lauantai 27. kesäkuuta 2015

Autoillen Alpeilta Välimerelle

Kaunista lauantaita Tirolista! Saavuttiin kotiin tosin jo keskiviikkona, mutta lomasta palautuminen otti aikansa, varsinkin kun ihan hetken päällä ollut auton ilmastointi ilmeisesti aiheutti mulle pikakipeytymisen ja koko eilinen meni vain maaten. Onneks kyseessä oli tosiaan vain nopea tauti ja tänä aamuna olo oli taas hyvä!

Juhannushan on perinteisesti vietetty Suomessa ja olen edelleen sitä mieltä että se todellakin on se paras paikka sitä viettää, mutta koska lasten passeissa kestikin odotettua kauemmin olisi lentäminen äkkilähdöllä sinne ollut niin kallista että se piti nyt skipata. Sen sijaan äkkilähtövaraus Välimeren Adrian rantakohteisiin oli hurjan halpa - varsinkin kun varasimme bungalowin very last minute, alle vuorokausi varauksesta kirjauduimme jo sisään!


Iloinen matkaaja vielä yöpuvussa kello 5:19.

Mutta mitä kuului Kroatiaan? Hyvää, oikein hyvää! Kirjoittelen itse lomasta vielä erikseen, ensin vuorossa pelkkä matkustusosuus. Mehän emme siis lentäneet, vaan matkattiin autolla - vaikka bensakin on kallista, on lentäminen huomattavasti paljon kalliimpaa nyt kun Lucaskin maksaa lipusta jo täyden hinnan. Me käytettiin myös paikan päällä autoa lähes joka päivä, mutta silti bensaa kului alle kaksi tankillista, eli noin 120 euron edestä.


Oksutauolla yhdestä pahimmista Paßeista (vuorelle ylös sekä takaisin alas toiselle puolelle vievä tie on nimeltään Paß), tie meni näin:


Keski-Eurooppa on hyvin suosittu kiertoajelukohde, mutta mähän en ole oikein autoiluihmisiä joten en ole täällä asuessani ikinä myöskään tehnyt moista reissua, tuohon lähelle Italiaan olen usein ollut kyytiläisenä ja tietysti lukemattomia kertoja Müncheniin lentokentälle. Nekään eivät silti ole todellakaan verrattavissa tällaiseen 8-11 tunnin matkantekoon Alppien läpi aina Välimeren rannalle saakka - vaikka en edelleenkään välitä autoilusta, oli itse ajomatkatkin jo tosi upeita ja voin ehdottomasti moista suositella! Näin jo pelkästään tästä kotimaasta niin paljon kaikkea että huh!


Menomatkan reitti vs. ....

Kilometrejähän meidän lomakohteeseen Kroatian Vrsariin ei olisi ollut kuin 400 - jonkahan Suomessa voisi selvitä neljään tuntiin! Täällä kuitenkin tiet ovat kaikkea muuta kuin suoraa eikä kokoajan voi todellakaan ajaa sata lasissa, muutamat vuoret me ylitettiin jopa 30km/h-vauhtia koska kurvit olivat niin hurjia ja Lucas voi niin pahoin. Tästä syystä menoreissu kesti kahdeksisen tuntia josta viisastuneina takaisinpäin tultiin eri reittiä - samalla kierrettiin parisataa kilometriä mutta menomatkan noin 50 oksupysähdyksen sijaan emme pysähtyneet kun neljästi: aamupalalle, hakemaan kahvia, oksulle/pissille sekä lounaalle. Vältimme siis takaisin tullessa Paßeja (ei tuolle taida mitään suomennosta olla) jolloin Lucaskaan ei oksentanut kuin kerran.


... paluumatkan reitti. Südtirolin pääkaupunkiin Bozeniin poikkesimme lounaalle, oli kiva kaupunki ja hyvää pizzaa!

Matkustus oli siis täysin erilaista Suomen maanteihin verrattuna. Olen kerran ollut kyytiläisenä parin viikon Suomi-Norja-Ruotsi-Suomi-kiertoajelulla eikä näitä voi kyllä mitenkään toisiinsa verrata, ehdottomasti täytyy näiden mun miesten kanssa tehdä sellainen jahka pojat on isompia jotta tajuavat sen eron. Itse en ole ennen oikein edes tajunnut kuinka maantieteellisesti erilaisia maita Suomi sekä Itävalta ovat - meillä on vuoria joo ja Suomessa on tasaista joo, mutta nyt sen kyllä tosissani käsitin enkä enää ihmettele miksi niin monet suomalaisetkin tekevät ajoretkiä tänne päin Eurooppaa, oli tuo kyllä hieno kokemus ja mielettömästi nähtävää jo ihan vain autostakin katsellessa.

Näin tosiaan paljon asioita joita en ennen ole nähnyt, yksi hurjimmista oli Tirolin ja Salzburgin rajalla olevan Felbertauernstraßen täydellisesti tuhonnut kivivyöry. Kurkatkaa kuvia linkistä, mä olin jotenkin niin ihmeissäni etten tajunnut itse napata kuvaa - eihän tällaistakaan tapahdu Suomessa! Muuten olin aika ahkera kuvaaja, tosin lähinnä vain autosta lasin takaa joten määrä korvaa laadun!


Reitiltä löytyi kaikkea - autobaanaa, kurvikkaita vuoristoteitä, huimia korkeuksia sekä pikkukylien läpi ajoa. niin ja tietysti paljon pitkiä tunneleita, niistä Florian tykkäs erityisesti!

Lasten kanssa autoilusta en oikein osaa kummemmin kertoa koska kaikki lapset ovat niin erilaisia ja saattavat myös muuttaa autokäyttäytymistään ihan lennossa. Olin esimerkiksi aika kauhuissani miten autovihaaja-Florian kestää kaukalossaan niin pitkään, mutta matkat menikin melko kivuttomasti! Toki yhden voin sanoa: kaikki pitää tehdä lasten ehdoilla ja nuttura löysällä niin koko porukalla on kivaa!


Klo 5:40 Viimeinen näköyhteys merelle vs. ...


... klo 7:00 ensimmäiset vuoret näkökentässä ♥ !

Mutta yhden tajusin loman aikana (viimeistään puolivälissä viikkoa täällä meidän kylässä kuvattavaa Bergdoktoria telkkarista katsoessa) - kyllä mulla nämä vuoret tosiaan vie siitä vedestä voiton. Meret on aina kauniita ja erittäin vaikuttavia ja usein ikävöin kunnon suomalaisia järviä, mutta viimeistään nyt vakuutuin siitä että jos valita pitää niin vuoristo on mulle tosiaan se ykkönen.


Tässä kohtaa meinasi itku päästä, 10,5 tunnin matkanteon jälkeen tervehti meitä vihdoin ihana Innsbruck.

Sellainen kokemus oli se! Jos on jotain kysyttävää voi tietysti yrittää kysyä mutta en lupaa että ainakaan autoaiheisiin kysymyksiin osaan vastata, haha! Lisää matkajuttuja sekä muita kuulumisia seuraa myöhemmin (mutta ei välttis kovin tiheästi koska Stefan on perjantaihin asti lomalla ja torstaina mun äiti tulee viikoks meille), jos joku tietty asia kiinnostaa kovasti niin saa toivoa :) !

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Ulkomailla ollaan!

Hallihalloo Kroatiasta! Tulin vain pikaisesti Stefanin luurilla kertomaan syyn miksi taalla on jalleen hiljaista - me ollaan lomalla!


Paras tapa viettaa juhannusta on tietysti Suomessa, mutta akkilahtoloma sinne pain Eurooppaa olisi tullut aivan liian hintavaks joten piti tyytya lahempaan ratkaisuun. Mutta ei haittaa, Kroatia on oikein kiva ja lomailu ihan oman perheen kesken aivan mahtavaa!

Siispa lampimia terveisia Adrianmeren rannalta, palaillaan!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Florian 8 kuukautta

  • Peukalon ja etusormen pinsettiote saattaa jo onnistua, ja lapsesta onkin tavattoman hauskaa poimia sormiinsa pieniä esineitä. V
  • Lapsi osaa siirtää esineen kädestä toiseen, paukuttaa leluja toisiaan vasten ja esimerkiksi laittaa lusikan kuppiin. V
  • Useimmat lapset osaavat nyt kääntyä selinmakuulta päinmakuulle. V
  • Kahdeksannen kuukauden loppuun mennessä jotkut lapset oppivat istumaan ilman tukea. X
  • Lapsi kommunikoi innokkaasti ympärillään olevien ihmisten kanssa. V
  • Hän sekä toivoo että vaatii huomiota osakseen ja rakastaa yleisöä. Aplodit erilaisten ”esitysten” jälkeen ilahduttavat suunnattomasti. V
  • Lapsi matkii ja opettelee sanoja ja osaa vilkuttaa hyvästiksi. X
  • Hän saattaa myös naurattaa vanhempiaan matkimalla heitä. V
  • Yhä enemmän liikkuva lapsi nauttii uudesta vapaudestaan. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä vanhempien luomat rajat ovat lapsen oman turvallisuuden tähden vielä kovin tiukat. Tätä lapsen saattaa olla usein vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta hän alkaa reagoida kieltoon. V
Florianin touhuista on tullut viime aikoina kerrottua useammankin kerran, mutta kehitystä on silti taas ehtinyt tapahtumaan! Se osaa nykyään kontata mainiosti missä vain, mutta jos sillä vain on vaatteet päällä niin sisällä se mieluiten silti edelleen ryömii. Nakuna sitten täälläkin konttaillaan, kun lattia ei taida paljaaseen masuun tuntua niin kivalta!


Joka paikkaan noustaan vähintään polvilleen, yleensä kuitenkin ihan seisomaan asti. Hellepäivät ei taidakaan olla Florin lemppareita kun mamilla on pelkät sortsit jalassa eikä niihin ylety eli niitä pitkin ei pääsekään kiipeämään! Vielä ei ole mitään hurjaa vahinkoa sattunut, lattialle kaatuessa ensin vähän säikähdetään mutta sitten jo nauretaan ja tietysti jatketaan kiipeilyä... Kun joku on sohvalla on hauska roikkua sohvan vilteissä reunaa järsien ne heiluvat vastasyntyneen Bambin jalat ruhoa juuri ja juuri kannatellen. Eilen se keksi uuden harrastuksen: se kävelee samaista sohvanreunaa eestaas!


Rytmissä ei ole tapahtunut mitään muutoksia, paitsi että parin viikon ajan Florian onkin saanut kerran, kaksi päivässä imetyksen sijaan korviketta! Huonolla menestyksellä! Jos tässä on sama tahti kuin kiinteitä aloitellessa tai mitä tahansa muuta uutta kokeiltaessa niin voi olla että muutaman viikon päästä menee jo viisi milliä, jihuu. Nojoo, jos nyt viimeistään kymmenen kuukauden korvilla imetys olis loppunut niin olisin tyytyväinen. Jos on niin nopea tuholainen kaikissa touhuissaan niin miten voikin olla näin hidas omaksumaan jotain uutta! Onneks meillä on aikaa opetella!


Florian kokeilee myös tosi paljon istumista, mutta vielä ei suju ilman tukea. Lucas kyllä usein silmät pyöreinä huutaa "Beibi istuu! Kato, mama, kato, beibi osaa!", mutta yleensä silloinkin se on vain noussut vähän pystympään ja nojaa käsiinsä. Lucas oppi istumisen jalon taidon juhannuksena, joten Florillakin on vielä vähän aikaa! Käytiin maanantaina vihdoin meidän ihanalla lastenlääkärillä MKP-tutkimuksessa joka totesi kaiken olevan jälleen perfekt - mitatkin olivat komeat 8430 g ja 73 cm. Vaatekoko vaihtelee merkin ja käyttöiän mukaan, mutta yleisesti bodyt ja haalarit ovat 74-80-86, housut ja sortsit 62-68-74 - selkä on edelleen jalkoja pidempi.

Muuta uutta en sitten enää keksi ja vaikka keksisinkin niin en ehdi! Olen tämän viikonlopun yksinhuoltaja kun Stefan lähti työreissulle  Düsseldorfiin tai Dortmundiin - molemmat on niin kaukana että vaikka tietäisinkin kumpi olikaan kyseessä niin eipä se hädän hetkellä auttais. Yksi hätähän mulla tuli jo keskiviikkoiltana kun telkkari ei lähtenytkään enää päälle vaan hajos lopullisesti. Ihan kamalaa! Varsinkin kun meillä on pelkkä kallis prepaid-nettitikku niin ei oikein netistäkään viitsi mitään katsella. Toistan: ihan kamalaa! Tai no, muuten menee ihan hyvin mutta illat on melko mielenkiintoisia... Ei voi mitään, vielä pari päivää pitäis kestää! Bis dann!

torstai 4. kesäkuuta 2015

Helleterkut

Pahoittelen blogihiljaisuutta, mutta kesä on jälleen saapunut Tiroliin (moneskohan kerta tänä vuonna, joku kuudessadas?) tuoden mukanaan paitsi kammottavat helteet, myös aivan upeat ukkosmyrskyt! Jos iltaisin olisikin ollut aikaa istua tässä, on ollut niin hurja myrsky että enpäs olekaan laittanut Lucasta aikaisin nukkumaan vaan ollaan yhdessä ihasteltu salamoita ja sitä hillitöntä jyrinää.

En ole auringonottajaihminen, joten nyt kun pojat nukkuvat samaan aikaan en makaakaan pihalla, vaan ajattelin teille tulla vielä äkkiä kertomaan kuulumisia. Tai oikeastaan vain laittamaan kuvia, en uskalla kovin pitkään tarinoida koska jompikumpi tai kummatkin saattaa herätä hetkenä minä hyvänsä!


Vielä pari viikkoa sitten satoi viisi (!) päivää putkeen taukoamatta ja oli niin viileää ettei sateen loppumisenkaan jälkeen ulos voinut mennä ilman noin paksuja vaatteita! Uhmattiin kylmyyttä ja haettiin Florianin kanssa Lucas päiväkodista ja Puppanen uinui puolet matkasta, olipas rauhallista lenkkeillä kun ketään ei tarvinut kantaa tai viihdyttää eikä kukaan karjunut!




Sitten alkoi vähän lämmetä ...


... ja vähän enemmän ...


Illatkin on olleet hirvittävän lämpöisiä, mutta vielä pahempaa (vai parempaa?) oli luvassa!


En ole vielä ostanut pojille sellaista kunnon polskinta-allasta, mutta näköjään tämä ammekin riitti ensi hätään!




Sellaista tänne! Ja nyt heräsi ensimmäinen joten adios, jahka toinenkin herää niin meitä odottaa maauimala ja vähän isommat uimamahdollisuudet! Ihanaa kesän alkua kaikille jotka siitä tykkää, vähemmän kesäihmisille: ei se onneks kauaa kestä, pian on taas talvi! :)