torstai 30. huhtikuuta 2015

Oma koti turhan kallis

Kuten mainitsinkin, meillä on tällähetkellä menossa jälleen uusi projekti, nimittäin tämän talon myynti ja uuden kodin etsintä josta toivottiin lisäinfoa. Ainakin vakkarilukijat tietää millainen elämänkatsomus mulla on - happiness is not a destination, it's a way of life. Ja jotta voi kokeilla olisiko mahdollista olla nykyhetkeä onnellisempi, täytyy välillä tehdä vähän isompiakin päätöksiä - oli se sitten ulkomaille muutto tai talon myyminen.

Meidän remonttihan sai monia monituisia yllättäviä käänteitä kuten vanhaa remontoidessa yleensä käy. Olimme varautuneet myös siihen, mutta emme niin suuresti mitä nyt satuttiin vaatimaan (esimerkiksi se koko alakerran lattian auki kaivaminen, katon uusiminen, seiniin rautapalkkien asennusta ja mitähän muuta). Kaikkia näitä kamaluuksia varten jouduttiin ottamaan iso lisälaina - ei siis mikään parin tonnin vaan lähes neljäsosa alkuperäisen päälle. Mietittiin tosin jo silloin että entä jos vain jätetään jotain tekemättä, mutta ajateltiin että tehdään nyt huolella ja jos tulee finanssiongelmaa niin on helpompi sitten myydä kun kaikki on perfekt!


Jokunenhan ajatteli että no, oma vikansa kun aloivat hulluttelemaan. Mutta kuka nyt haluaisi asua kodissa jossa ei viihdy? Tuskin kovin moni. Me emme hullutelleet, raha ei palanut timanttihanoihin tai kullattuihin ovenkahvoihin, vaan esimerkiksi energiaystävällisiin lämmitysmenetelmiin, jotka taas ovat sellaisia jotka hyödyttävät myös uutta ostajaa. Jo viime viikolla lämmitys sammutti itse itsensä pariksi päiväksi ja vesi lämpeni pelkän auringon voimalla - eli täysin ilmaiseksi!

Jotta keittiöstä saimme sellaisen kuten toivoimme sekä yhteydessä olohuoneeseen, piti uuteen tilaan laittaa kokonaan uudet putket. Ja koska kaikki putket ja johdot olivat jo 35 vuotta vanhoja, miksei sitten samalla vaivalla uusittu jokaikistä kun se olisi muutenkin kohta ollut edessä. En tiedä miten Suomessa, mutta täällä ainakin uusi, energiamyönteinen talo, sellainen josta tietää ettei sitä vuosikymmeniin tarvitse muuta kuin pintaremontoida, myy huomattavasti paremmin kuin vanha, öljylämmitteinen torppa jonka lämmitykseen saa vuodessa kulumaan kolminollaisen summan.


Lainan kuukausierä kohosi siis melko suureksi. Sekin vielä menisi, mutta lähes millekään ylimääräiselle ei sitten olisikaan tilaa. Kuten kaikki myös tietävät, mä en todellakaan ole mikään suuri rahankuluttaja joka shoppailee kaikki päivät (tai edes kerran kuukaudessa...), mutta joskus sitä haluaa kuitenkin ostaa muutakin kuin ruokaa tai jotain isoa - esimerkiksi lentolippujen tilaaminen äkkiaikataululla ei olisi mahdollista.

Miksi siis kuluttaa lasten lapsuusvuodet puolivalmiissa kodissa suurta lainaa maksellen kaikesta kivasta tinkien kun voi myydä koko talon, maksaa sekä oman että anopin lainat pois, ostaa sille asunnon ja saada vielä varsin mukavan starttisumman uutta, valmista, ihanampaa kotia varten. Niinpä, miksi, mutta silti joku niin sijainnin tai talon vuoksi tekee.


Meille tämä itse talo ei ole tärkeä eikä sijaintikaan juuri meille ole häävi. Nyt kun tätä myy niin sijainti on tietysti paras kaikista koska esimerkiksi dorkat saksalaiset dorkine rahoinensa ovat niin hulluina tähän alueeseen. Suomalaisten on ehkä vaikea käsittää miksi joku maksaa aivan tavallisesta talosta niin friikkejä summia ja onkin aivan eri asia tehdä talokauppoja täällä kuin Suomessa samanlaisella landella, täällä kun jo pelkän tontin hinta on 500-1500 euroa neliöltä.

Mutta että siinä muutama syy jonka ansiosta meitäkin kenties ymmärretään paremmin! Moni kun tuntuu ajattelevan että ihan kamalaa, miksi, mutta me ollaan vain ja ainoastaan innoissamme - ihana päästä sittenkin pois täältä, hihi! Saa nähdä minne me päädytään, ehdottomasti lähemmäs sivistystä ainakin. Jonkin aikaa pääajatuksena oli että muutetaan Innsbruckin lähelle ja siellä käytiin katsomassakin yhtä aivan täydellistä kotosta, mutta sitten Stefan ylenikin yllättäen töissä niin että me taidetaankin pysytellä vähän lähempänä.


Seuraavan kerran asumisista kirjoitellessa voin sitten kertoa millainen asunto meillä on haaveissa - jos on jotain kyseiseen aiheeseen liittyvää mielessä niin hep! Muista aiheista on tulossa mahdollisimman pian juttuja - kun vain joskus ehtisi, tätäkin kirjoitin varmaan viikon kun aina joku heräsi tai tuli kotiin. ;) Ja kohta herää taas Florian eli adioos!


Ps. Ehkä ainoa tänne jäävä asia jota täältä sitten jään kaipaamaan on meidän vastapäiset, ihanat naapurit. Talvella heidän isi rakensi pihalle suuren iglun, jolle Lucas aina nukkumaan mennessä halusi antaa ikkunasta pusun. Kerroin tämän heille ja iglun alkaessa murentua teki naapuri siitä Minionin jotta Lucaksella olisi vielä kivempi hyvänyöntoivotuskamu! How cute is that! :*

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Florian 6 kuukautta

  • Jokunen puolivuotias osaa jo kääntyä selältä vatsalleen. V
  • Vauva tukee ylävartaloaan vankasti käsivarsiensa varassa ollessaan päinmakuulla. V
  • Käsien koordinointi kehittyy, lapsi oppii taputtamaan. X
  • Lapsi oppii siirtämään esineitä kädestä toiseen ja pitämään kiinni yhdestä esineestä samalla, kun hän kurottuu ottamaan toista. V
  • Lapsi tekee kaikkensa päästäkseen liikkeelle joko pyörimällä, ryömimällä ja itseään vetämällä. V
  • Vauva on kosketusherkkä. Hän erottaa toisistaan märän ja kuivan sekä kylmän ja lämpimän. V
  • Tykkää leikkiä vedellä. V
  • Vauvan muisti kehittyy ja yltää nyt noin kahden viikon päähän. ?
  • Kiinnostus leluihin kasvaa ja vauva tutkii niitä entistä perusteellisemmin. V
  • Tavaroiden heitteleminen lattialle on todella mukavaa, koska sillä on monia seurauksia. V
  • Äänet ja äänteet kiinnostavat, mikä on tärkeä osa kielellistä kehitystä. V
     

Florianin syliriippuvuus alkoi pikkuhiljaa hellittää neljän kuukauden jälkeen ja pari viikkoa sitten uskalsin jo tännekin juhlia ettei sitä tarvitse kantaa enää ihan koko päivää. Iloisena voin todeta että tilanne menee kokoajan vain parempaan suuntaan! Nykyään se saattaa makoilla lattialla yli puolikin tuntia leluillansa leikkien ja hyväntuulisena höpötellen samalla kun esimerkiksi kokkailen. Ennen se viihtyi pöydällä, mutta nyt se on jo niin nopea liikkeissään etten uskalla pitää sitä niin korkealla.


Liikkeet on tosiaan nopeat (ja näyttävät...) ja kokoajan myös hallitummat! Ennen mahalta selälleen kääntyessään se kopsautti aina ensimmäisenä painavan päänsä lattiaan, nykyään sitä tapahtuu ainoastaan silloin jos Lucas antaa pikkuveljelle vähän kääntövauhtia... Florian pääsee nykyään myös ryömien eteenpäin mutta onneks ei vielä muuta kuin sohvalla, lattia ja alta luistava matto on vähän liian liukkaita. Lattialla se pyörii rinkiä masullaan ja selällään, työntelee itseään päkiöillä ympäriinsä ja nousee konttausasentoon, mutta ilmeisen kovasta halusta huolimatta eteenpäin ei vielä päästä!

Florianin kiinteiden aloitus tapahtui vähän vaille viisikuisena, jolloin se maistelu oli sen mielestä ihan kamalaa. Aloiteltiin siispä ihan hissukseen ja melkein kuukauden päivät siihen menikin että se pikkuhiljaa suopui ajatukselle, mutta nyt syöminen onkin ihan parasta ikinä (ylläolevassa herra hieman himoitsee bataattia)! Hedelmäsoseet oli alkuun kaikista pahimmat, mutta nyt nekin maistuu. Syödään jo viidesti päivässä ja parit maidot yöllä/aamuyöllä/aamulla (vähän vaihtelee milloin...) päälle ja välisnackseina se napostelee ihan itse omin kätösin esimerkiks kurkkua!


Nukkuminen on parantunut ihan koko talossa hurjasti ja Florian nukkuu nykyään melkein joka päivä yhdet tai kahdet puolen tunnin tirsat sekä usein yhdet pidemmät iltapäiväunoset. Tämä riippuu kovasti myös siitä, onko Lucas kotona/hereillä, koska isoveli on hieman äänekäs (varsinkin innostuessaan) ja pikkuveli taas melkoisen herkkäkuuloinen... Tirsojen ajaks me mennään melkein aina ulos Lucaksen kanssa jotta Florian saa nukuttua (= jolloin se on myös hyvällä tuulella), mutta ei se silti koskaan yli puolta tuntia nuku.


Pupan selkä on edelleen yhtä pitkä, koska jotkut bodyt ovat tällähetkellä jo kokoa 80! Toki ne on Lucaksen vanhoja eli pesussa pienentyneitä, mutta ihan uudetkin bodyt on oltava kokoa 74 kun taas housuista menee jopa 62 ongelmitta. Lähes ongelmitta sujuu nykyään myös vaunuilu (ainakin yleensä) mutta ei edelleenkään kovin kauaa kerralla, muuten loppumatkasta joutuu kantohommiin. Koska kaikki muutkin Florin ongelmat on helpottaneet, uskon että tämäkin on vielä joskus muisto vain! Se on nykyään aina niin iloinen ja aurinkoinen etten edes osaa valittaa enää mistään, koska ah, se nyt vaan on niiin ihana puolivuotias ♥ ♥ ♥ ! Vähintään yhtä ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Viisi puolikasta

Meidän hurmaava esikoisemme, yhtä ihanalta isopapaltaan toisen nimensä perinyt Lucas Olavi, täytti toissapäivänä viisi kertaa niin paljon kuin samana päivänä puolivuotispäiväänsä juhlistanut pikkuveljensä. Kaksi ja puoli vuotta! Iiks ja kääks, nyt on ikioman postauksen paikka! Kuvat on valitettavasti vähän mitä on, koska Lucas ei oikein valokuvauksesta pidä - tai paremminkin: hän ei EHDI.


Millainen Lucas sitten onkaan? Päikkytäti juuri mainitsi sen olevan niin iloinen että on ihanaa miten joku onkin aina niin hyvällä tuulella. Ja se on kyllä täysin totta - Lucas on tosi elämäniloinen pieni poika! Ellei uhmakohtaus ole päällä (joita se ei päiväkodissa tietenkään saa) tai mami kiellä tekemästä jotain kivaa (esimerkiks ottaa kynät pois herran keksiessä seinän olevan hyvä piirustusalusta), on se aikalailla aina ihan huisin hyväntuulinen. Se on myös hurjan itsenäinen ja omatoiminen ja vaikka se "ITE, ITE" meinaa joskus hieman ärsyttää (esimerkiks jos se "IHAN ITE!" on piirtänyt koko ruhonsa tussilla täyteen viivoja), on se toisinaan myös oikea pelastus! Allaolevassa kuvassa hän on ihan itse hakenut housut kaapista ja pukenut ne, voitte kuvitella millainen sota täällä oli että ulos lähtiessä sain nämä "housut" herralta riisuttua.


Uhmaikä on ehkä juuri nyt syvimmissä syövereissään - ainakin toivon ettei tästä enää kovin paljoa alemmas porauduta! Se alkoi melko voimakkaana jo pitkän aikaa sitten, mutta silloin olisin kaivannut juuri sitä ärsyttävää "odota vaan, pahempaa on luvassa"-lausahdusta, koska hyvin paljon pahempaa todella oli luvassa! Onneks siihen on tottunut jo niin että osaa säilyttää hermonsa täydellisesti niissä aivan järkyttävissäkin tilanteissa, silloin kun mielessä tekee mieli nakata kakara ojaan ja juosta pois niin kovaa kuin jaloista lähtee - silloinkin sitä vain laskee kymmeneen ja selittää sen 597. kerran lapsiparalle miksei ole okei kävellä autotiellä ja miksi siihen kiellon jälkeen ei saa jäädä myöskään makaamaan.


Vaikka uhmakohtauksia saadaan edelleen useita päivissä ties ja mistä toinen toistaan hulvattomimmista syistä, mahtuu meidän päiviin myös paljon niitä Lucaksen iloiseks tekeviä asioita. Kaksi sen ehdotonta lempparia on piirtäminen ja lukeminen, samoin askartelu, maalaaminen ja muutenkin kaikki käsillä tehtävä on hauskaa ja niissä se viihtyy pidempäänkin keskittyneenä. Vesi on aina ollut sen mielestä ihanaa - paitsi suihku ja tukanpesu, ne on niitä maailman kamalimpia asioita. Kylvyssä ja uimassa se kuitenkin viihtyis vaikka kuinka pitkään!

Lucas on automies henkeen ja vereen, samoin eläimet on hyvin lähellä sen sydäntä. Niistä se tunnistaakin vaikka kuinka monta - just tossa satuin pistämään merkille eläinkirjaa lukiessamme että yhteensä 18 eläimestä se osasi nimetä kolmetoista, niistä kolme saksaksi (ja lehmä on edelleen "muu"). Se, kumpaa kieltä Lucas käyttää, riippuu jo ihan täysin siitä kenen kanssa se puhuu. Se muistaa että mamin kanssa ja skypessä jutellessa puhutaan suomea, isin, sen sukulaisten sekä muiden lasten kanssa saksaa. Toki se sekoittaa edelleen kieliä tosi paljon yhteen ja joukossa on muutama niitä keksittyjäkin sanoja, mutta pääasiassa se on kyllä tosi taidokas kaksi- ja puolivuotias joka vaihtaa kieltä lennossa hyvinkin nopeasti tarpeen niin vaatiessa.


Kielellisestä kehityksestä voin joskus kirjoitella ihan erikseen koska kuten olen monesti sanonut, kaksikielisyys on musta valtavan kiinnostava aihe ja haluan myös vertailla myöhemmin miten veljesten kehitys toisistaan eroaakaan. Oon varma että Lucas ihan kohta herää joten ennenkuin niin tapahtuu niin lopetan tähän että ehdin julkaistakin tämän! Meillä on ollut tässä edelleen vähän hässäkkää, varsinkin kun mun äitini oli täällä just melkein viikon. Tänään illalla Stefanilla alkaa viikon loma ennen enedeshaluatietääkuinkapitkää työputkea joten koitan ehtiä silloin kirjoittelemaan teille nuita rästijuttuja, Florianin puolivuotistarinat seuraa pian perässä! Heibba!