Sukulaiset ovat kaipailleet vähän kuulumisia täälläkin ja tuumasivat että näin karanteenin aikanahan mulla olisi aikaa. Ei kyllä ole! Meillä on melko leppoisa päiväohjelma, mutta yritetään saada mahdollisimman paljon aikaiseksi, koska tämähän ei ole loma. Meillä on muutenkin aina yhdeksän viikon kesäloma, joten ei todellakaan olisi tarvittu tällaista tähän väliin, varsinkin kun töiden lisäksi pitäisi kirjoittaa myös kandi - jossa muuten suurimman päänvaivan alussa tuotti kirjattomuus, koska kirjastot menivät niin nopeasti kiinni etten ehtinyt hakea tilaamiani kirjoja.
Karanteenia on nyt takana reilu neljä viikkoa ja päivärutiinit ovat vaihdelleet tosi paljon, koska sellaista yhtä toimivaa ei oikein ole löytynyt. Ennen kellojensiirtoa heräsin aamulla aina kuudelta tekemään töitä, Lucas heräili yleensä vähän mun jälkeen ja teki koulutehtäviä. Sitten syötiin aamupalaa, lapset saivat katsoa telkkaria (jota kouluaamuina ei siis katsota) jonka aikana me ehdittiin Stefanin kanssa tehdä vähän töitä. Sitten useimmiten lapset tekivät tehtäviä jonka jälkeen rakensivat Stefanin kanssa Legoilla, jotta mä sain tunnin, pari kirjoitella rauhassa kandihommia.
Lounaan jälkeen joko pelattiin jotain tai lapset usein lukivat - myös Florian osaa lukea jo tosi hyvin itse mikä on kyllä mieletön onni tässä tilanteessa! Lucas sai koulusta tunnukset ohjelmaan, jossa voi vastailla kysymyksiin lukemistaan kirjoista ja keräillä pisteitä, joka tietysti motivoi lukemaan aikalailla. Kahden maissa lähdettiin "ulos" jotta Stefan sai tehdä rauhassa hommia, tähän viikkoon asti lyhyt kävely naapurustossa oli sallittu jonka jälkeen mentiin pyörävarastoon tai autotalliin leikkimään hippaa, peiliä jne. tai hyppimään hyppynarulla. Iltaruoan jälkeen mentiin ihan normaalisti 19-19:30 välillä nukkumaan jonka jälkeen mulle jäi vielä pari tuntia aikaa tehdä hommia ennenkuin esimerkiksi Sorjonen kutsui.
Kellojensiirto tosiaan sekotti vähän pakkaa, koska lapset tarvitsevat nukahtamiseen vähän pidempään jonka takia multa häviää illasta hieman aikaa enkä jaksanut alussa aamulla herätä kuudelta, koska sisäinen kelloni saattoi sanoa sen olevan vasta viisi... Nykyään onnistuu jo, koska on taas myös aikaisemmin valoisampaa. Muitakin muuttuvia palasia oli: Lucaksella esimerkiksi oli parina aamupäivänä lyhyet videotreffit luokan kanssa ja yhtenä iltapäivänä mulla oli 1,5 tunnin Skypesessio kandiryhmän kanssa. Viikonloppuisin yleensä myös Stefan tuli aina mukaan kävelylle.
Jotka viime viikosta lähtien ovat myös ihan oikeasti ja hieman pidemmin sallittuja! Ensimmäisen viikon oltiin tosiaan täysin sisällä ainoastaan pyörävarastossa leikkien ja yksin kaupassa käyden, koska ohjeistus oli aika tiukkaa. Sitten sallittiin se lyhyt kävely kodin lähipiirissä, jota poliisit valvoivat. Tirolissa (joka ympäri Eurooppaa tunnetaankin "koronalinkona") on ollut kokoajan eri ohjeet kuin muualla maassa, esimerkiksi Wienissä puistot pysyivät kokoajan auki, meillä suljettiin kaikki promenaditkin, jotteivät ihmiset viettäisi aikaa ulkona. Ja ilmeisesti se tuotti tulosta, sillä kurvi saatiin alas ja rajoituksia voitiin höllätä - Innsbruckissa on ollut monia päiviä, jolloin ei ole tullut ilmi yhtään uutta varmennettua tapausta. Saa nähdä kuinka pitkään, hätäjarru on liittokanslerin mukaan kokoajan valmiudessa jos tilanne alkaa kehittyä heidän mielestään väärään suuntaan.
Millaista se sitten oli - kolme viikkoa sisällä ulkoiluun tottuneiden 5- ja 7-vuotiaiden kanssa? Yllättävän helppoa! Meidän normaalit päiväthän pitävät sisällään koulun ja päiväkodin jälkeen 2-4 tuntia ulkoilua kavereiden kanssa (paitsi harrastuspäivinä niihin pyöräily) ja viikonloppuisin vielä enemmän lumilautailun, vaellusten, pyöräretkien, kiipeilyn yms. merkeissä joten kontrasti on valtava. Onneksi meillä on kaikilla tosi hyvä sopeutumiskyky, joten keksittiin vain positiivisina mitkä asiat voisivat olla huonommin. Ja onneksi asutaan ekassa kerroksessa, joten ystävät ovat voineet tulla moikkaamaan siten että jutellaan parvekkeen kautta! Videopuhelut ovat olleet tietysti kovassa käytössä, sellaisen avulla lapset valitsivat myös kavereidensa kanssa kirjoja jotka halusivat vaihtaa keskenään joten saatiin kaikki paljon lisää uutta luettavaa. Mutta ystäviä on silti ollut kyllä kova ikävä.
Sitä normaalielämän rauhaa ei kuitenkaan ole, koska lapsia täytyy kokoajan tarkkailla ja miettiä että aktivoisiko heidät nyt vai osaavatkohan he leikkiä vielä rauhassa - räjähdys saattaa tapahtua minuutissa. Normaalisti kun voi olla ulkona ja liikkua, ovat lapset sisälle tullessa sen verran väsyneitä etteivät välttämättä jaksa alkaa riitelemään vain ärsyttämisen ilosta, vaan mieluummin lukevat tai leikkivät jotain, mitä eivät koulun ja ulkoilun takia ole ehtineet tekemään. Kun on 22-23/7 kotona (tosiaan 1-2 tunnin verran aina uskallettiin olla kävelyllä/pyörävarastossa/autotallissa), ei sellaista meinaa oikein tulla.
Mitä me ollaan puuhattu? Kirjoitettiin karanteenin alkaessa lista siitä, mitä kaikkea voidaan tehdä, mutta paljoa ei olla ehditty tekemään! Pääaktiviteetti on ollut Legot - lapset ovat olleet niin onnellisia kun ei ole tarvinut lähteä minnekään, vaan ovat kuulleet "parin tunnin päästä syödään, siihen asti voitte leikkiä". He ovat rakentaneet mitä upeimpia Legokaupunkeja joissa ovat jaksaneet leikkiä tosi pitkään. Me ollaan toki Stefanin kanssa rakennettu myös melko paljon... Lisäksi ollaan leivottu, siivottu, luettu, pelattu lautapelejä ja laitteilla, soiteltu videopuheluita kavereiden ja sukulaisten kanssa, askarreltu (jopa neulottu!), maalattu ja ja ja. Aika nopeasti se kolme viikkoa lopulta menikin, parvekkeen ikkunat ovat vielä pesemättä!
Viime viikolla sai siis mennä vihdoin kunnolla ulos ja käytiinkin heti ensimmäisillä lyhyillä vaelluksilla. Yleensä kun vaelletaan, ajetaan junalla 300 metriä ylös tai jos lähdetään kotoa niin kävellään siten, että tullaan sitten junalla alas. Nyt juna on valitettavasti kiinni, joten kaupungista luontoon tarvii vähän enemmän aikaa. Mutta pääasia on, että sinne saa mennä! Metsissä on kyllä nyt paljon enemmän ihmisiä kuin normaalisti, koska kaikki vähänkin vaarallisempi urheilu (mountainbiking, kiipeily yms.) suositellaan edelleen jättämään, jotta onnettomuuksia ei satu (jotta pelastus- ja hoitohenkilökunta voi keskittyä coronapotilaisiin).
Sain myös alustavan päätöksen opintojen pidentämisen mahdollisuudesta, joten saattaa olla että voin jättää kandin ensi syksyyn. Sen kirjoittaminen olisi ollut kyllä mahdollista, mutta hieman haastavaa, koska toisin kuin työhommia. sitä ei voi tehdä "siinä sivussa", vaan lukemiseen tarvitsee oikeasti keskittyä kunnolla ja mieluummin pidempään kuin sen 25 minuuttia minkä lasten telkkariohjelma kestää. Kirjastojen kiinni oleminen ei ole edes ihan niin paha ongelma, koska niin monet palvelimet ovat avanneet tiedostot jos ei kaikille, niin vähintään yliopiston VPN:n kautta. Silti, kirjoittaisin sen mieluummin sitten kun siihen on oikeasti aikaa, nyt keskittyisin mielelläni vain töihin sekä lasten hyvinvointiin.
Kyselin lapsilta myös kysymyksiä heidän karanteeniajastaan:
Mikä on ollut kurjinta karanteenissa?
* Lucas: "Kotiläksyt, koska käsiin sattuu kun täytyy kirjoittaa niin paljon."
* Florian: "Että leikkikentät on kiinni."
Mikä on ollut hauskinta?
* Lucas: "Leikkiä Florianin kanssa" (minä: Mutta leikithän sä normaalipäivinäkin?) - "Okei, no sitten: Minecraftin pelaaminen"
* Florian: "Ulosmeno!"
Mitä ikävöit normaalielämästä?
* Lucas: "Kavereita"
* Florian: "Päiväkotia ja kavereiden kanssa leikkimistä"
Mitä haluaisitte tehdä heti kun saa tehdä mitä haluaa?
* Lucas: "Mennä Tivoliin tai Baggerseelle! Ja Ackerlhüttelle! Ja Suomeen!"
* Florian: "Mennä serkkujen luo! Mennä uimaan! Mennä vaeltamaan!"
Koettiin myös yksi suurimmista onnenhetkistä, kun toissa maanantaina tultiin kävelyltä ja meidän puisto, jossa hengaillaan yleensä aina (sekä läheisten ystävien kanssa että isommalla puistoporukalla, erittäin harvoin sinne menee niin ettei siellä ole ketään kaveria) ellei sovita kavereiden kanssa treffejä jonnekin muualle, oli yli kolmen viikon jälkeen avattu! Yleensä ollaan kävelty tien viertä ja ihmettelin että työntekijätkö puistossa kulkee, kunnes huomasin että esteet olivat poissa ja siitä sai kulkea läpi! Leikkikenttä on edelleen kiinni, mutta oli niin ihana edes kävellä puiston läpi.
Sellaisia karanteeniaikoja täällä, kuvat on kaikki näiltä coronaviikoilta. Saa nähdä milloin elämä taas normalisoituu, Suomilomasta on varmaan ainakin turha haaveilla muuuutta tuleehan niitä uusia kesiä! Tsemppiä ja jaksamista kaikille tässä omituisessa tilanteessa!
