maanantai 26. joulukuuta 2016

Ja niin tuli joulu



Joulun aika Innsbruckissa on aivan ihana, sekä isoille että pienille ihmisille! Ensimmäiset joulumarkkinat aukeavat jo marraskuun puolivälissä ja lopulta keskustassa on auki viidet joista löytyy jokaiselle jotakin. Aatonaattona käytiin fiilistelemässä vielä viimeistä kertaa vanhankaupungin joulumarkkinoita, silloin neljät sulkeutuivat ja ainoastaan Maria-Theresien-Straßen modernit markkinat ovat loppiaiseen asti auki.


Joulumarkkinoiden lisäksi täällä on luuukuisia tapahtumia, varsinkin lapsille! Joulukuun kuudes on Nikolaus-päivä ja niinä päivinä Nikolausta (ja Krampuksia) voi tavata useissa eri paikoissa. Puolivälissä kuuta "Christkind" (eli Jeesuslapsi joka myös tuo itävaltalaislapsille kaikki lahjat sekä koristelee kuusen) muuttaa kaupunkiin suuren kulkueen kanssa - ydinkeskustasta kävelemästä löytyi 500 enkeliä, paimenta, hevosia ja jopa lampaita!


Meidän oma joulu sujui taas oikein hyvin. Stefan otti alkuviikosta vastaan kerta viikkoon-"harrastusduunin" josta palasi kotiin aattoaamuna viiden jälkeen joten me lähdettiin lasten kanssa jo aamukahdeksalta ulos jotta se saisi nukkua. Suunnattiin ylös Nordkettelle jossa väliasemalla on lumetettu pulkkamäki - muuten edes 2000 metrin korkeudessa ei ole pikkuläikkiä enempää lunta. Oli niin ihana aamu ja aamupäivä ja saatiin olla kyllä ihan rauhassa, yleensä täpötäydessä vuorille vievässä Hungerburgbahn-junassakin oli meidän lisäksi ainoastaan kaksi ihmistä!


Kotiin päästyä lapset olivatkin ilmeisesti niin poikki että jouluaaton jännityksestä huolimatta suostuivat päiväunillekin. Anopin saavuttua tehtiin vielä loput ruuat valmiiksi - meidän joulupöytä on ollut jo pitkään samanlainen: haudutettua punakaalia, porkkanalaatikkoa, uunivihanneksia, pähkinäjuuresmureketta sekä tuntikausia keiteltyä pippuripunaviinikastiketta. Nam!


Eilinen meni sukulaisia kestitessä ja tämä tapaninpäiväkin menee näköjään vielä ihan lomafiiliksissä - lasten päiväuniaika kului tenttiin lukemisen sijaan Suomisuklaan sekä Love Actuallyn kanssa joka on muuten kyllä ihan joulun ykkösleffa, onneks on vielä tunti jäljellä, en malta odottaa että pääsen pillittämään vielä vähän lisää!


Kiitos vielä kaikille aivan ihastuttavista joulun muistamisista ♥ ! Nyt täytyy mennä jatkamaan lasten kanssa piirtämis- ja väritystouhuja, ihanat joulun jatkot sekä uudetvuodet kaikille :* !

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Maa on niin kaunis

Ihana syksy tuhansine väreineen on jälleen kauneimmillaan! Ei mene enää kauaa ja kaikki lehdet putoaa, siksipä tässä vielä iso kasa kuvia ennenkuin harmaa talvi ottaa vallan. Suomessa taitaa olla jo melkein jokapuolella lunta, meillä sitä on silloin tällöin sateen jälkeen muutamana päivänä ollut ihan ylhäällä vuorilla mutta laaksoon asti ei taideta saada vielä pitkään aikaan, jos koko talvena! Isoja joulukuusia ja -valoja on alkanut kuitenkin jo ilmestyä ja viikon päästä aukeavat jo ekat joulumarkkinatkin, ihanaa!














Kuten kuvista huomaa viimeksi sanomani, Lucaksesta ei oikein saa kuvia! Mutta jospa sata kuvaa Florianista vähän korvaa ;) Ihanaa alkavaa talvea kaikille, jos tulee liian kylmä niin tänne vaan lämmittelemään!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Nelivuotias

Huhuu, lupasin tulla kertomaan myös Lucaksen synttärikuulumiset ja nyt kun ei just tällähaavaa ole mitään isompia koulujuttuja tehtävänä tai tekstejä luettavana, on vähän hyvää aikaa ennen seuraavia! Kun herää viikonloppuisinkin ennen kuutta, on hyvin aamuisin aikaa vaikka ja mille... Meillä todellakin pätee "My kids are the reason I wake up every morning. Really freakin' early. Every. Single. Morning." !


Lucas on edelleen avoin ja puhelias tyyppi tuttuja kohtaan. Tuntemattomista sen sijaan se ei nykyään enää aluksi pidä ja saattaa mennä hyvinkin kauan ennenkuin se lämpeää. Paitsi jos ne "tuntemattomat" (ts. esimerkiksi Stefanin isin uusi naisystävä tai ihmiset joiden näkemisestä on kulunut niin kauan ettei se enää muista niitä, esimerkiksi Stefanin vanhoja työkavereita) ovat meidän kotona, silloin se on alusta asti oma iloinen itsensä ja hakee heitä heti leikkimään.


Päiväkodin aloitus syyskuussa oli siksikin melko hankalaa. Totutus kesti kauan, mutta onneksi siellä sattui olemaan juuri samoja ongelmia poteva poika joten saatiin molemmat vertaistukea, Lucas Jonakselta ja mä Jonaksen mamilta ja papalta! Siellä me sen äidin kanssa istuttiin monen monta aamupäivää ja pohdittiin että kuinkahan pitkään meidän täällä vielä pitää hengailla... Lopulta Lucas alkoi viihtyä ja totesi mulle "Lähde vaan kauppaan, heippa!" ja seuraavana päivänä myös Jonas hääti äitinsä pois! Päiväkodille kiitokset lapsenmukaisesta totutuksesta, joka paikassa ei näin ole.

Lucas viihtyi siis monta viikkoa päiväkodissa ja kertoi iloisena aina mitä olivat tehneet. Kunnes eräänä maanantaiaamuna hän totesikin ettei halua mennä eikä todellakaan aio syödä mitään Jausea (itse tehtävä eväs jonka syövät noin kello 10 aikaan). Ja tätä lystiä kesti taas piiitkään, joka aamu sama virsi. Hoitopäivän aikana (joka kestää siis noin 3-3,5h) se ei puhunut kenenkään kanssa saati leikkinyt, ulkonakin vain istua tönötti tätien kanssa. Nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä, eilen oli syönyt jo koko Jausen, toivotaan että tämä tästä helpottaa!


Se siitä, entäs muuten? Lucas on edelleen autofriikki eikä halua katsoa enää edes Prinsessa Sofiaa koska se on muka tyttöjen ohjelma. Yritän kovasti aina painottaa että ei ole olemassa tyttöjen tai poikien ohjelmia vaan ihan voit katsoa mitä haluat, mutta ei mene läpi. Dora The Explorer on sentään vielä hauska - ehkä koska siinä opetellaan myös englantia josta Lucas on kovin innostunut. "We did it, we did it!" se laulaa jos esimerkiksi ehdittiin ylittää suojatie ilman että liikennevalo alkoi vilkkua. Päiväkodissa sillä onkin hyvin multiculti-ryhmä, niillä on siellä 20 lapsen ryhmässä muistaakseni kahdeksan (! suomi, slovakia, venäjä, bosnia, arabia, espanja, serbia, korea) kaksikielistä lasta! Siitä syystä pitävätkin yllä hauskaa sanakirjaa ja opettelevat perussanoja muiden kielillä.


Autojen lisäksi Lucas tykkää myös piirtää, värittää ja lukea - sillä on sohvapöydän hyllyllä oma kori jossa kaikki sen lehdet on! Se haluaa siis aina ostaa kaikenmaailman Cars-, Puuhapete-, Bussibär- tms. lastenlehtiä kaupasta eikä se raha kyllä hukkaan mene koska se oikeasti lukeekin niitä sitten usein ja hartaasti, yhtäkään lehteä ei ole pois heitetty. Lisäksi se haluaa usein harjoitella myös kirjoittamista, aakkoset se osaa sanoa paria sekaannusta lukuunottamatta (esim. M, N) jo täysin ja se osaa jo lukea muutamia sanoja, esimerkiksi oman nimensä jostain "Äl, uu, see, aa, äs! Lucas!".


Bonuksena vielä: kyselin Lucakselta tämän somessa pyörineen kyselyn ja aika hauskoja vastauksia siltä tulikin, kirjoitin ne nyt juuri niinkuin se sanoi enkä pyytänyt edes kääntämään jos se puhui saksaa.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- "No, ei!"
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- "Aufräumen!" (= siivota/raivata tavarat paikoilleen ...)

 3. Mikä tekee surulliseksi?
- "Joku weint Sturm der Liebessä!" (= joku itkee Lemmen viemässä :D)

 4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- "Wenn mä kitzelt sua!" (= jos mä kutitan sua)
5. Millainen äitisi oli lapsena?
- "Pieni!"

 6. Kuinka vanha äitisi on?
- "Öömm... 1, 2, 3, 4 jne. ... 23!"
7. Kuinka pitkä äitisi on?
- *laskee sormilla varpaista päähän mua 1, 2, 3 jne.* "25!"
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- "Aufräumen!" (Mä en kyllä pidä siivoamisesta mutta koska vielä vähemmän pidän sotkusta niin on pakko siivota, yök! Keksisin miljoona parempaa ajanvietetapaa kuin se!)
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- "Sä abholen mir Kindergarten!" (= Sä haet mut päiväkodista)

 10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- "Lujkkis? Mä en tiedä." (Kysyin siis miksi mamasta tulisi julkkis, ei tiennyt mitä tarkoittaa lujkkis :D)

 11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- "Lernen! Autoilla ja Legoilla leikkiä." (lernen = oppia)

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- "Kuiskata!"

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- "Sä meet Schule!" (Schule = koulu)
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- "Brezeli!"
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- "Mitä...? Mä en tiedä mikä on ylpeä."
16. Jos äitisi olisi joku telkkarihahmo, kuka hän olisi?
- "Mädchen, tyttö!"
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- "Auto spielen!" (= leikkiä autoilla)
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi on?
- "Socken, villasukat!" (= Socken = sukat)

 19. Mitä eroa teissä on?
- "Mä en tiedä."

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- "No Papa ja Mama, ja Floriania!"
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
-"KAIKKI leikkipuistot!"(Painotus sanalla KAIKKI ...)


Tästä siis huomaa kuinka Lucas edelleen laiskana vain sekoittaisi molempia kieliään. Normaalisti kuitenkin jos se puhuu mulle saksaa puheensa seassa, kysyn aina mitä jolloin se kääntää kaiken (osaamansa, on tietysti sanoja joita se osaa vain jommalla kummalla kielellä) suomeksi. Tässä kyselyssä jätin sen kuitenkin väliin, muuten ei tällain laiskotella! Florianin kanssa se puhuu nykyään kumpaakin kieltä, usein vaikuttaa se onko mama vai papa kotona niiden kanssa.


Veljekset tappelee usein, paljon ja tunteella, mutta toisaalta ovat sovussa ollessaan aivan ihana pari. Lucas lukee paljon Florianille, ne leikkivät yhdessä kaikkia mahdollisia leikkejä (joissa Lucaksella usein menee hermo jos Florian ei tottelekaan sitä...) ja lisäksi Lucas tykkää myös opettaa veljeään puhumaan. Florianin sanoessa jonkun sanan/äänteen on Lucaksen innostus ja riemu jotain aivan uskomatonta, täytyy joskus ottaa videolle!

Lasten päiväkodit on eri suunnissa ja me aina vuorotellaan kumpi vie kumman. Vaikka matkat ei ole pitkiä, on ne silti ihania hetkiä kun saa jutella ihan rauhassa vain yhteen keskittyen, normaalisti kun olen liikkeellä aina molempien kanssa. Lucaksen kanssa juttelu on jo tosi antoisaa, sillä on aina hurjasti asiaa ja paljon tärkeitä kysymyksiä. Lisäksi se osaa jo miljoona eri laulua ulkoa joilla se viihdyttää paitsi mua, myös vastaantulijoita.


Kaikesta uhmasta huolimatta se on vaan niin äärettömän loistava poika ♥ ♥ Josta toivon vielä joskus saavani vähän enemmän kuvia, kuten näistä kuvista huomaa on nyt menossa taas vähän hankala vaihe sen suhteen, toivottavasti selviätte :* !

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kaksivuotias

Niin siinä sitten kävi. Pojat täyttivät jälleen kerran vuosia - Florian kaksi ja Lucas jo neljä! Aivan uskomatonta miten nopeasti aika juoksee. Kummastahan sitä sitten aloittaisi, mennäänkö pienimmästä suurempaan? Pahoittelen että tämä tulee näin myöhässä, mutta ensin eka viikko koulua oli aika jänskää ja sittenhän meille tuli kylään oksennustauti... Synttäreitä juhlitaan siis vasta tänään, onneksi melkein kaikille sopii!


Florian oli vielä pari kuukautta sitten hyvin leppoisa kaveri joka tiesi käsitteen uhma ainoastaan veljensä kautta. Jos sitä yhtäkkiä alkoikin kiukuttaa, oli sen huomio kuitenkin helppo siirtää johonkin muuhun - esimerkiksi jos se olisi halunnut mennä hissillä ja oli valmis saamaan megakilarit, ei tarvinut sanoa kuin näytätkö vielä miten nopeasti sä osasitkaan mennä portaita ja se oli jo unohtanut kiukkunsa ja kiisi hymy korvissa kohti portaita. Se oli silloin se...


Vaikka uhma onkin siis saavuttanut Florianinkin, on se silti paljon miedompi kuin Lucaksella tässä iässä! Sille on helppo ehdottaa jotain muuta tekemistä esimerkiksi paperisen jalkalampun tuhoamisen tai kirjahyllyssä kiipeilyn tilalle, tosin sen kanssa pitää myös sitten touhuta sitä korvaavaa tekemistä. Eli jos se alkaa tonttuilla kesken ruoanlaiton mutta ei halua kokkailla mukana, saattaa olla hieman hankalaa sillä niinä hetkinä se ei halua esimerkiksi piirtää tai lukea yksin.


Yleensä se on kuitenkin melko itsenäinen ja keksii paljon ihan normaalejakin touhuja (ei pelkästään kaiken terrorisointia). Valokuvien katsomista se rakastaa älyttömästi, vähintään kerran päivässä se hakee jonkun albumin ja katselee kuvia! Muita suosikkeja on tietysti autoleikit, kokkausleikit, lukeminen sekä kaikki laulut ja tanssit! Ja tietysti kastanjoiden kerääminen ulkona, mahdollisimman suurten.


Florianin puhe ei oikein ole ottanut tuulta alleen, se käyttää muutamaa sanaa joille on sata eri merkitystä. Esimerkiksi pappa tarkoittaa isi-Papa, kaivinkone (Bagger), loppu. Nännä on Mummo, Anna-täti sekä mennään. Pää on leipä, peitto ja jotain mitä en nyt muista. Sen kanssa on hauska jutella ja paljon se höpöttääkin, mutta ulkopuoliset eivät kyllä mitään ymmärrä. Päiväkodissa se oli ikkunasta nähnyt rekan ja juhlinut "Ka, ka, ka!" ja tädit olivat luulleet että hän sanoo englanniksi "Car".


Pääasiassa Florian on siis aivan hulvaton tyyppi jonka kiukkukilarit ja pöllöilyt yleensä unohtuu sen touhuja katsellessa ja juttuja kuunnellessa. Tällähetkellä se istuu nakuna keittiön pöydän ääressä, mussuttaa kurkkua ja teroittaa kyniä ja näyttää just niin hauskalta kuin mitä on! Florbun mitat kaksivuotispäivänä olivat 12,4 kg sekä 87,2 cm - Lucaksella ne oli kaksivuotiaana 12 kg ja 88 cm! Hyvää toista syntymäpäivää rakas ♥

torstai 22. syyskuuta 2016

Antaa sataa

Tänä vuonna se iski ihan yhtäkkiä ja arvaamatta. Nimittäin syksy! Vielä viime viikolla (kuten viikkokaudet sitä ennen) lämpötila oli kolmessakymmenessä ja tuntui siltä ettei kesä lopu ikinä, lämpöisiä iltoja riittäisi vielä lukemattomia. Ja sitten bäämm! Pudotus 15 asteeseen oli melko karu, sandaalien vaihto tennareihin kamalaa ja pitkien vaatteiden etsiminen vielä kamalampaa.


Rakastan talvea ja syksykin on jees, mutta yleensä se saapuu vähän hitaammalla tempolla, siten että siihen ja sen tuomaan kylmyyteen ehtii pikkuhiljaa tottua. Viime viikolla illat meni leikkipuistoissa kesäkuteissa chillaten, tällä viikolla ei ulos ole päivälläkään ollut asiaa ilman takkia! Paitsi nyt on vihdoin saatu nauttia jo auringostakin, mutta kesän lämpö on kyllä jo mennyttä.


Lasten kanssa sitä on oppinut arvostamaan kesää ja sen tuomaa helppoutta - ulos lähtiessä ei tarvitse vetää kuin aurinkorasvat iholle, kengät jalkaan ja hattu päähän. Välikaudet ovat superärsyttäviä, varsinkin nämä alut kun aamulla on kylmä mutta lämpötila voi piankin kohota niin että aamulla päälle vedetyt vaatteet ovat liikaa.


Tämä kesä oli ainutlaatuinen, olimmehan kaikki ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa lomalla ja duunattiin muutto ja sen mukanaan tuomat kaikki uudet kuviot. Varsinkin heinä-elokuu oli aivan ihanaa aikaa kun muutto oli lopullisesti ohi, ajokorttitouhut suoritettu ja aikaa kokea uutta kaupunkia ja nauttia perheestä loputtomasti. Tapasimme ihkauusia ja uusvanhoja ystäviä, uimme, pyörähdimme Suomessa, kävimme grillijuhlissa, saimme Suomimummon viikoksi kylään ja rakastuimme Innsbruckiin joka päivä enemmän.


Päällimmäisenä tästä kesästä ja kaikesta hulabaloosta jää kuitenkin ehkä mieleen ne perheen kanssa leikkipuistoissa vietetyt lämpimät illat. Ihanat arkiset hetket, vaikka tavallista arkea tämä kesä ei ollut nähnytkään. Näillä muistoilla on hyvä jatkaa syksyyn ja aloittaa täysin uusi arki - nimittäin koulu! Ensi viikon lopulla on tutorpäivä ja seuraavana maanantaina se sitten alkaa. Tänään sain vihdoin vahvistuksen että sain paikan juuri niiltä kursseilta ja luennoilta joille halusinkin, jeii!


Ennenkuin sanon lopullisesti hyvästit tälle kesälle, oli pakko vielä vähän katsella kuvia meitä tässä loppukesästä hellineistä (no ja hiostaneista...) lämmöistä, paljaista ihoista, sukattomista jaloista ja pilvettömistä taivaista! Kaikki mahtavat ukkosmyrskytkin taitaa olla jo ohi, byhyy! Seuraavaksi lienee Lucaksen päiväkotikuulumisten aika, siihen asti heippa ja kertokaahan mitä teillekin kuuluu :) !

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kun kuopus päiväkodin aloitti

Kuten olen monesti kertonut, Itävallassa ei ole ollenkaan päiväkoteja alle 3-vuotiaille vaan ainoastaan yksityisiä Kinderkrippejä tai perhepäivähoitajia. Tosin nyt Innsbruckin kaupunki on alkanut touhuamaan myös kunnallisia Krippejä näille pienemmille (tarkoittaen 18 ikäkuukaudesta eteenpäin) ja tällähetkellä heillä onkin jo kymmenen tilaa jotka ensi vuonna haluaisivat avata. Nekin ovat tosin maksullisia, mutta ilmeisesti vähän edullisempia kuin nämä yksityiset - en tosiaan juuri asiasta tiedä kun on kokonaisuudessaan ihan uusi juttu.


Florianin Krippetaival alkoi siis elokuun alussa - alkuun tosi hyvin, sitten heikommin ja kun taas meni hyvin, jäikin päiväkoti (puhun nyt kuitenkin päiväkodista vaikka se ei "oikeasti" se olekaan) puolentoista viikon remonttilomalle. Maanantaina palattiin jälleen arkeen ja otettiin pari ensimmäistä päivää jälleen rauhassa, ensin olin vain tunnin poissa ja seuraavana päivänä jo kaksi. Aamun hyvästit olivat kamalia - itku silmässä huuli väristen Florian sanoi heippa ja tassutteli leikkimään.


Mutta meni tosiaan vain pari hassua päivää ja se olikin taas kuin vanha tekijä! Enää ei harmita eikä suupielet valu alaspäin hyvästellessä ja kun tulen sitä hakemaan kertoo se (sillä omalla, hieman hankalalla kielellään) hurjan innoissaan mitä kaikkea onkaan tehnyt (tai mitä on syönyt...). Tänään he olivat olleet vähän kauempana puistossa ja päiväkodintäti kertoi että Florian ei oikein olisi malttanut istua kärryssä vaan olisi halunnut vain itse kokoajan kävellä! Totesin vain että en oikeasti edes muista milloin se viimeksi olisi istunut vaunuissa - me liikumme joka paikkaan joko kävellen tai hän kolmipyörällään!


Se on siis nyt näin totutuksen päätteeksi ollut pari päivää siellä puoli yhdeksästä noin varttia vaille kahteentoista - sitten kun kunnon arki (ts. meidän koulut) alkaa tulee aikataulu olemaan ehkäpä noin 4 x klo 8:30-12. Joskus viedään myöhemmin ja joskus haetaan aiemmin, sen näkee sitten! Ainoa miinus on se että he aloittavat syömään lounasta jo klo 11:15, joten jos ei halua että lapsi syö siellä niin pitää hakea jo yhdeltätoista johon ei oikein ehdi.


Kokonaisuudessaan ollaan oltu kyllä Florianin kanssa hurjan tyytyväisiä, tädit ovat ihania ja ruoka on hyvää, terveellistä ja joka päivä itse tehtyä! Muutaman viikon päästä on ensimmäinen vanhempainilta, saa nähdä mitä kivaa siellä selviää. Viimeksi kun olin Krippen vanhempainillassa (Lucaksen entisen), askartelimme lapsille lyhdyt Martinsumzugia varten, joimme olutta ja kuohuviiniä ja söimme sipsiä joten en tiedä yhtään mikä mua tällä kertaa odottaa ... :D Ensi viikolla myös Lucas pääsee vihdoin päiväkotiinsa, siitä lisää sitten ♥ !

maanantai 29. elokuuta 2016

Hellurei Suomi!

Heinäkuun puolivälissä me tosiaan sanoimme Innsbruckin kodille ensimmäistä kertaa loman merkeissä adjö ja suuntasimme auton nokan kohti Müncheniä. Entisestä kodista ajoi lentokentälle vain tunnin verran, joten kaksituntinen ajo tuntui melko pitkältä vaikka koko matka olikin pelkkää autobaanaa! Münchenissä meitä odotti jo Stefanin äiti ja tämän paras ystävä. Anoppi oli puhunut jo pitkään että haluaisi joskus lähteä meidän mukaan Suomeen ja kun mun ihana Mummoni vielä sanoi heidän olevan tervetulleita asustelemaan hänen luokseen loman ajaksi, oltiin jo heti menossa!


Otettiin tämäkin loma melko rennoissa merkeissä: vietettiin paljon aikaa sukulaisten kanssa mutta näin myös muutamia mun tärkeitä, pitkäaikaisia ystäviä - joista kahden kanssa bailattiin kirjaimellisesti ihan aamuun asti! Taas me kohdataan kuin päiviä ois mennyt vaan, elämälle kiitos, jatketaan siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin ... Saattoi ihan pari Kaijaa ja muutama muistelubiisi tulla laulettua ja todettua että kyllä vanhatkin vielä jaksaa, vitsi oli niin kivaa pus!


Näissä kuvissa ollaan mun veljen perheen kanssa Varpaisniemessä uimassa joka oli aivan mahtava uimaranta, harmi vain että olen ilmeisesti vähän liian ulkosuomalaistunut enkä pystynytkään niin kylmässä uimaan! Pojat sentään läpsytteli jonkin verran, niissä selkeästi virtaa suomalainen veri! Äitin luona saunasta uskaltauduin kyllä uimaan ja vaikka se oli kyllä äärimmäisen viileää, oli se samalla kyllä niin ihanaakin! Viimeisenä iltana myös Stefan pakotti itsensä järveen ja uikin heti naapuriin asti. Lucas taas olis halunnut uida joka päivä!



Rantaleijona-Florian, joka myös kaatui järveen mutta eipä haitannut!


Anna-tädin luona landella oli hirvittävästi tilaa juosta ja tutkia, kuin myös ihania miesryöniä...



Loman loppupuolelle oli mun isi sopinut melkoisen hauskuuden - vene-ajelun! Se olikin varsinkin mulle ihan yksi kohokohdista. Kuten olen monesti todennut, täällä vuorten keskellä tulee usein ikävä vettä - sitä mikä on suomalaisille aivan normaali, monille jopa ihan jokapäiväinen, asia. Vaikka muuten lomalla ripotteli vettä joka päivä, sattui meidän veneilyillalle aivan mainio sää joka kruunasi loistavan iltapäivän!




Florian ja Lucas pääsivät molemmat ohjaamaan, onneksi ei ollut Päijänteellä ruuhkaa...




Näihin tunnelmiin päättyi anopin ja hänen ystävänsä loma, he kun lähtivät seuraavana aamuna kohti kotia. Me jäimme vielä pariksi päiväksi kunnes koitti meidänkin aika! Lomilla on aina ihanaa mutta borta bra, hemma bäst, kotiin on vielä ihanampi tulla. Toivottelin jo silloin kaikkia tervetulleiksi meille mutta sanon vielä täälläkin: tulkaa tulkaa tulkaa! Olis ihana nähdä ihmisiä ennen ensi kesää, sitä ennen me tuskin pohjoiseen päin ollaan tulossa! :)