun mun, kaikki on melkein värilleenkin jaettu, musta sen vaatteita on paljon kivempi järjestellä! Oikeestaan erittäin hyväkin, musta olis vähän ikävää jos mun pitäis kerran kuukaudessa etsiä itselleni kaapista isompia vaatteita kun ei mahdu päälle, ai kauhee.

Nyt Lucas on taas viihtynyt päikkäreillä jo kaks tuntia joten mä alan odottelemaan josko se kohta alkais heräilemään ciaoo :*

Koska Lucas repii hiuksia niin että sattuu, pidän niitä kiinni ja se sit roikkuu aina mun kaulakorussa. Käte kaulapanta.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Olen Lucas ja...

... katselen aina mitä mama tusaa.

 ... osaan mm. räpätä.

 ... tsekkailen mielelläni tarjouksia mainoslehdestä.

... minusta kielennäyttö on taas parin kuukauden tauon jälkeen hirmukivaa.

... on hauska ottaa itsestään kuvia.
... osaan käyttää molempia käsiäni ja harsotkin ovat edelleen hauskoja.

... isin kanssa on silti vielä hauskempaa.

Koska mun ajatus juoksee tällähetkellä yhtä lujaa kun ton hattara-aivon en kykene kirjottamaan mitään ja taidan siirtyä sen tavoin unimaailmaan jotta oon huomenna vähän tuoreempi. Lucas menee mummollensa pariks tunniks hoitoon siihen saakka kunnes Stefan tulee duunista ja mä lähden Wörgliin treffaamaan finski-Maijaa. :) Telkkarista tulee Saksan Suurin pudottaja, mun kaveri kutsuu mua edelleen nimellä Bob koska yks kesä mun piti ajottaa treffit arkipäivisin aina sen mukaan että olin himassa kun tuli Amerikan The Biggest Loser koska olin ihan rakastunut Bob Harperiin. :D Oon toki edelleen, nää Saksan treenaajat vaikuttaa ihan nössöiltä. Okei, ennenkun nää jutut menee ihan ilmapallojutuiks sanoo tää nössö ciaociaoo ja siirtyy sinne untenmaille :*

maanantai 18. helmikuuta 2013

Zucchini !

 Lisääää, nopeutta!

Testattiin tänään ekaa päivää kesäkurpitsaa, oli namnamnamia. Muutenkin kuuluu kivaa, oon vihdoin löytänyt sopivan vauvauinnin jossa oli vielä tilaa :) ! Nojoo, se alkaa vasta toukokuussa mutta silti, kivaa. Lucas on sillon jo 7 kuukautta, outo aatella niin pitkän ajan päähän vaikka tällä ajannopeudella se on jo ihan kohta. Täällä oli tänään ihan kevät, joutu laittaan lenkille ohuemman takin. Onneks on vasta helmikuu niin ehtii tulla vielä lunta. Joku vuosi oltiin ekakerran jätskillä terassilla ilman takkeja tammikuussa, aurinko lämmittää täällä niin erilailla kuin Suomessa. Toki laskiessa istuu aina syömään tai juomaan mennessä hyvällä säällä terassilla, mut se on eri asia kun on laskukamat päällä ja muutenkin lämmin liikkumisesta.

Toinenkin asia minkä oon unohtanut kertoa - mun isi ja isoveikka tulee pääsiäisenä kylään :) ! Hauskaa, harmi vaan et se on tosiaan pääsiäinen niin Stefanilla ei varmasti ole vapaata, mut pitää kysyä jospa sen mamalla olis vapaata ja se ehtis hoitaa Lucasta niin voisin viedä ne ehkä laskeen hihi entiedä millon ne on ollu viimeks mäessä, kenties Lapissa joskus 90-luvulla. :D Ei kai sentään. Stefan myös sanoi että voitais kesällä mennä kahdeks viikoks Suomeen, apua, toivottavasti olis samanlainen kesä kun viime vuonna kuulemma oli ollut eikä semmonen hirvee helle. Tai sitten täytyy tulla ennen juhannusta, sillon on aina vielä viileempää, tai ehkä nimenomaan just juhannuksena koska sillon sataa AINA. Myös eräänä juhannuksena kun Iidan kanssa kaksin juhlittiin ja istuttiin terassilla toppatakit päällä eikä edes huomattu että sataa. :D

Mutta nyt Stefan tuli vihdoin duunista joten adiooos gute nacht :*

lauantai 16. helmikuuta 2013

Terkkuja.

Huaa, vihdoin Lucas kävi päikkäreille, mikä ihana aamu meillä täällä onkaan ollut :D ! Se heräs jo vähän ennen kahdeksaa (johtuen siitä että se meni nukkumaan jo puoli kymmeneltä) ja yleensä jos se herää "niin aikasin" niin se ottaa pikkutirsat ennen iltapäivän mahdollisia pidempiä unia (jotka nyt tosin vaihtelevalla menestyksellä vaihtelee puolesta tunnista alkaen :D), mutta nyt ne tirsat jäi kun oli niin kiire pitää älämölöä ja puklata litrakaupalla. Missään asennossa ei ollut hyvä, mama oli ihan dorka eikä antanut edes katsoa telkkaria saatika tukehtua viltteihin ja harsoihin! Herra ei toki itkenyt, mutta se epämääräinen älämölö ei myöskään hivellyt korvia. Se puklas ensin yöpukunsa suoraan pyykkikasaan meneväks (sinne minne munkin vaatteita sitten sen puklaamina lensi), sen jälkeen yöbodynsa, sitten annoinkin sen olla vaippasilteen kunnes aattelin et ehkei siellä enää ole mitään puklattavaa - nääää ! Seuraava body oli alle minuutissa märkä. Sen jälkeen se saikin sitten olla ilman vaatteita siihen saakka kunnes silmät alko vihdoin lupsumaan. :D

Äööäääööääetsaaauttaamuaäääöööääöööääööääööää...

Nojoo, nää on näitä sen harvoja huonoja hetkiä joten en kyllä sais valittaa, mutta kun pakkohan teillekin oli tää tieto jakaa ettei taas joku kuvittele kuinka se on ihan synonyymi sanalle aurinko eikä koskaan mun hermoja kiristä. :D Mutta nyt kun istun tässä sohvalla yksin herkkisbiisejä kuunnellen tuore kahvi kädessä on mulla jo ikävä tota pientä ölisijää. Se osaa olla niin läsnä, enemmän kuin kukaan muu tuntemani henkilö. Ja kun se ei ole läsnä, tuntuu huone kovin tyhjältä ja hiljaiselta. Vaikka sen suusta ei vielä pitkään aikaan tule mitään viisasta ulos, osaa se silti ottaa koko huoneen haltuunsa sillä pelkällä älämölöllänsä, jokeltelullaan, naurullaan ja huulten pärisyttelyllään. En koskaan muuten tiennyt kuinka söpöltä moinen touhu näyttääkään toisen tekemänä, ja nyt veikkaan että moni aattelee tätä lukiessaankin edelleen että what the fuck mutta odottakaa jahka saatte oman Lucaksenne niin ymmärrätte, mun ajatus ei suinkaan ole muuttunut ihan hattaraks vaikka tommosen hattara-aivon kanssa aikaani vietänkin. :D

Se samainen hattara-aivo maisteli muutamana päivänä tosiaan sitä porkkanaa, mutta koska se oli myös niinä muutamina iltoina aivan uskomattoman kiukkuinen ja itkeä vollotti niin aattelin että annan pelkkää pottua ja olipas se sitten onnellinen ja nukahti seuraavana iltana taas normaalisti. Porkkana saattaa allergisoida ensisoseina joitakin vauvoja, mutta myöhemmin tarjottuna menee ihan normaalisti. Ei se välttämättä sen porkkanan vika edes ollut (ei sillä mitään muita oireita, esimerkiks ihottumaa, siis edes ollut :D), ne itkut tais olla ihan vaan sattumaa muiden tekijöiden vuoksi mutta sain siitä typerästä porkkanasta nyt päähänpinttymän enkä tiedä tahdonko kokeilla sitä nyt vielä, meidän harmoniseen iltarytmiin ei kuulu moinen sekoilu. :D Tai ehkä kokeilen taas sitten kun Stefanilla on loma haha. :D

Stefan on tosiaan vielä ens viikon duunissa ja sit sillä on reilun viikon loma! :) Tosin se lähtee neljäks päiväks Serfaukseen laskeen mut jää meille silti viis päivää. Vähän kurjaa toki että se lähtee mutta pakotin sen itse siihen joten en voi kitistä. :D Meinattiin eka että mekin oltais Lucaksen kanssa lähdetty mutta ei me jaksettukaan ja saa isi nyt sit nukkua vuorilla eikä laaksossa. Ehkä mekin sitten ens vuonna. :) Oltiin siellä siis viime talvi duunissa ja Stefan kiipes kaverinsa kanssa Hexenkopf-huipulle pari kertaa (lumikengät jalassa ja alastuloa varten lauta selässä) jonka ne nytkin sitten tahtoo tehdä. Ja saapahan olla rauhassa ilman meitä muutaman päivän, palata vanhaan arkeensa ja siihen kun kaikki oli vielä huoletonta ja helppoa haha. :D

Steve melkein huipulla ja Stefanin pikkujalanjäljet. :D

En ehtinyt/muistanut julkaista tätä ups mutta nyt Lucas on siis kyllä jo hereillä, ihana oma itsensä ja syönyt hyvin ja meidän täytyykin lähteä katsomaan Lena-serkkua ciaoo :*

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Fasching!

Toissapäivänä oli Rosenmontag (ruusumaanantai) joka aloitti ihanan Faschingin, itävaltalaisen "laskiaisen". Tai no, oikeastihan Fasching alkaa jo marraskuussa ja liittyy aikaan ennen paastoa (Itävalta on katolinen maa), mutta me ollaan juhlittu aina maanantai ja tiistai (Faschingtiistai) ja niitä pidän tietysti tärkeimpinä päivinä. :D Fasching on karnevaali, joka juontaa juurensa jonnekin erittäin kaukaiseen historiaan mutta koska ketään ei kiinnosta minne niin jätän kertomatta. Sen sijaan voin näyttää lähempää historiaa ja paria viime Faschingia kuvien avulla. :) Voin laittaa myös muistakin kuvia kun en usko että kovin moni tänne eksyy. :D


2011 olin Stubaissa ja oltiin seitsemän Lumikkia ja yks kääpiö. Osa tytöistä oli ollu duunissa toi mini-dirndl päällä mutta mä en voinut koska olisin sotkenut sen ruokaa laittaessani ihan kokonaan (mun valkoiset kokkipaidat oli joka ilta aika hirveen näkösiä, onneks joka aamu sai uuden). Pääsin jo puoli neljältä, laskin kauhee kasa tavaraa mukanani sinne ravintolaan missä muut tytöt oli duunissa, vaihdettiin siellä vaatteet ja juotiin vielä pomon tarjoamia skumppia terassilla ennenkuin hypättiin gondoliin ja matkattiin ala-aseman après skihin bailaamaan. Sieltä suunnattiin illalla vielä keskustaan baariin, oli kyllä tosi hauska ilta. :D

Mites noi ripset ! :D



Mulle jäi vähän hämärän peittoon noi Intersportin poikien asut, niillä oli kaikilla tommonen kiva vihreä/kastelukannuteema. :D Noi naiset bongattiin après skistä, en tiedä kuinka kauan ne on noita tehnyt! Hans oli kamala nainen ja vielä kamalempaa tosta tekee sen että noi kaikki hirviövaatteet oli yhden työkaverin kaapista. :D

*

2012 olin Serfauksessa (ja autuaan tietämätön Lucaksesta :D) ja alettiin etsiä pukuja netistä tosi aikasin ja itsehän löysin sitten aivan ihastuttavan ilmestyksen, LUMIUKON! Ajattelin että sen kanssa olis helppo olla sekä duunissa että laudan päällä, mutta no way, se pää oli ihan katastrofaalinen! :D Säikäytin myös yhden lapsiparan, se luuli että oon nukke haha ja kun aloinkin puhua se melkein hyppäs seinälle. Illalla oltiin vaan meidän duuniporukalla vuorten keskellä ja oli kyllä ihan huippuhauskaa, syötiin ja juotiin hyvin ja laulettiin Singstaria. :) Ja seuraavana päivänä pukeuduttiin taas meidän ihaniin asuihimme asiakkaiden iloksi.

Iso Paha Susi-Lenka ja minä ja meidän baarin kauniit koristelut. :D

Juominen oli hankalaa, piti juoda pillillä silmän kautta :D

 Amppari-Anita ja Kipparikalle-Peter

Kohti ääretöntä ja sen yli-Björn :D

Illan inkkari-Lenka ja kamala transu-Stefan :D

Mä en muista mikä Jakob oli ... :D

Kana-Stefan ja Saw-Dominik.

Manni korjaili mun tanssissa vaurioitunutta päätä. :D

 Anja tais olla joku pirunmorsian. :D

Vielä joskus taas juhlitaan Faschingia samanlailla, tai no, toivottavasti ei ihan samanlailla. :D Tällähetkellä oon kuitenkin edelleen onnellisempi näin, mulla on ihania muistoja ja vielä ihanempi syy miksei seuraaviin vuosiin kuulu moinen päätön bailaus (haha miten oiva sanavalinta lumiukko olikin illalla ilman päätä). Ikävä vaan kaikkia noita ihania tyyppejä, luojan kiitos on olemassa Facebook! Mitä ihmiset teki ennen internetiä ja kännykkää? Etsi osotteita puhelinluettelosta ja toivoi että kirje löytää perille? Ihmisparat! Jopa mun 73-vuotias mummoni on Facebookissa, harmi vaan et kovin moni muu sen ikäluokasta ei varmaan edes osaa käyttää tietokonetta. :D

Mulla olis ollu enemmänki kuvia mutta se muistikortti on Stefanin mukana duunissa josta se kohta myös pääsee joten me aletaan Lucaksen kanssa tekeen nachopaistosta (tai kuten entinen poikaystäväni totesi: sipsipitsaa) omnomnom ciaooo :*

maanantai 11. helmikuuta 2013

Soseterkkuja.

Lieropäämieheni on varastanut kameran duuniin mukaan jotta saa kuvata työvaiheet sen majakasta. Kyllä, hän rakentaa nyt en tiedä monettako päivää suklaamajakkaa kalabuffetin koristeeksi ja on hupiloinu siihen jo yli 20 kiloa suklaata. Anyway, mun kameran laturi on hävinnyt mystisesti jonnekin, oon etsinyt sitä jo useamman kerran tästä meidän pienestä kodosta mutta ei näy ja luulin että Stefanin toinen kamera on rikki mutta tänään se mulle kertoi että se toimii vallan hyvin (toisinkun mun siskoraukan kamera joka oli myös rikki puoli vuotta kunnes korjasin sen ... vaihdoin patterit).

Syy miksi tänään siis kaipasin kameraa oli se että maistettiin ekakertaa porkkanaa ja voi mitä hulvattomia ilmeitä Lucakselta ensin tuli :D ! Maisteltiin viime viikko sitä perunaa ja kuten todettua eihän se nyt maistu millekään, varsinkaan verrattuna porkkanaan. Porkkana on paljon kivemman väristäkin! Lucas on hauska kun se oppi heti sen syömisen jujun - kun avaa suun niin saa nannaa eikä sen tarvi kun nähdä lusikan nousevan lautasesta (MUUMI-lautasesta ♥) niin heti aukee suu. :D Soseutin tota porkkanaa kerralla vähän enemmän niin ei tarvii tälläviikolla enää tehdä muuta kun naputella sitä jääpaloina pois pakkasesta ja jos perunan kanssa sotkis sitä joku kerta.

Joo, soseutin myös kukkakaalia pakkaseen odottamaan parempia aikoja (koska ostin sen alunperin mun dippejä varten mutta unohdin sen sitten ja aattelin et en tahdo syödä sitä ennenkun se menee huonoks) koska ostettiin uusi kone keittiöön, ihana Philipsin lahja maailmalle, ja voisin käyttää sitä kokoajan ja kaikkeen. :D Kerron siitä myöhemmin sitten jahka saan loputkin ostokseni kotiutumaan ja eritoten jahka saan mun ystävänpäivälahjani Stefanilta! Mä melkein tiedän mitä se on mulle ostanut mutta en ole ihan varma. :D Sille mulla on myös jotain ihanaa mut en voi kertoa sitä vielä (se tahtoo aina et saksannan näitä mun juttuja sille), katotaan torstaina, toivon että se saapuu siihen mennessä!

Huijasin Lucasta hymyilemään kuvaa otettaessa (kameraan katsominen ei ihan vielä onnistunut).

Tänään Lucas nukkui jopa kolmen tunnin päikkärit, unbelievable! Nyt toivon jospa se jaksais kuitenkin valvoa ainakin sinne kybään asti vaikkei otettukaan enää miniunia tossa illemmalla, kohta alkaa varmaan kiukuttaa. Siispä jätän tän nyt tähän ja jään Lucaksen viihdytyksen ohessa ihastelemaan telkkarista taas vanhoja sataan kertaan nähtyjä, mutta aina yhtä ihania (mutta dubattuja..) Sinkkuelämiä ja ihanaa lyhyttukkaista Aidenia ciaooo :*

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Parisuhde.

Lucaksella on taas uusi rytmi, jota ollaan noudateltu nyt muutama päivä (ensi viikolla on luvassa varmaan taas jotain uutta kivaa). Aamulla syödään seitsemältä ja nukutaan vielä yhdeksään, sitten syödään puoli yhdentoista maissa ja yhdeltä käydään päiväunille jotka on nyt kestänyt jopa tunnista kahteen ! Heitin sille yks päivä karhupuvun päälle ja laitoin kylmään makkariin omaan sänkyynsä peiton alle ja se tais nyt olla mieluinen paikka (oon yrittäny sitä aiemminkin, tuloksetta), koska nykyään se uinuu siellä ne päikkärinsä. :) Toissapäivänä se tosin ei nukkunut sit illalla enää miniunia joten se oli sitten tosi pitkään putkeen hereillä, illalla väsyttikin kamalasti ja kesti kaksi tuntia saada se itku ja kitinä vaihtumaan uneksi. Joo, meillä ei tosiaan normaalisti kiukutella. :D

Paitsi että kiukutellaanhan! Emma sanoi että se on kade kun se lukee meidän tarinoita, joten aattelin että mun pitää varmaan valasta muutama asia. Ei, meillä ei aina paista aurinko tässäkään taloudessa, vaan kyllä mekin esimerkiks riidellään silloin tällöin. Okei kääk, kuulosti edelleen aika huonolta yritykseltä, mutta kun ei me oikeasti hirveesti riidellä. :D Siis tarkotan nyt sellaista oikeaa riitelyä, joka päivähän me ollaan asioista eri mieltä, mutta ei siitä mitään kunnon riitaa saa aikaiseksi. Jos me oikeasti riidellään saadaan se kyllä selvitettyä (varsinkin jos "riidellään" siten että mä oon ajatellu jotain dorkia Stefanin ajatuksista ja itken), siitä yleensä krediitit Stefanille koska mä dorkamykkäilen ja koen sen muka aina velvolliseks avaamaan suunsa ekana. :D Mutta tosiaan semmosta "mikset siivoo valivali"-riitelyä ja siitä puhkeavaa kolmatta maailmansotaa meillä ei ole.

Ja tämä johtuu varmasti siitä että ollaan molemmat perussiistejä ihmisiä ja ehdittiin molemmat asumaan jo jonkin aikaa yksin ennenkuin yhteen päädyttiin (ja no mun äiti ei kyllä ollut kovin siisti ihminen joten se meni lähinnä toisinpäin kun sen kanssa asuin, mä siivosin sen sotkuja :D). En tiedä millasta olis asua miehen kanssa joka jättäis vaatteita lojumaan joka paikkaan, astiat pöytään ja ei muutenkaan tekis yhtään mitään. Siivous on sit musta mun tehtävä, johtuen siitä että Stefan käy duunissa ja mä olen "vaan kotona". Toki se aina muistuttaa että Lucaksen hoito on mun duuni, mut se nyt on niin helppo vauva (paitsi välillä, sillon saattaa jäädä tiskit tiskaamatta :D) ettei sitä oikein voi oikeeks duuniks sanoa. Tottakai se vastuu on aivan valtava vuorokauden ympäri seitsemän päivää viikossa, mutta Kaijaa taas lainatakseni "ja se ottaa, se enemmän takaisin antaa".

Me ollaan tosi läheisiä, siis fyysisesti, ollaan tosi paljon kosketuksissa toisiimme. Se, ja se että jutellaan hirveesti on varmaan myös syitä miksei meille tule mitään suuria riitoja. Ollaan Lucaksesta huolimatta aika tuore pari (esimerkiks yks mun Suomen parhaista kavereista, samanikänen kun minä, on seurustellu melkein kahdeksan vuotta...), sekin varmaan vielä vähän vaikuttaa (tosin synnytyksen kokeminen yhdessä tuntu pidentävän suhdetta vuosilla :D). Mutta oon aina aatellut että se puhuminen suhteessa on tärkeintä (rakkauden jälkeen siis, jos ei sitä enää ole niin ei se puhuminenkaan sillon enää mitään auta), toivottavasti pystytään tulevaisuudessakin keskustelemaan samanlailla. Stefan aina sanoo että suomalaiset ei puhu mitään jos joku painaa mieltä (mä en tiedä mistä se on sen oppinut, varmaan internetin ihmeellisestä maailmasta) ja pakottaa mut sitten puhumaan, mikä toki on hyvä. :D

Keskieurooppalaiset miehet on ihania. En taas voi yleistää, kaikki ei ole, mutta ne joita mä olen tavannut on olleet jotain ihan muuta kuin ne suomalaismiehet joiden kanssa olen ehtinyt seurustelemaan. Enkä taas todellakaan yleistä ettäkö kaikki suomalaismiehet olisi hiljaisia tylsimyksiä, oon kohdannut myös poikkeuksia haha. :D Mutta keskieurooppalaiset saa silti mun pisteet, täällä osataan suhtautua elämään ihan eri tavalla kuin kylmässä pimeässä pohjolassa (pätee toki myös naisiin, niitä en tosin ole kokeillut muuta kuin kaveripohjalta :D) ja se leidenschaft, intohimo, ihan kaikkea kohtaan on ihana. Stefanilla tätä piisaa ja musta on myös hauskaa että se on niin temperamenttinen ja keskustellessa se innostuu ihan hulluna jostain aivan tavallisesta asiasta (vaikkakin se aika usein esimerkiks ruokaa tehdessä kuvittelee että hänen tapansa on se ainoa oikea, no okei, se usein onkin...).

Lisäksi se on mahtava Lucaksen kanssa. Eikä sitä todellakaan tarvitse käskeä että tekisitkö sitä ja tätä jos tahdon vaikka siivota, vaan se tekee sen mielellään. Se onkin sanonut että nyt on kiva kun Lucas kasvaa ja se voi vihdoin tehdä sen kanssa jotain, koska sillon ihan pienenä se oli sille vähän ns. tylsää kun ei se muuta tehnyt kuin söi tissiä ja nukkui. Tuttipulloakin kokeiltaessa se oli aina ihan innoissaan että vihdoin hän voi tehdä jotain itse eikä vaan katsella nukkuvaa tai syövää vauvaa. :D Nojoo, aika menee niin nopeesti että kohtahan me päästään kaikki kolme jo yhdessä esimerkiks laskemaan ... Joojoo päästäänpäs, mäkin olin hei 3-vuotiaana ekan kerran! :D

Hupsista, tää meni nyt ihan ohi alotusaiheen, siitä riitelystähän mun piti kertoa! Noo macht nix, katotaan uudestaan sit jos Lucas päättää alkaa terrorisoimaan mun unta - väsyneenä saatan ehkä olla vähän herkemmin syttyvä. Mutta näin harmonisten miesten kanssa on kyllä hankala keksiä riidan aiheita joka toki on aivan ihanaa, musta jokapäiväinen riitely tai mökötys ei vaan kuulu parisuhteeseen, eihän sillon voi olla ihminen onnellinen? Nojoo, nyt me onnipallot aletaan iltapuuhiin ja toivotaan josko tänään uni tulis taas ilman että maman täytyy laulaa kaikki tuntemansa laulut läpi, ciaooo :*

Kuka vois olla onneton kun huushollissa asuu tämmönen tyyppi ♥ Joka on oppinut juuri pärisyttämään huuliansa noin hienosti ja tekis sitä mielellään kokoajan. :D

torstai 7. helmikuuta 2013

Lucas 4 kuukautta!

  • Vauva kohottaa päätään ja vartaloaan kyynärnojassa. V
  • Hän tavoittelee lelua.V
  • Viihtyy vatsallaan ja ojentaa alaraajansa. V
  • Lapsi havainnoi ja tarkastelee ympäristöään jo keskittyneesti, tutkii leluja ja esineitä kädessään ja suullaan. V
  • Hän hymyilee, jokeltelee ja hihkuu. V
  • Hän vastaa jokeltelulla, kun hänelle puhutaan. V
  • Vauva ilahtuu äidin/isin lähestymisestä. V
  • Hän on aktiivinen, hyväntuulinen ja nauraa ääneen. V
  • Hän kaipaa seuraa, koskettelee äitiä ja huutelee herättääkseen huomiota. V
  • Äänet ja musiikki kiinnostavat: lapsi kuuntelee mielellään loruja ja lauluja. V
  • Yksin oleminen ei ole erityisen mieluisaa. Vauva osaakin jo tehdä selväksi, milloin seura olisi paikallaan tai milloin hän haluaa syliin. V
  • Hän kääntää päätään äänen suuntaan, vaikka äänilähde olisi näkökentän ulkopuolella. V

Lucas on edelleen mielellään selinmakuulla (jos sen kanssa seurustelee), mutta usein ei kovin kauaa kerralla. Mieluiten se hengailis kuitenkin sitterissä tai mahallaan, sylissä toki viihtyy myös, varsinkin jos liikkuu tai se saa katsella jotain liikkuvaa. Se on vallattoman iloinen ja nauravainen pieni poika ja suurimman osan hereilläoloajastansa se taitaakin vain hymyillä (harmi ettei se vieläkään näytä sitä kameralle :D). Hirmuisen hauskaa on kuunnella musiikkia varsinkin jos mama laulaa mukana.


Toisten raapiminen on edelleen kivaa, samoin hiusten repiminen (syy miks mulla on lähes aina kotona nuttura päässä). Hauskaa on myös harson tai viltin vetäminen pään päälle ja sen alla avun öliseminen. Lelut on kivoja, varsinkin helistimen sisältävien lelujen heiluttaminen niin kovaa että mamaa pelottaa milloin se pääsee irti ja lentää päähän. Kylpiessä on kivaa polskuttaa jaloilla niin että roiskuu ammeen ulkopuolelle asti. Kylvystä poistuminen meinaa välillä kiukuttaa, samoin kuin hampaiden teko. Muita kiukutuksia ei oikeastaan ole, paitsi tietysti se yleisin, väsy.

Lucas pyörii ja hyörii kovasti ja selältä mahalleen kääntyessään se osaa jo ottaa kädet alta pois. Se potkii mielellään itseään taaksepäin selinmakuulla ollessaan, varsinkin vaippaa vaihdettaessa, jolloin se myös tykkää heitellä itseään kyljelleen (jolloin toimenpide on tosi helppo saattaa loppuun). Pukeminen on useimmiten ihan kivaa, välillä tosi kurjaa, varsinkin väsyneenä pihalle lähdettäessä. Vaatteista käytetään kokoa 62, jotkut tosin niistäkin jäänyt jo pieneks. Pituutta jäbällä onkin kotimittauksen mukaan nyt hurjat 62 cm!

Sammakko-Lucas 5 päivän ikäisenä ♥

Nukkumisesta tuskin tarvitsee mainitakaan, mutta jotta itse voin myöhemmin tarkastella niin yöunille käy noin 22-23 aikoihin ja heräilee aamulla 8-9 maissa. Poikkeuksia molempiin suuntiin tietysti on. Välillä nukkuu aamuun asti heräämättä, mutta yleensä on herännyt viimeistään seitsemän maissa syömään, mutta jatkaa sitten unia. Päikkärit vaihtelee ja rytmi tuntuu muuttuvan viikottain, mutta nyt ollaan menty jonkin aikaa rytmillä 3 x 0,5h. Joskus saattaa nukkua 2h putkeen, mutta melko harvoin, joskus se nukkuu useampiakin pätkiä, joskus vain kaksi.

so if i cry i get boobies

Herra syö nyt noin 6-7 kertaa vuorokaudessa, aina maman maitua (ja mummolla hoidossa korviketta), paitsi "lounaalla" nykyään maistellaan vähän sosetta, mutta sillonkin saa jälkkäriks maitoa. Aloteltiin tosiaan vasta se maistelu joten noista soseiluista en nyt vielä tähän rytmejä osaa sanoa. Yritän pitää ton imetysrytmin vielä melko tiiviinä jospa maito vaikka riittäisikin vielä pari kuukautta. Tosin en pidä sitä katastrofina jos ei riitäkään, nää neljä kuukautta on jo oikein mainio. Nää neljä kuukautta on muutenkin olleet jotain aivan käsittämättömän ihanaa, danke Lucas und Stefan :*

"Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kuin sinä
Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä
Minä tahtoisin piirtää sinun kasvosi tauluun
Minä tahtoisin siirtää sanasi tähän lauluun
Sinä olet minun ilta
Päiväsiestan tee
Olet kultainen kuunsilta yli raivoovan veen
Sinä olet eri maata, ei sitä kartalla näy
Eikä sieltä tahtoisi pois, kun kerran siellä käy"