perjantai 25. maaliskuuta 2016

Jopa on laiska, kepeämpi päivä

Kevät on hiipinyt meille salakavalasti ja aurinko on ehtinyt lämmittää jo suurimman osan niistä järkyttävistä lumimassoista mitä talvella kerääntyi. Viikko sitten käytiin ensimmäistä kertaa jopa purolla! Vesi oli aivan jäätävää, mutta pojat nauttivat suunnattomasti läiskyttelystä ja varsinkin hanskattomuudesta - paljon helpompi keräillä kiviä kuin paksut talvirukkaset käsissä!

En onneksi ottanut kameraa mukaan, sillä Florian oli puroilusta aivan sekaisin ja siitä piti pitää kokoajan kiinni ettei se juoksisi syvimpiin kohtiin uimaan. Viime kesänä se ei vielä tajunnut purojen hienoutta, joten ymmärrettävästi se oli nyt ihan superinnoissaan! Koska Suomessa ei ehkä ihan vielä olla samoissa vaiheissa vuodenaikojen kanssa, ajattelin että laitan teille jotain kivaa - kesäkuvia viime vuosilta. Tiedän että lukijoiden joukossa on muutama hillitön kesäfani, joten tämä toivottavasti vähän helpottaa odotusta - kyllä se sieltä taas pian tulee! Suurin osa kuvista on jo nähtyjä mutta Olavi-pappaa jälleen siteeratakseni: haetanneeko tuo mittään !






 
 
















Ja heii - pääsin pääsykokeiden ensimmäisestä osasta eteenpäin! Kutsu seuraavaan osioon tuli tällä viikolla ja kuukauden päästä on taas tosi kyseessä, täytyy varmaan metsästää taas joku tauti jostain niin ei jännitä yhtään, ilmeisen toimiva tyyli! Ei vaan, olin mä tosi paljon toki harjoitellut eikä mikään tehtävä näyttänyt kummalliselta mutta kun hakijoita oli lähes 300 niin jotenkin ei liikoja uskaltanut toivoa. Hyvää pääsiäistä kaikille, juttutoiveita saa edelleen kertoa! :)

perjantai 11. maaliskuuta 2016

And isn't it ironic ...

Alustukseksi: mulla on ollut oksennustauti viimeksi joskus 14-15-vuotiaana. Meidän perheessä on ollut oksennustauti kerran, jolloin silloinkin ainoastaan Stefan kärsi siitä. Mulla oli viime lauantaina pääsykokeiden ensimmäinen osa - ja mitä tapahtuu! Stefan tuo torstaina töistä mukanaan kiukkuisen, jo puoli työpaikkaa kaataneen oksennustaudin joka tarttuu myös muhun! Aivan käsittämätöntä mikä tuuri.


Heräsin siis perjantaina puolenyön jälkeen pahaan oloon ja siitähän se riemu repesi. Sain lopulta nukuttua muutamia minimaalisia pätkiä kunnes aamulla oli lähdettävä kohti Innsbruckia. Toisaalta oli siinä myös jotain hyvää - koska olin niin kuolemanväsynyt ei mua jännittänyt tippaakaan! Koe oli myös siinä mielessä kiva että sain huomata että olin todellakin harjoitellut tarpeeksi, ainoa vain että aikaa tehtäviin oli äärimmäisen vähän (eikä se johtunut pelkästään mun väsymyksestä, muutkin sanoivat että oli hyvin hankala). En kuitenkaan kovin suuria toivo, reilun viikon päästä tulee tieto jatkosta.


Tauti saavutti lauantaina myös Lucaksen jonka paras ystävä olikin ämpäri koko päivän. Jos jotain hyvää täytyy sanoa niin ainakin se että oksennustauti on nopiasti lusittu eikä se jää lenssun tavoin päiväkausiksi häiriköimään. Floriankin oksensi kahdesti, mutta se oli aivan yhtä villi pöllöpää kuin normaalistikin ja riehui miten sattuu joten en tiedä lasketaanko sen sairastaneen sitä...


Nyt on ollut jokseenkin tyhjä olo lasten nukkuessa koska viimeiset miljoona kuukautta se aika on aina mennyt joko autokoulun teoriakokeeseen tai tuohon pääsykokeeseen reenatessa. Ja nyt ne on yhtäkkiä molemmat ohi! Päiväuniaika on mennyt nyt useimmiten niinkin jännittävästi että olen laittanut musiikit korville ja joko kokannut tai siivonnut... On niin ihanaa kun ei tarvitse siivota kiireisesti lasten kanssa että voi sitten hyötykäyttää niiden uniajan vaan voi ihan rauhassa touhuta!


Lucaksesta ei saa nykyään enää muutakuin tällaisia kuvia: se sanoo "Ota musta kuva" ja on muka ei huomaavinaan ja sitten katsoo tollain ... parempi toki kuin se että juoksisi karkuun!

Jos jotain muuta hauskaa: mun "kodinhoidontuki" (vai onkohan Kbg jotenkin siihen verrattavissa) loppuu kesäkuussa MUTTA - Stefan jää vielä neljäksi kuukaudeksi lasten kanssa kotiin! Mulla on tuesta variaatio 20+4 joka tarkoittaa sitä että yksi vanhempi saa käyttää maksimissaan 20 kuukautta ja JOS toinen vanhempi haluaa niin hän voi käyttää lopun 1-4 kuukautta, jos ei, se vain menee hukkaan. Nyt kun ollaan kesällä muutenkin muuttamassa ja Stefan etsimässä uutta työpaikkaa niin mikäs sillä siinä onkaan etsiessä! Saa totutella lapset rauhassa uuteen päiväkotiin ja muutenkin viettää paljon aikaa Papin kanssa, ihanaa.

Nyt heräsi ensimmäinen joten en jää odottelemaan että toinenkin herää vaan sanon että heippa, olkaahan joskus skypessä ♥ ! Jos jollakin on joku ehdoton toive mistä haluaisi kirjoitettavan niin kertokaa, nyt mulla on taas hetkeksi aikaa :) !