sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Adjö sommar!

Kun kesä lähestyy loppuaan, valtaa mut aina melankolia. Vaikka rakastan talvea, on siirtymä syksyyn aina yhtä karu. Tuntuu myös että itken joka vuosi samaa asiaa! Ei mun ankeus kauaa kestä, oikeastaan olen nyt näin muutaman viikon kylmyyden jälkeen jo ihan sinut asian kanssa. Varsinkin kun vuoret alkaa olla yhä useammin valkoisina, voi miten ne onkaan kauniit!

Lapsilla jatkui päiväkodit kolme viikkoa sitten, mulla alkaa koulu ensi viikolla. Mielenkiintoisten luentojen lisäksi mulla on myös kaksi pelottavaa tutkimusmenetelmäseminaaria, toivon ettei jouduta ihan kamalasti käyttämään mitään hankalia tietokoneohjelmia... Ja ensi viikolla lapsilla on myös synttärit - ja saadaan Suomen mummo ja poikien yksi Suomiserkku kylään!

Nyt kuitenkin ajattelin vielä kerran palata ihanaan kesään, kuten taidan joka syksy täällä blogin puolella tehdä. Täältä palaa - meidän kesä 2017 ♥ !



Vietettiin taas paaaaljon aikaa meidän ehkä-lempparileikkikentällä Alpenzoon Judenbühelillä - pääosin ihan omalla porukalla ilman ketään muita!





Välipalahedelmiä parvekkeella.


Lucaksen päiväkodin ihanilla kesäjuhlilla, kuvassa myös yksi Lucaksen parhaista kavereista.



LUNTAAA ♥ !



Yhdellä meidän vaki-iltaleikkikentistä oli usein sama perhe, jolla oli kerran niin paljon jätskiä mukana että tarjosivat meidänkin lapsille!



Florianin ollessa vielä viikon päiväkodissa, vietettiin me Lucaksen kanssa yksi aamupäivä kaupungilla silmälääkärillä ja shoppaillen!



Meidän ihanat Suomivieraat ♥ ! Käytiin lapsi- ja tyttöporukalla myös väärinpäintalossa!



Eräänä aamupäivänä heitettiin puolivahingossa 10 kilometrin lenkki, vitsi lapset oli reippaita! Nähtiin myös Christophorus-hätähelikopteri, how cool!




Baggersee-järvellä tuli vietettyä myös melko monta iltapäivää, tämä kesä kun oli koko säähistorian kolmanneksi kuumin! Siitä hyvästä trooppisia öitä, eli jolloin lämpötila ei laske alle 20 asteen, oli myös harmillisesti normaalia enemmän... Mutta onneksi myös upeita myrskyjä, kotona niitä on kiva katsella ja kuunnella!


Myös Tivoli-maauimalasta muodostui meidän yksi lempipaikoista, varsinkin koska sinne me päästään pyörilläkin. Ja kun varjolämpötila on yli +35°C, sitä pulahtelee mielellään viileämpäänkin veteen!


 Suomiloma oli jälleen ihana ja saatiin yllättäen nauttia sielläkin upeista keleistä! Loppukesän/alkusyksyn aurinko ei tosin kovin paljoa lämmittänyt, mutta ainakin muistin taas arvostaa kotona sitä lämpöä.


Kotiinpaluun jälkeen seuraavalla viikolla oli mun synttärit ja oltiin vielä silloinkin uimassa. Viikonloppuna tulikin sitten ensilumi! Toki vain ylös vuorille, mutta silti, Tirolin sään vaihtelevuus on kyllä ihan huikea.



Viimeisenä lomapäivänä käveltiin vielä Arzler Almille eikä tälläkertaa tarvittu kuin 45 minuuttia, Floriankin menee jo niin kovaa! Eikä kukaan valittanut väsymystä tai mitään muutakaan, ihanaa. Tuo metsän läpi kulkeva reitti on siitäkin niin kiva että siellä ei juuri ihmisiä näy. Ensi vuonna voidaan harkita jo muillekin Almeille kävelyä!




Eläimet (vuohet, puput, kanat sekä ponit, lehmät hieman ylempänä) olivat onneksi vielä paikalla, seuraavalla viikolla nekin lähtivät laaksoon talven viettoon.




Kiitos kesä, olit ihana, nähdään taas ensi vuonna ♥ !

perjantai 1. syyskuuta 2017

Elokuun Suomiloma


Long time no see! Kevät ja kesä oli aikamoista haipakkaa koulun kanssa ja kun vihdoin viimeisen työni palautin ja suullisen tentin tein heinäkuun puolessavälissä, tulikin heti kasa ihania Suomisukulaisia meidän riemuksemme. Sitten oltiin pari viikkoa kotona ja lähdettiinkin Suomeen josta viime viikolla kotiuduttiin. Finskit haluais varmasti nähdä kuvia tutuista tyypeistä joten täältä tulee!



Meillä oli oikein kiva, rauhallinen loma Suomessa. Vietettiin paljon aikaa sukulaisten kanssa, juhlittiin papan pyöreitä ja nähtiin kavereita ja lapsia kunnolla ajan kanssa. Syötiin tuhat kiloa riisipiirakoita ja shoppailtiin kaikkia kivoja Suomijuttuja. Tai no, mitä sattui löytymään kirpparilta (kirjoja) tai missä sattui olemaan Muumeja... Florian juuri tänä aamuna taas kertoi kuinka "Mä iloinen, sä Muumiyöpaita kaufen", eli ostaa.



Kaikki Suomiserkut samassa kuvassa!

Matkat meni hyvin, junalla oli niin helppo ja nopea kulkea. Eikä Lucas voinut yhtään pahoin! Lentokoneessakin meni aika melko nopeasti ilman suuria kärsimyksiä ja mun isin Volvo kulki Helsingistä Jämsään oikein joutuisaan. Paluumatkakin meni tosi hyvin ottaen huomioon sen kuinka pieniä lapset ovat ja että tehtiin matkaa yli 10 tuntia ollen kotona vasta puoli kymmenen maissa illalla. Toki osansa on sillä etten ikinä ota mitään aamu- tai iltalentoja, mutta silti, oli ne vain reippaita ♥ !



Isomummolla kesäjuhlilla ♥

Kotiin oli ihana palata, varsinkin kun täällä tuoksui ihan uudelta! Sitä odotti sellaista tunkkaista hajua, mutta sen sijaan tuoksu oli sama kuin reilu vuosi sitten kun tätä asuntoa käytiin katsomassa sen juuri valmistuttua. Oli ihana tehdä kaikkia kotijuttuja ja heti seuraavana päivänä mennä palloilemaan paikkoihin joita oli niin ikävöinyt. Ja mennä uimaan kun en mä Suomessa kyennyt, oli se 20 astetta kuitenkin niin viileä kun tottunut siihen vähintään kolmeenkymmeneen.


Päästiin myös ensimmäistä kertaa Luna-serkun synttäreille joissa koitti myös poikien ehkä koko loman kohokohta - kaikki Lunan isin miesryönät, esimerkiksi lava-auto... Florian pelkää jostain syystä tosi paljon koiria ja kissoja, mutta loppulomasta se uskalsi vihdoin jopa vähän leikkiä Misti-kissan kanssa.




Oli kivaa, kiitos kaikille ketkä meitä kestitsi tai jotenkin avusti ♥ ! Kelitkin oli ihan mielettömät. Ehkä ensi kesänä nähdään taas, ellei repäistä ja lähdetäkin jonnekin ihan muualle (kuten tänäkin kesänä niin kovasti suunniteltiin mutta lopulta kuitenkin päädyttiin vain Suomeen...), olisi kiva päästä näkemään pitkästä aikaa muutakin. Tervetuloa meille, heippa!



sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuinka selviää autoton perhe

Siinä missä muut lapsiperheet ostaa kakkosautoja ja vaihtaa niitä isompiin, myytiin me meidän ainoa automme pois. Miten se on mahdollista - eihän lasten kanssa voi elää ilman autoa, tai ylipäätänsä: eihän ilman autoa voi elää ! Voihan, vieläpä paremmin kuin auton kanssa. Me ei myyty autoa syystä että tarvitaan rahaa, vaan koska auto söi mielettömästi täysin turhaa rahaa.

Kuten kaikki mun tutut tietää, vihaan autolla ajoa. Ainoa paikka missä on ihan jees ajaa autolla on autobaana: ei risteyksiä, ei vastaantulijoita, ei ahdistavia "ajat liian hiljaa"-perässä roikkuvia kanssa-autoilijoita, ei edes mutkia. Keskustassa ajaminen on kamalinta mitä tiedän, no paitsi autokoulun autolla sekin vielä jotenkin meni: se oli diesel, eli ei sammunut kertaakaan liikennevaloista lähtiessäni. Landella ei tosin ole sen kivempi: kapeita teitä ja isoja traktoreita.


 Miten me sitten selvitään kaikista pakollisista touhuista ilman autoa? Autohan tosiaan ehti seisoa tallissa melko pitkään ennen kuin se meni kaupaksi, mutta ei me sillä kyllä ajettu. Ainoa, mihin sitä säännöllisesti käytettiin, oli Stefanin kerta viikkoon-työmatkat jotka se nyt menee työkaverinsa kyydissä ja takaisin tulee työpaikan ilmaistaksilla. Paristi käytiin Oman (lasten mummo) ja Uroman (isomummo) luona.


Lapsia ei ole ikinä viety päiväkoteihin autolla - miksi olisikin, Lucaksen on 900 metrin ja Florianin 650 metrin päässä. Nykyään lapset ajaa ne aina innosta soikeana pyörillänsä. Entäs mun koulu? Mulla on tällähetkellä tunteja neljässä eri paikassa, joista lähin on 400 metrin ja kauimmainen 1,7 kilometrin päässä. Stefanin tämänhetkinen koulu on 1,4 kilometrin päässä, yliopiston aloittaessaan matka pienenee 900 metriin. Aika pahoja.


Entäs kaupassa käynti? Me ollaan jo kuukausia tilattu ihan kaikki ruokakaupasta suoraan kotiin - jossa ruokalistojen avulla säästetään myös ihan älyttömästi. Jos jotain unohtuu tai loppuu, on sekä Lucaksen että Florianin päiväkotimatkojen ja mun koulumatkojen varrella kaupat. Jos viikonloppuna sattuukin tarvitsemaan jotain niin sotken fillarilla lähikauppaan alle minuutissa! Samalla kun vien lasi- ja metalliroskat, joiden lähin keräyspiste on noin 100 metrin päässä, toinen Lucaksen päiväkotimatkan varrella.


Botaanisen puutarhan pääsiäistapahtumassa munia etsimässä!

Ennen ajattelin etten uskalla täällä ajaa pyörällä kuin tiettyjä teitä joissa on erillinen pyörätie (jos ei ole siis pyörätietä niin pitää ajaa autotiellä koska pyörä on "ajoneuvo"), mutta innostuin siitä niin että ajelen nykyään joka paikkaan pyörällä, se on ihanaa! Varsinkin ratikan reittejä on kiva ajaa koska ne on niin hitaita eikä varmasti vois ajautua raiteiltaan mun päälle!

Lääkäri? Valitsin mun Hausarztin, omalääkärin, paitsi hyvien arvostelujen myös sen perusteella että pääsen tosihädän yllättäessä (jalka poikki tms.) myös bussilla kotiovelta suoraan sen ovelle. Sitä en tosin ole kuin kerran tarvinut (keuhkoputkentulehduksessa kun en pystynyt kunnolla hengittämään), muuten 800 metriä menisi vähän kipeänä helposti kävellenkin. Lastenlääkäri on vähän kauempana. Ensiapuun/lastenklinikalle on 900 metriä, sitä ei onneksi olla tarvittu kuin vasta kerran kun Florianille iski korvatulehdus perjantai-iltana enkä saanut ketään lääkäriä kiinni.


Öömm, mitähän vielä? Harrastukset? Nordkette-vuorelle kulkevan junan ala-asemalle on 900 metriä (käytetään sitä yleensä vähintään kerran viikossa, meillä on Tirolin vapaa-ajanliput joilla se on ilmainen). Innsbruckin uimahallit ovat sillä myös ilmaisia joista lähin (ja tosi kiva) löytyy 600 metrin päästä. Leikkipuistoja on pelkästään yhden kilometrin säteellä kahdeksan. Innpromenade, jolla on erikseen kävely- ja pyörätiet, lähtee talon takaa ja jatkuu kilometrikaupalla molempiin suuntiin. Nykyään kun lapset pyöräilee aina on se ihan huippu, ei tarvitse pelätä autoja.


Tarvitaankohan me muuta? Jos shoppailisi niin 1,5 kilometrin säteellä olisi neljä ostoskeskusta (siskokullalle tiedoksi :*). Me ei kyllä ikinä shoppailla... Tilataan melkein kaikki Amazonista koska ilmaiset toimituskulut, jopa esimerkiksi Lucaksen pyöräkin tuli sieltä, suoraan kotiovelle. No hei lentokentälle on 3 kilometriä! Jonne tosin pääsee tarvittaessa helposti suoralla bussilla lähipysäkiltä. Siellä on uusi, kiva näköalaterassi josta voi katsella lentokoneita (harmi vain että noin pienellä kentällä ne ei kovin tiheään laske tai nouse...).


"Ilman autoa ei voi elää" ei siis todellakaan päde meihin (kuten ei kovin moneen muuhunkaan kaupunkilaiseen, mutta kummasti se auto "on oltava"). Me säästetään nyt kuukaudessa 300 euroa ilman että ollaan luovuttu yhtään mistään - paitsi siitä että auto seisoo autotallissa. Ja niistä reissuista mummoloihin, mutta onneksi Oma käy meillä tosi usein. Tarvittaessa voitaisiin kyllä vuokrata aika monta kertaa auto tuolla 300 eurolla mutta vielä ei ole tarvinut. Esimerkiksi lentokentällä on Sixtin piste josta Sixt-kortilla homma onnistuu nopeasti ja helposti (hintaan esim. Opel Astra 65€/päivä, viikko 35€/päivä). Eiköhän me vielä joskus auto osteta, mutta tällähetkellä se olisi täysin turha.


Tallusteltiin eräänä iltapäivänä kiertämään Bergisel-mäkihyppytorni!

Kenties tämä selvitti vähän sitä, miksi me ei autoa tahdottu pitää! Edes talvi ja jopa 18 asteen pakkasaamut tai viikon putkeen räntää vihmova märkä huhtikuu ei pistänyt ikävöimään autoa. Jos unohdin jotain elintärkeää mihin autoa tarvitsisi tai jäi jotain epäselväksi niin kysykää!