torstai 30. toukokuuta 2013

Wandern.

Vaeltaminen on yksi Itävallan ykkösjutuista kesällä. Toisinkuin melkein kaikki muut aktiviteetit, se ei maksa mitään (paitsi jos on jollain ryhmävaelluksella ja tietysti jos on pakko saada jotkut upeat vaelluskamat) ja se sopii ihan jokaiselle, koska reittejä on tarjolla niin lapsille, mummoille kuin tosiurheilijoillekin. Niitä ei tosin ylhäällä ole merkattu noilla kriteereillä, vaan ajalla joka kyseiseen kohteeseen kestää kulkea. Ajat on onneks laskettu niiden kaikkein hitaimpien matelijoiden kulkuvauhdista, johon luulin itsekin kuuluvani ja yllätyin kun olinkin paljon nopeampi! Ylhäällä liikkuminen kun on vähän eriasia kuin laaksossa, koska ilma on ohuempaa ja tietysti väsyt nopeammin kun kiipeät kokoajan ylöspäin.


Mun kunto on kadonnut jäljettömiin tän kotonaolon seurauksena, koska en ole tehnyt yhtään mitään vaunuilun lisäksi, välillä jumpannut. Sanoinkin Stefanille että pitää aloittaa rauhallisesti, ja se sanoi että kun nyt käydään aina nousemassa vähän kerrallaan niin loppukesästä päästään sitten jo Ackerlhüttelle asti. No, käytiin nyt jo melkein siellä asti joten täytyy varmaan etsiä uusi tavoite. :D


Tuossa meidän kotivuorella Wilder Kaiserilla on 60 metrin korkuinen Schleierwasserfall, vesiputous, joka ei ole kovin kaukana meiltä. Yritettiin päästä sinne viime viikolla mutta sade yllätti puolimatkassa joten mentiin sitä hetkeksi pakoon tommoiseen lehmien heinävarastoon. :D Vaikka se laantui aika pian, ei silti uskallettu jatkaa enää ylemmäs vaan käännyttiin sitten kotia kohti. Lucaksellekin oli parempi että ensimmäinen lenkki oli vain reilun tunnin mittainen, nuo kun oli ihan ekoja kertoja kun se pääsi tossa repussa jonnekin.

Toissapäivänä tarkastettiin sitten kunnolla sää, ja koska se näytti koko päivälle poutaa pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin taas matkaan. Ajatuksena oli tosiaan kävellä ainoastaan sinne vesiputoukselle, joka on about 1200 metrissä, mutta päästiinkin sinne niin nopeasti että Stefan kysyikin että kiivetäänkö vielä Stanglalmille, joka on sen työpaikan "vuokraama" hütte, mökki, vielä 200 metriä ylempänä. Se sanoi ettei se ole kovin kaukana joten tietysti uskoin ja sanoin että tottakai!


Keskimmäisessä kuvassa vasemmalla näkyy kiipeilijöitä.


Matka Stanglalmille olikin aika paljon pidempi kun luulin, mutta Stefan tsemppasi tosi hyvin! Sanoinkin että siitä tulis älyttömän hyvä kätilö - "ei enää kauaa, kohta ollaan perillä, hyvin jaksaa". :D Lucas tykkäs tosi paljon koska sillä oli niin paljon katseltavaa eikä päästänyt muuta kun hihkuvia ääniä ja välillä se torkkuikin kun kävi vissiin tylsäksi.


Lopulta kuitenkin päästiin vihdoin perille asti ja pidettiin evästauko. Olin melko yllättynyt kun en ollut ihan niin poikki mitä olis odottanut, oltiin kuitenkin kävelty kilometrikaupalla (koko reissu ylös-alas kesti about neljä tuntia) tommosessa ei missään helppokulkuisessa maastossa ja siinä samalla noustu ylöspäin 600 metriä, me kun asutaan 800 metrissä ja Stanglalm on 1400 metrissä.


Alaspäin laskeutuessa se vähän liian hurja aloitus sitten kostautui, mun olemattomat reisilihakset huus melkosella veisulla hoosiannaa! Mutta mun ylioppilasjuhlakutsun sanoin: impossible came possible - veni, vidi, vici! Tästä on kiva jatkaa, varsinkin kun Lucaskin viihtyi niin hyvin! Jos se ei olis tykännyt keikkua siinä kantorepussa niin eihän meidän retkestä olis tullut mitään. Nyt ainakin tuokin reppu (Cybex 2. Go) käy vielä tämän kesän, saa nähdä ens kesänä kun Lucas on jo painavampi jos hommais sitten sen oikean selkärepun, käytiin kattomassa niitäkin oikeissa urheiluliikkeissä mut hinnat oli aika suolaisia! Tuossa kyllä sanotaan että se käy 18 kiloiseksi asti, mutta täytyy sit tosiaan katsoa uudestaan. Musta toi on kyllä tosi mukava käyttää, vaikka arvosteluja olikin aika negatiivisenkiin sävyyn.


Minun pojat menossa kotia kohti ♥ ! Mitä muita halpoja (tai ilmaisia :D) kesäharrastuksia on olemassa, vai harrastaako kukaan enää nykypäivänä oikeasti jotain? Nyt täytyy mennä, toinen mun pojista on tehnyt mun yhtä lempparitiroliruokaa ja telkkarista tulee Lemmen viemää joten ciaooo :* !

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Byebye stress!

Mä olen edelleen hyvin pahoillani siitä että kuulumiset on ollut hieman vähillä, mutta meillä on oikeasti ollut viime viikot melkoista härdelliä! Mulle esimerkiks se jääkiekko oli ihan oikea syy, vaikka moni saattaa sitä pitää pelkkänä tekosyynä haha! Lisäksi ne edellispostauksessa luettelemani asiat sekä tämän koneen hitaus yhdistettynä mun hermoihin ei oikein mätsää yhteen. Mutta se suurin ja aikaa vievin syy on ollut se, että me sanoimme "tahdon" St. Johannin maistraatissa. Tai siis "ja", mutta kuitenkin. Kyllä, minusta tuli rouva! :')


Vihkiseremonia oli lyhyt ja hyvin pelkistetty ilman mitään turhia hömpötyksiä koska meillä on suunnitelmissa viettää kunnon häät Suomessa vuoden, parin päästä. Maistraatin pihassa odotti kuitenkin valtava yllätys - minun äiti, minun mummo ja äidin mies oli aamulla hypännyt koneeseen ja saapunut tänne asti tyttären vihkitilaisuutta todistamaan :) !!! Saksan kielessä on sanonta "die Finnen, sie spinnen" = suomalaiset on hulluja. Ensin katsoin vain epäuskoisena kun ne hyppäs Stefanin veljen autosta piilosta, kunnes tajusin että ne tosiaan oli ne ja silloin tulikin itku! Niidenkin takia olin poissa koneelta koska ne viihtyikin täällä sitten neljä päivää ja kuten aina, vieraista toipuminen ottaa oman aikansa vaikka ne aina yhtä ihania onkin.

Maistraatista mentiin Stanglwirtille skumpalle ja kakkukahveille, Stefanin konditoriakeittiön pomo oli tehnyt meille herkullisen (ja hyvin rommisen) kakun. Siitä tultiinkin sitten suunnitelmia noudattaen kotiin, grillailtiin ja nautittiin lämpimästä kesäillasta ilman mitään stressiä ja hienostelua (jos joku ihmettelee mitä mulla on päällä niin googleta dirndl). Me ei kumpikaan Stefanin kanssa odotettu tolta päivältä mitään, ajateltiin vain kuinka paljon helpotusta elämään sen paperin allekirjoitus tuo, joten siihen verrattuna päivä toi tullessaan älyttömän paljon enemmän ja säilyy kyllä muistoissa. Tottakai mä olen aina ajatellut että tahdon naimisiin, mutta se oli aina että "sitten joskus", ei todellakaan näin äkkiä.


Uusi rouva omaa nykyään Stefanin 17 kirjaimen mittaisen sukunimen vaikkakin maistraatin täti ehdotti myös kaksiosaista sukunimeä, mutta sille sanoin ei kiitos, 26 kirjainta olis ollut ehkä hieman liikaa. Olisin tahtonut pitää oman sukunimeni Suomen lomaan asti jotta olisin voinut lentää ilman huolia vanhalla passilla, mutta yllättäen Suomen päässä ei sellainen sopinut, sukunimen voi muuttaa joko vihkimishetkellä tai sitten ei ollenkaan. Ei ollenkaan ei sitten taas olis mulle sopinut.

Tämä äkkiavioituminen oli tosiaan lähinnä sitä varten, että saadaan Lucakselle Itävallan kansalaisuus, mä saan vihdoin mun sosiaaliturvan aktivoitua, pääsen lääkäriin (neurodermatiitti ei ota parantuakseen), saan äitiyspäivärahaa ja Lucas saa passin jotta päästään sinne Suomeen. Romanttista, eikö? Kirjoitin jo ajat sitten siitä, kuinka hankalaa olisi ollut hankkia sille täällä Suomen kansalaisuus ja passi, kun taas sen sijaan Itävallan kansalaisuus tulee automaattisesti jos vanhemmat ovat naimisissa, vaikka toinen osapuoli oliskin tällainen mamu.


Passi saadaan muutamassa päivässä tuosta meidän omasta virastosta ja ai että - toiseen ikävuoteen asti se on ilmainen. Suomen kansalaisuuteen meillä olisi mennyt miljoonia kun tuhat paperia olisi pitänyt kääntää virallisilla kääntäjillä ja hakea niihin notaarilta leimoja, viedä passihakemus itse suurlähetystöön Wieniin toiselle puolelle maata (bensa ja aikahan on kallista!) ja maksaa sitten tietysti myös se passi, joka täällä finskille kustantaa 120 euroa. Nyt ainut mikä meillä Lucaksen passiin menee on 9,90 euroa jotka passikuvat kustansi.


Tämän ansiosta ollaan siis saatu juoksennella ympäriämpäri hoitamassa niitä kaikkia asioita, joita vasta nyt ollaan pystytty hoitamaan. Lisäksi mun ihana finskikaveri oli meillä viisi päivää kylässä, ei voi sanoa vieraana kun ei yhtään tuntunut siltä vaikka viime näkemisestäkin oli kulunut taas jo vuosi, joka tosin on normaalia kun ihmiset asuu missä sattuu. Oli kyllä tosi kivaa höpöttää kunnolla ihan oikein ajan kanssa! Käytiin jopa baarissakin, mutta sielläkään ei tehty muuta kun vaan puhua säkätettiin, no ehkä muutama ehdittiin juodakin! "If distance doesn't ruin your friendship then that friend is forever your friend."

Kaikkea muutakin kivaa on ehtinyt tapahtua, mutta koska kukaan ei varmasti jaksanut lukea tätä edes tänne (jos joku jaksoi, sano hep) asti en niitä ala tähän samaan syssyyn enää kirjoittamaan! Huomenna taas, nyt saa ottaa jo rennommin kun ei tarvitse stressata enää ihan joka asiasta kun asiat alkaa vihdoin rullata. Ja nyt mä hyppään mun mieheni viekkuun sohvalle katsomaan leffaa, pienempi kun just meni unimaailmaan! Tervetuloa uudet lukijat ja terkkuja vanhoille, ciaoooo und bis morgennn :* !

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Lucas 7 kuukautta!

  • Leluilla on mukava leikkiä — puristella, paukuttaa, pudotella ja maistaa. V
  • Vauva osaa nostaa esimerkiksi pallon lattialta tai pöydältä. V
  • Polvella hyppyyttäminen on monen vauvan mielestä mukavaa. V
  • Lapsi oppii osoittamaan sormellaan asioita, joita hän haluaa tai joista hän on kiinnostunut. X
  • Jos lapsen halutaan kiinnittävät huomionsa johonkin tiettyyn kohteeseen, onnistuu sekin kohdetta lapselle osoittamalla. V
  • Lapsi oppii etsimään piilotettuja esineitä. V
  • Jotkut lapset jo kokeilevat istuvaa asentoa. X
  • Voimistuneet jalat kannattelevat lapsen painoa sen verran, että vauva saattaa pystyä seisomaan jonkin aikaa tukea vasten ja ”tanssimaan” tuettuna. V
  • Käsien liikkeiden kontrollointi onnistuu jo melko hyvin; lapsi osaa esimerkiksi kiinnittää yhteen kaksi yksinkertaista esinettä ja erottaa ne jälleen sekä pitää itse kiinni mukistaan tai pullostaan. V
Huom ! Vaikka tämä tulee näin myöhässä niin nää on silti seitsenkuisen juttuja (kirjoitin tätä jo aiemmin luonnoksiin), Lucashan täyttää kohta jo 8 kuukautta!

Lucas on tuultakin nopeampi pieni mato, joka ryömii hetkessä paikasta toiseen. Jos joku on keittiössä, se ryömii usein mielellään katsomaan mitä siellä tapahtuu. Jos sieltä siirtyy vessaan tai makkariin, ryömii se olkkarin läpi yhtä nopeasti perässä. Jo pelkästään olkkarissakin se vetää hillitöntä rinkiä, vaikkakin välillä rauhoittuu leikkimään myös lelujensakin kanssa. Lisäksi se nousee kokoajan myös konttausasentoon ja heiluttaa itseään melko epäilyttävän näköisesti, mutta eteenpäin ei vielä ole menty. Se on ollut viimesen viikon ajan ihan torvelo, herännyt välillä yöllä ja tahtonut harjoitella sitä konttaamista... Tosin ihan hereillä se ei taida olla, kunhan mölisee ja nousee polvilleen ja heiluu.


Rytmistä on nyt hankala sanoa kun testailen tässä just mikä aikataulu ja ruokamäärä sopis Lucakselle parhaiten. Edelleen (kirjoitettu 9. toukokuuta) se on pääpiirteissään aikalailla sama - aamulla maitoa 6-7 maissa (paitsi muutamana yönä se on ollut nälissään jo 4-5 aikaan), 8-9 aikaan aamupuuroa, 11-12 välillä lounas, 15-16 välillä päivällinen ja sitten 20-21 välillä vielä hedelmäsosetta ja maitoa. Maitoa menee ruuan yhteydessä aina 150-240 ml, joten kai tuo tarpeeks syö kun niin tyytyväiseltä vaikuttaa ja kasvaa ihan normaalisti. Se menee nykyään nukkumaan aina klo 21 mennessä ja nukkuukin yleensä 7-8 asti vaikka välissä söisikin.

Tohon sen lisääntyneeseen nukkumiseen vaikuttaa tietysti se sen touhotus ja liikkuminen, joka on varmasti myös yksi syy siihen miksi se on niin hoikka! Lucaksen syntymäpäivä on siis 6.10. ja 8.5. eli melkein tasan 7 kuukauden iässä meillä olikin MKP-tutkimus (suluissa 8.4. mitat):

Paino: 6680 g (6310 g)
Pituus 66 cm (64 cm)
Pipo: 44 cm

Lucaksen lempitouhuja on kenkien syöminen, rapisevan jalkalampun heiluttaminen (kerran se on ehtinyt kaataa sen päälleen kun en ole nähnyt mitä se puuhaa, se on tosin niin kevyt ettei se satu eli eipä oppinut) ja sellaisiin paikkoihin meneminen joista on hankala tulla pois. Imurointi on hurjan hauskaa ja jos se on lattialla kun imuroin, se yleensä ryömii imurin perässä ja yrittää koskettaa sitä. Lisäksi se kiljuu innosta myös monien muiden asioiden kohdalla, mm. aamulla ja iltapäivällä kun joku vihdoin kuulee että herra on hereillä ja hakee sen sängystä. Hauskaa on tietysti edelleen se kun joku lennättää ympäriinsä tai kun isi pärisyttää mahasta. Jos Lucakselle sanoo joopas/doch, se heiluttaa päätään ihankuin kieltääkseen ja se on sen mielestä myös hurjan hauskaa.


Se on nyt tosiaan jo kahdessa viikossa oppinut muutakin ja rytmi on nyt taas muuttunut, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin, nyt on kamala kiire kun täytyy lähteä vaeltamaan :D !

torstai 16. toukokuuta 2013

Kuulumisia, endlich!

MINÄ korjasin internetin! Mun läppäriä ei saa vaihdettua saksan kielelle (tai saa, mutta ainut mitä se vaihtaa on tuolta kalenterista nuo päivät ja kuukaudet, muut säilyy suomeks) enkä todellakaan osaa saksantaa kamalaa tietokonesanastoa, muutenhan Stefan olis osannu korjata sen helposti mutta nyt mä jouduin ränkkäämään jotain suojausasetuksia ja koodeja (ei kannata kysyä mitä). Oon ihan urpo tollasissa jutuissa, mut pääasia että toimii, ei kai sen niin väliä miten se onnistui! Okei, korjasin sen jo heti tota viime postausta seuraavana päivänä, mutta koska olin jo ilmottanut täällä ettei mitään tarvii odotella niin jätin sitten tän läppärin rauhaan (kun on tottunut Stefanin huippukoneeseen niin tää tuntuu niiiin hitaalta) ja keskityin tärkeämpiin asioihin!


Lucaksesta on tullut kauhea linssilude, se aina ryömii hullulla vauhdilla kameraa päin kun yritän ottaa siitä kuvan!

Kuten siihen kiekkoon! Aurinkoon! Sadepäiviin! Siivoukseen! Ostoksiin! Ja lisäksi tietysti niihin vähän tylsempien, mutta välttämättömien asioiden hoitoon. Tai no, yhtä ei kyllä voi tylsäksi sanoa ja sen avulla saadaankin Lucakselle passi ja tadaaaa - reilun kuukauden päästä sinisiivet kuljettaa meidät Suomen maalle! Löydettiin huippuhalvat lennot ja Suomessa viihdytään reilu viikko, 20.-29.6. Halusin tosiaan ajoittaa sen just tolle juhannukselle, koska Stefan on aina hehkuttanut sitä yötöntä yötä joten saapahan kokea nyt sitten ihan livenä. :D Itse en oikein muista kun oon ollut kaikki viime Suomijuhannukset semmosessa muutaman päivän ikuisuushipassa Himosfestareilla...


Lucas ryömii olkkarista usein katsomaan mitä joku touhuaa keittiössä/makkarissa/vessassa, eilen aamulla olin kahvinkeitossa ja aurinko taittoi keittiön ikkunasta noinkin hauskan valosuikaleen josta oli kiva yrittää ohi sokaistumatta!

Tiistaina alkoi vihdoin se vauvauinti ja voi kuinka ihanaa se oli! :') Lucas rakastaa vettä ja oli isosta altaasta niin innoissaan että muita mamoja nauratti kun se vaan hihkua kiljui kokoajan. Ei taidettu ehtiä olemaan vedessä kun parikymmentä minuuttia kun meni aikaa kaikkiin alkuhöpötyksiin, mutta seuraavilla kerroilla se on aina 45 minuuttia. Beibejä oli myös niin paljon että vetäjä jakoikin meidät ens viikosta lähtien kahteen ryhmään ja me otettiin tietysti mieluummin myöhempi, eli kello 9:15 sijaan me päästään aloittamaan vasta kympiltä, ihanaa. Vaikka Lucas nukkuukin yleensä maksimissaan puoli kasiin on silti kivempi aloittaa aamut ihan rauhassa, Fieberbrunniinkin kun on tästä meiltä kuitenkin 20 kilsaa.


Vauvauinnista ei nyt ole yhtään kuvaa (oli vähän hoppu), mutta teemaan sopiva meidän viereinen maauimala eilisessä ilta-auringossa. :D

Ollaan myös saatu heittää hyvästit ihanan rauhallisille ja hyväunisille öille, koska Lucaksen mielestä kello kolme on välillä mielettömän hyvä aika opetella konttaamista ja sen jälkeen huutamista kun reenit ei taidakaan sujua toivotulla tavalla! Onneks viime yö kesti taas tauottomat yhdeksän tuntia josta johtuen oonkin taas kuin uudestisyntynyt enkä jaksa istua tässä kun tää aina jumittaa ja tulee eilinen Lemmen viemääkin, ciaoo :*


Ja paaaljon terkkuja myös maailman söpöimmältä (ja varmasti äänekkäimmältä) pieneltä sähköpäältä !

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Läppäririkko!

Buhuu, Stefanin läppäristä pamahti tavistyhjennyksen jälkeen ilmeisesti kovalevy ja mun läppäri, jonka oon puolen vuoden aikana avannut ehkä kolmesti, ei suostu yhdistymään meidän langattomaan nettiin jostain syystä (hain konsultaatiota ja mun kaveri kysyi "onko sun koneessa ylipäätänsä koko wlan?"). Tästä johtuen joudun hetkeks sanoon ciao ja toivottavasti nähdään taas pian, onneks kävi nyt kun mulla on edes MM-kisat ja teksti-tv :D !

maanantai 6. toukokuuta 2013

Elossa ollaan!

Ei, me emme ole kadonneet tai matkustaneet minnekään, on vaan nyt ollut vähän hässäkkää erinäisistä syistä johtuen. Ensinnäkin Stefanilla on menossa viiden (5!) päivän vapaat ja toisekseen jääkiekon MM-kisat on täydessä tohinassa! Finskitutut tietää kuinka tärkeetä jälkimmäinen mulle on, joten ne ainakin ymmärtää miksi en ehdi koneella istua, ja jos istun, tutkin joukkueita, tilastoja ja katson vanhoja pätkiä Youtubesta. :D Stefan tossa yks päivä totesi että nää tulee olemaan pitkät kaks viikkoa! Se kun ei ymmärrä minkään urheilulajin katsomista ja hypetystä, koska eihän hän itse tee mitään, vaan urheilija, totta sekin. Lisäksi tästä läppäristä vanheni joku mainoksienesto-ohjelma, puoleen vuoteen missään ei ollut mitään mainoksia ja nyt niitä on jokapuolella joten dataaminen on tosi ärsyttävää.


Olin kerran Kreikassa kaks viikkoa kaverin kanssa ja mun äiti soitti että sillä on mulle ylläri kun tuun takas. Kotiin tullessani kysyin sitten tietysti että mikä se ylläri on ja se huijas että ei hän viitti sanoa kun se meni pieleen. Kiipesin yläkertaan ja siellä mua odotti tommonen pahvinen kaksmetrinen Mikko Koivu ♥ :D. Mikko on mun all-time-favourite, myös Stefan tietää mitä tarkoittaa numero 9!

Meidän toukokuu on muutenkin täynnä toimintaa, huhtikuussa kun ei ollut yhtäkään tärkeetä menoa. Esimerkiks vauvauinti alkaa ens viikolla, jee! Tänään Lucas täyttää seitsemän kuukautta, ja huomenna on vihdoin MKP-tutkimus. Teen siis huomenna kuukausipostauksen, kun saadaan mitatkin tietoon. En tiedä onko se nyt kuukaudessa kerännyt painoa paljoakaan, mutta musta tuntuu että se on ainakin kovasti pyöristynyt korvikkeesta johtuen. Loppukuusta on kontrolli Innsbruckin kurkkunenäkorvatohtorilla, sitä edeltävänä viikonloppuna mun finskikaveri tulee viikonlopuks meille, megajeeeee!


Me ollaan nyt viihdytty vaan ulkona kaikki päivät, esimerkiks eilen oltiin koko päivä Hochfilzenissä tuttujen luona. Tallusteltiin vuorten ympäröimän järven rannalla olevalle Seealmille kahville ja meidän piti kantaa Lucasta kun eihän meillä vaunuja mukana ollut. Otettiin kuitenkin tuttujen kantoreppu mukaan ja Stefan kokeilikin sitä takastullessa, mutta Lucas ei viihtynyt siellä kovin kauaa. Se on varmasti pienemmälle vauvalle tosi kätevä, mutta nykyään kun meidän iso vauva tahtoo heilua ja katsella kaikkea niin se ei ollut kovin hyvä. Stefan on jo pidempään haaveillut semmosesta selkäpuolelle kiinnitettävästä kantorepusta jonka kanssa vois sitten lähteä vuorille, mut sillon Lucaksen pitäis osata jo istua ilman tukea.


Unohdin kameran autoon joten ei ole kuvaa kuin kesäisestä Kaiserista.

Ainiin, harjoteltiin eilen ensimmäistä kertaa syömään itse! Banaania oli paljon muuallakin kuin suussa, mutta kyllä Lucas sen jujun tajusi. Syömisestä nukkumiseen - se on nukahtanut muutaman kerran vahingossa itsekseen sänkyynsä! Siksi vahingossa, koska se on syödessä ollut ihan uninen mutta sitten kun olen vienyt sen nukkumaan se onkin kokenut ihmepiristymisen. Oon kuitenkin jättänyt sen sänkyyn höpöttämään kun ei se ole kiukutellut ja ups, hetken päästä onkin kuulunut kuorsausta! Ei huono! Nyt täytyis myös saada Lucas untenmaille joten ciaooo!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Erste Mai.

Myös Itävallassa toukokuun ensimmäinen on pyhäpäivä, työn juhla, vaikka sitä ei täällä yhtä innokkaasti ja perinteikkäästi juhlitakaan kuin Suomessa (joka ei mua haittaa ollenkaan, tippaleivät ja simat sun muut ei kovin hääville maistu). Me ei Lucaksen kanssa tykätty tästä pyhästä kyllä ollenkaan, koska Lemmen viemää ei tullut kahteen päivään ja koska maitokin loppui mutta kaupat oli tietysti kiinni. Ehdittiin kuitenkin olemattomissa vapputohinoissamme harrastamaan kaikenlaista, muunmuassa:


Kiipeilyä!


Riemusta kiljumista!


 Yöpuvussa kiipeilyä!


Ja ihan vaan söpöilyä ♥ Toivottavasti kaikilla oli kivaa, meillä oli ainakin!

Oi ps. kesän eka ukkonen tais just saapua ♥ !!!