torstai 31. tammikuuta 2013

Ennen ja nyt.

Ennen Lucasta olin villi ja vapaa, mulla ei ollut elämässä päätä eikä häntää enkä suunnitellut tekemisiäni juuri yhtään eteenpäin, lukuunottamatta seuraavan päivän töihin menoa ja bissellä pyörähtämistä. Mutta jos joku kysyi multa vaikka kesäkuussa että mitä teen talvella - en tiedä vielä, saa nähdä! Rakastin huoletonta elämääni ja sitä ettei mikään pakottanut mua jumittamaan samassa paikassa liian pitkää aikaa, sitä että saatoin lähteä kolmen päivän varotusajalla etelään ilman että sitä piti kellekään selitellä. Tai ihan mihin tahansa ja ylipäätänsä tehdä ihan mitä tahansa ilman turhia selittelyjä. And oh, I did, I surely did...


Tumblr_mes2x4eqya1rh1wv4o1_500_large
Vaikka kaikkia niitä touhuja ei ehkä oliskaan tarvinut tehdä, en kadu mitään ajanjaksoa (no okei se lukion lusmuilu vähän harmittaa :D). Musta on ihana että mulla on ihan mielettömästi muistoja ja sain elää nuoruuteni täysillä ja just niin kun olin suunnitellutkin, elämästä nauttien ja maailmaa nähden ilman turhia velvotteita tai sitoumuksia. Vaikka Lucas ei kuulunutkaan suunnitelmiin vielä vuosiin, ei mua haittaa että se tahtoikin jo nyt tähän maailmaan koska asiaa kauan pohdittuani tajusin et mä olinkin nauttinu jo oman osani yksin tästä maailmasta jo. :) Eri asia jos näin olis tapahtunut ennen täysikäisyyttä, sillon olis saattanu hymy hyytyä siitä että elämä jää ihan kesken, mutta tähän mennessä mä ehdin kyllä jo kokea aika paljon.

Jotain jäi ehkä silti edelleen kesken, mutta niitä ehtii tehdä myöhemminkin. Ajattelin tosin aina että seurustelen pitkään ennenkuin hankin lapsia mutta nojoo, toisin kävi... Joku tosin jossain kirjoitti että joillakin saattaa olla hyväkin että pitkän suhteen sijaan lapset tuleekin pian, koska muuten pariskunnan voi olla hyvin hankala sopeutua uuteen tilanteeseen kun totutun kahden sijaan talon valtaakin kolme. Vaikka baby olis kuinka toivottu, se muuttaa silti aina kaiken ihan täysin, varsinkin jos on tottunut vuosikaudet olemaan kahdestaan. Meillä ei tätä ongelmaa todellakaan ollut haha. :D Olis kuvitellu että toisenlaisia ongelmia sen sijaan olis tullut joka päivä mutta ei, kohta on neljä kuukautta yhteistä arkea kolmisin takana ja täällä nautitaan edelleen jokaisesta yhdessä vietetystä päivästä.

Veikkaan että jokaisen yllärilapsen vanhempi miettii usein millaista elämä olis jos se ylläri oliskin jäänyt tulematta (musta "vahinkolapsi" on kurja (vaikka kuinka paikkansa pitääkin) joten käytän sanaa ylläri :D). Mutta en tiedä kuinka moni niistä jää sitten rypemään niihin mietteisiin ja kuinka moni on niinkun minä - unohdan mitä olin miettimässä jos vaan vilkasenkin Lucasta enkä muista enää mitään mitä mun päässä aiemmin oli (sen sijaan saatan sillon alkaa miettimään esimerkiks miks Stefan on laittanu sille siniset sukat vaikka muut vaatteet on vihreet :D). Pieni ihminen on vaan jotain niin uskomatonta eikä sitä rakkauden määrää voi kellekään sitä kokemattomalle selittää. Vessassa käydessäni ei ennen kukaan ole mua sillä aikaa ehtinyt ikävöimään ja sitten takaisin tullessani ollut niin vilpittömän aidon onnellinen mut taas nähdessään.

Ajattelin aina että tahdon lapset nuorena, mutta en silti koskaan miettinyt sitä tarkemmin että milloin, koska oli niin paljon kaikkea muuta mikä piti tehdä ensin. No, mua ei haittaa yhtään että koulupaikan sijaan metsästän vauvauintipaikkaa, melkein jokapäiväinen lautailu on vaihtunut saman tahdin vaunuiluksi tai että puhunkin suomea myös livenä jollekin enkä ainoastaan puhelimessa. Mulla on mun pieni rakkauspakkaus jota en vaihtais ikinä mihinkään maailmassa, jonka kanssa ne huonotkin hetket unohtuu pelkästään yhdellä hymyllä. :) Ja Stefan tietysti - schatzilein, du machst mich jeeeden tag glücklich, auch wenn du ein bissl dorg bist ♥


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Arkeenpaluu.

Viikonloppu meni vieraista toipuillessa ja sit Stefanilla olikin heti vapaata, joten me vaan nautittiin kaikki kolme yhdessä stressittömyydestä ja toisistamme. On aivan mahtavan upean ihanaa (olikohan tarpeeks monta positiivista sanaa?) saada vieraita Suomesta, mutta huomasin sen jo pari vuotta sitten Stubaissa että se kestitseminen ottaa kunnon päälle. :D Vaikka ne asuukin omillansa, miettii niitä about taukoomatta ja yrittää keksiä ohjelmaa, tosin noi osas kyllä keksiä sitä itse itsellensä tosi hyvin, mut Lucaksen rytmit meni kyllä silti ihan sekasin. :D

Se on kyllä mennyt muutenkin ihan sekasin, terveisin se hemmoteltu mama jota ei ole pitkään aikaan herätetty yöllä - no nyt on! Nyt on kolme moista yötä takana ja okei, se herää ainoastaan kerran yössä mutta kun se ei sitten meinaa malttaa enää nukahtaa! :D Kivaa toki ettei se itke, mutta ei se pelkkä hengailukaan siihen aikaan oikeen oo se mun juttu... Varsinkin kun ei voi puhua tai laulaa mitään ettei se herää entistä enempää niin onhan se vähän tylsää. :D Täytyy nyt kattoa jatkuuko tää vai häviääkö taas niinku aiemmin, saattaahan se olla että pelkkä maman maitu alkaa olla liian vähän, alotellaan jokatapauksessa kohtapuoliin maistelemaan soseita hihihii. Päivisin sen syöminen on edelleen samassa rytmissä joten en nyt ole ainakaan vielä kovin huolissani tosta yöheräämisestä, varsinkin kun se on tosiaan yksikkö. Ehkä se tekee hampaita. :)

Mamalla on vielä paljon touhuttavaa ja ihanan iloinen ilopilleri heräs joten nyt seuraa pelkästään muutama kuva edellispäiviltä:


Katja lähetti Lucakselle ihanan pipon ♥ ! Meillä on samasta langasta tehdyt takki ja semmonen pussukka, mut siihen toi tyyppi ei kyllä enää mahdu. :D





Suomen tuliaisia: ekana jotkut komeet gamssitossut, sitten Annikan tekemät ihanan turkoosit (toi kuva vääristää vähän sitä väriä, ne on siis semmoset ihan turkoosit) villikset, minun mummon tekemät hulvattomat hapsuvillikset sekä Lunan vanhat helistinsukat, noissa kukissa on kulkuset haha. :D




Käytiin Kitzbühelissä, lapsenihan ei kuolaa. :D Meillä oli samistossut Lucaksen kanssa! Ja nyt tässä samalla ciao ->

lauantai 26. tammikuuta 2013

Suomisukulaiset kylässä!

Maanantaina odottelin kärsimättömästi, mutta matkan pääjehut tuntien (viimeks kun tulivat mun luo vierailulle Serfaukseen kesti alle kahden tunnin matka yli viisi tuntia) yritin pysyä tyynenä. Tälläkertaa myöhäsyys ei johtunutkaan niistä, vaan siitä että lento Helsingistä oli 45 minuuttia myöhässä ja että Münchenissä oli niin huono sää että ne joutu kiertelemään vielä puol tuntia kentän yläpuolella. Stefanin mama sano että Saksan kentillä on nyt ollu myös niin jäistä ja lumista et 200 lentoa oli alkuviikosta kokonaan peruttu, tuli ihan mieleen se 2-3 vuoden takainen katastrofi ennen joulua kun kaikki kentät ympäri Eurooppaa oli ihan sekasin tai kiinni ja Helsinki-Vantaa vaan porskutti menemään odotellen josko joku kone eksyis Suomen ulkopuoleltakin. :D Mun kaveri oli sillon jumissa Heathrowlla, muistaakseni se pääs sitten pari päivää siellä majailtuaan jouluaattona vihdoin Helsinkiin.


Stefankin ehti tulla jo duunista ennenkuin ne lopulta sitten saapuivat. :) Ensin juotiin kahvit meillä, Stefan jäi Lucaksen kanssa kotiin ja lähdettiin kattoon se niiden kämppä joka oli siis ihan tossa meidän lähellä, kävellen kesti 10 minuuttia. Sitten ne lähti kaupoille, mä jäin kotiin laittaan ruokaa Stefanin kanssa ja illalla kun se lähti takas duuniin mä lähdin sinne niiden kämpälle hengailemaan. Lucasta vähän jänskätti vieras paikka ja vieraat ihmiset (vaikka sukulaisia ovatkin :D) mutta torkku se sentään mun siskon sykyssä. :)


Tiistaina tahdoin yllättää rakkaat sukulaiseni menemällä ilmottamalla aamulla kylään, mutta eihän siellä ketään ollu. :D Onneks niillä oli, jämsäläiseen tapaan, ovet auki niin pääsin sisälle. Ne oli lähtenyt vähän kiertelemään (Luna-neiti kun herää melko aikasin) ja olivatkin eksyneet Kufsteiniin shoppailemaan. Mun siskokulta oli innoissaan kun täällä on kaikki vaatteet sun muut "niin halpaa" eikä se meinannut ymmärtää että palkkataso on sen takia myös alhaisempi. :D Me sitten vaan Lucaksen kanssa odoteltiin niitä kotiin ja ehdittiin muunmuassa:

... ottamaan kuvia itsestämme (sekä minun mummoni laittamista villasukista).

 ... kokeilemaan josko töyhtö pysyisi päätä myöten (ei pysynyt :D).

... katsomaan Wollnysia, 11-henkisestä perheestä kertovaa tosi-tv-sarjaa.

... leikkimään ja kellimään. :)

Saapui ne sitten vihdoin, just kun olinkin saanut ruuan valmiiks. Syötyään ja lepäiltyään (väsyttävää tää raikas vuoristoilma) ne lähti sitten kävellen (ja Lunalla upouusi pulkka ja liukuri) tutkimaan lähimaastojansa, me lähdettiin Lucaksen kanssa kotiin ja se vetäs pitkät päikkärit. Illalla Stefan jäi Lucaksen kanssa kotiin, mä kävin miesten kanssa bissellä (ihan alkoholillisella!) ja sitten vielä hengailin siellä niiden kämpällä siihen asti kunnes aattelin et saan jo mennä takasin kotiin. :D Stefan kun meinas alottaa mulle puhelakon kun sanoin että en minä minnekään lähde niin oli mentävä, ja olihan se ihan hauskaa. :)

Keskiviikkona heräsin äitin soittoon, ne oli lähdössä junagondolilla vuorille (jossa Luna oli päässyt sinne ohjaamoon!), sovittiin sitten että jahka ne sieltä tulee niin ne tulee tähän meille kaikki tytöt hoitamaan Lucasta ja me lähdetään Stefanin kanssa miesten kanssa laskeen. Sää oli mieletön ja oli kyllä kivaa, finskitkin tais nauttia. :) Lucas oli ollut naisseurassa ihana oma itsensä ja hurmannut mummoaan, kummitätiään ja serkkuaan oikein huolella! Mäestä tultiin parin mutkan kautta kaikki meille, Stefanin isikin tuli kylään, tilattiin sata pitsaa ja syötiin kaikki yhdessä täällä. Illalla oltiin aika poikki, mutta Lucasta ei yllättäen väsyttänyt. :D


Torstaina taisin taas herätä äitin soittoon (Luna-neiti kun heräs aina aika aikasin niin sitä piti aika nopeesti jo sit aktivoida :D), ne oli lähdössä kattoon Kitzsteinhornia ja Zell am Seetä. Olin siellä kesällä duunissa ja käytiin itseasiassa juurikin Kitzsteinhornilla laskemassa, se kun on jäätikkö niin se ei sula kesäisinkään. Luna oli herättänyt huomiota ja huvitusta kun sillä oli sielläkin mukana se sen Hello Kitty-laukku jota se oli vetänyt perässänsä joka paikkaan, kaikki rappuset sun muut (kukaan muu sitä ei todellakaan saanut kantaa).

Se Lunan laukku ... :D

Me pysyteltiin täällä, käytiin vaan kaupassa ja sit mentiin sinne niiden talolle odottelemaan niitä kotiin saapuviksi. Hyvästeltiin siskon kanssa haikein mielin ja Luna oli ihana "ei äiti mitään hätää, kohta mennään suihkuun, ei mitään hätää". :D Kotona Stefanin mama tuli hoitamaan Lucasta kun me lähdettiin Stanglwirtille (Stefanin työpaikka) sen, äitin ja sen miehen kanssa syömään seitsemän ruokalajin illallinen .. huhuuh! Olipahan hyvää, kävin myös ekakertaa tuolla sen duunipaikalla sisällä ja herranenaika kuinka hieno mesta. Oon siis kyllä aina tienny että se on upea paikka mutta että noin hieno, kääk. Koko hotellin omistajarouvakin tuli tervehtimään, mua jänskätti. :D

Illallisen jälkeen oli taas aika hyvästellä, ei se koskaan kivaa ole mutta tuleehan niitä tapaamisia taas, kesäkin on ihan kohta jo, sillon pitäis mennä pariks viikoks Suomeen. Anyway, kiitos kaikista lahjuksista, nyt on Annikan tekemät villasukat sekä mamalla että Lucaksella ♥ Ja vieraille vielä - oli ihanaa, kiitos murut, toivottavasti viihdyitte! :*

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Töttöröööö!

Kääk, Suomen sukulaiset on tällä hetkellä Helsingissä hotellissa odottamassa aamun lentoa Müncheniin ! En vielä ihan käsitä että huomenna ne on täällä. :) Meitä ilahduttamaan saapuvat siis minun rakas äiti, sen mies, minun rakas siukku, sen mies ja niiden hulvaton 2,5-vuotias Luna-neiti, minun ihana kummityttöni. Ne on täällä perjantaihin saakka joten saattaa postailut jäädä vähille, siispä tulin vielä laittamaan muutaman kuvan meidän ilopilleristä joka kierähti toissapäivänä ekakertaa mahalta melkein selällensä asti !


Ups, pari kuvaa, en osannut valita kun se on vaan niiiin söpö pikkupallo etten kestä! Tai no, itseasiassa ihan pallo se ei ole, se on ihan kun mun kaverin poika, pitkä ja hoikka! Toisinkuin esimerkiks Luna joka oli pienenä vähän pulleampi. :) Oivoi, senkin tomeran tantan nään huomenna! Se oli saanut serkultansa, eli mun veljen tytöltä, upean perässä vedettävän Hello Kitty-laukun matkalle lainaan ja ilmoitti jo ettei todellakaan aio antaa sitä takaisin. Äitiinsä tullut! Mutta nyt huspois tästä, Stefan tulee jo kohta duunista ja Lucas on uinunut jo ikuisuuden, johtuen siitä että se nukkui tänään yhdet puolen tunnin päikkärit .. :D Jokainen tavallaan! No mut ciaooo ja ihanaa sukuloimislomaa meille :* !

lauantai 19. tammikuuta 2013

Haaste.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja, ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän pitää valita uutta 11 bloggaajaa
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista

11 ASIAA MINUSTA:



1. Ensimmäisinä Itävallan päivinä tuntemattomien ihmisten tervehtiminen tuntui vähän oudolta Suomen kylmähköön menoon tottuneena mutta aika äkkiä se alkoi tulla ihan luonnostaan.



2. Rakastan katsella vanhoja kuvia, lukea vanhoja päiväkirjoja ja ihan vaan muistella kaikkia ihania tapahtumia, hetkiä ja ihmisiä.

 

3. Kirjojen lukeminen on ihanaa ja rentouttavaa ja toisinkuin leffa, sitä ei ole pakko lukea heti kerralla läpi (vaikkakin ne hyvät kirjat tekeekin mieli lukea parissa päivässä). En oo myöskään vielä ikinä nähny leffaa joka olis kirjaversiotaan parempi, onko näitä?



4. Mulla on aika huono näkö ja oonkin yrittänyt vuosia opetella käyttämään silmälaseja mutta en vaan osaa, ärsyttää kun pitää kääntää koko päätä jos tahtoo nähdä muutakin kuin eteenpäin, siksi piilarit.




5. ♥




6. Toinen sydän.




7. Ennen en huolehtinut tai stressannut mistään enkä jaksanut miettiä elämääni eteenpäin enkä ollut velvollinen selittelemään tekemisiäni tai valintojani kenellekään. Elin pitkään sitä villiä nuoruutta, taiskin olla jo aika aikuistua. :)




8. Stefan keksis tähän varmaan monta esimerkkiä. :D Hormonihöyryissäni saatan itkeä kun Lemmen viemää on peruttu hiihdon takia.


 

9. Ai vitsi kuinka tää olis upeeta !

Suggested by bsingsintherain

10. Musta tää on välillä hyvä piirre, tulee ainakin sanottua asiat just niinkun aattelee. Välillä tää sit taas vähän kusee (esimerkki: jos en ole paikalla ruotsintunnilla ja opettaja kysyy missä oon ni Emma möläyttää "sillä on darra" (joka musta tosin on oikein pätevä syy olla poissa, opettajasta ei)).


10. Asun kaukana ja oon ollu dorka, silti tiedän ettei mun finskiystävät katoa. Love you.

KYSYMYKSET, JOTKA SAIN HAASTEEN LÄHETTÄJÄLTÄ (Elämää Ranskan Maalla) :
1. Mikä on suurin unelmasi?
- sain perheen (yllärinä :D) ennen kolmekymppisiäni, yksi unelma toteutettu, mulla on paljon unelmia mutta tärkein on että saataisi elää terve, onnellinen elämä, samoin kuin kaikki muutkin mun läheiset.
2. Mikä on paras vinkkisi kauniiseen kotiin?
-  siisti koti on kaunis, koti jossa viihtyy! Lisäks musta värit on piristäviä, meillon esimerkiks oranssi sohva ♥ (tosin liika sateenkaarisekotus joka paikassa ottaa sitten taas silmiin)
3. Mikä on ollut elämäsi tähänastisista paras päivä?
- vaikee ! upeita päiviä on ollu niin monia ! Lucaksen syntymäpäivänä sain toki jotain aivan uskomatonta ja korvaamatonta, mutta se kipu ... :D
4. Miksi pidät blogia?
- ensin Annikan pyynnöstä, mutta myös omasta ilosta ja siitä että suomitutut voi lukea meidän menosta, Lucaksen kasvamisesta vaikka ollaan kaukana.
5. Miten pidät huolta itsestäsi?
- entä jos en pidä? :D ei vaan, syön tosi terveellisesti (en tosin ihan tietoisesti), juon litroittain vettä, käyn vaunuilemassa ja tanssin viiden kilon painon kanssa.
6. Mistä pidät itsessäsi eniten?
- kyvystä sopeutua.
7. Entä vähiten?
- kuiva iho jota pitää rasvata kerran tunnissa ettei se muutu ihan hiekkapaperiks.
8. Mainitse kolme tärkeintä asiaa elämässäsi
- Lucas, Stefan, onni.
9. Mitä pelkäät?
- vakavaa sairastumista, menettämistä, ampiaisia.
10. Mikä on nopein reseptisi, kun lapsilla on nälkä?
- no tää on helppo ! tissi esiin !
11. Mikä on paras lastenkasvatusvinkkisi?
- leikkimistä outside, not online. kaikkea mitä tahtoo ei voi saada, mustakin kasvoi ihan kelpo kansalainen. :)

UUDET KYSYMYKSET HAASTETUILLE :

1. Ketä tahtoisit kiittää (esim. äiti, ystävä, kissa, Dalai Lama tai kuka vaan) ja miksi?
2. Mitä tahdot elämässäsi vielä saavuttaa?
3. Jos tahtoisit muuttaa toiseen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi?
4. Vietätkö enemmän aikaa perheen vai ystävien seurassa?
5. Lempivuodenaikasi, miksi?
6. Jos raha tai paikkakunnan tarjonta ei vaikuttaisi valintaan, mitä tahtoisit harrastaa?
7. Jos asut ulkomailla/muuttaisit pois Suomesta, mitä ikävöisit?
8. Mikä sinua ärsyttää toisissa ihmisissä?
9. Mitä kokkaat mielelläsi?
10. Jos saisit mielivaltaisesti päättää ammattisi, mikä se olisi?
11. Maailman kaunein/koskettavin kappale?

Aika moni on jo tehnyt tän, haastankin siis vain Boom, like that ja Se on se meidän uusi vauva. No can do jos tekin ootte tehny. :D

*

Kuten varmaan myös huomasitte, tein bannerin, onko ihan tylsä, mun lempivärithän on kaikki vaaleenpunasesta violettiin, mut aattelin et en enhän mä voi poikapainotteista blogia semmosiin väreihin laittaa ... :D Joten kaikki on siis ihanan söpöä vaaleensinistä! Ainiin, onko tää Iida sulle taas liian levee vai pitääkö vähän kaventaa? Meidän jättinäytöltä toi näyttää meinaan edelleen tosi kapeelta mut ajattelin taas sua. :D

Pyörittiin eilen hirveesti, laitan kuvia ehkä myöhemmin, nyt täytyy alkaa tekeen ruokaa kun Lucas uinuu. Tälläkertaa ihan oikeesti kokkaan koska Stefan on aamussa niin sille pitää olla ruoka valmiina kun se tulee (haha sanon aamuvuoroks 8.30-18.30 mut anyhow). :) Nyt voi jo sanoa että ylihuomenna ne finskit saapuu! :)

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Viime päiviä.

Siskokulta soitti ja käski päivittämään ja mielelläni sen tekisin mutta on ollu viime päivinä vähän hektistä. :D Vaikka ei edes olla tehty mitään erikoista, toistan taas itseäni mutta kun Lucas ei niitä päikkäreitä nuku niin ei nappaa istua koneella naputtamassa aina niitä muutamaa puolen tunnin pätkää mitä se nukkuu, sillon tekee mieli siivota, tehdä ruokaa tmv. Oho, taas valehtelin, en tee ikinä ruokaa ilman Stefania (paitsi sillon kun sillä on aamuvuoro). Sanotaan sitten vaikka että siivouksen lisäks tekee mieli syödä, vaikka onhan toi myslin ja jugurtin sekottaminen tai kurkun pilkkominen toki aikamoista kokkaamista haha. :D

 Karhunpennun piti eilen pukea haalari päälle kun tuuletin ikkunat auki. :D

Maanantaina käytiin Innsbruckissa kurkkunenäkorvatohtorilla tähystyksessä ja ah ihanaa meidän oikea tohtori oli paikalla. :) Ah ihanaa että myös yli tunnin myöhässä ! Mutta nyt ei ollut muutosta tapahtunut, painuu edelleen vähän kasaan ettei päästäkään sedästä vielä eroon, maaliskuussa on taas kontrolli. Suomessa tästä kärsiviä vauvoja ei kaikkia edes tähystetä kun on niin yleinen ja harmiton vaiva, tottahan se on, en mäkään ehkä ihan ymmärrä miksi me tuolla enää ravataan kun on mahdotonta että se pahentuisi eikä ne sitä operoi eikä niillä ole antaa mitään ohjeita kun ei tolle mitään voi tehdä. :D

Lucas tais arvata että kohta tungetaan letku sieraimeen ...

Eilen me ei sitten tehtykään mitään, himmailtiin vaan himassa kun Stefanilla oli vapaa. Harjoiteltiin taas pitkästä aikaa juomaan pullosta joka ei meinannut ihan ongelmitta taas sujua mutta kyllä se sitten siitä  läks. :) Oli myös niin ihana ilma että käytiin yhdessä kolmisin vaunuilemassa, onneks, koska tänään lumentulo onkin taas jatkunut ja jatkuu yhä vaan edelleen. Ei haittaa, rakastan lunta, rakastan talvea. Harmi vaan että meidän talvi ei ihan niin pitkä oo kun Suomessa mutta onneks siitä hyvästä meillä ei ole yhtä inhottavaa syksyä ja kevättä, tosin you never know ! Anna armaani, tässä teidän ensi viikon koti (sekä vähän muitakin ja KYLLÄ, maanantaina minun ihanat Suomen sukulaiset saapuvat jeii ! ):



Sitten se tärkein! Lucas on oppinu vihdoin oikean tyylin pään kannattelussa, siis mahalla ollessaan! Se on ollu jo pitkään tosi vahva mutta toi tekniikka on ollu vähän hakusessa jolloin sen pää on hetken kannattelun jälkeen vaan lysähtäny takasin maahan ja sit sitä onkin alkanu kiukuttaan. :D Nyt se haluiskin sit jo heti mennä eteenpäin ja meinaa hermostua kun ei osaa ... mistä lie ton kärsimättömyyden periny, ei ainakaan multa, ehkä kaikkitännemullehetinyt-Luna-serkultansa. :D Sori näistä kuvista, oli ilta (yöpukukin jo päällä!) ja piti ottaa salamalla joten en voinu ottaa nassua kuvaan ettei torvelo ois sokaistunu (silti se näytti mulle keskaria).


Ja tässä vielä terkut tältä päivältä kun siivottiin yhdessä makkarissa vaatekaappeja. :) Joo, kamera on edelleen kauhee liero jolle ei todellakaan voi hymyillä, harmi, koska Lucaksen hymy on niin kovin söpö eikä se muuta teekään kun vaan hymyilee ja kikattelee kokoajan. :D Ja dodii nyt herra hymyhuuli heräskin joten ciaooo ja seuraavaan kertaan :*


lauantai 12. tammikuuta 2013

Love.

Rauhaisa viikonloppu, lunta tulee taas vihdoin, aina kun Lucas nukkuu niin mama jumittaa maailman parasta Greyn anatomiaa itkien ja nauraen. Paitsi nyt, nyt mama menee myös nukkumaan koska rakkauspakkaus nukahti jo puoli tuntia sitten. Tuskin nukahdan ennen kun Stefan tulee duunista mutta aina voi kokeilla. Kaikki hyvin valtakunnassa, kauniita unia ja Meredith Greyn viisauksia:

"You think that true love is the only thing that can crush your heart. The thing that will take your life and light it up or destroy it. Then…you become a mother."

perjantai 11. tammikuuta 2013

Lääkärillä!

Ahh, olin unohtanut miten ihanaa on kun Stefanilla on vapaata. Noi jouluviikot sillä oli pelkästään yks vapaa viikossa, nyt taas jatku normaalisti kahdella vapaalla, tänään se meni taas takas duuniin. Ja onpas täällä nyt taas rauhallista (ja siistiä kun just sain siivottua :D)! Ne päivät menee vaan kauheen nopeesti vaikkei edes tehtäis mitään erikoista, tosin keskiviikkona käytiin Wörglissä shoppailemassa, mukaan tarttu vihdoin ja viimein se imuri (imuroin taas tänään, sen arvon tajuaa vasta kun sitä ei ole haha), pidempi jatkojohto telkkaria ja x-boxia varten (Stefan ei pelaa muutaku koneella mut leffat ja mun ohjelmat pyörittää x-box) sekä 500 gigan ulkonen kovalevy kuvia varten. Plus hulluna ruokaa ja muuta tarpeellista.

Heilahtanut pikkutiikeri aamutouhuissa.

Eilen oli sitten MKP-tutkimus meidän ihanalla lastenlääkärillä. Lucas oli siihen asti onnellisen utelias kunnes päästiin tutkimushuoneeseen ja viereisestä huoneesta alkoi kuulua joidenkin kaksosten sydäntä raastavaa valitusta, mutta aloin sitten laulamaan tuttuja lauluja niin kovaa ettei se kuullut niiden onnettomien rääpäleiden itkua niin se rauhottu. :D Sillä hetkellä siellä huoneessa ei siis ollut muita kun me ... just for u to know. :D Kaikki oli mainiosti, kasvaa normaalisti (aattelin painon olevan vähän alhaisempi kun ei oikein syöty melkein mitään ennen lääkäriä). Sen lisäksi saatiin ekoja rokotuksia! Aiaiaii! Mutta ei Lucas suuttunut, vähän säikähti mutta rauhottu sitten taas heti kun pääs kunnolla paijaukseen. Perusrokote (polio, jäykkäkouristus jne.), rotavirusrokote sekä pneumokokkirokote (onpas typerä sana).

Ekat laastarit !

Tutkimus 2: 3.-5. elinkuukausi, 10.1.2013 (edellinen 23.11.2012)

Paino 5190 g (4310 g) + 880 g
Pituus 59 cm (55 cm) + 4 cm
Päänympärys 39,5 cm (37 cm) + 2,5 cm

Rokotusten jälkeen voi kuume nousta neljäänkymppiin ja käytiin varulta hakemassa kuumetta laskevia suppoja mutta ei Lucakselle mitään tullu. Äiti informoi että mä kun olin saanut noi ekat , olin huutanut kaks päivää putkeen (terve lapsi...), mutta Lucasta ei kyllä haitannut yhtään, se meni kiltisti nukkumaan ennen yhtätoista ja heräs aamulla ekan kerran puoli kahdeksalta. :) Sen jälkeen se ei tosin enää nukkunut, mutta ihana Stefan nous sen kanssa touhuamaan, mä nukuin vielä tunnin sen jälkeen. Päivällä se tuhis taas 20 minuuttia ja nyt nukahti vihdoin taas, toivottavasti vähän pidempään!

Meille kuuluis vielä paljon muutakin, mutta koska Lucas tosiaan nukkuu, mulla on veriappelsiineja ja tättädää, uusin Greyn anatomia (siis ei todellakaan uusin vaan alotan just kasikauden) niin sanon että adiooos bis später :*

Aijoo, leikkasin eilen taas Stefanin hiukset koska hänen mielestään hän alkoi näyttää jo kodittomalta jolla ei ole mahdollisuutta leikata hiuksiaan ... heippa kiharat, teitä oli kyllä tosiaan jo aika paljon hihi. :D