Mun kunto on kadonnut jäljettömiin tän kotonaolon seurauksena, koska en ole tehnyt yhtään mitään vaunuilun lisäksi, välillä jumpannut. Sanoinkin Stefanille että pitää aloittaa rauhallisesti, ja se sanoi että kun nyt käydään aina nousemassa vähän kerrallaan niin loppukesästä päästään sitten jo Ackerlhüttelle asti. No, käytiin nyt jo melkein siellä asti joten täytyy varmaan etsiä uusi tavoite. :D
Tuossa meidän kotivuorella Wilder Kaiserilla on 60 metrin korkuinen Schleierwasserfall, vesiputous, joka ei ole kovin kaukana meiltä. Yritettiin päästä sinne viime viikolla mutta sade yllätti puolimatkassa joten mentiin sitä hetkeksi pakoon tommoiseen lehmien heinävarastoon. :D Vaikka se laantui aika pian, ei silti uskallettu jatkaa enää ylemmäs vaan käännyttiin sitten kotia kohti. Lucaksellekin oli parempi että ensimmäinen lenkki oli vain reilun tunnin mittainen, nuo kun oli ihan ekoja kertoja kun se pääsi tossa repussa jonnekin.
Toissapäivänä tarkastettiin sitten kunnolla sää, ja koska se näytti koko päivälle poutaa pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin taas matkaan. Ajatuksena oli tosiaan kävellä ainoastaan sinne vesiputoukselle, joka on about 1200 metrissä, mutta päästiinkin sinne niin nopeasti että Stefan kysyikin että kiivetäänkö vielä Stanglalmille, joka on sen työpaikan "vuokraama" hütte, mökki, vielä 200 metriä ylempänä. Se sanoi ettei se ole kovin kaukana joten tietysti uskoin ja sanoin että tottakai!
Keskimmäisessä kuvassa vasemmalla näkyy kiipeilijöitä.
Matka Stanglalmille olikin aika paljon pidempi kun luulin, mutta Stefan tsemppasi tosi hyvin! Sanoinkin että siitä tulis älyttömän hyvä kätilö - "ei enää kauaa, kohta ollaan perillä, hyvin jaksaa". :D Lucas tykkäs tosi paljon koska sillä oli niin paljon katseltavaa eikä päästänyt muuta kun hihkuvia ääniä ja välillä se torkkuikin kun kävi vissiin tylsäksi.
Lopulta kuitenkin päästiin vihdoin perille asti ja pidettiin evästauko. Olin melko yllättynyt kun en ollut ihan niin poikki mitä olis odottanut, oltiin kuitenkin kävelty kilometrikaupalla (koko reissu ylös-alas kesti about neljä tuntia) tommosessa ei missään helppokulkuisessa maastossa ja siinä samalla noustu ylöspäin 600 metriä, me kun asutaan 800 metrissä ja Stanglalm on 1400 metrissä.
Alaspäin laskeutuessa se vähän liian hurja aloitus sitten kostautui, mun olemattomat reisilihakset huus melkosella veisulla hoosiannaa! Mutta mun ylioppilasjuhlakutsun sanoin: impossible came possible - veni, vidi, vici! Tästä on kiva jatkaa, varsinkin kun Lucaskin viihtyi niin hyvin! Jos se ei olis tykännyt keikkua siinä kantorepussa niin eihän meidän retkestä olis tullut mitään. Nyt ainakin tuokin reppu (Cybex 2. Go) käy vielä tämän kesän, saa nähdä ens kesänä kun Lucas on jo painavampi jos hommais sitten sen oikean selkärepun, käytiin kattomassa niitäkin oikeissa urheiluliikkeissä mut hinnat oli aika suolaisia! Tuossa kyllä sanotaan että se käy 18 kiloiseksi asti, mutta täytyy sit tosiaan katsoa uudestaan. Musta toi on kyllä tosi mukava käyttää, vaikka arvosteluja olikin aika negatiivisenkiin sävyyn.
Minun pojat menossa kotia kohti ♥ ! Mitä muita halpoja (tai ilmaisia :D) kesäharrastuksia on olemassa, vai harrastaako kukaan enää nykypäivänä oikeasti jotain? Nyt täytyy mennä, toinen mun pojista on tehnyt mun yhtä lempparitiroliruokaa ja telkkarista tulee Lemmen viemää joten ciaooo :* !