perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulu/Weihnachten


Meidän perheen toinen yhteinen joulu oli ihana, mutta on myös ihanaa että se on ohi! Lucas on pari päivää repinyt ikkunassa olevia jouluvaloja alas ja heitellyt ikkunalaudalla olevaa tonttua sillä voimalla lattialle, että sekin vaikuttaa olevan jo täysin sitä mieltä että ciao joulu. Onneks vesisade sentään alkoi vasta eilen, joten saatiin nauttia edes osittain valkeasta joulusta (kun kohdisti katseen pihalla varjopaikkoihin).


Aattona heräsin Lucaksen höpötykseen pirteänä seitsemältä. Laitoin heti riisipuurot tulille porkkanalaatikkoa varten, en siis sellaisenaan syötäväksi, taapero tuskin olis jaksanut odottaa niin pitkään aamupalaansa. Ainiin, se perunalaatikko EI todellakaan onnistunut! Ehkä vielä joskus? Stefanin herättyä vietiin Lucas mummollensa ja me lähdettiin laskemaan. Ei ollut yhtä autiot rinteet kuin viime jouluna, mutta ei myöskään yhtäkään urpoa, kukaan ei yrittänyt teilata!


Aurinko on sulattanut tuolta Sonnseitelta, "aurinkopuolelta", kaiken lumen, byhyy!

Me tultiin kotiin kahdentoista maissa, joka on siis normaali Lucaksen nukkumaanmenoaika. Mutta taaperopa olikin jo nukkunut puolitoista tuntia ja väitti olevansa ihan pirteä! Vein siis aamulla Lugin mukana myös sen ulkovaatteet jos he tahtovat mennä ulos, mutta unohdin sanoa että ei saa lähteä vaunuilemaan. Koska jos lähtee, Lucas nukahtaa heti eikä sitä saa mitenkään hereille.


Tonttuakin vähän kiinnosti isin videot!

No, ei siinä enää mikään auttanut! Lohduttauduin sillä että ehkä se ei se jaksa olla kiukkuinen kun on niin paljon muuta puuhaa (eli lahjojen availu). Kotona mä halusin keittää päiväkahvit, mutta hajotin kahvipannun sitä pestessäni. Olipa yllätys kun on pyhät! Tästä en meinannut löytää lohtua ollenkaan, kunnes löysin kaapin perältä jotain pikakahvia, sekin maistuu taivaalliselta kun on kuvitellut ettei kolmeen päivään saa kahvia.


Koska tein vielä sitä porkkanalaatikkoa ja lisää karjalanpiirakoita (Stefan teki munavoin, Suomitraditiot hallussa), jäi itsensä tekeminen yllättäen viime tinkaan. Oltiin sovittu viideksi treffit anopille, mä olin valmis noin kolmea vaille. Kerrankin ajoissa!


Mun joululautanen oli suomalaisin vuosikausiin - karjalanpiirakoita, porkkanalaatikkoa, graavilohta sekä Stefanin mamin tekemää perunasalaattia. Lähes kaikissa asioissa olen aika ehdoton kumpi on parempi - suomalainen tai itävaltalainen, mutta perunasalaatti on niitä harvoja joista en osaa päättää koska molemmat on hyviä!


Lucas toi meille lahjoja jo meidän syödessä, joten niiden availu pitikin aloittaa sitten heti ruuan jälkeen. Ja onneks aloitettiin, koska niitä oli valtavasti! Kuviakin on paljon, mutta aika harva on edes vähän onnistunut, koska Lucas ei tietenkään pysynyt sekuntiakaan paikallaan, vaan kiisi paketilta paketille.


Yllättäen paras lahjojenavailukaveri oli Stefanin veli, jonka kanssa Lucas ei koskaan ole ollut erikoisen läheinen!


Tonttu oli vakaasti sitä mieltä että iso paketti oli hänelle, eikä meinannut suostua hyväksymään että se oli Toni-papan eikä sen...


 Roman-sedältä Lugi sai maailman cooleimman pikku-Hyundain, jossa on musiikit ja vilkut ja kaikki pelit ja vehkeet!


Loppuillasta meininki alkoikin olla aikalailla tätä luokkaa, kaikilla! Lucas jaksoi kyllä aivan mahtavasti valvoa yhdeksään asti niillä lyhyillä aivan liian aikaisilla päikkäreillään, superreipas tonttu!


Lucas sai aivan upeita lahjoja, suurkiitos vielä kaikille Joulupukeille ja Christkindleille! Paketeista paljastui esimerkiks iso kasa kirjoja, jättipaketti Duploja (vähän isiäkin varten...), lahjakortteja ja tietysti myös kaikkia ihania vaatteita. Leluja tuli onneks sopivan vähän, koska niitä onkin jo ihan tarpeeks!

Parhaat lahjat kaikista oli kuitenkin SEITSEMÄNTOISTA heijastinta sekä pieni heijastinliivi Lucakselle! Nämä oli kirjaimellisesti LOISTAVAT lahjat, varsinkin kun kaikki oli niin söpöjä! Mami ja isi sai lisäksi kamalan paljon muutakin tarpeellista, kyllä olikin Joulupukki ollut fiksuna.


Tänään saatiin vielä aamulla ihania vieraita, kun Ala-Itävallasta Tirolissa joulua viettämässä olleet Maija ja parikuinen poikansa tulivat kylään! Pikku K onkin (Lugin lisäksi tietysti) ainut suomenitävaltalainen beibi jonka tunnen, lisäksi myös ensimmäinen noin pieni tyyppi johon Lucas sai tehdä lähempää tuttavuutta. Tai olis saanut, mutta rakkaus meinas olla vähän liian rajua, turvallisen välimatkan päästä tutustuminen sujui paremmin! Ihana kun ehditte käymään!

Porkkanalaatikko loppui eilen, suklaat voinee jo siirtää syrjään ja täten poistaa päivittäisestä ruokavaliosta (eilinen aamupala oli kourallinen Dumleja), vielä kun telkkaristakin tulis muutakin kuin kaikkia dorkaleffoja (huhuu Lemmen viemää, missä viivyt?) niin tavallinen rytmi sais vallan tästä joulun ihmeellisestä ajasta. Joulu on nykyään ihanaa aikaa, mutta kuten sanoin - on se vaan huippua palata normaaliin arkeenkin! Nyt menen kokkailemaan jotain oikein suolaista ruokaa, toivottavasti teilläkin oli kiva joulu ♥ !

8 kommenttia:

  1. Ihana toi teidän kuusi! Pieni mutta korkea, kiitos pöydän. Tosi kiva :) Ja ihana pikkutonttu L <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli mummolan kuusi, joka oli pikkutontun takia käytännöllisempi pöydällä :D ! Meidän minimuovikuusi on tosin vielä korkeammalla :D

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eii en kestä sori poistin sen kommentin vahingossa oon aina ihmetelly miten joku voi tehdä niin mutta bloggerissa sehän sujuukin näköjään helposti :D !

      Mutta siis: mä en oo ikinä ollut mikään ihan mahdoton joulufriikki, ehkä siks jouluisinkaan ei ollut kovin paljon rankempi ikävä kuin muina päivinä, varsinkin kun oli uusia, rakkaiksi tulleita ihmisiä ympärillä. FB-päivitys ekalta Itävaltajoululta: "was sure that christmas eve abroad would be nothing but thanks to my lovely girls the whole day really was something ♥". Tiivistää aika hyvin ja voisin kuvitella että se kuvailee sunkin fiiliksiä, jos girls-sanan tilalle vaihtaa jenkkifamilyn. :)

      Poista
  3. Oi, ihanan tunnelmallisen näköinen joulu teillä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin myös tunnelmallinen, vaikka ei kotona oltukaan. :)

      Poista
  4. Oli ihana nähdä teitä, iiiiso kiitos vielä vaatteista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bitte gerne, toivottavasti tuutte taas hakemaan lisää :D !

      Poista