perjantai 31. lokakuuta 2014

Kiirekuun viimeinen


Jaahas, mistähän sitä aloittaisi melkein kolmen viikon tauon jälkeen? Kiireiden päivittelyistä? Pienen, pian neljä viikkoa täyttävän Florianin kuulumisista? Hieman suuremman Lucaksen syntymäpäiväjuhlista? Meidän ihanista Suomivieraista? Yhdessä yössä saapuneesta lyhyestä talvesta? Vai kenties eräästä ihanasta asiasta, jota ollaan nyt toukokuusta asti odotettu ja joka viime viikonloppuna vihdoin ja viimein toteutui? Kyllä, me asumme jälleen kotona ♥ !


Vaikka koti ei ole vielä täysin valmis, on elo täällä noin tuhat kertaa miellyttävämpää kuin siellä pimeässä, ahtaassa väliaikaiskämpässä keskellä metsää. "Ei täysin valmis" tarkoittaa siis sitä että täältä puuttuu esimerkiksi ulko-ovia lukuunottamatta kaikki ovet, sisäpuolen ikkunalaudat ja parvekekin käsittää tällähetkellä vielä ainoastaan muutaman hassun laudan. Mutta kaikki elintärkeä löytyy - vertauksena: mun eräät sukulaisethan muuttivat myös remontin jälkeen hyvissä ajoin uuteen kotiin eikä heillä ollut suihkua ensimmäiseen kolmeen kuukauteen... Oliko edes lämmintä vettä, en muista? Ja perheessä myös kaksi pientä lasta, ai että!


Noo, ei sentään ihan näin pieniä kuin Florian! Käytiin sen kanssa tiistaina ekaa kertaa meidän lastenlääkärillämme (joka onneks oli leikannut sen oudon pitkän lettinsä pois ja oli taas komea oma itsensä) joka totesi kaiken olevan perfekt eikä löytänyt moitteen sijaa, parin viikon päästä sitten lonkkaultraan. Florian on valitettavasti yhtä ahkera puklaaja kuin Lucas oli, mutta kasvu on siitä huolimatta hurjaa joten ei tarvitse muuta kuin laulattaa pesukonetta joka sekin on niin ihanaa kun sitä ei ole kuukausiin voinut tehdä!


Kotiinmuutto on tosiaan ottanut erittäin suuren osan mun ajastani, koska täällä riittää hommaa aivan kokoajan, nytkin mun pitäis tehdä vaikka ja mitä mutta ajattelin että suon teille nyt edes tällaisen pienen hetken, josko se helpottais ihmisten ikävää! Tätä suurempaan en kyllä nyt pysty venymään, koska Stefan tulee ihan pian töistä enkä tahdo hukata meidän yhteistä aikaa läppärillä istuen! Koitan joku ilta taas ehtiä kirjoittelemaan joitakin terveisiä jostakin aiheesta - järjestys lienee edelleen aika sama ainakin sukulaisille, muut kertokoon jos on jotain tiettyä mielessä, siihen asti kiiremuii!

maanantai 13. lokakuuta 2014

I'm heeere!

Twinkle, twinkle little star
We made a wish
And here you are ♥


Kuten hiljaisuudesta kenties arvata saattoi, hän on täällä ♥ Täydellinen poikalapsi saapui maailmaan pitkien kärsimysten jälkeen 6.10. - kyllä, juuri isoveljensä syntymäpäivänä! Rakkauspakkaus sai nimekseen Florian Elias (joka on täällä hyvinkin tavallinen nimi, kyseessä ei ole siis mikään erikoisuudentavoittelu) ja on tässä viikon aikana osoittanut olevansa aikalailla täysin veljensä vastakohta ellei jatkuvaa puklaamista oteta huomioon, siinä molemmat pojat ovat olleet mestareita.

Kaikki meni lopulta vähän suunnitelmien vastaisesti, koska perjantaina 4.10. kävin kontrollissa jossa lääkäri ultratessaan huolestui erittäin vähäisestä lapsivedestä. Sain käskyn tulla sunnuntaiaamuna takaisin, jolloin synnytys sitten käynnistettiin - juuri se mitä olin kammonnut! Se olikin vielä kahden vuoden takaistakin hirveämpi ja olenkin vielä näin viikonkin jälkeen edelleen 150-prosenttisesti sitä mieltä että meidän lapsiluku on todellakin täynnä!


Ei, minä en tiedä mistä tuo tukka on peräisin, koska mähän olen blondi ja Stefan punapää, mutta pääasia että on söpö! Oltiin sairaalassa torstaihin asti, joten arki kotona on edelleen melkoista uuden opettelua (ensipäiviä kuvailisin sanalla katastrofaalinen, nyt menee jo melko hyvin) joten ymmärtänette että jos sattuu olemaan ylimääräistä aikaa, sitä ei välttämättä tahdo viettää tässä!


Lucas on ottanut Florianin vastaan yllättävän hyvin, tahtoo aina auttaa vaipanvaihdossa eikä ole ollut edes väkivaltainen silittäessään tai pussaillessaan veljeään, välillä vain yrittänyt ajaa autolla sen yli sen ollessa sitterissä... Nyt pojat sattuivat nukkumaan pidempään samaan aikaan joten ehdin kirjoitella teille tämän, mutta ennenkuin jompikumpi herää niin lopetan tähän ja palaan takaisin vauvakuplaan! Tämä kupla on kyllä täysin erilainen kuin kaksi vuotta sitten mutta ehkä juuri sen vuoksi samalla niin hulvaton! Pusuja, palaillaan taas heti kun sattuu sopiva rako ♥ !

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Parikielinen parivuotias

Lucas täyttää ensi viikolla kaksi vuotta ja vaikka varsin hyvin tiedostan sen että jokainen lapsi on yksilö, on musta silti hauska lueskella mitä kaksivuotiaan normaalisti pitäisi osata ja vertailla taaperoita keskenään. Mä en ole oikeastaan ikinä jaksanut stressata siitä osaako Lucas tarpeeksi vai onko se jotenkin alikehittynyt - johtunee ehkä siitä että oon tosi kiinnostunut kaksikielisyydestä ja oon lukenut siitä niin paljon että mun päähän on todellakin iskostunut se että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja jokainen kehittyy omaa tahtiansa.

Jos joltain on siis mennyt ohi: mä puhun Lucakselle suomea, Stefan saksaa ja keskenämme me puhutaan saksaa. Mutta siis - miten Lucas kommunikoikaan? Monipuolisesti, sanoisin! Suomi oli kevääseen asti ehdottomasti vahvempi kieli, mutta nyt kun olemme kesän asumistilanteen vuoksi olleet paljon tekemisissä anopin kanssa, on saksakin vahvistunut hurjasti. Jotkut sanat Lucas on tosin keksinyt ihan itse, joko päästään tai yhdistelemällä kumpaakin kieltänsä (esimerkiksi suihku/duschen on sen kielellä dissi ja keksi on kika), mutta eiköhän nekin ajan myötä muutu oikeiksi.


Lucaksen "lauseet" ovat edelleen luokkaa verbi + verbi/äänne tai verbi + substantiivi/äänne tai substantiivi/tekijä + verbi/substantiivi ja näissä se myös sekoittelee kieliä keskenään (tai tunkee sekaan kieltosanan nää). Esimerkiksi:

"mennään essen" (essen = syödä)
"mennään brrrmm" (ajamaan autolla)
"mennään Papa/Oma/naauu" (eli jonkun luokse, viimeisin esimerkki Haisuli)

"Mama essen"
"Papa kuorsauksenääni" (= nukkua)
"Oma brrrmm"


Henkilöiden "nimet" on opetettu Lucakselle pelkästään yhdellä kielellä - mä en ole ikinä sanonut itseäni äidiksi, on paitsi kivempi olla kummallakin kielellä sama, on Mama musta myös paljon kauniimpi sana kuin äiti. Isi on Papa, jonka vuoksi paitsi Itävallan pappa, myös Suomen pappa on Opa. Stefanin äiti on Oma, mun äiti on Mummo. Miten muilla kaksikielisillä, onko joku tehnyt samanlailla vai onko kaikilla käytössä kumpienkin kielten sanat? Moni suomituttu ei oikein osaa puhua musta mamana, joka taas mulle on täysin looginen ja paljon luonnollisempi kuin töksähtävä äiti.

Eläimiä Lucas tunnistaa ison kasan molemmilla kielillään, mutta ei sano muita kuin pupu, kala, kukko ja ankka, muut kerrotaan miten mikäkin ääntelee - koira on vuhvuh, tipu piippiippiip, lehmä muu, norsu töö jne. Muitakin asioita se ilmaisee siten minkälaista ääntä mikäkin päästää - auto on brrmm (paitsi hälytysauto tietysti piipaa), kaktus (ja aika moni muukin rehu) on aiaiaii, juna tsutsutsutsu.


Muita Lucaksen itse sanomia sanoja on poppu/puppu (= loppu), kurkku, Bagger (kaivinkone), mennään, ukko (= ukkonen), Baby, pii (= piirtää), essen (syödä), kakka, pissa, bissi (= bussi tai pizza), vettä/pettä, tyttö, puu, Bier, omppu (= omena), kuu... Nimenomaan siis itse sanomia, on muitakin joita se toistaa pyydettäessä, mutta tässä listalla niitä jotka se sanoo ihan pyytämättäkin - nämä piti tänään lastenlääkärillä käydessä erottaa toisistaan!

Tämä postaus keskittyi siis ihan täysin pelkästään Lucaksen kielelliseen osaamiseen, muista kaksivuotiskuulumisista seuraa juttuja myöhemmin! Käytiin tänään tosiaan meidän ihanalla lastenlääkärillä ekaa kertaa sitten yksivuotistarkastuksen ja kaikki oli niin mainiosti että päällimmäisenä jäi mieleen että lääkäri oli kasvattanut pitkän tukan! Siltä pääsi myös epäuskoinen "Mitä, oikeesti?!" vastatessani lasketun ajan olevan huomenna.


Älkää silti soitelko tai jokojoko-häiriköikö Facebookissa, en vastaa, minä vaan pakkaan koska ensi viikolla muutetaan KOTIIN! Nyt herättämään Lucas ja sitten ihastelemaan mun vaatehuonetta, raksafirma meinasi unohtaa sen mutta ovat tänään vihdoin muuranneet siihen seinän, huomenna Lucas menee Krabbelstubeen niin pääsen heti maalaamaankin sen! Puspus! Niin ja jos jollain on toive missä järjestyksessä kuulumisia sopisi tulla - beibi, Lucas, remontti ... niiin, kertokaahan toiveenne :) !