lauantai 7. heinäkuuta 2018

On holiday!

Kesäloma alkoi! Mulla oli tiistaina viimeinen tentti ja lapset hyvästelivät eilen päiväkodit. Florian viimeistä kertaa - syksyllä se vaihtaakin Lucaksen päiväkotiin. Täällä tosiaan päiväkodit on alkaen 3-vuotiaasta ja aloitus on mieluiten aina päiväkotivuoden alussa syyskuussa jolloin lapsen tulisi olla kolme. Lucaksen päiväkodin johtaja sanoi mulle kyllä että Florian voisi aloittaa jo silloin (aloituksen ja syntymäpäivien välissähän oli vain kuukausi), mutta hylkäsin ehdotuksen samantien: pieni Krippe oli silloiselle pienelle Florianille paljon parempi paikka.


Mutta nyt se on todellakin jo niin iso poika että on jo aikakin vaihtaa, sillä Krippessä on lapsia 1,5-vuotiaasta alkaen - kuten Florian aina sanoi: "vauvoja". Näiltä vauvoilta ei paljoa mitään opi, onneksi sillä oli siellä isompiakin aina seurana. Kaksi vuotta meni aivan käsittämättömän nopeasti ja voi miten me hoitotätien kanssa eilen itkettiin! Mulla nousee nytkin kyyneleet silmiin kun mietin että ei enää ikinä mennä sinne, katsota ruokalistaa, napata kuukausikirjeitä tai kuulla mitä hauskuuksia Florian on tehnyt. Ennen oli niin kiva lähteä lomille, tietäen, että loman jälkeen päästään taas takaisin. Onneksi meillä on ensi viikolla vielä kesäjuhlat ja onneksi Innsbruck on niin pieni että törmätään usein kaupungilla tai leikkipuistoissa!


Ja onneksi Lucaksen päiväkoti on myös niin kiva että hyvillä mielillä vaihdetaan, siellä odottaa myös jo paljon Florianillekin tuttuja kavereita. Toki meidän elämäkin helpottuu aikalailla kun ei tarvitse enää ravata kahden, eri suunnissa olevan päiväkodin väliä ja säästöäkin tulee yli 300 euroa kuukaudessa. Pitäisi vain yrittää ajatella näitä kaikkia käytännön asioita, mutta on vielä tunteet liian pinnassa! Florian sai aivan ihanan, yli 60 sivun kirjasen täynnä valokuvia ja tarinoita kahden vuoden ajalta, voi miten ollaankin nyt jo ehditty sitä lukea.



Mutta ennenkuin päiväkoti syyskuussa alkaa, on edessä parin kuukauden kesäloma! Meillä on jo paljon kaikkia kivoja suunnitelmia, mutta vähän lapset haaveilee myös Suomen lomasta. Me oltiin ihan lähdössä jonnekin muualle "oikealle" lomalle, mutta se valitettavasti siirtyy ensi vuoteen. Nyt olen yrittänyt katsella lentoja Suomeen elokuulle, mutta koska olen niin pihi niin ei oikein meinaa napata. Stefan ei halua lähteä, joten meidän pitäisi lentää taas tästä meidän Innsbruckin lentokentältä ja blaah. Ehkä vielä natsaa! Alunalkaen ajateltiin ettei mennä minnekään koska kotona on vaan niin ihanaa ja koska me just talvella käytiin Suomessa joten siksi olen näin mattimyöhäinen.


Sellaisia kuulumisia meille, entäs teille? Oli ihana herätä tänä aamuna ja kuunnella melkein tunnin verran lasten leikkivän nätisti keskenään, pelasivat Unoa ja rakensivat Legoilla! Harmi ettei sitä rauhaa yleensä todellakaan kestä niin kauaa, mutta edes joskus on sekin huippua! Yritän kesän aikana päivitellä välillä (jos on toiveita niin sano hep), nyt kun ei ole kuin yksi kouluhomma jolla deadline ensi helmikuussa. Ihanaa kesää kaikille ♥ !

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Hiihtoloma Suomessa ♥

Juuri kun viimeksi hehkutin ihanaa talvea, bongasin siitä seuraavalla viikolla itselleni keuhkokuumeen. Alun ehdoton vuodelepo tuntui kurjalta mutta oli onneksi aika pian kärsitty, sen sijaan antibiootti-kortisoni-kuureja lateli keuhkolääkäri viikkotolkulla. Viimeisiä puhdistuslääkkeitä napsiessani alkoi jäätävä kurkkukipu joka osoittautui streptokokeiksi nielussa! Onneksi aikoinaan valitsin itselleni aivan ihanan omalääkärin joka ottaa kaiken heti todesta ja tekee just oikeat kokeet niin että diagnoosi osuu nopeasti oikeaan ilman että tarvitsee päiväkausia kärsiä.


Noo, parempi näin - lapset on sentään pysyneet perusterveinä (yskää ja nuhaa lukuunottamatta), tai no, toissaviikolla saatiin mahatauti iloksemme.. Tosin siitäkin kärsiessämme ajattelin vain että mieluummin aina se kuin esimerkiksi täitä, niitä meillä ei olekaan vielä koskaan ollut! Oli mikä tauti oli, sitä ennen tehtiin kuitenkin jotain tosi kivaa: käytiin Suomessa!



Yhtä kertaa lukuunottamatta ollaan oltu Suomessa aina vain kesällä, joten odotukset talvilomaa kohtaan oli vähän pelonsekaiset (varsinkin kun mun äiti oli just sitä ennen käymässä meillä niin positiivisena "En muista milloin olen viimeksi nähnyt auringon"). Mutta meillä oli niin ihanaa! Parin päivän harmauden jälkeen taivas aukesi ja se aurinko paistoi meille melkein joka päivä! Ja voi miten nykyteknologia on mahtavaa, oli niin helppo joka päivä soitella videopuheluja kotiin jääneen isin kanssa ja lähetellä videoita ja kuvia.



Menomatka oli vähän kurja, sillä Lucas oksensi molemmilla lennoilla ja automatkallakin vielä monta kertaa. Silloin mietin vain kokoajan että jahka päästään kotiin en lähde enää ikinä never ever koskaan minnekään! Kunnes sitten kotimatkalle katsoin pahoinvointirannekeiden paikat tarkemmin eikä Lucas oksentanut kertaakaan, edes sellaisessa pienessä heiluvassa potkurikoneessa. Joko ne oli oikeasti ensin huonosti tai sitten lumevaikutus auttoi - mikä ikinä olikaan, saatan uskaltaa sittenkin lähteä vielä jonnekin.



Pakkanen oli meille keskieurooppalaisille aika rapsakka (tai ei oikeastaan meille, mutta lasten kengille ja hanskoille lukemat oli vähän liikaa) mutta viihdyttiin silti ulkona koska pulkkailu oli niiiin hauskaa! Lisäksi siellä oli aivan uskomattoman kaunista koska lunta oli niin paljon - eihän me tunneta esimerkiksi teiden lumisuutta muuta kuin metsästä! Tosin tänä talvena meidän lumet on muutenkin olleet aika vähäiset, onneksi ylhäällä on sentään aina lunta.


Ei kyllä tehty taaskaan mitään ihmeellistä, vietettiin vain laatuaikaa kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa. Pulkkailtiin tosiaan joka päivä useamman kerran, syötiin riisipiirakoita, paijailtiin kissoja, vietettiin enon ja serkkujen luona pulkkamäki-vohveli-iltapäivää, käytiin katsomassa tädin koiria... Ja oltiin vaan! Mummolassa oli vain äärimmäisen kylmä, onneksi isomummo toi meille ihanat uudet villasukat, ihan harmittaa että kotona on niin lämmin ettei tarvii pitää niitä!


Olin myös aika hurja ja uskaltauduin ajamaan ensimmäistä kertaa autolla lumella! Itävallassahan talvirenkaat tarkoittavat vain kitkarenkaita sillä kaikki pienimmätkin tiet suolataan suliksi. En ehkä kaupungissa lähtisi ajelemaan, mutta Jämsässä ei liiku juuri mitään (ei autoja, kävelijöitä tai pyöräilijöitä) joten siellä on oikein leppoisa ajella kun ei risteyksissäkään tarvitse miettiä ketään muuta kuin itseään!


Kotiin oli kuitenkin taas ihan parasta palata, varsinkin juuri syystä että joka paikkaan pääsee kävellen (tai fillarilla). Meillä oli kuitenkin aivan ihana loma (josta onneksi muistona kasa kuvia ja videoita) - kiitos kaikille kaikesta ♥ ! Tulkaa tekin meille, meilläkin on ihanaa!

lauantai 23. joulukuuta 2017

A very merry Christmas


Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan
Valoja väreissä taivaan ja maan
Joku piiloutuu lahjavuorten taa
Joku kadulle pulloja soittelemaan


Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii
Jota varten tänne muka synnyttiin
Mulla ei oo kiire minnekään
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Joulu on saapunut tänäkin vuonna ilman stressiä. Noin 95% lahjoista toi postimies, toissapäivänä vielä kävin eräässä keskustasta sivummalla sijaitsevassa ja tästä syystä hiljaisessa ostoskeskuksessa hakemassa puoleen hintaan lapsille ihanat jouluyöpuvut. Kaikki muu hoitui internetin kautta - eli kiitos 2017, muuten ei juuri lahjoja heruisi koska joulun alla shoppailemaan en todellakaan vapaaehtoisesti lähtisi. No okei, vuodenajalla ei kyllä mun kohdalla ole väliä.


Siivottu on, ihan kuten aina. Tai no, en mä kyllä lattioita kovin usein pese mutta sattui niin hyvä sauma että olin hetken yksin kotona niin ajattelin tehdä sitten senkin. Mutta joku seinien pesu - toivon aina sen olevan vitsi! Saunakin kuulemma pitäisi hinkata jouluksi, no, onneksi ei ole saunaa. Parvekkeen lasien pienet kädenjäljet pyyhin pois muutamassa minuutissa, tähän aikaan vuodesta aurinko ei onneksi paista laseihin niin että kaikki pitäisi pestä.

Jouluruoat valmistuvat myös ilman stressiä. Ainut mikä aiheutti ärsytystä, oli lahjojen paketointi. Haloo Helsinki vähän auttoi, voi miten hyviä lauluja ne onkaan viime aikoina tehneet. Ja ainut mikä on jäänyt, on tänään sulkeutuvien joulumarkkinoiden karusellilla ajelu - eihän siitä olekaan kävelty joka päivä ohikaan kuin vasta 1,5 kuukautta. Eilen piti mennä, mutta satoi kaatamalla vettä joten leikittiinkin vain naapurissa. Tänään korjataan asia, ehdottomasti! Ai ja Love Actuallya aloin katsoa vasta eilen, huh. Onko olemassa jotain muuta yhtä ihanaa jouluelokuvaa?



Vesisade ei ole tänä alkutalvena ollut mitään normaalia meillä, vaan täällä on tullut älyttömästi LUNTA! Mä olin ihan satavarma että JOS lunta tulee, tulee se joskus tammikuussa. Mutta sitä on tullut jo vaikka kuinka usein ja meillä on ollut myös hyytäviä jopa -8 asteen pakkasia alhaallakin! Ollaan kylmyydestä (haha) huolimatta nautittu ulkona olosta ihan täböllä, käyty katsomassa Hungerburgilla Nikolausta, keskustassa Christkindleinzug ja leikitty jokapuolella lumessa.



Me ollaan Stefanin kanssa otettu myös tavaksi että käydään kerran viikossa aamupäivällä laskemassa kun lapset on päiväkodissa. Tällä viikolla oli niin hyvin lunta että päästiin laskemaan 1900 metrin korkeudessa olevalta Seegrubelta aina 860 metriin Hungerburgille asti! Toivottavasti lumitilanne sallisi sen myöhemminkin, nyt lapset on kaksi viikkoa lomalla joten käydään vain kaikki yhdessä laskemassa - Lucas sai juuri uuden, ihan oikean lumilaudan ihkaoikeilla lautakengillä!




Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Meitä tämä vuosi todellakin (omien valintojen ansiosta) suosi, elämä on ihanampaa kuin ikinä. Nyt me lähdetään ajamaan sillä hiton karusellilla ja sitten joulu saakoon tulla! Me vietetään se samalla kaavalla kuin aina, Stefanin äiti tulee huomenna ja jää yöksi, joulupäivänä saadaan Stefanin isi heti aamusta tänne. Toivottavasti jouluruuista riittää taas moneksi päiväksi, nam! Aivan ihanaa joulua kaikille ja onnea ja iloa uudelle vuodelle ♥ !



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kultainen syksy

Itävallassa kutsutaan lokakuuta sanoilla "Goldener Oktober", kultainen lokakuu. Sitä miksi asia näin on, en aio selittää mitenkään - antaa kuvien puhua puolestaan! Onko Suomen syksy näyttänyt yhtä kauniilta?










 



 


Viimeisin kuva on Stefanin puhelimesta napattu kun oltiin kävelemässä Arzler Almille anopin kanssa ja olin ottanut tyhjän akun kameraan mukaan! Lokakuu kohteli meitä jälleen myös säiden puolesta hyvin, yli 20 lämpöasteen päiviä pilvettömällä taivaalla kertyi aika monta. Toisaalta taas viileinä aamuina oli ihana käydä juoksemassa (tai siis hölkällä...). Lokakuun alussa kävivät myös mun äiti ja veljenpoika, jotka saivat kokea sekä 25 asteen lämpöä että syysmyrskyä, Tirol näytti parhaimmat puolensa!

Marraskuu onkin alkanut huomattavasti kylmemmissä merkeissä (sekä 3,9 magnitudin maanjäristyksellä, ensimmäiseni ever!), mutta ei se mitään, kunhan on tarpeeksi päällä! Ehkä mä ensi kerralla kirjoitankin jotakin, heibba! :*

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Adjö sommar!

Kun kesä lähestyy loppuaan, valtaa mut aina melankolia. Vaikka rakastan talvea, on siirtymä syksyyn aina yhtä karu. Tuntuu myös että itken joka vuosi samaa asiaa! Ei mun ankeus kauaa kestä, oikeastaan olen nyt näin muutaman viikon kylmyyden jälkeen jo ihan sinut asian kanssa. Varsinkin kun vuoret alkaa olla yhä useammin valkoisina, voi miten ne onkaan kauniit!

Lapsilla jatkui päiväkodit kolme viikkoa sitten, mulla alkaa koulu ensi viikolla. Mielenkiintoisten luentojen lisäksi mulla on myös kaksi pelottavaa tutkimusmenetelmäseminaaria, toivon ettei jouduta ihan kamalasti käyttämään mitään hankalia tietokoneohjelmia... Ja ensi viikolla lapsilla on myös synttärit - ja saadaan Suomen mummo ja poikien yksi Suomiserkku kylään!

Nyt kuitenkin ajattelin vielä kerran palata ihanaan kesään, kuten taidan joka syksy täällä blogin puolella tehdä. Täältä palaa - meidän kesä 2017 ♥ !



Vietettiin taas paaaaljon aikaa meidän ehkä-lempparileikkikentällä Alpenzoon Judenbühelillä - pääosin ihan omalla porukalla ilman ketään muita!





Välipalahedelmiä parvekkeella.


Lucaksen päiväkodin ihanilla kesäjuhlilla, kuvassa myös yksi Lucaksen parhaista kavereista.



LUNTAAA ♥ !



Yhdellä meidän vaki-iltaleikkikentistä oli usein sama perhe, jolla oli kerran niin paljon jätskiä mukana että tarjosivat meidänkin lapsille!



Florianin ollessa vielä viikon päiväkodissa, vietettiin me Lucaksen kanssa yksi aamupäivä kaupungilla silmälääkärillä ja shoppaillen!



Meidän ihanat Suomivieraat ♥ ! Käytiin lapsi- ja tyttöporukalla myös väärinpäintalossa!



Eräänä aamupäivänä heitettiin puolivahingossa 10 kilometrin lenkki, vitsi lapset oli reippaita! Nähtiin myös Christophorus-hätähelikopteri, how cool!




Baggersee-järvellä tuli vietettyä myös melko monta iltapäivää, tämä kesä kun oli koko säähistorian kolmanneksi kuumin! Siitä hyvästä trooppisia öitä, eli jolloin lämpötila ei laske alle 20 asteen, oli myös harmillisesti normaalia enemmän... Mutta onneksi myös upeita myrskyjä, kotona niitä on kiva katsella ja kuunnella!


Myös Tivoli-maauimalasta muodostui meidän yksi lempipaikoista, varsinkin koska sinne me päästään pyörilläkin. Ja kun varjolämpötila on yli +35°C, sitä pulahtelee mielellään viileämpäänkin veteen!


 Suomiloma oli jälleen ihana ja saatiin yllättäen nauttia sielläkin upeista keleistä! Loppukesän/alkusyksyn aurinko ei tosin kovin paljoa lämmittänyt, mutta ainakin muistin taas arvostaa kotona sitä lämpöä.


Kotiinpaluun jälkeen seuraavalla viikolla oli mun synttärit ja oltiin vielä silloinkin uimassa. Viikonloppuna tulikin sitten ensilumi! Toki vain ylös vuorille, mutta silti, Tirolin sään vaihtelevuus on kyllä ihan huikea.



Viimeisenä lomapäivänä käveltiin vielä Arzler Almille eikä tälläkertaa tarvittu kuin 45 minuuttia, Floriankin menee jo niin kovaa! Eikä kukaan valittanut väsymystä tai mitään muutakaan, ihanaa. Tuo metsän läpi kulkeva reitti on siitäkin niin kiva että siellä ei juuri ihmisiä näy. Ensi vuonna voidaan harkita jo muillekin Almeille kävelyä!




Eläimet (vuohet, puput, kanat sekä ponit, lehmät hieman ylempänä) olivat onneksi vielä paikalla, seuraavalla viikolla nekin lähtivät laaksoon talven viettoon.




Kiitos kesä, olit ihana, nähdään taas ensi vuonna ♥ !