sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Luukku 8: "Liian helppo vauva"


"Sä et tiedä lastenhoidosta mitään", tiesi eräs läheiseni mulle joskus kesällä kertoa. Tämä ei ollut siis tarkoitettu kommentoimaan aiempaa olematonta kokemustani vauvojen kanssa, vaan sitä, että koska Lucas on niin helppo lapsi, en tiedä kuinka rankkaa elämä vauvan kanssa oikeasti on. Niin, jokaisella on toki mielipiteensä, mutta musta ainoat ihmiset, ketkä voivat kutsua vauvaa helpoksi tai hankalaksi ovat sen kanssa asuvat ihmiset.

Tottahan se on, en mäkään sanoisi Lucasta vaikeaksi, varsinkaan kuunnellessani muiden lasten touhuista. Se on lähes aina antanut meidän nukkua hyvin, syönyt lyhyitä lakkoja lukuunottamatta mainiosti eikä se ole koskaan ollut kunnolla kipeä niin ettäkö esimerkiksi yöunet olisivat tästä kärsineet. Asenne auttoi tottakai, onhan se nyt normaalia että vastasyntyneellä on pikkumasunsa kanssa nälkä tunnin välein, myös öisin.


Lucasta ei mitenkään voikaan kutsua kauhukakaraksi, se on ihan tavallinen, no okei, ehkä tavallista uteliaampi, taapero, jolla ei vain riitä aika pysyä paikallaan. Maailmassa on niin paljon nähtävää, eihän se tiedä että sillä on vielä monta vuotta edessään sitä kaikkea tutkia. Uteliaisuuden lisäksi se on älyttömän seurankipeä, se viihtyy yksin alle minuutin, sen jälkeen on pakko saada seuraa. Jotkut lapset viihtyvät hyvin yksin jolloin voi tehdä jotain omia juttuja, Lucas ei.

Voin vain kuvitella kuinka moni on hihkunut partaansa kuullessaan että me tahdotaan toinenkin beibi. "Toivottavasti se olisi joku koliikkivauva, joka ei antaisi kenenkään nukkua niin saisivat tietää millaista lastenhoito oikeasti on!". Niin, suomalaiset on valitettavan kateellista kansaa. Jos jollakin menee hyvin, on se jotenkin väärin. Miksi toisen puolesta on niin hankala iloita?


Tottakai on poikkeuksiakin, pitää taas mainita että en tietenkään yleistä. Melko harvan suomalaisen suusta olen kuitenkaan kuullut jotain positiivista siitä, että meillä asui kiltti vauva (huom. imperfekti, kiltti vauva on todellakin vaihtunut terroristitaaperoksi). Lauseen "Kiva kuulla että teillä menee hyvin!" sijaan olen kuullut "Odota vaan jahka koliikki/hampaita/korvatulehdus/kylmä talvi/ydinsota tulee!"-tyylisiä kannustuksia. Hyvähän se on valmistaa tulevaan, mutta musta on silti kiva että mulla on myös sellaisia ihmisiä ympärillä jotka osaavat sanoa niitä ei niin negatiivisiakin asioita.

Toisaalta, eipä mua muiden mielipiteet liiemmin kaiherra enkä mä tarvitse keneltäkään mitään tsemppejä tai hehkutuksia. Mulle riittää että saan itse olla osallisena tässä joka päivä, sekä hyvinä että niinä huonoina. Vaikka niitä huonoja päiviä jonkun mielestä onkin liian vähän.

Sinä, joka huomaat ajattelevasi näin, tule asumaan meille vaikka viikoksi, kyllä täällä saa lastenhoitoa reenata! Lucaksella on esimerkiks myös uusi kiva itkutyyli, se huutaa suu ammollaan kurkku suorana ÄÄÄÄ samaan aikaan kun parkuu. Syynä saattaa olla ihan vaikka vaan se, jos se ei saa tunkea sormia pistorasiaan. Asuuko teillä liian vaatimattomia lapsia? Kivaa sunnuntaita kaikille :) !

18 kommenttia:

  1. Asiaa!! Vaikka minulla ei ole henk.koht. kokemusta lastenhoidosta, niin yhdyn täysin tuohon suomalaisten kateellisuuteen! (Sitä ilmenee varmasti muuallakin maailmassa, mutta tähän mennessä kokemusta lähinnä Suomesta.) Jos menee liian hyvin, niin pakkohan on kohta jotain kamalaa tapahtua. Se on aina itseltä pois, jos toisella on asiat hyvin - ei, vaan toisella on asiat PAREMMIN. Aina pitää verrata itseensä. Huoh. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksei vaan voi iloita toisen kanssa vaan väkisin keksiä jotain negatiivista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ... :D Olen huomannut joissain myös senkin (Facebookin statuksista...), että myös niistä kurjista asioista "kilpaillaan", tyyliin "meillä oli tänään 20°C" - "meillä olikin 25°C, vähänkö me kärsitään enemmän". :D

      Poista
    2. Oho miinukset puuttuu asteiden edestä :D ! Monelle se kylmyys on siis kamalaa :D

      Poista
  2. Meillä on ihan sama juttu! Shiri on aina ollut aika helppo - alkoi nukkumaan kokonaisia öitä 3kk iässä, vilustuminenkin aiheutti vain epämukavuutta, hampaat ei oo valvottaneet koska ollaan annettu sitä lasten omaa särkylääkettä jos tyttö on ollut tosi tuskissaan. Ainoat "vaikeudet" Shirin kanssa oli alussa pienet masuvaivat, joihin tosin Cuplaton-tipat auttoi samana päivänä kun kuuri aloitettiin ja tietty ihan vastasyntyneenä nukuttiin sellasia max. 3h pätkiä kerrallaan. Mutta kaiken kaikkiaan tosi helppo tapaus, ja sekös on ärsyttänyt joitakin tuttuja. Just tollasia "joo, venaa hei vaan, kyllä ne uniongelmat vielä tulee!", "ootas vaan kun tulee hampaat" (no tuli jo kaksi, eikä ole ollut suurempia ongelmia...), "ootas vaan kun lähtee kävelee, sitten se vasta vaikeaa onkin" jne letkautukset ei oo mitenkään erityisiä. Pari kertaa oon kuullut ihastelevia huokauksia siitä, miten ihanaa on, että Shiri on niin helppo kaveri ja että ollaan onnellisia meidän puolesta. Mä en ymmärrä, koska ite oon aina tosi iloinen kavereiden puolesta joilla menee hyvin! Jotenkin se otetaan sellaisena leveilynä, jos multa joku kysyy miten Shiri nukkuu ja vastaan todenmukaisesti että ~12h yössä heräämättä. Kysyjä yleensä tuimistuu ja vastaa tyyliin "aha". Hölmöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, voi meitä helppojen lasten vanhempia, ollaan me vaan kurjia ihmisiä! Mustakin on vaan ihana kuulla että ihmisillä menee hyvin vaikka en mikään ihan yltiökyltiöpositiivari muuten olekaan! Mutta esimerkiks kun kaveri jonka beibi nukkui ennen tosi huonosti ja jonka kanssa pitkästä aikaa juttelin kertoi että nykyään heillä herätään vaan kerran, olin ihan intopiukeena sen puolesta. :D Ehkä sitä on sitten helpompi iloita kun itse tietää kuinka kiva on kun menee kivasti. :)

      Poista
  3. Siinä tapauksessa mäkään en tiedä lastenhoidosta mitään! Luna on myös ollut kuin enkeli ja antanu nukkua pers homeessa yöt läpeensä, edes silloin ku meillä alko korvatulehduskierre ei olla valvottu :D muistan yhden kerran siis yhden kerran ku Luna oli kolme kk ja tais olla ekaa kertaa kipee ja kuumeessa kun kanniskelin sitä ympäri kämppää ja mietin et tulisin hulluks jos tää ois ainasta :D no okei se oli se yks yö ja kiitos siitä ! Toivottavasti teidän uus vauva on yhtä kiltti ku haisuli ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mulla oli kerran yks ihan samanlainen ilta :D ! En kyllä enää muista mikä Lucaksella mätti mutta sen muistan että mäkin vaan ikuisuuden heijasin sitä, laulelin ja mietin että voi apua, kaikki kunnia niiden lasten vanhemmille jotka joutuvat tekemään tätä joka yö. :D Ja toivotaan ♥ ! (Ja jos joku (Suvi...) nyt kuvittelee että uus vauva on jo tulossa niin ei vielä :D!)

      Poista
    2. Mistä arvasit! Aattelin kyllä, että ehkä ette ole niin nopeita kun just viime viikolla sanoit, että ei vielä :D Lucakselle terkkuja :)

      Poista
    3. Niin, oli tosi hankala arvata .. :D Ja hei ei susta ei koskaan tiedä, pitää varmistaa ! Mä kerron, kerro sä vaikka Anssille. :D

      Poista
  4. Ja muistakaa hyvät ihmiset,että vauva ei ole koskaan "paha" tai "kiltti".Jotkut ovat vähän helppohoitoisempia kuin toiset.Paljon on asenteesta kiinni.Voihan sama työ muussakin työpaikassa olla toisesta mielenkiintoista ja kivaa,toisesta tylsää ja väsyttävää.Kun vauva huutaa,se ei huuda pahuuttaan,mutta jotenkinhan sen on ilmoitettava paha olonsa.Taaperon taas on yritettävä vajavaisella kielitaidollaan saada aikaan niin paljon,on opittava sellainen määrä asioita,että välillä vähän panee kiukuttamaankin.Kyllä ! !Isomummolta haleja !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään ole, kuten sanoit, jotenkinhan sen on kerrottava että jotain on vialla. :) Mutta esimerkiks öisin tuhanteen kertaan heräilevillä ei välttämättä ole yhtään mikään vialla, eiväthän ne aina edes huuda vaan kuten Lucas, tahtovat harjoitella uusia taitojaan. :D Ja hei meidän taaperollahan on sana hallussa! Kala! Kala! Kala! Haleja takaisin ♥ !

      Poista
  5. Tuntuu ainakin omien äitikaverikeskusteluiden pohjalta, että nukkuminen ja imetys ovat ne kaksi aihetta, joissa ihmisillä on mustia tunteita ja joista pitää puhua kieli keskellä suuta. Ehkä niihin liittyy eniten pettymyksen ja harmistuksen tunteita. Kyllä se suurimmaksi osaksi on varmaan kateellisuus, mikä saa ihmiset vähättelemään toisten lasten hienoja ominaisuuksia. Vedän tosi kärjistetyn esimerkin: mä en odota, että joku lapsettomuudesta kärsivä ihastelee meidän helppoa lastentekoa. Enkä myöskään odota, että lasten kanssa nukkumaanmenosta tuntitolkulla taisteleva jaksaisi ilahtua meidän hirveän hyvin sujuvista illoista. Itse varmaan vielä pitkään huokailen aina, kun joku kertoo mahtavista öistä ja ihmettelee toisten vanhempien vetämättömyyttä. Olisin antanut mitä vaan, jos oltais vaikka kerran kuussa saatu nukkua kahdeksan tunnin yöuniputki ja aamulla yli viiteen saakka, joten olen edelleen tosi kehno ihastelemaan muiden nukkumista, vaikka tiedostan, ettei se ole multa pois, jos toisten vauvat nukkuvat. Mutta ihastelen kyllä mielelläni kaikenlaisia muita ihania ominaisuuksia toisten lapsissa ja toisten tavassa olla vanhempi. Täytyy vain yrittää kehua vastavuoroisesti niin, että molempien kehut osuu ja uppoaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai se on se kateus, kyllä mäkin olen jollekin kateellinen jostain, mutta yritän silti koittaa olla tökeröimättä. Okei vähän dorka esimerkki mutta olen kateellinen juurikin niiden lasten vanhemmille jotka voivat ottaa taaperoistaan kivoja kuvia koska ne pysyvät paikallaan haha. :D Mutta silti kehun kyllä niitäkin kadehtimiani kuvia, koska ymmärrän kyllä ettei se ole multa pois, tosin tämä nyt ei olekaan mikään kovin suuri asia, mutta kuitenkin. Ja hei, ehkä teidän helppo lastenteko ja nykyään sujuvat illat on palkinto siitä kamalasta vauva-ajan unenpuutteesta :) ! Jotta jotain saa, on jotain annettava :D !

      Poista
  6. Hmm... tää luukku sai mut pohtimaan ja päätin nyt kuitenkin kirjoittaa.. Yleisestikin lasten kasvatus on aika punainen aihe, mutta useasti vain meille äideille. Isät ei paljon välitä mitä naapurin taneli- iskä aattelee siitä että juoko hän saunakaljat lasten aikana vai lähteekö hän baariin kun muksu on jotain 2 kuukautta. Mutta me äidit... aijai ! Teet niin tai näin niin aina joku arvostelee.
    Ja lapsen "helppous" on ihan omasta ajatuksesta kiinni. Kallehan oli minusta super helppo ja on edelleenkin vaikka saakin aikamoisia uhmakohtauksia. Roope on myös minusta helppo, vaikka itkikin 1,5kk refluksin takia eikä juuri nukkunut. Nykyään tosin nukkuu minusta, huom. minusta hyvin ja on hyväntuulinen. Tosin liian vauhdikas eikä usko puhetta. Minusta on kummaa ettei tuollainen 3kk tappi voi uskoa että vielä ei harjoitella ryömimistä!! ;)
    Myös me kuulutaan tohon perheeseen, jotka juoksee pitkin leikkikenttää jälkikasvunsa perässä ja nostelee pois liian korkealta jonne apina kiipeilee. En tajua, kuinka jollain voi olla muksu joka istuu hiekkalaatikolla esim. 5min paikallaan. Tosin jos meillä niin tapahtuu, olen myös varma että siellä saman aikaisesti tapahtuu konnuuksia. Mutta jooh, vielä tohon kateuteen, musta on kamalaa että toisille toivotaan kamalaa synnytystä, paljon repeämiä, itkuista vauvaa.. miksi?
    T: KatjaMama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se tuntuu olevan, onneks oon täällä suojassa pahoilta suomalaisilta tiikereiltä niin ne ei saa hepulia kun eivät näe miten meillä asioita tehdään :D !

      Onhan tuokin toki totta, mutta kyllä se tauoton yöheräily johon ei välttis ole kunnon syytä syö vähän sitä helppoutta, silläpä sanon Lugiakin helpoks kun se ei turhia herättele! Ja hei mistä sellasia lapsia saa jotka eivät ole vauhdikkaita ja uskovat puhetta :o ? Voiko sellaisen varaosan tilata omaan lapseen? Sen vois kiinnittää sit aina välillä. :D

      Viimeinen lause on niin totta, ei pysty pieni ihminen ymmärtämään moista. Pus ♥

      Poista
    2. Heiii Lunalla on hoitokaverina sellanen 2 v tyttö joka istuu ulkonakin just siinä mihin Tuula sen jättää.. ei liiku ei sitten niin millään. Tiedä sit oisko sekään kivaa :/ ja hei mä taisin sanoa sulle et toivottavasti repeisit ja ois yhtä kamala synnytys ku mulla mut hei en mä sitä nyt oikeesti tarkottanu :D en todellakaan halua sellasta kenellekään paitsi hei ootas ku mietin kuka ois tosi tyhmä :D hahahhaaaa!

      Poista
    3. Siis minähän väitän tietäväni miksi meidän lapset on vauhdikkaita, puheliaita ja paikallaanpysymättömiä. siihen on ainoastaan yksi syy: JÄRVISTEN geenit. :D
      T: KatjaMama

      Poista
    4. No okei Anna toi on jo aika ikävä ääripää! Ja Katja hiljaa, meidän geenithän on kaikkea muuta kuin tollaisia :D !

      Poista